Kristinusko on perusluonteeltaan pelastususkonto.
on muunkinlaisia uskontoja ihmiskunnan parissa.
vaihtoehtoina on Ilmestyskirjan mukaan joko nimi Karitsan Elämän kirjassa tai ikuinen kidutus tulijärvessä muiden Jumalan tuomitsemien kanssa.
Hengellinen herätys merkitsee tämän asian vakavuuden jymähtämistä omalle kohdalle - että "ei elämästä selviä hengissä" ja kuoleman jälkeen tulee tuomio Jumalan edessä, joka tietää kaiken.
Heräämätön ihminen ei laisinkaan ajattele tuonpuoleista jumalallista tuomiota, vaan puntaroi asioita vain ihmisten ajallisten mittapuiden mukaan.
Esikoislestadiolaisuuden juuret ovat Lapin suuressa kansanherätyksessä.
Se on neljäs Suomen kansaa kohdanneista henkilökohtaiseen uskonelämään kohdistuvista herätyksistä.
Ensimmäisenä näistä neljästä Jumalan tuomiota ja ihmisen polttamista säikähti Liisa Eerikintytär Kalannissa. Nainen.
Liisa tuli "elävään synnintuntoon" eli hän alkoi pelätä Jumalaa aivan oikeasti, Hän oli suorastaan kauhuissaan siitä, mistä omatunto syytti ja mitä tulisi tapahtumaan kuoleman jälkeen.
tämän pelon aiheutti hänessä kirja, jota lukutaitoinen tyttö luki vuonna 1756 - Arthur Dentin "Totisen Käändymisen Harjoitus".
ei saarna kirkossa, ei lestadiolaisen saarnamiehen elävä julistus (meni vielä sata vuotta Pajalan tapahtumiin 1857), ei pyhä Raamattu suoraan (se on vaikea kirja)
vaan Arthur Dentin kirjoittama kirja.
Liisasta sielun hätä, iankaikkisen tuomion pelko, syyllisyys Jumalan edessä, levisi koko seudulle.
Ilpo Sinkko kertoo herätyksen leviämisestä:
"Tämä kansanherätys on jo rukoilevaisuutta. Herätys levisi 1750-luvun loppuun mennessä alueelle, jonka eteläinen raja oli Lemulla ja Nousiaisissa, Kalannin suunnalta se levisi myös pohjoiseen päin, Eurajoelle, Kokemäelle ja Kiikkaan.
Levinneisyysalueeseen kuului siis suuri osa Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Herätysliike levisi siis muutaman vuoden aikana suhteellisen laajoille alueille.
Kansanherätys levisi 1770-luvulla myös Länsi-Suomesta itäänpäin Hämeen suuntaan.
Voimakas levinneisyyskeskus oli silloin Satakunnan ja Hämeen rajamailla Kangasalla, Orivedellä ja Sahalahdella, mutta myös niiden lähiseuduilla Karkussa, Kuhmalahdella, Teiskossa, Messukylässä, Pirkkalassa, Eräjärvellä, Längelmäellä, Ruovedellä, Lempäälässä ja Vesilahdella oli herätystä.
Herätyksiä esiintyi myös Uudellamaalla monin paikoin. Kansanherätyksellä näyttää olevan yhtymäkohtia myös Savoon ja siellä v.1796 syntyneeseen herätysliikkeeseen.
Voidaan siis sanoa, että Liisa Eerikintyttären synninhädän seurauksista syntynyt hengellinen herätys levisi laajoille alueille Etelä- ja Keski-Suomeen ja oli pohjana myöhempien herätysliikkeiden nousulle 1800-luvulla.
Kansanherätys ei siis jäänyt pelkästään Länsi-Suomen herätysliikkeeksi, sillä herätysliike laajeni nopeasti ja levittäytyi laajoille alueille Länsi-Suomeen, Hämeeseen, Uudellemaalle ja osittain myös Savoon.
.............
Tuli syttyi.
Ihmiset syttyivät hengellisesti liekkeihin, ja Jeesuksen toivomus "kunpa se jo syttyisi" toteutui.
Suomalaiset lukivat lähinnä saksankielestä käännettyä pietististä kirjallisuutta, "pietas" henkilökohtaisesti hurskas. Se teki syvää työtään kansamme hengellisessä sydämessä, kuten Liisa Eerikintyttären kohtalo osoittaa.
Mutta sytyttäjänä oli Jumalan Henki. Oli armon aika, oli etsikkoaika - ja monet siihen vastasivat.
Seuraava Ilpo Sinkon hahmottelu osoittaa, miten olennaisesti Länsi-Suomen rukoilevaisuus muistuttaa Lapin herätystä ja sen perillistä, esikoisuutta:
Kristittyjen tulee pietismin oppien mukaan kokoontua hartauskokouksiin, "konventikkeleihin". Näissä kokouksissa saarnaajat opettavat etupäässä hartauskirjallisuuden pohjalta Raamatun periaatteita.
Opetuksen sisältönä on se, että ihmisen tulee kääntyä kevytmielisestä elämäntavasta. Kristityn tuntomerkki on arkielämän keskellä vaikuttava usko. Usko näkyy arkielämässä hyvinä tekoina, Jumalan mielen mukaisena toimintana.
Tällaista elämänparannusta olikin havaittavissa niiden keskuudessa, jotka liittyivät kansanherätykseen.
Pahaa oli kevytmielinen elämäntapa, maalliset ilot ja ne tuli vaihtaa taivaallisiin iloihin.
Taivaallista iloa koettiin heränneitten kokouksissa, voimaa saatiin hartauskokouksista ja henkilökohtaisesta hartauselämästä.
Rukoilevaisuuden synty ja hengellinen elämä 1700-luvun Suomessa
Ilpo Sinkko, Kokemäki
en näe mitään merkittävää säröä tai eroa tämän ja aikamme esikoislestadiolaisen hengellisyyden välillä.
tästä vain puuttuvat hengellisen säädyn ja vallan muodolliset tuntomerkit ja ihmiset, jotka määrätietoisesti ohjaavat Jumalan lapsia katsoen olevansa siihen valtuutettuja.
K
Vanhimman kansanherätyksen hengelliseksi johtajaksi tuli Nousiaisten kirkkoherra, lahjakas ja Hengessä palava Abraham Achrenius (1706-1769),
Lapin herätyksen johtoon nousi vastaavasti kirkkoherra Lars Levi Laestadius (1800-1861), jonka saarnoja edelleen lestadiolaisten seuroissa luetaan.
Ihimisen polttaminen oli Achreniuksen kohdalla murros.
Eräänä sunnuntaina hän nousi Nousiaisten kirkon saarnastuoliin ja alkoi saarnata kuten papin tulee saarnata.
Mutta kesken kaiken hänen saarnansa tyssäsi, ja hän sanoi kirkon täyttänyttä kansaa katsellen (kirkkoon oli pakko mennä) "Herra, säikäytä syntisten sydämet"
Pappi ei päässyt siitä mihinkään vaan alkoi toistaa yhä uudelleen ja yhä kovemmalla äänellä "Herra, säikäytä syntisten sydämet"
sitten hän alkoi hyppiä ja huutaa samaa (hurjimmat kertovat että jalkansa näkyivät saarnatuolissa, niin korkealle hyppäsi) "Herra säikäytä syntisten sydämet!"
siinä vaiheessa kirkkokansa suuntasi kohti Exit - Ulos merkkiä.
pienessä paniikissa.
ihmisen polttaminen on Lars Levi Laestadiuksen sanoin "elävältä polttamisat" ja tapahtuu siis tuolla puolen ajan rajan ja tämän maailman loputtua, todellisuudessa jota emme oikein pysty havainnollistamaan.
1700-luvun ja 1800-luvun oikeusistuin oli melkoisen leivätön pöytä ja ihmisille etenkin Lutherin aikana saattoi olla selkeämpää, mitä on kiduttaminen (se oli Ruotsi-Suomessa kielletty jo 1500-luvulta)
vankilat eivät olleet kuitenkaan mitään vankein huolto paikkoja vaan melko ankeita tyrmiä.
maallisen oikeuden toimenpiteet ja tuomiot antoivat jotain taustaa ihmisen polttamisen pelolle.
heränneet heräsivät siis synnin unesta ja alkoivat tajuta, että teoista ja tekemättä jättämisistä joutuu vastuuseen ja rangaistukset ovat äärimmäisiä siinä missä palkintokin on äärimmäinen.
heräämätön ihminen ei silleen koe Jumalan tahtoa uhkaavana ja naureskelee ihmisen polttamisen ajatukselle.
nykyajan ihminen turvallisessa yhteiskunnassa odottaa myös Taivaan Isältä ymmärtämystä ja oikeudenmukaisuutta, eikä niin osaa ajatella että joku poltettaisiin sammumattomassa tulessa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saarnoista ihmisen polttaminen on aika lailla jäänyt sivuun.
"helvetillä pelottelu" ei mene kansaan eikä kirkkokansa sellaista halua kuulla.
toki on Tuomiosunnuntai ja toki on uskontunnustus "ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita" mutta se ei usein kohtaa herännyttä ihmistä, valvovaa omaatuntoa, itseään tuomitsevaa vaan jokseenkin normaalin "en ole sen pahempi kuin muutkaan" kristityn.
Jumalaa ei pelätä ja Hänen tuomioihinsa ei uskota ja Raamatun raakaa kertomusta kauhistellaan ja se ohitetaan.
Uus-esikoisuudessa tilanne on sama.
Kyseessä on kyllä pelastususkonto, mutta siellä ei pelastusta niinkään ihmisen polttamisesta kuin huonon omantunnon aiheuttamasta syyllisyydestä.
seuroihin tullaan, jotta olisi hyvä mieli ja hyvä omatunto ja saataisiin voimaa taas kilvoitella Jumalan tahdon tiellä ja annettujen neuvojen ja ohjeiden myötä.
emme tiedä, mutta voimme olettaa että varsinaista Liisa Eerikintyttären tai Nils Wiklundin tai Erkki Antin kaltaista synnintuntoa ei juurikaan ole.
on yleinen pahaolo että olen syyllinen ja etsitään siihen hetkellistä hoitoa Jeesuksen nimessä ja veressä.
sitten on taas mukava kulkea, kuten pietistin tulee.
suurena huolenaiheena on se pelastavan uskon lampun liekki, joka sydämessä on Kristus-seurakunnan julistuksen seurauksena syntynyt.
ei niinkään iankaikkinen kohtalo, joka hommeli on hoidettu kun kuuluu pelastavaan yhteisöön ja noudattaa sen tapoja ja esimerkkiä ja uskoo niinkuin pitää.
kyse ei ole silleen "herätysliikkeestä" sanan todellisessa mielessä, vaan perinneliikkeestä, jossa koetetaan säilyttää alkuperäinen kipinä ja hoitaa seuraväkeä niin, ettei oma liha, maailma ja perkele pääse tuota hiipuvaa uskon kynttilää puhaltamaan kokonaan sammuksiin.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa katto on korkealla ja seinät avaralla eikä pappi saarnassaan usein tahdo seurkuntalaisilta mitään.
puuttuu tuo herätysliikkeen sukulaisuus, verensukulaisuus ja hengellinen yhteys, ja sen hoitaminen - esikoisten kohdalla julkisen ja henkilökohtaisen ripin avulla.
pappi parka joka ihmisen polttamisesta puhuu - saattaa päästä lehtien palstoille tai ainakin yleisönosaston keskustelunaiheeksi.
ei uskota oikeasti, että mitään viimeistä tuomiota tai helvettiä olisi - tästä on annettu oppineeltakin taholta varmistusta, että höpö höpö koko Raamatun keskeinen teema - ihmisten polttaminen!
no jos kirkollinen kristillisyys ei silleen ole oikeasti pelastususkonto - kun ei uskota kuolemanjälkeiseen tuomioon ja kadotukseen - niin mikä se sitten on?
no - esikoislestadiolaisuus on tällainen oman porukan hengellisen fysioterapian antamisen paikka, jossa keskinäinen ystävyys ja avunanto sulautuu narsistiseen "me ollaan niin hyviä, kun ollaan niin syntisiä ja uskotaan anteeksi" systeemi.
minkäänlaista huolta ei ole niistä ihmisistä, jotka siellä ruksan oven takana ovat matkalla iankaikkisesti elävänä poltettaviksi.
kirkosta taas tulee pahimmillaan tällainen valtion tuella ja verorahoilla ylläpidetty uskonnollinen huoltolaitos, jossa hoidetaan ihmisten hengellisiä tarpeita ja koetetaan elää ihmisiksi.
kun tuo taivaanrannassa häämöttävä synkeä tulimeri ei enää näy.
Luther pelkäsi Jumalaa ja Kristus Tuomaria aivan kauheasti, kuolemaan asti.
nykyajan psykiatrit sanovat että oli henkisesti sairas liian ankaran yliminänsä ja omantuntonsa nujertama ihmisraunio.
on ihmisiä, joita elävältä polttaminen pelottaa tänään ja joille puhe helvetistä on liiankin todellista, niin että henkinen terveys horjuu.
jännite on valtava iankaikkisen autuuden ja iankaikkisen kadotuksen välillä.
hengellisesti tai henkisesti sairas ihminen tuomitsee itsensä Pyhän Hengen pilkasta ja muista synneistä kadotuksen lapseksi, eikä näe toivoa.
tällaisia varoenkin papit varmaan saarnaansa hahmottavat ja ehkä jotkut saarnaajatkin.
Vanhin Odde Mind sanoo, että "pienikin koreus kadottaa"
sanktiot siis ovat iankaikkiset myös uus-esikoisuudessa
mutta keskipisteenä on ihmisen uskon vahvistuminen, hyvä omatunto ja vaeltaminen Jumalan tahdon mukaan ja sen uskominen, että synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Missä siis mättää?
mielestäni kristinusko on hyvin tietynlainen pelastususkonto - siinä uskotaan Pelastajaan.
henkisesti terve tai sairas, viisas tai tyhmä, oppinut tai oppimaton, mies tai nainen, orja tai vapaa
saa huutaa avuksi Pelastajaa.
koko hommeli on sangen iso ja mutkikas ja jos se on ihmisestä kiinni, menee aina puteliksi - kuten näemme taas esikoisten tilanteesta.
jos se on ihmisestä kiinni.
että saamme Pyhän Hengen voiman elää Jumalalle mieliksi ja näin emme joudu poltettavaksi elävältä kuoleman jälkeen ylösnousemusruumiissa.
jos se on ihmisestä kiinni.
että seuroissa saamme voimaa vaeltaa arjessa Jumalan tahdon mukaan.
apostolinen sanoma on, että pelastus tulevasta vihasta on Jeesuksen nimessä:
Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille:
"Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä.
Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi.
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän.
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
Apt 4:8-12
Oi ihminen mielees se paina
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Jeesus Kristus.
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Jeesus Kristus.
sinä et voi itseäsi mitenkään pelastaa.
käänny siis ihmisten opeista ja valheista ja avuksesi huuda Häntä, joka voi sinut pelastaa.
antaa sinulle elämän, joka alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.
Virsi 521
Oi ihminen, mieleesi paina:
ei onnea maailma suo.
Ei kestä, ei säily se aina,
se tuskia, huolia tuo.
Siis maailman murhe nyt heitä
ja pakene turhuuden teitä,
käy uskossa Herrasi luo.
Vai Luojaanko turvata voisit
ja palvella mammonaa maan?
Jos toiselle sydämen soisit,
et toista voi seuratakaan.
Oi ihminen, valitse parhain,
tuo sielusi Herralle varhain,
se hänelle tuo kokonaan.
Ei huokaillen tarvitse surra:
"Voi, mistä nyt ruokani saan?"
Jos niukka on leipäsi, murra
se luottaen vain Jumalaan.
Saat kuormia tielläsi kantaa,
vaan Herrasi voimia antaa,
ei hylkää hän puutteessakaan.
Kas lintu ei kylvä, ei niitä,
vaan ruokansa silläkin on.
Voi ihminen oppia siitä.
Hän miksi on oppimaton?
Saat suuretkin pelkosi suistaa,
kun Herramme linnutkin muistaa.
Hän kaikkien auttaja on.
Ei kehrätä voi kedon kukka,
vaan ei ole purppurakaan
niin kaunis kuin nurmien nukka,
kuin lilja on kukkiessaan.
Ei Salomo kunniassansa
niin loistanut istuimellansa
kuin loistavat kukkaset maan.
Kas niillekin Luojamme verhon
niin kauniin ja säihkyvän loi.
Ne nyt ovat riemuna perhon,
vaan huominen surman jo toi.
Siis yksinkö jäisit nyt huoleen?
Jo katsahda Herrasi puoleen,
hän kaikessa siunata voi.
Tee uskossa, toivossa työtä
ja leipäsi rauhassa syö.
Kun Herrasi armo on myötä,
niin murheetta nukkuos yö.
Kun Herralle itsesi annat
ja huolesi hänelle kannat,
on siunattu päiväsi työ.
Pois maalliset surusi suista,
ne Herrasi hoitava on.
Yks vain yli kaiken sä muista:
sun sielusi kuolematon.
Siis käy valtakuntahan Herran,
niin muutkin hän lahjansa kerran
Haqvin Spegel 1686.
Uud. Johan Olof Wallin 1816.
Suom. Carl Gustaf von Essen 1867.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rukoilevaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rukoilevaisuus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
tiistai 20. tammikuuta 2009
Tapaus Risto Blom ja tapaus Päivikki Antola
lainaan tähän otteita keskustelusta nettiruukussa, joka mielestäni käsittelee keskeistä asiaa suomalaisen herätyskristillisyyden maailmassa. olen lainannut vain muutamia kohtia nimimerkkien kommenteista, kirjoittajia on muitakin - koko keskustelu on luettavissa noin kuukauden ajan nettiruukun raamattupiirissä
...
tietämättömyyden ylistys ei ole yhden nettikirjoittajan teema, se on kokonaisen herätysliikkeen omaksuma maallikkosaarnaajien linja
onko kaikki näin synkkää?
ei suinkaan
maallikkosaarnaajien joukossa on hengellistä ja henkistä viisautta, nöyryyttä, Pyhän Hengen luomaa halua tuntea totuus ja oppia yhä paremmin tuntemaan sekä luomakuntaa että sen ihmeitä että Jumalan Sanan ihmeellistä syvyyttä, laajuutta, korkeutta ja leveyttä.
vaikka mehiläisten ihmeellistä maailmaa seuraamalla ja kaikenlaista kennoa keksimällä seurojen välissä.
ja kas kummaa...
näitä saarnaajia kuunnellessa seuraväki voi hyvin, hengittää, kuuntelee mielenkiinnolla ja tahtoo itsekin oppia
toiset kun läiskivät tiedon ikkunoiden luukkuja kiinni ahdistavalla ja pelottavalla tavalla - mitä siellä ulkona luuraakaan!
ei siellä mitään luuraa
Jumalan luoma maailma vain ja paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat selvyyttä uskon asioihin ja siihen liittyviin tiedon asioihin.
paljon tunnet esikoislestadiolaisia kristittyjä, joilla on erinomainen käsitys tieteen eri aloista.
on tuo edesmennyt rovasti Laestadius, joka tunsi Lapin luonnon, linnut ja kasvit kuin omat taskunsa ja teki paljon tieteen hyväksi.
on tuo essujen rakastama lähetysmies Hartikka, joka tunsi yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopistojen tutkijat mitä ovat mehiläiset ja miten ne tanssien keskustelevat. ja paljon muuta luonnosta ja maaimlankaikkeudesta.
on tuo Halmeen Eero, joka Inkerissä oppi teologiaa ja työnsä hoitamiseen hankki saarnaluvan. kuinka häntä tästä pahat kielet moittivatkaan, julkenee opiskella pyhiä asioita!
lista olisi pitkä eri alojen tieteen ja tekniikan asiantuntijoista, joita essujen parissa liikkuu ja kasvaa.
miksi ihmeessä heidän pitäisi ruksalle tullessa ripustaa aivot päällystakin kanssa eteisaulan naulakkoon???
niin, Risto Blom käytti tieteen menetelmiä analysoiden essujen saarnaajien käsitystä siitä äärimmäisen tärkeästä ja keskeisestä asiasta, miten tullaan Jumalan lapseksi.
voihan nenä. onko tätä parempaa esimerkkiä siitä, miten tämän kristillisyyden parissa suhtaudutaan asialliseen tietoon?
monta olisi kirkkoherraa ja rovastia jotka tahtoisivat sydämestään palvella tätä rakastamaansa herätysliikettä.
he toisivat mukanaan akateemisen sivistyksen tuulia, avoimen kriittisen korkeakoulun opettaman rakkauden totuuteen ja syvällistä teoreettista ja käytännöllistä tietoa kristillisestä uskosta.
miksi heidät tahdotaan potkia pihalle herätysliikkeen johdon toimesta kunnallispoliittisin menetelmin?
tiukka maallikkoliike pitäköön ohjakset käsissään - eikös se olisi hienoa, että maallikko rovastia komentelisi!
mutta sitten tulee sieltä johdolta tämmöistä "ehtoollisteologiaa" jossa ei ole päätä eikä häntää eikä totuuden häiventäkään?
ylpeys käy lankeamuksen edellä, sanoo vanha kansa.
maallikoitahan apostolit olivat, paitsi Paavali, joka oli uskonnollisten alojen ammattilainen.
Pyhä Henki valitsee kenet tahtoo tehtävien ja edellytysten mukaan, kouluttaa ja asettaa hommiin.
Suurissa kirkoissa nämä ovat moutoutuneet virallisiksi asemiksi, hierarkioiksi, käskyjärjestyksiksi, kirkkolain mukaiseksi tehtävän hoitamiseksi, josta hengellisyys tuntuu usein olevan kaukana.
Herätysliikkeet ovat vapaamuotoisempia, ilman paksuja järjestysmuotoa koskevia opuksia ja johto ja tehtävät jakaantuvat tietyillä, perinteisesti hyväksi katsotuilla tavoilla. Nämä muodot eivät kuitenkaan välttämättä ole sen vapaampia kuin järjestäytyneissä kirkkokunnissa.
Seurakunta rukoilee Herran kouluttamaa pappia, seuraväki rukoilee Herran kouluttamaa saarnaajaa, ja näin on hyvä.
Kaikki pyytävät Kristusta, kirkon Herraa, johtamaan laumaansa, ja näin on hyvä.
Pyhän Henrikin muistopäivä
Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Heb 13:7-9 Biblia 1776
tämä pyhän Raamatun kohta taitaa olla aivan esikoislestadiolaisuuden sydämen sykettä.
uskollisuus sille, mitä on saatu, pysyminen siinä uskossa, joka on isiltä peritty, siinä valossa, joka Ruotsin Lapissa syttyi.
pysyttäytyminen armon sanassa ja Vapahtajan ristin juuressa, torjuen muukalaiset opit ja ne, jotka eivät vanhimpien rakkaita kristillisyyden neuvoja kunnioita, niitä jotka hyödyttömiä muukalaisia oppeja opettavat.
eli säilyttämisen, konservatiivisuuden, perusmalli.
Roomalaiskatolinen kirkko on tästä kyllä esimerkki, mutta vielä paljon parempi esimerkki on kreikkalais-ortodoksinen kirkko.
heprealaiskirje on kirjoitettu juutaliselta taustalta ja nimensä mukaan puhuttelee heprealaisia, joille Jerusalem ja sen temppeli oi tuttu menoineen, uhreineen ja ylipappeineen.
myös juutalaisten parissa on vaihtelua suhteessa perinteeseen, lain noudattamisen tarkkuuteen ja ohjeisiin, ultra-ortodokseista ja samarialaisista ultra-liberaaleihin reformisteihin naispuolisine rabbeineen.
samaa näemme islamissa, länsimaistuneista Lontoon saudeista wahhabeihin ja Osama Ben-Ladeniin.
uskonnon olemukseen taitaa kuulua konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, pitäytyminen siinä mikä hyvä on.
mutta onko Heprealaiskirje itse asiassa konservatiivisuuden peruskirja?
eikö se ole valtava, suorastaan radikaali murros Vanhan testamentin ja sen sanoman ymmärtämisessä Kristuksen täytetyn työn ja uhrikuoleman valossa?
Heprealaiskirjeen kolme ensimmäistä jaetta Biblian mukaan
Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;
Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:
kysymys on, mikä nurkka maailmankaikkeudessa on Kristuksen ulkopuolella?
eikö tiedemies, joka huolellisesti ja ahkerasti tekee tutkimustyötä, itse asiassa tutki jotain, jonka Jumala on Kristuksessa tehnyt?
epäuskoinen tiedemies ei näe Jumalan sormenjälkiä, Jumalaan uskova tiedemies näkee ja ihmettelee, molemmat lukevat samaa Luonnon kirjaa.
Kristus, "jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt"
"napakeskeinen maailmankuva" ei tarkoita sen enempää Ptolemaioksen kuin Kopernikuksen maailmankuvaa, vaan henkilöä, joka kuvittelee jokaisen kirjoituksen tarkoittavan juuri ja vain häntä ja maailma ei pyöri auringon vaan hänen itsensä ympärillä.
eihän kukaan syytä maallikkoja tiedon puutteesta, päin vastoin, kaikki tajuamme että Takahikiän metsätorpan mummolla voi olla sellaista elämän ja Raamatun viisautta, josta herra professorikin viisastuisi.
Lapin Marialla oli viisautta, joka vaikutti korkeasti oppineeseen, kirjoja kirjoittavaan ja luonnontiedettä erittäin hyvin tuntevaan rovastiin pommin lailla.
kertoman mukaan Marian yksinkertainen todistus Jeesuksesta muutti sekä rovastin että hänen kauttaan koko Lapin hengellisen elämän.
ei Maria tietääkseni nuhdellut Laestadiusta kukkien tutkimisesta.
ei myöskään Pyhä Henki.
älä sinä nuhtele minun mitättömyyttäni dinosaurusten tutkimisesta, toisilla kukat, toisilla virukset, toisilla muinaiset asiat ovat sydämellä.
joku osaa tehdä laattalattian. minä en.
Olisiko voinut tulla hyväksytyksi työ, joka olisi todistanut luterilaisen kirkon tunnustuksen harhaoppiseksi?
Ja olisiko sillä saanut pappisvihkimyksen?
kysymys ei ole, mitä mieltä joku nettiruukun aktiivisista kirjoittajista on Risto Blomin tutkimuskesta
kysymys on siitä, että esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä kunnioitetaan auktoriteetteja, vaaditaan kuuliaisuuteen ja vaikenemiseen, vaikka olisi eri mieltä, sekä vieroksutaan ja oudoksutaan sellaista kriittistä ja avointa suhtautumista, jota tieteellinen tutkimus edustaa.
Risto Blomin havainto keskeisen opinkohdan moninaisesta käsittämisestä on äärimmäisen kiusallinen sellaiselle harhaopille ja saatanan valheelle, että saarnaajat - koska puhuvat Pyhässä Hengessä - ovat erehtymättömiä ja kaiken arvostelun, kiitoksen ja moitteen yläpuolella.
tohtoriksi on väitellyt kaveri työllä, jossa hän väittää ilman mitään todisteita, että Jeesusta ei haudattu puutarhahautaan vaan heitettiin Gehennan laaksoon mätänemään muiden rikollisten kanssa.
Hän on tänään arvostettu yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun opettaja, haluaa että häntä edelleen kutsutaan uskovaksi kristityksi, ja kouluttaa Suomen ev.lut. kirkon papistoa.
on suorastaan herjausta väittää, että Risto Blom olisi väärentänyt tutkimuksensa tuloksia saavuttaakseen jonkin oppiarvon tai viran Suomen ev.lut. kirkossa.
väite lähenee kunnianloukkausta
millaisen siunauksen tämä herätys saisikaan ottamalla vastaan totuuden.
näitä oman hengellisen taustan tietellisiä tutkimuksia on tehty, ja niissä on tietty vankka vire. tutkija tietää, mistä puhuu, mutta myös kokee asian henkilökohtaisesti varsin voimakkaasti.
Emeritus professori Päivikki Antola on tunnetun rukoilevaisjohtajan, Oskar Antolan, tytär.
Hän laati väitöskirjansa aiheesta "Saarna, saarnaaja, tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-
Suomen rukoilevaisuudessa" (1978).
Tutkimus ei ole teologinen vaan uskontieteellinen ja vertailee kahden saarnaajan saarnarepertuaaria ja saarnatilanteita.
Isänsä oli syvällisesti uskova ja hurskas mies, Eurajoen opiston johtaja. Mutta sen sijaan että olisi arvostellut lapsensa krittiistä tieteellistä lähestymistapaa omaan herätysliikkeeseen, tietääkseni hän kaikin tavoin tuki tytärtään.
Myös rukoilevaisten parissa tutkimus otettiin kauniisti ja ymmärryksellä vastaan ja varmasti monet rukoilevaiset rukoilivat Oskarin tyttären puolesta tässä rankassa työvaiheessa.
Voi olla että tutkimus johti Päivikkiä myös uudella tavalla miettimään omaa taustaansa rukoilevaisuudessa ja kristittynä.
Hänen varsin henkilökohtainen haastattelunsa vuodelta 2005 on http://www.elore.fi/arkisto
/2_05/aro2_05.pdf
Päivikki tomitti myös kirjan "Papinlapset" isosta perheestään ja millaista oli elää lapsena vahvassa kristillisessä uskossa ja yhteisössä.
"Saastainen huone" on blogi, jonka käsitellään entisten uskovien kertomuksia.
Siellä on johtavana Raamatun lauseena blogin alussa
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Luuk. 12: 5.
sama joka on Matteus 10:28 keskustelun aiheena toisella raamattupiriin palstalla.
Päivikin toimittamasta kirjasta on siellä lämmin arviointi
.. näemme blogin Leegio sanan, joka viittaa riivaajan antamaan nimeen
.. Jeesuksen sanoista tulee sivun raflaava nimikin "Saastainen huone"
" Saastaisen hengen paluu
"Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.'
Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."
Jos ja kun siis uskonasioiden ja Raamatun tieteellinen tutkimus voi johtaa henkilökohtaisen uskon sammumiseen ja lähtemiseen Jeesuksen seurasta, eikö ole oikein ja kohtuullista torjua vapaa ajattelu ja tutkimus uskonnon piiristä
pistää pää pensaaseen, kieltäytyä itse katsomasta ja kieltää muitakin katsomasta - tai kirjoittamasta nettiruukkuun "totuudesta"?
näinhän käytännössä tehdään esikoisten parissa josta Risto Blomin kohta on mainio osoitus.
Päivikki Antola kertoo itse näistä henkilökohtaisista asioista haastattelussaan, jonka linkin annoin yllä.
Antolan työtä ohjannut uskontotieteen professori Juha Pentikäinen (1940 Antola) on tämän tieteen haaran pioneeri Suomessa.
Hänellä on itsellään vanhoillislestadiolainen tausta.
Eräs Pentikäisen akateemiseen läpimurtoon johtanut julkaisunsa on hänen loistava uskontoantropologian tutkimuksensa "Marina Takalon uskonto" 1971.
Antropologian näkökulma Lapin kansanuskon, Laestadiuksen niin hyvin tunteman shamanismin uskontoon oli erittäin voimakas puheenvuoro.
Pentikäisen oma väitöskirja vuodelta 1968 käsitteli lapsen kuolemaan liittyviä uskomuksia Pohjolassa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää papeiltaan akateemisia opintoja.
Papiksi valmistautuvat joutuvat opiskelemaan kaikkea mahdollista kristinuskoon liittyvää tieteen näkökulmasta, myös tieteellistä Raamatun tutkimusta valtion ylläpitämässä kansainvälisesti tunnustetussa yliopistossa.
Papit käyttävät neljä viisi vuottakin akateemisiin opintoihinsa ennenkuin piispat ottavat valmistuneita työhön hiippakuntiin tai muualle.
vanhoillislestadiolaisen herätyksen piiriin on palannut paljon näitä koulutettuja hengenmiehiä ja naisia.
Suomen ev.lut. kirkko pitää myös yllä "kirkon tutkimuslaitosta" jossa Blomin arvokas teos julkaistiin.
siellä ihmiset oikein työkseen tutkivat tieteen menetelmin kirkkoamme.
Blom tutki teologina esikoislestadiolaisia saarnaajia, samaan tapaan kuin Antola tutki uskontotieteilijänä rukoilevaisten saarnaa.
Teoksen aiheena ei suinkaan ole oikeaoppisuus tai kasteen merkitys uudestisyntymisessä.
vaan miten tästä olennaisesta aiheesta opetetaan essujen saarnoissa.
havaittu hajonta on se mikä ärsyttää, koska miten sama Pyhä Henki voisi puhua monella eri tavalla?
totta kai Pyhän Hengen inspiroimat saarnaajat puhuvat eri tavalla oman henkilökohtaisen uskonelämänsä ja kokemustensa valossa
ei Herra jyrää heidän ylitseen ja tee heistä jonkinlaisia hengen meedioita, joiden jokainen sana on kultakirjaimin taivaassa kirjoitettu kuten Koraani.
ihan oikeita ihmisiä, lihaa ja verta, nämä saarnaajiksi kutsutut miehet ovat.
samalla lailla oikeita ihmisiä, erehtyviä, lankeavia, taas nousevia, paatuvia ja katuvia, eksyviä ja löytäviä, he ovat kuin Raamatun kirjoittajatkin.
ei edes Raamattu ole yhtenäinen vaan siellä on paljon vaihtelua ja erilaisuutta?
miksi?
koska Pyhä Henki tahtoo niin, että emme palvoisi Raamattua kirjana emmekä Lapin vanhimpia ja saarnaajia auktoriteettina yli kaiken
vaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli, mutta on noussut kuolleista ja elää ja hallitsee tässä ja nyt.
ihan oikeesti.
mama: Samasta juuresta taitaa nousta nuo molemmat, Raamatun palvonta Jumalan kirjoittamana ja Lapin vanhimpien palvonta erehtymättöminä.
Täälläkin monesti kuulunut, tuttu sana, että "tästä ei pidä puhua, koska se herättää ihmisissä hämmennystä" on ilman muuta kuultava siten, että "koska tämä asia herättää hämmennystä, on ilmeisen tärkeää siitä puhua".
mama:
Muodostat toisen tekemästä tutkimuksesta oman johtopäätöksesi. Eli kun tutkimuksessa ilmenee, että on vaihtelua, tutkimuksen tekijä kirjoittaa siitä omat johtopäätöksensä joita perustellen varmasti esittää tutkimusraportissaan. Se on oikea tapa suhtautua mihin tahansa tutkimukseen (edellyttäen, että luet sen ja siis on edellytykset muodostaa käsitys siitä). Ei se, että tuomitaan tutkimuksen tekeminen.
Sehän ei ole mitään Jumalan sanaa. Joku toinen voi tutkimuksen luettuaan todeta muuta kuin mihin tutkija on päätynyt ja siitä taas tutkimus jatkuu eteenpäin uusilla kysymyksillä.
Jäin vielä ihmettelemään tuota aikaisempaa väitettäsi siitä, että tulosten pitäsi olla just jotain, jotta pääsisi papiksi. Mikä siis on mielestäsi oikea vastaus papiksi päästäkseen, jos tutkimuskysymyksenä on "miten opetetaan essuissa tietyistä uskon perusasioista?"
Väännän tätä rautalankaa, kun nämä sanat asiat liittyy noihin evoluutioihinkin ja dinosauruksiin. Tässä on tuo periaate ehkä helpommin ymmärrettävissä.
...
tietämättömyyden ylistys ei ole yhden nettikirjoittajan teema, se on kokonaisen herätysliikkeen omaksuma maallikkosaarnaajien linja
onko kaikki näin synkkää?
ei suinkaan
maallikkosaarnaajien joukossa on hengellistä ja henkistä viisautta, nöyryyttä, Pyhän Hengen luomaa halua tuntea totuus ja oppia yhä paremmin tuntemaan sekä luomakuntaa että sen ihmeitä että Jumalan Sanan ihmeellistä syvyyttä, laajuutta, korkeutta ja leveyttä.
vaikka mehiläisten ihmeellistä maailmaa seuraamalla ja kaikenlaista kennoa keksimällä seurojen välissä.
ja kas kummaa...
näitä saarnaajia kuunnellessa seuraväki voi hyvin, hengittää, kuuntelee mielenkiinnolla ja tahtoo itsekin oppia
toiset kun läiskivät tiedon ikkunoiden luukkuja kiinni ahdistavalla ja pelottavalla tavalla - mitä siellä ulkona luuraakaan!
ei siellä mitään luuraa
Jumalan luoma maailma vain ja paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat selvyyttä uskon asioihin ja siihen liittyviin tiedon asioihin.
paljon tunnet esikoislestadiolaisia kristittyjä, joilla on erinomainen käsitys tieteen eri aloista.
on tuo edesmennyt rovasti Laestadius, joka tunsi Lapin luonnon, linnut ja kasvit kuin omat taskunsa ja teki paljon tieteen hyväksi.
on tuo essujen rakastama lähetysmies Hartikka, joka tunsi yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopistojen tutkijat mitä ovat mehiläiset ja miten ne tanssien keskustelevat. ja paljon muuta luonnosta ja maaimlankaikkeudesta.
on tuo Halmeen Eero, joka Inkerissä oppi teologiaa ja työnsä hoitamiseen hankki saarnaluvan. kuinka häntä tästä pahat kielet moittivatkaan, julkenee opiskella pyhiä asioita!
lista olisi pitkä eri alojen tieteen ja tekniikan asiantuntijoista, joita essujen parissa liikkuu ja kasvaa.
miksi ihmeessä heidän pitäisi ruksalle tullessa ripustaa aivot päällystakin kanssa eteisaulan naulakkoon???
niin, Risto Blom käytti tieteen menetelmiä analysoiden essujen saarnaajien käsitystä siitä äärimmäisen tärkeästä ja keskeisestä asiasta, miten tullaan Jumalan lapseksi.
voihan nenä. onko tätä parempaa esimerkkiä siitä, miten tämän kristillisyyden parissa suhtaudutaan asialliseen tietoon?
monta olisi kirkkoherraa ja rovastia jotka tahtoisivat sydämestään palvella tätä rakastamaansa herätysliikettä.
he toisivat mukanaan akateemisen sivistyksen tuulia, avoimen kriittisen korkeakoulun opettaman rakkauden totuuteen ja syvällistä teoreettista ja käytännöllistä tietoa kristillisestä uskosta.
miksi heidät tahdotaan potkia pihalle herätysliikkeen johdon toimesta kunnallispoliittisin menetelmin?
tiukka maallikkoliike pitäköön ohjakset käsissään - eikös se olisi hienoa, että maallikko rovastia komentelisi!
mutta sitten tulee sieltä johdolta tämmöistä "ehtoollisteologiaa" jossa ei ole päätä eikä häntää eikä totuuden häiventäkään?
ylpeys käy lankeamuksen edellä, sanoo vanha kansa.
maallikoitahan apostolit olivat, paitsi Paavali, joka oli uskonnollisten alojen ammattilainen.
Pyhä Henki valitsee kenet tahtoo tehtävien ja edellytysten mukaan, kouluttaa ja asettaa hommiin.
Suurissa kirkoissa nämä ovat moutoutuneet virallisiksi asemiksi, hierarkioiksi, käskyjärjestyksiksi, kirkkolain mukaiseksi tehtävän hoitamiseksi, josta hengellisyys tuntuu usein olevan kaukana.
Herätysliikkeet ovat vapaamuotoisempia, ilman paksuja järjestysmuotoa koskevia opuksia ja johto ja tehtävät jakaantuvat tietyillä, perinteisesti hyväksi katsotuilla tavoilla. Nämä muodot eivät kuitenkaan välttämättä ole sen vapaampia kuin järjestäytyneissä kirkkokunnissa.
Seurakunta rukoilee Herran kouluttamaa pappia, seuraväki rukoilee Herran kouluttamaa saarnaajaa, ja näin on hyvä.
Kaikki pyytävät Kristusta, kirkon Herraa, johtamaan laumaansa, ja näin on hyvä.
Pyhän Henrikin muistopäivä
Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Heb 13:7-9 Biblia 1776
tämä pyhän Raamatun kohta taitaa olla aivan esikoislestadiolaisuuden sydämen sykettä.
uskollisuus sille, mitä on saatu, pysyminen siinä uskossa, joka on isiltä peritty, siinä valossa, joka Ruotsin Lapissa syttyi.
pysyttäytyminen armon sanassa ja Vapahtajan ristin juuressa, torjuen muukalaiset opit ja ne, jotka eivät vanhimpien rakkaita kristillisyyden neuvoja kunnioita, niitä jotka hyödyttömiä muukalaisia oppeja opettavat.
eli säilyttämisen, konservatiivisuuden, perusmalli.
Roomalaiskatolinen kirkko on tästä kyllä esimerkki, mutta vielä paljon parempi esimerkki on kreikkalais-ortodoksinen kirkko.
heprealaiskirje on kirjoitettu juutaliselta taustalta ja nimensä mukaan puhuttelee heprealaisia, joille Jerusalem ja sen temppeli oi tuttu menoineen, uhreineen ja ylipappeineen.
myös juutalaisten parissa on vaihtelua suhteessa perinteeseen, lain noudattamisen tarkkuuteen ja ohjeisiin, ultra-ortodokseista ja samarialaisista ultra-liberaaleihin reformisteihin naispuolisine rabbeineen.
samaa näemme islamissa, länsimaistuneista Lontoon saudeista wahhabeihin ja Osama Ben-Ladeniin.
uskonnon olemukseen taitaa kuulua konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, pitäytyminen siinä mikä hyvä on.
mutta onko Heprealaiskirje itse asiassa konservatiivisuuden peruskirja?
eikö se ole valtava, suorastaan radikaali murros Vanhan testamentin ja sen sanoman ymmärtämisessä Kristuksen täytetyn työn ja uhrikuoleman valossa?
Heprealaiskirjeen kolme ensimmäistä jaetta Biblian mukaan
Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;
Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:
kysymys on, mikä nurkka maailmankaikkeudessa on Kristuksen ulkopuolella?
eikö tiedemies, joka huolellisesti ja ahkerasti tekee tutkimustyötä, itse asiassa tutki jotain, jonka Jumala on Kristuksessa tehnyt?
epäuskoinen tiedemies ei näe Jumalan sormenjälkiä, Jumalaan uskova tiedemies näkee ja ihmettelee, molemmat lukevat samaa Luonnon kirjaa.
Kristus, "jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt"
"napakeskeinen maailmankuva" ei tarkoita sen enempää Ptolemaioksen kuin Kopernikuksen maailmankuvaa, vaan henkilöä, joka kuvittelee jokaisen kirjoituksen tarkoittavan juuri ja vain häntä ja maailma ei pyöri auringon vaan hänen itsensä ympärillä.
eihän kukaan syytä maallikkoja tiedon puutteesta, päin vastoin, kaikki tajuamme että Takahikiän metsätorpan mummolla voi olla sellaista elämän ja Raamatun viisautta, josta herra professorikin viisastuisi.
Lapin Marialla oli viisautta, joka vaikutti korkeasti oppineeseen, kirjoja kirjoittavaan ja luonnontiedettä erittäin hyvin tuntevaan rovastiin pommin lailla.
kertoman mukaan Marian yksinkertainen todistus Jeesuksesta muutti sekä rovastin että hänen kauttaan koko Lapin hengellisen elämän.
ei Maria tietääkseni nuhdellut Laestadiusta kukkien tutkimisesta.
ei myöskään Pyhä Henki.
älä sinä nuhtele minun mitättömyyttäni dinosaurusten tutkimisesta, toisilla kukat, toisilla virukset, toisilla muinaiset asiat ovat sydämellä.
joku osaa tehdä laattalattian. minä en.
Olisiko voinut tulla hyväksytyksi työ, joka olisi todistanut luterilaisen kirkon tunnustuksen harhaoppiseksi?
Ja olisiko sillä saanut pappisvihkimyksen?
kysymys ei ole, mitä mieltä joku nettiruukun aktiivisista kirjoittajista on Risto Blomin tutkimuskesta
kysymys on siitä, että esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä kunnioitetaan auktoriteetteja, vaaditaan kuuliaisuuteen ja vaikenemiseen, vaikka olisi eri mieltä, sekä vieroksutaan ja oudoksutaan sellaista kriittistä ja avointa suhtautumista, jota tieteellinen tutkimus edustaa.
Risto Blomin havainto keskeisen opinkohdan moninaisesta käsittämisestä on äärimmäisen kiusallinen sellaiselle harhaopille ja saatanan valheelle, että saarnaajat - koska puhuvat Pyhässä Hengessä - ovat erehtymättömiä ja kaiken arvostelun, kiitoksen ja moitteen yläpuolella.
tohtoriksi on väitellyt kaveri työllä, jossa hän väittää ilman mitään todisteita, että Jeesusta ei haudattu puutarhahautaan vaan heitettiin Gehennan laaksoon mätänemään muiden rikollisten kanssa.
Hän on tänään arvostettu yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun opettaja, haluaa että häntä edelleen kutsutaan uskovaksi kristityksi, ja kouluttaa Suomen ev.lut. kirkon papistoa.
on suorastaan herjausta väittää, että Risto Blom olisi väärentänyt tutkimuksensa tuloksia saavuttaakseen jonkin oppiarvon tai viran Suomen ev.lut. kirkossa.
väite lähenee kunnianloukkausta
millaisen siunauksen tämä herätys saisikaan ottamalla vastaan totuuden.
näitä oman hengellisen taustan tietellisiä tutkimuksia on tehty, ja niissä on tietty vankka vire. tutkija tietää, mistä puhuu, mutta myös kokee asian henkilökohtaisesti varsin voimakkaasti.
Emeritus professori Päivikki Antola on tunnetun rukoilevaisjohtajan, Oskar Antolan, tytär.
Hän laati väitöskirjansa aiheesta "Saarna, saarnaaja, tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-
Suomen rukoilevaisuudessa" (1978).
Tutkimus ei ole teologinen vaan uskontieteellinen ja vertailee kahden saarnaajan saarnarepertuaaria ja saarnatilanteita.
Isänsä oli syvällisesti uskova ja hurskas mies, Eurajoen opiston johtaja. Mutta sen sijaan että olisi arvostellut lapsensa krittiistä tieteellistä lähestymistapaa omaan herätysliikkeeseen, tietääkseni hän kaikin tavoin tuki tytärtään.
Myös rukoilevaisten parissa tutkimus otettiin kauniisti ja ymmärryksellä vastaan ja varmasti monet rukoilevaiset rukoilivat Oskarin tyttären puolesta tässä rankassa työvaiheessa.
Voi olla että tutkimus johti Päivikkiä myös uudella tavalla miettimään omaa taustaansa rukoilevaisuudessa ja kristittynä.
Hänen varsin henkilökohtainen haastattelunsa vuodelta 2005 on http://www.elore.fi/arkisto
/2_05/aro2_05.pdf
Päivikki tomitti myös kirjan "Papinlapset" isosta perheestään ja millaista oli elää lapsena vahvassa kristillisessä uskossa ja yhteisössä.
"Saastainen huone" on blogi, jonka käsitellään entisten uskovien kertomuksia.
Siellä on johtavana Raamatun lauseena blogin alussa
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Luuk. 12: 5.
sama joka on Matteus 10:28 keskustelun aiheena toisella raamattupiriin palstalla.
Päivikin toimittamasta kirjasta on siellä lämmin arviointi
.. näemme blogin Leegio sanan, joka viittaa riivaajan antamaan nimeen
.. Jeesuksen sanoista tulee sivun raflaava nimikin "Saastainen huone"
" Saastaisen hengen paluu
"Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.'
Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."
Jos ja kun siis uskonasioiden ja Raamatun tieteellinen tutkimus voi johtaa henkilökohtaisen uskon sammumiseen ja lähtemiseen Jeesuksen seurasta, eikö ole oikein ja kohtuullista torjua vapaa ajattelu ja tutkimus uskonnon piiristä
pistää pää pensaaseen, kieltäytyä itse katsomasta ja kieltää muitakin katsomasta - tai kirjoittamasta nettiruukkuun "totuudesta"?
näinhän käytännössä tehdään esikoisten parissa josta Risto Blomin kohta on mainio osoitus.
Päivikki Antola kertoo itse näistä henkilökohtaisista asioista haastattelussaan, jonka linkin annoin yllä.
Antolan työtä ohjannut uskontotieteen professori Juha Pentikäinen (1940 Antola) on tämän tieteen haaran pioneeri Suomessa.
Hänellä on itsellään vanhoillislestadiolainen tausta.
Eräs Pentikäisen akateemiseen läpimurtoon johtanut julkaisunsa on hänen loistava uskontoantropologian tutkimuksensa "Marina Takalon uskonto" 1971.
Antropologian näkökulma Lapin kansanuskon, Laestadiuksen niin hyvin tunteman shamanismin uskontoon oli erittäin voimakas puheenvuoro.
Pentikäisen oma väitöskirja vuodelta 1968 käsitteli lapsen kuolemaan liittyviä uskomuksia Pohjolassa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää papeiltaan akateemisia opintoja.
Papiksi valmistautuvat joutuvat opiskelemaan kaikkea mahdollista kristinuskoon liittyvää tieteen näkökulmasta, myös tieteellistä Raamatun tutkimusta valtion ylläpitämässä kansainvälisesti tunnustetussa yliopistossa.
Papit käyttävät neljä viisi vuottakin akateemisiin opintoihinsa ennenkuin piispat ottavat valmistuneita työhön hiippakuntiin tai muualle.
vanhoillislestadiolaisen herätyksen piiriin on palannut paljon näitä koulutettuja hengenmiehiä ja naisia.
Suomen ev.lut. kirkko pitää myös yllä "kirkon tutkimuslaitosta" jossa Blomin arvokas teos julkaistiin.
siellä ihmiset oikein työkseen tutkivat tieteen menetelmin kirkkoamme.
Blom tutki teologina esikoislestadiolaisia saarnaajia, samaan tapaan kuin Antola tutki uskontotieteilijänä rukoilevaisten saarnaa.
Teoksen aiheena ei suinkaan ole oikeaoppisuus tai kasteen merkitys uudestisyntymisessä.
vaan miten tästä olennaisesta aiheesta opetetaan essujen saarnoissa.
havaittu hajonta on se mikä ärsyttää, koska miten sama Pyhä Henki voisi puhua monella eri tavalla?
totta kai Pyhän Hengen inspiroimat saarnaajat puhuvat eri tavalla oman henkilökohtaisen uskonelämänsä ja kokemustensa valossa
ei Herra jyrää heidän ylitseen ja tee heistä jonkinlaisia hengen meedioita, joiden jokainen sana on kultakirjaimin taivaassa kirjoitettu kuten Koraani.
ihan oikeita ihmisiä, lihaa ja verta, nämä saarnaajiksi kutsutut miehet ovat.
samalla lailla oikeita ihmisiä, erehtyviä, lankeavia, taas nousevia, paatuvia ja katuvia, eksyviä ja löytäviä, he ovat kuin Raamatun kirjoittajatkin.
ei edes Raamattu ole yhtenäinen vaan siellä on paljon vaihtelua ja erilaisuutta?
miksi?
koska Pyhä Henki tahtoo niin, että emme palvoisi Raamattua kirjana emmekä Lapin vanhimpia ja saarnaajia auktoriteettina yli kaiken
vaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli, mutta on noussut kuolleista ja elää ja hallitsee tässä ja nyt.
ihan oikeesti.
mama: Samasta juuresta taitaa nousta nuo molemmat, Raamatun palvonta Jumalan kirjoittamana ja Lapin vanhimpien palvonta erehtymättöminä.
Täälläkin monesti kuulunut, tuttu sana, että "tästä ei pidä puhua, koska se herättää ihmisissä hämmennystä" on ilman muuta kuultava siten, että "koska tämä asia herättää hämmennystä, on ilmeisen tärkeää siitä puhua".
mama:
Muodostat toisen tekemästä tutkimuksesta oman johtopäätöksesi. Eli kun tutkimuksessa ilmenee, että on vaihtelua, tutkimuksen tekijä kirjoittaa siitä omat johtopäätöksensä joita perustellen varmasti esittää tutkimusraportissaan. Se on oikea tapa suhtautua mihin tahansa tutkimukseen (edellyttäen, että luet sen ja siis on edellytykset muodostaa käsitys siitä). Ei se, että tuomitaan tutkimuksen tekeminen.
Sehän ei ole mitään Jumalan sanaa. Joku toinen voi tutkimuksen luettuaan todeta muuta kuin mihin tutkija on päätynyt ja siitä taas tutkimus jatkuu eteenpäin uusilla kysymyksillä.
Jäin vielä ihmettelemään tuota aikaisempaa väitettäsi siitä, että tulosten pitäsi olla just jotain, jotta pääsisi papiksi. Mikä siis on mielestäsi oikea vastaus papiksi päästäkseen, jos tutkimuskysymyksenä on "miten opetetaan essuissa tietyistä uskon perusasioista?"
Väännän tätä rautalankaa, kun nämä sanat asiat liittyy noihin evoluutioihinkin ja dinosauruksiin. Tässä on tuo periaate ehkä helpommin ymmärrettävissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)