Pieninkin koreus kadottaaMinua on jäänyt kesto-vaivaamaan vanhin Odd Minden kommentti Helsingin seurojen aikaan 2009.
"Pieninkin koreus kadottaa" hän sanoi kohtaamalleen naiselle, jonka kaulalla oli ohuessa ketjussa pieni kultainen risti.
Kyseessä OM sanoissa on pelastuksen asia ja siten tämä on perustava teologinen ja raamatullinen aihe joka liittyy esikoislestadiolaisen herätysliikkeen nykyiseen hengelliseen tilaan.
Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat, Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.
Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa, Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.
Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset, Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.
Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyiksi tulisi.
1 Piet 3:1-7 Biblia 1776
Vanhin Minden varoitus perustunee toisaalta tähän seuroissa silloin tällöin kuultuun kohtaan Ensimmäisestä Pietarinkirjeestä.
Uusin suomennos kääntää:
Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin,kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.
Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.
Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset -- Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne.
Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.
1 Piet 3:1-7 KR 1992
Asian tärkeyttä lisää rovasti Laestadiuksen julistus. Hänen saarnoissaan käsitteet "koreus" ja "koreilu" ovat varsin paljon esillä.
Nykyään tuo vanhahtava sana "koreus" käsitetään kristillisyydessä koreiluksi eli korujen käytöksi, kauniiden vaatteiden ja hiusten käsittelyn seurassa. (Saimmehan Lahdessakin juuri taas kuulla lähetysmies Seppo Parviaiselta, miten paha asia on naisten hiusten värjäys.)
Laestadiuksen ajan kielenkäytössä tuo sana "koreus" on sisältänyt enemmän kuin korujen käytön koreilun ja silloin puhuttiin esimerkiksi elämän koreudesta.
Laestadiuksen saarnojen ilmaisut eivät tässä ole nyt kuitenkaan aiheena vaan teologia.
Tuon kommentin johdosta vanhin Odd Minden teologia kuulostaa minusta seuraavanlaiselta - korjatkaa, jos erehdyn:
Jeesus Kristus on kyllä maksanut kalliilla verellään kaikkien synnit ja sovittanut ihmiskunnan Jumalan kanssa.
Jeesuksen nimessä ja veressä saadaan tässä kristillisyydessä todistaa synnit anteeksi. Puutteellinen, langennut, monin tavoin matkalla vajavainen ja itsessään voimaton heikko ihminen saa yksin armosta uskoa itsensä verellä pestyksi puhtaaksi ja aivan keskelle taivasta sinne pyhien ja enkelten keskelle.
Tämä on esikoisten evankeliumin saarnan ihana keskeinen sisältö.
Tämä nainen kuitenkin - saatuaan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - koreilee.
Hänellä on kaulallaan kultainen risti ohuessa vitjassa, ja se on korun kantamista, koreilua, jota miehen hieno rannekello tai komea mersu sensijaan ei ole.
Kyseinen nainen on saanut Jeesuksen tähden kyllä synnit anteeksi, mutta jos hän pysyy tässä koreilun kaameassa synnissä, hän joutuu uskostaan huolimatta kadotukseen.
"pienikin koreus kadottaa"
Mikä tässä tuomiossa on taustalla?
Toisaalta taustalla voi olla ajatus, että pieni koreilu on merkkinä sydämen tilasta ja jos tästä ei tehdä parannusta, tämä nainen voi ajanmittaan menettää myös pelastavan uskon Vapahtajaan.
tämähän on esikoisten suurin huolenaihe, jota viikosta toiseen seuroissa käydään hoitamassa - se pelastava usko sydämessä, lepattava ja helposti sammuva asia, jonka maailman viettelykset, lihan vapaudet ja perkeleen kavaluus niin helposti niistävät sammuksiin - ja koreileva nainen voi jopa lähteä esikoisten pelastavasta seurasta ja joutua näin kadotetuksi.
Toisaalta taustana voi olla ajatus tieten tahtoen tehdystä koreilun synnistä.
Kielletty koru on kaulalla, vaikka saarnaajat ovat selvästi Jumalan sanaan perustuen ja rovastin saarnojakin käyttäen osoittaneet, että pelastuksen menettämisen uhalla nainen ei saa käyttää kultakoruja, meikata tai kähertää tai värjätä hiuksiaan.
Heprealaiskirjeessä on varoitus tahallaan tehdyistä synneistä, joille ei ole uhria eikä anteeksiantamusta:
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
Heb 10:26-31 KR 1776
Vanhin Odd Minde voi ehkä ajatella sanojensa taustalla, että kyseinen nainen tekee tahallaan syntiä.
Olisiko mahdollista, että esikoisten parissa Heprealaiskirjeen ankarat sanat ymmärrettäisiin laajemminkin niin
"joka tahallaan tekee syntiä, ei saa anteeksi"
Toisin sanoen Jeesuksen nimessä ja veressäkään ei voida puhdistua tahallaan tehdystä synnistä, ainoastaan vahingossa tapahtuneista Jumalan tahdon rikkomisista?
Ajatellaan syntistä naista, joka tuotiin Jeesuksen luokse ja kysyttiin, onko Mooseksen lain mukaan nyt tämä syntiä tehnyt kivitettävä.
Kun syyttäjät olivat toinen toisensa jälkeen lähteneet paikalta "Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee."
Joh 8:11 KR 1776
...
Ajattelemmeko, että tämän tapauksen jälkeen tämä nainen ei enää tehnyt syntiä?
- jätti sen miehen, jonka kanssa aviorikos oli tapahtunut, tuli elämän parannukseen.
Oliko siis "en minäkään sinua tuomitse" ehdollinen vankeusrangaistus?
Kun esikoislestadiolainen kristitty tulee Herran Jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa saarnaajan tai toisen kristityn suun todistuksen kautta
Saako hän ehdollisen tuomion?
Jumala kyllä antaa anteeksi, jos teet parannuksen, luovut synnistä ja et enää syntiä tee - et tätä etkä tuota.
Jos teet vielä kerran syntiä, ei armoa enää ole?
Nämä ovat kysymyksiäni, ehkä joku tahtoo niihin vastata.
En esitä "ehdollista vapautusta" tosiasiana esikoisuuden teologiasta
Mutta johtavan Lapin vanhimman lause uskovalle naiselle "pienikin koreus kadottaa"
Kristuksen kirkossa ollaan totuttu siihen, että vilpitön parannuksentekijä lankeaa uudelleen.
Jos esimerkiksi nuoren miehen ahdistavana syntinä on itsetyydytys, parannuksen, katumuksen, lankeamisen, kierre on luonnon puolesta melkoisen taattu.
On selvä, että murtovaras tahtoo krisityksi tultuaan luopua tuosta ammatista ja alkaa ansaita toimeentulonsa rehellisellä työllä.
Mutta sen kleptomaanirouvan ongelma on pysyvä ja vaikea, vaikka kuinka parannusta tekisi. kyse on sairaudesta.
Martti Luther itse on elävä esimerkki siitä, miten kaikkensa tekevä ja parannukseen pyrkivä ihminen kuitenkin tekee syntiä ja ei vain tee vaan tahtoo tehdä syntiä ja vihaa Jumalaa, joka sen kieltää.
Jos armollinen Herra Jeesus itse neuvoo Pietaria, että tulee antaa anteeksi ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Mt 18:21-22 KR 1776
Jos Raamattu sanoo
"Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen."
Snl 24:16 KR 1776
niin eikö Herra sitten antaisi anteeksi omalle lunastamalleen lapselleen, joka katuu sitä, että on ihan tahallaan syntiä taas tehnyt?
Kristuksen kirkko tavallisesti lukeekin tuon Heprealaiskirjeen kohdan kokonaan eikä vain ensimmäistä jaetta
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
Heb 10:26-31 Biblia 1776
Kristuksen kirkko tavallisesti katsoo tuota "pilkkaa Pyhää Henkeä"
Eikä ainoastaan "joka ehdoin tahdoin tekee syntiä tultuaan totuuden tuntoon" - joka olisi opetuksena vastoin Kristuksen evankeliumia.
Kristuksen kirkko ottaa mukaan vakavat Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa
"Sentähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.
Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa."
Mt 12:31-32
Ja kohdan Markuksesta:
Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,
Mutta joka puhuu pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, ei hän saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan hän on vikapää ijankaikkiseen tuomioon.
Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.
Mk 3:28-30 KR 1776
Voin hyvinkin olla väärässä kun kyselen, edustaako vanhin Odd Minde "ehdollisen vapaan" linjaa: saat nyt anteeksi, mutta jos tahallasi rikot, niin sitten suoraan helvettiin!
Siltä tuo kuulostaa "pienikin koreus kadottaa"
Sillä jos ei kultakorua laita kaulalleen, niin saattaapa joku synti - ehdoin tahdoin - kristityn miehen tai naisen elämään hiipiä.
Nyt kaikki sitten ehdoin tahdoin kullalla koreilemaan ja syntiä tekemään??
Pois se...
Vaan kaikki kristityt joukolla Hebrealaiskirjeen iloisen ohjeen mukaan hyviä tekoja tekemään!
Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta, Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä, Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Hep 10:21-25 KR 1776
