Kuuliaisuus

Heprealaiskirje katselee hyvin vakavasti Jeesuksen kärsimystä Getsemanen puutarhassa.

Kirjoittaja - ehkä Apollos joka oli väkevä raamatuissa (Apt 18:24) - toteaa sitten aivan yllättävästi:

Jeesus oppi kärsimyksestään kuuliaisuuden Isälle.

Eikö Jeesus sitten ollut kuuliainen Taivaalliselle Isälleen koko elämänsä ajan?

Ei Hän koskaan tehnyt syntiä Jumalan tahtoa vastaan, vaikka Häntä Mooseksen lain rikkojana yleisesti pidettiinkin?

Kyse ei nyt ollut synnistä.

Kysymys oli tahtojen taistelusta, Poika arveli että ehkä tämän katkeran maljan juominen ei sittenkään olisi välttämätöntä. Varmaan olisi Isällä jokin toinenkin tie.

Itkulla ja huudolla Jeesus Getsemanessa polvillaan rukoili ja taisteli Isän tahdon kanssa.

Kuuliaisuus merkitsi taipumista tässäkin asiassa Jumalan tahtoon - joka oli aivan kamala.

niin että tien lopussa kuoleva Jeesus oli aivan kaiken menettänyt yksin pimeydessä ja kysyi vain

"eli, eli lama sabaktani"

uskon että jotain tässä hetkessä murtui Taivaan Isän sydämessä.



Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Hep 5:7-10 KR 1992



Heprealaiskirje sanoo, että Getesemanessa Jumalan Poika oppi kuuliaisuuden Isälle.

nyt Hän on "kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."

Jeesus on kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat Hänelle kuuliaisia.

Ne jotka eivät ole kuuliaisia Jeesukselle ovat eri joukkoa.

Asia on hyvin keskeinen ja tärkeä suhteesamme elävään Jumalaan.



Koetan tässä kuvata kolmenlaista käsitystä siitä, mitä on kuuliaisuus.

1. Täytetty työ

2. Tehtävä työ

3. Oikea kuuliaisuus



1. Täytetty työ

Veisaamme Lars T. Nybergin syvällisessä virressä:

Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan
Virsi 299:4

Näiden levollisten ja lohdullisten sanojen kanssa saatamme päätyä ajattelemaan, että Jeesus on ollut meidän puolestamme kuuliainen Jumalalle.

Jeesus on elänyt täydellisessä kuuliaisuudessa, ei koskaan rikkonut Jumalan tahtoa - vaikka Häntä lainrikkojana pidettiin ja tuomittiin kuolemaan - ja totteli Jumalaa myös Getsemanen kauhujen yössä.

Täytetty työ, täydellinen kuuliaisuus, saamme uskoa sen omalle kohdallemme puettuina Kristukseen.

---
eikös se näin ole?



Jeesus eli ihmisenä ihmisten joukossa, oppi lapsesta tuntemaan pyhät Kirjoitukset, viihtyi temppelissä ja synagoogissa, missä Hänen Isänsä on ja oli kuuliainen Jumalalle kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

Jeesus on ollut täydellisesti kuuliainen Jumalalle ja näyttänyt esimerkillään, millaista on Jumalan tahdon mukainen elämä.

Tähän ei yhdelläkään ihmisellä ole lisäämistä - Marian Poika on sen tehnyt yksin ja parhaat ja lähimmät ystävätkin hylkäsivät Hänet kun tosipaikka tuli.



Heprealaiskirje ei puhu tuossa mainitussa kohdassa kuuliaisuudesta Jumalalle.

Heprealaiskirje puhuu tuossa mainitussa kohdassa kuuliaisuudesta Jeesukselle.

Jeesus on maksanut velkamme, lunastanut meidät synnin orjuudesta, perkeleen vallasta, kuoleman kynsistä.

Että eläisimme kuuliaisina Hänelle.

Jeesuksella on meille tässä ajassa yhtä ja toista puuhaa.

Toki meiltä odotetaan kuuliaisuutta Jumalan tahdolle - mutta se tahto toteutuu siinä, että olemme kuuliaisia Herralle Jeesukselle.


2. Tehtävä työ

Sanalla kuuliaisuus on aivan toinen merkitys esikoislestadiolaisuudessa.

Kyseessä on nimenomaan kuuliaisuus Jumalan ilmoitetulle tahdolle, sen noudattamista, mikä on hyvää ja oikein ja sen karttamista mikä on pahaa ja väärin.

Tässä kristillisyydessä uudestisyntynyt Jumalan lapsi tahtoo koko sydämestään elää Isän tahdon mukaisesti, panna pois kaiken sen mikä kietoo ja tekee hitaaksi, synnin joka saastuttaa hääpuvun ja joka sammuttaa sydämestä elävän uskon.

Vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat auttavat tässä julistamalla Jumalan sanaa ja opettamalla ja neuvomalla oikeaa uskoa Jeesukseen ja kristillistä vaellusta tämän pahan maailman keskellä.

Painopiste on yleensä oman hengellisen elämän huoltamisessa ja käytännöllisessä arjen elämän kuuliaisuudessa Isän Jumalan tahdolle.

Koska puutteita vaelluksessa on, heikkoutta lihassa, viettelyksiä, lankeamuksiakin, tarjolla on puhdistava lähde, jossa Jeesuksen nimessä ja veressä saadaan vaellusvaatteet taas pestä puhtaan valkoisiksi ja uskoa itsensä pyhäksi ja autuaaksi ja aivan taivaan keskelle asti.



Olennaisesti tällainen uskonnollinen käyttäytyminen ei poikkea muista suurista kirjauskonnoista, juutalaisuudesta ja islamista.

Siellä rabbit ja imaamit myös kertovat kokoontuneelle väelle, mitä on oikea kuuliaisuus Isän Jumalan tahdolle ja millaisia asioita tulee välttää, miten pukeutua, käyttäytyä, mistä pysytellä poissa, minne mennä.

Ero on lähinnä siinä, kuinka rikkomusten ja lankeamusten kanssa toimitaan.

Juutalaisilla oli muinoin Jerusalemin temppeli ja sen eläinuhrit, joihin kuului myös syntiuhrit.

Tänään uhria syntien edestä ei ole ja pääsiäislampaasta on vain luut muistona juhla-aterialla. Mutta on kyllä syntien tunnustamista, anteeksi pyytämistä Psalmien syvällisessä hengessä, on puhdistautumiskylpyjä mikve- altaassa, on puhtaan elämän neuvoja ja on jopa kukon heiluttamista pään yllä ultraortodoksien pääsiäisenä.



Kuuliaisuus on islamin uskonnon ytimessä.

Arabiankielinen sana islam tosin tarkoittaa tarkasti "alistumista" pikemmin kuin "kuuliaisuutta".

Muslimi on ihminen, joka alistuu pyhän Jumalan tahtoon.

Rikkomusten tapahtuessa islamin opetus on, että laupias ja armahtava Jumala ymmärtää kylllä luomansa ihmisen heikkouden ja antaa voimaa vaeltaa Jumalan tahdon mukaan.

Samaten kuin juutalaisuudessa, islamissa on väkevä uskonnollinen laki. Shari'a lakia sovelletaan islamilaisissa maissa siviili- ja rikosoikeudessakin. Valtio pitää näin lain määräysten ja rikkomusten rangaistusten kautta yllä Jumalan tahtoa.



Nykyään useimmissa kristillisissä maissa ja juutalaisten Israelissa julkinen yhteiskunnallinen lainsäädäntö ja käyttö on erossa uskonnollisista laeista ja toisinaan niiden kanssa ristiriidassa -

yhteiskunta pyrkii demokraattisesti edustamaan kansalaistensa arvomaailmaa uskonnosta riippumatta.

Tämän rinnalla toki toimivat myös uskonnollisten yhteisöjen omat oikeusistuimet.

Rabbiininen oikeus on varsin merkittävä useimpien juutalaisten elämässä, sekulaarien siitä mutistessa.

Tuomiokapitulit käyttävät kirkkolakia asioiden ratkomisessa erityisesti kirkon työntekijöitä koskevissa autonomisissa asioissa.



Työtä tekevät krisityt eivät välttämättä katso olevansa lain alla - sehän ei olisi kristillisen opin mukaista.

Ajatus on pikemmin sama kuin juutalaisilla - koska olemme Isän lapsia, tahdomme omasta halustamme olla kuuliaisia.

Uudestisyntynyt kristitty kysyy Jumalan haluaa sen mukaan elää, kun lihallinen ihminen ei halua Jumalan laista mitään kuulla, vaan tehdä mitä itse oikeana ja hyvänä pitää.

Olennaista on tämän kakkoskohdan yhteydessä kuuliaisuus Jumalan tahdolle, ja sitä seuraava hurskas elämä.



En voi ulkopuolisena väittää tietäväni, mitä sana "kuuliaisuus" tuo esikoisen mieleen.

Olen tässä väittänyt kuitenkin tietäväni, että sana "kuuliaisuus" tuo esikoisen mieleen kuuliaisuuden Jumalan tahdolle.

Tämä tahto on eri tavoin ilmoitettu, mutta erityisesti siitä opetetaan seurapuheissa ja saarnoissa, kristillisen elämän ohjeita ja neuvoja.

Tottelemattomuus on kuuliaisuuden vastakohta ja sellaista uskova karttaa.


3. Oikea kuuliaisuus

---

niin, mitä se on?

kerro sinä!

Jumalan Poika koulussa

Jeesuksen ahdistus Getsemanessa. El Greco 1590

Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
9. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,

Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen


Heprealaiskirje 5:5-10 Biblia 1776


Pyhä Raamattu ei kerro Ollin oppivuosista. Jeesuksen lapsuus, teini-ikä ja nuori aikuisuus jäävät Luukkaan evankeliumin sanojen varaan:

"Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä." Luukas 2:52

Mutta kyllä Jumalan Poika kävi kouluja.

Meillä on helposti kovin kiiltokuvamainen näkemys Jeesus Nasaretilaisesta.

Ajattelemme että koska Hän on Jumalan Poika niin Hän on täydellinen, kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kuten Jumala.

Mutta silloin Hän ei olisi oikea ihminen vaan jonkinlainen maanpäällä kulkeva Jumala.




Kun tarkemmin katsomme, Jeesus kävi kovia Jumalan kouluja, eikä Hän suinkaan alusta asti tiennyt kuka Hän todella on.

Johannes kirjoittaa vaiheesta, kun rautalanka alkoi olla Jeesuksellea väännettynä että mikä tämä juttu oikein on:


Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.

Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)

Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.

Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.

Johannes 13:1-5 Biblia 1776


Eikö olekin hämmästyttävän upea kohta Johanneksen evankeliumissa!


"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.

Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli."

olisi varmaan yksi ja toinen meistä tuossa hieman toisin käyttäytynyt.

"Hei, minä olen tajunnut että olen kuningasten Kuningas ja menen kohta Jumalan luokse valtaistuimelleni, jonka Isä minulle antaa.

Katsos, Pietari, sandaalit ovat vähän kurassa - kiitos että peset ne. Johannes, voisitko tuoda mulle lisää sapuskaa. Andreas, kipaisepas torilta vielä salaattia ja tuoretta leipää, tämä on jo vähän kuiva. Martta, mistä löysit tämän surkean viinin, käyppäs noutamassa vähän parempaa tavaraa joka sopii Kuninkaalle"



Kyllä me ihmiset osaamme vaatia arvonantoa ja kulkea pyhän uskomme antamalla oikeudella pää pystyssä ja otsa jalosti kurtulla syntisen maailman keskellä!

tulee mieleeni arkkipiispa Vikströmin käynti Israelissa. Olimme Golanilla YK joukkojen saunassa, ja siinä apurina kun olin niin tarjouduin että voisin herra arkkipiispan selän pestä.

hän antoi siihen luvan - ja vaati sitten pestä minun selkäni.

unohtumaton saunakierros!


"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä."

Uusi testamentti kertoo kuitenkin, että Jeesus oli vanhemmilleen alamainen, ei mikään tuittupää lapsi, ja että Hän oli sydämeltään nöyrä.

Ollin oppivuodet eivät oikeastaan keskittyneet Jeesuksen sisäiseen nöyryyttämiseen - Johannes vain sanoo, että kun koko juttu oli Hänelle valjennut ja taivaallinen kirkkaus Hänen silmiensä edessä, Hän oli edelleen nöyrä ja tahtoi näyttää, kuinka Hänen omiensa tulee palvella toinen toistaan.

suorastaan kilpailla toinen toisemme kunnioittamisessa.


Heprealaiskirje todistaa samaa Jeesuksen nöyryydestä

"Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin."

noin vapaasti sanoen

Jeesus ei ollut kuninkaan poika, prinssi, joka nalkuttaa isälleen "hei, missäs ne mun läänitykset on, pistähän ukkeli jo eläkkeelle että saan prinsessan ja valtakunnan"

Jeesus ei vaatinut itselleen Israelin korkeimman uskonnollisen viranomaisen asemaa. Näin heprealaiskirje sen sanoo: "Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva"


Raamatun Jeesus ei todellakaan ole mikään kiiltokuva, muuttumaton ikoni, Jumalan kuva, joka ei itse asiassa ole oikea ihminen.

Saatamme kyllä sanoa "Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin"

Mutta olisi ehkä hyvä joskus ihan pysähtyä noihin kahteen sanaan "kaikessa kiusattu"

miksi?

vastaus tulee heti mieleemme "että Hän voisi kiusattuja auttaa"

näemme tästä että Jeesus tuli ihmiseksi, asettui meidän paiakllemme ja otti samat ongelmat ja sairaudet ja kiusaukset ja vastoinkäymiset ja luonnonkatastrofit ja onnettomuudet ja ihmisten kiusan ja kateuden ja uskonnollisen halveksunnan ja ylpeyden .... mitä mekin koemme.

Jokaisen edellä olevan asian kohdalle voisimme laittaa jonkin kertomuksen evankeliumeista, joissa tuo näkyy todellisuudessa.

Ei meidän tehtävämme ole olla Mestaria parempia.

Myös meidän tehtävämme on - Hänen kanssaan - astua alas maan alimpiin paikkoihin, vankiloihin, sairaaloihin, orpokoteihin, lesken köyhään kotiin, mielisairaiden ja riivattujen ja alkoholistien ja narkkareiden ja prostituoitujen ja murhamiesten ja ryövärien maailmaan. Ihmisten todellisuuteen.


Sanoisin näin

ihminen, jolla on sydämessään kiiltokuvamainen kuva Jeesuksesta edustaa kiiltokuvamaista uskoa.

siistiä, kaunista katseltavaa - ja ah, niin kaukana pahasta maailmasta.

ihminen, jonka sydämessä Herra Jeesus Kristus itse asuu lukee nämä heprealaiskirjeen sanat hyvin vakavasti



"Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut."

Hep 5:7-8 Biblia 1776


Ollin oppivuodet keskittyivät yhteen asiaan - kuuliaisuuteen.

Kiiltokuvakristityltä nuo sanat menevät itsestään selvinä kuin vesi sorsan selästä. Tottahan tässä ollaan kuulaisiai, on huivikin seuroissa ja ei meillä televisiotakaan ole ja kahvit ja pullat vuorollamme tarjoamme.

Jumalan lapsi sen sijaan menee hyvin vakavaksi. Jos kuuliaisuuden oppiminen on noin vaikeaa, ja vasta sen jälkeen Heprealaiskirje sanoo Hänen saavuttaneen täydellisyyden, kuinka ihmeessä minä voisin olla kuuliainen pyhän Jumalan tahdolle?

Ja Sana vastaa hellästi

et sinä voi

vaikka mitä tekisit, kuinka tuskan huudoin rukoilisit Jumalaa, sinä et pysty olemaan kuuliainen Hänen tahdolleen.

"Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen"

Heb 5:9 Biblia 1776


Jumalan lapsi on kuuliainen Jeesukselle.

mitä se merkitsee

"kuuliainen" tulee sanasta "kuulla"

Hän kuulee Hyvän Paimenen äänen ja seuraa Häntä.

"Puhu Herra, palvelijasi kuulee"

varoitan vain - ja tämän voivat monet nettiruukkulaiset todistaa - sinä et tule aina lainkaan pitämään siitä, mitä kuulet.

paljon mukavampi olisi olla tottelematon

tai pitää sopiva etäisyys Jeesukseen, kiiltokuvaan.

Elävä kristitty ei nuku, hän on herännyt, valveilla ja hän kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä.

joka päivä. nytkin.


ja kun kompuroimme ja eksymme omille teillemme ja rikomme Jeesuksen ohjeita ja neuvoja

ei Hän syytä.

Isä Jumala lukee Jumalan Pojan kuuliaisuuden meidän kuuliaisuudeksemme.

Kun olemme Jeesuksessa, me Hänessä täytämme Isän tahtoa, Kristuksen ruumiina tässä maailmassa.

ethän jää tästä huikeasta elämän seikkailusta pois!


Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.

Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.

Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.

Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.

Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.


Virsi 299
Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901.
Virsikirjaan 1938.