Evankeliumi

Kooste:

Evankeliumi ei ole, eikä se saa olla mitään muuta kuin puhe tai kertomus Kristuksesta.

Aivan niin kuin ihmisten kesken tapahtuu, että joku kirjoittaa kirjan kuninkaasta tai prinssistä ja kertoo mitä hän teki, sanoi ja kärsi aikanaan.

Sellaisen kertomuksen voi kertoa monella tavalla; toinen kertoo sen laveasti, toinen on lyhytsanainen.

Niinpä evankeliumi ei ole mitään muuta kuin kronikka, kertomus, historia Kristuksesta.

Se kertoo, kuka hän on, mitä hän teki, sanoi ja kärsi - aihe, jonka joku kuvailee lyhyesti, toinen täyteläisemmin, yksi näin, toinen noin.

Sillä lyhimmillään evankeliumi on puhe Kristuksesta, että hän on Jumalan Poika ja tuli ihmiseksi meidän hyväksemme, että hän kuoli ja hänet herätettiin kuolleista ja että hänestä on tehty kaiken Herra.

Tämän verran Paavali käsittelee ja kertoo kirjeissään. Hän jättää mainitsematta kaikki ihmeet ja tapahtumat, joista kerrotaan neljässä evankeliumissa, kuitenkin hän sisällyttää kirjeisiinsä koko evankeliumin oikein ja runsaasti
...

Siinäpä se on.

Evankeliumi on kertomus Kristuksesta, Jumalan ja Daavidin Pojasta, joka kuoli ja herätettiin kuolleista ja hänet tehtiin Herraksi. Siinä on evankeliumi pähkinänkuoressa.



Evankeliumilla on tietty sisältö.

Mainitsen tämän itsestäänselvyyden siksi, että esikoislestadiolaisuudessa se joskus unohtuu.

Evankeliumi voi muuttua muodolliseksi jumalallisen hyväksynnän vakuutukseksi.

Tämä voi tapahtua vaikkapa tyyliin "Epäonnistunut ihminen saa aloittaa alusta. Se on meidän sanomamme, ja sitä meidän on jankutettava ihmisille yhä uudestaan."

Toinen esimerkki: "Siunausta - sitä on liikkeellä".

Lutherille evankeliumilla on paljon rikkaampi sisältö. Kyseessä on Jeesuksesta kertominen.

Hänen persoonansa ja pelastustyönsä ovat evankeliumin sisältö.

Siksi evankeliumi toisaalta on paljon rajatumpi, kuin sen määritelmä "evankeliumia vapauttaa synnin taakoista"


Lutherin julistamalle evankeliumille täysin olennaista on, että Kristus on kärsinyt ja kuollut sovittaakseen syntimme Jumalan edessä. Hän on ylösnousemuksellaan voittanut meitä painavan syyllisyyden, kuoleman ja muut ns. turmiovallat.

Kuitenkin Lutherille evankeliumia on myös esimerkiksi se, kuinka ystävällisesti Jeesus suhtautui maanpäällisen vaelluksensa aikana ihmisiin; tai se, kuinka inhimillinen Jeesus-lapsi oli maatessaan seimessä tai neitsyt-Marian sylissä.

Jeesuksen persoona on Lutherille evankeliumin ydin.

Jeesus ei paljasta ainoastaan inhimillistä ystävällisyyttään, vaan sen, että hänessä Jumala itse on tullut luoksemme, laskeutunut inhimilliselle tasollemme.

Kristus on edelleen, taivaaseen astuneenakin puolestamme kuollut Marian poika, mikä mahdollistaa Jumalan kohtaamisen hänessä edelleenkin.

(Taustalla on on tietenkin perinteinen kaksiluonto-oppi, todellinen Jumala, todellinen ihminen)



Minusta näyttää joskus siltä, että esikoisten saarna on jumittunut yhteen ainoaan kysymyksenasetteluun: ihmisen syyllisyys, huono omatunto, rikkomukset, ja syntien tunnistamisessa ja ripissä kuultu vapauttava evankeliumin sana.

Tämän kysymyksenasettelun hallitsevuuden tähden kysymys evankeliumin sisällöstä ja siihen uskomisen luonteesta alkaa jäädä sivuun.

Perusteluksi tällaiselle voidaan esittää esim. se, että ns. "yksinkertaisen kristityn" tai "yksinkertaisen uskon" kannalta sellaiset asiat kuin Jeesuksen jumaluus, syntymä, hänen kuolemansa merkitys tai ylösnousemuksensa faktisuus eivät ole kovin tärkeitä.

Niistä puhuminen mielletään joskus evankeliumin vastaiseksi.



Lutherille asia oli aivan toisin.

Evankeliumissa on kyse Jeesuksen persoonasta, hänen identiteetistään.

Tältä kannalta ei ole yhdentekevää, kerrotaanko esim. että Jeesus oli "vain ja ainoastaan ihminen" tai kerrotaanko, että hän sikisi miehen siemenestä eikä Jumalan Hengestä tai että hän ei kuollut sovitusuhrina.

Vain, jos hän on samassa persoonassa jo sikiämisensä vuoksi tosi Jumala ja tosi ihminen, on hän voinut sovittaa syntimme ja olla jumalallinen Vapahtajamme meille soveltuvalla tasolla, "lihana" (Joh 1:14).


Näet siis, että evankeliumi ei oikeastaan ole kirja käskyistä tai säännöistä, joka vaatisi meiltä tekoja, vaan se on jumalallisten lupausten kirja, jossa Jumala lupaa, tarjoaa ja antaa meille kaiken omaisuutensa ja kaikki siunauksensa Kristuksessa.
...

Kun siis avaat evankeliumikirjan ja luet kuinka Kristus tulee siihen ja siihen paikkaan tai miten joku tuodaan hänen luokseen, sinun pitää silloin ymmärtää saarna tai evankeliumi siten, että hän tulee sinun luoksesi tai sinut viedään hänen luokseen.

Sillä evankeliumin saarnaaminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että Kristus tulee meidän luoksemme tai meidät viedään hänen luokseen.

Kun huomaat kuinka hän toimii ja kuinka hän auttaa jokaista, jonka luo hän tulee tai joka tuodaan hänen luokseen, niin lepää luottavaisena siinä, että usko on toteuttamassa tätä samaa sinussa ja että hän antaa sielullesi juuri samanlaista apua ja suosiota evankeliumin kautta.

Jos pysähdyt tähän ja annat hänen tehdä sinulle hyvää, se on, jos uskot, että hän auttaa ja hyödyttää sinua, silloin sinulla todella on se.

Silloin Kristus on sinun, annettu sinulle lahjaksi.


Tämän jälkeen on välttämätöntä, että teet tästä esimerkin ja toimit lähimmäisesi kanssa juuri samalla tavalla niin, että sinut annetaan hänelle lahjaksi ja esimerkiksi.


Jumala puhuu suumme kautta sanaansa, joka ylistää hänen armoaan ja on sellainen kallio ja vahva perustus, että helvetin portit eivät voi mitään sitä vastaan.

Kun se pysyy ja toimii, tapahtuu lopulta niin, että myös viholliset, jotka ennen olivat perkeleen vankeja, tulevat käännytetyiksi.

Kun nyt Jumalan sana riistää häneltä hänen saalinsa, tulee hän voimattomaksi ja heikoksi, ja silloin käy niin kuin tämä jae sanoo, että hän tekee lopun vihollisesta ja väkivaltaisesta.



Se, mitä Daavid tässä (Ps 147:18) ihmettelee ja mistä hän ylistää Jumalaa, joka niin ihmeellisesti ajaa talven pois, on se, että hän ei käytä siihen tulta tai kuumuutta, vaan raikasta tuulta eli ilmaa.

Miten voikaan tapahtua niin ihmeellisesti, että ilma, joka toki on paljon ohuempaa ja pehmeämpää kuin vesi, kuitenkin niin helposti rikkoo kovan jään ja tekee siitä vettä.

Vesihän ei voi sellaista tehdä.

Siksi kyseessä on Jumalan tuuli, erityinen tuuli, joka sulattaa lumen ja jään vedeksi pian ja helposti; mutta ei luonnostaan, vaan Jumalan puheen vuoksi.


Daavidin sanojen tarkoitus siinä, että Jumala käyttää sulattamiseen tuulta eikä jotain muuta, on ottaa asiasta sen hengellinen merkitys.

Sillä myös hengellinen talvi pitää ajaa pois tuulella eikä millään muulla. Hengellinen talvi on kahtalainen.

Ensinnäkin, kun sisäinen ihminen on syntien jäädyttämä ja kuollut tuohon samaan kylmyyteen. Silloin lumi, kuura ja jää ovat kovimmillaan. Tämän talven saavat aikaan laki ja perkele ahdistuksillaan.

Mutta on olemassa toivo ja lupaus, että sellaisen talven on väistyttävä ja kesän, nimittäin syntien anteeksiantamuksen, on tultava.

Ja kun aika on, silloin tulee tuuli, Pyhä Henki, ja puhaltaa evankeliumin sellaisten kylmenneiden syntisten joukossa ja antaa heille synnit anteeksi ja lohduttaa heitä. Silloin tapahtuu sulamista ja virtaamista ja talvi on poissa.


Mutta kaikkien jalat eivät ole alttiita rauhan evankeliumille.

Uskonnollinen ihminen tietyssä mielessä nauttii ja iloitsee siitä, että on muita parempi, kuten hän luulottelee itselleen. (muut ovat harvoin samaa mieltä...)



Sillä kun tällainen ihminen näkee ja tietää, että hänen lähimmäisensä tekee syntiä Jumalaa vastaan, hän ei ajattele, miten voisi saada hänet kääntymään ja voisi pelastaa hänet Jumalan vihasta ja tuomiosta, että hän tekisi parannuksen.

Hänellä ei ole sydämessään armoa eikä myötätuntoa kurjan syntisen surkeutta ja tuskaa kohtaan, vaan hän ajattelee, että on hyvä, että hän pysyy tuomiossa ja turmiossa.

Hän lyö laimin sen rakkauden ja palvelun velvollisuutensa, jonka Jumala on hänelle käskenyt, että hän ennen kaikkea muuta auttaisi lähimmäistään pois tämän synneistä ja tuomiosta ja toisi hänet Jumalan valtakuntaan opettamalla, kehottamalla, rankaisemalla ja parantamalla.


Oman vanhurskauden rakentamiseen eksyneitä krisittyjä tulee johdattaa ulkonaisista uskonnollista teoista lempeästi ja varovaisesti jälleen uskoon, niin kuin käsitellään sairasta.

Tulee sallia heidän omantuntonsa takia vielä jonkin aikaa pitää ja harjoittaa muutamia tekoja muka autuuteen välttämättöminä, kunnes he käsittävät uskon oikein, etteivät, jos kovin äkisti tahtoisimme temmata heidät niistä, heidän heikot omattuntonsa kokonaan särkyisi ja hämmentyisi, eivätkä he säilyttäisi uskoa eivätkä tekoja.

Mutta uppiniskaiset, jotka omiin parannuksentekoihinsa piintyneinä eivät välitä, mitä uskosta sanotaan, vieläpä taistelevat sitä vastaan, tulee meidän sallia mennä menojaan niin kuin Kristus teki ja opetti, että sokea saisi johdattaa toista sokeaa.


Miten on sielusi laita?

Ettei se vain luota omaan vanhurskauteensa vaan oppii toivomaan ja luottamaan Kristuksen vanhurskauteen.

Sillä meidän aikanamme monissa esikoislestadiolaisissa palaa ylpeän kuvittelun kiusaus; he eivät tunne sitä Jumalan vanhurskautta, joka on Kristuksessa ja joka vuodatetaan meille ja annetaan armosta, vaan he pyrkivät toimimaan hyvin siihen asti, kunnes saavat pysyvän luottamuksen Jumalaan, kuin hyveiden ja ansioiden koristamina, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Sinäkin olit ennen tuossa luulossa, ellen erehdy, ja niin olin minäkin, mutta nykyisin taistelen tuota erhettä vastaan, vaikka en sitä vielä olekaan voittanut.


Siispä, rakas kristitty, opi tuntemaan Kristus, ja hänet ristiinnaulittuna, opi laulamaan hänelle ja itsesi suhteen epätoivoisena sanomaan hänelle: ‘Sinä, Herra Jeesus, olet minun vanhurskauteni, minä taas olen sinun syntisi; sinä olet omaksunut sen mikä on minun ja antanut omasi minulle; sinä olet omaksunut sen, mitä et ollut, ja olet antanut minulle sen, mitä minä en ollut.'



Varo, ettet koskaan pyri sellaiseen puhtauteen, ettet enää halua nähdä itseäsi syntisenä tai olla sellainen!

Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä. Sillä siksi hän laskeutui alas taivaista, jossa hän asui vanhurskaissa, että hän voisi asua syntisissä.

Märehdi tätä Jeesuksen Kristuksen rakkautta, jotta näkisit hänen suloisen lohdutuksensa.

Jos näet meidän pitää omin töin ja vaivoin pyrkiä omantunnon rauhaan, niin miksi hän sitten on kuollut?

Siispä et löydä rauhaa muuten kuin luottavaisessa epätoivossa itseesi ja tekoihisi; opi lisäksi hänestä, että niin kuin hän on ottanut vastaan sinut ja tehnyt syntisi omikseen, samoin hän on tehnyt oman vanhurskautensa sinun omaksesi.


Jos uskot tämän vahvasti, niin kuin sinun tulee (kirottu nimittäin se, joka sitä ei usko)

niin samoin myös ota sinä vastaan kurittomat ja erehtyväiset veljet ja sisaret, ja kanna heitä kärsivällisesti, niin pitkälle, että teet heidän synneistään omiasi, ja jos sinulla on jotain hyvää, anna sen olla heidän omaansa.



Lutherin mukaan sama evankeliumi synnyttää Pyhän Hengen työn kautta uskon ja kääntymyksen sekä uskossa elävässä kristityssä että "hengelliseen talveen" jäätyneessä.

Uskovaisetkin tarvitsevat kääntymystä joka päivä, sitä samaa, joka hengellisesti kuolleessa aloittaa uuden vaelluksen, sen, johon hänet on kastettu.



Lutherille oli Raamatun perustalta aivan selvää, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.

Toisaalta hän kuvasi, jopa itsensä kohdalla, evankeliumin kirkastumista kokemuksena uudestisyntymisestä.

Lutherin ajattelussa sakramenteissa lahjoitettava Pyhän Hengen uudistava työ ei tee tyhjäksi sitä, että toisaalta uskon synnyttää ja ylläpitää evankeliumi.

Se, että alttarin sakramenttia eli ehtoollista jaetaan ilman oikeaa evankeliumin opettamista, on verrattavissa juhlapitoihin, joissa on kyllä ruokaa, mutta ei tarjoilijoita, jotka toisivat ruuan ihmisille syötäväksi.

Ihmiset joutuvat sellaisissa pidoissa ruokkimaan itseään pelkällä ruokien hajulla ja niiden katselemisella.



Esikoislestadiolaisuus ei ole USA:n lisäksi oma kirkkokuntansa, vaan herätysliike joka toimii luterilaisen kirkon sisällä. Mutta lestadiolaisuutta on ollut myös ortodoksisessa kirkossa.

Mikä se kirkko oikein siis on?

Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ‘ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen'.

Sillä näin lapset rukoilevat: ‘Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon'.

Tämä pyhyys ei riipu ohi Raamatun keksityistä hurskauden muodoista, kieltäytymyksistä ja pukeutumisista ja saarnan, virren ja pönttöjonon seremonioista, vaan sen antaa Jumalan sana ja oikea usko.



Tässä Kristuksen kirkossa, sen monissa muodoissa kautta maailman, kastetuilla kristityillä riittää ahkeroimista. Kaste antaa jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista.

Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.

Kaste antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta.

Mietihän itse, mitä tapahtuisi, jos olisi olemassa niin taitava lääkäri, että hän pystyisi estämään ihmisiä kuolemasta, tai vaikka he kuolisivatkin, saisi heidät kuoleman jälkeen elämään iankaikkisesti?

Hänelle sataisi maailmasta euroja niin paksuin kinoksin, ettei rikkaiden tungokselta kukaan muu pääsisi hänen luokseen.

Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja pitää elossa kaikki ihmiset.



Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja ehtoollista käytettävä niitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme ne voimaksemme ja lohduksemme.

Sanomme silloin näin: ‘Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastus, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän."

Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi jotain mihin tarttua.

Ja sen vuoksi ehtoollisessa tehdään nämä kaksi: ruumis saa leivän ja viinin, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin ne, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi jotain mihin tarttua.



Jokaisen esikoislestadiolaiseen perheeseenkin syntyvän ongelma on tämä sama:

"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan."
(Tunnustuskirjat, s. 52-53).



jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen kautta synny uudestaan.

kumpikin tarvitaan.


mutta älä kehu paljon Hengellä, rakas perus-essu!

Vaikka kirjain itsessään ei annakaan elämää, täytyy sen kuitenkin olla mukana ja sitä täytyy kuulla ja se pitää ottaa vastaan.

Pyhä Henki toimii kirjaimen kautta sydämessä ja pitää sydämen sanan kautta uskossa, vastoin perkelettä ja kaikkia ahdistuksia.

Missä Jumalan Sanan annetaan mennä, siellä Kristus ja Henki välttämättä pian kadotetaan.

Siksi, älä kehu paljoa hengellä, ellei sinulla ole ilmoitettua ulkonaista sanaa, sillä se ei varmasti ole hyvä henki, vaan surkea perkele helvetistä.

Sillä Pyhä Henki on sitonut viisautensa ja neuvonsa ja kaikki salaisuudet sanaan ja ilmoittanut ne Raamatussa, jotta kukaan ei voisi puolustella tai etsiä tai tutkia mitään muuta; eikä voisi oppia tai saada mitään korkeampaa tai parempaa kuin sen, mitä Raamattu opettaa Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, meidän Vapahtajastamme, joka on kuollut puolestamme ja ylösnoussut.


tämä on hieman omituinen kooste - olen muokannut varovaisesti sekä Martti Lutherin että vähemmän varovaisesti professori Sammeli Juntusen tekstiä
Kirkkohallituksen evankeliointisymposium Imatralla, maaliskuun 20. 2007.

koko luento lähdeviittauksineen ja ilman mikkoL vääntelyitä on tässä



Virsi 311
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.


Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?


Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.


Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.


Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.


Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.

On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.

Matti Paavola 1847.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.

Reaalipreesenssi

Kristuksen ruumis ja veri sinun edestäsi annettu ja vuodatettu kuva Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan konfirmaatiosta

Reaalipreesenssi

kristillisen opin hienoja latinalaisia ilmauksia.

miksi vaivautua?

koska kyseessä on eräs uskomme salaisuuksien syvin lähde, joka erottaa henget.

johtaa meidät yhä uudelleen Herran Jeesuksen Kristuksen läheisyyteen ihmettelemään, palvomaan ja kiittämään.

onnistuinko motivoimaan?

sanan taustalla on kaksi meille tuttua ilmausta

reaalinen - tosiaikainen, todellinen, tässä ja nyt

preesenssi - läsnäolo

englanniksi tuon voisi sanoa real presence

siis todellinen läsnäolo.

ilmausta käytetään puhuttaessa Herran pyhän ehtoollisen olemuksesta.

mutta sieltä sydämestä se ulottuu kaikkeen kristillisyyteemme. teidän ja meidän!


Ja heiden atrioidhesans otti JESUS Leiuen/ kijtti ia murssi/ ia annoi heille/ ia sanoi/ Ottacat/ söket/ Teme on minu' Rumin.

Ja otti Calkin kijtti/ ia annoi heille. Ja he iooit caiki heneste.

Ja hen sanoi heille/ Teme on minun weren/ sen vden Testamentin/ ioca monen edhest vloswodhatetan.

Totisesta mine sanon teille/ Em mine sillen ioo Winapuun hedhelmest sihen peiuen asti/ coska mine sen wden ioon JUMALAN Waldakunnas.

Ja quin he Kijtoswirdhen olit sanonuet/ vlosmenit he Ölio mäen päle.


Markus 14:22-26 Agricola 1548



Näin lyhyesti Markus, jota pidetään yleisesti vanhimpana evankeliumeista, kertoo ehtoollisen asettamisesta.

"Teme on minu' Rumin"
"Teme on minun weren"


Sana reaalipreesenssi tarkoittaa, että näin.

Ehtoollisen leipä ON Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis.

Ehtoollisen viini ON Herramme Jeesuksen Kristuksen veri.



uskosta osaton ei voi tuollaista kieltä lainkaan ymmärtää.

mutta Jeesuksen omillekin tämä tuottaa suuria vaikeuksia.

kun järki tahtoo ymmärtää, mitä ei järki voi ymmärtää.

mysteeri.



reaalipreesenssi ehtoollisen yhteydessä on olennaisen tärkeä tälle meidän kristillisyydellemme.

miksi?

ensinnäkin sama asia säteilee vaikutustaan kysymykseen kasteesta ja uudestisyntymisestä, josta on niin paljon väittelyä ja sekaannusta että Risto Blom pantiin hyllylle.

miksi säteilee?

koska kysymys on pohjimmiltaan kristinuskon suurimmasta mysteeristä

sillä on hieno nimi - tietenkin latinaa

inkarnaatio

in caro . lihaan tuleminen

incarnatus est - tuli lihaksi



tämä on tietysti Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun kuuluisasta jakeesta neljätoistakymmentä:

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta."
Biblia 1776


"Och Ordet vart kött och tog sin boning ibland oss, och vi sågo hans härlighet, vi sågo likasom en enfödd Sons härlighet från sin Fader, och han var full av nåd och sanning."
Svenska 1917



και ο λογος σαρξ εγενετο και εσκηνωσεν εν ημιν και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου δοξαν ως μονογενους παρα πατρος πληρης χαριτος και αληθειας



ho logos sarx egeneto
Joh 1:14

Logos tuli lihaksi


tämä on kovasti tuttua asiaa meille kaikille ja jouluna saamma tätä ihanaa asiaa juhlia oikein koko sydämestämme kristittyjen kesken!

mutta onko asia sittenkään ihan niin selvä meille?

en tarkoita epäuskoista maailmaa, joka ei tällaista tahdo eikä voi ymmärtää lainkaan vaan mieluummin pilkkaa.

en tarkoita epäuskoisia kristittyjä, joiden on vaikea hyväksyä, että Jeesus Nasaretilainen olisi mitään muuta kuin ihminen ihmisten joukossa.

jota sitten hellenistisen pakanuuden vaiutuksesta ryhdyttiin jumaloimaan

- näinhän juutalainen kansa yhä ajattelee ja uskoo: Jeesus oli rabbi mutta Paavali pilas koko jutun.




ajattelen meitä, jotka tahdomme Raamattujen mukaan uskoa, että Sana tuli lihaksi.

Hengellistämme tämän järjelle ymmärrettävällä tavalla siten, että Jeesus syntyy sydämeemme uskon kautta ja Sana sulautuu sydämeemme ja tulee näin lihaksi meidän elämässämme.

Siis Sana alkaa elää ihmisen olemuksessa ja elämässä.


voisimme verrata tätä muslimin kokemukseen, jossa Koraanin sanat alkavat elää hänen ajatuksissaan, käytöksessään, elämänsä ratkaisuissa ja vielä kuoleman hetkellä.

pyhät Kirjoitukset ohjaavat näin muslimin elämää, joka ne lapsesta asti painaa mieleensä ja oppii koulussa ulkoa ja ylioppilaskirjoituksissa reputtaa, jos ei osaa.



maailman ihminen voi tämän ajatuksen hyväksyä, koska se on ihan järkevä.

joku ihminen jatkuvasti lukee ja miettii jotain uskonnollista pyhää kirjaa ja se alkaa vaikuttaa hänen elämässään, koska hän siihen uskoo.

jos ei usko niin ei sitten vaikuta.

(meidän tulee kuitenkin yleistyksissämme ja uskontojen vertailuissa muistaa, että suuret Kirjauskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja islam, nousevat kaikki samasta vankasta juuresta, jota me kutsumme Vanhaksi testamentiksi.

Kirjauskonto ei siis ole yleinen ilmiö, jota on syntynyt siellä täällä, vaikka pyhiä kirjoituksia toki on kaikilla)



järki ei kuitenkaan voi käsittää inkarnaatiota, lihaksi tulemista, joka on suuri ja tutkimaton Jumalan salaisuus.

onhan siitä näin "jälkikäteen" helppo puhua talonpoikaisjärjellä, kun fatkat ovat jo olemassa.

mutta sekä reaalipreesenssin että inkarnaation äärellä voisimme ihan lapsen lailla pysähtyä ihmettelemään ja sanoa

Isä, miksi?


lapsellinen kysymys, mutta siinä on oma järkensä.

miksi ihmeessä Sanan piti tulla lihaksi Beetlehemin seimessä neitsyt Marian kohdusta ja kuningas Herodes Suuren synkästi kaikkia epäillessä?

jos ajattelemme, kuten järki sanoo, että Sana tulee lihaksi siten, että se ikäänkuin asuu sydämessämme ohjaten ja neuvoen ja opastaen valollaan, niin miksi lihaan?

asian selventämiseksi vertaan taas Koraaniin.

Sana toimii aivan hyvin ilman mitään inkarnaatiota ja reaalipreesenssiä, joista islam ei mitään tiedä.

muslimille on kauhistava ajatuskin, että Jumala muka olisi rakastellut naisen kanssa ja saanut lapsen. järkyttäviä nuo kristittyjen opetukset.

miksi oikeastaan tarvitaan mitään Israelin maata ja kansaa, mitään Egyptistä lähtöä, mitään Assyrian ja Babylonian suurvaltaa tai Persian Akhmenideja?

ketä kiinnostaa, kuka joku prokuraattori Quirinius oli tai milloin Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana?



eikö riittäisi ihan hyvin myös kristityille tuommoinen Koraanin kaltainen täysin hengellinen kirja, joka on täynnä Allahin opetusta, jonka Muhammed enkeli Gabrielin välityksellä sai ottaa vastaan?

onhan sunni-islam nykyään maailman suurin yksittäinen uskontokunta, ajaen viime vuonna ohi roomalais-katolisen kirkon väkimäärän.

se toimii aivan hyvin ja on järkevää.



anti-Kristus

no niin, Jumalan vastustaja

miksi ihmeessä Ensimmäinen Johanneksenkirje pistää peukalon just tähän kohtaan?

ei jonnekin muualle

"joka ei usko Jumalaan on anti-Kristus"

"joka kieltää Jeesuksen on anti-Kristus"

tai muuta..

ei, vaan juuri tähän, inkarnaatioon, Johanneksen kirjeen kirjoittaja pistää paksun punaisen viivan alle

"Jumalan Poika"



Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; sillä me tunnemme, että viimeinen aika on.

He ovat meistä lähteneet, mutta ei he olleet meistä; sillä jos he meistä olleet olisivat, niin he tosin olisivat meidän kanssamme pysyneet: mutta että ne julki tulisivat, ettei he kaikki ole meistä.

Ja teillä on voide häneltä, joka pyhä on, ja te tiedätte kaikki.

En minä teille kirjoittanut niinkuin totuuden tietämättömille, vaan niinkuin sen tietäville, ja ettei yksikään valhe ole totuudesta.

Kuka on valehtelia, vaan se joka kieltää Jesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.

Jokainen joka kieltää Pojan, ei hänellä Isääkään ole.


1 Joh 2:18-23 Biblia 1776


Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.

Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,

Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.

Lapsukaiseni, te olette Jumalasta ja olette heidät voittaneet; sillä se, joka teissä on, hän on suurempi kuin se, joka maailmassa on.

He ovat maailmasta, sentähden he puhuvat maailmasta ja maailma kuulee heitä.

Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.


1 Joh 4:1-6 Biblia 1776



lihaan tuleminen on siis jotain niin aivan erittäin äärimmäisen olennaista, että Johanneksen kirjeen kirjoittaja pitää sen kieltämistä tässä maailmassa ja kristittyjen parissa vaikuttavan valheellisen vasta-Kristuksen asiaksi.


Kristillisessä kirkossa vallitsi tästä asiasta suuri yksimielisyys yli tuhat vuotta. (kun areiolaisuus hävisi kuvioista)

tapeltiin uskonasioista toki, ei se ole vain lestadiolaisten etuoikeus.

mutta järjestään kaikki, Rooman paavin, Konstantinapolin patriarkan, koptien Markuksen istuimella istuvan paavin, etiopialaisten ...

kaikki ihmettelevät inkarnaation mysteeriä.

kaikki ihmettelevät kasteveden kirkkautta

kaikki ihmettelevät pyhän ehtoollisen läsnäolevaa Kristusta, jonka ruumista ja verta syödään ja juodaan.

(voi olla että löydät kirkon vanhemmasta historiasta poikkeuksia, mutta saat tietysti hieman tehdä salapoliisin työtä)



sitten revähtää renesanssi aika, Mafia paavit nousevat Pietarin istuimelle, ja yxi Martti Luther sanoo, että ei saa kaupitella Jeesuksen armoa.

uskonpuhdistuksen lieskoihin palaa paljon paavin kirkon kuonaa, mutta siinä palaa samalla Saksan maa 30-vuotiseen sotaan ja paljon muuta hakkapeliittaa...

Lutherin viesti - yksin Kirjoitukset, yksin armosta, yksin uskosta - ulottuvat myös Ranskaan, Pariisiin.

ja sieltäpä tulee ensimmäisen kerran oikein väkevä huuto

"ei mitään reaalipreesenssiä"

Kristus ei ole todellisesti läsnä leivässä ja viinissä, vaan ne ainoastaan merkitsevät, viittaavat häneen, ovat seurakunnan juhlaa ja pääsiäisen tapahtumien muistoateria.

Jean Calvin (1509-1564)
Tizianin maalaama muotokuva

Jean Calvin (1509-1564) antoi äänensä kuulua ja sanoi järkevästi - tietenkin latinaksi -

finitum non capax infinitum

"ääretön ei mahdu äärelliseen"
vapaasti kääntäen.

miten olisi mahdollista, että Jeesuksen Kristksen ruumis voisi olla todellisesti läsnä monissa eri kirkoissa samana sunnuntaina?

miten ääretön Jumala, Jeesus Kristus, pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, voisi olla palasessa leipää ja kulauksessa viiniä?



Luther ja hänen luokseen kerääntyneet teologit vetivät herneen nenään.

voi olla, että he taistelivat ankarasti Rooman paavin vääryyksiä ja opillisia sekoiluja vastaan.

mutta kamppailu kalvinistisen kirkon kanssa, kuten sitä Jean Calvinin mukaan kutsutaan, oli vielä paljon ankarampaa ja syvempää.

Martti Luther et co. kamppailivat uskonpuhdistuksen elämästä ja kuolemasta, Kristuksen evankeliumin puhtaudesta.

outoa!

mikäs tuossa kalvinistien ajatuksessa on niin outoa.

onhan nykyään maailma täynnä kristillisiä ryhmiä, jotka ovat omaksuneet nuo näkemykset ja kuuluvat Kristuksen kirkkoon.

esimerkiksi Suomessa helluntaialaiet ja vapaakirkolliset, Englannissa ja Skotlannissa presbyteerit, rakkaat mennoniitat, ... lista on pitkä


mitä se Luther oikein möykkäsi?



katsotaan asiaa vielä kerran kirkon kokonaisuudesta käsin (jos sellaisesta voi puhua)

1500-luvulla jKr on Euroopassa syntynyt kristillinen kirkkokunta, joka kieltää reaalipreesenssin ehtoollisessa.

Calvinin rinnalle tässä nousi nuori ja tulisieluinen Ulrich Zwingli (1484–1531).

Sakramentteja on kaksi, ehtoollinen ja kaste, ja ne ovat symbolisia merkkejä.

Calvin toteaa, että Pyhän Hengen vaikutuksesta nämä merkit vahvistavat ihmisen uskoa.

molemmat kieltävät jyrkästi ajatuksen Kristuksen todellisesta läsnäolosta "leivässä ja viinissä, niiden päällä ja alla".

Zwingli jopa sanoi, että Luther kieltää Kristuksen ruumiin todellisuuden väittämällä moista.



Ehtoollisen mukana myös kasteen olemus muuttuu.

Kaste on merkki, symboli, ei todellinen tapahtuma.


repeämä Rooman paavia vastaan protestoivien ryhmien välillä jäi pysyväksi.

eräässä mielessä raudanluja kalvinistinen kirkko ennaltamääräämisoppeineen, kirkkomusiikin, moniäänisen laulun, järkevien sakramenttiensa kanssa, muodosti ringin, joka suojasi sotilaallisissa taisteluissa Rooman paavin hyökkäyksiltä paljon herkempää ja vaikeampaa luterilaista kirkkoa.

nykyään tilanne onkin se, että keski-Euroopassa luterilainen kirkko on jauhautumassa hajalle roomalais-katolisuuden ja kalvinismin väliin.



olemme nähneet näissä keskusteluissa, että 1800-luvulla syntyneessä lestadiolaisessa herätyksessä on voimakas luterilainen, herrnhutilainen, hengellinen tausta.

olemme nähneet, että Lars Levi Laestadius edustaa kyllä luterilaista opetusta, mutta hänellä on voimakkaita erityisiä painotuksia sangen väkevänä ja ajatuksiltaan rikkaana hengenmiehenä, josta etenkin Hulluinhuonelainen kertoo.

olemme nähneet, että esikoislestadiolaisuuden vaiheissa kalvinistiset ideat ja ajatukset ovat alkaneet saada jalansijaa, koska ne menevät järkeen.

tämä näkyy erityisesti kysymyksessä sakramenttien merkityksestä ja käytöstä, ja yhä voimakkaammasta ihmisen sisäisen kilvoituksen korostamisessa.

essut ovat horjahtamassa aidoilta luterilaisilta - vanhakirkollisilta juuriltaan Jean Calvinin suuntaan.


miten niin?

mitä se taas pölisee?

happotesti on tässä:

Raamatun opetusten mukaisesti pyhässä kasteessa tapahtuu todelliesti vanhan ihmisen hukuttaminen ja uuden ihmisen syntyminen Jumalan valtakuntaan.

Raamatun Sanan mukaan leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri, joissa tapahtuu todellisesti syntien anteeksitantaminen.


kumpikaan ei mene järkeen, sen enempää vesi H20 kuin diakonissalaitoksen öylätit ja Alkon kirkkoviini.

miksi niitä tarvitaan? aineita.



miten niin todellisesti, eivätkö nämä ole vain merkkejä, symboleita, auttamaan elävään uskoon tulemista?

ovat - Jean Calvininin ja Ulrich Zwinglin mukaan.

Ruumiin sinä olet minulle valmistanut

Ottaa oman aikansa sisäistää, että Jeesus Nasaretilainen on kärsinyt oikeasti ja kuollut oikeasti.

että Hänen verihaavansa ulottuvat syvälle selkänahkaan ja vatsalihaksiin aiheuttaen voimakasta kipua ja särkyä.

että naulat Hänen käsissään ja jaloissaan olivat rautaa ja kannasta toista senttiä paksut ja että ne oli kantaa myöten lyöty Hänen ruumiiseensa.

että aamupäivän aurinko pimeni ja hämäryys peitti kärsivän Jeesuksen ja koko Jerusalemin kaupungin ja että maa tärähteli ja järisi ja kalliot halkesivat.

että Jerusalemin alueen kalliohaudat aukeilivat herättäen kammoa ja pelkoa ihmisten mielissä.

että pyhän temppelin raskas käsinkudottu esirippu repesi ylhäältä alas paljastaen kaikkein pyhimmän, johon kukaan ei saanut astua sisään.



miksi?

miksi kristillisen uskon ytimessä on ristillä riippuva mies?

eikä ainoastaan näin, vaan vieläpä hyvin tarkkaan ilmaistuna ajankohtana.

uskontunnustuksessa emme vain sano, että Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

vaan käytämme latinalaista henkilön nimeä, joka raskaan rautanaulan tavoin iskee tapahtumat aikahistorian todellisuuteen.

Kärsi Pontius Pilatuksen aikana.

ei vain joskus silloin, ei vain hämärästi periaatteessa kuten usein uskonnollisissa perinteissä on tapana.

vaan tietyn henkilön aikana, jonka hallitusajan Juudeassa ajoitamme nykyisin vuosiin 26-36 jKr.

Kirkkohistorioitsija Eusebius kertoo, että keisari Caligulan aikana (37-41 jKr) Pilatus, jonka nimi tarkoittanee roomalaista keihästä,joutui epäsuosioon, pakeni nykyisen Ranskan alueelle ja lopulta teki itsemurhan nykyisen Wienin kaupungin luona.



miksi Jeesus Nasaretilainen kärsi todellisesti ruumiissa ja kuoli todellisesti ja haudattiin todellisesti Pontius Pilatuksen aikana?

tätä kysymystä kristityt ovat pohtineet kautta aikojen.

mutta jo heti alussa pyhä Raamattu antaa meille tästä ajattelemisen aihetta.

Heprealaisille kirjoitetun kirjeen 10 luku kertoo näin


Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.

Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.

Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.

Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.



Katseemme käännetään Luvattuun maahan, Välimeren itäiselle rannikolle, Juudean vuorille Jerusalemin kaupunkiin, jonka luona tätä kirjoitan.

Kuningas Herodes Suuri rakennutti Jerusalemiin temppelin, jonka alle tehty valtava perusrakennelma on yhä olemassa. Sen läntinen muuri on juutalaisten pyhin paikka maailmassa, ns Itkumuuri, jossa itketään temppelin tuhoa elokuun 9. 70 jKr (Tisha beAv)

Herodeksen rakentaman alueen päällä sijaitsevat nykyään Kalliomoskeija ja el-Aqsa moskeija.

mutta alla oleva kiveys on monilta osin Jeesuksen ajalta.

temppelistä itsestään ei ole säilynyt kiveä kiven päällä.



Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Salomon, sitten Serubbaabelin, sitten Herodeksen temppelissä käynnissä olleeseen jumalanpalvelukseen, josta on Mooseksen laissa tarkat määräykset.

Tämä jumalanpalvelus ja sen aikana uhratut veriset eläinuhrit ovat taustana Jeesus Nasaretilaisen kärsimykselle.

Mutta eläinuhrit eivät Heprealaiskirjeen mukaan riitä sovittamaan Israelin Jumalaa.

Tarvitaan jotain muuta.

Tästä kuulemme kirjeen kirjoittajan opetusta näin viitaten juutalaisten vanhoihin pyhiin kirjoituksiin:


Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:

-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.

Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.

Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala



tuhannen vuoden valmistelut ovat ohi, Jerusalemin temppelin uhrit ovat varjo tulevasta, esikuva, malli siitä, mitä nyt on tapahtuva.

Ruumiin sinä olet minulle valmistanut.

Näin Hän puhuu Isälle.



Tässä on kristillisen uskomme ydin asiaa.

Israelin Jumala, kun aika oli täyttynyt, katsoi Nasaretiin ja siellä syntyneeseen Joakimin ja Annan tyttäreen, neitsyeen, jonka nimi hepreaksi on Mirjam, ja joka on meille tuttu kreikkalaisella nimellä Maria.

Tämä nuori nainen on kaikinpuolin normaali ihminen, isästä ja äidistä alkunsa saanut ja syntynyt, luonteeltaan vahva ja sielultaan herkkä.

Hänen kohdussaan, tämän nuoren naimattoman tytön, neitsyen, kohdussa Jumala valmistaa Hänelle ruumiin.

Emme saa tästä sen kummempaa lääketieteellistä kuvausta, lyhyesti vain "Pyhä Henki varjoaa sinut" ja neitsyt tulee raskaaksi.



löytyy vino pino tämän ajan viisaita ja myös pappeja ja piispojakin eri puolilta kristillistä kirkkoa, jotka ovat niin omaksuneet aikamme tieteellisen maailmankuvan, että kiistävät nämä kertomukset.

heidän mielestään kyseessä ei ole muuta kuin tyypillistä hellenistis-roomalaisajan jumal legendaa, jolla joku onneton koetti korostaa Jeesuksen erityistä luonnetta.

eiväthän kaikki evankeliumitkaan yhtenäisesti kerro neitseestäsyntymisestä ja miten se Paavalikin ymmärsi tämän asian?

tässä on anti-Kristuksen henki vauhdissa, josta Johanneksen kirjeet kristittyjä varoittavat.



sanomme järjettömästi uskontunnustuksessamme

"syntyi neitsyt Mariasta"

ei mene kaaliin.

sikäli kuin tiedämme, nainen ei tule raskaaksi ilman miehen sukusolua.

ja kuten Cicero sanoi kauan sitten, mikä on tänään mahdollista, se on ollut mahdollista muinoin.

muu on legendaa ja tarua eikä totta.

voimmeko sitten todistaa, että syntyi neitsyt Mariasta?

pois se!

meillä ei ole muuta kuin nuo repaleiset ja paljon muutakin uskomatonta asiaa sisältävät evankeliumit taikauskoiselta roomalaisajalta, joissa tästä kerrotaan.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja on suunnannut katseemme Jerusalemin temppeliin ja siellä käynnissä olevaan uhrikulttiin.

Vanhan testamentin kirjoituksiin vedoten hän sanoo, että kun Kristus tuli, "ruumiin sinä olet minulle valmistanut"

käytämme tästä sanaa inkarnaatio, lihaksi tuleminen.

Jumalan Sana tulee lihaksi.

Tämäkään opetus ei ole selvästi löydettävissä kaikissa evankeliumeissa.

Sen väkevin kuvaus on Johanneksen evankeliumin "alussa" sanoissa.

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta."

Joh 1:14 Biblia 1776


Jeesus Nasaretilainen on oikea, aito ihminen kiireestä kantapäähän, sellainen kuin sinä ja minä.

Hänellä on sormet, varpaat, korvat, aivot ja maksa siinä missä sinullakin ja minulla.

Ristin kuolema kohdistui ihmiseen, joka kärsi sillä tavoin kuin ihminen kärsii.

Jumala, Isä, oli valmistanut tuon tytön kohdussa Pojalleen ruumiin.

Heprealaiskirje jatkaa


Hän sanoo siis ensin:

"Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet",

vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.


Mutta sitten hän sanoo:

"Tässä olen.

Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."

Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.


Kuulemme tässä tuon merkillisen syvällisen sanan "tässä olen"

muistamme, että Paratiisin illassa kaikui Jumalan murheellinen huuto

"Missä olet, ihminen"

Tähän huutoon vastasi kerran nykyisen Irakin alueella asunut mies, Kaldean Urin kaupungin asukas, Abram.

"Hinneni"

"tässä olen"


ja Jumala koetteli hänen kuuliaisuuttaan. rikotko sinäkin sen yhden ainoan käskyn, kuten Aadam ja Eeva? totteletko sinä Minua, jos vaadin että uhraat ainoan poikasi, Iisakin, jonka Saara vanhalla iällään on sinulle antanut vuosien rukoustaistelun jälkeen?

Abram kesti koetuksen ja hänestä tuli Abraham, av-raham, paljouden isä.

ja pelastavan uskon esikuva.



nyt on Pojan vuoro.

"hinneni"

"tässä olen"

"Olen tullut täyttämään sinun tahtosi"


ja voi mitä tapahtuu?

Jumalan Sana kumoaa Mooseksen lain määräykset, jotka Hän on itse Israelin kansalle antanut ja niiden noudattamista vaatinut kuoleman uhalla.

"Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon."

lain kirjaimen ja määräysten tilalle tulee Jumalan tahto.

ihmiskunta siirtyy suhteessaan Luojaansa uuteen aikaan, jota hallitsee Jumalan tahto.


Heprealaiskirje jatkaa edelleen

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.



inkarnaatio, lihaksi tuleminen, toistuu pyhässä kasteessa ja pyhällä ehtoollisella.

tieteen tavoittamattomissa on se syvyys ja todellisuus, josta tässä on kyse.

ei sitä järki ymmärrä. Vaikka yrittää kovasti!

meidät on kastettu ihan oikeasti vedellä H2O ja kolmiyhteisen Jumalan nimeen ihan oikeasti nuo sanat lausuen

meille annetaan ihan oikeasti leipää ja viiniä,

vaikkei kirkossa käytetty öylätti aina oikein leivältä näytä tai maistu.

leipää se kuitenkin on, jota Helsingin diakonissalaitoksella leivotaan kirkon käyttöön.

yhtä hyvin se voisi olla ranskista.

viinin kanssa on ollut puhetta että mitä jos annettaisiin mehua.

alkoholin vaaroista kun on kyse juopottelevan Suomen kansan parissa.

vaan viiniä sen on oltava.

kirkkoviini on maistuvaa.

ihan oikeasti siis vettä, leipää ja viiniä

Jumalan Sana tulee lihaksi

"tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis,
tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri"

"sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi"

ihan oikeesti eikä vain "hengessä"



Heprealaiskirje jatkaa

Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:

-- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.

Ja sitten:

-- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.

Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.



Laitan tähän saman tekstin vielä Biblian antamassa suomenkielen muodossa, joka on monelle essulle lapsesta asti tuttu



Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.



Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)

Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.

Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.



Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.

Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,

Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.

Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.



Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:

Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,

Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.

Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.


Virsi 58
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.

Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!

Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!


Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.

Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.

Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.

Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.


Paul Gerhardt 1647.
Suom. Andreas Elgfoth 1763,
Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


Hänen haavainsa kautta me olemme paratut!

Jesaja 53


Kirjoittanut Rami

MikkoL:"Jumalan Sana kumoaa Mooseksen lain määräykset, jotka Hän on itse Israelin kansalle antanut ja niiden noudattamista vaatinut kuoleman uhalla.

"Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon."

lain kirjaimen ja määräysten tilalle tulee Jumalan tahto."

Mitä Mikko tuolla tarkkaan ottaen tarkoitat?

sanotaanhan raamatussa: "Matt. 5:17. Jeesus ja laki
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.


Kirjoittanut: Mikko



"selitykseni" on heprealaiskirjeen kohtaan

Mutta sitten hän sanoo:
"Tässä olen.
Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."

Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa."


sanot, Rami, että Heprealaiskirje ei ilmeisestikään puhu tässä "Mooseksen laista" ja sen kumoamisesta vaan Mooseksen laissa annetuista uhrimääräyksistä.

ja niiden tilalle tulevasta Jumalan tahdosta.

vai miten luet?

pysyykö Mooseksen laki pyhyysmääräyksineen, kosher lakeineen, voimassa, vaikka Mooseksen määräämät uhrit lakkaavat?


Kirjoittanut: Rami

Ymmärrän, että Kymmenen käskyä=Jumalan tahto. Nuo seremonialait eivät enää ole voimassa, mutta kymmenen käskyä on ja ne ovat osa Mooseksen lakia.

Onkohan tuossa kaikki oikein?



Kirjoittanut: Mikko

mietin tuota heprealaiskirjeen kohtaa ja ajattelen nyt, että korjaat virheeni.

siinä on ilmaus "nuo määräykset" ja sitten kirjeen kirjoittaja puhuu Jumalan tahdosta liittyen Jeesuksen kuolemaan.

Jumala tahtoo, että ...