Synnitön Jeesus

Koetetaan eritellä hieman Uuden testamentin monia toisiinsa kietoutuneita lankkoja tässä vyyhdissä.

palstan otsikko tuo varmaan ensimmäisenä mieleen Heprealaiskirjeen lohdulliset sanat Ylipapistamme


"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Hep 4:14-16 KR 1938



varsin erikoinen on KR 1938 käännös "ilmestyvä ilman syntiä"?

Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.
Hep 9:24-28 KR 1938

...
olisiko Jeesus jotenkin ensin synnin kanssa ilmestynyt?

eikö pikemmin maialman synnin tähden!



Uusi käännös antaa selkeän merkityksen, mistä tässä on kyse:


"Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.

Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Hep 9:26-28 KR 1992

Jeesus Kristus ilmestyi kerran, kaksituhatta vuotta sitten, uhratakseen itsensä synnin tähden.

kun Jeesus Kristus kohta tulee takaisin Kirjoitusten mukaan, Hän ei enää tule synnin tähden.

ei enää sovittaakseen, puhdistaakseen, armahtaakseen - armonaika, uhrin ja synnin poispesemisen aika on nyt

vaan pelastaakseen ne jotka Häntä odottavat kuoleman kidasta ikuiseen elämään



Sitten ajatuksemme menevät varmaan neitsyt Mariaan ja Jeesuksen sikiämiseen Pyhästä Hengestä.

Kuinka kaunis valkoinen lilja, puhdas kyyhkynen, viaton neitsyt - tämä kertomus onkaan.

mutta apostoli Paavali, joka tutkii eniten perisyntiä ja vanhan ihmisen aiheuttamaa kuolemaa, ei taida lainkaan mainita neitsyt Mariaa tai sikiämistä Pyhästä Hengestä.

vai mainitseeko?




no, kyllä Paavali lähettää Marialle terveisiä Roomaan:

"Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne!"
Room 16:6

mites siis tästä selviämme?

Aadamin ja Eevan lankeamuksen merkityksen keskeisin opettaja ei puhu Jeesuksen synnittömästä sikiämisestä Pyhästä Hengestä.


...
apostoli Paavalin käsitys Kristuksesta Jeesuksesta ja Hänen työstään ei sisällä oppia neitseestäsyntymisestä

se ei ole välttämätön hänen opetukselleen Jeesuksen Kristuksen työn merkityksestä.

eikös ole aika hurja juttu.


...
miksei Pyhä Henki voinut antaa meille selkeää oppikirjaa heti kättelyssä, vaan tällaisen monimutkaisen Kirjoitusten vyyhden josta ei koko elinaikanaan saa pohjia mitattua?

no, kiitos Herran on meillä uskon oppi

mutta eri kirkot ymmärtävät Raamattua eri tavoin - muutenhan ne olisivat sama kirkko.

...
ei Paavali ole neitseestäsyntymistä vastaan - eikä puolesta - hän ei mainitse nähdäkseni Jeesuksen äitiä tai Jeesuksen syntymää ollenkaan.

ei puhu heprealaiskirjeen tapaan siitä, että Jeesus olisi ollut synnitön

vai puhuuko?



tämä käy vähän hankalaksi, eikö niin?

mitäs me turhaan Raamattua tutkimme, hypätään suoraan katekismukseen ja luterilaisen kirkon oppiin...

no - Martti setä ei sitä meille sitten millään sallisi.

lukekaa, tutkikaa, oppikaa --- niin hän sanoi ja käänsi vietävä vielä koko kirjan saksankielelle, että ihmiset sitä äidinkielellään osaisivat itse lukea.



EVANKELIUMIT

Markuksen evankeliumi ei kerro mitään Jeesuksen lapsuudesta, vaan alkaa Johannes Kastajan toiminnasta.

Jeesuksen äiti mainitaan vain kerran, ja varsin arkisessa yhteydessä.

"Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme." Näin he torjuivat hänet."
Mk 6:3 KR 1992

Nasaretin asukkaat ovat saaneet kuuluisaksi tulleen Jeesuksen vieraakseen, mutta asiat eivät mene putkeen.

Saamme tässä kuulla, mikä oli Jeesuksen ammatti "rakennusmies" (puusepää teki rakennustelineitä)


ja häijysti sanovat "Marian poika"

kun kohteliasta olisi sanoa "Joosefin poika"

eli synnittömyyden sijasta viittaavat - epäsuorasti - aviorikokseen.

mikä lie AU-lapsi, miettivät kunnon kansalaiset, isänsä pojat ja tyttäret, nuoren hurahtaneen Marian ja jonkun roomalaisen sotilaan lapsi... huhut varmaan olivat Nasaretissa kiertäneet.



Markuksen evankeliumissa ei ole mitään suoraa mainintaa, että Jeesus olisi syntymältään jotenkin erilainen - eikä siinä ole kertomusta neitseestä syntynymisestä.

Kiusausten korvessakin Markus jättää painottamatta, kuka voitti:

"Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta."
Mk 1:12-13 KR 1992



Mutta jos ihmiset Jeesusta Nasaretissa ja muualla pilkkasivat, pitivät kylähulluna, seonneena saarnaajana, äitinsä poikana ja Saatan kiusasi...

niin on yksi kohta Markuksen evankeliumissa, joka asettaa Jeesuksen erilleen tästä jengistä.

juutalaiset kutsuvat sitä rabbiinisessa kirjallisuudessa "bat kol" - äänen tytär - taivaasta tuleva ääni.


Isä tunnusti Poikansa - ei ole siis aviorikoksesta syntynyt.


Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.

Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin.

Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

Mk 1:9-11 KR 1992



Matteus alkaa sukuluettelolla Abrahamista.

Evankeliumi kertoo Jeesuksen sikiämisestä lyhyesti ja Joosefin näkökulmasta:

Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.

Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi:

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."



Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

-- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.


Mt 1:18-24 KR 1992



no tässä ei kyllä vain tieteen ja tekniikan aikamme ihminen ala eppäillä, että mitä mytologiaa mahtaa olla...

neitsyt tulee raskaaksi

vaan kyllä on asia ollut onkelma jo kauan sitten, sen verran tämä kuitenkin menee talonpoikaisjärkeä vastaan.

kyse ei ole tiedosta (eihän Matti Meikäläinen eikä gynekologian laitoksen prohvessorikaan juuri tiedä mitään siitä, miten ihminen sikiää, vaikka jotain luuleekin tietävänsä)

kyse on uskosta

sekä Nikealais-konstantinapolilainen että Apostolinen sanovat "sikisi Pyhästä Hengestä"

kantsis Helsingin piispa Irja Askolankin tämä tunnustaa yhdessä klassisen kristikunnan kanssa.

vaikka yhdeksän filmitähteä kymmenestä Helsingin kaduilla asialle nauraisikin, "neitsyt tuli raskaaksi"



Matteuksen evankeliumi ei mitenkään sitten kuitenkaan vedä asiasta johtopäätöksiä, syvällisiä tulkintoja.

Jumalan Poika. näin se Mattauksessa on käsitetty, konkreettisesti, Jumalan Henki varjosi neitsyt Marian ja näin ihmisäidin munasolu tuli hedelmälliseksi ja syntyi poikalapsi.

terve tenava, joka varmaan ensi töikseen itki maailman kylmyyttä, niinkuin me kaikki kun kätilö tai lääkäri meitä jalasta roikuttaa ja läpsii ...

keuhkot puhtaaksi ja henkeä vetämään, ei tässä itku auta...

Torinon kääriliinasta jos ristiinnaulitun DNA etsitään, niin se on täysi ihmisen kromosomisarja eikä puolikas, niinkuin jotkut järkeilevät.. (järki hoi, älä jätä)

Jeesus on 100% ihminen

Jeesus on 100% Jumala

eivätkä nämä kaksi luontoa ole Hänessä keskenään seonneet tai muuttuneet, ei niitä myöskään voida toisistaan erottaa tai jakaa



Luukas kertoo Jeesuksen sikiämisestä äidin, Marian näkökulmasta

ja aloittaa sukutaulun Aatamista:

tämän Enos, tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala.
Lk 3:38

kuten Haamul on meille muistuttanut mieleen, tässä Aadam on Jumalan lapsi.

Vaan ei vaimosta syntynyt!

Sukutaulun kohta ei sen enempää pohdi syntiinlankamista tai muuta ihmisen tilaan liittyvää asiaa.


Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.

Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.

Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."



Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."

Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.

Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."

Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."

Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Luuk 1:26-38 KR 1992



aikamme ihminen nostaa tässä hymyillen hattua taas

kun puhutaan enkeleistä niin kertomus on ilman muuta satua, tarua, mytologiaa...

enkeleitä, onko heitä?

ja mistä Luukas tietäisi, mitä Maria on ajatellut ja mitä enkeli sanonut?

heh heh...

eikä vain aikamme ihminen, monet papit ja prelaatit ja uskovatkin mukaanlukien


jos Jumala olisi tahtonut antaa meille järkevän, tieteellisesti todistettavan, varman opuksen näistä uskon asioista, niin olisipa antanut.

vaan eipä antanut, vaan kokoelman vanhoja kirjoituksia muinaisilta ajoilta, jotka pistävät ajattelevan ihmisen nikottelemaan ja syömään olkihattunsa..

kuten Luther sanoi, jumalainen Aeneas.

annetaan sen olla mitä on

ei ruveta sen sanomaa parantelemaan tai muuttamaan, vaikkei kaikki järkeemme mahtuisi

esimerkiksi enkelit, nuo tuulen henget, jotka on lähetetty palvelemaan niitä, jotka saavat autuuden periä.

Gabriel - mikä ihana nimi!



kolme evankeliumia - Markus, Matteus, Luukas

mikään niistä ei sisällä ilmausta "synnitön" tai "ilman syntiä"

mikään niistä ei kehitä ajatusta Jumalan Poika - uusi Aadam tai mainitse ylipäätään Aadamia, Eevaa ja lankeamistaan.

näemme, miten ne täydentävät toisiaan, poikkeavat välillä toisistaan

mutta yhteinen ääni niissä on

"Marian poika" Ben Mirjam hepreaksi

härskisti sanottu Lähi-idässä

sekä

Jumalan Poika


evankeliumit eivät selittele opillisesti, mitä tämä merkitsee, apostolin tavoin

vaan kertomuksena, narratiivina

evankeliumi on kertomus, josta käy ilmi, kuka on Nasaretin Marian poika ja mitä tarkoittaa "Jumalan Poika"



Johanneksen evankeliumi antaa kotkan näkökulmasta korkealta taivaalta meille kuvan Jeesuksesta.

se on niin hämmästyttävä, hämmentävä ja kiehtova, että en edes yritä tässä sitä käsitellä.

Johannes kyllä tuntee Maria äidin varsin hyvin - melko tempperamenttinen täti ja omaa poikaansa suuresti arvostava ja Poikansa suuresti arvostama -

mutta Johanneksen evankeliumissa ei ole neitseestäsyntymisestä tai Jeesuksen syntymästä ei ole mitään kertomusta.

evankeliumin alku on huikea



Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.


Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.



Niin valtavia taivaita hipovia sanoja


... ja kuitenkin Johanneksen evankeliumi tuo nämä hyvin hyvin lähelle ihmistä, sinua ja minua ja heitäkin

"He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta."


"synnitön sikiäminen" on vaikea ilmaus ja liittyy neitsyt Mariaan

katolinen kirkko sanoo, että Maria itsekin syntyi ilman tuota pyhän Augustinuksen hahmottelemaa sikiämiseen kuuluvaa perisyntiä..


tässä on puhe jostain saman suuntaisesta, mutta sen verran isosta asiasta, ettei anneta talonpoikaisjärkemme sitä pienentää taskumatin mittaiseksi.

tai kolmen kyynärän mittaiseksi.


Johanneksen evankeliumissa esiintyy kerran sana "synnitön"

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.

Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"

"Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.
Joh 8:6-11 KR 1992

---
ainoa kohta jossa sana "synnitön"

ei löytynyt montaa sellaista...



Vyyhti on siis tällainen

Uuden testamentin vanhimmat tekstit, apostoli Paavalin kirjeet, sisältävät syvällistä opetusta Aadamista ja Eevasta ja mitä heidän lankeamisensa merkitsee.

Herra Jeesus on uusi Aadam, uusi ihminen, erilainen kuin vanha, lihasta syntynyt ihminen.

Apostoli ei siis ole ristiriidassa sen kanssa, että Jeesus on syntynyt synnittömänä neitsyt Mariasta.

vaikka hän ei Jeesuksen syntymää eikä Hänen äitiään Mariaa lainkaan mainitse.



Markus ja Johannes eivät kerro Jeesuksen syntymään liittyviä asioita eikä niissä ole mainintaa neitsyen syntymästä.

Matteus kertoo Joosefin huolesta, kun kihlattunsa tuli raskaaksi hänen tietämättään

Luukas kertoo tuon valkoisen liljan, armoitetun neitsyt Marian kokemuksista aivankuin Maria olisi niistä itse hänelle jotain maininnut.

kumpikaan evankeliumi ei pohdi Pyhästä Hengestä sikiämisen merkitystä sen enempää eikä mainitse vanhaa ihmistä, Aadamia ja Eevaa.

Markus, joka ei kerro neitseestä syntymisen ihmeestä, sanoo että Isä Jumala taivaasta nimitti Jeesusta omaksi pojakseen, johon on mielistynyt.

Johannes - wow... ihmisen sanat eivät riitä kertomaan, mitä Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen alkuperästä.



näihin pohdintoihin liittyy johanneslaisen tradition kirjeet, kuten Haamul muistutti mieliimme.

"Jumalasta syntynyt ei tee syntiä"

asia on niin tärkeä, suuri ja jokaista meitä koskettava, että tahtoisin siitä avata oman palstan nettiruukkuun joskus - jos Herra suo.



Matteuksen evankeliumi viittaa Jesajan kirjaan:

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Mt 1:23



Profeetta Jesaja toimii tässä kuningas Aahaksen aja Jerusalemissa.

pohjois-Irakissa on noussut pelottava suurvalta, Assur, joka ensimmäisenä on saanut päähänsä valloittaa koko Lähi-idän ja alistaa kansat siirtämällä ne asuinsijoiltaan toiselle.

Josef Stalinin ajatus - rauhotetaan Eesti siten, että siirretään iso määrä virolaisia jonnekin Moskovan taakse. ja tuodaan jostain venäläisiä asumaan Tallinnaan.

tämä oli Assurin suurkuninkaan ajatus, eikä vain ajatus, vaan hän toteutti sen rajusti myös Pyhässä maassa (samarialainen sekakansa)



niin pitkälle ei tilanne ollut vielä kehittynyt - pahin hyökkäys Jerusalemiin tuli kuningas Hiskian aikana - mutta tosi mustia pilviä oli taivaanrannalla.

Israelin Jumalalla oli asiaa kuningas Aahaalle, jolla oli omat suunnitelmansa tilanteen käsittelemiseksi.



pienemmät ruhtinaat ovat heittäytyneet hankaliksi

voimme yhä tänään lukea Syyrian ja Israelin kahakoista... Golanin tilanteesta

rajanaapureita kun ovat.

Israelin pääkaupunki on Samaria ja Juudan pääkaupunki Jerusalem - ovat Israelin heimot luopuneet Daavidin valtaistuimesta, kaikki kymmenen.



Siihen aikaan, kun Ahas, Jotamin poika, Ussian pojanpoika, oli Juudan kuninkaana, Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah, Remaljan poika, lähtivät sotaretkelle kohti Jerusalemia mutta eivät voineet valloittaa sitä.

Kun Daavidin valtakunnassa saatiin kuulla, että syyrialaiset olivat leiriytyneet Efraimin alueelle, vavahti jokainen sydän, niin kuninkaan kuin kansankin, niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.

Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene poikasi Sear-Jasubin kanssa tapaamaan Ahasia. Hän on Yläaltaan kanavan päässä Pesijänkentän tiellä.

Sano hänelle: Pysy rauhallisena, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa säiky noita kahta savuavaa kekälettä -- älä pelkää Resinin ja hänen syyrialaistensa tai Remaljan pojan vihaa.

Syyria on kyllä suunnitellut pahaa sinun varallesi, niin myös Efraim ja sen pää Remaljan poika. He ovat sanoneet: 'Nyt hyökkäämme Juudaan ja saatamme sen kauhun valtaan! Kaappaamme sen ja asetamme sinne kuninkaaksi Tabelin pojan.'



no, Jesaja teki työtä käskettyä ja lähti poikansa "Jäännös-palaa takaisin" kanssa ylemmän vesikanavan luo Pesijänkentälle (vanha postiosoite!)

hän antoi jumalallisen tilannekuvauksen kuningas Aahaalle ja profetoi, että ei Syyrian ja Israelin suunnitelma asettaa Taleb Juudan kuninkaaksi tule onnistumaan.

Kuningas Aahas hallitsi 736-716 eKr. ja Jesajan kirjassa mainittu Pekaljan probleemi tapahtui 732 eKr.

miksi Jumala on tästä näin kiinnostunut, että lähettää profeettojen kuninkaan, Jesajan, puhuttelemaan kuningasta?


no - siitä sattuneesta syystä, että Jumala tietää mitä kuninkaalla on mielessään - hän aikoo pyytää apua tuolta nousevalta mahdilta Assyrialta Pekaljaa vastaan!

ulkopoliittinen veto - tilanne on tukala, entäs jos tuo suurvalta idästä tulisi apuun.

varsinainen Kekkosen noottikriisi siis...



Jesajan jumalallinen sanoma kuninkaalle on "älä pelkää tuota aisaparia, Syyriaa ja Efraimia (Israelia) - ei siitä mitään tule"
Usko Jumalaan!
....


Mutta Herra Jumala sanoo näin:
-- Ei se onnistu, ei niin tule käymään.
Sillä Syyrian päänä on vain Damaskoksen kaupunki,
ja Damaskoksen päänä on vain Resin.
Kuusikymmentäviisi vuotta vielä,
ja Efraim on murskattu,
se ei enää ole mikään kansa.
Efraimin pää on vain Samarian kaupunki, ja Samarian pää on vain Remaljan poika. Ellette usko, te ette kestä."



ajatellaans tuota

Herra Jumala sanoi ....

huh!


ja Jumala tunsi kuningas Ahasin, tiesi tämän ulkopoliittisen ystävyyden ja avunannon vetoamuksen

YYA sopimus Assurin kanssa! siinä ratkaisu ihmisten pulmiin.

joten Herra Jumala sanoo jotain erikoista - koska uskosi on heikko, pyydä joku merkki minulta - mitä tahansa, tuli taivaasta, vettä kalliosta, linnun lentoa, että nousen kyynärän ilmaan edessäsi...

mitä vaan pyydä ja Jumala tekee sen sinulle, että uskoisit.



Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle:

"Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta."

Mutta Ahas vastasi: "En pyydä. En pane Herraa koetukselle."



vähän samaan tapaan kuningas Ahas sanoi edessään Jumalan nimessä puhuvalle Jesajalle kuin Jeesus sitten autiomaassa Perkeleelle...

en kiusaa Jumalaa.

...
onpa hurskas mies?

no kun ei.

epäuskoinen kuningas Ahas on mielessään päättänyt tehdä niinkuin itse haluaa, hakea konkreettista apau konkreettiseen ongelmaan.

mitä nämä uskonnolliset hurmahenget tässä painavat...

olisi ehkä se pieni mahdollisuus, että Jumala tekisi ja antaisi merkin

sitten olisi tosi hankala kieltäytyä ... joten "en kiusaa Herraa"

Herramme ei oikein tästä vastauksesta tykännyt...



Niin Jesaja sanoi:

"Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku!

Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä?

Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.

Mutta ennen kuin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, autioituvat ne maat, joita sinä nyt pelkäät noiden kahden kuninkaan vuoksi.

Herra lähettää sinulle ja kansallesi ja omalle suvullesi ajan, jollaista ei ole ennen koettu, ei sitten sen päivän, jolloin Efraim erosi Juudasta -- hän lähettää Assyrian kuninkaan.



voihan vehveli

kuningas ei tahtonut merkkiä, mutta Jesaja sanoo, että Jumala antaa itse merkin.

"neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimeksi Immanuel"
Jes 7:14

Immanuel - Jumala meidän kanssamme.

...
no mitäs tämä ennustus Jeesuksesta auttaa kuningas Aahasta ja miten se liittyy Assyrian suhteisiin?

ei mitenkään.

Jesaja puhuu kuningas Aahaan ajan tapahtumasta 732 eKr ja sanoo arvoitukselliset sanat.

ennenkuin tämä syntynyt lapsi on kasvanut niin isoksi, että osaa erottaa hyvän ja pahan (syönyt hyvän ja pahantiedon puusta?) Syyrialle käy kalpaten ja Efraimille (Israelille) tosi huonosti.

siis eräänlainen kello - on kyse vain muutamista vuosista.


Herra totisesti lähetti Assyrian

721 Samaria paloi roihuna ja Efraim autioitui - ketkä olivat hengissä selvinneet näistä sen ajan natseista vietiin Irakiin pakkosiirtolaisuuteen

Damaskossa hallitsi Assyrin vasalli.

Jerusalemissa meinasi käydä tosi heikosti... Sanherib tuli armeijoineen ja kaikkien polvet tutisivat.



Aikamme viisaat siis sanovat

Jesajan ennustus neitsyestä, joka synnyttää pojan, Immanuelin on ymmärrettävä tuossa tilanteessa.

"neitsyt" on oikeasti nuori nainen eikä neitsyt

joten ei ole mitään ennustusta Jeesuksen syntymisestä neitsyestä, eikä koko neitseestäsyntymistä tapahtunut, se on keksitty juttu.

ei kukaan ole niin viisas kuin ihminen.



Luukas ei viittaa Jesajaan ollenkaan. Kertomus neitsyt Mariasta on tässä evankeliumissa riippumaton Jesajan ennustuksesta kuningas Aahaan aikana.

Matteuksen tunnemme - voimme tietysti väittää, että hän keksi tarinoita "jotta Kirjotiukset kävisivät toteen". voimme väittää ihan mitä haluamme ja uskoa mitä tahdomme.

mutta on toinenkin vaihtoehto - ilmeisesti paljolti juuri juutalaisille kirjoittava Matteuksen evankeliumi kertoo alkukirkon perinnettä, Q-lähdettä, ja muuta ja perustelee sitä Vanhan testamentin kirjoituksilla.

siis ei poimi ennustuksia, ja niistä kehittele tarinaa, vaan kertoo tarinaa ja antaa VT perusteluja.

toisin sanoen Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta ei ole riippuvainen Jesajan kirjan tulkinnasta.



Vanhan liiton profeettojen äärellä kantsii olla myös hiukan varovainen

he eivät olleet aikamme ihmisiä, vaan kirjoituksensa ovat ... tässä tapauksessa 2700 vuotta vanha

kun Jesaja sanoo "neitsyt (alma) tulee raskaaksi"

aikamme ihminen sanoo "nuori nainen" mikäs tuossa

mutta tuon ajan ihmiselle nuori nainen on neitsyt.



voimme tosiaan aikamme tavoin irrottaa Jesajan Immanuel ennustuksen Jeesuksen syntymästä, joka sekin on varsin legendaarinen (enkelit) ja käyttää "väärin" Jesajaa, tulkiten sitä uudelleen koskemaan Marian lasta.

toisaalta voimme sanoa, että Matteuksen evankeliumin kirjoittaja ymmärsi ehkä 60-70 luvulla jKr, että profeetta Jesaja viittaa ennustuksessaan kauas tulevaisuuteen, Jeesuksen syntymään.

meillä on siis tässä autenttinen, alkukirkon aikainen Raamatun tulkinta.

otamme tai jätämme, riippuu siitä, miten Israelin profeettoja muutenkin ymmärrämme - aikaansa sidottuna muinaisena tekstinä, tai elävänä Jumalan Sanana, joka aukeaa eri aikoina ja eri paikoissa hieman eri tavoin?

eli puhuiko Hesekiel mitään nykyisestä Israelista.

ennustiko Jesaja mitään Jeesuksesta?

(Jes 53 on tässä kirkkain kohta miettiä asiaa)



Jesajan kirjan Immanuel ennustus ei millään tavoin viittaa synnittömyyteen.

Immanuel, jonka Alma synnyttäisi pian, olisi ensin vailla lakia...

vähän epäterve dieetti lapsella

"pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän."



mikäs tuo Jesajan Alma sitten on

no . parhaat suomalaiset vanhan heprean ja Vanhan testamentin asiantuntijat käänsivät kohdan kirkkoraamatussa 1992 "neitsyt"

"katso, neitsyt tulee raskaaksi"

ja selittävät:

Käännös "neitsyt" perustuu Septuagintaan. Hepreankielisen alkutekstin alma merkitsee 'nuori nainen'. Nimi Immanuel merkitsee 'meidän kanssamme on Jumala'.

.......
Septuaginta oli Jeesuksen ajan kreikankielisille juutalaisille tärkeä ja Pyhän Hengen vaikuttamana pidetty käännös, jossa on sana "parthenon"

(Pallas Athenen temppeli on myös nimeltään Neitsyt)

New International Bible kääntää "virgin" ... neitsyt ... joka tulee englannin kieleen latinasta (Vulgatassa sama sana)

eli varsin yhtenäinen on tämä rintama.

Jumala antaa itse merkin

"neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan"

kaiketi sellainen merkki oli silloin - oisko ollut Hiskia (tästähän kysymyksestä Antti Laato väitteli tohtoriksi)

vaan antoi sitten taas merkin

Immanuel - Jumala meidän kanssamme

Ellette usko, ette kestä.



onko tohtori mikko sitten viisaudessaan nyt näyttänyt, että Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta on totta?

no ei missään tapauksessa - ei tohtori mikko semmoiseen edes pyri, Jumala varjelkoon

tässä on tutkittu kirjoituksia, vajavaisesti ja vähäisellä ymmärryksellä, mutta keskusteluun saa mielellään heittäytyä mukaan ja tuoda pökköä pesään.

kyse on - kuten aina - uskon asioista.

ei näitä, sen enempää kuin Jeesuksen ylösnousemustakaan - voi koskaan todistaa aukottomasti.

silloin se ei olisi uskoa vaan tietoa.



mutta hypätääs ajassa eteenpäin

tässä on nimittäin perisynnin kannalta hankaluus

okay, Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä

mutta Hän sikisi Eevan tyttären kohtuun

kuinka Jeesus siis olisi synnitön, jos on Marian poika??

kun uskontunnustuksissa nimenomaan sanomme, että Jeesus on totinen Jumala ja totinen mies, kumpaakin täydellisesti, eikä Hänen ihmisyytensä ole muuttunut eikä Hänen jumalallisuutensa ole muuttunut yhtään.



asiaa on pähkäilty läpi kristillisen kirkon historian.

mutta aivan näinä viimeisinä päivinä eräs kirkkokunta sitten löi lukkoon kirjoihin ja kansiin ratkaisun, jota muut kirkot eivät ole hyväksyneet.

mutta Martti Luther ehkä hyväksyi?

että Maria, Jeesuksen äiti, syntyi synnittömästi vanhemmistaan Joakimista ja Annasta

tämä akti, jossa Anna tuli hedelmälliseksi, oli ilman sitä "perisynnin varjoa" josta Augustinus niin monella tapaa kirjoitti.

paattimme kallistuu nyt toiseen suuntaan näissä opin tuulissa

äsken meinattiin kiistää neiteestäsyntyminen

nyt meinataan kiistää että Maria olisi ollut syntinen ihminen

huh...



eikös olekin veikeä tämä perisynnin asia

ei mikään sivuseikka



Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan.

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.

Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja,
Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä,
Rauhan Ruhtinas.

Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina.

Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.


Jes 9:1-6 KR 1992


Virsi 390
Oi Jeesus, armon ruhtinas,
sinua tahdon kiittää.
Kun viivyt läsnä, laupias,
niin turva, rauha riittää.
Ken tielläsi vain vaeltaa,
hän aina lohdutuksen saa,
kun hänen kanssaan kuljet.

Mä yönkin synkän keskellä
vaellan turvissasi.
Käyt korven tiellä vierellä,
en pelkää omanasi.
Näin, Jeesus, suojaat vaaroissa,
valolla täytät kirkkaalla
myös ahdistuksen rotkot.

Ja vaikka vuorten haudaksi
maan syvyys aukeaisi,
maailma vaikka hukkuisi
tai tyhjiin raukeaisi,
niin vahva, varma turvani
ja kallioni, linnani,
oi Jeesus, olet aina.

Ja vaikka järkkyisikin maa
ja tulva syöksähtäisi
tai raunioita, kuolemaa
vain kaupungeista jäisi,
niin järkkymättä kuitenkin
jää muuri Herran kaupungin.
Se kestää paikallansa.

Ah, Jeesus vahva linna on,
suojamme turvallinen.
Hänessä olen peloton
ja aivan rauhallinen.
Kun minua hän vahvistaa
ja hengen voiman uudistaa,
en muusta mistään huoli.

Siis aina kiitän Herraani
kaikesta sielustani
ja häneen liitän toivoni
kaikissa vaiheissani.
Ylistys rauhanruhtinaan
ja Herran kansan kuninkaan
nyt, aina, ikuisesti!

Abraham Achrenius 1756.
Uud. Elias Lönnrot 1865.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.

Armoistuin

Norsunluinen kerubi Samariasta

Tutkitaan edelleen yhdessä liitonarkkia ja armoistuinta, mitä Raamattu meille antaa tämän asian kautta. Ei vain temppelin ajan juutalaisille tai Heprealaiskirjeen kirjoittajalle, vaan meille tänään torstaina 22.7. 2010.

onko kyseessä vain vielä yksi kaanaan kielen ilmaus, fraasi, joka tarkoittaa sitä samaa mitä kaikki muukin ja jonka jo läpikotaisin lapsesta asti tunnemme ja josta saarnaajat seurakunnalle saarnaavat?

vai voisiko vanhalla Raamatulla olla jotain uutta annettavaa? jotain jota ei ole ainakaan omalla kohdallamme vielä tuhat ja yksi kertaa puitu aivan kyllästyksiin asti?

voisiko Raamattu olla tuore, mielenkiintoinen

vai annammeko sen olla hyllyssä luettuna kirjana, josta jo kaiken tarpeellisen tiedämme

olisiko sitä jopa syytä varoa, ja pyrkiä lukemaan sitä vain ortodoksisen papin tai diakonin ollessa mukana, ettei tule mieleen villejä ajatuksia

jotain joka voisi rauhan sidettä heikentää rakkaiden veljien ja sisarten välillä?

no katsotaan.

usein on tapana ennen saarnan alkua tai raamattupiirin alussa lausua lyhyt rukous, että itse Jumalan Henki armollisesti avaisi Sanaa ja ravitsisi meitä.

tämä on pyyntö saada tuoretta mannaa, ei vanhaa ja kuivaa toissapäivän mannaa, jossa jo madot ja toukat ovat alkaneet työnsä

joten rukoilemme "Herra, siunaa Jumalan Sanan tutkimisemme ja avaa korvamme kulemaan, mitä Sinä tahdot Sanassa meille tänään puhua. Kiitos että olet luvannut olla siellä itse paikalla, missä kaksi tai kolme kokoontuu Sinun nimessäsi. Aamen"

Sfinksi Nimrod

edellisellä palstallani otin esille, oi Teofilus, Vanhan testamentin temppelin rakenteen ja luimme yhdessä Mooseksen kirjojen kuvauksen liitonarkista - tämän "radiovastaanottimen" rakenteen - ja miten se oli temppelin ytimessä, Kaikkeinpyhimmässä.

Sisällä olivat Mooseksen Jumalalta saamat kiviset laintaulut ja Aaronin sauva, joka oli herännyt eloon ja kasvanut lehtiä. Kuollut keppi...

kuinka kahden toisiaan kohti katsovan kultaisen siivekkään kerubin välistä Jumala ilmoitti tahtonsa Israelin kansalle.

kuinka vain ylipappi sai sinne kerran vuodessa mennä Suurena Sovintopäivänä, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli lausuttiin.

Kuinka profeetta Jesajan aikana temppeli ihmeellisesti pelastui assyrialaisten hyökkäyksestä, mutta kuinka Salomon temppeli tuhoutui Baabelin kuninkaan hyökkäyksessä. Ja kuinka profeetta Jeremia kätki liitonarkin luolaan odottamaan viimeisiä aikoja.


Puhuimme siitä, kuinka Jeesuksen ajan upeassa, kuningas Herodeksen rakentamassa ja kautta koko Rooman kuuluisassa temppelissä Kaikkeinpyhin oli tyhjä. Siellä oli vain litteä kivi muistuttamassa liitonarkista.

kuinka tämä temppeli tuhoutui vuonna 70 Av kuun yhdeksäntenä, jota juutalaiset ovat taas paastolla muistaneet ja Itkumuurilla surreet.


Apostoli Paavalin elinaikana temppeli oli yhä pystyssä, ja hän liikkui siellä usein - tosin henkensä uhalla, koska oli liittynyt näihin nasaraealaisiin.

Heprealaiskirje on myös kirjoitettu ilmeisesti aikana, jolloin temppeli on yhä pystyssä ja sen kirjoittaja tutkii temppelin Aaronin pappeutta, Melkisedekin pappeutta, joka on toinen järjestys, sekä temppelin uhreja ja Kristuksen kuolemaa.

varsin syvällinen kirje.

tunnetuin viittaus liitonarkkiin Uudessa testamentissa löytyy juuri Heprealaiskirjeestä ja laitan sen taas tähän meille muistutuksena


Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.

Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Hep 4:14-16 KR 1992



Armon valtaistuin

eihän sen noin pitänyt mennä, vaan armoistuin

"Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme."
Hep 4:16 KR 1776


Jerusalemin temppeli, kuten koko Israelin kansan vaellus, on esikuva, typos.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja katselee nyt näitä Jerusalemin temppelin tapahtumia ja esineitä esikuvina ja kertoo, mitä ne meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa merkitsevät.

Painopiste ei tässä ole ajatuksessa, että meillä on armoistuin tai armon valtaistuin (mikä on aika valtava ilmaus).

Painopiste on ylipapissa.



Se liitonarkin kansi ja kerubit on kyllä siellä, tuo kohtauspaikka.

mutta ei sinne kuka tahansa fenni saanut mennä, joka ei edes siellä maailman pohjoisilla äärillä edes taloja rakentanut eikä osannut sotia käydä.

kukaan pakana ei saanut sinne lähellekään tulla, ei juutalainen.

oli pakanain eli kansojen esipiha, jossa saivat turistit uteliaina katsella menoa, ja ihmetellä kauempaa Jerusalemin auringossa kimaltelevaa marmorista ja kultaista temppeliä.

mutta tämän aidan porttien yllä luki selvästi latinaksi ja kreikaksi, että jokainen pakana joka tästä portista menee ja löydetään, on syypää omaan kuolemaansa.


mutta ne naiset

eivät Israelin naiset saaneet edetä Israelin miesten esipihalle, ei luontainen pyhyys siihen riittänyt ja olisivat voineet kauniit kasvot sekottaa hurskaiden mieliä.

näin oli Jumala Mooseksen kautta säätänyt.

vaan sitten piti miestenkin jo jäädä portin taakse, kauemmas, ja ainoastaan leeviläistä sukua olevat ja Aaronin järjestyksen mukaiseen papistoon kuuluvat virheettömät miehet, ei rammat, sokeat, kuurot tai muuten rujot, saivat tulla polttouhrialttarin ja suitustusalttarien luo.


siellä oltiin jo lähellä Jumalan kohtauspaikkaa, ja tuli käyttäytyä nätisti.

kirjoitusten antamien tarkkojen ohjeiden mukaan uhrata Jumalalle kiitosuhreja ja sovitusuhreja ja syntiuhreja ja esikoisuhreja.

vaan sitten piti myös valitun pyhän papiston ja Aaronin järjestyksen mukaan virheettöminä valittujen miesten jäädä kauemmaksi, paksun esiripun taakse.

vain se, joka oli Mooseksen lain mukaan valittu ylimmäiseksi papiksi, sai astua Kaikkeinpyhimpään.

ei milloin vaan - vaan ainoastaan kerran vuodessa, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli luettiin ja kansa oli polvillaan maassa Suurena Sovintopäivänä.

varmaan aika vapisevin polvin ylipappi sinne pimeyteen astui ja jalassaan oli naru, että jos Jumala sinne surmaa niin saadaan vetää ruumis pois.

kun Jeesuksen Kristuksen, juutalaisten kuninkaan, uhraamisen aika tuli, ylipappina oli mies nimeltä Kaifas.



Tämän Kaifaan luuarkku on ilmeisesti löydetty Jerusalemin eteläpuolelta Pahanneuvon vuoren rinteellä olevasta saddukeusten sukuhaudasta.

Kauniiseen arkkuun on kirjoitettu nimi Kaifas ja sisällä oli noin 60 vuotiaan miehen luut ja pääkallo.

Sekä Pontius Pilatus tunnetaan siis arkeologian löydöistä, kiveen on piirretty hänen nimensä ja kuparirahoja on löydetty. että Kaifas, koko ukkeli on taidettu löytää ja hurskaan juutalaisen tavan mukaan luunsa on haudattu uudelleen.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja katsoo Melkisedekin järjestyksen mukaista ylipappia, joka ei ole Aaronin järjestyksen mukainan Hannan ja Kaifaan kilpailija, vaan toista järjestystä.

Hän kuvaa, kuinka Kirjoitukset tästä ylipapista kertovat ja kuinka Isä Jumala itse on vahvistanut taivaasta tulevalla äänellä (bat qol) rakkaan Poikansa. Tässä kohdassa Heprealaiskirje viittaa siis aineistoon, jota löytyy myös neljästä evankeliumista.

Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.

Jeesuksen kaste Jordanilla
ihmeellinen Kirkastusvuori


koko kirje alkaa niin upealla kuvauksella tästä ylimmäisestä papistamme, että laitan sen tähän KR 1992 käännöksen mukaan.

tämän käännöksen tekijöiden joukossa on ollut professori Jukka Thuren, joka on heprealaiskirjeen erikoistuntija. pidän henk. koht. KR 1992 käännöstä varsin tutkimisen arvoisena.

Jukka Thurén, Heprealaiskirje 1992
Israelin usko 1977

poikansa Lauri on nyt Joensuussa eksegetiikan professorina. Tyttärensä Anni Maria on teologian tohtori erikoistunut Bysantin aikaan ja erään Antin puoliso.


Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.

Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.

Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.



Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:

-- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Ei myöskään näin:

-- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.

Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:

-- Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

Enkeleistä hän sanoo näin:

-- Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.

Mutta Pojastaan hän sanoo:

-- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy
ajasta aikaan,
ja sinun kuninkaanvaltikkasi
on oikeudenmukaisuuden valtikka.

Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.



Ja myös näin:

-- Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kaikki kuluvat kuin vaate,
sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut:

-- Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

Hep 1 KR 1992



"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle."
Hep 1:3

Istuutunut Majesteetin oikealle puolelle, kunniapaikalle Isänsä viereen. Kuningasten Kuningas.

mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei ajattele niinkään kuninkuutta, vaan kuinka Poika on enkeleitä suurempi.

"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä"

viittaa ylimmäispapillisiin tehtäviin, joista Jerusalemin temppeli on esikuva, typos.

muistamme, kuinka Heprealaiskirje sanoo että puhdistus synneistä oli kertakaikkinen ja kuinka se tapahtui Hänen omalla verellään, ei sonnien ja pässien ja lampaiden verellä.

kuten Johannes Kastaja todisti

joka pois ottaa maailman synnin.


Heprealaiskirje kohdistaa kaiken huomionsa tähän Ylimmäiseen pappiin.

ajatelkaamme taustana Kaifaksen työpäivää Jom Kippurina, joka yleensä osuu syys-lokakuuhun lehtimajanjuhlien tuntumaan.

herättyään aamulla temppelin lähellä hän ei saa syödä mitään, on tarkka paastopäivä, juutalaisen vuoden suurin paasto.

tarkkojen menojen mukaan hän peseytyy ja pukeutuu ylimmäisen papin asuun.

hän kulkee pakanain esipihan kautta ja tuon varoittavan erottavan portin läpi, saapuu Israelin miesten pihalle, pappien pihalle pyhäkköön ja lopulta tuo pelottava hetki kun ylipappi Kaifas astuu Kaikkeinpyhimpään lausumaan rukouksia ja suitsuttamaan.

Kohtaamispaikalle.



Ylipapin tie kulki siis profaanista, sekulaarista, pyhään ja kaikkein pyhimpään läpi ihmisiä erottavien aitausten ja porttien.

kunnes hän oli pyhyyden huipulla, liitonarkin muistokiven luona pimeässä Kaikkeinpyhimmässä.

paikka on niin pyhä, että tänä päivänä uskonnolliset juutalaiset eivät rabbien kiellon tähden saa mennä temppelialueelle. Kaikkeinpyhimmän tarkkaa sijaintia ei tiedetä, joten he voivat vahingossa astua sen paikalle ja tehdä suuren synnin.

Pyhyys on siis näin erottumista yhä enemmän muusta ihmiskunnasta kun tullaan lähemmäs palavaa pensasta ja otetaan kengät pois.



mutta tämä ihmisten pyhyys ei ole kovin kestävää laatua.

Kaifas oli mukana tappamassa Jumalansa.

sotilaiden kasarmin punkkaan on joku kirjoittanut, "ota pois kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä"

Heprealaiskirjeen Ylipapin pyhyys on hieman toisenlainen.



"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa."

Matkallaan sinne Majesteetin luokse meidän ylipappimme on kulkenut läpi taivaiden.

Ei vain joidenkin Jerusalemin kaupungin itälaidalla olevien ihmisten tekemien rakennusten.

Jotka rakennutti Herodes Suuri, pahamaineinen Bethlehemin lasten murhaaja.

Läpi taivasten on Jeesus noussut ylös!

ei kolmanteen, ei seitsemänteen, vaan aivan sinne kaiken olevaisen ytimeen, kaiken pyhyyden pyhimpään, kaiken Elämän luo.

sinne, missä on Majesteetti.

Rakkaus.

sillä Jumala on rakkaus.



vaan mitä tämä meitä lohduttaa? Eikö tämä paina meitä epäpyhiä vaan alemmas sinne pakankansojen pihan pimeimpään nurkkaan, että tuskin uskallamme temppeliin päin katsoa.

toki!

vaan kirje jatkuu


"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin."

että semmonen noususuhdanne meidän ylipapillamme.

Heprealaiskirje puhuu vakavia sanoja "ruumiin sinä minulle valmistit" sanoo Poika ja "Poika oppi siitä mitä kärsi, kuuliaisuuden"

ja tämän ylimmäisen papin tie kaikkein pyhimpään on kärsimysten tie, Via Dolorosa, jossa Hän kaiken synnin kiusauksen ja ihmisen todellisuuden kohdattuaan joutuu ristillä rikollisena surmattavaksi.

vaan oi ihmettä.

kun Jumalan Poika kituu ja kuolee Golgatalla, maa järisee ja temppelin esirippu ratkeaa ylhäältä alas - Pyhän ja Kaikkeinpyhimmän välinen erottava väliseinä aukeaa.

ja kohta koko temppeli uhreineen hävitetään, kuin sen aika olisi ohi.


Meidän ylipappimme ei vain repinyt syytöskirjettä, ei vain ottanut pois maailman syntiä, ei vain sovittanut Isän Jumalan vihaa syntejämme ja syntisyyttämme kohtaan, vaan Hän repi myös maahan erottavat välimuurit, esipihat, ja kasvavan pyhyyden portit.

lunastus ja pyhitys...

ympäri käydään ja kasteeseen tullaan


Heprealaiskirje piirtää tämän taivasten läpi kulkemisen! ja alas tuonelaan laskeutumisen varsin muutamin sanoin.

ei hän piirtele sitä vain itselleen iloksi, ehkä kyseessä on Apollon, joka oli väkevä Raamatuissa,

"Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimeltä, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa."
Apt 18:24 KR 1776

vaan hän kirjoittaa jotain sinulle.



koska meillä on tällainen ylimmäinen pappi joka


a. on kulkenut pyhistä pyhimpiin taivasten halki

b. on kulkenut kärsimyksen tien alas tuonelaan

tällainen ylimmäinen pappi, eikä sellainen kuin Kaifas, joka oli syntinen ihminen kuten sinä ja minä

niin nyt on revitty verellä, sodalla maanjäristyksillä alas kaikki nuo aitakset, portit ja esipihat ja verhot, jotka liitonarkkua ovat erottaneet sekä juutalaisista että pakanoista, sekä miehistä että naisista, sekä vapaista että orjista.

tie on auki armoistuimelle, armon valtaistuimelle.



en sanoisi, että Heprealaiskirjeen mukaan armoistuin, hilasterion, armon valtistuin, olisi sama kuin Jeesus Kristus.

Heprealaiskirjeen kuva ei ole tämä.

Jeesus on Jumalan Karitsa.

Jeesus Kristus on Ilmestyskirjan teurastettu Karitsa.

Jeesus Kristus on ylimmäisenä pappina suorittanut täydellisen puhdistuksen kertakaikkiaan ja istunut Majesteetin oikealle puolelle.

Koska Hän on työnsä uskollisesti, nöyrästi, Isälle kuuliaisena tehnyt, tie armoistuimelle on avattu.

Armoistuimella olevien kultaisten kerubien välistä Jumala itse puhuu ja ilmoittaa tahtonsa.



Huomaathan vielä yhden asian.

Saatamme tehdä jonkin lehden kestotilauksen, vaikkapa tilata Ruukun ja se tupsahtaa sitten Rauhan Siteen kanssa postiluukusta.

Kestotilaus.

Voimme ajatella että tuo Kohtauspaikka on itsestään selvä kestotilaus, "tilan muutos" statuksen muutos, se vipu X on jossain väännetty ja nyt olemme tilassa Z.

mutta Heprealaiskirje puhuu elävästä elämästä, joka ei ole teoreettinen tila.

on aika.

on armon aika, on armottomuuden aika, on lain aika, on vapauden aika, on orjuuden aika, on Jumalan lapseuden aika.

on ahdistuksen aikoja, ikävä kyllä.

Heprealaiskirje puhuu "oikeasta ajasta" että saisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme.

ei kestotilaus.

vaan elävää elämää, kristityn vaellusta.



Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

virsi 322
Ajalla autuaalla me
sinua, Kristus, kiitämme,
sinulle ylistystä laulamme:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Kiittävät Herraa enkelit
ja kaikki taivaan sankarit,
laulavat kerubit ja serafit:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Näin iloitsee nyt kansasi,
riemuitsee kristikuntasi,
se laulaa autuudesta armosi:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Latinalainen Tibi laus salus sit Christe 1400-luvulta.
Tansk. 1528.
Suom. käsikirjoituksena 1580-luvulla.
Virsikirjaan suom. Hemminki Maskulainen 1605.
Uud. komitea 1984.