Näytetään tekstit, joissa on tunniste Psalmi 8. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Psalmi 8. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. marraskuuta 2010

Stephen Hawking ja hyttynen

Stephen Hawking (s. 1942) AP Photo/Lawrence Jackson, File

kansainvälinen ja kotimainen lehdistö uutisoi etusivuilla teoreettisen fysiikan ja kosmologian huippuihin kuuluvan Stephen Hawkingin ajatuksia.

Tärkeä kysymys hänen ajattelussaan on ollut "tarvitaanko maailmankaikkeuden syntymiseen jumalaa?"

aikanaan Stephen oli sitä mieltä, että tarvitaan.

nyt hän on muuttanut mielensä ja todennut, että maailmankaikkeus on voinut syntyä ja muodostua tällaiseksi aivan itsestään ilman mitään jumalaa.


Stephen Hawking (s. 1942) on tullut tunnetuksi erityisesti sen vuoksi, että hän kykenee selkeästi ja suuren yleisön ymmärtävällä tavalla kirjoittaa erittäin vaikeista teoreettisen fysiikan ja kosmologian ongelmista.

Hänen yliopistoluentonsa Cambrdgessä vetävät luentosalin täyteen, samoin vierailuluennot eri puolilla maailmaa arvostetuimmissa korkeakouluissa.

Stephenin kirjoista on tullut kansainvälisiä best-sellereitä, ja monet muistavat etenkin tuon perustavan kirjan, jonka hän otsikoi mainiosti

Ajan lyhyt historia (1988)

Suurelle yleisölle Hawking on kirjoitanut myös:

Mustia aukkoja, Vauva-maailmankaikkeuksia ja muita esseitä (1993)

Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (2001)

Jättiläisten olkapäillä. Fysiikan ja astronomian suuria saaavutuksia (2002)

Lyhyempi ajan historia Leonard Miodinowin kanssa (2005)

Suuri suunnitelma Leonard Miodinowin kanssa (2010)


Tuorein teos, Grand Design (2010) on se lehdistössä uutisoitu kirja, jossa Stephen ja Leonard toteavat, ettei mitään jumalaa oikeasti tarvita.

saattaa ollakin, että juuri keskustelut Leonard Miodinowin kanssa ovat Stephenin ajattelua muokanneet tähän suuntaan.


Leonard Miodinow (s. 1954)

Amerikassa asuva fyysikko Leonard Miodinow on juutalaista syntyperää, ja hänen molemmat vanhempansa selvisivät holokaustista. Hänen isänsä oli Puolan vastarintamiehiä vankina Buchenwaldin keskitysleirillä.

Ilmeisen syvällinen ajattelija ja koska Stephenin kanssa yhdessä kirjoittivat "uusiksi" Stephenin kuuluisimman kansantajuisen kirjan "Ajan lyhyt historia" on varmaan menty iltapuhteissa aika syvälle yhteisessä pohdinnassa.


Monelle natsien ajan juutalaisten perheiden lapsille on mahdoton ajatus persoonallisesta Jumalasta, joka sallisi Auschwitzin ja Buchenwaldin.

ratkaisu pahan ongelmaan on jyrkkä ateismi, ei ole mitään jumalaa ja kaikki on tässä kylmässä maailmassa ihmisen omassa varassa.

monille juutalaisille kuitenkin Israelin valtion ihmeellinen synty ja säilyminen Lähi-idässä on ollut lohdutus ja rohkaisu siihen, että Israelin Jumala on elävä ja todellinen.

tästä kertoo se, että uskonnollinen juutalaisuus elää ja voi hyvin sekä Israelissa että diasporassa.

en tiedä Leonardista - en tunne häntä - mutta hän on saattanut olla vaikuttamassa Stephenin käsityksiin todellisuudesta.

kyse ei nimittäin ole puhtaasta matematiikasta ja teoreeettisesta fysiikasta vaan myös teoreettisesta filosofiasta ja sitä vieläkin syvällisemmästä fundamentaalisesta teologiasta

(ei fundamentalismista! fundamentaali teologia on systemaattisen teologian ala, joka tutkii uskon syviä perusteita)


Stephen Hawking ei aseta kysymystä näin "onko Jumala olemassa?"

vaan "tarvitaanko Jumalaa?"

mutta tietenkin suuri yleisö yhdistää nämä toisiinsa - jos maailmankaikkeus voidaan mallintaa ilman oletusta Luojasta, ei Jumalaa sitten tarvita eikä Häntä ole olemassa.

sillä jos tämän erinomaisen lahjakkaan teoreettisen fysiikan asiantuntijan kysymys olisi "onko Jumala olemassa?" mieleen tulisi, voidaanko tieteen, kosmologian keinoin todistaa, että Jumala on tai että Häntä ei ole.

silloin lapsikin sanoisi Stephenille "Jumala on salattu, ei kukaan voi todistaa että Hän on olemassa, eikä kukaan voi todistaa, että Häntä ei ole olemassa".

se on uskon asia.

ja usko ei ole jokamiehen, jostain mustista aukoista ja vauva kosmoksista johdettavissa, jos vaan viitsii ajatella.


Stephen ja Leonard päihittävät minut ja varmaan sinutkin älyllään, syvällisillä tiedoillaan, matemaattisella lahjakkuudellaan ja ylipäätään järkensä toiminnoilla.

mutta luullessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet!

katsellessaan Jumalan suuria luomsitekoja, Stephen ei huomaa Raamatun totuuksia

1. että hän itse on miltei jumalolento

2. hyttystä, joka Stephenin verta himoiten lähestyy häntä rullatuoliaan kertoen Jumalan käsittämättömästä suuruudesta.


Stephen Hawking kärsii vakavasta parantumattomasta Lou Gehrigin sairaudesta, joka hitaasti mutta varmasti tuhoaa kehon liikkumiseen liittyvät hermot.

MND (motor neuron disease) on järkyttävä tauti, joka vie monen ihmisen elämänhalut riippuvaisena toisista ihmisistä ja moni joutuu ennenaikaiseen hautaan yksinkertaisesti siksi, ettei halua elää enää ja käydä päivä päivältä huonommaksi.

Stephenin tauti on tässä sairauksien joukossa ALS (Amyotrophic lateral sclerosis), jota voidaan hidastaa, mutta ei parantaa.

Hän on saanut elää pitkän ja rikkaan elämän, on 68 vuotias ja moottoroitu rullatuoli ja puhekone auttavat häntä suunnattomasti.

kuka fyysisesti täysin terve ihminen on kirjoittanut moisen määrän tärkeitä kirjoja!


Psalmi 8

Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Daavidin psalmi.
Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
-- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.

Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
..........


Kohta 1 - lähes jumal'olento

rullatuolissaan lojuva lähes liikuntakyvytön, puhekyvytön Stephen Hawking on lähes jumal'olento.

miten niin?

hänessä on jotain, joka käy yli tuon raihnaisen ruumiin ja usein ärtyisän sielun.

käytämme tästä ilmausta henki.

Stephen - kuten jokainen ihminen - on kokonaisuus, johon kuuluu ruumis, sielu ja henki.

siinä aikansa kuluksi istuskellessaan Stephenin henki liitää kauas tähtitarhojen taa, ajan alkuun, maailmankaikkeuden alkuun, ja hänen aivonsa raksuttavat matemaattisia kaavoja alkuaineiden ja elektronien ja partikkeleiden hienoihin loogisiin syvyyksiin.

jumalallisia ajatuksia.


Stephen ei ole ateisti siinä mielessä, että olisi tärkeä kieltää juutalais-kristillisen uskonnon Luoja tai muut uskomuksen kohteet.

hänen mielestään Jumala saa kyllä olla olemassa, ei se häntä haittaa.

mutta se todellisuus, se maailmankaikkeus, jota hän miettii on luonnonlakien säännöllisesti hallitsema, eikä Jumala näitä lakeja riko - on oman systeeminsä vanki, niin sanoakseni.

tieteisusko tarkoittaa sitä, että kaikki luottamus pannaan ihmisen kykyyn selvittää luonnon salaisuudet ja valjastaa ne käyttöönsä.

uskonnot luottavat dogmeihin ja auktoriteetteihin, ilmoituksiin ja semmoiseen hämärään ristiriitaiseen hommaan.

Kirkas järki, ratio, sen sijaan ymmärtää miten asiat oikeasti ovat ja voittaa aina kilpailun hämärän uskon kanssa.


Mutta mistä Stephen on saanut tämän ihmisen kaikesta muusta luomakunnasta erottavan hengen?

en tarkoita rationaalista ajattelua perustasollaan - osaahan kissakin suunnitella, miten sen hiiren saa kiinni ja simpanssi pistää loogisesti bambukeppejä toisiinsa kiinni saadakseen tuon banaanitertun.

tarkoitan tuota henkeä, joka kysyy ajan alkua.

ulottuu maailmankaikkeuden syvyyksiin ja mittaamattomiin äärettömyyksiin, ja löytää sieltä totuuksia.

tuo henki, joka kykenee uskomaan Jumalaan ja keskustelemaan Hänen kanssaan.

tai olemaan uskomatta Auschwitzin verisessä kylmässä zyclon-kaasun ja savunhajuisessa yössä.


Stephen Hawking miettii ja kysyy "tarvitaanko Jumalaa?"

Jumala kysyy "missä olet, Stephen?"


Kohta 2 -- hyttynen

Suurten ajatustensa kanssa Stephen lentää rullatuolinsa ja MND taudin estämättä kirkkaassa tieteen rationalismin korkeudessa havainnoiden maailmankaikkeutta ja hämmästyttäen ihmiskuntaa oivalluksillaan.

suuria ajatuksia, kauas ulottuvia, maailmankaikkeuden mysteerien matemaattisia kaavoja ja selitysmalleja pohtivia.

(muuten jos Stephen saattaa ajatellen selvittää, miten asiat ovat syntyneet, miksi hänen on niin hankala uskoa, että Jumala olisi ne samalla tavoin ... ehkä hiukka syvemmin vielä ... ajatellen tehnyt?)


Jumalan suuria pieniä ihmeitä - hyttynen

mutta vaara uhkaa!

hiljaisesti inisten verenhimoinen pikku otus lähestyy pahaa aavistamatonta sankariamme. Erehtymättömällä vainulla se kulkee kohti lämmintä ihmisen verta, jonka on jo kauempaa havainnut.

moni ihminen on päivällä valveilla yrittänyt käden huitaisulla sen torjua, mutta ovela vihollinen vain väistää jättiläisen käden aiheuttaman ilmavirran myötä, ottaa kierroksen ja tulee pelottomasti takaisin kun katsoo ajan sopivaksi.


Liikuntakyvytön Stephen ei ajatustensa lennossa edes huomaa vaaraa, joka hiljaa inisten onnistuu istahtamaan hänen kädelleen.

Jumala on luonut tälle hyönteiselle pitkän terävän kärsän, jonka se huolelisesti upottaa Stephenin ihoon. Kärsä on riittävän pitkä niin että se saavuttaa ihon verisuonet, ja tuon itikan himoaman aterian. Varsinainen vampyyri!

mutta on pieni onkelma pienellä pedollamme. Kovin on ohut aseensa ja kovin kapea se pilli, josta punainen Stephenin veri sen mahaan imetään. ja ihmisen veri kun on semmonen, että se estää tappavan vuodon paksuuntumalla ja arpeutumalla.

vaan Jumala on antanut härskille heikille myrkkyannoksen, kemikaalia, jota se vuodattaa uhrinsa ihoon ja estää veren sakeutumisen.

eihän hyttyset muuten oliskaan mikän onkelma - mutta kun niiden pureama kutittaa ärsyyntyneellä iholla. (ehkä tämä on Jumalan viisautta, muutenhan antaisimme niiden juoda veremme kuiviin)


aikamme huipputiede on onnistunut selvittämään yhtä ja toista hyttysen anatomiasta, jaloista, siivistä, lentotekniikasta, elämänvaiheista toukasta taivaalle.

vaan tieteellä ei ole harmainta aavistusta, miten tämä systeemi toimii ja kuinka hyttynen on tämmöiseksi tullut.

kyllä sitä tutkitaan ja saadaan tutkia.

mutta maailmankaikkeuden syvyyksiä pohtiva Stephen Hawking ei pysty selittämään kädellään istuvaa hyttystä.

pystyisikö hän siis päättelemään varmuudella, onko Jumala olemassa tai tarvitaanko Jumalaa?




.......... P.S.

laitan tähän vaan varmistukseksi tietoa hyttysen syljestä...

en oikke jaksa uskoa, että painovoima yksin sen olisi saanut aikaan.

ja kuten Haamul kysyi jokin aika sitten, kuka ne luonnonlait on asettanut, joiden varaan Stephenin usko - tai epäusko - Jumalaan nojaa?


In order for the mosquito to obtain a blood meal it must circumvent the vertebrate physiological responses.

The mosquito, as with all blood-feeding arthropods, has mechanisms to effectively block the hemostasis system with their saliva, which contains a mixture of secreted proteins. Mosquito saliva negatively affects vascular constriction, blood clotting, platelet aggregation, angiogenesis and immunity and creates inflammation.

Universally, hematophagous arthropod saliva contains at least one anticlotting, one anti-platelet, and one vasodilatory substance. Mosquito saliva also contains enzymes that aid in sugar feeding and antimicrobial agents to control bacterial growth in the sugar meal.

The composition of mosquito saliva is relatively simple as it usually contains fewer than 20 dominant proteins.

Despite the great strides in knowledge of these molecules and their role in bloodfeeding achieved recently, scientists still cannot ascribe functions to more than half of the molecules found in arthropod saliva.

english wikipedia Mosquito



jota tuo kiinnostaa, pystyy tuon lukemaan. mutta käännän meille kaikille luonnontietiestä vähemmän piittaaville lopussa olevan uskomme kannalta tärkeän kappaleen:

Hyttysen syljen rakenne on suhteellisen yksinkertainen ja siinä on yleensä alle 20 hallitsevaa proteiinia.

Mutta huolimatta tieteen äskettäin ottamista merkittävistä askelista näiden molekyylien tutkimisessa ja niiden roolin selvittämisessä veren sakkautumisen estämisessä, tiedemiehet eivät vielä kuitenkaan kykene kuvaamaan kuin puolet arthropodin syljessä olevien molekyylien tehtävistä.
englantilainen wikipedia

(kyllä varmaan aina lisää opitaan - vaan kovin on suuri joidenkin usko sattumaan, vastoin tilastotieteen perustavimpia toteamuksia! oisko se kuitenkin enempi haluttomuutta myöntää, että Jumala on kaiken tehnyt?)

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lujalla kalliopohjalla

Repoveden kansallispuisto, Valkeala
Google Earth kuva Raninen


Suomen kansa elää lujalla kallioperustalla.

Tämän voi nähdä niin monessa eri kohdassa, että sitä ei aina tule edes ajatelleeksi.

Monilla on Jumalan lahjana kaunis kesäpaikka suomalaisen järven rannalla tai merenlahden poukaman tuntumassa.

Siinä on veden tuntumassa usein näkyvissä harmaata ja punertavaa sileää kalliota ja isoja kivenlohkareita, jotka saaren sisällä ovat moreenin tai mullan, sammalten ja kasvien peitossa.

Moottoriteitä ajellessa kuljetaan usein suurten kallioleikkausten halki, joissa molemminpuolin tietä on jylhät punertavat graniittiseinämät.

Joku joutuu tämän lujan kallioperustan kanssa painimaan tehdessään syväkaivoa, toinen sitä taas etsii saadakseen talolleen lujan perustan hiekan ja saven alta.


Eduskuntatalo

Eduskuntatalo valmistui maaliskuun 7. 1934. Rakennuksen pinta tehtiin suomalaisesta Kalvolan graniitista.

Ei ole juuri korjauksia tarvinnut.


Finlandiatalo

Alvar Aallon suunnittelemaan konsertti ja kongressikeskukseen, Finlandiatalo vihittiin juhlalliseseti käyttöön 5.12. 1971.

Sen pintaan ei suomalainen kivi kelvannut, vaan piti hienostella ja tuoda huippuhienoa valkoista Carraran marmoria laivakuormina Italiasta.

Huippuhienoa ja huippukallista.

Jo kymmenen vuoden kuluttua marmorilaatat alkoivat taipuilla Suomen ankarassa talvessa ja hyvä etteivät ole kenenkään päähän pudonneet.

Ne uusittiin samaisella arvokkaalla marmorilla 1998 ja eiköhän sieltä taas rupea uutista tulemaan - vaikka ehkä viisaammin osasivat laatoituksen nyt tehdä vahingosta viisastuneina.


Suomalaiset asustavat siis tosi lujalla perustalla.

Geologit kutsuvat tätä maaperän muodostumaa Fennoskandian kilveksi, joka on varsin vakaata seutua - maanjäristykset ja maankuoren muut liikkeet ovat harvinaisia.

Suurin osa tästä peruskalliosta ongraniitiksi kutsuttua kivilajia, joka on erittäin lujaa ja kovaa ja kestävää.

Graniitin käyttö rakennuksissa on tunnetusti kallista, koska sen työstäminen vaatii niin paljon aikaa ja konevoimaa.


Toki graniittia on muuallakin kuin meillä Suomessa!

itse asiassa koko maapallon pintakuoressa, "kivikehässä" eli lithosfäärissä, on graniittikehä, joka lepää syvemmällä olevan basalttikehän päällä.

Graniitti on olennainen osa maapallon kuivan maan rakennetta (merenpohjien geologinen rakenne on hieman toisenlainen).

Mutta tuo graniittikehä on hyvin laajalti myöhemmin muodostuneiden kivilajien peitossa maapallon asutuilla alueilla.

Esimerkiksi täällä Israelissa graniitti on keskimäärin kahden kilometrin syvyydessä sen jälkeen muodostuneiden monien eri kivikerrostumien alla. Israelin maisemia hallitsevat kalkkikivimuodostumat.

Ei tarvitse kuin ylittää Suomen lahti, kun Virossa jo kohtaamme graniittia paljon nuorempia kerrostumia, esimerkiksi nuo upeat ordoviki-kauden kerrostumat fossiileineen.


Suomalaisten jalankulkijoiden alla on graniittia tosi paksusti aina 160 kilometrin syvyyteen asti.

Israelissa on suurten mannerlaattojen väli hyvin selvästi näkyvissä.

Itä-Afrikan hautavajoama on mannerlaattojen välinen repeämä, jonka Arabian niemimaan liike on avannut. Se alkaa Libanonin tuntumasta Hermonin luota ja ulottuu Kinneretin järven, Jordan-joen, Kuolleen meren, Aravan laakson, Eilatin ja Akaban lahden kautta Punaiselle merelle ja jatkuu itä-Afrikkaan aina Kenian ja Tansanian rajoille asti.

Suomi on myös kahden mannerlaatan päällä, mutta ne ovat niittautuneet toisiina niin kauan sitten, ettemme sitä huomaa.

Geologit sanovat että kahden laatan kohtaamisen menee Suomettaren halki linjalla Mikkeli-Mäntyharju-Valkeakoski-Vammala-Pori.


Mites Suomesta on sitten tullut tämmöinen maa, jossa tuo muualla usein syvällä oleva luja graniitti näkyy järvien rannoilla, suurissa irtolohkareissa ja kallioleikkauksissakin?

No. Lyhyesti pähkinänkuoressa kertoen...

Kun Jumala loi aurinkokunnan 4.5 miljardia vuotta sitten, myös meittin kotiplaneetta tehtiin ja se oli aluksi pinnaltaan kovin kuuma.

Pintakuori jäähtyi ja meidän Herramme loi sen sangen taidokkaasti, tehden merta, kuivaa aluetta, kivikehää ja ilmakehää ja muuta kehällistä ja keskeistä.

Graniitti on basaltin kanssa maapallon vanhaa pintakuorta ja Suomessa sitä on ajoitettu eri alueilla 3000 - 1600 miljoonaa vuotta vanhaksi - keskimäärin ehkä 2 miljardia vuotta vanhaa on siis tuo kivi, jota päivittäin näet ympäristössäsi.

kuka tietää, ehkä keittiössäsi on pöytä, jonka pinta on kaunista punaista graniittia, ehkä kerrostalon portaita peittää kestävä ja luja harmaa graniitti?



Vaan monet mutkikkaat tapahtumat ovat muokanneet avaruudessa hurjasti aurinkonsa ympärillä pyörivää maapalloa ja sen pintakuorta.

Ei mitenkään sattumalta vaan Luojan tarkassa ohjauksessa.

Suurta osaa maapallon kallioperää peittävät kerrostuneet kivilajit ja monet muut metamorfiset, tuliperäiset, kovassa paineessa prässätyt, vedessä hennoksi konglomeraatiksi pakkautunut... kyllä niissä kivissä riittää.

Israelissa on paksut kalkkikivimuodostumat, joiden nuorin kerrostuma on ns. eosiinista kalkkikiveä, jonka päällä myös Jerusalem on poimuttuneilla Juudan vuorimailla.

Tämä kallio on pehmeää, paikoin kynnellä raaputettavaa liitukiveä, ja kovempien kalkkikivimuodostumien omistajat saavat hyvän toimeentulon myymällä alueeltaan rakennuskiviä.

Tuntemamme maapallon elämän varhainen historia on näissä kerrostumakivissä nähtävänä ja tutkittavana.



Vaan vähempi Suomessa.

harmi, sillä kerrostumakivissä voi olla maaöljyäkin...

no - graniitissa sentään löytyy paikoin kultasuonia, joten ei se ihan köyhää ole. (Lemmenjoelta löytyi nyt kesällä tulitikkurasian kokoinen kimpale - 20.000 euroa oli kuulemma arvonsa)


miksi suomalaisten asuinmaa on kallioperältään niin kova ja vanha?

kaksi miljardia vuotta.

syypää ovat maapallon ilmaston kylmenemisen tuomat jääkaudet.

Geologit arvelevat, että jääkauden höylät ovat hinkanneet Suomen maaperästä keskimäärin seitsemän metriä nuorempia kallioita hornan tuuttiin. ...ei kun hiiden kirnuun ... ei kun Helvetin koluun ... ei kun...

Eroosio on ollut niin voimakasta, että Suomen geologisesti hyvin vanhoista maisemista ovat vuoret häipänneet ja on jäänyt vaan matalia tuntureita ja kukkuloita, joiden laskettelurinteille Alppien asukkaat kohteliaasti hymyilevät.

Vanhoja oksankohtia tässä kuluneessa puulattiassa ovat mm. Ukko-Koli ja Ylläs.


Niin ne isot kivet.

Tiedämme kaikki, että Suomen lakien mukaan jääkauden siirtämät suuret irtokivet ovat luonnonsuojelun kohteita.

Jääkausien tuloksena saamme kiittää Jumalaa kymmenien tuhansien järviemme kauneudesta ja satojen tuhansien soidemme turpeista ja hilloista.

Salpausselän ja Maaselän henkeäsalpaavat maisemat ovat viimeisen jääkauden reunaan syntyneitä, kun se hitaasti vetäytyi maapallon ilmaston lämmetessä.

Pohjanlahden rannoilla asuvat ovat geologisesti ajatellen nopeasssa liikkeessä, kun maa siellä vieläkin nousee jääkauden painosta vapauduttuaan.

Harmillisesti maan nousu aiheuttaa Pohjanmaan tulvia keväisin, kun vesi ei niin nopeasti pääse juoksemaan kuin ennen.



Ehkä kysyt, mitä sitten?

niinkuin Raamatun kannalta.

neuvoisin tämmöistä harjoitusta.

istahda - jos ei pahemmin sada - graniittilohkareen, rantakallion tai kallioleikkauksen luo.

anna ajatustesi kulkea kaksi miljardia vuotta taaksepäin, tai kolme jos haluat.

koeta sitten pistää siihen mittakaavaan ihmislajin historian viisi miljoonaa vuotta.

koeta sitten pistää siihen graniitin mittakaavaan kuusituhatta vuotta korkeampaa ihmiskunnan sivistyshistoriaa.

muistele Suomen kansan ensimmäisiä rakennuksia, Turun tuomiokirkkoa vaikka - 1200 luvulta jKr eli kahdeksansataa vuotta sitten.

pistä sitten oma ikäsi ja syntymävuotesi tuon kallion kanssa mittakaavaan.

Katso kalliota, josta olet louhittu!

jospa tämä antaisi pikkusen sydämeesi luottamusta siihen, että Vanhaikäinen, joka on tuon kallion niin viisaasti luonut, ymmärtää kyllä sinunkin tämänpäivän huolesi ja tahtoo ja kykenee pitämään sinusta huolen



8 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Gittitin päällä.

Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse.

Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman, vihollistes tähden, ettäs vihollisen ja kostajan murentaisit.

Sillä minä näen taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit.

Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?

Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella.

Sinä asetat hänen sinun käsitekois herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt:

Lampaat ja kaikki karjat, ja myös metsän eläimet,

Linnut taivaan alla ja kalat meressä ja mitä meressä vaeltaa.

Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa!


Kirjoittanut: Haamul



Oikein raamatullinen aihe! Onhan itse Kristus Kalliomme.

Mutta on myös toisenlaisia kallioita. On kiviä, jotka eivät kestä sitä, kun Herra järisyttää maata. Tai kiviä, jotka jäävät meren kuluttamiksi sileiksi kallioiksi, joille ei kukaan mitään pysyvää rakenna. Kuten se Tyros, josta Hesekiel profetoi. Ne kivet pitävät itseään uljaina ja lujina, mutta kun Jumala liikuttaa maata ja merta, niiden uljuus on entinen.


Luonnossa liikkuessani usein ihmettelen ja ihastelen kaiken muun ohessa kallioita ja isoja (ja pienempiäkin) kiviä. Lomapaikkamme läheisyydessä on muuan kivimuodostelma, jonka luona tulen aina miettineeksi, miten ja milloin se on mahtanut muodostua. Kyseessä on yksi valtava kivilohkare, joka on haljennut keskeltä kahtia. Ehkä esi-isämme arvelivat, että siinä oli ukko ylijumalan jostain kaukaa tänne Pohjan perille heittämä kivi, joka pudotessaan oli haljennut. Itse uskon, että ei se erikoinen kivimuodostelma ole kenenkään muun kuin ainoan Jumalan aikaansaannos. Herra Jumala on joskus tavalla tai toisella järisyttänyt maata, ja silloin se valtava, lujan näköinen kivi oli kuin olikin haljennut.



Näinkin luonto julistaa meille Kristusta. Jokainen luonnonvoimien kuluttama tai halkaisema kivi on muistutus siitä, mitä Jumala Kristuksessa on meille tehnyt.

Kristuksen seurakunta on rakennettu sen Kallion päälle, joka ei järise, ja niin tätä Seurakuntaa eivät tuonelankaan portit voita.


Haggai 2:6-9: "Näin sanoo Herra Sebaot: Vain hetki enää, ja minä järisytän taivaan ja maan, meret ja mantereet. Minä saatan kansat kauhun valtaan, ja niiden aarteet tuodaan tänne. Minä täytän temppelini loistolla, sanoo Herra Sebaot. Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot. Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot. Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen, sanoo Herra Sebaot."

Kun lihallinen ihminen murtuu, ja hengellinen, uusi ihminen saa syntyä Vapahtajan kuoleman kautta, Hänen Kasteessaan - siinä on uusi Temppeli loistossaan tullut vanhan tilalle.

Pohdiskelin paljon myös tätä kallion halkeamisjuttua rukoiltuani joskus lähes epätoivoisena erään lähimmäisen puolesta, jonka sydän oli näyttänyt päältä katsoen kivikovalta ja aivan murtumattomalta. Miksi jatkuvasta rukouksesta huolimatta muutosta parempaan ei näyttänyt tapahtuvan, vaan, aivan kuin päinvastoin, kaikki tuntui menevän ihan pieleen. Tuntui, että rukousten myötä rukoilija ja rukoiltava joutuivat entistä hullumpaan tilanteeseen. Tuntui, että ihan sananmukaisesti tässä ihan sydämiä särkyy.




Mutta Raamatusta löytyi lohdutuksen sanoja, kuten niin usein tapahtuu.

Nimittäin Raamattu kertoo, että kun Herra lähtee liikkeelle, juuri silloin maa järisee, taivaat vuotavat vettä ja vuoret järkkyvät Hänen edessään.

Silloin tiesin: Herra on jo lähtenyt liikkeelle. Ei Hän ole kuuro, eikä liian hidas auttamaan.

Maan järiseminen ja taivaiden veden vuodatus on lihallisen mielen järkytystä. Se on myös ihmisten kyyneleitä. Taivaitten kyyneleet voivat olla uskovien esirukoilijoiden vuodattamia kyyneleitä. Vanhurskaan rukous voi paljon, ja se rukoushan on Jumalan vaikuttamaa. Kristukseen turvautuvina saamme Hänen sovintotyönsä tähden myös pitää itseämme vanhurskaina rukoilijoina, joita Isä kuulee.

Kun tunnen tarvetta rukoilla, saan luottaa siihen, että juuri tätä Isä minulta tahtookin, sillä vain Hän voi auttaa. Rukouksen alkaessani saan luottaa JO saaneeni sen, mitä pyydän. Jeesus on sanonut: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." (Mark. 11:24)


Kallioiden eli vuorten järkkyminen on sitä samaa, mitä tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli syntiemme tähden. Silloinkin maa halkesi ja kalliot vavahtelivat. Silloin kivisydän halkeaa, kun Herra antaa Henkensä syntisen puolesta.

Se murtuminen tekee lihalliselle ihmiselle usein kyllä kovin kipeää.

Kun Herra lähtee liikkeelle murtamaan koviksi kivettyneitä sydämiä, näiden järkytysten tosiaan pitää ensin tapahtua. Vasta sitten hiljainen, ihana Hengen Tuulen hyminä tulee ja tuottaa mieleen sen luvatun Rauhan, joka on ymmärrystä ylempi.

- - -

Matt. 27:1: 50-51 kertoo em. Haggain profetian toteutumisen alkuhetkistä:

"Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat."


Rapakiveä meren rannalla

Rapakivi on myös aika jännä ilmiö. Sitä on myös täällä meilläkin päin.

Tutkin juuri nettiä ja opin uuden merkityksen sanalle 'moro'. Se tarkoittaa rapakivisoraa.

Mikä saa aikaan, että rapakivestä tulee moroa?

"Plagioklaasikehän ja kalimaasälpäkeskuksen erilaisen lämpölaajenemisen seurauksena se rapautuu helposti."

Siis? Tuo on kyllä hiukan hepreaa minulle :-).


Rapakivi lajina on wikipedian mukaan ensimmäiseksi dokumentoitu ensimmäiseksi Suomessa, mutta rapakiveä on kuitenkin tavattu kaikilta mantereilta.


Sanotaankin, että rapakivi olisi suomen kielen levinnein sana, koska se on sellaisenaan otettu käyttöön muissakin kielissä.

Englannin Rapakivi granite ja saksan Der Rapakiwi kuulostavat ihan mukavilta.