Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matteus 4:1-11. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matteus 4:1-11. Näytä kaikki tekstit
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Suur-inkvisiittori
Espanjassa tapahtuu Sevillan kaupungissa merkillisiä asioita keskiajalla, kun Jeesus Kristus saapuu kaupunkiin.
Kaupunkilaiset ovat riemuissaan, sillä Jeesus kulkee siellä parantaen sairaita ja puhdistaen riivatuita saastaisista hengistä ja monella tavoin osoittaen Isän Jumalan rakkautta. Kansa alkaa kuiskia ja lopulta tunnistaa, että Jeesushan se siinä kävelee Sevillan kaduilla.
Kirkon viranomaiset eivät voi antaa tällaisen villin hengellisyyden rehottaa. Mitä lie harhaoppeja?
Inkvisition palvelijat käyvät Jeesukseen kiinni, Hänet heitetään vankilaan ja tuomarit määräävät Jeesuksen Sevillan torilla elävältä poltettavaksi seuraavana päivänä.
Illalla Jeesuksen synkkään vankiselliin tulee itse suur-inkvisiittori.
Hän kertoo vangitulle Kristukselle, miksi kirkko ei Häntä enää tarvitse.
Erityisesti elämän ja kuoleman valtaa hallussaan pitävä pelätty kirkon virkamies tahtoo kertoa Jeesukselle, miksi tämän läsnäolo haittaa kirkon pyrkimyksiä ja tavotteita.
Inkvisiittori nostaa esille kolme raskauttavaa asianhaaraa Jeesusta vastaan.
Ne pahat mokat, jotka Hän teki autiomaassa Perkeleen kiusatessa:
kun Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiväksi
kun Hän ei hypännyt korkealta temppelinharjalta
kun Hän ei suostunut maailman valtakuntien hallitsijaksi
Inkvisiittori syyttää Jeesusta, että kieltäytymällä näistä kolmesta asiasta Hän valitsi ihmisen vapauden.
Mutta näin tehdessään Jeesus arvioi väärin ihmisluonteen. Suurin osa ihmisistä ei tule toimeen sen vapauden kanssa, jonka Jeesus heille antaa.
Antaessaan vapauden valita, Jeesus näin on sallinut suuren osan ihmisistä jäädä vaille pelastusta ja syössyt ihmiset kärsimyksiin.
Suur-inkvisiittori on itse ateisti, ei usko Jumalaan, mutta hän - ja koko katolinen kirkko - seuraa viisasta hävityksen ja tuhon henkeä, Saatanaa, joka tuo väkisin ihmisille avun ja yhdistää kaikki ihmiset kirkon alaisuudessa.
Tätä suurta ihmisten joukkoa johtavat sitten ne harvat, jotka uskaltavat ottaa vastaan vapauden. Hänen, suur-inkvisiittorin, alaisuudessa ihmiset elävät onnellisen tietämättöminä.
Tosin hän johtaa heidät tuhoon ja kadotukseen, mutta ihmiset ovat iloisia matkallaan sinne. Hän, suur-inkvisiittori, on uhrannut koko oman elämänsä estääkseen ihmisten valinnan vapauden.
"Kuka tahansa, joka voi vedota ihmisten omiintuntoihin, voi viedä heidän vapautensa" hän sanoo Jeesukselle.
Inkvisiittori moittii sitten Jeesusta.
"Sinun olisi pitänyt suostua minun herrani neuvoon ja muuttaa nuo kivet leiviksi. Sillä suuret kansanjoukot seuraavat aina niitä, jotka täyttävät heidän vatsansa"
Eikö Jeesus nyt tuon vertaa ihmisiä tunne?
"Ei ihminen elä yksin leivästä" oli paha moka!
Ruoki ja ravitse heidän vatsansa ensin, opeta heille sitten elämän arvoja ja hyviä asioita.
vangittu ja tuomittu Jeesus saa sitten kuulla, että "jos olisit hypännyt temppelin harjalta, ja enkelit olisivat sinua kantaneet ja liidätelleet turvallisesti maahan, kaikki olisivat vakuuttuneet heti jumalallisuudestasi"
typerä Jeesus kun tuotakaan ei hoksannut. Miten voittaa suurten kansanjoukkojen suosio ja luottamus.
"ja jos olisit suostunut kumartamaan häntä ja saanut haltuusi kaikki tämän maailman valtakunnat ja niiden aarteet, olisit varmistanut kaikkien pelastumisen"
näin suur-inkvisiittori vakavasti ja ihmisiä tuntien selosti, näyttäen samalla mitä hänellä itsellään oli mielessä kirkon tehtäväksi tässä maailmassa.
Jeesus ei ole sanonut sanaakaan inkvisiittorin puhuessa.
Mutta nyt Hän nousee rahiltaan ja kävelee kirkkoruhtinaan luo, suudellen häntä tämän kalvakkaille, vanhoille huulille.
Inkvisiittori on hetken hiljaa ja päättää sitten vapauttaa Jeesuksen.
"Mene, äläkä koskaan tule takaisin"
Hiljaa ja sanaakaan sanomatta Jeesus astuu avatusta sellin ovesta ulos ja katoaa Sevillan kadun pimeyteen.
Yllä oleva vertauskuva on lyhyt yhteenveto Fjodor Dostojevskin kirjassa "Karamazovin veljekset" (1880) olevasta kertomuksesta.
Aljosha on nuori noviisi munkki ja hän kertoo tämän kertomuksen veljelleen Ivanille, joka epäilee voiko ihmisille hyvää tahtovaa Jumalaa olla lainkaan olemassa.
tässä lienee poikkeuksellisen upea tutkielma Jeesuksen kiusauksista.
Kasteen jälkeen Pyhä Henki kuljetti Jeesuksen autiomaahan, ilmeisesti tuohon kuolleeseen ja kuivaan Juudean autiomaahan Jerusalemin ja Kuolleen meren välillä.
Siellä hän oli yli kuukauden paastoten. Vettä hän sai vuorilta tulevista puroista, niin ettei kuollut janoon.
Sanotaan, että ihminen voi elää ehkä viikon ilman vettä - autiomaassa tuskin niin kauan, koska neste haihtuu ihon läpi.
Ilman ruokaa vaihtelevan ajan, mutta sanotaan että kuukauden syömättä oltua ihmisen ruumis on kuluttanut vararavinnon ja alkaa syödä terveitä kudoksia.
nälkä, joka silloin tulee, on huutava, tuskallinen nälkä, pakko syödä. kerrotaan sekä Jerusalemin piirityksestä että Leningradin piirityksestä, että nälkäiset ihmiset syövät myös ihmisiä.
Jerusalemin Maria paistoi oman lapsensa ruokaseen, Josefuksen kertoman mukaan.
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.
Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.
Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."
Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle.
Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'"
Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."
Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.
Matteus 4:1-11 KR 1992
perjantai 13. marraskuuta 2009
Hurmahenki
sana "hurmahenkisyys" tuo esikoislestadiolaisen kristityn mieleen - tavallisesti luotettavien lähteideni mukaan - ensimmäisenä helluntaialaisuuden.
Sana Jeesus on heillä kyllä suussa mutta ei sydämessä, joka on hengellisesti kuollut.
hengellinen laulu kitarakuoroineen, iloisine rytmikkäine nuorten lauluineen, tunteisiin vetoavine esityksineen
pukeutuminen vapaasti tämän ajan tapaan
helpon tien kevyttä kristillisyyttä, josta puuttuu kieltäytyminen maailmallisesta menosta ja koreilusta, joka on oikean kristityn varma ulkoinen tuntomerkki
yhden oikean Kristuksen lauman parissa vaikuttava syntien tunnustaminen ja anteeksi todistaminen Pyhän Hengen valtuuttaman veljen tai sisaren kautta puuttuu tältä joukolta
"kiitos Jeesus, kiitos Jeesus" he hokevat ärsyttävällä tavalla (liikutukset kun ovat kristittyjen seuroissa käyneet vähiin)
kaikenlainen puhe armolahjoista, sairaiden paremisesta, huuhaa henkivalloista on kuolleen uskon hurmahenkeä.
moni esikoislestadiolainen ei meinaa saada suustaan kakistettua ulos sanaa "Jeesus" punastumatta häpeästä, että tuommoisen sanan sanoo.
mitä ihmiset ajattelevat?
luulevat vielä hurmahengeksi.
helluntailaisuus on tullut Suomeen Euroopan kautta Amerikoista samoihin aikoihin kuin lestadiolainen herätys levisi muuttoliikkeen ja lähetysmatkojen myötä etelän lantamaille, joten tiettyä kilpailua varmaan on ollut muuallakin kuin Narvassa.
helluntailaiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toimintaa ja etsivät armon merkkejä kielillä puhumisesta, profetoimisesta, sairaiden paranemisista ja näyistä ja monista muista sellaisista.
esikoiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toiminaa, joka on arvokasta perinteisellä kielellä ilmaistua inspiroitua saarnaa, joka herättää syvää synnin tuntoa ja armon ikävää ja johdattaa armoistuimen luo.
nämä kaksi erilaista näkemystä Pyhän Hengen vaikutuksista ovat kilpailevia uskonnollisuuden muotoja kristittyjen keskuudessa, mutta yllättävän lähellä kuitenkin toisiaan.
helluntailaisuus on selvästi Kristus keskeisempää, ulospäin suuntautuvaa ja lähetyshenkistä, ja paljon on synnin syvistä ojista tämän liikkeen kautta narkomaaneja, alkoholisteja ja elämän raskaissa vaikeuksissa eläviä saanut tulla elävän Vapahtajan ristin luo, saamaan anteeksi ja uudistumaan.
esikoisuus on tiukasti ihmiskeskeistä, kolmen kyynärän Jumala on käytännön teologiaa, sisäänpäin lämpiävää, lähetystyötä vieroksuvaa ja karttaa Jeesus nimen lausumista.
joukko on perinteistä sukurakasta pikkuserkkujen ja vanhojen herätysten jälkeläisten sosiaalista yhdessäoloa ja oman hengellisen terveyden viikottaista jumppahoitoa.
sekä helluntailaisuudessa että esikoisuudessa ilmenee erikoista kaikenlaisen pupun omaksumista ja opillista hämäryyttä.
helluntailaisilla ei ole oikeastaan omaa oppia, mutta tiettyjä korostuksia ja käytäntöjä, joissa on vapaille suunnille ominainen kalvinistinen painotus.
esikoiset kyllä muodolisesti ovat luterilaisia, mutta käytännössä he ovat omaksuneet paljon ei-luterilaista kalvinistispohjaista hengellistä ajattelua erityisesti suhteessa sakramentteihin. lapsia tosin ei kasteta uudelleen kun tulevat parannukseen.
molemmissa on paikkakunnan rukoushuoneella ja saarnaajilla merkittävä osuus, helluntailaisilla ei viime aikojen kirkon muodostamista ennen ollut varsinaisesti mitään keskushallintoa.
uskovat tahtovat olla herkkäuskoisia ja nähdäkseni helluntailaiset nielevät paljon enemmän amerikkalaista soopaa, kreationismia, lopunaikojen laskemista ja valheellisia ihmekertomuksia, Ron Wyatin roskaa kuin järkevyyttä korostavat esikoiset.
tämä jännite suomalaisen hengellisyyden kartassa ei saamieni tietojen mukaan ole Narvan jälkeen juuri vaikuttanut sekaannusta
hellarit pysyvät hellareina, essut essuina, eikä siirtymää juuri ole puoleen ja toiseen.
mutta esikoisuudessa helluntailaisuuden läheisyys tuntuu ja sillä on seurannaisvaikutuksia etenkin siihen, mitä ei saarnoissa ja keskusteluissa sanota.
Jeesuksen nimi on yksi näistä hurmahenkeä uhkuvista sanoista.
uusi karismaattisuuden aalto on pyyhkäissyt yli kaikkien kirkkokuntien, ja helluntailaiset varmasti kokevat siihen läheisyyttä ja viihtyvät karsimaattisissa kokouksissa.
voidaankin sanoa, että karismaattinen kristikunta on nykyään toiseksi suurin ryhmä katolisuuden jälkeen.
mutta lukumäärien laskeminen on vaikeata, koska karismaattisuus vaikuttaa kirkkokuntien ja perinteisten herätysliikkeiden sisällä eikä aina merkitse oman ryhmän muodostamista.
jossain 500 ja 700 miljoonan välillä ovat kuulemani arviot olleet ja esimerkiksi sekä etelä-Korean nuoret herätykset että Afrikan herätykset ovat vahvasti karsimaattisia.
esikoisuus on miehistä, jäyhää ja järkevää kristillisyyttä, kuten Pohjanmaan maalaisisännille ja emännille aikoinaan sopii.
en tiedä minkä verran mukana on hengellisesti herkempiä ja sisäiseltä elämältään asioita voimakkaasti kokevia saamelaisia tai kolttia vai ovatko he suurimmaksi osaksi menneet itä-lestadiolaisuuden mukaan.
omankin kokemukseni ja lukemani perusteella voin sanoa, että esikoisuudessa on voimakas järkiperäinen, rationalistinen pohjavirtaus.
selkeän opetuksen puuttuessa on itsenäisiä Havukka-ahon ajattelijoita, jotka miettivät miten asiat ovat.
kaikenlaisia hengellisen elämän ja Raamatun asioita pohditaan ahkerasti, etenkin armojärjestystä, ja sille pyritään antamaan järkevät puitteet - johon mysteerejä, kuten kaste ja ehtoollinen - ei ole niin helppo saada sopimaan.
kaikenlaiset henkivallat on alistettu tämän järkevyyden alle.
Perkeleestä eli Saatanasta puhutaan saarnoissa paljon.
mutta hän on ensi sijaisesti ulkopuolella olevien ihmisten kimpussa ja jäljet näkyvät.
tässä siunatussa kristillisyydessä uudestisyntyneitä Saatana ahdistaa maailmallisuudella ja viekottelee niin, että se uskon lamppu alkaisi likaantua ja sammua.
eli Paha on lähinnä tästä porukasta pois viekotteleva melko nimetön ja näkymätön voima-alue, uhka, jolla laumaa rohkaistaan tulemaan paimenien lähelle ja kuulemaan varoituksia laumaa uhkaavista susista.
siis ryhmäkurin tehokas apuri, musta koira joka uhkaa jos poikkeaa tämän kristillisyyden neuvoista.
näkemys on varsin lapsellinen käsitys Perkeleestä mutta epäilemättä tehokas.
yhdeksän essua kymmenestä jotka lukevat tätä tekstiäni pitävät sitä syvyydestä nousevana...
joten parempi olla lukematta!
kaikenlainen puhe henkivaltojen otteesta ihmisten elämässä on hurmahenkisyyttä.
Raamatun henkivallat ovat pikemmin näitä nimettyjä syntejä, jotka saattavat tarttua helmoihin tai jopa alkaa hallita esimerkiksi haureuden tai alkoholin kautta, jos joku näihin eksyy.
mahdottomalta tuntuu ajatus siitä, että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksesta joka ajaa ulos riivaajia olisivat totta.
samoin Luther joka jatkuvasti puhuu sielunvihollisesta käyttää tätä tietenkin jotenkin vertauskuvana järkeen menevistä asioista
mitä hän nyt mustepullolla tyhjää heittäisi.
jännästi siis esikoisilta on kadonnut hengellisten näkeminen ja taju henkivaltojen todellisuudesta.
vaikka Perkeleestä paljon puhutaan, häntä ei kuitenkaan osata tunnistaa eikä vastustaa, vaan ammutaan aivan metsään ohi, yli ja ali.
väärin käsitetyn "hurmahenkisyyden" nimissä.
Luther nimittäin käyttää ilmausta "hurmahenki" sellaisista uskonpuhdistuksen ajan kristittyjen ryhmistä, joissa irtauduttiin Jumalan Sanasta.
Thomas Müntzer oli talonpoikaiskapinan lietsojana Lutherin mielestä Raamatun sanasta irtautunut hurmahenki.
yllättäen paavin kirkko on myös hurmahenki - kaikesta raskaasta liturgiasta ja laitoksesta huolimatta - koska on irtautunut Raamatun sanasta.
tässä mielessä myös esikoislestadiolainen herätysliike on hurmahenki.
se on irtautunut terveellisestä Jumalan Sanasta ja haihattelee jostain hengestä, joka sitä johtaa.
Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.
Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.
Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,
Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,
Ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.
Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.
Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.
Matteus 4:1-11 Biblia 1776
kutsu on kuulunut ja kuuluu kaikille Jumalan luomille ihmisille - myös esikoisille
Kunnian Herra palvelkaa!
miksi tämä huuto on monen essun korvissa niin karvas ja vastenmielisen hurmahenkinen?
virsi 434
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
Sana Jeesus on heillä kyllä suussa mutta ei sydämessä, joka on hengellisesti kuollut.
hengellinen laulu kitarakuoroineen, iloisine rytmikkäine nuorten lauluineen, tunteisiin vetoavine esityksineen
pukeutuminen vapaasti tämän ajan tapaan
helpon tien kevyttä kristillisyyttä, josta puuttuu kieltäytyminen maailmallisesta menosta ja koreilusta, joka on oikean kristityn varma ulkoinen tuntomerkki
yhden oikean Kristuksen lauman parissa vaikuttava syntien tunnustaminen ja anteeksi todistaminen Pyhän Hengen valtuuttaman veljen tai sisaren kautta puuttuu tältä joukolta
"kiitos Jeesus, kiitos Jeesus" he hokevat ärsyttävällä tavalla (liikutukset kun ovat kristittyjen seuroissa käyneet vähiin)
kaikenlainen puhe armolahjoista, sairaiden paremisesta, huuhaa henkivalloista on kuolleen uskon hurmahenkeä.
moni esikoislestadiolainen ei meinaa saada suustaan kakistettua ulos sanaa "Jeesus" punastumatta häpeästä, että tuommoisen sanan sanoo.
mitä ihmiset ajattelevat?
luulevat vielä hurmahengeksi.
helluntailaisuus on tullut Suomeen Euroopan kautta Amerikoista samoihin aikoihin kuin lestadiolainen herätys levisi muuttoliikkeen ja lähetysmatkojen myötä etelän lantamaille, joten tiettyä kilpailua varmaan on ollut muuallakin kuin Narvassa.
helluntailaiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toimintaa ja etsivät armon merkkejä kielillä puhumisesta, profetoimisesta, sairaiden paranemisista ja näyistä ja monista muista sellaisista.
esikoiset korostavat voimakkaasti Pyhän Hengen toiminaa, joka on arvokasta perinteisellä kielellä ilmaistua inspiroitua saarnaa, joka herättää syvää synnin tuntoa ja armon ikävää ja johdattaa armoistuimen luo.
nämä kaksi erilaista näkemystä Pyhän Hengen vaikutuksista ovat kilpailevia uskonnollisuuden muotoja kristittyjen keskuudessa, mutta yllättävän lähellä kuitenkin toisiaan.
helluntailaisuus on selvästi Kristus keskeisempää, ulospäin suuntautuvaa ja lähetyshenkistä, ja paljon on synnin syvistä ojista tämän liikkeen kautta narkomaaneja, alkoholisteja ja elämän raskaissa vaikeuksissa eläviä saanut tulla elävän Vapahtajan ristin luo, saamaan anteeksi ja uudistumaan.
esikoisuus on tiukasti ihmiskeskeistä, kolmen kyynärän Jumala on käytännön teologiaa, sisäänpäin lämpiävää, lähetystyötä vieroksuvaa ja karttaa Jeesus nimen lausumista.
joukko on perinteistä sukurakasta pikkuserkkujen ja vanhojen herätysten jälkeläisten sosiaalista yhdessäoloa ja oman hengellisen terveyden viikottaista jumppahoitoa.
sekä helluntailaisuudessa että esikoisuudessa ilmenee erikoista kaikenlaisen pupun omaksumista ja opillista hämäryyttä.
helluntailaisilla ei ole oikeastaan omaa oppia, mutta tiettyjä korostuksia ja käytäntöjä, joissa on vapaille suunnille ominainen kalvinistinen painotus.
esikoiset kyllä muodolisesti ovat luterilaisia, mutta käytännössä he ovat omaksuneet paljon ei-luterilaista kalvinistispohjaista hengellistä ajattelua erityisesti suhteessa sakramentteihin. lapsia tosin ei kasteta uudelleen kun tulevat parannukseen.
molemmissa on paikkakunnan rukoushuoneella ja saarnaajilla merkittävä osuus, helluntailaisilla ei viime aikojen kirkon muodostamista ennen ollut varsinaisesti mitään keskushallintoa.
uskovat tahtovat olla herkkäuskoisia ja nähdäkseni helluntailaiset nielevät paljon enemmän amerikkalaista soopaa, kreationismia, lopunaikojen laskemista ja valheellisia ihmekertomuksia, Ron Wyatin roskaa kuin järkevyyttä korostavat esikoiset.
tämä jännite suomalaisen hengellisyyden kartassa ei saamieni tietojen mukaan ole Narvan jälkeen juuri vaikuttanut sekaannusta
hellarit pysyvät hellareina, essut essuina, eikä siirtymää juuri ole puoleen ja toiseen.
mutta esikoisuudessa helluntailaisuuden läheisyys tuntuu ja sillä on seurannaisvaikutuksia etenkin siihen, mitä ei saarnoissa ja keskusteluissa sanota.
Jeesuksen nimi on yksi näistä hurmahenkeä uhkuvista sanoista.
uusi karismaattisuuden aalto on pyyhkäissyt yli kaikkien kirkkokuntien, ja helluntailaiset varmasti kokevat siihen läheisyyttä ja viihtyvät karsimaattisissa kokouksissa.
voidaankin sanoa, että karismaattinen kristikunta on nykyään toiseksi suurin ryhmä katolisuuden jälkeen.
mutta lukumäärien laskeminen on vaikeata, koska karismaattisuus vaikuttaa kirkkokuntien ja perinteisten herätysliikkeiden sisällä eikä aina merkitse oman ryhmän muodostamista.
jossain 500 ja 700 miljoonan välillä ovat kuulemani arviot olleet ja esimerkiksi sekä etelä-Korean nuoret herätykset että Afrikan herätykset ovat vahvasti karsimaattisia.
esikoisuus on miehistä, jäyhää ja järkevää kristillisyyttä, kuten Pohjanmaan maalaisisännille ja emännille aikoinaan sopii.
en tiedä minkä verran mukana on hengellisesti herkempiä ja sisäiseltä elämältään asioita voimakkaasti kokevia saamelaisia tai kolttia vai ovatko he suurimmaksi osaksi menneet itä-lestadiolaisuuden mukaan.
omankin kokemukseni ja lukemani perusteella voin sanoa, että esikoisuudessa on voimakas järkiperäinen, rationalistinen pohjavirtaus.
selkeän opetuksen puuttuessa on itsenäisiä Havukka-ahon ajattelijoita, jotka miettivät miten asiat ovat.
kaikenlaisia hengellisen elämän ja Raamatun asioita pohditaan ahkerasti, etenkin armojärjestystä, ja sille pyritään antamaan järkevät puitteet - johon mysteerejä, kuten kaste ja ehtoollinen - ei ole niin helppo saada sopimaan.
kaikenlaiset henkivallat on alistettu tämän järkevyyden alle.
Perkeleestä eli Saatanasta puhutaan saarnoissa paljon.
mutta hän on ensi sijaisesti ulkopuolella olevien ihmisten kimpussa ja jäljet näkyvät.
tässä siunatussa kristillisyydessä uudestisyntyneitä Saatana ahdistaa maailmallisuudella ja viekottelee niin, että se uskon lamppu alkaisi likaantua ja sammua.
eli Paha on lähinnä tästä porukasta pois viekotteleva melko nimetön ja näkymätön voima-alue, uhka, jolla laumaa rohkaistaan tulemaan paimenien lähelle ja kuulemaan varoituksia laumaa uhkaavista susista.
siis ryhmäkurin tehokas apuri, musta koira joka uhkaa jos poikkeaa tämän kristillisyyden neuvoista.
näkemys on varsin lapsellinen käsitys Perkeleestä mutta epäilemättä tehokas.
yhdeksän essua kymmenestä jotka lukevat tätä tekstiäni pitävät sitä syvyydestä nousevana...
joten parempi olla lukematta!
kaikenlainen puhe henkivaltojen otteesta ihmisten elämässä on hurmahenkisyyttä.
Raamatun henkivallat ovat pikemmin näitä nimettyjä syntejä, jotka saattavat tarttua helmoihin tai jopa alkaa hallita esimerkiksi haureuden tai alkoholin kautta, jos joku näihin eksyy.
mahdottomalta tuntuu ajatus siitä, että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksesta joka ajaa ulos riivaajia olisivat totta.
samoin Luther joka jatkuvasti puhuu sielunvihollisesta käyttää tätä tietenkin jotenkin vertauskuvana järkeen menevistä asioista
mitä hän nyt mustepullolla tyhjää heittäisi.
jännästi siis esikoisilta on kadonnut hengellisten näkeminen ja taju henkivaltojen todellisuudesta.
vaikka Perkeleestä paljon puhutaan, häntä ei kuitenkaan osata tunnistaa eikä vastustaa, vaan ammutaan aivan metsään ohi, yli ja ali.
väärin käsitetyn "hurmahenkisyyden" nimissä.
Luther nimittäin käyttää ilmausta "hurmahenki" sellaisista uskonpuhdistuksen ajan kristittyjen ryhmistä, joissa irtauduttiin Jumalan Sanasta.
Thomas Müntzer oli talonpoikaiskapinan lietsojana Lutherin mielestä Raamatun sanasta irtautunut hurmahenki.
yllättäen paavin kirkko on myös hurmahenki - kaikesta raskaasta liturgiasta ja laitoksesta huolimatta - koska on irtautunut Raamatun sanasta.
tässä mielessä myös esikoislestadiolainen herätysliike on hurmahenki.
se on irtautunut terveellisestä Jumalan Sanasta ja haihattelee jostain hengestä, joka sitä johtaa.
Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.
Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.
Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,
Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,
Ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.
Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.
Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.
Matteus 4:1-11 Biblia 1776
kutsu on kuulunut ja kuuluu kaikille Jumalan luomille ihmisille - myös esikoisille
Kunnian Herra palvelkaa!
miksi tämä huuto on monen essun korvissa niin karvas ja vastenmielisen hurmahenkinen?
virsi 434
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Jeesuksen kiusaukset - paaston aika
Perkele kiusaa Jeesusta autiomaassa - Gustav Dore1. paastonajan sunnuntai
Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan.
Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.
Mark. 1:12-13
Virsi 305:4
Murra pahuuteni valta,
Herra, suojaa saatanalta.
Sinussa on voimani.
Asu, Jeesus, luonani.
Paastonaikana muistamme myös Jeesuksen kiusauksia autiomaassa, joista evankelistat kertovat.
Markus hyvin lyhyesti tämän päivän sanassa, kuinka kasteen jälkeen - ei sitä ennen - perkele kiusasi Jeesusta.
Matteus ja Luukas kertovattapahtumista tarkemmin ja keskenään aika samalla tavoin
Johannes ei mainitse asiaa lainkaan
Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.
Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.
Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,
Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,
Ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.
Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.
Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.
Matteus 4:1-11 Biblia 1776
Tänään sain armon oppia, mistä tässä kamppailussa pohjimmiltaan oli kysymys.
Olen toki vuosikymmenet jo tätä Uuden testamentin merkillistä kohtaa lukenut ja varmaan sinäkin osaat sen miltei ulkoa.
Mistä tässä oli pohjimmiltaan kysymys?
Perkele tahtoi rikkoa Pojan suhteen Isään.
Jeesus ei lainkaan väitellyt tai riidellyt asiasta.
Jeesus tiesi, kuka Hänen Isänsä on eikä horjunut kiusauksissa.
Jumalan armosta meidätkin on kastettu
Olemme saaneet lahjaksi uskon
Perkele tahtoo horjuttaa suhdettamme Taivaalliseen Isäämme
toisin kuin Esikoinen, me usein näissä kiusauksissa horjumme.
ja niin kiusaamme Jumalaa
"rakas Taivaan Isä, osoita minulle, että olen lapsesi"
ikäänkuin Hänen Sanansa tästä ei riittäisi.
"Jos minä olen oikein uskossa ja Jumala minua rakastaa, niin.."
Perkele on tuhattaituri sotkemaan suhteemme Isään.
Jeesus oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin.
Kuitenkin ilman syntiä.
Näin todistaa Heprealaiskirje 4:15
joten
kun tuo kiusauksen hetki koittaa, ja Perkele ovelilla keinoillaan tahtoo horjuttaa suhteesi Isään
neuvo hänet Mestarin puheille.
"minä tosin olen uskossa heikko ja eksyvä enkä jaksa lutotaa Jumalan Sanan lupauksiin. Siinä olet oikeassa. En minä sinulle pärjää väittelyssä. Mene minun Herrani ja Vapahtajani luokse keskustelemaan minusta - Hän on minun virallinen asianajajani"
Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa;
Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.
Hep 4:14-16 Biblia 1776
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)