Esikoiset ja homous

Esikoislestadiolaisella herätyksellä tusin on virallista kantaa aikame ilmiöihin - esimerkiksi parhaillaan eri puolilla kristikuntaa tapahtuvaan homosuhteiden laillistamiseen tai Suomen tasavallan lainsäädäntöön, jolla rekisteröidyssä suhteessa elävillä on oikeus adoptoida omat lapset liittoon.

"virallista" kantaa voisivat edustaa vain Lapin vanhinten saarnat tai puolivirallisesti esimerkiksi Rauhan Side-lehden pääkirjoitus tms.

Lausuntojen antaminen ja asioiden selvittely ei kuitenkaan ole ollut tapana tässä kristillisyydessä, jossa pääpaino on heränneen väen oman henkilökohtaisen jumalasuhteen hoitamisessa.


seuraavat kohdat varmaan ovat aika yleisesti tässä kristillisyydessä omaksuttuja eivätkä välttämättä poikkea heränneen kansan näkemyksistä aikamme Suomessa

lista on avoin korjauksille, missä ehkä annan väärän kuvan ja tietenkin myös keskusteluille.


Perus-essun lähtökohta homoseksuaalisuuteen nähden on ehdottoman torjuva: homous on kauhistus Jumalan silmissä ja synti.

Raamattu on tässä yksiselitteinen - miehen kanssa makaava mies (tai naisen kanssa makaava nainen) tekee syntiä. Suhde on luonnoton ja Jumalan tahdon vastainen.

Kaikki yritykset vedota uuteen tietoon homoudesta, tehdä eroa synnynnäisen tai varhasilapsuudessa kehittyneen homouden ja aikuisten himokkaan irstailun välillä on Jumalan pyhän Sanan vesittämistä.

Kirkossa käytävä keskustelu homoparien siunaamisesta on osoitus evankelis-luterilaisen kirkon rappiosta ja vahvistaa ajatuksia, että kirkosta ehkä on kohta erottava.

Yhteiskunnan antama suoja parisuhteen rekisteröimiseksi on jumalattoman maailman menoa, jossa syntiä varjellaan ja ihmisiä rohkaistaan elämään Jumalan tahdon vastaisessa suhteessa.


Sielunhoidollisesta näkökulmasta katsoen esikoislestadiolainen kristitty uskoo, että myös homoseksuaalisuuteen langennut ihminen saa armahduksen Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.

Hän saa vaeltaa armon alla ja näin saa voimaa taistella pahaa himoaan vastaan ja tehdä siitä parannuksen.


Edellä olen koettanut kuvata perus-essun näkemystä homoseksuaalisuudesta.

en tiedä onko Suomen, Ruotsin ja Norjan kristittyjen välillä suuriakaan eroja suhtautumisessa tähän ihmisten elämän todellisuuteen.


jos minulta itseltäni kysyttäisiin "näetkö kaikki homoseksuaaliset suhteet (niin siveät kuin irstailevatkin) Jumalan tahdon vastaisina ja syntinä?"

vastaisin: Jumalan luoma homoseksuaalinen ihminen ei ole itse valinnut taipumustaan, ei pysty siihen vaikuttamaan muuttumalla heteroksi tai "parannusta tehden".

hän on mitä on.

vaihtoehtona hänellä on todellisuudessa siis aktiivinen seksuaalinen elämä tai selibaatti.

siveästä homoudesta Raamattu ei puhu mitään, koko modernin länsimaisen kulttuurin ajatus tuollaisesta Jumalan luomasta synnynnäisestä taipumuksesta on Raamatun hengelle vieras.

Vanhassa testamentissa kirjoitetaan yleisesti miehen kanssa makaavasta miehestä, joka on Jumalalle kauhistus ja hävitettävä kansasta (Mooses - hän ei taida mainita lesboja)

Paavali käyttää homoseksuaalisuutta esimerkkinä Jumalasta vieraantuneesta ihmiskunnasta, sekä naispuoliset että miespuoliset homot:

"Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan."
(Paavali Room 1:26-27)


oman käsitykseni mukaan on mahdollista olla uskova kristitty, juutalainen tai muslimi homo.

Uskova homo on toki taipumuksensa suhteen luonnonvastainen - onhan hänen ruumiinsa rakennettu heteroseksiä varten - mutta seksuaalinen veto kohdistuu omaan sukupuoleen.

Kristittynä hän on tavallinen ihminen, joka on saanut armon uskoa Jumalaan ja kilvoitella tässä elämässä armon varassa samalla tavoin kuin heterot veljensä ja sisarensakin seurakunnassa.

Hänen erityisenä huolenaan on pidättäytyä heteromiesten (tai naisten) viettelemisestä esimerkiksi homoseksuaalisiin kokeiluihin, vaan pitäytyminen seksuaalisissa suhteissa omiensa parissa.

heteroilla on monet seksuaaliset kiusaukset, joihin ahkerasti langetaan ja johon anteeksiantamusta etsitään.

on tärkeä, että heterot pysyisivät omiensa parissa - homoeroottinen suhde on väkevä, voimallisesti palava ja usein parissa vuodessa loppuun kuluva.

sen kanssa ei tule leikkiä.


läntisessä maailmassa homoparien suhteen laillistaminen, avioliitto monissa maissa, Suomessa rekisteröity suhde, suojaa näitä ihmisiä uskonnolliselta ja muulta fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta, vainolta ja herjaamiselta.

uskon että tämä maailman muuttuminen on Jumalan tahto.

homoseksuaaleihin kohdistunut hirvittävä viha, väkivalta ja vaino on eräs musta piste kristikunnan historiassa.

mielestäni kirkon ei tule siunata homopareja. Raamattu ei anna siihen mitään perustetta.

---
näin olen siis koettanut piirtää esikoislestadiolaisuuden linjaa

ja hahmottaa omia näkemyksiäni

--
hahmota sinä omasi! keskustelu on vapaa.