Esko Syrjäläinen ja evoluutio

Upeasti säilynyt Archaeopteryx fossiili

Länsi-Suomen rukoilevaisten lehden helmikuun numerossa Esko Syrjäläinen kirjoittaa aiheesta "Evoluution todisteet koulun oppikirjoissa".

Syrjäläinen katselee suomalaisissa kouluissa käytössä olevien biologian oppikirjojen ajatuksia evoluutiosta.

Tekstin rauhallinen ja kiihkoilematon tyyli tuo mieleeni Ramin tavan kirjoittaa asioista.

Artikkeli ei ole kovin pitkä ja se on luettavissa verkossa



Esko Syrjäläinen, Espoo

Charles Darwinin syntymästä tulee tänä vuonna helmikuussa kuluneeksi jo 200 vuotta. Samalla hänen kuuluisan kirjansa "Lajien synty" julkaisusta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Herännäislehti on pyytänyt muutamia asiantuntijoita valottamaan evoluutioteorian ongelmia, puutteellisuuksia tai suoranaisia virheitä. Julkaisemme ensin biologian lehtori Esko Syrjäsen perusteellisen ja tiivistetyn esityksen Suomen kouluissa käytettyjen biologian oppikirjojen opetuksista. Vanhemmalle lukijakunnalle artikkelissa saattaa esiintyä joitain käsitteitä, jotka tuntuvat melko vierailta. He voivat jättää ne vähemmälle huomiolle. Koska kyseessä siis kuitenkin ovat koulujemme biologian oppikirjat, joita lapsemme ja lastenlapsemme lukevat, pidämme tärkeänä, että heille jaetaan myös oikeata tietoa näistä vaikeista, elämämme syntyä koskevista asioista.



Biologian opettaja Syrjäläinen kertoo rauhallisesti:



Evoluution todisteet oppikirjoissa

Evoluution vakioesimerkit ovat säilyneet oppikirjoissa vuosikymmeniä. Jotkut ovat syntyneet jo 1800-luvulla ja säilyneet huijauksina tai vanhentuneina vuosikymmeniä (esim. Haeckelin sikiökuvat, Piltdownin, Nebraskan, Jaavan ja Pekingin ihmiset). Niitä käytettiin pönkittämään evoluutioteoriaa vielä, kun sen asema tieteellisenä teoriana oli hyvin heikko. Darwinhan piti sikiökuvia tärkeimpänä evoluution todisteena. Haeckelin sikiökuvat löytyvät vieläkin useista peruskoulun ja lukion biologian kirjoista todisteena kalan, sammakon, kanan ja sian yhteisestä alkuperästä.


Oppikirjamme esittävät Miller-Ureyn (1953) elämän syntyolosuhteita jäljittelevän kokeen todisteena siitä, miten elämän rakennusaineet ovat saattaneet syntyä itsestään järjestäytymisen kautta varhaisella maapallolla. Löb oli jo v. 1913 tuottanut glysiiniä kaasuseoksessa sähkön avulla. Millerin kokeessa syntyneet aminohapot olivat optiselta rakenteeltaan ns. raseemisia: oikea ja vasenkätiset isomeerit sekaisin. Raseemista elämää ei ole olemassakaan. Luonnossa kaikki aminohapot ovat vasenkätisiä. Elämän spontaani kehitys itsestään on mahdotonta vedessä, sillä orgaaniset molekyylit vapaasti vedessä reagoidessaan eivät synnytä ketjuuntuneita molekyylejä. Stanley Miller on itse todennut 40 vuotta kokeensa jälkeen seuraavasti: "Elämän synnyn ongelma on osoittautunut paljon vaikeammaksi, mitä minä ja useimmat ihmiset oletimme."


Archaeopteryx liskolintu

Liskolinnun v.1860 löydettyjä fossiileja on perinteisesti pidetty liskon ja linnun välimuotona, koska niillä on sekä liskon ja linnun piirteitä. Liskojen suomujen oletetaan muuttuneen suliksi, aineenvaihdunnan tasalämpöiseksi, sydämen nelilokeroiseksi ja keuhkojen läpivirtauskeuhkoiksi. Siirtyminen dinosaurusten paljetyyppisestä keuhkosta linnun läpivirtajärjestelmään edellyttäisi muodonmuutosta ohjaavien geenien mittavaa muutosta. Tällaisten monimutkaisen anatomisen ja fysiologisen toimintakokonaisuuden synnyn mekanismi ja mahdolliset välimuodot ovat tuntemattomia. Liskolintua ei voi enää pitää välimuotona, sillä sen fossiileista on löydetty lintujen keuhkoille tyypilliset ilman täyttämät ontelot. Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina. Näin ei liskolintukivettymien kohdalla kuitenkaan ole asianlaita. Archaeopteryx on sukupuuttoon kuollut lintu.


Koivumittarit

Koivumittarien värimuuntelu on esimerkki evoluution toiminnasta käytännössä luonnonvalinnan seurauksena (suuntaava valinta). Laajalti levinneet kuvat on otettu kuolleista koivumittareista, koska eläviä ei ole saatu kuvattua. Koivumittarit eivät edes oleskele puun rungoilla, vaan lehvästössä ja ovat yöperhosia. Chigacon yliopiston biologian prof.Jerry Coyne pitää koivumittaria epäonnistuneena esimerkkinä evoluutiosta käytännössä. Parhaimmillaankin se on esimerkki mikroevoluutiosta.


Apinasta ihmiseksi

Henry Gee, Naturen luonnontiedetoimittaja, kirjoittaa v.1999 ilmestyneessä kirjassaan seuraavasti: "Eri fossiilien väliset ajanjaksot ovat niin suuria, että emme voi sanoa mitään ehdotonta niiden mahdollisesta yhteydestä toisiinsa esi-isyyden ja jälkeläisyyden kautta." Erilaisia näkemyksiä, luokituksia ja sukupuita on lähes yhtä paljon kuin tutkijoita. Jonathan Wells myöntää kirjassaan "Icons of evolution" (2000), että aitoja fossiileja on löydetty ja osa näistä on apinan ja osa ihmisen näköisiä. Ihmisen evoluution tutkimus pitää sisällään suuren määrän hämäriä fossiileja: Piltdownin ihminen, Nebraskan ihminen, Pekingin ja Jaavan ihminen jne. Hampaiden ja muun niukan aineiston avulla vedetyt johtopäätökset ovat käsittämättömän pitkälle meneviä. Ihmisapinoista ei löydy yhtä selvää evoluutiolinjaa ja lajien ominaisuudet ovat niissäkin mosaiikkimaisesti jakautuneita: esitetyt "välimuodot" sisältävät aina ominaisuuksia, jotka eivät sovi todelliselle välimuodolle.


Evoluutioajattelulla on seurauksensa

Darwinistinen evoluutioteoria on teoria siitä, miten luonto on saattanut luoda ilman yliluonnollisen Luojan apua. Evoluutio ei tarkoita Jumalan ohjaamaa asteittaista luomista. "Ihminen on tulos tarkoituksettomasta ja materialistisesta prosessista, jolla ei ollut häntä mielessään," kirjoitti Harvardin yliopiston arkkievolutionisti, paleontologi G.G.Simpson.

Ennen Charles Darwinin kirjan Lajien synty julkaisemista v.1859 kaikkein vakuuttavin todiste Jumalan olemassaolosta oli luonto. Mutta noin 150 vuotta Darwinin teoksen jälkeen luonnosta on tullut monelle vakuuttavin ja tavallisin perustelu Jumalan olemassa olemattomuudesta. Jos mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan kaiken luonnossa havaitsemamme monimuotoisuuden, niin mitään Jumalaa ei tarvita.


Evoluutioteorian yksi vaikutus on se, että ihminen asetetaan eläimeksi muiden eläinten joukkoon. Pahimmillaan tästä on seurauksena, että vetoamalla "luonnollisuuteen" voidaan sopivaa esimerkkiä käyttäen perustella melkein mitä tahansa: homoseksuaalisuus (apinat), raiskaus (lepakot), pedofilia (minkit), kannibalismi (krokotiilit) ja edellisessä avioliitossa syntyneiden lasten tappaminen (leijonat). Näin ollen luonnollisuuteen tai luonnottomuuteen vetoamisen arvo on käytännössä pyöreä nolla, kirjoittaa Markus Hirsilä keväällä 2005.




Näin Esko Syrjäläinen Länsi-Suomen Herännäislehdessä 2-2009

Jätin joitain kohtia pois, koko artikkeli on siis vapaasti luettavana lehden verkkonumerossa.

Pidän opettaja Syrjäläisen tavasta puhua asioista selkeästi ja kiihkottomasti.

Monenlaisia mietteitä tuo tietenkin herättää. Erityisen tärkeä on tuo idea katsoa, mitä koulujemme oppikirjoissa nykyään opetetaan tästä merkitävästä aiheesta.

vähän heikolta tuo oppikirjojen taso näyttää noiden opettaja Syrjäläisen antamien viitteiden perusteella!



En sen enempää ryhdy ruotimaan tätä ja toivon että noista ajatuksista on iloa ja hyötyä nettiruukkulaisille.

sen ehkä mainitsen, että Archaeopteryx, Jumalan lintu, ahtaa Syrjäläisen keskustelussa aika tärkeän mittarilukeman.

Tämä Solnhofenin kivien säilyttämä jumalallinen litografia on erityisen tärkeä keskustelussa.

Mielestäni Esko kirjoittaa virheellisesti

"Liskolinnun v.1860 löydettyjä fossiileja on perinteisesti pidetty liskon ja linnun välimuotona, koska niillä on sekä liskon ja linnun piirteitä."

biologian opettajan pitäisi toki tietää liskon ja dinosauruksen välinen ero - liskon jalat lähtevät ruumiista suoraan sivulle, dinosaurusten jalat ovat niiden ruumiin alla.

niinkuin linnuilla.

"Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina."

no - ei liskolintu vaan dinolintu - mutta SULKA on eräs huikea luomisen ihme, jota kehitysoppi ei nykyisellään mitenkään pysty selittämään.



mutta tällaisen alustuksen pohjalta on mahdollista jatkaa rakentavaa keskustelua, syventyä todisteisiin ja katsoa, mitä niistä lapsillemme Suomessa opetetaan.

Ramia ja kumppaneita pyydän kuitenkin huomaamaan, että Esko Syrjäläinen ei näytä edustavan "nuoren maailman teoriaa" että maailma olisi luotu vuonna 4000 eKr. kuten piispa Ussher sen Raamatun sukutauluista 1600-luvulla laski.

pikemmin Esko katselee Jumalan kunniaa luonnossa avoimin silmin ja terveellä tavalla.

hänen huolensa on minustakin aiheellinen.

kysymys on, miten annettaisiin paras vastaus tähän koulujen opetuksen sisällön haasteeseen.

kreationismi on siihen täsmälleen väärä vastaus.




mutta, rakkaat ystävät, tällaisen lauseen Timo Laato Eskon kirjoituksen johdantoon onnistui väsäämään

"Herännäislehti on pyytänyt muutamia asiantuntijoita valottamaan evoluutioteorian ongelmia, puutteellisuuksia tai suoranaisia virheitä."

hmmm...

kas kun ei hän pyytänyt valottamaan evoluutioteorian hyviä ja merkittäviä puolia!

totuuden nimessä se olisi ollut kyllä paikallaan!

1 Mooses 2:19 - Archaeopteryx Jumalan lintu

Archaeopteryx lithographica - Jumalan lintu

Cosca Herra Jumala oli maasta caickinaiset eläimet kedolle/ ja caickinaiset linnut taiwan ala tehnyt/ toi hän ne ihmisen eteen/ että hän näkis cuinga hän ne nimitäis: sillä nijncuin ihminen caickinaiset eläimet nimitti/ nijn ne cudzutan.

1 Ms 2:19 KR 1664

Kauniin Paratiisin luonut Herra Jumala tahtoo tehdä Miehen todella onnelliseksi. Ihmisen ei ole hyvä olla yxin.

Tuumasta toimeen! Herra Jumala ei vain mieti ja suunnittele, vaan Hän tuo Miehen eteen nähtäväksi caickinaiset linnut taivan alla.

Mies nimittää niitä, ja nijn ne cudzutan - kukin lintu on saanut nimensä.

Suomenkielessä Adamin antamat nimet ovat kauniita, kuin musiikkia

Harmaasieppo - mitä sekin sieppaa!

Kottarainen - jonkinlainen kotkottaja?

Tervapääsky - tervan musta nopeana kaarena taivaalla lentävä lintu

Muuttohaukka - teräväkatseinen koukkunokkainen muuttohommiin erikoistunut

Suomen joutsen - kansallinen lintumme, uskollisen parisuhteen esimerkki!

Kolibri - kun ei meillä lennä niin lainasana tälle pienelle lintujen jalokivelle, jonka siipien liikettä silmä ei pysty seuraamaan

Mutta nyt Jumalallamme oli pieni ongelma.

Hän oli luonut Jumalan linnun - ihmeellisen olennon, jolla on sulkapeite ja siivet ja pyrstö ja kevyt ilmava luusto. Jotain aivan ennen näkemätöntä, hämmästyttävä mestariteos jopa Jumalan luomakunnan ihmeiden joukossa.

Mutta Adamin aika ei ollut vielä.

Tämänkin Herra Jumala tahtoisi tuoda Miehen nimettäväksi, näyttää, saisiko Taiteilija hieman kiitosta upeasta työstään! Ja mikä mahtaisi tulla nimeksi Ihmisen kielellä?

Ongelmaa mutkisti se, että Adam ei pitkään aikaan olisi vielä kypsä ymmärtämään, mistä luonnonihmeestä todella on kysymys.

Neuvon! Napsauta tätä kuvaa täyteen kokoon ja sano kanssani Halleluja!

Miten tallentaa tuo Luojan huikea mestariteos, sulka?

Sulka hattuusi! Adam, mikä huikea neronleimaus - kevyt kynäksi kelpaava sarveisrunko, siitä lähtevät hienot, toisiinsa liittyvät ja silti itsenäiset säikeet, klassisen kaunis muoto ja mitä parhaiten ilman huiskuttamiseen sopiva.

Untuvia kun ei vain elävistä linnuista kynittäisi, pyytävät ruotsalaiset ihan aiheellisesti.

Mahdoitko seurata nettikamerasta kalasääsken perheen elämää, jonka luonnonsuojelijat ovat asentaneet tämän pesueen arkea ja juhlaa seuraamaan?

(pesintä on päättynyt joten kamera on suljettu)


niin minkä nimen Adam sille antoi

Sääksi eli Kalasääski

koot ja ässät vähän hankalasti

Herra Jumala päätti järjestää asian niin, että Jumalan lintu on Adamin nähtävissä kaikkine yksityiskohtineen - sitten kun Adam on kasvanut aikuiseksi ja ymmärtää, mistä on kysymys.

Näin Hän sen teki.

Alueelle, jota suomalainen Adam kutsuu nimellä Saksa, Jumala järjesti hyvin hienoa kalkkikiveä matalikon pohjalle - suorastaan liitukiveä, jossa ei ole lainkaan suurempia möhkäleitä.

Saksalainen Adam kutsuu tätä aluetta nimellä Solnhofen. Alois Senefelder (1771 - 1834) niminen Ihminen keksi vuonna 1776 - Ranskan vallankumouksen aikoihin - että tuon hienon liitukiven avulla on mahdollista painaa paperille kuvia.

Jumala oli valmistanut tämän kiven aivan tiettyä tarkoitusta varten, Jumalan lintua varten, mutta on siitä kekseliäälle Adamille ollut muutakin hyötyä.

Menetelmä on nimeltään litographia, kivipaino. Painolaattaa ei kaiverreta (intaglio) eikä kuvaa tai kirjoitusta tehdä reliefinä (puupaino, kirjapaino).

Täysin sileän kiven pintaan tehdään öljyn, rasvan ja arabialaisen kumin avulla alueita, jotka hylkivät vettä ja alueita jotka imevät vettä.

Vanha "valokuva" eli Solnhofenin liitukivellä tehty litografia.
Afganistanilaisia kuninkaallisia sotilaita Durran heimosta. James Rattaray 1847.

Litografia on edelleen paljon käytetty painomenetelmä.

Näin erityisen materiaalin Herra Jumala valmisti noin 130 miljoonaa vuotta sitten - Adamin vuosina siis - jotta Hän saisi näyttää Ihmiselle Jumalan linnun.

Ja niin Hän varovaisesti antoi tämän ihmeellisen eläimen vajota tuohon pehmeään järven pohjaan, siivet levällään, pyrstö suorana, särkymättä, painumatta kasaan, muuttumatta.

Vuosisatojen aikana lintujen pehmeät osat korvautuivat Solnhofenin hienoakin hienommalla liitukivellä, niin että jopa sulkien yksityiskohdat ovat selvästi näkyvissä.

Rakkaudella, tätä erityistä luomistyötään kunnioittaen, voittaen luomakunnan ankarien katoavuuden lakien tuhovoimat ja tallentaen kuvan kiveen, jota käyttäen Adamkin on oppinut hienoja kuvia tekemään.

Jumala on tuonut Ihmisen nähtäväksi kaikkiaan kymmenen Jumalan lintua.

Kymmenen.

Parvempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla - tuosta sen lukeman ehkä muistamme!

Kaikki on löydetty Solnhofenin alueelta, eikä ainakaan toistaiseksi mistään muualta tämän maapallomme kamaralta tai meristä.

Tarvittiin erityinen ympäristö, jossa tuo ihmelintu saattoi säilyä Adamin aikoihin asti.

Solnhofenin ensimmäinen Archaeopteryx löytö - sulka!

Ensimmäinen löytö tapahtui vuonna 1860.

Sulka!

Ei mitään muuta kuin yksi ainoa sulka.

Christian Erich Hermann von Meyer (1801 - 1869) niminen Ihminen oli omistanut elämänsä varhaisten elämänmuotojen tutkimiseen.

Hän oli juuri se Adam, jonka eteen Jumala toi lintunsa odottaen, millä nimellä tämä sitä kutsuisi.

Hermann von Meyer 1801-1869

Christian Herrmann oli asioista perillä, ja hän ymmärsi, mitä näki.

Charles Darwinin kirja "Lajien Synty" (1857) oli juuri julkaistu ja yleinen keskustelunaihe.

Tähän keskusteluun Herra Jumala heitti yhden sulan, joka oli tarkasti odottanut aikaansa.

Jumala on kaukaa viisas.

Kaveri pohti ja puntaroi ja lopulta, vuonna 1861, sanoi "tämä on Archaeopteryx Lithographica"

ja niin se on. sekä Ihmisen että Jumalan kielellä - koska Adamille annettiin tehtäväksi nimetä Jumalan luomistöitä, jotka hänen eteensä tuotiin.

Suomeksi se tarkoittaa "vanha siivekäs (tai lentävä) litografia"

mukavasti siinä tuo jumalallisen taideteoksen materiaali on mukana.

Christian kirjoitti tästä artikkelin, jossa hän antaa tuon komean nimen:

Meyer, H. von (1861): Archaeopteryx litographica (Vogel-Feder) und Pterodactylus von Solenhofen. N. Jhb. Mineralogie, Geognosie, Geologie und Petrefakten-Kunde 1861: V + 678 - 679.

Koska näitä harvinaisuuksia on vain kymmenen, pistän tähän luettelon, jossa on säilytyspaikka, löytövuosi ja tieteellinen lyhenne.

Kaikki nämä wikipediassa mainitut linnut on löydetty Solnhafenin alueen kaivoksista:

1. Humboldt museo, Berliini 1860 Sulka
2. Lontoo 1861 BMNH 37001
3. Berliini 1876/7 HMN 1880
4. Maxberg 1956 S5 (kadonnut)
5. Haarlem 1855 (TM 6428) (von Meyer kutsui tätä Pterodactylus dinoksi, tunnistettiin 1970)
6. Eichstätt 1951/5 (JM 2257)
7. Solnhofen 1960? (BSP 1999)
8. München 1991 (S6)
9. Bürgermeister-Müller museo 1997
10. Thermopolis 2005 (WDC CSG 100)

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi.

Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.
Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille.

Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.
1 Ms 2:19-20 KR 1992


Naivia?

totta kai

Mutta mitäs sanotte, emmekö voisi näinkin koettaa opettaa lapsillemme Jumalan Sanan aarteita

tarkasti tieteen totuudessa pysyen

lapsellisesti uskoen Jumalan Sanaan

vääntämättä sitä aikamme tiedon pakkopaitaan, ihmiselle annetun hengen ja mielikuvituksen vapaudella

vaatimatta mitään ilmoituksen arvoa tulkinnallamme

vaan

"tällainenkin juolahti mieleen, kun katselimme luomiskertomusta ja archaeopteryx lintua"

Archaeopteryx - Jumalan lintu
Haluaisin tämän mielestäni erittäin tärkeän teeman suhteen kiittää Herraamme.

Erityinen kiitos kuuluu myös Nettiruukun nimimerkki Patulle, joka alleviivasi tätä nimeämisen merkitystä ja sai ajatukset lentämään vähän aikamme lintujen ohikin - eihän Raamattu sano muuta kuin yleisesti että kaikenlaisia lintuja.


Jeesus opetti Luukas 20:38 KR 1992

"Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä"

myös Archaeopteryx.

Nomen est omen

James Brown (1933-2006)

"Nimi on enne" sanoivat muinaiset roomalaiset.

eivät kaikki louhivuoret tosin ole arkeologiasta ja geologiasta kiinnostuneita menneiden kaivajia... onneksi!

kuten Pentti Saarikoski runoili, "tule ylös kuopasta arkeologi, älä kaivele menneitä".

minulle on annettu seurakunnan opettamisen tehtävää, taustatuen antaminen niille, jotka ovat eturintamassa - etenkin evankeliumin julistajille, opettajille ja saarnaajille ja muille ihmisten tavoittajille.

mutta opettaessaan oppii. myös Nettiruukussa olen oppimassa ja oppinut paljon sekä lestadiolaisuudesta että kristillisyydestä, ei vain tästä meidän kristillisydyestä, sekä Raamatusta ja hengellisyydestä, ihmisistä ja ihmissuhteista.... hyödyllistä ja elämässä kantavaa tärkeää asiaa.


Nimen antaminen

Nettiruukun kirjoittajan, nimimerkki Patun, ajatus on hyvin opettavainen ja jäi soimaan mieleeni.

hän viittasi aivan Raamatun alkusivuilla olevaan kohtaan

"Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.

Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä."


tämä on sitä minä-sinä suhdetta, kaikkein perustavinta.

Patu sanoi kivasti, että Jumala aivan kuin jännityksellä odottaa, että minkäs nimen tämä luomukseni nyt saa!


tämä hieno ajatus tuli mieleeni uudelleen, kirjoittaessani tuosta ehkä kaikkein ihmeellisimmästä fossiilista, kivettyneestä eläimestä, joita on löytynyt muutama Saksan liitukivestä.

nämä muinaiset fossiilit Jura kauden alusta, 150 miljoonaa vuotta sitten, ovat kaikin tavoin hämmästyttäviä.

mutta aivan erityisen merkillepantavaa on, että nämä ovat säilyneet niin hyvin, että niiden sulkapeitekin on yksityiskohtia myöten, pienintä haiventa myöten, nähtävissä.

kuuluisimpien löytöjen joukossa on aivan yksityiskohtainen valokuvan kaltainen kuva sulasta, jota ei mitenkään erota linnun sulasta.


kirjoitin että on aivan kuin Jumala olisi tahtonut tallentaa juuri tämän otuksen ihmisen nähtäväksi.

Hän teki sen luomalla Solnhofenin alueelle suuren vesialueen, jonka pohjaan laskeutui jotain kalkkipitoista ainesta vuosituhansien ajan.

Weißenburg-Gunzenhausenin alueella olevan Solnhofenin liitukivi on niin tavattoman hienojakoista, että sitä ryhdyttiin käyttämään taiteessa, litografian tekemiseen kun tekniikka keksittiin 1798 Ranskan vallankumouksen aikoihin.

Valokuvamaisen hienoja fossiileja on säilynyt tästä eläimestä ainoastaan tässä erityisessä ympäristössä.

Ihmiset ovat myös varovaisesti louhineet tuota kiveä, koska sitä on tahdottu taiteilijoiden käyttöön ja näin herkät muinaiset kivettymätkin on hakattu sieltä esiin niitä rikkomatta.
Aatami antoi tälle Jumalan tekemälle eläimelle nimeksi Archaeopteryx lithographica.

Yhdistin vasta myöhemmin tuon ajatukseni, että Jumala tahtoi ihmisen näkevän tämän, Patun osoittamaan "Jumala toi Aatamille" nimettäväksi.


Luomisen ihmeitä ihmeteltäväksemme
Miksi meidän Herramme näki semmoisen vaivan juuri tämän yhden eläimen kanssa?

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä, jonka Hän on asettanut vallitsemaan eläimiä merellä, ilmassa ja maalla, ja hoitamaan ja varjelemaan tätä asuinsijaamme.

Solnhofenin löydöt tehtiin 1891 eli samaan aikaan, kun ihminen oli ensimmäisen kerran alkanut oivaltaa, että elämällä on kehitysvaiheensa.

kaikkea ei luotu kuin kaupan hyllyltä valmiiksi

vaan niinkuin Jumala kutoo sikiön äitinsä kohdussa, niin Hän on luonut maan tomusta myös eläimet ja ihmisen - kärsivällisesti, suunnitellen, miettien, kekseliäästi, huumorintajuisesti ja suorastaan nerokkaasti.


Ansaittua itsekehua ja kiitosta

Jumala katsoi tekemäänsä ja sanoi "tämä on hyvä"

siinä on tiettyä itsekehun makua.

on tosi tärkeää, että minä ja sinä katsomme Jumalan tekoja ja sanomme "tämä on hyvä"

siinä ei ole mitään itsekehua, vaan sydämestämme iloitsemme Jumalan suurista teoista.

Hän iloitsee kanssamme

Herra asuu kansansa ylistyksen keskellä.


Seurakunnassa, ei yksin
näin siis sain oppia arvokkaan asian nettiruukun kautta, kirjoittamalla ja lukemalla mitä toiset ovat kirjoittaneet.

uskon että Pyhä Henki toimii seurakunnassa juuri sen tähden, ettei meistä tulisi yksinäisiä harrastelijoita, jotka itseksemme mietimme asioita ja pidämme ne ominamme.

Jaetaan sitä mitä olemme saaneet ja huomaamme, että Kristuksen ruumiissa on monta jäsentä - yksi yhtä ja toinen toista varten.

ei kaikkien tehtävä ole louhia vuoria. ei kaikkien tehtävä ole opiskella latinaa.

jotkut ovat pelkkää suomea ja savoa osaavia evankelistoja, julistaen tehokkaasti ja osuvasti suurille joukoille Jeesusta. toiset ovat sielunhoitajia, kuunnellen herkästi kuolevan kuiskauksia ja sanoen juuri oikeat sanat. jotkut parantavat sairaita rukouksin ja öljyin, jotkut profetoivat, jotkut opettavat.

rikasta yhdessäoloa.


Miestenhän maailma on, vaan...

vaan mitä opimme tämän palstan ajatuksesta, että Jumala iloitsee ihmisen opintiestä, uusista löydöistä, auttaa ja tukee ja ihan itse opettaa luomiaan ihmisiä?

Herra tuo näitä luomiaan Aatamin eteen rakkaudesta.

Mutta Hän ei oikein onnistu... mikään otus, olipa kuinka nerokas, kaunis tai mielenkiintoinen, ei onnistu saamaan Aatamia onnelliseksi.

Ja niin Herra tekee ihmeellisimmän luomistyönsä

Hän luo naisen.

Nimeh, Irma ja Eveliina Heidelbergin linnassa 2003

No johan siitä ilo irtosi Aatamin sydämessä

ja yhä irtoaa, ilo ja kiitos

urokset puhkeavat runoihin ja lauluihin kun sanat eivät riitä naisen ihanuutta ylistämään, niin eläimet kuin Aatamikin

niinkuin tuo väkevä ja maailmankuulu soul piisi kertoo. Siitä on tehty aivan
unohtumaton esitys Italiassa, James Brown ja itse Luciano Pavarotti laulavat duettona naiselle - ja miehelle man's world

This is a man's world, this is a man's world
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

man made the cars to take us over the road
Man made the trains to carry heavy loads
Man made electric light to take us out of the dark
Man made a boat for the water just like Noah made the ark

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

Man thinks about a little baby girls and a little baby boys
Man makes then happy 'cause man makes them toys
And after man has made everything, everything he can
You know that man makes money to buy from other man

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's, man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

He's lost in the world of man
He's lost in bitterness

This is a man's, man's, man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's world, this is a man's world,
This is a man's world, a man's world,
This is a man's world


Duetto on eräs hienoimpia tuntemiani kommentaareja Ensimmäisen Mooseksenkirjan toisen luvun jakeeseen kaksikymmentä.


Kristityn iloa ja surua
hieman varovaisesti - ja kunnioituksella - sanoisin myös seuraavan asian

mielestäni todistus esikoislestadiolaisten seurojen ilmapiiristä ei vastaa Raamatun sanomaa.

ymmärrän, että tosi hienoissa seuroissa on aivan hiljaista ja nyyhkytunnelma, voittopuolisesti surraan Jumalan pyhän tahdon rikkomista taas niin monella eri tavoin.

ollaan ristin juurella kuten synnintunnustus sanoo

"että niinkuin Pietari itkisin syntejäni"


mutta tämä upea vanha rukous jatkuu

"että niinkuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin"

"että ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi iankaikkisesti"

hmmm...

jotenkin minusta omituista, jos ei syntien lunastajan, kaiken maksaneen Vapahtajan luona ilovirret kaiu!



Kaste ja nimi

nomen est omen nimi on enne

enkelit antoivat sekä Johannes Kastajalle että Jeesukselle nimen - tämä oli poikkeustapaus.


kristillinen lapsikaste ei ole "vain" nimenanto tilaisuus

mutta se on myös sitä

isä ja äiti antavat ihmisen alulle nimen, jonka pappi julistaa kastetilaisuudessa juhlallisesti vastasyntyneelle.

tämä nimi kirjoitetaan kasteen yhteydessä taivaassa isoon kirjaan, jonka nimi on Elämän kirja.

älköön sitä koskaan pyyhittäkö sieltä pois!



OI ARMON MERTA IHMEELLISTÄ

Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.

Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.

Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.

Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.

Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.

Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.


virsi 215
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.


Anna-Maija Raittilan oma kastevirsi on myös syvällisen kaunis:

KASTEEN KIRKAS VESI

Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.

Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.

Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.

Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.


Virsi 219
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.


niin...

Isä, kutsut nimeltä