Havva - kenegdo

Aatami ja Eeva. Antonio Molinari (1655 - 1704)  Venetsia. David Owsley Museum of Art
Kaukasialaista rotua tässä maalauksessa!
kuva idialabprojects.org

Eevan luomisesta kerrottaessa Raamatussa on jakeessa 1 Ms 2:20 yksityiskohta, joka on herättänyt paljon perhe-elämän asioita nähneiden rabbien pohdintaa.

Piispa Isaak Rothoviuksen johtamassa käännöstyössä 1642 suomennettiin
Ja ihminen andoi cullakin carjalle/ ja linnuille taiwan alla/ ja eläimille maan päällä heidän nimens. Mutta ihmiselle ei löytty apua/ joca hänelle soweljas olis.

Bibliassa tätä yksityiskohtaa ei näe, koska soweljas on jätetty pois:
"Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi."

Mannisen komitea käänsi 1933 Kirkkoraamatussa:
Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

Nikolaisen komitean käännös nykyisessä 1992 Kirkkoraamatussa:
Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.

( huomattakoon tässä, että varmaan tunnetuista syistä aikamme arvoja edustanut Nikolaisen komitea ei kutsu Eevaa (herperan Havva, Elämä) "miehen avuksi"' alkukielessä kuitenkin nimenomaan on sana ezer, apu, jota ei näin saa mielivaltaisesti pudottaa pois, oltiinpa naisen asemasta mitä mieltä tahansa.)

Sovelias
Jumalan suunnitelmissa on löytää Adamille eri käännösten mukaan
- apu, joka hänen tykönänsä olis
- apu, joka olisi hänelle sopiva
- sopiva kumppani

Raamatun alkukielessä hepreassa jakeen loppuosa kuuluu
ולאדם לא־מצא עזר כנגדו׃
ve-le-adam lo-maza ezer kenegdo
sanatarkasti "ja adamille ei löytynyt apu kenegdo"

yksityiskohta on kääntämättä jätetty viimeinen sana, kenegdo, joka on varsin ladattu.

Heprean kielessä ke- negdo sisältää jännitteisen merkityksen "olla jotain vastaan"
tämä on siis ymmärretty eräissä suommenoksissa mielessä "vastaava", ja siitä sopiva, sovelias, "tarkoitustaan vastaava"

KR 1992 modernisti "sopiva kumppani"

keskusteluissaan rabbit eivät pura kenegdo jännitettä, ja joku heistä on kirjoittanut viisaasti
"jos mies on vaimolleen hyvä, tämä on hänelle sopiva apu. Jos mies kohtelee vaimoaan huonosti, tämä on häntä vastaan"


Eevan syy?
No tiedämme toki, kuinka tämän "sopivan kumppanin" ja tykönä olevan avun kanssa sitten kävi, Paratiisista tuli äkkilähtö.

tästä yleisesti miehet syyttävät Havvaa, Eevaa, jonka käärme petti.

Ensimmäinen Timoteuskirjekin näin julmasti

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hiljaisuudessa. Sillä Adam luotiin ensin, sitten Eeva eikä Adamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen…
1.Tim.2:8-14

Tarkempi Paratiisikertomuksen lukeminen antaa lautamiehille miettimistä

1. Jumala antoi kiellon syödä Hyvän ja pahantiedon puusta ennenkuin Eevaa oli vielä luotu
2. Käärme todella mielevin ja osittain totuudellisin sanoin petti Eevan, joka sitten antoi hedelmästä miehellekin maistettavaa
3. Miestä siis ei petetty, vaan hän tiesi tarkoin mitä teki.
4. Kun Tuomarin eteen jouduttiin tästä yhdestä ensimmäisestä synnistä, mies syytti härskisti Jumalaa "nainen. jonka sinä minulle annoit..."

Taitaa sama härskiys jatkua yhä tänäpäivänä elävässä uskossa olevien miesten suunnatla Eevan tyttäriä kohtaan

Vaan kiitos Herran, lienee esikoislestadiolaisia koteja, joissa Eeva on sopiva apu ja kumppani, joka uskollisesti pysyttelee tunaroivan Adaminsta tykönä niin hyvänä kuin pahana päivänäkin häivyttäen ihmisen yksinäisyyden tavalla, johon lemmikkieläimet kaneista ja mirreistä koiriin, papukaijoihin ja ratsuihin eivät pysty.

Messiaan parta

Bartholomeo Konstantinopolin - Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka
kuva The Orthodox Church

Kristittyjen ortodoksien parissa pappien ja piispojen parta on suorastaan kunnia-asia, joka kuuluu pyhyyden kuvaan. Aikamme paavit, munkit ja papit ajelevat puolestaan tietääkseni partansa pois.

Jesaja 50:4-9 messiaaninien ennustus kuvaa ihmisen pahoinpitelyä, jossa häntä syljetään, lyödään kasvoihin ja hänen partaansa revitään,

Esikoislestadiolaisuudessa parta on kuitenkin kielletty ilmeisesti miehisenä koreiluna.  Heidän keskuudessaan kerrotaan pilke silmäkulmassa miehestä, joka antoi partansa kjasvaa, jottei häntä vain kutsuttaisi saarnaajan tehtävään.


Raamatussa Messiaaninen teksti puhuu parrasta. Uskonnollisilla juutalaisilla on usein komea parta.
Jostain syystä Mooseksen laki kieltää "hiusten reunan leikkaamisen".

»Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa» Ms 19:27

Ortodoksijuutalaiset rabbit tulkitsevat tämän lain kohdan niin, että korvien edessä olevia hiuksia ei tule leikata. Ne saavata kasvaa pitkiksi ja pojasta alkaen opitaan nämä hiukset kietomaan ja kätkemään korvalehden taakse.


Psalmi kehuu Aaronin partaa öljyisin sanoin

Miten hyvä ja kaunis onkaan
veljesten yhteinen, sopuisa elämä!
Se on kuin kallista tuoksuöljyä,
joka valuu hiuksista parralle,
Aaronin parralle,
ja siitä hänen viittansa reunuksiin.
Se on kuin aamun kaste, joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille. Siionille Herra on antanut siunauksensa: siellä on elämä, ikuinen elämä.

Psalmi 133

On ilmeistä, että aikamme esikoisille isien perinnäissäännöt Lapista ovat myös parran asiassa tärkeämpiä kuin pyhän Raamatun ohjeet.

Korvapuusteja Jeesukselle

Rocky Balboa
kuva Alamo Cinema

Ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas! ja antoivat hänelle korvapuusteja.
Joh 19:3 Biblia

Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas", ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
Joh 19:3 KR 1992

καὶ ἔλεγον· χαῖρε ὁ βασιλεὺς τῶν ᾿Ιουδαίων· καὶ ἐδίδουν αὐτῷ ῥαπίσματα.
kai elegon, khaire o basileus ton joudaion. kai edidoun auto rhapismata.

Katso myös Mk 15:19-20 Mt 27:29-30

Järjestelmällinen lyöminen kasvoihin
Tuomitun häpäiseminen sylkemällä päin naamaa ja lyömällä häntä kasvoihin - vanhojen käännösten lempeä "antaa korvapuusti" - saa uutta syvyyttä marttyyrien kokemuksista.

Kesarean kaupungissa oli Suuren Vainon aikana 304 AD kristitty mies, joka tuotiin maaherran eteen uhraamaan epäjumalille. Kun tämä ei siihen suostunut, hänet koetettiin väkivalloin taivuttaa uhraamaan keisarin hyväksi. Tähän väkivaltaan kuului järjestselmällinen kasvojen hakkaaminen nyrkein.

Eusebius Kesarealainen kertoo, että tämän hakkaamisen jälkeen miehen kasvot olivat niin paisuneet, ilmeisesti nenä murtunut, silmät muurautuneet umpeen, huulet haljenneet, ettei häntä ollut helppo enää tunnistaa.

Kyseessä ei siis ole isällinen - tai äidillinen - kevyt läpsyttely, vaan mahdollisesti roomalaiseen oikeudenkäyttöön kuulunut osa, jossa rikollisen mieli tahdotaan murtaa häpeällisen ja tuskallisen kasvojen hakkaamisenkin avulla.

Jesaja
Evankelistojen kuvaus siitä, kuinka pilkattua ja ruoskittua Jeesusta syljetään lyödään kämmenellä kasvoihin (rhapismata) tai ruokokorrella päähän tuo mieleen satoja vuosia aikaisemmin Israelin profeetan kautta annetun sanan:

Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa. Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen.
Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin.
Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä.
Ja Herra, Herra minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään. Se on läsnä, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidellä minun kanssani? Seisokaamme ynnä; kellä on oikeus minua vastaan, se tulkoon tänne minun tyköni.
Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate, koit syövät heidät.
Jesaja 50:4-9

Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en
sylkäisyiltä.
Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
siksi en pelkää häväistystä.
Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
Minä tiedän, etten jää häpeääni,
sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni
-- kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta.
Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
Astukoon hän esiin!
Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi? Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Jes 50:4-9 KR 1992

Virsi 46
46 (Psalmi 38. V. k. Uti din stora vrede etc.)

1. Ah Herra! älä rankais', / Kuin syntin' synkiä ansaits', / Sun julmas' vihasas; /
Niin kauvan älä kurit' / Hirmuisuudesas juuri; / Vaan lepy laupiaast'.

2. Sun nuoles tuntoon' pistää, / Eip' enää voine kestää, / Sydämmen' vaipuu pois; /
Ei raadosan' sill' rauhaa,/ Vaan luisan' sota pauhaa; / Mun voiman' kaikk' katos'.

3. En taida tuot' myös salat', / Ett' syntin' synkiät alat' / Pääll' pääni astuvat; /
Kuin kuorma raskas aivan, / Ne mun kautt' kauhian vaivan, / Ain' maahan painavat.

4. Mun tunton' haavat tuimat, / Ja syntin' monet julmat, / Juur' ilkiäst' haisevat, /
Niin kumartuu myös pääni, / Kanss' kaikk' muut jäseneni, / Niit' muistais' taipuvat.

5, Kaikk' mun kupeeni kuivaa, / Tai tuska tuiki tuima, / Pois ruumiist' raittius; /
Mä rikki runnelt' olen, / Ett' kivust' kipiäst' kuolen, / Täst' on mull' valitus.

6. Sun edesäs, o Herra! / On halun' joka kerran, / Kanss' huokaukseni, /
Sydän se hyppää minus', / Pois puuttuu kuollon kivus', / Niin myös mun näköni.

7. Mun ystävän' ja veljen', / Kanss' tuttun' kaikk', jotk' muinen /
Teit kunniat' minulle, / Ne kaikk' nyt kauvas astuit, / Mun ylpiäst' ylönkatsoit, /
Eik' lohdut' sanallaan.

8. Mutt' vihamiehen' viekkaat, / Jotk' sielulleni miekat / Teroittaa pyytävät, /
He virittävät verkkons', / Ynn' yhdistävät neuvons', / Mun juonill' kiertävät.

9. Mun täytyy mykkän' olla, / Kanss' kuuron', eikä kuulla, / Eik' avat' suutani; /
Vaan turvaan kuitenk' sinuun, / Sä, Herra, kuulet minun, / Ja ajat asiani.

10. Tott' siihen itsen' luotan, / Ett' armiaast' avun tuotat, / Ehk' heikko horjahdan; /
Et kuitenk' minua hyljää, / Etk' pilkkaajan all' syljen / Suo mun ain' makaavan.

11. En valita mä sitä, / Ett' vitsaa kärsiä pitää, / Sen kyllä ansaitsin; /
Sill' tiedän hyvin juuri, / Ett' pahuuten' on suuri, / Joll' Herran vihoitin.

12. Vaan ankarasti aivan / Mull' tuottavat tääll' vaivan / Mun ylpiät vainoojan'; /
Siis Herra apun' autuas! / Äl' erkan' minust' kauvas; / Vaan riennä auttamaan.

Psalmin 38 pohjalta Vuoden 1701 virsikirja


Meidän edestämme annettu
Jumalan Poika koko tämän, että meidän ei tarvitsisi sitä kokea vaan rikollisen Barabbaan tavoin lähteä vapautettuina tuomarin edestä toisen kantaessa syyllisyytemme ansaitseman rangaistuksen.

Hyvän Paimenen ääni

Jeesus ja samarialainen nainen
Paolo Veronese (1528 - 1588)
kuva Wikimedia

Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneeseen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
Johannes 10:1 - 6

Ymmärrämmekö me?
Lampaat seuraavat Hyvää Paimenta, sillä he tuntevat hänen äänensä.

Muukalaista he eivät seuraa, sillä he eivät tunne muukalaisten ääntä.

Pinnallisesti otettuna tämä voidaan ymmärtää niin, että uskovat seuraavat tuttua, lapsuudesta asti kuultua ääntä ja pysyvät näin yhdessä laumassa, vaikka se olisi piskuinen. Samalla torjutaan vieraat opettajat ja saarnaajat, joiden ääni ei ole tuttu.

Näin tietenkin tapahtuukin esimerkiksi esikoisten parissa, jossa Laestadiuksen puheenparsi ja meän kieli antavat omat tuntomerkkinsä, tutut äänenpainot, joissa kuullaan Hyvän Paimenen ääni.

Kun Johannes näitä Jeesuksen sanoja kirjoitti, mitään esikoisuutta ei ollut vielä olemassa - eikä ollut lähes kahteen tuhanteen vuoteen Johanneksen evankeliumin laatimisen jälkeenkään.

Kyse on ekumeenisesta, koko maailmaa koskeva, jossa Herrallamme on monta lammastarhaa. (Sana tulee kreikan οἰκουμένη oikumene sanasta, joka tarkoittaa "koko maailma")

Syvällisesti Herramme tässä puhuu suhteestaan omiinsa, he ovat Hänen paimentamaansa laumaa ja Hän tuntee jokaisen lampaansa nimeltä. Hänen omansa tunnistavat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä meni sitten syyteen tai saveen.

Montakin asiaa erottaa Pyhässä Hengessä kuuluvan Hyvän Paimenen äänen niistä monista muista äänistä, joita Jeesuksen omia puhutellaan. Eräs tärkeä tuntomerkki kristityille on se, että Hyvän Paimenen aidossa äänessä on läsnä sekä armo että totuus.


Saatanan ääni
Suomi24 forumilla kuuluu voimakkaana vuodesta toiseen Syyttäjän ääni, jossa yhdistyvät syvä viha kristinuskoa ja kristittyjä kohtaan, jatkuvat kristittyjen lankeamusten ja rikkomusten etsiminen ja esiintuominen, sekä ankarin mahdollinen tuomio mihin suomenkieli pystyy.

Tämä erityinen ääni on Saatanan ääni, jolle Jumala on antanut yleisen syyttäjän tehtävän.

Saatanan äänelle on ominaista syyttäjän armottomuus ja väitteiden puolitotuudet. Syytökset ovat näet tehokkaita vain, jos niissä on annos totuutta, jonka Jumalan lapsi tunnistaa ja myöntää.

Kuvitellaan, että Saatanan äänellä puhuva ihminen kohtaa naisen Sykarin kaivolla.

"Sinä tulet tänne häveten keskellä päivää, kun kunnialliset Sikemin naiset saapuvat varhain aamulla noutamaan vettä tästä kaivosta. (totta) Tämä kertoo siitä, että olet julkisesti menettänyt maineesi ja kulkenut mieheltä toiselle kuin yleinen huora (totta). Sinä elät nytkin avoliitossa vastoin Jumalan säädöksiä ja hyviä tapoja (totta). Et sinä kelpaa synagoogaan edes naisten puolelle ja ansaitset sinuun kohdistuneen halveksunnan (totta). Ei Jumalakaan sinua synnissä elävää rakasta vaan olet jo tuomittu syntiesi tähden (valhe)."

Tämän jälkeen tuo ihminen lähtee mokoman naisen luota pois tyytyväisenä siihen, että on totuus tullut sanottua. Hurskaasti, mutta täysin armottomasti.

Hyvän Paimenen ääni
Hyvä Paimen on tullut murskaamaan Saatanan teot ja tekee niin omalla tavallaan. Hänen äänensä tavoittaa aivan toisella tavalla Sykarin kaivolla olevan naisen, vaikka molemmat tietävät totuuden hänen nykyisestä elämästään.

Nainen häkeltyy Jeesuksen kunnioittavasta suhtautumisesta - vielä juutalaisena vaikka nainen on samarialainen. Keskustelu on hienotunteista, mutta porautuu syvälle naisen elämään.

Herran ääni ei murskannut naista, ei polkenut poljettua, ei lyönyt lyötyä, vaan kerrassaan muutti tämän elämän. Arka, pelokas ja häpeän alla elävä nainen riensi kaupunkiin ja alkoi julkisesti kaikille kertoa löytäneensä tosi merkillisen miehen, ettei tämä olisi itse Messias!

Hyvän Paimenen ääni, armo ja totuus.

Totuuden näemme Johanneksen kertomuksessa ja sen Saatanakin tietää ja osaa syyttää naista täysin palkein.


Missä on armo?

Jeesus ei lainkaan käytä sanaa "synti" eikä puhu mitään synnin palkasta, kuolemasta ja tuomiosta. Missä on armo?

Hyvä Paimen tunnisti naisessa oman lampaansa, vaikka tämä on samarialainen, ja nainen kuuli Hänen äänensä.

Kohtaaminen oli mullistava ja pelkästään Jeesuksen asenne, varmaan ilmeet ja äänensävyt, olivat täynnä armoa ja totuutta. Naisen sisällä tapahtui vallankumous, kun hän kohtasi Vapahtajan, maailman parhaan sielunhoitajan.


Johanneksen evankeliumin  kertomus

Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähes sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut.
Niin siellä oli Jakobin lähde. Kuin Jesus matkasta oli väsynyt, istui hän lähteen päälle, ja se oli liki kuudetta hetkeä.
Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan, ja Jesus sanoi hänelle: anna minun juodakseni.
Sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
Sanoi Samarian vaimo hänelle: kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet Juudalainen, ja minä olen Samarialainen? sillä ei Juudalaiset pidä yhtään kanssakäymistä Samarialaisten kanssa.
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni! niin sinä anoisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
Sanoi vaimo hänelle: Herra, eipä sinulla ole, milläs ammennat, ja lähde on syvä: mistä siis sinulla on elävää vettä?
Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi? ja hän joi itse siitä, ja hänen lapsensa, ja hänen karjansa.
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti*; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.
Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
Jesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehes, ja tule tänne.
Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä.
Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sinä oikein sanoit.
Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen, että sinä olet propheta.
Meidän isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pitää rukoiltaman.
Jesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.
Ette tiedä, mitä te rukoilette*, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on Juudalaisista.
Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoiliat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.
Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.
Vaimo sanoi hänelle: minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki.
Jesus sanoi hänelle: minä olen se, joka sinun kanssas puhun.
Silloin tulivat hänen opetuslapsensa ja ihmettelivät, että hän sitä vaimoa puhutteli; ei kuitenkaan kenkään sanonut: mitäs kysyt? eli mitäs häntä puhuttelet?

Niin vaimo jätti vesi-astiansa, ja meni kaupunkiin, ja sanoi niille ihmisille:
Tulkaa katsomaan sitä ihmistä, joka minulle sanoi kaikki, mitä minä tehnyt olen: olleeko hän Kristus?
Niin he läksivät kaupungista ja menivät hänen tykönsä.
Johannes 4:5-30

Evoluutiomekanismin manipulointia - kanan nokka

Geneettisesti muunneltu kanan nokka. Taiteilijan näkemys
Image BBC Earth

Tiedetoimittaja Melissa Hogenboom julkaisi kiehtovan artikkelin BBC Earth web sivuilla. Hän kuvaa tutkijoiden kokeita geenien manipuloinnissa, joiden tuloksena linnun nokan evolutiio otti askeleen tasksepäin.

"Halusin tietää, mikä nokka on luuston kannalta, funktionaalisesti ja milloin tämä suuri muutos normaalista eläimen kärsästä lintujen käyttämään ainutlaatuiseen rakenteeseen tapahtui."

Päästäkseen alkuun tämän ymmärtämisessä tutkijaryhmä kahlasi läpi kanojen ja sitetn erilaisten alkioiden geenien muutoksia. He tarkastelivat hiirien, emujen, alligaattorien, liskojen ja kilpikonnien alkoita, jotka edustavat monie eriä eläinryhmiä.

He havaitsivat, että linnuilla on kasvojen kehitykseen kuuluvien geenien luona erityinen geeniryhmä, joka puuttuu muilta luomoksilta.

Sen jälkeen kun he olivat vaimentaneet nämä geenit, nokan rakenne palautui aikaisempaan tilaan.  Sama tapahtui kitalaen luulle ja suulaen muodolle.
Bhart-Anjan Bhullar of Yale University in New Haven

Lue koko artikkeli BBC Earth tästä.


Oikeilla jäljillä
Jos jatkossa tutkimuset vahvistavat "nokka-geenit" ja otoittavat, että niiden vaimentaminen todellakin palauttaa varhaisemman vaiheen nokan evoluutiossa, silloin tämä tutkimustulos on tietenkin merkittävä vahvistus sille, että tutkimus etenee oikeilla jäljillä tarkastellessaan kehityksen vaiheita DNA elämän kirjasta.

DNA tasolla muutokset tapahtuvat ja tulevat pysyviksi muokaten luotua olentoa sen olemassaolevista piirtesitä johonkin uuteen ja erilaiseen.


Jurassic Park toisesta portista
Koska tällainen geenimanipulaatio voi johtaa tuntemattomiin seurauksiin ei vain kananpojalle vaan kuka tietää millainen Kärpänen sieltä seuraavana kerran tulee, työryhmä jätti viisaasti munan hautomatta loppuun asti,

Michael Crichton (1942 - 2008)
kuva Wikimedia

Kiellettyä tai ei, ihmisen uteliaisuus on pian johtava jossain jonkun antamaan tuon tipun tulla kuorestaan. Michael Crichton saattaa silloin osoittautua vieläkin tärkeämmäksi aikamme profeetaksi kuin ajatellaan, eräänlaiseksi 21. vuosisadan Jules Verneksi.


____________
kirjoitus on enlanniksi Phos to Aleithon blogissani

Virsi "Jeesus armon soi" pitkän kaavan mukaan

Virsi 265
Virsi 265 on alunperin Suomen ensimmäisen kansanherätyksen karsimaattisen johtajan Abraham Achreniuksen käsialaa vuodelta 1769.

Virsi on kirjoitettu noin sata vuotta ennen lestadiolaisen herätyksen virallista alkua Pajalassa. Vuonna 1881 Johan August Gottlieb Hymander uudisti sitä kielellisesti. Virsi veisataan tavallisesti raumalaisen toisinnon riemullisin sävelin.

Nykyisessä virsikirjassa siitä on mukana kaksi säkeistöä, ensimmäinen ja viimeinen

1.
Jeesus armon soi,
voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän, vanhurskaus,
armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden,
kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.

2.
Kirkas aamun koi
päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen,
luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa,
siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!


Säkeitä pudotettu pois
Hieno virsi, mutta esikoislestadiolainen hurskas voi kokea sen jotenkin kevyeksi. Ja sitä se onkin, koska virrestä on jätetty pois kaksi säkeistöä, jotka todellakaan eivät ole hengellisesti kevyitä.

Miksi? No, kaiketi komitea tietää, miksei näitä vahvoja säkeitä tahdottu ottaa mukaan. Liian karvasta aikamme Siionissa?


Siionin virsi 178
Siionin virsi 178 on lyhentämätön. Achreniuksen kieliasua on korjannut vielä Lauri Thurén vuonna 1997.

1.
Jeesus armon soi, voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän vanhurskaus, armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden, kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.

2.
Varjot kuoleman öisen maailman
täyttää kauhuillaan, lyö siellä jyske lain.
Julmat, ikävät synnit syyttävät,
syntisiä hallitseekin pelko vain.
Vaan ristin saarna voiton tuo
ja ahdistukseen rauhan suo.
Niin se kuoleman varjon valtavan
karkottaa ja poistaa tuskan kauhean.

3.
Loiste säihkyvä tuolta ylhäältä
kuoleman ja synnin maahan säteilee,
poistaa synnin yön, päättää orjan työn,
vankilasta vankat salvat aukaisee.
Oi Jeesus, tuo jo valkeus
ja vangituille vapaus.
Nouskaa katsomaan, kuinka loisteellaan
armo kaunistaa nyt kaiken synnin maan.

4.
Kirkas aamun koi päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen, luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!

Abraham Achrenius
Abraham Achreniuksen virsi on hengellisesti väkevä, ja sen keskuksena - kun se veisataan kokonaan - on Jeesuksen ristin saarna, joka tuo voiton.

Suomalainen wikipedia kertoo tästä hengenmiehestä seuraavasti

Abraham Achrenius (1. helmikuuta 1706 Somerniemi – 28. syyskuuta 1769 Nousiainen) oli suomalainen herännäispappi ja virsirunoilija. Hän oli rukoilevaisuuden hengellinen isä.

Achreniuksen isä oli Someron pitäjänapulainen Simon Achrenius, jonka kahdeksasta lapsesta Abraham oli yksi. Hän sai jo kotona uskonnollisen kasvatuksen. Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä pietismistä.

Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti.

Tultuaan papiksi 1730 Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena Pietarsaaressa, vuodesta 1733 Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta 1736 kappalaisena Ähtävällä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin.

Saarnatessaan kirkossa helluntaina 1740, hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa "ajan merkki tuhatvuotisen valtakunnan ja lopullisen tuomion tulosta". Tästä syystä hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta. Tämän johdosta hän joutui Turun tuomiokapitulin kuultavaksi. Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi siltikin uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön mutta pettyi liikkeeseen.

Myöhemmin Achrenius haki takaisin papinvirkaan ja toimi mm. Turun linnan saarnaajana.

Hän oli kuollessaan Nousiaisten kirkkoherra. Sen ajan konventikkeliplakaatti kielsi saarnaamisen kirkon ulkopuolella, mutta ei kieltänyt veisaamista, siksi Achrenius kirjoitti pitkiä virsiä.

Achreniuksen virret, erityisesti Zionin Juhla-Wirret (1769), ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virret 103, 153, 265 ja 390 ovat hänen kirjoittamiaan.
Lue koko artikkeli wikipediasta

Achreniuksen virret nykyisessä virsikirjassa

• 103  Ah saavu, Jeesus, keskellemme
• 153  Herää, nouse nukkumasta
• 265  Jeesus armon soi
• 390  Oi Jeesus, armon ruhtinas

LHPK Pastoraali-instituutti

Pastoraali-instituutti

Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies vihkii helatorstaina 14.5.2015 neljä uutta pastoria.
...
Pappisvihkimystä on edeltänyt Lähetyshiippakunnan yhteydessä toimivan Suomen luterilaisen pastoraali-instituutin järjestämä kaksivuotinen pappiskoulutus. Koulutuksen myötä vihittävät ovat perehtyneet luterilaisen teologian ja seurakuntatyön käytännön kysymyksiin, ja ovat suorittaneet seurakuntaharjoittelun hiippakunnan seurakunnissa.

Pappiskandidaateilla on opintoja myös teologisissa tiedekunnissa, mutta kaikki eivät suorita teologian maisterin tutkintoa.

Hiippakuntajärjestyksen mukaan ”papiksi voidaan vihkiä mies, joka on kastettu ja konfirmoitu, toteuttaa uskoaan ja tunnustustaan jumalanpalvelusta viettävässä seurakunnassa, jonka seurakunta kutsuu paimenekseen ja joka on suorittanut konsistorin hyväksymän teologisen koulutuksen tai muutoin osoittaa riittävää oppineisuutta.” (Hiippakuntajärjestys 16 luku 5 §)
Lue koko uutisteksti  LHPK Kotisivulta

Hiippakunnan perusteet dokumentissa sitä kuvataan näin

4 § Hiippakunnassa hengellis‐teologista paimenvastuuta kantaa hiippakunnan piispa.
Piispa kaitsee hiippakunnan seurakuntia ja papistoa. Papit yhdessä muodostavat pappiskollegion.
Apunaan piispalla on hiippakunnan konsistori. Konsistori voi nimetä oppilautakunnan käsittelemään teologisia yksittäiskysymyksiä.
Teologisella asiantuntemuksella hiippakuntaa palvelee pastoraali‐instituutti.
LHPK

Opintojen kuvausta

Lähetyshiippakunnan osana toimiva Suomen luterilainen pastoraali-instituutti (SUPI) aloitti noin vuosi sitten pappisvirkaan valmentavan teologikurssin. Kutsumenettelyllä täytetty kaksivuotinen opintokokonaisuus on suunnattu muissa työtehtävissä elämänkokemusta kartuttaneille opiskelijoille. Osalla kurssilla opiskelevista on takanaan yliopistotason teologisia opintoja, osa puolestaan tekee akateemisia opintosuorituksia pastoraali-instituutin koulutuksen ohessa. SUPI ei pyrikään korvaamaan yliopistojen tarjoamaa koulutusta, vaan nimensä mukaisesti keskittyy pastoraaliseen eli paimenuuteen valmentavaan koulutukseen.

Opiskelu pastoraali-instituutissa koostuu kuukausittaisista tapaamisista nettikonferenssien välityksellä, itsenäisestä opiskelusta ja oppimistehtävien toteuttamisesta sekä puolivuosittain järjestetyistä viikonloppukursseista. Alkavan kevätkauden aikana opiskelijat aloittavat seurakuntaharjoittelunsa. Paikallisten pastorien ohjaamina kurssilaiset suorittavat Porin, Kajaanin, Kuopion ja Lahden seurakunnissa opintoihin kuuluvia käytännön tehtäviä, pää- määränään konkreettisessa papintyössä tarvittavien taitojen kehittäminen ja seurakuntakokemuksen hankkiminen.
Pyhäkön Lamppu 1/2014

Muita luterilaisia koulutuskeskuksia
Lähetyshiippakunta ottaa näin myös vihkimiensä pappien koulutuksen käsiinsä aivan uutena alkuna luterilaisen Suomen Siionissa. Ratkaisu on radikaali eikä siksi kilpaile sen enempää Järvenpäässä toimivan Kirkon koulutuskeskuksen kuin Helsingin yliopiston läheisyydessä toimivan Suomen teologisen instituutin kanssa. Nämä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologikoulutuksen ja täydennyskoulutuksen aloilla, joten LHPK seminaari on uusi leili uudelle viinille.

Uuras Saarnivaaran aloitteesta perustettu Kansanlähetyksen koulutustoiminta Ryttylässä on myös verrattavissa pastoraali-instituuttiin. Ryttylän kansanlähetysopiston tavoitteena on kouluttaa lähetystyöntekijöitä ja opetus on opistotasoista.

Ortodoksinen seminaari
Pastoraali-instituutin hengenheimolainen on Joensuussa toimiva pieni Ortodoksisen kirkon pappisseminaari. Suhde Joensuun yliopiston teologiseen tiedekuntaan on ilmeisen ongelmaton ja seminaari antaa viranhoitoon ohjaavaa koulutusta - eräänlainen käytännön teologian laitos siis.

Ortodoksinen seminaari Joensuussa jatkaa Sortavalassa 1918 perustetun Suomen kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin perinteitä. Ennen Joensuuta pappisseminaari toimi Kuopiossa.

Ortodoksisella seminaarilla on oma pyhälle Johannes Teologille ja Karjalan valistajille pyhitetty kirkko, oppilasasuntola noin 30 opiskelijalle, oma asuntolan ruokala ja seminaarin yhteydessä vielä pieni kirjasto ja soittoluokkia. Karjalan valistajat lisättiin kirkon pyhiksi Herran temppeliintuomisen juhlana 2.2.2013.

Ortodoksinen seminaari järjestää Joensuun yliopistossa opiskeleville ortodoksisen teologian opiskelijoille soveltavia harjoituksia, antaa hengellistä ohjausta ja seurakuntaelämään ohjaavaa koulutusta.

Seminaarin opettajana ja pappina toimii määräaikaisena isä Mikko Sidoroff ja opettajana kanttori Anneli Pietarisen ollessa virkavapaalla TT Maria Takala-Roszczenko. (tilanne 21.5.2014)
ortodoksi.net 

Kommentti
Järvenpään koulutuskekus ei tarjoa ymmärtääkseni mitään vaihtoehtoa teologisen tiedekunnan opetukselle esimerkiksi eksegetiikan tai systematiikan aloilla, joissa seurataan Helsingin yliopiston johtoa.

Suomen teologinen instituutti perustettiin herätysliikkeiden antamalla tuella tarjoamaan ei vain täydentävää vaan vaihtoehtoista opetusta erityisesti eksegetiikan, mutta myös muiden teologian alojen aloilla sekä tukemaan teologiaa opiskelevien uskonelämää. STI syntyi erityisesti Uuden testementin eksegetiikan professori Heikki Räisäsen näkemysten aiheuttamasta huolesta ja tänään STI:n tutkija Timo Eskola edustaa tuota alkuperäistä tilannetta melkko yksinäisenä sutena Räisäsen tutkimustyön tuntijana ja kriitikkona.

Pastoraali-instituutti pyrkii siis olemaan sitä, mitä STI ei ole - todellinen vaihtoehto papinuraa toivovalle opiskelijalle. Mutta tämä radikaalisti oman papiston kouluttamiseksi, joka toimii Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkopuolella.

Instituutista, sen opettajista ja koulutuksen rakenteesta varmaan annetaan julkisuuteen enemmän tietoa ajanmittaan - LHPK kun ei ole mikään salaseura. Opinnot Helsingin tai Joensuun yliopistossa tai Åbo Akademi yliopistossa tuskin ovat esteenä ja kansainväliset opinnot huomioitaneen konsistorin puntaroidessa kandidaatin soveltuvuutta tehtäväänsä.


Tulevaisuus
Pastoraali-insituutin viralliseen määritelmään sisältyy tietty lataus "Teologisella asiantuntemuksella hiippakuntaa palvelee pastoraali‐instituutti."

Nähtäväksi jää, miten instituutin antama koulutus kehittyy tulevina vuosina. Miten hiippakunnassa ymmärretään instituutin tehtävä "palvella"? Teologian olemukseen näet kuuluvat erimielisyydet ja riidat, eikä Pyhä Henki, Totuuden Henki, viihdy siellä, missä totuutta ei rakasteta.

Avoimuus katastrofaalisille uskon kriiseille mahdollistaa totuuden etsimisen. Hiippakuntaa palvelevien näkemysten korostaminen instituutin koulutuksessa ja konsistorin tenttauksessa voi pahassa tapauksessa johtaa Societas Jesu tyyppiseen erittäin tehokkaaseen koulutukseen, jossa musta on valkoinen jos paavi niin sanoo (Ignatius Loyola).

Tämä on toki kaikkien ns. seurakuntatiedekuntien ongelma, jonka sydämessä on pyhä Raamattu ja sen tulkinta ja soveltaminen kristilliseen elämään tänään.

Esikoiset ja helluntailaisuus

Sun Henkesi sateen alle, mun sieluni uupunut vie.
:.: Oi kirkasta huokaavalle, ristin siunattu kaita tie. :.:

Ei riitä, jos kerran Sulta, Sun kasteesi siunatun sain.
:.: Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain. :.:

Ei uupua kesken matkaa tien kaitaisen kulkijat saa.
:.: On määränä siksi jatkaa, kunnes eessä on toivon maa. :.:

Sun Henkesi sateen alle, mun sieluni uupunut vie.
:.: Oi kirkasta huokaavalle, ristin siunattu, kaita tie. :.:


Alkulestadiolaisuus
Hengellinen kansanherätys alkoi rovasti Lars Levi Laestadiuksen ja hänen avustajiensa ympärillä Ruotsin Lapissa 1840-luvulta alkaen leviten sieltä nopeasti pohjois-Norjaan ja tsaarin hallitseman autonomisen Suomen Lappiin. Herätys tavoitti myös saamelaisia. 1860-luvulta herätys syttyi Amerikkaan muuttaneiden suomea puhuvien siirtolaisten keskuudessa.


Helluntailaisuus
Helluntailaisuudeksi kutsuttua kansanherätystä ei tuohon aikaan ollut olemassa. Herätys on noin 50 vuotta nuorempi kuin alkulestadiolaisuus. Se on amerikkalaista tuontitavaraa toisin kuin aidosti suomalainen Pohjolan herätys (toki Lars Levi Laestadius oli Ruotsin kansalainen ja puhui Ruotsia äidinkielenään, mutta Lapin väestö käsitti paljon suomalaisia, joiden parista hänen läheiset avustajansa tulivat.)

Helluntailaisuuden juuret ovat 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa Kansasin osavaltiossa ja Los Angelesissa syttyneessä kansanherätyksessä.

1910-luvulla helluntaiherätys tuli Suomeen lähinnä norjalaisen metodistipappi Thomas Ball Barrattin vierailujen vaikutuksesta. Hän tuli Suomeen narvalaisten, kutsumana. (wikipedia)


Narvalaisuus
"Narvalaisuus on lestadiolaisuuden haara, joka sai nimensä syntysijastaan Narvasta. Se syntyi lestadiolaisuuden suuren hajaannuksen yhteydessä Viron Narvassa vuonna 1898, kun Viron Narvasta kävi lestadiolainen Juri Jegor Pietarissa jossa melkein kaikki lestadiolaiset olivat juuri liittyneet uusheräykseen.

Narvalaisuus muotoutui erilaiseksi kuin uusiheräys, koska kielimuuri johti väärinymmärryksiin ja toivottomuuteen Narvan lestadiolaisten keskuudessa, kun he kuulivat Pietarissa käyneeltä Juri Jegorilta että Pietarin lestadiolaiset vaativat heiltä uutta heräämistä ja sanoivat että heidän entinen uskonsa on kuollutta uskoa. Tuossa hämmennyksen tilassa Narvan lestadiolaisyhteisön opit ja käytännöt muodostuivat omalaatuisiksi "Narvan Katrin" (oik. Katariina Olli) johdolla, joka sai erityisen uskonnollisen heräyksen.

Siitä lähtien narvalaisuuden tunnusmerkkejä olivat julkirippi, ilmestykset ja rajut liikutukset. Ilmestyksistä ja näyistä tuli niin tärkeitä asioita, että Narvan Katri oli huutanut: ”Kirjoittakaa ylös, mitä minä sanon, niin siitä tulee toinen Raamattu”. Narvalaisuus levisi jossakin määrin myös Suomeen, aina Nivalan ja Ylivieskan korkeudelle asti mutta enimmäkseen Etelä-Suomeen.

Narvalaisuus sai paljon kannatusta erityisesti Pietarissa, jossa melkein kaikki lestadiolaiset olivat liittyneet uusheräykseen. Pian kuitenkin valtaosa Pietarin uusheränneistä liittyivät narvalaisuuteen. Pietarissa oli lestadiolaisia eri arvioiden mukaan noin 700-1 500 ennen 1890-luvun lopun suurta hajaannusta.

Narvalaisuus jakaantui jo aivan alkuvaiheessa kahteen suuntaukseen, joiden nimet ovat lindströmiläisyys ja kumpulaisuus.

Aleksanteri Kumpulaisen (1861-1926) johtama kumpulaisuus oli niistä hurmahenkisempi ja "lainomaisempi" painottaen ehdotonta julkirippiä.

Narvalaisuuden maltillisempi suuntaus lindströmiläisyys sai nimensä Pietarissa, Espoossa ja Viipurissa asuneeen saarnaajan Karl Teodor Lindströmin (1857-1917) mukaan.

Kumpulaiset narvalaiset kutsuivat Helsingin Rauhanyhdistykselle puhumaan norjalaisen Thomas Ball Barrattin, ja hän saapuikin Suomeen ensimmäisen kerran syksyllä 1911.

Näiden Thomas Barrattin saarnamatkojen myötä helluntaiherätys rantautui Suomeen.

Narvalaisuus hiipui 1910-luvulla ja sen kannattajia siirtyi mm uusheräykseen, helluntailaisuuteen, esikoislestadiolaisuuteen ja vanhoillislestadiolaisuuteen."
wikipedia


Kateuden henki?
Lestadiolaisuus on siis 60 vuotta vanhempi kansanherätys kuin helluntailaisuus.

Amerikkalainen karismaattisuus ei sulautunut vaivattomasti Lapin karuun pietismiin ja herätykset erkanivat toisistaan selkeästi. Helluntailaisuuden piirteitä omaava narvalainen herätys on kadonnut lestadiolaisuuden kartalta ja sen piirissä olleet palanneet Lapin herätyksen joukkoihin.

Lestadiolaisista suunnista esikoisuus on lähimpänä helluntailaisuutta ja korostaa Pyhän Hengen sekä aikuisena uudestisyntymisen merkitystä. Helluntailaiset kastavat uskoon tulleet uudelleen, esikoiset sen sijaan pitävät kastetta jokseenkin tarpeettomana, ratkaiseva on sydämessä oleva elävä usko.

Tietty jännite vallitsee vanhemman ja nuoremman veljen välillä, niin sanoakseni, ja helluntailaisten arvostelu kuulunee esikoisuuden perusasetelmiin.

Helluntailaiset ja karismaatikot senkun porskuttavat eteenpäin ja ovat Jesuksen rakkaudessa, armolahjojen runsaudessa, lähetystyön innossa ja vähäosaisten hoitamisessa kaukana edellä kaikista lestadiolaisista suunnista, etenkin pikkuruisesta esikoisten laumasta.

Salattua kateutta tuo voi herättää, noita on 500 miljoonaa, meitä 15.000, vaikka meillä on se ainoa oikea pelastava Pyhän Hengen valtuuttama parannuksen armo.




Kirkas aamu pian koittaa

Ihana hengellinen laulu helluntailaiseen tyyliin kitarakuoron laulamana

Kirkas aamu pian koittaa jälkeen aikojen yön.
Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn.Huomenkellojen soiton kaiku sielullas soi meille kertoen:”Voiton Jeesus matkaamme toi.”

Taivaskotihin johtaa kaita elämän tie.
Herra lastansa kohtaa, kantain perille vie.Täältä katseeni nostaa, ylös vuorille saan.Sieltä sieluuni loistaa valo taivahan maan.

Oi nyt taivaisen saaton, nään mä riemullisen.
Jeesus nimessä voiton saivat voimallisen.Heidän kanssansa astun maahan kirkkauden.Silloin perille saavun joukkoon voittajien.

SAN. JA SÄV.PAAVO VIRTANEN (s.1925)

Hämmästyttävä lintuhavainto

Taiteilijan rekonstruktio
kuva BBC Science and Environment 

Kuvan töyhtöpäinen lintu kuuluu ryhmään, jolle plaeontologi Luis M Chiappe antoi vuonna 1999 yhteiseksi luokaksi ornithuromorpha. Nämä ovat hienot latinalaiset nimet saaneiden lajiryhmien esivanhempia, Argentiinan Patagoniasta tunnettu Patagopteryx, Madagaskarilta tunnettu Vorona sekä suuri Ornithurae luokka, johon kuuluvat kaikki nykyisin elävät lintulajit.

Kuvassa on aivan linnun näköinen lintu eikä varmaan vain 15 cm kokoisena herättäisi maallikossa sen suurempaa huomiota eläintarhan häkissä.



Miten luotettava taiteilijan piirtämä kuva on? 
Kuva on poikkeuksellisen luotettava, koska linnusta on säilynyt kaksi erityisen hyvin säilynyttä fossiilia, jossa näkyy sulkapeite ja nykylinnuille tyypilliset sulattomat jalat pitkine varpaineen.

Valokuvat kahdesta fossiilista
kuva BBC Science and Environment 

Luomisen ihme
Ensimmäinen luomiskertomus kertoo Jumalan luoneen kalat ja linnut viidentenä päivänä.ja siunanneen ne

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."  Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.
1 Ms 1:20-23

Olemme niin tottuneet Jurakauden lopulla 150 miljoonaa vuotta sitten esiintyvän archeopteryx linnun erikoiseen, hieman dinosaurusmaiseen olemukseen. Tämä nyt Kiinasta Huajiying muodstumasta löytynyt lintu on siksi melkoinen tälli, valmis ehta tipunen, joka on ajoitettu varhaiseen hiilikauteen noin 130 miljoonaa sitten.

Wang Min Kiinan tiedeakatemiasta Pekingistä toteaa, että kaksi toistensa läheisyydestä samasta kerrostumasta löydetyt linnut ovat vanhimmat tunnetut ornithuromorpha  ja työntävät tämän ryhmän esiintymisen ajoitusta noin viisi miljoonaa vuotta taaksepäin aiemmasta arviosta.

___________
Lue aiheesta lisää BBC artikkelista sekä raportti Nature Communications