Neuvoja kristityille

Varoitus!

"Tämä kaikki on maailman muodon mukaan asettamista, joka kuollettaa hengellisen elämän kristityn sydämeltä."
Nilivaaran lähetyskirje

Valitse soma leninki, josta pidät ja kiitä Jumalaa kedon kukista.

Pidä kultaista rannerengastasi ja kiitä Jumalaa isoäidistäsi, jonka perintöä se on.

Leikkaa hiuksesi lyhyiksi ja värjää ne hieman vaaleammiksi, koska näin ne sopivat sinulle paremmin ja kiitä Jumalaa, että näytät nätiltä.

Vahvista silmiäsi kevyesti värein ja peitä arpesi puuterilla ja kiitä Jumalaa kauneudestasi ja kaikista Hänen hyvistä lahjoistaan.

Ole syöttäjä haka asuinseutusi lentopallosarjassa, jota kaukaakin tulevat vastustajat pelkäävät. Kiitä Jumalaa terveydestäsi ja hyvästä reippaasta toveruudesta ja kerro heille Jeesuksestasi.

Hurraa poikiesi kanssa Ruotsille kun se lyö Suomen taas kerran yleisurheilun maaottelussa ja kaikki muut ovat masentuneita. Kiitä Jumalaa urheilun ja terveen kilpailun lahjasta.

Laita se huoran merkki, pieni kultainen risti, kaulallesi mutta sen verran pitkällä ketjulla ettei se häiritse sisartasi. Kiitä Jumalaa siitä, että saat olla kristitty ja saat kantaa vapaasti kristityn tuntomerkkiä.

Nauti se olut kunnon saunan jälkeen pukuhuoneessa, kolmonen tai nelonen, ja kiitä Jumalaa runsaista lahjoistaan.

Laula sopraanoa tai alttoa äidin köörissä tai tenoria isän äänessä tai bassoa kirkkokuorossa ja ylistä Jumalaa koko sydämestäsi.

Valikoi, mitä televisiostasi katselet, sillä sieltä tulee paljon turhuutta ja ikävää. Kiitä Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä televisio perheellesi tuo.


Osta se miestenlehti ja piilota se tyynysi alle ja kiitä Jumalaa seksuaalisuuden suuresta lahjasta.

Ota illalla pieni lasi jaloviinaa tai punaviiniä unilääkkeen sijasta ja kiitä Jumalaa viinapuun annista.

Mene katsomaan Postia pappi Jaakobille ja kiitä Jumalaa ihmisestä, ystävästä.

Tanssi vaimosi kanssa se häävalssi kun kukaan ei näe ja musiikki on hiljainen ja kiitä Jumalaa puolisostasi.



Varoitus!

"Vaan kristitty ahkeroitsee uskon kuuliaisuudessa elämällään, vaelluksellaan, töillään ja puheillaan kutsumisen ja valitsemisen vahvistaa.

Sillä ne, jotka sen tekevät, eivät suinkaan koskaan kompastu, vaan sallitaan heidän alttiisti käydä sisälle meidän Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."

Nilivaaran lähetyskirje


Kun noudatat antamiani neuvoja kristityille, saavutat moninkertaisen hyödyn.

Et enää koskaan ikinä milloinkaan voi vedota Herran edessä siihen, että olet vanhurskas, koska noudatat kristillisyyden neuvoja. Se on pahin mahdollinen synti, johon voit langeta, halveksien Kristuksen ristiä.

Sinun ei tarvitse ulkokultaisena näytellä hurskasta fariseusten tavoin vaan tunnustat käytökselläsi ja teoillasi, mitä oikeasti ja aidosti sisimmässäsi olet. Tavallinen suomalainen.

Vapauteen Kristus vapautti sinut, älä ole siis ihmisten orja!


käy ahkerasti seuroissa ja kuuntele tämän kristillisyyden opetusta Huutavan äänen kautta ja lue Rauhan Sidettä, josta löytyy myös totuus.

Opit arvostelemaan seuroissa saarnoja ja erottamaan Hyvän Paimenen ja susien äänet. Herran palvelijat puhuttelevat sinua Pyhässä Hengessä ja näyttävät, mitä on oikea synti ja oikea armo.

Ihmisten orjuudesta vapautuessasi olemuksesi on vapautuneempi ja toisetkin huomaavat, että ilo Herrassa on sinun väkevyytesi. Et murjota maailman pahuutta ja kulje Jeesuksen ohi, joka on elämä ja autuus ja tahtoo antaa sinulle enemmän kuin osaat edes pyytää ja anoa!

Et enää päivittäin vapise uskosi sammumista - se olisi sammunut jo jos se tuosta olisi kiini!

kiitä Herraa lapsistasi ja lastenlapsistasi ja jätä heidät ahkerin ja vakain esirukouksin Jeesuksen haltuun, joka kuulee jokaisen huokauksesi ja vastaa taivaan siunauksilla heidän elämäänsä.

Siunaa ruokasi niinkuin Jeesuskin teki, ja kiitä Jumalaa Hänen suurista lahjoistaan!



Varoitus!

"Jumalan suuren armon ja avun kautta, että se perustus ja oppi, jonka meidän uskolliset opettajat alusta asti ovat saarnanneet, pysyisi puhtaana, ettei lihallinen vapaus, jota moni halajaa, tunkeaisi kristillisyyteen ja sammuttaisi uskonelämän."
Nilivaaran lähetyskirje


älä mene pöntölle tunnustamaan näitä lihallisen vapauden ja maallisuuden syntejäsi, vaan seiso selkä suorana Herran Jeesuksen edessä ja sano, että näin olet ja näin elät.

"Eikä muuta enempää, vaan uskokaa, rakkaat matkaystävät, kaikki synnit anteeksi annettuna Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina taivaaseen asti. Rukoilkaa meidän edestä"

kuuluuko tuo sana silloin sinulle, kun et kristillisyyden neuvoja kaikessa noudata.

Elämän ja kuoleman kysymys!

missä on kristillisyytesi perusta, uskosi ydin, mihin sydämesi on kiinnittynyt?

omaan vanhurskauteesi vai Häneen, joka on edestäsi kuollut ja onpa vielä noussut kuolleistakin, maksaen velkasi ristinpuulla.

velkakirjasi on siihen naulattu.

mitä itse lisämaksua Jumalalle tarjoat vaelluksellasi on pahasta, kauhistus!


Virsi 377
Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.

Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.


Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.

Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.

Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587.
Ruots. Haquin Ausius 1641, uud. Jesper Swedberg 1694.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937.


Kirjoittanut: mama

Aamen.



Kirjoittanut: Rami

Ihmettelen minäkin noita Mikon neuvoja joita Auroora otti esiin.

En nyt ketään yllyttäisi noita neuvoja seuraamaan.

Heititkö Mikko vaan koepallon, että saako noille tyhmille essuille syöttää mitä vaan. Älähtääkö kukaan.

Hyvä kun olit tarkkana.

Kirjoittanut: mama
"missä on kristillisyytesi perusta, uskosi ydin, mihin sydämesi on kiinnittynyt?

omaan vanhurskauteesi vai Häneen, joka on edestäsi kuollut ja onpa vielä noussut kuolleistakin, maksaen velkasi ristinpuulla."

Olemme aikalailla ytimessä nyt.

Mihin oikeasti turvaat? Onko tukipuusi se, että et ainakaan ryyppää ja et katso pornoa, et kuuntele maailmallista musiikkia, et käytä koruja, pukeudut viettelemättömästi...?

Minkä verran voin kuunnella musiikkia, minkä verran tehdä musiikkia, minkälaista, jotta en ylitä synnin rajaa?

Minkä verran voin käyttää alkoholia, jotta en ylitä synnin rajaa? Onko yskänlääke jo liikaa, entäs hyvin käynyt sima?

Ja entäs korut ja pukeutuminen? Onko kaksi korua liikaa? Vihkisormusta toki saan käyttää, entäs risti. Nilkkarengasko jo menee synnin puolelle?

Seksuaalisuus? Nostakoon kätensä pystyyn, ketä ei kiinnosta alastomuus! Ketä ei väräytä kauniit miehet tai naiset. Missä kohtaa ajatuksissa menee synnin raja? Kun katson mökkirannalla naapurilaiturin puolelle? Vaiko vasta sitten, kun ostan sen miestenlehden?

Joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.



Saipa muuan pariskunta poikalapsen. Kun poika alkoi opetella kävelemään, rupesivat vanhemmat neuvottelemaan, kuinka ainokaisensa kasvattaisivat, että siitä kunnon mies varttuisi.

"Pannaan poika tynnyriin ja ruokitaan sitä sarven kautta", ehdotti isä.
"Miten niin?" kysäisi pojan äiti.
"No kas, tynnyrissä kun se varttuu, niin eipä siihen maailman pahuus tartu", selitti isä.


Moni meistä taitaa oikeasti olla siinä käsityksessä, että on hyvä, hurskas ja taivaskelpoinen kristitty siksi, että niin hienosti on onnistunut kilvoittelemaan ilman noita niin "ilmiselviä syntejä"!



Jeesus vastasi:

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Matt 22:37-40



Ymmärränkös nyt oikein sinut, kun kuulen sinun sanovan, että sen takia pitää olla ottamatta yömyssyä tai vilkaisematta miestenlehtiä tai kuuntelematta hevimusaa tai meikkaamatta, että tuo vielä uskosta osaton näkisi sen eron, mikä on uskovan ja epäuskoisen ihmisen välillä?

Ja että se epäuskova ymmärtäisi, että ei voi päästä taivaaseen, koska tykkää viinistä, laulusta ja naisista?

Että ei tarttis sen epäuskovan luulla, että sinne taivaaseen ihan noin vaan mennään, pikkusen pitää vaivaakin sen eteen nähdä?

Kirjoittanut: Auroora, 21.11.2009 13:41

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

Et mama ymmärrä oikein, enkä usko että kuulet minun sanovan, niin kuin kirjoitat. Musta tuntuu, että ihan hyvin ymmärrät, mitä puhun, mutta haluat saivarrella. Esmes ei kukaan uskosta osaton sivullinen kait ole (ei ainakaan pitäisi olla) makuuhuoneessasi katsomassa luetko pornolehtiä.

Uskon, että ihan hyvin tiedät, mistä kirjoitan, mutta sinulla ehkä on omat intressisi saada minut näyttämään vähän lapselliselta ja epäuskottavalta. Voit korjata, jos olen väärässä. Mutta älä korjaile, jos en ole, koska valehteleminenkin on synti.

Kirjoittanut: Haamul

Itseäni henkilökohtaisesti eivät nuo kiistellyt alkoholi tai miestenlehdet juurikaan kiinnosta, mutta nuorempaa väkeä ja etenkin miehiä varmasti kovastikin. Tänä päivänä porno ei taida olla vierasta nuoremmille naisillekaan.

Silti tuo Mikon neuvo miestenlehtien ostamisesta minuakin häiritsi. Ajattelen asian näet sen verran pitkälle, että mietin, minkälaisessa hyväksikäyttötilanteessa ne naiset ovat olleet, jotka ovat itseään niihin lehtiin kuvauttaneet. Jos ostamme niitä lehtiä, samalla tuemme ko. toimintaa.

Mutta luulen silti ymmärtäväni Mikon pointin noitten neuvojen antamisessa, noin kokonaisuutena.

Hengellisessä mielessä koreutta voi olla korostunut askeesikin, jne. Uskova on vapaa ulkonaisista rajoituksista - kunhan ei tee syntiä tahallaan.



Kol.2:
20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

Kirjoittanut: mama

Auroora toistin toisilla sanoilla, mitä sanoit. En käyttänyt niin hurskasta muotoilua kuin sinä, vaan sanoin suorempaan.

Toisin sanoen, jos et tarkoittanut, mitä ymmärsin ninun kirjoittavan, varmaan mielelläsi kirjoitat uudelleen.

Olemme nimittäin näiden kysymysten kanssa monen uskonnollisen yhteisön hyisen kaksinaismoralismin lähteillä.

Siksi on kovin tärkeää puhua ihan oikeasta asiasta, eikä sinne päin.

Kirjoittanut: immata

Olemme nimittäin näiden kysymysten kanssa monen uskonnollisen yhteisön hyisen kaksinaismoralismin lähteillä.

mama

Näin juuri minäkin näen oltavan.



"Siveettömyys ja ryyppääminen on syntiä siitäkin huolimatta, että niihin yks ja toinen joutuu."

Mistähän siveettömyydestä ja ryyppäämisest puhut?

Ilmisesti tarkoitat tuota miestenlehden tutkailua ja yömyssyä, mistä mikko mainitsi?

Eikös elokuvissa käynnit ole syntiä tai kilpaurheilu tai tanssiminen tai musiikki television katselu?

Herkullisen ruuan laittaminen (siitä voi seurata ylensyöntiä).


Amishille on syntiä autolla ajaminenkin.




Mitä hyötyä on sinun kuolemattomalle sielullesi siitä, että et ota sitä punaviinilasillista iltasella?

Mitä hyötyä on sinun kuolemattomalle sielullesi siitä, että et ottaisi hieman potkua "tunnelmaan virittävistä" kuvista, kun kömmitte illalla ukkelisi kanssa lakanoiden väliin?

Mitä hyötyä on kuolemattomalle sielullesi siitä, että kieltäydyt musiikista?

Mitä hyötyä on kuolemattomalle sielullesi siitä, että et tanssisi?

Ja toisaalta, mitä vahinkoa on kuolemattomalle sielullesi siitä, että kiität itseäsi siitä, että et elä siveettömästi (pidä valoja päällä rakastellessasi).

Mitä vahinkoa on kuolemattomalle sielullesi siitä, että hyväksyt itsellesi katkeruuden ja pahan puhumisen lähimmäisestäsi?

Mitä vahinkoa on kuolemattomalle sielullesi, että sinulle ei riitä Jeesuksen lunastustyö, vaan hieman paikkaat sitä omin toimin?

Mitä vahinkoa on kuolemattomalle sielullesi siitä, ettet ota vastaan Jeesusta sydämeesi. Hän tietää miten juuri sinun on hyvä elää ja Hänen ohjaukseensa voit luottaa.




Haloo ihmiset!

Eihän tässä ole kysymys siitä, että pitäisi ruveta käyttämään alkoholia tai harrastamaan kilpaurheilua tai konsertoimaan.

Vaan reaktio mikon käännettyyn "nilivaaran kirjeeseen" kertoo karua kieltään siitä, miten hyvin on nilivaaran opetus mennyt perille ja uponnut, ilmeisesti jo paljon ennen tuon kirjeen saapumista!

Mitä on synti?



Missä on Jeesus Kristus?

Kirjoittanut: Haamul
En uskalla nykyisin edes ostaa kaupasta suklaata, koska tiedän ahmivani koko levyn yhteen menoon ja saan siitä vatsavaivoja. En silti voi mennä väittämään, että suklaa on syntiä.

- - -

Alkoholin käytöstä on monelle, etenkin suomalaiselle, tullut syntiä, mutta ei sitä silti sovi kaikille synniksi sanoa, koska raamattukaan ei niin tee. Se tulee synniksi vain niille, jotka juopuvat siitä niin että tulee paha meno. Juopottelu on sopimatonta, mutta juopottelua ei ole se, jos juo joskus saunasiiderin tai lasin viiniä ruuan kanssa.

Heikkojen tähden pitää tietysti kaikissa asioissa noudattaa varovaisuutta.


Room. 14:21
"Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee."

Kirjoittanut: mama
Aivan, Haamul.

Kovin helppo on paheksua ja pitää syntinä asioita, jotka eivät kuulu omaan elämään tai siihen kulttuuripiiriin, missä on itse kasvanut.

Vaan ei tule ajateltua sitä, millaista ahdistusta ja syyllisyyttä (ja kaksinaismoralismia) monet tuollaiset asiat tuottavat, kun opetetaan ihan kummallisia.

Ihmisten omattunnot sidotaan mitä kummallisimpiin asioihin, mitä sattuu saarnaajalle tulemaan mieleen Hej, Hej vaan.

Tosta erilaisesta kulttuurista pelkästään essujen kesken esimerkiksi:

Mulla sattui aikoinaan olemaan otsatukka, kun olin amerikoissa käymässä. Ikinä en ollut kenenkään suomalaisen essun siitä minulle huomauttavan, mutta arvatkaas vaan, kuinka monta kertaa siellä siitä huomauteltiin...

Ja siellä taas ikäiseni tytöt kulkivat hiukset auki, mikä ei olisi Suomessa tullut kysymykseenkään, huh, mitä maailmallisuutta, synnissä suorastaan elivät!

Kirjoittanut: Haamul
On opetettu, että yksi ryyppy alkoholijuomaa olisi aina jo syntiä. Sellainen opetus ei kuitenkaan perustu raamattuun, vaan on "myöhempien aikojen pyhien" keksintöä.

Eihän muuten Paavalikaan olisi neuvonut Timoteusta: "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi." (1. Tim. 5:23)

Niin, tuo hiusten asento! Ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä Jumalan lapseuden kannalta!

Mutta esikoislestadiolaisuudessa sillä on ollut ainakin näihin aikoihin asti paljonkin merkitystä. Hiusten asennosta (etenkin naisilla) jotkut otaksuvat näkevänsä, oletko uskomassa niin sanotusti "keskellä kristillisyyttä" vai oletko langennut tai ainakin suuressa vaarassa langeta huoraksi.

Koreudeksi nähdään vakiintuneesta lestadiolaismuodista poikkeaminen - riippumatta siitä, kumpi edes oikeasti on koreampaa - ristitynmallinen tyylikäs pitkä paksu tukka vai suruton, harventunut leikkotukka.

Monestihan naiset leikkauttavat hiuksensa silloin, kun niistä ei saa enää siistiä pitkää tukkaa millään. Kampaaja voi loihtia harvoistakin hiuksista melkein tukan näköisen.

Kun hiukset ovat iän myötä tai jostain syystä harventuneet tai kenties alun alkaenkin huonolaatuiset, aika hupaisaa niistä on yrittää joka aamu jotain nutturan näköistä värkätä. Ainakin se vaatii tosi paljon sitä ns. uskonkuuliaisuutta.



Kirjoittanut: immata
Ihan pakko kirjoittaa Purtasen saarnasta, jonka juuri kuuntelin Huutavan äänen välityksellä Hämeenlinnasta.

Se oli mitä puhtainta Jumalan Sanaa tyystin ilman lisukkeita!

Siinä kumottiin lapinmiesten väärät opetukset Kasteesta, seurakuntaopista ja ulkonaisista asioista. Rakkaudella ja kauniin sanoin, mikä on Heikille ominaista. Olkoon ylistetty ja kiitetty Isämme taivaassa!

Se oli rohkeaa julistusta Roomalaiskiirjeen kuudennesta luvusta.


Kuuntelikohan kukaan muu?



Kirjoittanut: satunnainen

Kuuntelin myös Purtasen saarnan ja olen samaa mieltä kuin Immata. "Oi Herra,laumas Ylipaimen,taas kuulla annoit sanasi." Kiitos Jeesukselle.

Kirjoittanut: MikkoL

lumiukkona olen todella iloinen immatan ja satunnaisen kertomasta, Heikki Purtanen kehunut Jeesusta!

Svebiliuksen katekismus

Svebiliuksen katekismus

Esikoislestadiolaiset ry johtokunta päätti julkaista Svebiliuksen katekismuksen ja se ilmestyi vuonna 2003.

Johtokunnan päätös on varsin kauaskantoinen, koska näin tämä luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävä kristilliseen kansanopetukseen kuuluva annettiin esikoisten luettavaksi.

Uppsalan arkkipiispa Olaus Svebilius

Katekismuksen laati Ruotsi-Suomen aikana Upsalan piispa Olaus Svebilius (1624-1700) ja se julkaistiin ruotsiksi 1689.


Turun akatemian kreikan Raamatun alkukielten ja teologian professori Daniel Juslenius (1676 - 1752) suomensi kirjan vuonna 1746.

Olaus Svebilius "Katekismus. Lutherin vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla."



Wikipedia kertoo, että Daniel Juslenius oli suuri suomalaisuuden ystävä.

vähän liiankin suuri -

Hän nimittäin julkaisi kirjan, jossa hän väitti antiikin Kreikan ja Rooman sivistyksen olevan alkujaan suomalaista syntyperää
(Aboa vetus et Nova, 1700 - "Vanha ja uusi Turku")

olisipa se totta!

Professori Daniel Juslenius. Maalaus on esillä Tampereen tuomiokapitulissa

Daniel Juslenius teki Suomen kristikansalle syvällisen palvelun kääntämällä tämän katekismuksen kansan käyttöön.

Svebiliuksen katekismus laajentaa Lutherin Vähää katekismusta kysymysten ja vastausten muodossa helposti muistettavalla tavalla.

Ajatukseltaan Svebilius on siis Vähän katekismuksen selitys.



Toki tuollaiset sanat kuin "puhdasoppisuuden ajan katekismus" ja kirkollinen kansanopetus ja piispa Svebilius tai professori Juslenius - toki nuo herättävät epäilystä, että mitähän koreilua tämä oikein on.

Herra Jeesus Kristus itse tahtoi lohduttaa kärsivää Suomen kansaa ja vahvistaa sitä uskossa ja luottamuksessa Jumalaan ja Jumalan Poikaan.

Suuri Pohjansota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä oli päättynyt 1723 eli vain pari vuosikymmentä ennen Svebiliuksen julkaisemista 1746, ja hirveä Iso viha oli vielä kansan elävässä muistissa.

Juuri oli käyty Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset olivat taas miehittäneet välissä olevan Suomen 1742-43, ja kansamme muistaa tuon ajan nimellä Pikkuviha. Onneksi se ei ollut yhät kauhea kuin Isoviha oli ollut.

Karl XII:s likfärd, Gustav Cederström 1884

Monessa Pohjanmaan ja Satakunnan kodissa surtiin ja muistettiin seikkailjakuningas Kaarle XII:n onnetonta sotaretkeä Ruotsin vuorten yli Norjaan - Karoliinien kuolinmarssia, joulukuusta 1718 tammikuuhun 1719.

Ne harvat nuoret miehet, jotka tuosta marssista hengissä selvisivät olivat monet Svebiliuksen julkaisemisen aikaan rampoja, jalka tai käsi pakkasen puremana amputoitu.

Ei ollut raajan amputointi mikään mukavan kokemus 1700-luvulla.

1700-luvun suomalaisen perheen "pankki" jonka aarteita öinen halla usein uhkasi

Suomen kaskimailla oli jatkuvana uhkana myös halla, joka saattoi viedä koko perheen tarvitseman elannon yhdessä yössä. Suopellot ja alavat metsäpellot olivat yhtä lailla vaarassa kuin Savon mäkien kiviset kasket.

Pettua eli petsuria oli opittu tekemään männen kuoren alta ja sekoittamaan viljaan. Mutta nälkävuodet olivat tappavia.

Pettuleipiä

Tässä rajussa sodan, kulkutautien ja epävarman toimeentulon maailmassa kristillisyys ei ollut jotain sanaleikkiä, iloista tuttujen tapaamista seuroissa.

Usko Jumalaan oli elämän ja kuoleman vakava asia, joka antoi kansallemme voimaa kestää noiden vaikeiden aikojen yli.

Herra Jeesus antoi Suomen kansalle hengellistä voimaa ja uskoa. Tärkein kirja oli vuoden 1642 Kirkkoraamattu (sen kielen uudistanut Biblia ilmesetyi 1776)

Toinen ratkaisevan tärkeä hengellinen kirja oli karoliinisen ajan virsikirja vuodelta 1701.

Lutherin Vähä katekismus osattiin kristikansan parissa ulkoa kannesta kanteen.

Vuonna 1746 saatiin sen niukkaa ja helmen kirkasta opetusta täydentämään Svebiliuksen katekismus, joka tuli heti kinkereille ja lukkarinkouluihin tärkeä apuneuvo.



Svebiliuksen katekismus oli hengellistä ravintoa, johdatusta Raamatun keskeisiin opetuksiin, Suomen kansan vaikeina vuosina 1700-luvulla.

Mutta sen opetus, mukanahan on Lutherin Vähä katekismus kirjan alussa, loi myös sen hengellisen perustan, jolta Liisa Eerikintyttären kokema herätys siellä niityllä sai taustansa.

Ei Länsi-Suomen rukoilevaisuuden, ensimmäisen suuren kansanherätyksemme, lähtökohta ollut tyhjässä vaan pitkällinen ja kärsivällinen kirkon antama Jumalan Sanan opetus ja kylvö.

(Tämän toivoisin myös Helsingin esikoislestadiolaisten saarnaajien muistavan - Pyhä Henki herätti Liisa Eerikintyttären sata vuotta ennenkuin valo alkoi loistaa Ruotsin Lapissa. Älkäämme halveksiko Pyhän Hengen työtä kansamme historiassa)



Svebiliuksen katekismus on helppotajuinen ja se on kirjoitettu tavallinen kansa mielessä. Se on myös helppo muistaa, tämä opettaja käyttää yksinkertaisia mutta tehokkaita keinoja oppilaidensa muistin auttamiseksi.

Tämä kateksimus on rukiista hengellistä leipää ja joka osaltaan nojaa Jumalan Sanaan.

Se ei ole kevyttä hengellistä, nopeasti lukaistavaksi viihteeksi ajateltua.

Se on tarkoitettu ihmisille, joille usko Jumalaan on elämän ja kuoleman kysymys.

Vakaille kristityille, jotka tahtovat selvyyttä kristillisen uskon ja elämän perustavimmista asioista.



Svebiliuksen katekismus asettaa kohdalleen monet esikoisuuden piirissä vaikeiksikin ja kiistellyiksi nousseet asiat.

Se on yllättävän ajankohtainen esimerkiksi pohdittaessa ehtoollisen merkitystä tämän päivän tilanteessa ja Ruotsin Lapista äskettäin tulleita neuvoja oikeasta Herran pyhän ehtoollisen vietosta.

Mutta erityisen tärkeä Svebilius on pohdittaessa uudestisyntymistä.

Esikoislestadiolaisuudessa kaste ei merkitse juuri mitään. Tärkeintä on tuo henkilökohtainen usko Herraan Jeesukseen, syntien anteeksisaamisen vahvistus saarnaajan kätten päällepanon kautta - siis rippi.

Luterilaisuudessa esikoiset näkevät suuria ongelmia kasteen ylitse korostamisessa niin ettei henkilökohtaista uskoa edes odoteta.

Mutta ripin korostuksen myötä on lestadiolaisuuteen, sekä SRK että esikoisiin, kehittynyt kauhea harhaoppi kaikkien lasten autuudesta.



Svebilius antaa vankan Raamatullisen perustan tämän harhan torjumiselle:

71. Kuinka moninainen on synti?
Vastaus: Kahtalainen: perisynti ja tekosynti.

72. Mikä on perisynti?
Vastaus: Perisynti ei ole ainoastansa Jumalan kuvan kadottaminen, vaan myös koko ihmisen turmeltu luonto ja paha halu, jossa hän sikiää ja syntyy vihan lapseksi, ilman Jumalan pelkoa ja totista uskoa; lyhyesti sanoaksemme: se on voimattomuus kaikkeen hyvään ja halu kaikkeen pahaan.
Room. 7:18. Katso 61 kysymys.


73. Minkätähden se perisynniksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että me sen perineet olemme luonnollisen syntymän kautta esivanhemmistamme Aadamista ja Eevasta.

Ps. 51:7. Katso minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minut siittänyt.

Room. 5:12. Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema.


Esikoisuudessa tahtoo henkilökohtaisen uskon ja oikean armojärjestyksen painotus siirtää näköpisteen Jumalan teoista siihen ihmisen uskoon, jolla Jumalan armo otetaan vastaan.

Tästä voi tulla turhaakin ahdistusta, että olenko oikealla tavalla tullut uskoon.

Tietynlainen pikku lisä tarvitaan vielä Jumalan tekoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka sovitti ihmisen Jumalan kanssa Golgatan keskimmäisellä ristillä.



Uudestisyntymisen ylikorostuksen ja väärän ymmärtämisen Svebilius korjaa jykevästi Raamatun sanoin:

Oletkos kristitty?

-Olen

Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan?

-Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.


Säikähdä sielu rakas, jos tuo tunnustus ei sinulle riitä.

Jumalan tekoa alusta loppuun koko homma.

Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan maailman kauan ennenkuin meitä oli vielä syntynytkään.

Jumala on sinut uudestisynnyttänyt.

Jos ei niin luulet vain uskovasi. Et sinä itseäsi pysty synnyttämään uudesti.


Nyt lähtee kimakka heränneen kansan huuto syvältä seuratuvan riveistä

"ihminen ei synny uudelleen kasteessa"

Svebilius ei ole järkeisopettaja. Hän ei anna armojärjestystä että a. b. c. d. niin olet oikealla tavalla syntynyt uudesti.

Hän ei ole mikään uudestisyntymisen puoskari.

Svebilius opettaa Lutherin kanssa Raamatun sanaa

Raamatullinen oikeaoppinen opetus on, että ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä.

"Joka uskoo ja kastetaan"

Svebilius korostaa tätä uskon asiaa paljon enemmän käytännön kristityn elämästä puhuessaan, kuin arvaammekaan.

Kaste ei ole mikään kone, joka uudestisynnyttää Jumalan lapsia automaattisesti.

Joka uskoo ja kastetaan.

tarvitaan molemmat.


Pikkulapsia kastavien kirkkojen tehtävänä on myös noita lapsia opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus käski meidän pitää.

Uskonelämä on jatkuvaa ratkaisujen tekemistä, kun Herra kutsuu seuraamaan ja kantamaan ristiämme.

Matka alkaa, mutta menneet eivät ole niin tärkeitä kuin nykyisyys, tämä päivä, se että nyt tänään vastaamme Herralle Jeesukselle "kyllä"

"puhu Herra, palvelijasi kuulee"

ja kuljemme Hänen viitoittamallaan tiellä, jolle kerran olemme armosta saaneet lähteä.

Joku nuorempana, joku vanhempana.


Olisipa se ihana asia, että saarnaajat kehottaisivat esikoislestadiolaisia ahkerasti lukemaan Svebiliusta.

että sitä olisi tarjolla myyntiin rukoushuoneen aulassa.

että vanhemmat ja kummit ja lapset kotona Svebiliusta yhdessä lukisivat ja tutkisvat - se olisi jopa hauskaa, niin kivasti katekismus on kirjoitettu.



Jos 1700-luvun kovassa elämäntaistelussa ollut Suomen kansa sai hengellistä ravintoa
Raamatusta, Virsikirjasta ja Katekismuksesta

niin saakoot nuo kolme kulua kovassa käytössä myös tämän päivän maallistuvan suomalaisen yhteiskunnan keskellä elävien kristittyjen parissa

Raamattu, Virsikirja, Katekismus

se on yllättävän kova kolmikko, jota pirut pelkäävät

Suomen kansan harras virsi, johon Oskar Merikanto Eino Leinon kanssa sitten hienon obligaaton laati.

Tätä voi kuolevankin vuoteen vierellä veisata, hitaasti ja varmasti.


Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.

Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.

Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.

Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.

virsi 377
Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587.
Ruots. Haquin Ausius 1641,
uud. Jesper Swedberg 1694.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937.