Lähetysmies Seppo Parviainen saarnasi Helsingin rukoushuoneella maanantai-iltana 7.2.2011 ja sanoi monta hyvääkin asiaa, tuttua ja turvallista esikoisten hengellistä julistusta.
Jos oikein ymmärsin, hän sanoi saarnassaan Herran nimessä, että Jumalan kiittäminen ei kuulu tähän synnin ja kuoleman aikaan, jossa niin monet kiusat ja lankeamukset ja murheet Jumalan lasta kohtaavat.
Parviaisen Sepon omaan sydämeen nousee sanatonta kiitosta, mutta varsinaisesti kiitetään vasta sitten, kun on päästy perille.
...
Jos olen väärin ymmärtänyt, kiitän niitä jotka vaivautuvat korjaamaan erehdykseni.
....
Jos sen sijaan olen oikein ymmärtänyt - niinkuin uskon että olen - lähetysmies Seppo Parviaisen sanat Jumalan kiittämisestä ovat ehdottomasti kaiken sen pohjanoteeraus, mitä tiedän esikoislestadiolaisen saarnaajan suusta lähteneen.
Aurinko nousee maapallon pyöriessä ja vuorokauden raja kulkee yli maan piirin.
Ja katso, kaikkialta täältä Jumalan luomalta planeetalta nousee aamun koittaessa kiitos Isää Jumalaa kohtaan!
Kiitos siitä, että on saatu taas turvallisesti nukkua yön yli ja herätä uuteen armon päivään.
Kiitos siitä, että aamukahvi tai aamutee on niin virkistävää ja meitä varten luotu iloksemme (paitsi adventistit)
Kiitos siitä, että lapsi saa lähteä koulutielle ja oppimaan tärkeitä elämän asioita. Että vanha auto vielä käynnistyy ja että naapurin kattotyöt ovat valmistuneet.
Auringon noustessa siellä Suomessa kuuluu kiitos Jumalalle helmikuun hankien kilotuksesta, talvisen metsän hiljaisesta rauhasta ja savusaunan pehmeistä löylyistä kirpaisevan avannon luona.
Auringon laskiessa kaikkialla maailmassa kristityt kiittävät Jumalaa päivän työstä ja varjeluksesta ja ihmeistä ja siunauksesta.
Koko planeetta on täynnä Jumalan kiitosta kokoajan, sillä se pyörii ja kun toiset nukkuvat enkelien siipien suojassa toiset ahertavat Jumalan antamissa töissä.
Elämän aamussa ylistävät vanhemmat ja kummit Kristusta, kun pieni lapsi saadaan tuoda Jumalan valtakuntaan oppimaan ja elämään.
Toisaalla ylistetään, kun pakanuuden yössä elänyt afrikkalainen saa astua Kristuksen valtakuntaan kastealtaan luona valkoisiin puettuna.
Ehtoollispöydissä ylistetään Jeesusta, joka on antanut ruumiinsa ja verensä kristittyjen ruoaksi, iankaikkisen elämän lääkkeeksi.
Herätyskokouksessa kiitetään Jumalaa, joka ainoan Poikansa Jeesuksen tähden antaa anteeksi kaikki synnit ja pesee Karitsan verellä omantunnon puhtaaksi, lunta valkoisemmaksi.
Kirkoissa pauhaavat urut sanomattoman kauniisti ylistäen pyhää Kolminaisuutta.
Ortodoksit eivät tiedä milloin lakata kumartamaasta ylistettävää Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ja katoliset pojat korottavat enkeliäänensä Herran ylistykseen - saa siinä Maria, Jeesuksen äitikin osansa.
Elämän keskipäivässä kristityt eivät kiittämästä lakkaa
aviomies katselee vaimoaan ja sydämestään nousee kiitos hyvälle Jumalalle tästä suunnattomasta elämän lahjasta, ystävästä ja rakkaasta.
Isät ja äidit katselevat lapsiaan eivätkä voi estää sydämestä nousevaa kiitosta näistä ihanista muksuista, jotka ovat joskus niin kamalia.
Linnut taivaalla kaartelevat Jumalaa ylistäen ja pusikossa vaatimaton tintti visertää Herraa ylistäen, joka antaa kaarneenpojillekin ruoan ajallansa.
Ei lakkaa kiitos Jumalalle aikuisen kristityn miehen ja naisen elämässä.
Kyyneltenkin keskellä nousee uskon herättämä katse kohti ristiä, kohti taivasta, ja ihmeellinen Jumalan rauha Kristuksessa Jeesuksessa kantaa synkimmänkin elämänkohtalon keskellä - kiitos Jeesus!
ja niin iloista ei ketään olekkaan kuin syntinen, joka on saanut anteeksi!
Toki elämä kohtelee rajusti ja ankarasti
Paavali ja Silas olivat Filippin kaupungissa joutuneet viranomaisten käsiin, heidät oli piesty perinpohjin - ei vain risuilla rapsuteltu - ja pantu jalkapuihin synkän vankilan sisimpään selliin.
ei mukavaa.
siellä pojat yöllä virittivät semmoisen kiitosvirren, että muut vangit kuuntelivat ihmeissään!
"Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä."
Apt 16:25-28 KR 1992
ei hiljaa sydämessään
vaan suorastaan karjuivat kiitoslaulua Herralle, Paavali ja Silas - pahoin piestyinä, jalkapuussa pimeässä vankisellissä - mitä mahtaa huominen tuoda?
Elämän illassa on sitten rauhallisempaa usein, aikaa kiittää ja ylistää Jumalaa.
ei sellaista kristittyä vanhusta ole, jonka sydämestä kiitos ei pulputen nousisi.
muistan hyvin Inssin, Kangasalan ent. kirkkoherran kertoman, kun hän kävi sairaalassa potevaa vanhusta tapaamassa. Oli hankala löytää oikeaa virttä, "jossa olisi tarpeeksi kiitosta!"
Ja kuinka kristityn hautajaisissa on kiitollinen ja ihmeellinen taivaallinen riemu vaikka ikävä ja kaipuu on syvä.
Koko kristikunta riemuitsee ja iloitsee aamusta iltaan, maailman äärestä maailman ääreen, sillä
Kiittäkää Herraa, Hän on hyvä, iäti kestää armonsa!
Ps 136:1
136 PSALTTARI
1. Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
3. Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti,
4. Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
5. Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
6. Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
7. Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
8. Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
9. Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
10. Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
11. Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
12. Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
13. Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
14. Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
15. Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
16. Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
17. Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
18. Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
19. Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
20. Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
21. Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
22. Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
23. Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
24. Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
25. Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
26. Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Ps 136 Biblia 1776
Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
Ps 103:1-5 KR 1992
Lähetysmies Seppo Parviainen tahtoo siirtää kaiken tämän kiittämisen kuoleman jälkeiseen aikaan.
Hän ei muista, että Herra asuu kansansa kiitoksen keskellä! (Ps 22:4)
Karkoittamalla kiitoksen esikoisten parista lähetysmies Parviainen ei edusta Kristuksen lunastamaa ahdistusten keskellä vaeltaessaankin Jumalaa ylistävää maailmanlaajaa seurakuntaa
Hänen sanansa edustavat hengellisen kuoleman surkeaa korinaa.
Kirkkomme virsien joukosta on mahdotonta löytää yhtäkään, jossa pyhää Jumalaa ei kiitettäisi ja kiitosvirsienkin on runsaudenpulaa
vaan tämä virsi - alunperin hengellinen laulu - on monelle etenkin elämää jo enemmän nähneelle kristitylle rakas, koska siinä kiitetään kaiken muun Jumalan antaman hyvän ohella myös "orjantappuroista, jotka mua haavoitti"
Virsi 341
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!
August Ludvig Storm 1891.
Suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900.
Virsikirjaan 1986.
...
Virren kirjoittaja on ruotsalainen pelastusarmeijan upseeri August Storm (1862-1914). Hän viihtyi nuoruudessaan erilaisissa huvituksissa, kunnes kerran 25-vuotiaana riensi suoraan teatterista pelastusarmeijan katumuspenkille ja antautui Vapahtajalle. Kaupallisen koulutuksen saaneena hänestä tuli Ruotsin pelastusarmeijan taloussihteeri. Vaikea selkäsairaus rajoitti myöhemmin hänen työkykyään, mutta luonteen iloisuus ja valoisuus säilyivät. Hän sai käytännössä opetella, mitä oli tässä runossaan kirjoittanut.
Tauno Väinölä
Paljon on aihetta lapsella kiittää.
Kristittyjä yhdistää kaikkialla maailmassa kuitenkin aivan erityinen kiitoksen aihe
he kaikki tulevat hiljaa ristin luo
he kaikki katsovat Karitsaa, joka on teurastettu
kenelläkään eivät sanat riitä ilmaisemaan kiitollisuutta Jeesusta Kristusta kohtaan
he vain hiljaa huokaavat sydämissään
"kiitos Jeesus!"
ja sitten yksi virittää kiitoslaulun Karitsalle, joka on teurastettu, ja toiset siihen liittyvät
kunnes taivaassa tämä kiitos teurastetulle Karitsalle pauhaa meren lailla, myrskytuulen lailla, kirkkaana ja puhtaana laskemattoman suuresta valkopukuisten joukosta
Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.
He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:
-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.
1Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.
Ilm 5:8-14 KR 1992
Karitsa on arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian!
se virsi on jo alkanut
liity mukaan sitä veisaamaan, päivät ja yöt!
liity vaikka Isän ääneen!
Kirjoittanut: Haamul
Kiittäkää joka tilassa.
Silti on totta, että vasta taivaassa osaamme oikein kiittää.
Kirjoittanut: mama
"Jos oikein ymmärsin, hän sanoi saarnassaan Herran nimessä, että Jumalan kiittäminen ei kuulu tähän synnin ja kuoleman aikaan, jossa niin monet kiusat ja lankeamukset ja murheet Jumalan lasta kohtaavat."
Mä luulen, että Parviainen tuossa kertoi omasta hengellisestä tilastaan ja varmaan aika monen muunkin tilasta. Koko tuo tuskaisuus, jolla saarnansa saarnasi, kuvasi kyllä hyvin tuota, mitä kiittämisestä sanoi.
Ei pysty täällä kiittämään vieraalla maalla, kun on kanteleet pajuihin ripustettu, mitä nyt joskus sydämessä. Vasta perillä puhkeamme kiitokseen.
Tosin saarnansa loppupuolella puhui kyllä kiitoksesta, joka nousee syntien anteeksi saamisesta.
Vaan kertoi jälleen siitä, mistä monet muutkin, että ei enää sellaisia kiitosääniä kuule kuin joskus aikaisemmin. Tarkoitti siis noita liikutuksia, missä ääneen joku kiittää ja hyppelee.
MikkoL:
kiitos tästä tarkennuksesta ja täydennyksestä
Kirjoittanut: mama
Eiköpä kuitenkin ihminen, joka on kiitollinen kiitä?
Taitaa se, ettei ole kiitoksen aihetta kertoa karua kieltään tilanteesta.
Tulee mieleen, mitä joskus olen kuullut, että hellarit ne on koko ajan kiittelemässä. Samanlainen lausunto kuin mitä joku sanoi, että hellarit ne puhuu koko ajan Jeesuksesta.
Voisikohan olla niin, että se joka kiittää, on kiitollinen, se joka puhuu Jeesuksesta, tuntee Jeesuksen.
Eikä päinvastoin, kuten aika moni tuntuu ajattelevan.
Kirjoittanut: immata
Seppo korosti, että paljon olisi aihetta kiittää. Mutta...
Minulla on tuoreessa muistissa aika kun itse koin samoin.
En kuitenkaan tarkoita, että nyt tarpeeksi kiitän.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Kiitos, kunnia ja ylistys Lunastajalleni, Herralleni Jeesukselle nyt ja iankaikkisesti!
MikkoL:
Amen!
kiitos Immata tästä tarkennuksesta ja selityksestä
Kirjoittanut: Olli
Niin mikä siinä sitten on
ettei tuolla seurapaikoissa
sen enempää kiitetä? Odotetaanko
me vaan että joku käskee- ja
kun ei käsketä niin istutaan
sitten ja möllötetään -ja
jos hyvin käy niin sydämen
tasolla kiitetään (sanomattomista
huokauksista puhumattakaan).
Kirjoittanut: MikkoL
huoltoasemalla nimimerkki Patu kertoo havainnostaan mainistusta maanantai-illan saarnasta näin:
"Puolitoistatuntinen itkun sekainen puhe, jonka äänenkorkeus nousi loppua kohden ja kielikuvat olivat tuttuja tuhlaajapoikaa surevat vanhemmat, tyven vastaranta, epäilysten loppuminen ennen kuolemaa,kuolema ja ihana iankaikkisuus ovat takuuvarmaa tekstiä ja tuottaa toivotun tuloksen."
"toivottu tulos" tarkoittanee seuraväen käyttäytymistä, saarnan sanoman mukana eläytymistä, niin että ei ole vain "kuivaa puhetta" vaan tunnetta ja elämystä tilaisuudessa.
olen ymmärtänyt että myös pönttöjonoa käyttäen seuraväki ikäänkuin ilmaisee illan saarnan osuvuuden.
Patku kertoo edelleen, että Pekka Liuksiala puolestaan vahvisti, että Jumalan sana on tullut täydellisesti näissä seuroissa saarnattua.
näin kuulijat kauempanakin kokivat, että kyseessä oli "itkun sekainen puhe" jota paikalöaolijat varmaan monet liikuttuneina kuuntelivat.
tämä on kaiketi pääsääntöisesti tunnelma esikoisten seurojen päättyessä ja myöhemmin sitten on hyvä mieli ja iloitaan, tämän surullisen jakson jälkeen.
mutta itse Jumalan sanan saarna ei ollut iloa ja pyhälle Kolminaisuudelle kiitollisuutta huokuva vaan itkunsekainen.
kolme todistajaa on eri tavoin tarkentanut ja täydentänyt tekemääni havaintoa Seppo Parviaisen saarnasta, immata, mama ja patu.
heidän todistuksensa on luotettava. jokainen heistä on rohkea ja itsenäinen ja uskaltaisi suuremmitta suruitta osoittaa mikon erehtyneen.
se etteivät he sitä tehneet siis näyttää, että ymmärsin oikein maanantaina seuraväelle saarnatun osan Jumalan kiittämisestä.
pohjanoteeraus, joksi tätä arvelen ei liene lähetysmies Seppo Parviaisen henkilökohtainen asia, vaan - kuten Immata tuossa kertoo - rukoushuoneella yhteisesti koettu tunne.
kehoitus kiittäkää joka tilassa! saattaa kuulostaa lain vaatimukselta
ja sitä se onkin, ellei kiitos vilpittömästi ja aivan itsestään kupli armahdetun syntisen sydämestä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilm 5:8-14. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilm 5:8-14. Näytä kaikki tekstit
tiistai 8. helmikuuta 2011
torstai 15. heinäkuuta 2010
Kristuksen kuningashuone
Ilmestyskirjan ratsastaja Taiteilijan näkemysJa minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.
Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.
Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.
Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu * , jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.
Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,
Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Ilm 5 Biblia 1776
Karitsa on arvollinen
Kristuksen kruunajaisista ja taivaallisesta ylistyksestä riittäisi kertomista ja ihmettelemistä. (Ehkä joskus toiste)
Kristuksen kuningashuone on varsin erikoislaatuinen, merkillinen ja ihmeellinen, siitä nyt hieman.
kirjoitan näitä, että voittaisin edes yhden lukijan Kristukselle.
en välttämättä siten, että joku kihlattaisiin Kristuksen morsiameksi, koska useimmat nettiruukun lukijat ovat kristittyjä.
en myöskään siten, että tuhlaajapoika tai tyttö palaisi kotia Isän luo - minun työnäni ei ole toimia evankelistana, toisille on annettu siihen lahjat.
vaan siten, että edes yhden ihmisen sydämessä vietettäisiin juhlalliset kruunajaiset, kun Kristus ottaa majesteettisen vallan hänen elämässään.
Jeesus on vuodattanut kalliin verensä hänen edestään. Nyt hän antaa Karitsalle omassa elämässään vallan, koska Karitsa on arvollinen.
Kristuksen kuningashuone on ihmeellinen niin monella tavalla.
Ilmestyskirja juhlii sitä, että voittanut Juudan Jalopeura (nykysuomen leijona) on Daavidin kuningashuonetta ja sukua.
"Kuningashuone" sana on vanhaa suomea ja tarkoittaa perhettä.
Ruotsin kuningashuonetta hallitsee buodesta 1973 kuningas Kaarle XVI Kustaa Bernadotten suvusta. Ruotsin kuningatar Silvia Renate Sommerlathin isä on saksalainen ja äiti Brasiliasta.
Heidän vanhin lapsensa, Viktoria, Länsi Göötanmaan herttua, on kruununprinsessa eli hänestä tulee Ruotsin kuningatar, jos Jumala suo.
Prinssi Philip on Värmlandin herttua ja prinsessa Madeleine on Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar.
Daniel Westling (s, 1973) oli ihan tavallinen ruotsalainen, opiskellut sosiaalialaa ja harrastanut kuntoilua, piti yllä kuntosaleja Ruotsin kuninkaan kaupungissa Tukholmassa.
Suurella ilolla tänä kesänä vietettiin Danielin ja Viktorian kuninkaallisia häitä ja yllättäen Daniel poika on nyt Länsi-Götanmaan herttua, prinssi ja tulevaisuudessa Ruotsin kuningattaren puoliso, jos Jumala suo.
Tietynlainen nousu keskiluokan nuoresta miehestä Bernadotten aatelissukuun ja Ruotsin kuningashuoneen huipulle.
jos joku ei huomannut, häät pidettiin Tukholman suurkirkossa 19.6. 2010.
Ruotsi on perustuslaillinen kuningaskunta, jossa hallitsija on valtion keulakuva ja symboli, mutta todellista valtaa käyttää demokraattisilla vaaleilla valittu edustusto ja sen keskuudesta valittu hallitus, pääministeri ja muut.
Ruotsin kuningashuoneen historiaan liittyy myös aika, jolloin kuningas oli yksinvaltias, jonka tahtoa koko kansa totteli. Ja myös Suomen kansa, jonka venäläiset riistivät sodalla 1811 Ruotsin kuningashuoneen vallasta.
Kuningas Kustaa Vaasa käänsi koko Ruotsi-Suomen valtakunnan luterilaiseen uskoon mahtipäätöksellään, ja vai maan katolisilta kirkoilta katot kuten entinen aineenkirjoittaja muisteli.
Sinun kuninkaasi, Jeesus Kristus, ei ole perustuslaillinen valtakuntansa keulakuva - vaikka jotkut niin nykyään ehkä luulevat ja toimivat - vaan absoluuttista valtaa käyttävä taivaan ja maan hallitsija.
Kristus kuningas on kuitenkin hyvin ihmeellinen kuningas ihmeellisessä valtakunnassaan. Hän näet haluaa itse jakaa valtaansa toisille.
Itse koko maailmankaikkeuden Luoja on Hänelle vallan antanut, joten ei sitä kukaan Kristukselta vie.
Mutta Hän tahtoo jakaa.
omituinen tyyppi - kun saisi pitää kaiken ihan itellään...
Nämä nykyiset Lapin vanhimmat eivät oikein Kristusta tahdo kumartaa, vaan mieluummin hoitelevat Hänen hommiaan itse.
olen havainnut, että OM, GP ja muut vanhimmat ajattelevat, että Kristus istukoon kaikessa kunniassa siellä Isän oikealla puolella, ja he hoitavat tämän kristillisyyden asiat Pyhän Hengen kanssa täällä ajassa.
Sen sijaan taivaalliset 24 vanhinta
"...veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä."
sinä olet siis Kristuksen kuningashuonetta.
sen lisäksi, että olet Jumalan kruunaama kuningas, olet myös pappi.
(Ilmestyskirja on hieman naisvastainen suurine Babylonin juoppoine porttoineen ja pyhine miehineen, jotka eivät ole naisen kanssa itseään saastuttaneet)
uskallammeko kuitenkin sanoa, että olet Jumalan kruunaama kuningatar ja ole myös pappi.
Ehkä olet omaa huonettasi aatelinen, säätyläinen, ehkä sukutauluissasi on jopa jotain vanhaa kuninkaallista perua.
Mutta sinut on oksastettu jaloon öljypuuhun, Daavidin huoneeseen ja sukuun, josta meidän Herramme on lihan puolesta, Daavidin kuningashuonetta.
Daniel Westling ei syntyjään ole aatelinen - eikä entisinä aikoina häntä olisi hyväksytty kruununprinsessan puolisoksi.
Ison Britannian ja Skotlannin kuningas, Windsorin herttua, Edward Albert Christian George Andrew Patrick David
eli kuningas Edward VIII (1894-1972) luopui kruunustaan 11.12. 1936 voidakseen ottaa vaimokseen tavallisen kansan tyttären, amerikkalaisen Wallis Simpson nimisen naisen. Ongelma tosin taisi olla, että Bessielle Edward oli jo kolmas aviomies... Spencerin ja Simpsonin jälkeen.
mutta joka tapauksessa, Daniel oli tavallinen mies ja on nyt aatelinen, Ruotsin kuningashuoneen arvostettu jäsen. Hänen pojastaan tai tyttärestään tulee Ruotsin seuraava hallitsija äiti Viktorian jälkeen, jos Jumala suo.
Kuningasten kuningas ja herrojen Herra, jonka ristiinnaulitun kuvan edessä Viktoria ja Daniel vihittiin juhlallisesti Jumalan edessä avioliittoon Tukholman suurkirkon alttarin luona arkkipiispan kantaessa Kristuksen ristin sauvaa...
tahtoo olla sinun ystäväsi.
Kuningas on antanut kuuluttaa, että sinä olet Hänelle rakas - niin rakas, että Hän on sinun pahuutesi ja rikkomustesi tähden astunut alas taivaan kunniasta, syntynyt neitsyt Mariasta, kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana ja astunut alas tuonelaan, ja noussut sieltä kolmantena päivänä ja astunut ylös taivaisiin, josta on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Hän tahtoo kruunata sinut voiton seppeleellä - ole uskollinen!
Hän kutsuu sinua rakkaaksi veljekseen, rakkaaksi sisarekseen (sillä Jeesus ei ole lainkaan misogynistinen, äitinsä Poika)
Hei, sinä kruunattu!
"Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.
Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.
Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni."
Ilm 3:10-12 Biblia 1776
Kuningasten kuningas on koputellut sydämesi ovea, ja tahtoisi tulla sisään murkinalle kanssasi.
ei kysele mitä sinulla sattuu sydämesi jääkaapissa olemaan tarjottavaa. Hänelle riittää pari leipää ja kalaa, ahvenet ovat maukkaita, saattaa Hän pistää jotain omaakin evästään lisäksi...
Hei sinä kruununperillinen, valtaistuimelle nouseva!
"Katso, minä seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani.
Joka voittaa, sen minä annan istua minun kanssani minun istuimellani, niinkuin minäkin voitin ja olen minun isäni kanssa hänen istuimellansa istunut."
Ilm 3:20-21 Biblia 1776
Kristuksen kuningashuone on sangen ihmeellinen, mutta mikään ei ole sen ihmeellisempi kuin tämä nöyrä ja hiljainen Isänsä rakastama Kuningas, Herra Jeesus!
ja Hän tahtoo olla ystäväsi, pukea sinut valkoisiin, kruunata sinut kunnialla, panna viholliset kumartamaan jalkaisi edessä, antaa sinun istua samalla penkillä kanssaan taivaan kunniassa...
Hän tahtoo antaa ja antaa ja antaa niin ylenpalttisesti, että sitä ei savimaja voi ymmärtää
kuningasten Kuningas ja herrojen Herra
- miksi sanot, että on lakihenkistä puhua Jeesuksesta Kristuksesta, joka asuu meissä?
onhan meidät jo kasteessa otettu Hänen ihmeelliseen valtakuntaansa ja kultainen kruunu painettu kosteille hiuksillemme, ristinsä piirretty otsaamme ja rintaamme
Jeesus on absoluuttinen hallitsija, jonka pienintä sormen napsautusta legioonat enkelietä tottelevat.
kun Jeesus sanoo, ei yksikään tämän maan ruhtinas pysty sanomaan mitään sitä vastaan, Hän on kaikkivaltias.
luimme eilen kuinka valkoisella hevosella ratsastava Kristus syöttää tämän maailman kuninkaat lintujen ruoaksi.
Herran kiivaus on sen tekevä.
Ja kuitenkaan - Hän ei jyrää sinua eikä kulje tahtosi yli, ainakaan ilman jotain varsin hyvää syytä.
Tämä absoluuttisen vallan omaava Kuningas kunnioittaa sinun persoonaasi, eikä sammuta suitsuavaa kynttilää eikä taita särkynyttä ruokoa.
Herran Jeesuksen kunnioittaminen, rakkaus Häntä kohtaan, Kristuksen kumartaminen, on ominaista Hänen kuningashuoneelleen.
mutta ei ole pakko.
saat mennä yöhön, jos se sinua kiehtoo enemmän kuin nämä harput ja kanteleet ja Jumalan basunat ja kruunut.
moni kastettu menee, sillä he rakastavat pimeyttä ja heidän tekonsa ovat pahat.
kuitenkin minulla olisi tällainen pieni ehdotus.
anna itsesi eläväksi uhriksi Kristukselle Jumalalle.
anna elämäsi Jeesukselle.
Hän on antanut sinulle kaiken mitä edellä on mainittu ja enemmän.
miksi et luottaisi uskossa sen verran että epäilevän Tuomaan tavoin polvistuisit Hänen eteensä ja sanoisit
"minun Herrani ja Jumalani"
on toki hyvä että kiität Jeesusta Hänen verestään, jolla kaikki syntisi pestään pois tänäkin aamuna niin että saat puhtaalla hyvällä omallatunnolla vaeltaa Jumalan lapsena.
on toki hyvä, että iloitset sinua odottavatsta suuresta ilosta ja kunniasta siellä Karitsan häissä, valkopukuisten joukossa.
on ihan mukava, ettet koskaan kuole ja saat elää iankaikkisesti, iankaikkisesta iankaikkiseen, elää. aamen.
mutta mites olis, jos antaisit kunkkusi hallita elämääsi tänään?
"Herra, olisko mitään keittiöapulaisen homaa, vessan putsausta tai paskaojan kaivamista, johon voisit minua käyttää, kun minusta ei varmaan ole tärkeämpiin hommiin valtkunnassasi"
ja eiköhän se oja löydy.
semmonen Kuningas, ja kuinka nöyrästi ja rakkaasti Hän kulkee jäljissäsi, huudellen ja huhuillen "pysähdy kuuntelemaan, avaa korvasi Sanalle, kanna asiasi rukouksissa Minulle, sillä Minä pidän sinusta huolen!"
ja sinä vaan painelet oman järkesi ja Jumalan sinulle antamien lahjojesi varassa halki elämäsi, unohtaen Lähetyskäskyn ja näkemättä janoista ja alastonta ja vangittua Jeesusta ja ...
tyhmää meininkiä, tosi tyhmää!
Oi sielu, vallita suo Herran!
sinulla on Kuningas ja olet itse sen kuningashuoneen jäsen.
anna kuninkaan hallita elämääsi.
Runeberg ei näin isottele
kuinka ihminen voisikaan olla mahdollinen kaikkeen siihen, mitä Herra Jeesus niin ylenpalttisesti tahtoo rakastamilleen ihmisille antaa?
Virsi 124
Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni,
kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä
voi sitä vääryydestä.
Sen teet sä, armoinen.
Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.
On kylmä sydämeni,
tyhjä ja valoton.
Vaan kylmyyteen ja vaivaan
nyt pyydän tulta taivaan,
toivoni siinä on.
En syntiturmelusta
pois sielustani saa.
En tuskaa, ahdistusta
voi itse karkottaa.
Tyhjäksi merta luoda
ja yöstä päivää tuoda
on yhtä vaikeaa.
Rukoilen, Herra, yhä:
Henkesi lahjoita.
Sytytä valo pyhä,
mieleni kirkasta.
Yön usvat aamu voittaa,
taas uusi päivä koittaa,
saan elää armosta.
Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Maria Joutsen 1900.
Virsikirjaan 1938.
eikä Kristus tullutkaan luoksesi majesteettina kultakruunu hiuksillaan
vaan nöyränä, pahoinpideltynä, syljettynä, halveksittuna, pilkattuna, lainrikkojana tuomittuna
piikkikruunu päänahkansa lävistämänä
kätensä jalkansa ja kylkensä haavoitettuna
ja mikä sydämesi mursi?
"sinun takiasi haavoitettu"
Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö.
Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä.
Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen.
Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä."
Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää -- ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.
Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia.
He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:
-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.
Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.
Ilm 5 KR 1992
jos taivaan juhlajoukoille ja kaikille Karitsan verellä lunastetuille kelpaa Jeesusta kumartaa, vanhimmillekin aivan luonnostaan,
miksi ei sitten essuille?
"no, mikkoL, kun olet olevinasi niin viisas, mistä siis kenkä puristaa, mistä aloitamme"
mites jos alkaisitte rukoushuoneille rukoilla?
mites jos sieltä alkaisi nousta uhrisavuna pyhien rukouksia kohti taivasta, jossa ne kultamaljoihin kootaan
ja kaadetaan taivaan sateena takaisin maanpäälle
aloittakaa rukoilemalla Herraa Jeesusta
ettekä pysty ettekä halua sen jälkeen enää ikinä rukoilemista lopettaa, ei ajassa eikä iankaikkisuudessa!
vetäkää taivaan siunaus kansamme ylle ja kaikkien kansojen ylle sillä hyväntuoksuisella uhrisavulla, joka on Jumalan kansan kiitos ja ylistys ja huuto
"Jeesus, mene pois luotani, sillä olen syntinen ihminen"
ja mikä vastaus!
Virsi 434
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963
jos tahdikkuus Norjan kuninkaalle niin mikä ettei sinullekin!
iloitkaa Herrassa, vieläkin sanon, iloitkaa!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Jumalan Karitsa
Toisena päivänä näki Johannes Jesuksen tykönsä tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sentähden tulin minä vedellä kastamaan.
Ja Johannes todisti, sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hänen päällensä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.
Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.
Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,
Ja kuin hän näki Jesuksen käyvän, sanoi hän: katso, Jumalan Karitsa!
Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
Johannes 1:29-37 Biblia 1776
Johannes Kastajan juhlana kokoontuu taas esikoislestadiolaisen herätyksen väki suuriin seuroihin Lahteen.
Juhannusseurat vetävät paljon herännyttä väkeä Tapparakadulle ja vaatinevat taas poliisiltakin erityisiä liikennejärjestelyjä Lahden kaupungissa.
Evankelista kertoo erittäin syvällisesti ja kirkkaasti kaimansa Johannes Kastajan tähtihetkestä.
Sitä hetkeä varten hän oli syntynyt tähän maailmaan, vanhalle ja hieman epäuskoiselle pappi Sakariaalle ja vaimolleen Elisabetille.
Sitä varten hän oli jättänyt tämän maailman ilot - ja surut - ja asettunut asumaan Juudan autiomaahan,
Siellä hän eli askeettina - vielä esikoisiakin tiukempaa elämää! - syöden villimehiläisten hunajaa, hyönteisiä ja muuta löytämäänsä ja juoden puroista puhdasta kirkasta vettä.
ihan vaan itsekseen
mutta erakko herätti huomiota ja hänen julistuksensa osui aikalaisten sydämiin.
parannussaarna ja kaste ei ollut kuitenkaan Johannes Kastajan tärkein tehtävä.
Hän valmisti autiomaahan tietä toiselle, jonka sandaalin nahkahihnoja hän ei ollut mielestään arvollinen solmimaan.
Jeesus puhui myöhemmin ystävästään, jonka traaginen kuolema Salomen jounittelujen ja tyttären suloisen tanssin kautta sattui Häneen niin kovasti.
Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
Vai mitä lähditte katsomaan?
Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
Vai mitä lähditte katsomaan?
Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
Tämä on se, josta on kirjoitettu:
'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Luuk.7:18-28 KR 1938
Juudan autiomaan ruokoja katselemassa tänään
Herramme sanat ovat varsin merkilliset.
Siellä Juudan autiomaassa tuuli heiluttaa ruokoja, jotka kasvavat varjoisissa rotkolaaksoissa, wadeissa, yli kahden metrin korkeuteen löytämiensä vesipurojen äärillä.
ei ollut Johannes myöskään kovin koreasti pukeutunut eikä juonut viiniä eikä syönyt herkullisia ruokia.
kamelinkarvoista kudottu yksinkertainen nuttu, vyö ja kamelinnahasta tehdyt skandaalit jalassa ... siinä se suurinpiirtein.
herrojen linnoista ja palatseista löytyvät ne prameat vaatteet ja herkkuja notkuvat pöydät.
mutta Jeesuksen kuvaus tunkee Jumalan kansan pyhien kirjoitusten kautta paljon syvemmälle.
tämä on profeettoja suurempi, tämä on Malakian ennustama Tien valmistaja, adventin mies.
ja sitten jotain ihan kummaa:
"Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes"
Jeesus
äidin lapsista, ihmisistä, ei löydy ketään Johannes Kastajaa suurempaa.
no, Johannes itse sanoi että Marian poika on suurempi.
mutta jos jätämme Hänet laskuista, ei yhtään ihmistä ole Johannesta suurempaa.
no ei sitten!
mutta Herramme jatkaa
"mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän"
Jeesus
jos muistan oikein, Luukkaan evankeliumissa ei missään mainita uudestisyntymistä sillä tavoin, kuin Johanneksen evankeliumissa kertomuksessa Nikodemuksesta.
mutta miten muuten voimme ymmärtää nämä Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa?
jos ei vaimosta syntyneistä kukaan ole suurempi
niin onko ne taivasten valtakunnan pienimmät, jotka ovat Johannesta suurempia, sitten vainajia taivaassa?
no kun ei
Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on tässä ja nyt - lähellä, ihan liki
Hänen sanansa asettavat tässä ikäänkuin vastakkain vaimosta syntyneet ja taivasten valtakunnan kansalaiset
heillä on joku toinen kansalaisuus, passi
Johannes Kastajalla ei sitä ole.
ja todellakin, Johannes sai surmansa ennenkuin Golgatan ja ylösnousemusaamun tapahtumia.
muistamme kaikki legendan (?) entisestä miehestä, joka oli kirkossa.
Herra prohvessori oli jo puhunut pitkään siitä, että Johannes Kastaja ei kuulunut enään Vanhaan tesetamenttiin - vanhan liiton aikaan.
Sitten oli perusteellisesti osoitettu, että Johannes Kastaja ei kuitenkaan ole vielä uuden liiton ihminen - taivasten valtakunnan kansalainen Kristuksen sovitustyön nojalla.
vaikka Jumalan Karitsan tietä valmistikin.
"Mihin siis Johannes Kastajan laitamme?"
"Laita vaikka tähän" isäntä sanoi kirkonpenkistä nousten "minä lähden antamaan hevoselle heiniä"
Tappajakadulle voi saapua esikois-farisealaista väkeä ja joku Johannes Kastaja voi siellä kokoontuville jyristä
"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne:
'Onhan meillä vanhimmat Lapissa', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää vanhimpia Lappiin.
Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
saarnoissa katseet suunnataan omaan vaellukseen, herätellään katumuksen kyyneliä ja synnintuntoa tuttuun tapaan, tarjotaan apua ja anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.
tavataan tuttuja, vertaillaan autoja, kuulostellaan pikkuserkun tyttären häistä.
hoidetaan asiat kuntoon Jumalan ja seurakunnan kanssa.
siitä on virkistyneenä taas hyvä pyrähtää kotimatkalle ja arkeen.
synnit on todistettu anteeksi ja Jumalan lapseus vahvistettu.
Sallikoon Herra Jeesus armostaan, että siellä tässä Johannes Kastajan juhlassa löytyisi myös uskollinen paimen, joka voi suurseurojen jälkeen kertoa:
"todistin hänen olevan Jumalan Pojan"
"sanoin, katso, Jumalan Karitsa!"
Ja edes kaksi seuraväessä penkillä istunutta kuulivat saarnaajan puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
sanot "no kyllä siellä Sanaa luetaan ja synnit todistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi Pyhän Hengen asuvaisten toimesta.
Seurakunnassa kuullaan armon ääni, Kristuksen ääni"
minä sanon
käännä katseesi Kristukseen, äläkä tuijota sydämesi mustia seiniä, kilvoituksesi vahvoja ja heikkoja puolia.
katso Jumalan Karitsaa!
Virsi
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.
Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!
Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!
Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.
Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.
Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.
Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.
Paul Gerhardt 1647.
Suom. Andreas Elgfoth 1763,
Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
kristillisen elämän voima ei ole sinussa asuvainen Pyhä Henki, joka irrottaa synnin paulat ja kahleet
kristillisen elämän voima ei ole puhdas oppi, joka tunnistaa kaikki harhat ja osaa neuvoa raikkaille lähteille.
kristillisen elämän voima ei ole seurakunta, jossa annetaan synnit anteeksi ja jossa neuvotaan kristillisyyden tiellä kulkijoita ja yhdessä toinen toistamme tukien jaksetaan perille.
kristillisen elämän voima on Jumalan Karitsa.
jos Jumalan teurastettu Karitsa on arvollinen saamaan kunnian ja ylistyksen siellä ylhäällä taivaan kirkkaudessa
eikö täällä maanpäällä vielä maailman pimeydessä, synnin ja kuoleman alhoissa, perkeleen valtakunnan liepeillä asuva kristillinen seurakunta Jumalan Karitsaa ylistäisi?
Johannes Kastaja kyllä saarnaa parannusta.
mutta se ei ollut hänen tärkein tehtävänsä, eikä Kastajan seurakuntaa enää ole olemassa.
hänen varsinainen sanomansa on
katso Jumalan Karitsa
ota neuvosta vaarin
katso sinäkin Jumalan Karitsaa
Kun Karitsa otti kirjan,
ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä.
Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia. He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä.
Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:
-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.
Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen",
ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.
Ilm 5:8-14 KR 1992
Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sentähden tulin minä vedellä kastamaan.
Ja Johannes todisti, sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hänen päällensä.
Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.
Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.
Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,
Ja kuin hän näki Jesuksen käyvän, sanoi hän: katso, Jumalan Karitsa!
Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
Johannes 1:29-37 Biblia 1776
Johannes Kastajan juhlana kokoontuu taas esikoislestadiolaisen herätyksen väki suuriin seuroihin Lahteen.
Juhannusseurat vetävät paljon herännyttä väkeä Tapparakadulle ja vaatinevat taas poliisiltakin erityisiä liikennejärjestelyjä Lahden kaupungissa.
Evankelista kertoo erittäin syvällisesti ja kirkkaasti kaimansa Johannes Kastajan tähtihetkestä.
Sitä hetkeä varten hän oli syntynyt tähän maailmaan, vanhalle ja hieman epäuskoiselle pappi Sakariaalle ja vaimolleen Elisabetille.
Sitä varten hän oli jättänyt tämän maailman ilot - ja surut - ja asettunut asumaan Juudan autiomaahan,
Siellä hän eli askeettina - vielä esikoisiakin tiukempaa elämää! - syöden villimehiläisten hunajaa, hyönteisiä ja muuta löytämäänsä ja juoden puroista puhdasta kirkasta vettä.
ihan vaan itsekseen
mutta erakko herätti huomiota ja hänen julistuksensa osui aikalaisten sydämiin.
parannussaarna ja kaste ei ollut kuitenkaan Johannes Kastajan tärkein tehtävä.
Hän valmisti autiomaahan tietä toiselle, jonka sandaalin nahkahihnoja hän ei ollut mielestään arvollinen solmimaan.
Jeesus puhui myöhemmin ystävästään, jonka traaginen kuolema Salomen jounittelujen ja tyttären suloisen tanssin kautta sattui Häneen niin kovasti.
Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
Vai mitä lähditte katsomaan?
Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
Vai mitä lähditte katsomaan?
Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
Tämä on se, josta on kirjoitettu:
'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Luuk.7:18-28 KR 1938
Juudan autiomaan ruokoja katselemassa tänään Herramme sanat ovat varsin merkilliset.
Siellä Juudan autiomaassa tuuli heiluttaa ruokoja, jotka kasvavat varjoisissa rotkolaaksoissa, wadeissa, yli kahden metrin korkeuteen löytämiensä vesipurojen äärillä.
ei ollut Johannes myöskään kovin koreasti pukeutunut eikä juonut viiniä eikä syönyt herkullisia ruokia.
kamelinkarvoista kudottu yksinkertainen nuttu, vyö ja kamelinnahasta tehdyt skandaalit jalassa ... siinä se suurinpiirtein.
herrojen linnoista ja palatseista löytyvät ne prameat vaatteet ja herkkuja notkuvat pöydät.
mutta Jeesuksen kuvaus tunkee Jumalan kansan pyhien kirjoitusten kautta paljon syvemmälle.
tämä on profeettoja suurempi, tämä on Malakian ennustama Tien valmistaja, adventin mies.
ja sitten jotain ihan kummaa:
"Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes"
Jeesus
äidin lapsista, ihmisistä, ei löydy ketään Johannes Kastajaa suurempaa.
no, Johannes itse sanoi että Marian poika on suurempi.
mutta jos jätämme Hänet laskuista, ei yhtään ihmistä ole Johannesta suurempaa.
no ei sitten!
mutta Herramme jatkaa
"mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän"
Jeesus
jos muistan oikein, Luukkaan evankeliumissa ei missään mainita uudestisyntymistä sillä tavoin, kuin Johanneksen evankeliumissa kertomuksessa Nikodemuksesta.
mutta miten muuten voimme ymmärtää nämä Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa?
jos ei vaimosta syntyneistä kukaan ole suurempi
niin onko ne taivasten valtakunnan pienimmät, jotka ovat Johannesta suurempia, sitten vainajia taivaassa?
no kun ei
Jeesus sanoo, että taivasten valtakunta on tässä ja nyt - lähellä, ihan liki
Hänen sanansa asettavat tässä ikäänkuin vastakkain vaimosta syntyneet ja taivasten valtakunnan kansalaiset
heillä on joku toinen kansalaisuus, passi
Johannes Kastajalla ei sitä ole.
ja todellakin, Johannes sai surmansa ennenkuin Golgatan ja ylösnousemusaamun tapahtumia.
muistamme kaikki legendan (?) entisestä miehestä, joka oli kirkossa.
Herra prohvessori oli jo puhunut pitkään siitä, että Johannes Kastaja ei kuulunut enään Vanhaan tesetamenttiin - vanhan liiton aikaan.
Sitten oli perusteellisesti osoitettu, että Johannes Kastaja ei kuitenkaan ole vielä uuden liiton ihminen - taivasten valtakunnan kansalainen Kristuksen sovitustyön nojalla.
vaikka Jumalan Karitsan tietä valmistikin.
"Mihin siis Johannes Kastajan laitamme?"
"Laita vaikka tähän" isäntä sanoi kirkonpenkistä nousten "minä lähden antamaan hevoselle heiniä"
Tappajakadulle voi saapua esikois-farisealaista väkeä ja joku Johannes Kastaja voi siellä kokoontuville jyristä
"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne:
'Onhan meillä vanhimmat Lapissa', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää vanhimpia Lappiin.
Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
saarnoissa katseet suunnataan omaan vaellukseen, herätellään katumuksen kyyneliä ja synnintuntoa tuttuun tapaan, tarjotaan apua ja anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.
tavataan tuttuja, vertaillaan autoja, kuulostellaan pikkuserkun tyttären häistä.
hoidetaan asiat kuntoon Jumalan ja seurakunnan kanssa.
siitä on virkistyneenä taas hyvä pyrähtää kotimatkalle ja arkeen.
synnit on todistettu anteeksi ja Jumalan lapseus vahvistettu.
Sallikoon Herra Jeesus armostaan, että siellä tässä Johannes Kastajan juhlassa löytyisi myös uskollinen paimen, joka voi suurseurojen jälkeen kertoa:
"todistin hänen olevan Jumalan Pojan"
"sanoin, katso, Jumalan Karitsa!"
Ja edes kaksi seuraväessä penkillä istunutta kuulivat saarnaajan puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
sanot "no kyllä siellä Sanaa luetaan ja synnit todistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi Pyhän Hengen asuvaisten toimesta.
Seurakunnassa kuullaan armon ääni, Kristuksen ääni"
minä sanon
käännä katseesi Kristukseen, äläkä tuijota sydämesi mustia seiniä, kilvoituksesi vahvoja ja heikkoja puolia.
katso Jumalan Karitsaa!
Virsi
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.
Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!
Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!
Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.
Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.
Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.
Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.
Paul Gerhardt 1647.
Suom. Andreas Elgfoth 1763,
Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
kristillisen elämän voima ei ole sinussa asuvainen Pyhä Henki, joka irrottaa synnin paulat ja kahleet
kristillisen elämän voima ei ole puhdas oppi, joka tunnistaa kaikki harhat ja osaa neuvoa raikkaille lähteille.
kristillisen elämän voima ei ole seurakunta, jossa annetaan synnit anteeksi ja jossa neuvotaan kristillisyyden tiellä kulkijoita ja yhdessä toinen toistamme tukien jaksetaan perille.
kristillisen elämän voima on Jumalan Karitsa.
jos Jumalan teurastettu Karitsa on arvollinen saamaan kunnian ja ylistyksen siellä ylhäällä taivaan kirkkaudessa
eikö täällä maanpäällä vielä maailman pimeydessä, synnin ja kuoleman alhoissa, perkeleen valtakunnan liepeillä asuva kristillinen seurakunta Jumalan Karitsaa ylistäisi?
Johannes Kastaja kyllä saarnaa parannusta.
mutta se ei ollut hänen tärkein tehtävänsä, eikä Kastajan seurakuntaa enää ole olemassa.
hänen varsinainen sanomansa on
katso Jumalan Karitsa
ota neuvosta vaarin
katso sinäkin Jumalan Karitsaa
Kun Karitsa otti kirjan,
ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä.
Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia. He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on teurastettu,
olet verelläsi ostanut Jumalalle
ihmisiä kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.
Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä.
Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä:
-- Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.
Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, maan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat:
-- Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.
Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen",
ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.
Ilm 5:8-14 KR 1992
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)