Antropomorfinen jumalakuva (2)

Kirjoittanut: Haamul

Luotujen palveleminen ilmenee ihmisillä useimmiten ihmisen palvontana, ja hämmästyttävän usein palvonnan kohteena on tuo palvoja itse.

Tuskin kukaan tunnustaa palvovansa itseään, mutta siitähän on kyse, jos luottaa itseensä enemmin kuin keneenkään muuhun. Itse asiassa sellaisella ihmisellä on jumaluus itsessään. Kaikki eivät tätä myönnä, vaan moni itsensä palvoja sanoo uskovansa kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan, Jumalaan.

Mutta on paljon jumalisuutta, jossa rakkaus on korvattu itsekkyydellä, vaikka sitä itsekkyyttä nimitetäänkin rakkaudeksi. Sillä monille rakkaus on sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja ihanalta ja oikealta. Luotetaan omiin vaistoihin sen sijaan, että todellisuudessa peljättäisiin ja rakastettaisiin Jumalaa. Eli käytännössä vähät piitataan Hänestä ja Hänen Sanastaan.

Oikeaa Jumalaa tuntemattomalta ihmiseltä voi hämärtyä kyky tunnistaa todellinen rakkaus. Koska Jumalaa ei ole, silloin voi itseään (tai jotakuta toista ihmistä - tai asiaa) tosiaan pitää kaikkivaltiaana ja kaiken parhaiten tietävänä.

Jos kaikki apu ja turva on haettavissa vain itseltä ja omista toimenpiteistä ja valinnoista , silloin itseä pidetään myös jumalana, vaikka tätä ei oikeasti ehkä tiedostakaan. Mutta kun itse tietää kaiken parhaiten, silloin rakkautenakin voi pitää kaikkea sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Silloin ei piitata Jumalan käskyistä, neuvoista ja varoituksista.


Kun rakkautta on se, mikä itsestä tuntuu oikealta, silloin rakkauden osoituksena voidaan ihan vilpittömästi nähdä vaikka vanhusten ja vammaisten lopettamisen myrkkypiikillä. Tai kun rakkautta on se, mikä sairaalloinen ihmismieli kokee miellyttävänä ja hyvänä asiana, silloin rakkauden osoituksena voi olla ihan vilpittömästi jopa pedofiilinen teko. Jotkut pedofiilit tosin tajuavat tekevänsä väärin, mutta eivät kaikki.


Kirjoittanut: MikkoL

teesinä tällä palstalla on vastoin Roomalaiskirjeen sanomaa:

1. kreikkalais-roomalainen pakanuus ei ole syntynyt luopumisesta yhdestä Jumalasta.

2. on homoja ja lesboja jotka eivät ole vaihtaneet seksuaalista suuntautumistaan vaan syntymästään asti näin suuntautuneita.
(tämä näkemys torjutaan es.lest. kirjeessä arkkipiispalle)

...
tällaiseen mikon tapaiseen sekoiluun sitä joudutaan, kun ei yksinkertaisesti uskota Raamatun auktoriteettia

vaan etsitään totuutta.

Kirjoittanut: Haamul,
Miten luotujen palveleminen voi ilmetä, liittyy kyllä tuohon aiheeseen.




Ei kuitenkaan ihan kokonaan voi kiistää senkään riskin olemassaoloa, että Raamattua tulkitessaan srk-vaimo unohtaa peittää pääsä Kristuksen Sanan kuulemisessa, eli ei ole ihan kokonaan alamainen Sanalle, vaan päättelee asioita liian pitkälle esim. nykytieteen saavustusten perusteella ja myös mutu-tuntumalla.

Kristillistä oppia voidaan muokata oikeasti kauas Kristuksen opista, kun perustetaan liikaa inhimilliseen tietoon ja ajastaikaan kertyneeseen tietämykseen. Se riski on todellinen.


(En puhu nyt homoseksuaalisuudesta, vaan ihan yleisellä tasolla.)



Olisi hyvä, jos totuuden etsiminen meidän kohdallamme pysähtyisi siihen, mihin se Pilatuksen kohdalla ehkä jäi.

Lähettäen Jeesuksen viattomana ristille hän totesi: viaton olen minä tämän miehen vereen.

Mutta oliko hänkään oikeasti viaton sen miehen vereen.



Siis jos totuuden etsiminen meidän kohdallamme EI pysähtyisi siihen...



Olemmeko me totuutta kysellessämme niitä, jotka lähetämme Jumalan Pojan ristille, mutta pesemme omat kätemme?

Ja mitä tämä Hänen ristille lähettämisensä tarkoittaa?

Jeesus sanoo: "Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Ja Hän sanoo myös: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."


Olemmeko kovin kerkeät ristiinnaulitsemaan sairaan, jos itse saamme olemaan terveitä?

Ei sairas tule niin hoidetuksi, jos joukkoomme kelpaavat vain terveet, ja sairaat suljetaan ulos yhteisöstämme.

Monenlainen sairastaminen myös uskovien keskuudessa on yhä todellisuutta, jota ei käy kiistäminen.


Kun Jumalan Sanaa aletaan väheksyä, ja kansalaisten enemmin tai vähemmin sivistyneet mielipiteet saavat yhä enemmin painoarvoa Jumalan Sanan painoarvon kustannuksella, eikö silloin olla palaamassa takaisin palvelemaan luotuja?

Mutta Pilatuskin kysyi suuren yleisön mielipidettä. Ja kansa vastasi silloin: "Ristiinnaulitse!"


Kirjoittanut: MikkoL

matka on kohti Jumalan Sanan oppimista, ei siitä pois!

huomaammeko, että koko Vanha testamentti ei puhu pakanuudesta tällä tavoin kuin apostoli.

huomaammeko, että Apostolien teoissa on aivan toisenlainen näkemys pakanuudesta kuin Room 1.

eivät nämä ole nykyihmisen keksintöjä, vaan kyllä ne siellä Raamatussa ovat nämä faktat.

mistä apostoli siis ottaa tämän näkemyksen, että ihmisten tulisi luonnostaan tuntea Jumala ja että he ovat tämän hylänneet ja valinneet luodut Luojan sijasta?

voimmeko muka osoittaa, että kreikkalais-roomalainen uskonto olisi ollut alunperin uskoa yhteen Jumalaan?


Kirjoittanut: Patu

"Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot." Iso katekismus

Oma ymmärrys voi tulla myös jumalaksi. Silloin tämän jumalan palveluksessa voi olla yksi tai useampi muukin jumala, joilta haetaan apua.


"Apostoli katsoo, että ihmisen tulee luonnostaan ymmärtää Jumalan luomistöistä Hänen kirkkautensa."

Kyllä luomakuntaa katsomalla voi ymmärtää, että sukupuolielämä on eri sukupuolten välinen asia ja Jumalan sanaan uskoen ymmärtää homoilun synniksi.

"on homoja ja lesboja jotka eivät ole vaihtaneet seksuaalista suuntautumistaan vaan syntymästään asti näin suuntautuneita.
(tämä näkemys torjutaan es.lest. kirjeessä arkkipiispalle)"

Meillä kaikilla on syntymästä asti erilaisia suuntauksia tehdä syntiä, eri ihmisillä erilaisella voimakkuudella eri synteihin. Se ei silti tee synnistä hyväksyttävää, vaikka olisi siihen kuinka kova himo.

Mies ja nainen Jumalan luomana ihmisenä kertoo sekin Jumalasta, kuten miehen ja naisen välinen avioliittokin. Siksi on tärkeää, ettei tätäkään Jumala puhetta hämärretä luomistyön vastaisella ihmiskuvalla.

Kirjoittanut: MikkoL

toistan vielä

Roomalaiskirjeen ja Apostolien tekojen näkemys pakanuudesta ei ole sama

tiedämme - siis on totuus - että kreikkalais-roomalainen pakanuus ei ole alunperin ollut uskoa yhteen Jumalaan, josta olisi sitten luovuttu.

Raamattu on niin väkevä kirja, että saamme yhä tänään sellaisen kuvan että alkuihminen olisi palvonut yhtä Jumalaa.

että homoseksuaalisuus olisi "vaihtamista" eikä voisi olla alunperin niin suuntautunut on eri asia kuin tahdommeko sen hyväksyä vai emme.

jos tyttö tai poika puberteettiin tullessaan kiinnostuu heti omasta sukupuolestaan, siihen voi olla monia syitä.

Apostoli puhuu heterosta, joka heittäytyy keisari Neron tavoin homoseksuaaliseen hurjasteluun. ja sellainen hylkkääminen poitkii montaa muutakin pahaa ihmisessä.



Roomalaiskirjeen kärki ei suoranaisesti kohdistu pakanuuteen, heprean "kansat" eli goijim, vaan ihmiseen.

usko yhteen Jumalaan ei tuohon aikaan suinkaan ollut yleistä, vaan Raamatun maissa kaikki kansat uskoivat moniin jumaliin - polyteismi vallitsi Välimeren maiden seutua.

ajatus siitä, että ne olisivat luopuneet uskosta yhteen Jumalaan, jonkinlaisesta alku-monoteismista, saattoi siten syntyä vain juutalaisten parissa.

me kristittyinä olemme omaksuneet uskon yhteen Jumalaan - samoin muslimit - niin itsestään selvänä asiana, että meidän voi olla vaikea edes kuvitella, millaista olisi usko moniin jumaliin.


yhdistämme Paavalin kuvauksen oppiin perisynnistä ja ajattelemme, että näin Aadamin ja Eevan jälkeläiset ovat myös hengellisesti langenneet pois alkuperäisestä uskosta.

Paratiisikertomus ja muukaan Vanha testamentti ei asiaa tällä tavalla kuitenkaan esitä.

Sikäli kuin tiedän, missään kohtaa Raamatussa ei ole näkyvissä, että tämä yhdistettäisiin Paratiisikertomukseen.

Sen sijaan "luopumus" Israelin Jumalasta on katkerasti esillä profeetoilla. Jumalan hylätty rakkaus, luopuminen siitä kalliosta, josta heidät on louhittu ja antautuminen epäjumalanpalvelukseen.

Näitä epäjumalia mainitaan monia, mutta tärkeällä sijalla on kanaanilaisten Baal ja Ashtarte sekä Kaksoisvirtainmaan Taivaan Kuningatar, Ishtar.

Foininkialaisten hurja Molok mainitaan, jolle Jerusalemissa uhrattiin polttouhreina pieniä lapsia.

Myös Vanhan testamentin ajan asutusten, kaupunkien ja kylien, kaivauksissa on löydetty paljon ihmisten tekemiä antropomorfisia jumalankuvia.

Baal on härän päällä seisova sotaisa sateita antava nuori mies ja Ishtar-Ashtarte on isorintainen nainen joka huokuu maan hedelmällisyyttä.



Siinain vuoren Kultainen vasikka oli ilmeisesti juuri tuo Baalin alla oleva eläin - itse Baal oli näkymätön sen yläpuolella.

Ashera-karsikot olivat jonkinlaista metsikköä tai taimikkoa Ishtarille, Astartelle.

Kaikilla kukkuloilla ja suurten viheriöivien puiden luona Jumalan kansa sitten huorasi näiden vieraiden jumaluuksien kanssa.

Tästä profeettojen mukaan seurasi sitten myös elämänarvojen mureneminen, paheellinen käytös ja irstaus ja kaikenlainen Jumalan käskyjen unohtaminen ja tallaaminen.



Voinemme ajatella, että tämä Israelin kansan huono esimerkki, Vanhan testamentin katkera taistelu epäjumalia vastaan, on taustana apostoli Paavalin näkemykselle Roomalaiskirjeessä.

Ei vain Israel ole luopunut Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, jonka nimi on JHVH

vaan ihmiset ovat luopuneet Luojasta, joka on niin ilmiselvästi näkyvissä viisaissa luomisteoissaan, ja alkaneet palvella luotua.



Kuten sanoin alussa, aikamme uskontojen tutkimus ei tue ajatusta, että varhaiset ihmiset olisivat palvoneet yhtä Jumalaa, Luojaa, kaiken tekijää.

pikemmin näyttäisi siltä, että ihmisen varhaisimmat jumaluudet olivat voimia, manattavia henkiä, eläinten voimia ja kykyjä omaavia, ja ehkä aivan eläimiäkin.

etenkin faaraoiden Egyptin hyvin vanha, arkainen ja muinaisuutta suojeleva, uskonto antaa meille aivan visuaalisesti kuvaa näistä hurjista eläinjumalista ja eläinten ja ihmisten sekamuodoista.



toisaalta vaikuttaisi siltä, että monien luonnonkansojen uskontojen - myös kanaanilaisten uskonnon - taustalla on hieman etäinen ylijumala, jonkinlainen heimopäällikkö, suuri kuningas.

El on tällainen hallitsijan istuimella istuva kanaanilainen kuningas, jonka kulttia tunnemme Ugaritin teksteistä Ras Shamrasta, Syyriasta. Hänen puolisonsa oli Eilat.

on merkillepantavaa, että El jumalan nimi tulee heprean kieleen sanaksi Jumala, Elohim (monikossa) ja arabiaan sanaksi Jumala, Allah.



Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet vieraille jumalille, ja suuri joukko paikalla olleita naisia sekä monet Ylä- Egyptiin muuttaneet Juudan asukkaat vastasivat Jeremialle näin:

"Tässä asiassa me emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä. Pidämme lupauksemme, jonka itse olemme antaneet Taivaan kuningattarelle. Me poltamme hänelle suitsuketta ja tuomme juomauhreja, niin kuin teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja niin kuin myös isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme siellä tekivät. Silloin meillä oli ruokaa yllin kyllin, voimme hyvin emmekä nähneet nälkää.

Mutta siitä lähtien kun lakkasimme polttamasta suitsuketta Taivaan kuningattarelle emmekä enää tuoneet hänelle juomauhreja, meiltä on puuttunut kaikkea. Me kuolemme miekkaan ja nälkään!"

Naiset sanoivat: "Me olemme uhranneet Taivaan kuningattarelle ja tuoneet hänelle juomauhreja yhdessä miestemme kanssa. Olisimmeko me vastoin miestemme tahtoa valmistaneet Taivaan kuningattarelle uhrikakkuja, joissa on hänen kuvansa, ja tuoneet hänelle juomauhreja?"


Jer 44:15-19 KR 1992


Tämän kuullessaan miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!"

Koko kaupunki joutui kuohuksiin. Väkeä tuli virtanaan kaupungin teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Gaioksen ja Aristarkoksen, Paavalin makedonialaiset matkatoverit.

Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät häntä. Myös muutamat maakunnan korkeat hallitusmiehet, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä teatteriin.

Teatterissa vallitsi täysi sekasorto. Toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu.

Sitten väkijoukon huomio kohdistui Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen puolustuspuheen. Mutta kun huomattiin, että hän oli juutalainen, kaikki alkoivat yhteen ääneen huutaa: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Tätä kesti parin tunnin ajan.


Apt 19:28-34 KR 1992



sekä profeetta Jeremian aikainen Taivaan Kuningatar, Mesopotamian suuri Ishtar että apostoli Paavalin aikainen Efeson Artemis ovat antropomorfisia jumaluuksia. Suuria naishahmoja, joiden palvonnan historia ulottuu kauas ajassa taaksepäin.


voimme tiivistää näin - sen enempää ne roomalaiset ja muut ihmiset, jotka epäjumalia palvelivat kuin heidän esi-isänsäkään ei tietääksemme ole palvellut koskaan yhtä Luoja Jumalaa - meidän Taivaallista Isäämme.



Roomalainen pakanuus ei ole luopumista oikeasta Jumalasta, kuten apostoli kirjoittaa, vaan ateenalaisten tapaista harhailua.

kysyn myös aivan todellisesti ja totuudellisesti

onko mielestänne homoseksuaalisen taipumuksen syntyminen jotenkin yhteydessä ihmisen uskontoon?

eikö tätä ilmiötä ole kaikkien kansojen ja uskontojen parissa hieman, ja myös esikoislestadiolaisessa kristillisyydesä se tunnetaan.

siis uskosta ja uskonnosta riippumaton ihmiselämän ilmiö.

uskonnosta kaiketi riippuu, kuinka siihen suhtaudutaan.


Kirjoittanut: Patu

"onko mielestänne homoseksuaalisen taipumuksen syntyminen jotenkin yhteydessä ihmisen uskontoon?"

Onko taipumus valehtelemiseen, varkauteen jne jotenkin yhteydessä uskontoon? Syntiset taipumukset ovat perisynnin seurausta ja sen uskomista kai voi pitää uskonnollisena ymmärryksenä ja siten yhteydessä uskontoon.

"uskonnosta kaiketi riippuu, kuinka siihen suhtaudutaan."

Raamattu on aika yksiselitteinen pitäessään näistä taipumukista nousevia tekoja synteinä.


Kirjoittanut: Nosce te
Voisiko hoota ajatella havukka-ahomaisesti että se on syvällisen lisääntymisbiologian erikoismuoto?


Kirjoittanut: MikkoL
apostoli kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, että nämä ihmiset ovat syttyneet miehet miehiin, naiset naisiin, koska Jumala on hylännyt heidät.

onko tämä apostolin antama selitys mielestäsi kattava vastaus ihmiselle, joka havaitsee itsessään taipumusta homoseksuaalisuuteen?

"olet Jumalan hylkäämä"



He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan.

Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan.

Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.



Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.


Room 1:25-32 KR 1992



Kuinka pakanat tietäisivät Israelin Jumalan jotain säätäneen?

toiset kutsuvat ylijumalaa nimellä Zeus toiset Jupiter, eikä tällä jumaluudella ole kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa minkäänlaista roolia lain antajana.

ylipäätään Italian ja Kreikan vanhoissa uskonnoissa moraalilla oli varsin pieni rooli, temppelit olivat temppeliporttojen tapaamisen paikkoja ja homoseksuaalisuus oli yleistä - monilla miehillä oli poikaystäviä.

Keisari Hadrianus antoi julistaa poikarakkaansa jumalaksi tämän kuoltua nuorena.



koetan tässä siis herättää keskustelua homoseksuaalisuuden luonteesta.

vai olisiko se nosce te kuvaamalla tavalla vaikea häiriö normaalissa seksuaalisessa kehityksessä?

sanovat että sitä esiintyy väestössä noin 2-3% eli jos esikoisia olisi 30.000 se koskettaisi noin 600-900 henkilöä, eikö niin?

ja varmasti nämä kaikki tahtovat olla Jumalan lapsia ja luottaa Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa epänormaalista taipumuskestaan huolimatta.

Antropomorfinen jumalakuva

Pallas Ateena jumalattaren vaatemuotioa

Roomalaiskirjeen alussa apostoli Paavali antaa synkeän kuvan ihmiskunnan tilasta.

Koska ihmiset ovat luopuneet yhden ja ainoan Jumalan palvomisesta ja langenneet palvomaan luotuja

Jumala on puolestaan luovuttanut ihmisen pahojen himojensa valtaan, niin että he jopa luopuvat luonnollisesta sukupuolisuudestaan ja naiset syttyvät naisiin ja miehet miehiin. Ja paljon muuta pahaa ja inhottavaa tekevät.



Paavali kuvaa ihmisen tietoisen luopumuksen Jumalasta näin:

Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.

Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.

Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Room 1:19-23 KR 1992



Apostoli katsoo, että ihmisen tulee luonnostaan ymmärtää Jumalan luomistöistä Hänen kirkkautensa.

mutta ihminen on alkanut viisastella ja näin tullut aivan tyhmäksi ja alkanut palvella luotuja.

samalla tavoin tietoisena ratkaisuna apostoli kuvaa homoseksuaalisuutta, ihminen joka on luonnostaan hetero syttyy Jumalan hylkäämisen seurauksena omaan sukupuoleensa.



Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
Room 1:24-27 KR 1992


Syy ja seuraus apostolin opetuksessa

Syy:
Luojan palvomisen ja kunniottamisen vaihtaminen luodun palvomiseen

Seuraus:
luonnollisen sukupuolisuuden vaihtaminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen



Apostolille ihmisten monet jumalat ja herrat olivat varsin tuttuja.

Voimme mielestäni verrata nykyistä Intiaa hengellisessä mielessä apostolin ajan maailmaan, jossa oli rakennettu paljon temppeleitä ja pyhäkköjä kreikkalais-roomalaisten, egyptiläisten, syyrialaisten, persialaisten ja monien muiden jumaluuksien palvontaan.

olemme katselleet nettiruukun historioissa keisari Neron järjestämiä riettaita häitä toisen miehen kanssa, jotka häkellyttivät paljon nähneitä roomalaisiakin.

tämän taustan juutalaisen rabbin oppilas, fariseus ja Jeesuksen valitsema pakanoiden apostoli tulkitsee näin - heidän pitäisi toki tuntea Luoja, ja ovat joskus tunteneet, mutta nyt "viisastuneet" palvomaan luotuja ja tällaista elämää siitä sitten seuraa.



Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.

Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.


Room 1:28-32 KR 1992



Paavalin mielestä kaikkien ihmisten tulisi tunnistaa Jumala Hänen valtavista luomisteoistaan.

ja kaikkien ihmisten pitäisi olla tietoisia Jumalan säätämästä kuolemanrangaistuksesta.

tämän rangaistuksen Paavali tuntee Mooseksen laista - ajatteleeko apostoli, että pakanallisten roomalaisten tulisi tuntea Mooseksen laki?



Rooma ja Ateena - tuon ajan suuret kulttuurikeskukset!

Apostolien teot kertovat Paavalin todellakin joutuneen hengessään kuohuksiin nähdessään Ateenan täynnä kreikkalaisten jumalten ja jumalattarien temppeleitä ja veistoksia (joiden taiteellista tasoa aikamme maailma syvästi ihailee)



Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin.

Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan.

Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: "Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?" "Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia", sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

He veivät hänet mukanaan Areiopagille ja sanoivat: "Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää."

Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista.

Apt 17:16-21 KR 1992



Ateenassa apostolimme ei ole yhtä jyrkkä kuin Roomassa, eikä vaadi kreikkalaisia pakanallisia filosofeja tuntemaan Jumalaa luonnossa löytyvän viisauden kautta.

ja nimenomaan kreikkalaiset tämän Jumalan viisauden niin valtavan kirkkaasti tajusivatkin - paremmin kuin kukaan muu tuon ajan kansa tai kulttuuri. Atomeitakin pohtivat...

Paavali huomaa, että joku on pystyttänyt vaatimattoman alttarin "tuntemattomalle jumalalle" ja ottaa siitä saarnansa aiheen.



"Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta.

Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan."
Apt 17:23

Tuossa on hyvin paljon sanottu - "mitä te tuntemattanne palvotte"

ainakin tämä pieni alttari on jollekin tuntemattomalle jumalalle...

tuskin hän tarkoittaa, että Areiopagin takana näkyvä upea Pallas Ateenan temppeli - Parthenon - olisi "tuntematon jumala" ja siten oikean Jumalan palvontaa.

Ei varmaankaan.

ja niin hän alkaa selittää, opettaa oikeaa Jumalaa



Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.

Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.

Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.


Apt 17:24-27 KR 1992


Huomaatko, kuinka toisella tavalla apostoli tässä Apostolien teon kohdassa suhtautuu pakanuuteen kuin kirjeessään Roomalaisille.

...jos ehkä hapuillen voisivat hänet löytää...

kreikkalaisten uskonnossa ei ole tässä kohtaa lainkaan kyse "oikeasta uskosta luopumisesta", lankeamisesta oikeasta uskosta, vaan tietämättömyyden ajasta, hapuilusta kohti Luojaa.



Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.'

Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

"Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut.

Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."


Apt 17:27-31 KR 1992


Apostoli jämäyttää sitten toisella tavalla - ei syyttäen luopumuksesta vaan puhuen tietämättömyydestä.

Tätä tietämättömyyttä (kr. agnosis) Jumala on "pitkään sietänyt"

Mutta nyt tilanne on muuttunut, ja Hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.

Onko apostolilla sitten arvon kreikkalaisille antaa jotain todisteita, takeita, hurjista väitteistää tuntemattomasta jumalasta?

"Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."
Apt 17:31



Mahdottoman tehtävän edessä juutalaissyntyinen apostoli oli koko huikean Kreikan sivistyksen häntä ympäröidessä.

monia naurattikin puhe kuolleen herättämisestä ja ivailivat moista opettajaa.

vaan mikä ihme! "Muutamat kuitenkin hakeutuivat hänen seuraansa ja tulivat uskoon. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen, Damaris-niminen nainen sekä muutamia muita."
Apt 17:34 KR 1992

tuskin kukaan tuolloin kuitenkaan arvasi, että pian koko Kreikka olisi oleva Herran Jeesuksen Kristuksen oma!


Areiopagin puhe sopii tuota Roomalaiskirjeen kohtaa paljon paremmin siihen, mitä kansojen uskontojen historiasta tänään tiedämme.

Aikamme uskontotieteen näkemys on, että usko yhteen Jumalaan on syntynyt myöhäisessä vaiheessa. Kreikkalais-roomalaine, mesopotamialainen, egyptiläinen, intialainen monijumalisuus on ihmiselle luonnollinen uskontojen maailma.

toisin kuin apostoli Roomalaiskirjeessä sanoo

1. tietojemme mukaan ihmiskunta ei ole luopunut uskosta yhteen Jumalaan ja langennut luotujen palvelemiseen. (jotkut ovat langenneet)

2. tietojemme mukaan kaikki homoseksuaalit eivät suinkaan ole vaihtaneet synnynnäistä heteroseksuaalisuuttaan vaan ovat luonnostaan homoja. (jotkut ovat langenneet)



onko tässä nyt sitten ihmisen viisaus ja tieto Jumalan apostolin ilmoituksen sanaa vastaan?

on.

ja kysymys on siitä, mikä on totuus.



Keisari Nero oli niin syvällä tämän maailman syntien kierteessä, ettei häntä enää mikään jaksanut kiinnostaa tai kiihottaa.

olihan hän antanut surmauttaa oman äitinsäkin... mitä kivaa vielä voisi tehdä?

irstas homoseksuaalinen avioliitto porttojen riettaillessa Rooman kaupungin tekojärven rannoilla kirkkaissa yöhön sytytetyissä valoissa ... ei taida moisia orgioita juuri historia tuntea.

Keisari Nero ei tietääksemme koskaan ole ollut kuitenkaan yhden Jumalan palvelija, ja siitä sitten luopunut.

Keisari Nero ei tuntenut omasta uskonnostaan Mooseksen lain käskyjä homoseksuaalisten kivittämisestä.

Apostolin syyn ja seurauksen sanat menevät tässä hänestä siis jotenkin ohi.

(keisari Neron vainoissa muuten apostoli Paavali mestattiin, samoin apostoli Pietari vuonna 63 tai 64)


Uskontotiede käsittää melkoisen joukon erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja ihmiskunnan keskuudessa olevien uskontojen ja uskovien tutkimiseen.

On uskontososiologiaa, uskontojen historiaa, on uskontopsykologiaa ja on myös vertailevaa uskontotiedettä, jossa uskonnollisia ihmisiä ja yhteisöjä verrataan toisiinsa.

Aiheemme koskee uskontojen historiaa.

Apostoli Paavali antaa Roomalaiskirjeessä Vanhasta testamentista nousevan kuvan, että alussa ihminen oli suhteessa yhteen Jumalaan, Luojaan.

Tästä tilasta Paavalin mukaan ihminen sitten lankesi palvomaan luotuja.

voisimme ilmaista tämän ajatuksen niin, että "monijumalisuus on syntiinlankeamuksen seurausta"



katsellessamme maailman uskontoja Polynesian ja Melanesian ja Mikronesian saarilla, Australian alkuasukkaiden keskuudessa, Afrikan bushmannien parissa, intiaanien uskomuksia

katsellessamme omaa kansanperinnettämme pakanuuden ajoilta ennen kristinuskon saapumista

löydämme usein samantyyppisen rakennelman - jossain kaukana taustalla ja aika passiivisena ja etäisenä on tällainen suuri jumala, Suuri Henki tai Ukko ylijumala, ei suinkaan kaikissa uskonnoissa.

etenkin Kauko-idän uskonnoissa on paljon sellaista menoa, jossa ei lainkaan tunneta persoonallista ylijumalaa. Buddhalaisuus on oikeastaan elämänfilosofia, pikemmin kuin uskonto.

mutta lähempänä on koko joukko jumaluuksia ja herroja, jotka aktiivisesti toimivat ihmisen elämässä.

hiukka niinkuin katolisuudessa ja ortodoksiassa Isä Poika ja Pyhä Henki saattavat jäädä kansanhurskaudessa taustalle pyhimysten varjoon.



itse asiassa varhaisimmat kivikauden ihmisten jumaluudet eivät välttämättä olleet lainkaan ihmisen kaltaisia

antropomorfinen - sana tulee kreikasta ja tarkoittaa siis ihmisen muotoista, kaltaista jumaluutta

animorfinen - sana taas tarkoittaa eläimen kaltaista jumaluutta

näitä asioita on hankala tutkia, mutta hyvinkin vahvasti varhaisissa ihmiskunnan uskonnoissa ja pakanuudessa on tätä eläinjumaluuden ainesta.



minusta ei olisi mitenkään outoa, että jo varhaisimmat ihmiset olisivat palvoneet myös ihmisen kaltaisia jumaluuksia - siinähän niitä malleja oli heimopäälliköissä, sotasankareissa ja vahvoissa taikuuden hallitsevissa noidissa.

myös eläinten ja ihmisten sekamuotoja on uskonnollisessa maailmassa paljon, jossa tavallaan yhdistyvät ihmisen ja jonkin palvotun eläimen ominaisuudet.

mielessämme on esimerkiksi karhun taljassa tanssiva shamaani tai härän kanssa taisteleva matadori. eläinten ja ihmisten ykseys on pakanuudessa korostettua

toki siinä on ihmisellä usein oma tavoite - saada tästä vahvasta otsosta mesikämmenestä turvallinen ote, ettei se metsässä lehmiä tapa

tai saada gasellien metsästykseen tsemppiä muutamin tanssiaskelin ja vahvoin sanoin, loitsuin.


tällä hetkellä esihistoriallisten kulttuurien tutkimuksessa on taipumusta ajatella niin, että vanhan kivikauden ja vielä ylemmän kivikauden ihmisten jumaluudet olivat voittopuolisesti eläinhahmoja.

animorfinen perustava "kerrostuma"

ensimmäiset ihmisen kaltaiset jumaltenkuvat alkavat näkyä vasta uuden kivikauden aikaan Lähi-idän vanhimmissa kylissä ja kaupungeissa, kun maanviljely ja karjanhoito alkaa.

antropomorfinen perustava "kerrostuma" olisi siis vain noin 10.000 vuotta vanhaa.

monissa tämän päivän pakanallisissa uskonnoissa nämä elementit ovat autuaasti sekaisin, eläinten ja ihmisten maailma.

usko yhteen Jumalaan on tähän nähden varsin tuore tapaus. Zarathustra ja faaroa Akhenaten IV siitä puhuvat pronssikauden lopulla

Raamatun maailmassa monoteismi taitaa puhjeta kukkaan varsinaisesti vasta persialaisajan tuntumassa 6. vuosisadalla ennen Kristusta.


kirjoitan tämän siis varsin varovaisesti

1. Monijumalisuus (polyteismi):

1.a. animorfiset jumalat, henget kivissä ja puissa, ehkä jotain ihmisenkaltaista (kivikaudesta alkaen)

1.b. antropomorfiset jumalat, naisjumalatarten patsaat, ihmiskehon osien korostus (neoliittisesta ajasta alkaen)

2. Yhden jumalan palvonta monien joukossa (monolatria)
Abrahamin usko, Ekhnaton, Mooses
(pronssikausi, rautakausi)

3. Kahden jumalan palvonta (dualismi)
Zarathustra, mani (persialaisaika)

4. Yksijumalisuus (monoteismi)
Juutalaisuus (persialaisajalta lähtien?)
Kristinusko (Kolminaisuusoppi)
Islam


Tämänsuuntaista taustaa ajatellen ja maailman kansojen moninaisia uskontoja pohtien

Paavalin puhe Areiopagilla (mahdollisesti Luukkaan kertoma)

Paavalin kirje Roomalaisille (varmasti Paavalin kirjoittama)

antavat erilaiset näkökulmat Jumalan ja ihmisen suhteeseen

lähetystilanteeseen



Kreikkalaisille apostoli opettaa yhden Jumalan toteuttamasta tuomiosta ja Jeesuksen ylösnousemuksen merkityksestä tästä takuuna.

Roomalaisille apostoli opettaa tavalla, joka sopisi hyvin oman aikamme tiedon ja Jumalan luomistekojen tuntemisen, Mooseksen lain tuntemisen ja kuitenkin epäjumalien palvomiseen ryhtymisen.

...
on meillä toki elävä jumalankuva

me, mies ja nainen, olemme Jumalan kuvaksi luodut.

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
1 Ms 1:27 KR 1992