Pyhistä ja pahoista

lienen pienen selvityksen velkaa...

osaan kuvitella, että jossain päin joku esikoisuutta tunteva naureskelee partaansa (ei siis itse kuulu joukkoon) -- ensin se mikko kirjoittaa seillä Jeesuksen viinin juomisesta, sitten ne pohtii siellä homoseksuaalisuutta (... eikös vaan mukavasti ennakoitu täällä Suomen kirkon päälle nyt käyvää ruskeaa tsunamia...) ja nyt se kirjoittaa jostain katolisesta pyhimyksestä...

he eivät ymmärrä, että alustaja arvostaa esikoisia, heidän arvostelukykyään ja tahtoo jakaa heille parasta, mitä on!

protestanttina me protestoimme Tunnustuskirjoissa pyhien palvontaa vastaan.

sen tähden luterilainen kristitty lukee kertomusta menneiden aikojen pyhistä hieman toisella tavoin kuin ortodoksi tai katolinen.

näiden suurten kirkkojen lapset ymmärtävät sen suunnattoman hengellisen perinnön ja arvon, joka kirkon pyhien elämässä ja opetuksessa on meille annettu.

mutta heidän kirkoissaan on mukana ajatus, että koska Jumalalle kaikki elävät, edesmenneet pyhät ovat siellä rukoilemassa täällä kilvoittelevan kirkon puolesta - ja heille osoitetaan myös rukouksia .... joiden pitäisi teologisesti olla "rukoile puolestani"

me kun katsomme oikeudeksemme puhua suoraan Herran Jeesuksen kanssa - ja emme ehkä aina ymmärrä, millaisen kuninkaiden Kuninkaan kanssa olemme tekemisissä.

pidämme jotenkin pahana sitä, että Hänen sijastaan huudettaisiin avuksi pyhää Joakimia tai mainittaisiin pyhän Martti Toursilaisen nimi tai pyhän Birgitan muistoon vedottaisiin...

samalla kun näin uskoa on puhdistettu pyhimyksistä, on heitetty lapsi pesuveden mukana - ei ole osattu lukea oikealla tavalla kirkon historian suurista miehistä ja naisista, heidän kilvoituksestaan ja esimerkistään.

Martti Lutherille - joka Martti Toursilaiselta sai nimensä - nämä olivat hyvin tuttuja ja uskonpuhdistuksen ajan isät vetosivat kirkkoisien kirjoituksiin, etenkin Augustinukseen

olihan Luther augustinolainen munkki kun syntyi uudesti Hengestä evankeliumin sanan koskettaessa ahdistettua sydäntä!


Saatana muistaa toki hyvin tuon h;n Martti Toursilaisen, jota ei onnistunut sitten mitenkään hämäämään.

tästä syystä varmaan useimmat nettiruukun lukijat jättävät lukematta Martista... se on hengellisesti vaarallista ja erittäin ravitsevaa rukiista hengellistä ruokaa joka koskettaa niin monia eri asioita omalla ainutlaatuisella tavallaan.

ei lueta, ja näin Saatana saa rauhassa jatkaa valheidensa punomista.

voihan hän kuiskata "katolista hapatusta" tai muuta sellaista, johon tyssää yrityskin lukea

tai sitten "viisastelua" vaikka missä apostolinen voima Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden jälkeen on selvemmin näkyvissä?


Martin kertomus - ja Sulpiciuksen persoona - ovat kuin esikoislestadiolaisille kirjoitettua hengellistä lääkettä.

tuon kun lukee ajatuksella ja rukouksin että Pyhä Henki näyttäisi totuuden, niin silmät aukeavat näkemään, millaisiin köysiin Saatana on monen essun sitonut hurskauden nimissä.

se on järkyttävän väkevää dynamiittia omalle vanhurskaudelle ja väärälle luottamukselle ihmisiin ja näihin perkeellisiin lumouksiin, jotka tätä herätysliikettä vaivaavat.

joten älä lue!

säilytä sielunrauhasi ja anna pyhän Martin levätä haudassaa Toursin katedraalissa.



annan tuolla omilla kommenteillani esimerkkiä siitä, miten tätä tekstiä luterilainen voi lukea ja rikastua siitä hengellisesti katolisten ja ortodoksisten veljien ja sisarten kanssa, joille tämä syvällisyys ja hengellisen elämän rikkaus on lapsesta asti tuttua.

osallistumatta silti väärällä tavalla pyhien palvontaan, luterilainen voi kunnioittaa Jumalan pyhiä miehiä ja naisia.

ja ihmeellisesti pyhän Raamatun sanat vahvistavat ja ohjaavat tällaisella pyhiinvaelluksella, vieden milloin Saragossaan ja milloin Trieriin ja milloin Kiirunaan...

mutta muistaaksemme myös uskonpuhdistuksen aikana Saatanan kirkolle aiheuttamaa vahinkoa ja varoaksemme sitä, laitan hieman Augsburgin tunnustusta, jossa pyhien kunnioittaminen ja heiltä oppiminen mainitaan ja tehdään tarkka ero pyhien palvonnan suhteen.



AUGSBURGIN TUNNUSTUS
Uskontunnustus
joka luovutettiin voittamattomalle Keisarille Kaarle V:lle, Caesar Augustukselle, Augsburgin valtiopäivillä

vuonna MDXXX

Psalmi 119:46

Minä puhuin sinun todistuksistasi kuningasten edessä enkä joutunut hämmennyksen valtaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.10.2010 16:49

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

XXI Pyhien palvonta

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.

Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.

Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi.

Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme.

Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne." (1 Joh. 2:1).


Näin siis Augsburgin tunnustus tästä tuohon aikaan hyvin tärkeästä ja isosta asiasta - olivathan kirkon täynnä pyhien patsaita ja maalauksia ja ihmiset heitä avukseen huusivat, mitä mihinkin huoleen ja vaivaan.

"Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan."

tämä on siis protestanttien, luterilaisten ja kalvinistien, asenne kirkon pyhiin.

näin myös Raamattu meitä kehottaa muistamaan heidän vaellustaan.

ja näin oman elämänkokemuksemme rinnalle saamma Kristuksen kirkon pyhien kilvoituksen pitkän vaelluksen ja kokemuksen, josta on niin suunnattomasti oppimista.

emme kuitenkaan tahdo heitä avuksemme huutaa.



emme myöskään, edes kuolinvuoteellamme, tahdo panna turvaamme kolmen kyynärän jumaliin, ihmisiin - olivatpa kuinka hurskaita ja pyhiä ja Pyhän Hengen täyttämiä herätysliikkeen saarnaajia ja vanhimpia.

vaan vain siihen yhteen

josta pyhä Martti jatkuvasti puhui ja jonka kanssa hän yötä päivää rukouksissa keskusteli

Jeesus Kristus

Perisynti - Augsburgin tunnustus

Augsburgin tunnustus on luterilaisen kirkon perustava tunnustus, eikä sen torjuvia pidetä luterilaisina.

Martti Lutherin työtoveri ja hyvä ystävä, Philipp Melanchton (1497-1560) kirjoitti sen Augsburgin valtiopäiville 1530.

Uskonpuhdistuksen asiaa tutkittiin vaaliruhtinaiden läsnäollessa Rooman kirkon johtavien teologien johdolla keisari Kaarle V Suuren suojeluksessa.

(Joka ei Augsburgin tunnustusta hyväksy voisi rehellisyyden nimessä pohtia kirkkokunnan vaihtamista.)





Tunnustuksen sisällöstä jo mäemme, kuinka tavattoman tärkeä asia Kristuksen kirkolle oppi perisynnistä todella on.

Tärkeimmät uskonkohdat

I Jumala
II Perisynti
III Jumalan Poika
IV Vanhurskautus
V Kirkon virka
... jne

Tunnustus lausuu ensin kolmen suuren kristillisen kirkon tunnustusten mukaan asioita Jumalasta.

Mutta heti sen jälkeen on kohta perisynnistä

ja sen jälkeen Jumalan Pojasta ja Hänen työstään


II Perisynti

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.

Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.



siinäpä ne norpat nyt ovat...

kadottava perisynti

luterilaisen kirkon keskeinen opinkohta, Augsburgin tunnustus kohta II.

tuomitaan Pelagiuksen oppilaat, jotka opettavat että

- perisynti ei ole synti

- katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.


Tämä on täydellistä Augustinuksen opetukseen liittymistä, ihminen on hengellisesti kuollut kuin kivi eikä voi ilman kastetta ja Pyhän Hengen vaikuttamaa uudestisyntymistä pelastua.

Mutta "lakipykälä" on kovin lyhyt.

Kuten näimme, Yhtenäisyyden ohje laajentaa uskonpuhdistuksen sisäistä keskustelua.

Melanchtonin kirjoittama 1531 - vuosi Augsburgin jälkeen - julkaistu Augsburgin tunnustuksen puolustus laajentaa myös asiaa.

viattomian lasten autuuden kysymys ei ole suoraan esillä, ja tästä voidaan tosiaan vetää norpat - kadottava perisynti, kastamattomana kuolleiden vauvojen helvetin tuomio.

vaan ei taida lain lukeminen olla näin helppoa järkeilyä.

kuten totesimme, Augustinukselle johtopäätös oli selvä ja aina 1200-luvulle asti katolinen kirkko näin opetti. kastamattomat lapset joutuvat perisynnin tähden kadotukseen.



mutta miksi näin onnettoman surkea näkemys perisynnistä?

sillä onhan kristillisen kirkon sanoma päinvastoin voitonsanoman julistamista, vapauden riemuvuoden saarnaa, mitä iloisinta ja ihaninta sanomaa

perisynti hommeli on hoidettu

synti hommeli on hoidettu

ihminen ei kykene sitä hoitamaan sen enempää kuin tyhjä lasi täyttämään itseään

vaan tuli joku, jonka viitta on vereen kastettu!



III Jumalan Poika

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika,

on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa,

niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus,

tosi Jumala ja tosi ihminen,

joka syntyi neitsyt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

jotta hän sovittaisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden.

Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä pyhittääkseen ne, jotka uskovat häneen,

lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan.

Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan.



... niin mainitsin siitä kyllä, että joka ei Augsburgin tunnustusta hyväksy, voisi harkita kirkon vaihtamista

... meillä taitaa olla nyt piispoja, jotka eivät tätä "syntyi Neitsyt Mariasta" kohtaa oikein jaksa ottaa todesta, mites se nainen voisi ilman miestä raskaaksi tulla?

... tai Kristuksen todellista nousemista kuolleista

.. tai ruumiin ylösnousemusta

tai muuta kohdan III outoa uskon asiaa


... koska he eivät aio luterilaisesta kirkosta mihinkään lähteä, niin jokunen luterilainen on miettinyt lähtöä muualle

ongelma on löytää semmonen muuttumatonta Augsburgin tunnustusta noudattava kirkko, joka ei olisi sitten jotenkin muuten vinksin vonksin...

tämä helpottakoon kansankirkkomme uskovia ... joita ahdistaa tämä opin väistyminen sivuun

essuja se ei periaatteessa heilauta, kunhan on se kravaatti seuroissa poissa kaulasta, puhukoon lisenssin saanut saarnaaja mitä tahtoo (ilman partaa)



IV Vanhurskautus

Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta,

kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme.

Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss;Room. 4:5)



siinä se hengellinen pommi on, joka murskasi keskiajan kirkon ja uudisti ei vain Euroopan vaan koko maailman hengellisen elämän.

ota vakavasti Augsburgin tunnustuksen kohta IV

tietääkseni joka ainoa Suomen ev.lut. kirkon piispa ottaa tämän hyvin vakavasti


esikoislestadiolaisuuden suloinen, puhdas, opillisesti oikea sydän on tässä lausuttu

"kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme."

tätä tulee puolustaa, tästä pitää kiinni, kaikki tätä vahingoittava tai horjuttava opetus torjuttava.

tässä on esikoisuuden sydämen syke, aidoimmillaan, parhaimmillaan

tässä tämmä Kristuksen antama herätys liittyy uskonpuhdistuksen valtaisaan sanomaan

ei tartte itse yrittää ansaita pelastusta



mutta mitä ne meni sekoilemaan Augsburgissa ja sekoittamaan hyvän evankeliumin

aidon lestadiolaisuuden

pistivät vielä tämmösiä pykäliä mukaan 1530...



V Kirkon virka

Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.

Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.

Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).

Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.



Voi että on täydellisen upean hienosti sanottu;

"Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee."


sakramentit hukassa?

Sana hukassa?

missä ja milloin Jumala hyväksi näkee!

ei oo saarnaajien, vanhinten, pappien eikä lukkareiden käsissä tämä juttu...



joku perus-essu voi sanoa "mitä se mikko taas jauhaa, eikös me noin uskota Pyhästä Hengestä"

ette...



ja voi vonkale mitä Augsburg edelleen jaahaa

hirmu lakihenkinen, tämä Lutherin kautta annettu evankeliumin pommmi



VI Uusi kuuliaisuus

Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahdo, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä.

Sillä syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus otetaan vastaan uskolla, niin kuin Kristuksen sanakin vakuuttaa: Kun olette tehneet (Luuk. 17:10) tämän kaiken, sanokaa: "Me olemme ansiottomia palvelijoita."

Samoin opettavat myös kirkon vanhat opettajat. Ambrosius sanoo näet: "Jumala on määrännyt, että se, joka uskoo Kristukseen, pelastuu ilman tekoja, yksin uskosta, saaden lahjaksi syntien anteeksiantamuksen."



uskonpuhdistuksen seurakunnat opettivat näin noina tulisina vuosina, kun paavin kirkon rovioita jo sytyteltiin ja marttyyrien aika lähestyi taas

henkensä uhalla!

"Samaten seurakuntamme opettavat, että tämän uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden että se on Jumalan tahdo, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä."

tämän essut ovat täysin hukanneet.

sorry to say.

osoittakaa, että olen väärässä

(enkä tarkoita rahojen keräystä Lahden rukoushuoneen katon korjaamiseen - 150.000 euroa - samalla kun muu maailma kerää hätäisesti apua Haitin maanjäristyksen uhreille)



no tästä seuraavasta en piikittele enkä ivaile enkä rienaa - tähän VII kohtaan tämä esikoisten herätysliike on nyt lopullisesti kompastumassa ja muuttumassa lahtelaiseksi:


VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti.

Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.

Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.

Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.

Paavali näet sanoo: "Yksi usko, (Ef. 4:5--6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.



VIII Mitä kirkko on?

Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon.

Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne."

Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.

Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia.



säästän korviasi, rakas essu.

lue itse ja vedä oikeat johtopäätökset ja torju lahtelaisuus.


IX Kaste

Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä.

Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.




X Herran ehtoollinen

Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat.

Toisin opettavat ne hylkäävät.


XI Rippi

Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"


...
tästä en moiti, kehotan vain tsemppaamaan


XII Parannus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.

Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa.

Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa.

Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.

Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä,

samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.

Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.


tämä liittyy vanhurskauttamiseen ja Kristuksen työhön uskomiseen

esikoisuuden sydänaluetta, jossa on paljon hyvää ja kaunista - kuten tiedätte paremmin kuin minä.

mutta on pikkulinnut visertäneet, että aina tuo parannuksen merkitys ei ole saarnoissa ja muussa opetuksessa aivan tässä Augsburgin tunnustuksen hengessä...

onko totta?

virsi 315
Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.

Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.

Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.

Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.

Onnia Hellén 1894.
Virsikirjaan 1938.
Uud. Niilo Rauhala 1976.


XIII Sakramenttien käyttö

Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken.

Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät.

Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.


Augsburgin tunnustus jatkuu tästä vielä

mutta Perisynti

tällaisen valtavan vastauksen Jumala on Pojassaan antanut ihmisen lankeammiseen, josta Augsburgin tunnustuksen kohdat kertovat.

uskonpuhdistuksen merkitystä on vaikea mitata, sillä on ollut niin tavattoman laaja vaikutus muuhunkin kuin vain hengelliseen elämään.


esikoisuus sykkii uskonpuhdistuksessa niin kirkkaasti valaisevaa evankeliumin sykettä

mutta ... isoisän öljylampun lasi on päässyt pahasti nokeentumaan, Siionin vartijoiden nuokkuessa

ollaan jo muutaman poronkuseman päässä siitä, missä pitäisi olla


Perisynti... siinä on yksi kurssin tarkistamisen paikka, josta yllättävän moni muu asia loksahtaa kohdalleen

ja ilo alkaa nousta kristityn suupieleen



tämän kirjoitti
Mikko Louhivuori
6.10. 2010

sola dei gloria