Virsi 622
1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
Ruotsalainen 1656.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937, 1984.
Jag eländ’ matk och vandringsman
Tauno Väinölä kertoo:
Virttä sanotaan Lapuan taisteluvirreksi. Se liittyy Suomen joukoille voittoisaan Lapuan taisteluun 14.7.1808 – mutta millä tavalla, siitä on erilaisia kertomuksia.
Toisten mukaan virsi veisattiin ennen taistelua, mutta uskottavammalta tuntuu se kuvaus, joka sisältyy esim. Erkki Kurki-Suonion kirjaan Viikon virsi.
Taistelun päätyttyä uupuneet soturit leiriytyivät nuotioiden ääreen. Silloin kerrotaan jonkun miehen virittäneen tämän virren, johon sitten yksi toisensa jälkeen liittyi.
"Taisteluvirreksi" tätä virttä ei itse asiassa voi lainkaan luonnehtia.
Se on virsi elämän katoavaisuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta.
Sen kuvakieli on kaunista.
Tosin "mato" ei ole kaunis kuva ihmisestä, mutta sekin pohjaa Raamattuun: "Mutta minä olen maan mato…" (Ps. 22:7).
"Elo täällä kuin unta ja varjoa on", kuohuvan kosken lailla levotonta, "veden lailla se hiekkahan haihtuu".
Mutta toivotonta sen ei tarvitse olla. Niinpä "sinne kiirehdin, missä on toivoni maa". Virsi huipentuu Kolminaisuuden ylistykseen.
O Jesu Christ, du nådenes brunn
Alun perin kyseessä on loppuosa tuntemattoman ruotsalaisen runoilijan virrestä "Oi Jeesus Kristus, autuuden ja armahduksen lähde" (304), jossa alkuaan oli 11 säkeistöä.
Sen jakaminen kahdeksi virreksi toteutui vuoden 1938 virsikirjassa.
Nykyisellään ei ehkä ilman muuta ymmärrä virsien 304 ja 622 kuulumista yhteen, sillä edellisen säkeistöt ovat selvästi lyhyempiä kuin jälkimmäisen. Tapahtui nimittäin niin, että nykyisessä virsikirjassa virren 304 sävelmä saatettiin yhdenmukaiseksi virsien 11 ja 313 kanssa: joukko perättäisiä neljäsosanuotteja vaihdettiin puolinuoteiksi, jolloin runomitta muuttui ja tavujen lukumäärä väheni.
Virren 622 herkästi kuvioiva sävelmä on Lapualta muistiin merkitty kansantoisinto samaisesta koraalista. Se on juhlavan kaunis, todellinen aarre.
Tauno Väinölä
”Virsikirjamme virret”
Toisten mukaan virsi veisattiin ennen taistelua, mutta uskottavammalta tuntuu se kuvaus, joka sisältyy esim. Erkki Kurki-Suonion kirjaan Viikon virsi.
Taistelun päätyttyä uupuneet soturit leiriytyivät nuotioiden ääreen. Silloin kerrotaan jonkun miehen virittäneen tämän virren, johon sitten yksi toisensa jälkeen liittyi.
"Taisteluvirreksi" tätä virttä ei itse asiassa voi lainkaan luonnehtia.
Se on virsi elämän katoavaisuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta.
Sen kuvakieli on kaunista.
Tosin "mato" ei ole kaunis kuva ihmisestä, mutta sekin pohjaa Raamattuun: "Mutta minä olen maan mato…" (Ps. 22:7).
"Elo täällä kuin unta ja varjoa on", kuohuvan kosken lailla levotonta, "veden lailla se hiekkahan haihtuu".
Mutta toivotonta sen ei tarvitse olla. Niinpä "sinne kiirehdin, missä on toivoni maa". Virsi huipentuu Kolminaisuuden ylistykseen.
O Jesu Christ, du nådenes brunn
Alun perin kyseessä on loppuosa tuntemattoman ruotsalaisen runoilijan virrestä "Oi Jeesus Kristus, autuuden ja armahduksen lähde" (304), jossa alkuaan oli 11 säkeistöä.
Sen jakaminen kahdeksi virreksi toteutui vuoden 1938 virsikirjassa.
Nykyisellään ei ehkä ilman muuta ymmärrä virsien 304 ja 622 kuulumista yhteen, sillä edellisen säkeistöt ovat selvästi lyhyempiä kuin jälkimmäisen. Tapahtui nimittäin niin, että nykyisessä virsikirjassa virren 304 sävelmä saatettiin yhdenmukaiseksi virsien 11 ja 313 kanssa: joukko perättäisiä neljäsosanuotteja vaihdettiin puolinuoteiksi, jolloin runomitta muuttui ja tavujen lukumäärä väheni.
Virren 622 herkästi kuvioiva sävelmä on Lapualta muistiin merkitty kansantoisinto samaisesta koraalista. Se on juhlavan kaunis, todellinen aarre.
Tauno Väinölä
”Virsikirjamme virret”
Tauno Väinölä ja Timo Soini
Vuoden kristillinen kirja 2008 -kilpailun voittaja on selvinnyt.
Kansanedustaja Timo Soini valitsi 10 loppukilpailuun selvinneen teoksen joukosta voittajaksi Kirjapajan kustantaman teoksen Virsikirjamme virret.
Kirjan kirjoittaja filosofian maisteri Tauno Väinölä on arvostettu hymnologi, joka on tutkinut virsiä vuosikymmenien ajan.
Hänet tunnetaan virsitietouden kerääjänä ja jakajana, joka on kirjoittanut virsistä muun muassa Kotimaa-lehteen.
Hän on osallistunut nykyisen, vuonna 1987 käyttöön otetun, virsikirjan valmisteluun virsikirjakomitean tekstijaoston jäsenenä.
Timo Soini perustelee valintaansa mm. seuraavasti:
"Tauno Väinölän teos on tarpeellinen ja varmasti kristikansan salaisesti, ehkä tiedostamattakin kaipaama tietopaketti virsistä ja niiden taustoista. Teksti on luettavaa, sujuvaa, ymmärrettävää ja omaksuttavaa. Toivon ja myös uskon, että tämä Väinölän teos paitsi löytää asemansa opas- ja ohjekirjana mutta myös meidät tavalliset virrenveisaajat, jotka kaipaamme turvaa, lohtua ja iloa. "
Yleisöäänestyksen voittajaksi valittiin Tapio Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio, Kustannus Oy Uusi Tie, toiseksi sijoittui Päivi Niemen Itsetunnon rakennuspalikoita, Päivä Osakeyhtiö, kolmanneksi Eero Huovisen teos Avoin taivas, WSOY.
Kirjapaja
Kansanedustaja Timo Soini valitsi 10 loppukilpailuun selvinneen teoksen joukosta voittajaksi Kirjapajan kustantaman teoksen Virsikirjamme virret.
Kirjan kirjoittaja filosofian maisteri Tauno Väinölä on arvostettu hymnologi, joka on tutkinut virsiä vuosikymmenien ajan.
Hänet tunnetaan virsitietouden kerääjänä ja jakajana, joka on kirjoittanut virsistä muun muassa Kotimaa-lehteen.
Hän on osallistunut nykyisen, vuonna 1987 käyttöön otetun, virsikirjan valmisteluun virsikirjakomitean tekstijaoston jäsenenä.
Timo Soini perustelee valintaansa mm. seuraavasti:
"Tauno Väinölän teos on tarpeellinen ja varmasti kristikansan salaisesti, ehkä tiedostamattakin kaipaama tietopaketti virsistä ja niiden taustoista. Teksti on luettavaa, sujuvaa, ymmärrettävää ja omaksuttavaa. Toivon ja myös uskon, että tämä Väinölän teos paitsi löytää asemansa opas- ja ohjekirjana mutta myös meidät tavalliset virrenveisaajat, jotka kaipaamme turvaa, lohtua ja iloa. "
Yleisöäänestyksen voittajaksi valittiin Tapio Puolimatkan Usko, tiede ja evoluutio, Kustannus Oy Uusi Tie, toiseksi sijoittui Päivi Niemen Itsetunnon rakennuspalikoita, Päivä Osakeyhtiö, kolmanneksi Eero Huovisen teos Avoin taivas, WSOY.
Kirjapaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti