Svebiliuksen katekismus
Esikoislestadiolaiset ry johtokunta päätti julkaista Svebiliuksen katekismuksen ja se ilmestyi vuonna 2003.
Johtokunnan päätös on varsin kauaskantoinen, koska näin tämä luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävä kristilliseen kansanopetukseen kuuluva annettiin esikoisten luettavaksi.
Uppsalan arkkipiispa Olaus Svebilius
Katekismuksen laati Ruotsi-Suomen aikana Upsalan piispa
Olaus Svebilius (1624-1700) ja se julkaistiin ruotsiksi 1689.
Turun akatemian kreikan Raamatun alkukielten ja teologian professori Daniel Juslenius (1676 - 1752) suomensi kirjan vuonna 1746.
Olaus Svebilius "Katekismus. Lutherin vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla."
Wikipedia kertoo, että Daniel Juslenius oli suuri suomalaisuuden ystävä.
vähän liiankin suuri -
Hän nimittäin julkaisi kirjan, jossa hän väitti antiikin Kreikan ja Rooman sivistyksen olevan alkujaan suomalaista syntyperää
(Aboa vetus et Nova, 1700 - "Vanha ja uusi Turku")
olisipa se totta!
Professori Daniel Juslenius. Maalaus on esillä Tampereen tuomiokapitulissaDaniel Juslenius teki Suomen kristikansalle syvällisen palvelun kääntämällä tämän katekismuksen kansan käyttöön.
Svebiliuksen katekismus laajentaa Lutherin Vähää katekismusta kysymysten ja vastausten muodossa helposti muistettavalla tavalla.
Ajatukseltaan Svebilius on siis Vähän katekismuksen selitys.
Toki tuollaiset sanat kuin "puhdasoppisuuden ajan katekismus" ja kirkollinen kansanopetus ja piispa Svebilius tai professori Juslenius - toki nuo herättävät epäilystä, että mitähän koreilua tämä oikein on.
Herra Jeesus Kristus itse tahtoi lohduttaa kärsivää Suomen kansaa ja vahvistaa sitä uskossa ja luottamuksessa Jumalaan ja Jumalan Poikaan.
Suuri Pohjansota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä oli päättynyt 1723 eli vain pari vuosikymmentä ennen Svebiliuksen julkaisemista 1746, ja hirveä Iso viha oli vielä kansan elävässä muistissa.
Juuri oli käyty Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset olivat taas miehittäneet välissä olevan Suomen 1742-43, ja kansamme muistaa tuon ajan nimellä Pikkuviha. Onneksi se ei ollut yhät kauhea kuin Isoviha oli ollut.
Karl XII:s likfärd, Gustav Cederström 1884Monessa Pohjanmaan ja Satakunnan kodissa surtiin ja muistettiin seikkailjakuningas Kaarle XII:n onnetonta sotaretkeä Ruotsin vuorten yli Norjaan - Karoliinien kuolinmarssia, joulukuusta 1718 tammikuuhun 1719.
Ne harvat nuoret miehet, jotka tuosta marssista hengissä selvisivät olivat monet Svebiliuksen julkaisemisen aikaan rampoja, jalka tai käsi pakkasen puremana amputoitu.
Ei ollut raajan amputointi mikään mukavan kokemus 1700-luvulla.
1700-luvun suomalaisen perheen "pankki" jonka aarteita öinen halla usein uhkasiSuomen kaskimailla oli jatkuvana uhkana myös halla, joka saattoi viedä koko perheen tarvitseman elannon yhdessä yössä. Suopellot ja alavat metsäpellot olivat yhtä lailla vaarassa kuin Savon mäkien kiviset kasket.
Pettua eli petsuria oli opittu tekemään männen kuoren alta ja sekoittamaan viljaan. Mutta nälkävuodet olivat tappavia.
PettuleipiäTässä rajussa sodan, kulkutautien ja epävarman toimeentulon maailmassa kristillisyys ei ollut jotain sanaleikkiä, iloista tuttujen tapaamista seuroissa.
Usko Jumalaan oli elämän ja kuoleman vakava asia, joka antoi kansallemme voimaa kestää noiden vaikeiden aikojen yli.
Herra Jeesus antoi Suomen kansalle hengellistä voimaa ja uskoa. Tärkein kirja oli vuoden 1642 Kirkkoraamattu (sen kielen uudistanut Biblia ilmesetyi 1776)
Toinen ratkaisevan tärkeä hengellinen kirja oli karoliinisen ajan virsikirja vuodelta 1701.
Lutherin Vähä katekismus osattiin kristikansan parissa ulkoa kannesta kanteen.
Vuonna 1746 saatiin sen niukkaa ja helmen kirkasta opetusta täydentämään Svebiliuksen katekismus, joka tuli heti kinkereille ja lukkarinkouluihin tärkeä apuneuvo.
Svebiliuksen katekismus oli hengellistä ravintoa, johdatusta Raamatun keskeisiin opetuksiin, Suomen kansan vaikeina vuosina 1700-luvulla.
Mutta sen opetus, mukanahan on Lutherin Vähä katekismus kirjan alussa, loi myös sen hengellisen perustan, jolta Liisa Eerikintyttären kokema herätys siellä niityllä sai taustansa.
Ei Länsi-Suomen rukoilevaisuuden, ensimmäisen suuren kansanherätyksemme, lähtökohta ollut tyhjässä vaan pitkällinen ja kärsivällinen kirkon antama Jumalan Sanan opetus ja kylvö.
(Tämän toivoisin myös Helsingin esikoislestadiolaisten saarnaajien muistavan - Pyhä Henki herätti Liisa Eerikintyttären sata vuotta ennenkuin valo alkoi loistaa Ruotsin Lapissa. Älkäämme halveksiko Pyhän Hengen työtä kansamme historiassa)
Svebiliuksen katekismus on helppotajuinen ja se on kirjoitettu tavallinen kansa mielessä. Se on myös helppo muistaa, tämä opettaja käyttää yksinkertaisia mutta tehokkaita keinoja oppilaidensa muistin auttamiseksi.
Tämä kateksimus on rukiista hengellistä leipää ja joka osaltaan nojaa Jumalan Sanaan.
Se ei ole kevyttä hengellistä, nopeasti lukaistavaksi viihteeksi ajateltua.
Se on tarkoitettu ihmisille, joille usko Jumalaan on elämän ja kuoleman kysymys.
Vakaille kristityille, jotka tahtovat selvyyttä kristillisen uskon ja elämän perustavimmista asioista.
Svebiliuksen katekismus asettaa kohdalleen monet esikoisuuden piirissä vaikeiksikin ja kiistellyiksi nousseet asiat.
Se on yllättävän ajankohtainen esimerkiksi pohdittaessa ehtoollisen merkitystä tämän päivän tilanteessa ja Ruotsin Lapista äskettäin tulleita neuvoja oikeasta Herran pyhän ehtoollisen vietosta.
Mutta erityisen tärkeä Svebilius on pohdittaessa uudestisyntymistä.
Esikoislestadiolaisuudessa kaste ei merkitse juuri mitään. Tärkeintä on tuo henkilökohtainen usko Herraan Jeesukseen, syntien anteeksisaamisen vahvistus saarnaajan kätten päällepanon kautta - siis rippi.
Luterilaisuudessa esikoiset näkevät suuria ongelmia kasteen ylitse korostamisessa niin ettei henkilökohtaista uskoa edes odoteta.
Mutta ripin korostuksen myötä on lestadiolaisuuteen, sekä SRK että esikoisiin, kehittynyt kauhea harhaoppi kaikkien lasten autuudesta.
Svebilius antaa vankan Raamatullisen perustan tämän harhan torjumiselle:
71. Kuinka moninainen on synti?
Vastaus: Kahtalainen: perisynti ja tekosynti.
72. Mikä on perisynti?
Vastaus: Perisynti ei ole ainoastansa Jumalan kuvan kadottaminen, vaan myös koko ihmisen turmeltu luonto ja paha halu, jossa hän sikiää ja syntyy vihan lapseksi, ilman Jumalan pelkoa ja totista uskoa; lyhyesti sanoaksemme: se on voimattomuus kaikkeen hyvään ja halu kaikkeen pahaan.
Room. 7:18. Katso 61 kysymys.
73. Minkätähden se perisynniksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että me sen perineet olemme luonnollisen syntymän kautta esivanhemmistamme Aadamista ja Eevasta.
Ps. 51:7. Katso minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minut siittänyt.
Room. 5:12. Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema.
Esikoisuudessa tahtoo henkilökohtaisen uskon ja oikean armojärjestyksen painotus siirtää näköpisteen Jumalan teoista siihen ihmisen uskoon, jolla Jumalan armo otetaan vastaan.
Tästä voi tulla turhaakin ahdistusta, että olenko oikealla tavalla tullut uskoon.
Tietynlainen pikku lisä tarvitaan vielä Jumalan tekoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka sovitti ihmisen Jumalan kanssa Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Uudestisyntymisen ylikorostuksen ja väärän ymmärtämisen Svebilius korjaa jykevästi Raamatun sanoin:
Oletkos kristitty?
-Olen
Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan?
-Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.
Säikähdä sielu rakas, jos tuo tunnustus ei sinulle riitä.
Jumalan tekoa alusta loppuun koko homma.
Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan maailman kauan ennenkuin meitä oli vielä syntynytkään.
Jumala on sinut uudestisynnyttänyt.
Jos ei niin luulet vain uskovasi. Et sinä itseäsi pysty synnyttämään uudesti.
Nyt lähtee kimakka heränneen kansan huuto syvältä seuratuvan riveistä
"ihminen ei synny uudelleen kasteessa"
Svebilius ei ole järkeisopettaja. Hän ei anna armojärjestystä että a. b. c. d. niin olet oikealla tavalla syntynyt uudesti.
Hän ei ole mikään uudestisyntymisen puoskari.
Svebilius opettaa Lutherin kanssa Raamatun sanaa
Raamatullinen oikeaoppinen opetus on, että ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä.
"Joka uskoo ja kastetaan"
Svebilius korostaa tätä uskon asiaa paljon enemmän käytännön kristityn elämästä puhuessaan, kuin arvaammekaan.
Kaste ei ole mikään kone, joka uudestisynnyttää Jumalan lapsia automaattisesti.
Joka uskoo ja kastetaan.
tarvitaan molemmat.
Pikkulapsia kastavien kirkkojen tehtävänä on myös noita lapsia opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus käski meidän pitää.
Uskonelämä on jatkuvaa ratkaisujen tekemistä, kun Herra kutsuu seuraamaan ja kantamaan ristiämme.
Matka alkaa, mutta menneet eivät ole niin tärkeitä kuin nykyisyys, tämä päivä, se että nyt tänään vastaamme Herralle Jeesukselle "kyllä"
"puhu Herra, palvelijasi kuulee"
ja kuljemme Hänen viitoittamallaan tiellä, jolle kerran olemme armosta saaneet lähteä.
Joku nuorempana, joku vanhempana.
Olisipa se ihana asia, että saarnaajat kehottaisivat esikoislestadiolaisia ahkerasti lukemaan Svebiliusta.
että sitä olisi tarjolla myyntiin rukoushuoneen aulassa.
että vanhemmat ja kummit ja lapset kotona Svebiliusta yhdessä lukisivat ja tutkisvat - se olisi jopa hauskaa, niin kivasti katekismus on kirjoitettu.
Jos 1700-luvun kovassa elämäntaistelussa ollut Suomen kansa sai hengellistä ravintoa
Raamatusta, Virsikirjasta ja Katekismuksesta
niin saakoot nuo kolme kulua kovassa käytössä myös tämän päivän maallistuvan suomalaisen yhteiskunnan keskellä elävien kristittyjen parissa
Raamattu, Virsikirja, Katekismus
se on yllättävän kova kolmikko, jota pirut pelkäävät
Suomen kansan harras virsi, johon Oskar Merikanto Eino Leinon kanssa sitten hienon obligaaton laati.
Tätä voi kuolevankin vuoteen vierellä veisata, hitaasti ja varmasti.
Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.
Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.
Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.
Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.
virsi 377
Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587.
Ruots. Haquin Ausius 1641,
uud. Jesper Swedberg 1694.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937.
Arjeplog, Ruotsin Lappi
Koulumatkalla kaamoksessa
