Jumalan pelko

Pelkäämme Jumalaa, koska Hän on pelättävä.

Mikään hyssyttely ja uskonnollinen hyminä ei tässä auta. "onhan Jumala rakkaus"

on toki

mutta millainen rakkaus!

Aatami ja Eeva rikkoivat sen yhden ainoan käskyn. Kävivät omenavarkaissa.

Rangaistus on maastakarkoitus, ankara elämä karuissa oloissa ja kunniaton kuolema.

Israelin kansa hylkäsi Messiaansa.

Rangaistus oli heidän valtakuntansa täydellinen, raaka ja pohjamutiin asti ulottuva tuhoaminen Rooman sotakoneiston jalkoihin.

Perheen isä on Jeesuksen rakas, evankelioiva, laulaja, neljän lapsen isä. Talvisella tiellä pieni ohitusvirhe, ja vastaantuleva auto lopettaa elämänsä kesken kaiken.

Koneen kappaleita löytyi merestä. (Guardian)

Air France Airbus 330 on 1.6. 2009 matkalla Brasiliasta Ranskaan. Taivaalta ehkä iskee salama, nopeusmittarit ovat ehkä rikki. Emme varmaan koskaan saa tietää. Kaikkien koneessa olijoiden elämä päättyy muutamassa minuutissa - 228 ihmistä 32 eri maasta.



Oikein mukava Matti Meikäläinen, hyväntahtoinen, ei tekisi kärpäsellekään pahaa.

Ei tykännyt rippikoulusta, ei kirkon menoista, erosi sieltä ja lähti elämään omaa elämäänsä.

Tuomiona elävältä polttaminen. Ikuisesti.



Kaikkensa Jeesukselle antanut ihminen, ent. Saulus Tarsolainen, kiertää telttojan kutoen maasta toiseen ansaiten elatuksensa ettei olisi rasituksena nuorille seurakunnille.

Tekee lähetystyötä yötä päivää, on milloin kivitettynä, milloin raipalla piiskattuna neljäkymmentä kertaa yhtä vaille,

Päättää elämänsä vankilassa, josta viedään ulos ja roomalaisella miekalla lyödään pää pois.



Kuningas Daavid alkaa epäillä, mahtaako sotilasvoima riittää ja antaa tehdä väestönlaskennan kaupungissa.

Jumala suuttuu, ettei Daavid luota häneen ja kysyy profeetan kautta "rangaistus on tuleva, tahdotko joutua ihmisten käsiin vai Herran käsiin"

viisaasti Daavid valitsee Jumalan rangaistuksen - sillä ihmisen käsiin on ikävä jäädä.

Ja niin Herran enkeli kulkee pitkin poikin Israelin maata ja tappaa ihmisiä, lapsia, vanhuksia, miehiä, naisia. Silmittömästi, kuin rutto.



Ja Herran viha taas julmistui Israelia vastaan ja hän kehoitti Davidin heidän keskellensä, sanoen: mene ja lue Israel ja Juuda. Ja kuningas sanoi Joabille sodanpäämiehellensä: mene nyt kaikkein Israelin sukukuntain ympäri, ruveten Danista BerSebaan asti, ja lue kansa, että minä tietäisin kansan paljouden. Joab sanoi kuninkaalle: Herra sinun Jumalas enetköön siihen kansaan sata kertaa sen verran kuin siinä nyt on, että herrani kuninkaan silmät sen näkisivät; mutta mitä iloa on herrallani kuninkaalla siitä asiasta? Mutta kuninkaan sana vahvistui Joabia ja sodanpäämiehiä vastaan. Niin Joab ja sotajoukon päämiehet menivät kuninkaan tyköä lukemaan Israelin kansaa. Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta vahvaa miekan ulosvetävää sotamiestä; mutta Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä. Ja Davidin sydän tykytti sitte kuin kansa luettu oli, ja David sanoi Herralle: minä olen sangen suuresti syntiä tehnyt, että minä sen tein. Herra, käännä nyt palvelias pahateko pois; sillä minä olen tehnyt sangen tyhmästi. Ja kuin David huomeneltain nousi, tuli Herran sana prophetan Gadin Davidin näkiän tykö, sanoen: Mene ja puhu Davidille: näin sanoo Herra: kolme minä panen sinun etees; valitse itselles niistä yksi, jonka minä sinulle teen. Gad tuli Davidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: tahdotkos että nälkä tulee seitsemäksi ajastajaksi maakunnalles, taikka ettäs kolme kuukautta pakenet vihamiestes edellä ja he ajavat sinua takaa, eli että rutto on kolme päivää sinun maallas? Niin ota nyt vaari, ja katso, mitä minä hänelle vastaan, joka minun lähetti. David sanoi Gadille: minulla on sangen suuri ahdistus; mutta salli meidän langeta Herran käsiin, sillä Herran armo on suuri. En minä tahdo langeta ihmisten käsiin. Ja Herra antoi ruttotaudin tulla Israeliin, ruveten aamulla niin määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Danista niin BerSebaan asti, seitsemänkymmentä tuhatta miestä. Ja kuin enkeli ojensi kätensä Jerusalemin ylitse, kadottaaksensa häntä, niin Herra katui sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa hävitti: kyllä jo on; pidä nyt kätes alallansa. Ja Herran enkeli oli Araunan Jebusilaisen riihen tykönä. Kuin David näki enkelin, joka kansaa löi, sanoi hän Herralle: katso, minä olen syntiä tehnyt ja minä olen sen pahan tehnyt: mitä nämät lampaat ovat tehneet? Anna siis kätes olla minua vastaan ja minun isäni huonetta vastaan. Ja sinä päivänä tuli Gad Davidin tykö ja sanoi hänelle: mene ja rakenna Herralle alttari Jebusilaisen Araunan riiheen. Ja David meni kohta niinkuin Gad sanoi ja Herra oli käskenyt.

Otteita 2 Sam 24 Biblia 1776



Tiedät varmaan, mikä tämä Araunan puimatanner, Araunan riihi jebusilaisten kaupungissa on?

Se on se paikka, johon kuningas Salomo rakensi temppelin.

se paikka, jossa Ylimmäinen pappimme kerran opetti.

Jerusalemin temppeli.

Näin se sai alkunsa 2 Sam 24 mukaan.

Mutta peljättävä meidän Jumalamme on.


Ehkä sanot, puhut Vanhan testamentin Jumalasta, puhut luonnon ja ihmisen elämän ankaruudesta, onnettomuuksista ja vastoinkäymisistä.

Mutta meillä on Uuden testamentin Jumala.


hmmm...

oletkohan lukenut Uutta testamenttiasi, mitä Jumala antoi tapahtua ja tahtoi tapahtuvaksi rakkaalle, ainoalle Pojalleen?

Meidän Jumalamme on Pyhä ja sangen peljättävä.


Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin, että noudatamme Hänen käskyjään.

Ei niistä kymmenestä käskystä yhtäkään ole peruttu.

"Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni."
Jeesus

Johannes 14:15 Biblia 1776


Sinä uskot, että yksi Jumala on, sen sinä oikein teet; perkeleet myös sen uskovat ja vapisevat.

Jaak 2:19 Biblia 1776


koetin joskus saada nettiruukun porukoita katsomaan kiikarilla yötaivasta. Siellä on Andromedan galaksi harmaana sumupilvenä näkyvissä.

Näitä meidän kovia kohtaloitamme ajatellessani, vaikkapa nyt Espanjan kuumetta tai jos tämä sikainfluenssa rupeaa tosissaan tappamaan - siihen ei ole mitään puolustusta eikä sitä voi edes välttää.. uuden ajan rutto siitä silloin tulee - toivottavasti ei

niin

näitä miettiessäni katselen kuvia, joita on otettu syvemmältä ulkoavaruudesta.

Missä kaksi galaksia törmäävät toisiinsa.

Uskon että koko maailmankaikkeus on täynnä Jumalan luomaa elämää.

Tuollaisessa törmäyksessä joku maapallon tapainen planeetta ei ole edes hiekansirun kokoinen.

Alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja valtava energia hävittää kaiken.


Meidän Jumalamme, Israelin Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä, on peljättävä elämän ja kuoleman Herra, erehtymätön tuomari, vanhurskas ja pyhä.


Jumala on peljättävä

nimimerkki Elizza käyttää kaunista kutsumanimeä

"etsikkoaikamme aamutähti"

Tämä Herran ase, Pohjolan pasuuna, kansanherätyksen esikoinen, kuoli tuskalliseen vatsasyöpään.



Jumala on peljättävä.

Lars ja Brita Kajsa (Katariina) saivat 14 lasta.

Elämän ja kuoleman Herra antoi heille tällaiset elinajat täällä ajassa:

Eleonora (Nora) 1827-07-09. 1874-07-22. 47 vuotta

Emma Maria . 1828-10-14. 1828-10-22. 8 päivää

Carl Johan . 1829-09-08. 1890-06-03. 61 vuotta

Sophia Wilhelmina . 1831-07-05. 1898-12-25. 67 vuotta

Emma Kristina . 1833-07-24. 1882-11-20. 65 vuotta

poikalapsi . 1835. 1835. kuoli pian syntymän jälkeen

Levi . 1836-06-08. 1839-01-04. 3 vuotta

Elisabet (Lisa) . 1836-06-08. 1897-02-11. 61 vuotta

Lorens Wilhelm . 1839-02-01. 1866-07-03. 27 vuotta

Fredrika Johanna (Jeana) . 1840-07-27. 1902-11-09. 62 vuotta

Hedvig Charlotta (Lotta) . 1842-06-22. 1900-09-19 . 58 vuotta

Lea Selma . 1844-12-15. 1872. 28 vuotta

Gustaf Leonard . 1847-04-15. 1904-11-17. 57 vuotta

Daniel . 1851-08-29. 1861. 10 vuotta


Elämän ja kuoleman Herra kutsui pois kuusi Laestadiusten lapsista mielestämme liian varhain


Emma Marian kahdeksan päivän iässä

pojan syntymän aikoihin

Leevin kolmen vuoden iässä

Lorens Wilhelmin 27 vuoden iässä

Lea Selman 28 vuoden iässä

Danielin kymmenen vuoden iässä.

Kukaan Larsin ja Britan lapsista ei saavuttanut 70 vuoden ikää.

Vanhimmaksi eli Sofia (67v)



Joka ei ole kokenut oman lapsen kuolemaa, ei ehkä oikein ymmärrä tämän perheen tilastoa.

"Lapsikuolleisuus oli 1800-luvulla yleistä ja ihimisten keski-ikä alhaisempi kuin nykään. Jos he saivat neljätoista lasta, niin eivätkö nuo toiset lohduta?"

Jokainen lapsi on korvaamaton vanhemmilleen, varmasti myös tuo nimettömäksi jäänyt vuonna 1835 synnytyksen aikoihin kuollut poikalapsi.

Lars Levi Laestadius oli romahtaa henkisesti, kun kolmevuotias Levi kuoli 1839.

Hän ei lohdutuksesta huolinut, ja Kaaresuvannon pappi nähtiin usein yöllä levottomana kiertämässä kirkkomaalla.

Lars sairastui itse vakavasti 1842, ja yhdessä Leevin kuoleman kanssa alkoi joutua todelliseen sielun ahditukseen.

Hän alkoi todella pelätä Jumalaa, elämän ja kuoleman Herraa.

Brita Kajsa Laestadius (o.s. Alstad) 1805-1888

Jumala on peljättävä

Lars solmi avioliton Brita Kajsa Alstadian kanssa vuonna 1827. Neljäntoista lapsen äisi sai elää 83 vuotiaaksi asti (1805-1888).

Pikaisesti ajtellen onnittelemme häntä pitkästä iästä.

On toinenkin tapa katsella asiaa.

Brita eli kaksikymmentäseitsemän vuotta leskenä miehensä äkillisen kuoleman jälkeen 1861 Pajalassa 61 vuoden ikäisenä.

Äiti Brita koki kahdeksan oman lapsensa kuoleman.


Henkilökohtaisesti en toivoisi kenenkään isän tai äidin joutuvan seisomaan oman lapsensa avoimen haudan äärellä.

Niin kuitenkin tapahtuu.

Elämän ja kuoleman Herra on sangen peljättävä.


51 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle,
Kuin propheta Natan tuli hänen tykönsä, sittekuin hän Batseban tykönä käynyt oli.

Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes tähden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes tähden.

Pese minua hyvin vääryydestäni, ja puhdista minua synnistäni.

Sillä minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni.

Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäs, ettäs olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.

Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.

Katso, sinä halajat totuutta, joka salaudessa on, ja ilmoitat salatun viisauden minulle.

Puhdista minua isopilla, että minä puhdistuisin: pese minua, että minä lumivalkiaksi tulisin.

Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ne luut ihastuisivat, jotka särkenyt olet.

Peitä kasvos minun synneistäni, ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.

Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi vahva henki.



Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs.

Anna minulle taas sinun autuutes ilo, ja sillä hyvällä * hengelläs tue minua.

Minä tahdon väärille opettaa sinun ties, että syntiset tykös palajaisivat.

Päästä minua veren vioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni ylistäis sinun vanhurskauttas.

Avaa, Herra, minun huuleni, että minun suuni ilmoittais sinun kiitokses.

Sillä ei sinulle kelpaa uhri, että minä sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensinkään kelpaa.

Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

Tee Zionille hyvästi sinun armos jälkeen; rakenna Jerusalemin muurit.

Silloin sinulle kelpaavat vanhurskauden uhrit, polttouhrit ja muut uhrit: silloin sinun alttarillas härkiä uhrataan.


Beetlehemin paimenpoika oli valittu Saulin seuraajaksi Israelin kuninkaana, isänsä nuorin.

Yhä uudelleen Sana todistaa, että Daavid oli Jumalalle mieluinen ja suurenmoisten lupausten kohde.

Niin suurten, ettei niitä edes profeetat oikein osanneet aavistaa, että Iisain kannosta, Daavidin huoneesta, olisi kerran syntyvä koko maailmankaikkeuden Luojan, Israelin Jumalan ainoa poika.


Ja kuitenkin murhaan langennut Batsebaa himonnut Daavid pelkää tässä ja rukoilee armoa.

Mitä profeetta Naatanin nuhtelema Daavid pelkää?

ovathan lupaukset suuren suuret ja onhan asemansa Jumalan valitun kansan kuninkaana valtaisa!


Koko Psalmissa on vain yksi jae, joka ei ole armon anomista tai vetoamista Jumalaan.

Jae 13

"Älä heitä minua pois kasvois edestä, ja älä minulta ota pois sinun Pyhää Henkeäs."


Meidän Jumalamme on sangen peljättävä.

Hän voi näin tehdä.

Heittää pois kasvojensa edestä valitsemansa Israelin kuninkaan ja ottaa ihmiseltä pois Pyhän Henkensä.


Virsi 382

Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa
ja häpeästä säästä.
Armollinen,
nyt rukoilen,
armahda Kristuksessa.
Sä linnani,
saan turviisi
paeta taistellessa.


Herrani, olet toivoni
ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani
väkevä vartijani.
Kun varjelit
ja suojelit
jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa
on parhaassa
myös koko elämäni.


Jos sallit, Isä, vanhaksi
ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni
ja sauva vahva mulla.
Vihollinen
petollinen
kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun,
ahdistetun
niin epätoivoon heittää.


Voimasi anna voimaksi
tietäsi käydäkseni.
Sanasi anna oppaaksi,
valoksi vaiheitteni.
Kun pelastit
ja opetit
jo varhain nuoruudessa,
myös varjele
ja suojele
heikossa vanhuudessa.


Ken hyvyyttäsi milloinkaan
voi mitata maan päällä!
Sen tahdon muistaa ainiaan
ja kiittää siitä täällä.
Hyvyytesi,
totuutesi
nyt sydämeeni paina,
niin että myös
väkevät työs
voin julki tuoda aina.


Voimaasi tahdon julistaa
ja kiittää armostasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi.
Jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.


Suot suuriakin suruja,
oi Herra, minun maistaa.
Et silti ole kaukana,
suot päivän uuden paistaa.
Näin toivoni
ja voimani
uudistat armollasi.
Siis riemuitsen
ja kiitoksen
tuon pelastuksestasi.


Haqvin Spegel 1688.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. Carl Gustaf von Essen 1867,
komitea 1880, 1937.



Jumalaa ei kuitenkaan Suomen kansan parissa pelätä. Kadun nuorisosta eduskunnan päättäjiin Herran pelko on kadonnut ja sen myötä pyhän taju ja elämän kunnioitus.

norppa käyttää mielestäni hyvin sanaa "torsoevankeliumi" kristittyjen parissa ilmenevästä yksipuolisesta armon julistuksesta:

"Kun raamatun kohtia käytetään rajallisesti ja armollisimmat kohdat on irroitettu synnin vaikutuksesta ja annetaan ymmärtää, ettei mikään enää loukkaa Jumalan rakkauden asennetta tekipä ihminen mitä tahansa. Tällä on poistettu kansan keskuudesta perin välttämätön Jumalan pelko."

Jumalaa ei kansamme keskuudessa pelätä vaan jumalattomuus saa riehua ihmisten suosikkina, on epäusko.

Ei uskota, että noilla tämän palstan alussa mainituilla asioilla, elämän ja kuoleman ratkaisuilla, olisi Jumalan tai uskonnon kanssa mitään todellista tekemistä.

Jumalaa ei pelätä koskan Häneen ei ylipäätään uskota.

Jumalan pelon sijaan tulee sitten monenlaisia muita huolia ja pelkoja, kuten täällä on monen kirjoittajan puolelta osoitettu.

Jumalan pelko

Arkkienkeli Mikael lyö Saatanan. Scipione Tadolini, 1865.
Marmoriveistos, Gasson Hall, Boston College.

Josef Fritzlin tapaus, mutta myös monet muut, pistää joskus miettimään taivaallista oikeudenkäyntiä.

mutta jos olen Raamatun sisältämän sanoman oikein ymmärtänyt, viimeinen tuomio on tuomituille äärimmäinen paikka, jota ei voi enää pahentaa

armahdetuille taivas on äärimmäinen paikka jota ei voi parantaa

joskus toki puhutaan "että saisi kirkkaamman kruunun" ja Daniel kertoo niistä, jotka monia vanhurskauteen saattavat ja loistavat kuin tähdet taivaalla.

ja Jeesus sanoo, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi

joten ehkä kolmas ja neljäs ja seitsemäs paratiisi kertovat vaihtelusta

vaan tulinen järvi on tarkoitettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen

ei yhdellekään ihmiselle


inhimillisesti oman oikeustajumme mukaan mittaisimme erilaisia tuomioita myös iankaikkisuuteen.

sanoisimme "tuo mies tai nainen on tehnyt sellaisia pahoja tekoja, että hän ansaitsee todella kovan rangaistuksen Jumalalta.

sen sijaan tuo ihminen on elänyt elämänsä kunnollisesti eikä ole koskaan tehnyt tarkoituksellisesti pahaa kärpäsellekään. hänen ainoa vikansa on, ettei hän usko Jeesukseen."

Jeesuksen sanat "heittäkää ulos pimeyteen, siellä on itku ja hammasten kiristys" ei tietenkään rajoitu vain niihin, jotka ovat kuulleet mutta eivät usko, vaan myös moniin jotka Jeesuksen seurassa luulevat kulkevansa.

siis tuomiomittari kuten maallisessa oikeudenkäynnissä Itävallassa tai Suomessa.

näyttäisi kuitenkin siltä, että mitään tuomiomittaria ei ole.

iankaikkinen ero Jumalasta on niin hirveä asia, että sille ei ole mitään mittaria.



sen sijaan autuaiden osa näyttäisi vaihtelevan, ellen ihan väärin ymmärrä - mikä sekin on mahdollista.

on kirkkaampia kruunuja, on kirkaampia tähtiä, on oikealla ja vasemmalla puolella istujia penkkijärjestyksessä, jonka Isä Jumala määrää Poikansa bileihin.


Josefin äärimmäisen synkän kertomuksen otin esiin siitä syystä, että voimme oppia sen kautta jotain pahan olemuksesta.

tarkoitus ei ole kauhistella, että voi miten hirveä isä.

vaan miettiä, mistä tässä on kysymys. miten elämän arvot voivat mennä näin häijysti pieleen?

vaikka kyse olisi henkisestä sairaudestakin, on sillä omat pilarinsa, ei se ole vain mieletöntä sekoilua.

Josef on ilmeisesti varsin älykäs ja etevä kaveri - toteuttamaan myös salaisia himojaan, jotka useimmat ihmiset painavat piiloon.

niin.

samanlaisia viettejä kun taitaa piillä aika monen isän sydämessä.

paljon on kuulemma Josef saanut myös ymmärtävää postia naishenkilöiltä.



muistan näissä yhteyksissä tuon käynnin Vainojen museossa, Jad Vashemissa, Jerusalemissa monta vuotta sitten.

ryhmänjohtaja otti aikalailla kierroksia, kun sanoin, että mitä täällä näemme, asuu omassa sydämessämme.

tarkoitukseni ei ole näin natseista tai Josefista sanoessani syyllistää meitä aiheettomasti tyyliin "olemme kaikki syyllisiä Kolmannen valtakunnan rikoksiin" tai "olemme kaikki isät kuin Josef Fritzl".

sehän olisi aivan järjetöntä.

mielessäni on "potentiaalinen pahanteko" eli ne mahdollisuudet, jotka meissä asuvat Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin.

ne ovat rajattomat.

kykenemme kukin äärimmäiseen, suorastaan saatanalliseen pahantekoon toisia ihmisiä kohtaan.

Jumala on sen vapauden meille antanut.



Pyhä Jumala ei estänyt Josefia rakentamasta tuota kellaria.

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä, ei estänyt Elizabethia astumasta nuo kohtalokkaat askeleet tuonne kellariin 1984.

Pyhä Jumala ei estänyt yli 3000 raiskausta, kuten niitä on nyt oikeudessa laskettu.

Pyhä Jumala on ilmoittanut käskynsä, "Älä tee huorin" "Älä tapa"

Jeesus Kristus on oikein tarkentanut pyhän Jumalan tahdon

"rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"

vähät me siitä piittaamme.

ja pyhä Jumala sallii meidän langeta syntiin ja tehdä hirveitä asioita toisillemme.

jotkut tekevät, kulkevat oikein pahuuden syövereihin ja nauttivat siitä.


jos pyhä Jumala estää pahan, se on Hänen armoaan.

usein - näemme varmaan tämän vasta siellä perillä - nämä hillitsemiset ja estämiset ovat esirukousten lapsia.

joku on hartaasti rukoillut poikansa tai tyttärensä puolesta, ja hyvyyden voimat vahvistuvat.

mutta jotkut Saatana saa niellä.

jos näin ei olisi, koko ihmiskunta olisi toisenlainen ja koko ihmisen asema Jumalan edessä olisi toinen.

siellä sitten yksi ja toinen näsäviisas sanoisi Jumalalle "minä kyllä tapoin, miksi et estänyt minua?"

siis Jumala lieventäisi sitä vapautta - ja sen mukana ihmisenä olemisen vastuuta - jonka Hän on meille käsittämättömässä viisaudessaan antanut.

mutta koska potentiaali on niin suuri, Hän on antanut hyvän hallituksen, esivallan, tuomarit, lakimiehet, poliisivoimat, armeijankin pitämään yllä järjestystä ja panemaan suitset ihmisen äärimmäisen kekseliään ja inhottavan pahuuden hillitsemiseksi.

ei esivalta turhaan miekkaa kanna.



pyhä Jumala on myös selkeästi ilmoittanut ihmiselle, että Hän pitää ihmistä vastuullisena tämän omista teoista.

toisin sanoen, kun teemme pahaa, se ei ole Jumalan syy.

Hän on ottanut sen verran etäisyyttä, että saamme itse päättää.

no, mites tämän ratkaisun kanssa kävi?

huonosti.

Adamilla ja Eevalla oli vain yksi kielto. Kaikki nakuilu oli sallittua, he olivat rakastavaiset jotka sopivat toisilleen mitä ihanimmalla häämatkalla

oli vain yksi kielto.

tosi huonosti kävi!


näsäviisaina sanomme "miksi sallit käärmeen kuiskeet, pistit tuon yhden kiellon"

mutta toki ymmärrämme, että tällaiseksi Jumala on luonut ihmisen.

valmiiksi suorastaan saatanalliseen pahantekoon.

jotkut ottavat siitä vapaudesta pahaan itselleen täyden hyödyn

ja joutuvat tulijärveen, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enekeleilleen.

ei yhtäkään ihmistä sinne ole tarkoitettu

mutta yksi ja toinen sinne heitetään kun Herran Jeesuksen silmät leimuavat niin, ettei niitä kukaan kestä katsoa.

Ken Jumalan tuomion torjua voi,
se läheltä löytää ja kaukaa.
Kun Jeesuksen tullessa pasuuna soi,
niin kuinka sen kestänen, raukka?
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun taivasta katson, niin huomata saan:
on syntini kirjattu sinne,
ne vaikkakin tehty on kätköissä maan.
Voi minnekä pakenen, minne?
Mua syntistä armahda, Herra!

Vain itseeni tuijotan päivät ja yöt,
saan syntini palkkaa jo kantaa.
Vaan turhaan nyt, ihminen, rintaasi lyöt:
ken kuolleelle elämän antaa!
Mua syntistä armahda, Herra!

Siis murra jo kivinen sydämeni,
oi Jeesus, ja luo sydän uusi.
Se vahvista, pyhitä itsellesi,
vie kanssasi kilvoitteluusi.
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun ristisi uhrissa elämän saan
ja Henkesi suot sydämeeni,
niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan,
jo kuivuvat pois kyyneleeni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Oi Jeesus, on veresi ristilläsi
jo virrannut autuudekseni.
Tee minulle kalliiksi kuolemasi,
tuo lohdutus sydämelleni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Virsi 159
Olof Kolmodin 1734.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.



monia naurattavat tuollaiset virret, mekö pelkäisimme Jumalaa!

eihän Jumala mahda mitään piitata teoistamme, heikot sorkuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.

vaan kun ei porskuta, sorry vaan.

ensin kaatuvat läheiset, rakkaus sammuu, ilo katoaa elämästä, himot kasvavat raastavan suuriksi kantaen karmeaa hedelmää aina murhaan asti

sitten pasuuna soittaa loppusoiton

oi kuinka mukava olisi "maatua siihen mihin kaatuu"

vaan kun sitä armoa ei ole sallittu lakata olemasta.

"iankaikkisuus, mä pelkään pituuttasi"

Herran pelko on viisauden alku.

Jeesuskin sanoo

pelätkää häntä, joka tapettuansa voi heittää helvettiin.

kannattaisi pikkuisen pelätä.