Gideon palstalla on Haamulin pitämä iltahartaus, jonka tahtoisin toistaa tässä vielä kerran.
-----------
"Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi"
Ps 102:29
Liikutuin vallan, sillä Raamatun sana tuo tuntui siinä hetkessä tavattoman hyvältä.
Ajattelin, että tässäpä sain sellaisen Gideonin villojen kasteen, että nukunpa ensi yön rauhassa ja jätän kerrankin nämä iänikuiset huoleni kokonaan Herran haltuun!
Mutta piti minun vielä vähän asiaa funtsia, ennen kuin nukahdin: Hm… siinä kyllä lukee, että "palvelijoittesi" lapset.
Auts… käynkö minä Herran palvelijasta?
Enpä taida…
Rauhoittelin itseäni selittäen tuota Raamatun kohtaa oppimani evankeliumin valossa:
Minäkin käyn Herran palvelijasta Kristuksen tähden!
Sillä Hän, täydellinen Herran Palvelija, josta esim. Jes. 53 kertoo, on tehnyt minustakin täydellisen palvelijan. Edestäni annetun ristin uhrin tähden minun palvelukseni kelpaa Herralle, sillä Kristus on minun täydelliseksitekijäni, armosta, sillä minä uskon Häneen.
Ja lohdutettuna nukahdin tähän loppurukoukseen, uskoen itseni Kristuksen tähden täydelliseksi Herran palvelijaksi, jonka lapset ja lapsenlapset saavat asua Herran huomassa:
Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle,
häveten, Herrani, tunnustaen:
huonosti suoritin tehtävät sen.
Vaan anna virheeni anteeksi mulle,
syntini unhoita, uskollinen,
päiväni palvelus puutteellinen.
Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
hiljennä uskossa ristisi luo.
Syntini haavoihis haudata suo.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Rakkaaksi tee mulle autuuden tie.
Päivästä päivään näin kanna ja vie.
Haamul Gideon palstalla
Virsi 561
Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää,
Herrani, nöyrästi tunnustaen:
Huonosti suoritin tehtävät sen.
Vieläkö armosi minulle riittää?
Syntisin olen ja kelvottomin.
Annathan anteeksi, uskollisin.
Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
kiinnitä uskossa sydämeni
itseesi lähemmin, Jeesukseni.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Herrani, levolle käydessäni
hautaa nyt syntini haavoihisi.
Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin,
kun uneen illalla vaipua saan
enkä voi valvoa, rukoillakaan.
Uupunut ruumiini tyynnytä illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
uusia voimia, uskoakin.
Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua johdattakoon,
syntini, vilppini paljastakoon.
Varjele pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.
Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893,
Jaakko Haavio 1971,
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.
Tauno Väinölä kertoo virrestä:
”Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle! / Häveten, Herra, tunnustan sen, / huono on ollut mun palveluksen’, / vaan anna armosta anteeksi mulle, / unhota useat puutokseni, / tämänkin päiväiset rikokseni!”
Näin alkoi ennen Siionin virsien paljon veisattu iltavirsi (SV 1893:150). Tässä Wilhelmi Malmivaaran antamassa muodossa sen ehti oppia usea sukupolvi, ennen kuin heränneiden veisuukirja 1970-luvun alussa uudistettiin. Moni on oppinut sen lapsuudessaan kotonaan, vanhemmiltaan, äidiltään. Se voikin silloin olla se virsi, joka erityisesti liittyy äidin muistoon, niin että siitä voi sanoa Jaakko Haavion runoa lainaten: ”… virsi laulamasi kutsuu kotiin päin”. Kiinteä osa virttä on sen sävelmä, eteläpohjalainen koraalitoisinto.
Virren on kirjoittanut 1700-luvulla elänyt ruotsalainen Lars Nyberg. Se kuten kaikki hänen virsikirjassamme olevat kuusi virttään on peräisin Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjasta Sions sånger, jonka Elias Lagus suomensi 1790.
Nybergin iltavirressä kiinnittää huomiota vakava synnintunto ja parannuksen mieli. Perin voimakasta ilmaisua ”Syntisin olen ja kelvottomin” ei tosin Nybergin alkuperäistekstissä ole. Se tuli virteen, kun sitä muokattiin otettavaksi nykyiseen virsikirjaan. Sen voi moni mieltää liiankin voimakkaaksi. Se kuitenkin pohjautuu apostoli Paavalin sanaan: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1: 15).
Herrnhutilaisvirsien sanoman keskuksena on Jeesus Kristus, hänen ristinsä, kuolemansa, haavansa, hänen rakkautensa syntisiä kohtaan. Aina mielessä pidettävä asia on, että hän kärsi sovittaakseen meidän syntimme. Keskeisenä virressä on tämä rukous: ”Kärsimyskruunusi mieleeni paina”. Herrnhutilaisjulistukselle ominainen haavamystiikka pilkahtaa pyynnössä: ”Herrani, levolle käydessäni / hautaa nyt syntini haavoihisi.”
Virrestä huokuu lapsenomainen luottamus Jumalan armoon Kristuksessa, joka – kuten Paavali todistaa – ”rukoilee meidän puolestamme” (Room. 8: 34). Niinpä tämän virren sanoin saamme pyytää Jeesusta rukoilemaan puolestamme, kun nukkuessamme emme itse voi valvoa emmekä rukoillakaan. Saamme myös pyytää: ”Rukoile minulle, armollisin, uusia voimia, uskoakin.”
Tauno Väinölä
Psalmi 102
Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.
Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
Päiväni haihtuvat kuin savu,
tuska polttaa luitani kuin tuli.
Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.
Enää en muista syödäkään,
huokailen vain,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
Minä valvon yöni, olen yksin
kuin katolla kyyhöttävä lintu.
Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät,
kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
Minä syön leipänäni tuhkaa,
kyyneleet maustavat juomani.
Vihasi vimmassa
sinä paiskasit minut maahan.
Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
Sinä nouset ja armahdat Siionia.
Sen aika on tullut, armon aika.
Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
Minä sanon hänelle: Jumalani,
älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Ps 102 KR 1992
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elävän Jumalan palvelija. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elävän Jumalan palvelija. Näytä kaikki tekstit
lauantai 26. maaliskuuta 2011
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Jumalan rakkauden välikappale - sinä!
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Sua seurata me voimme, Jumalamme, tai kieltää kutsusi, oi Herramme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Tahdomme itsellemme vapauden, vapauden, jossa voimme rakastaa. Pois pilvilinnoistamme meidät johdat, osoitat tien luo toisten ihmisten.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Kuitenkin toisiamme pakoilemme ja pukeudumme itsekkyyteemme. Vankilaamme me pelkoon sulkeudumme ja kaltereitten takaa katsomme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Kärsivään maailmaan johda, Herra, meitä, vie meidät työhön valtakuntaasi. Rakkautesi kaikki esteet murtaa ja kaikki ihmislapset yhdistää.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
olisiko mitenkään mahdollista, että esikoislestadiolainen uskova kristitty pysyisi Siionin muurien sisäpuolella ja pitäisi kiinni siitä, mitä on saanut tässä kristillisyydessä.
ja silti laulaisi sydämestään tämän hengellisen laulun?
olispa se yhdistelmä - rukoushuone muuttuisikin paikaksi, jossa myös rukoillaan, Jumalan Sanalla ladataan uskon akkuja, ja Hengen voimalla lähdetään rakastamaan Jumalan rakkaudella pimeään maailmaan eksyneitä ihmisiä!
I have a dream!
Rukous seuroista lähdettäessä
"Rakas Jeesus, kiitos siitä että minut jo kasteessa on otettu pyhän Kolminaisuuden nimessä sinun valtakuntaasi ja että pyhässä ehtoollisessa saan syödä Sinun ruumiis ja veresi, iankaikkisen elämän lääkkeen. Kiitos että taas tänään minulle on todistettu, että saan uskoa syntini anteeksi taivasta myöten Sinun pyhässä nimessäsi ja veressäsi.
Tiedän kyllä, mitä ihmiset minulta tahtovat ja mielelläni kaiken sen teenkin, kahvit keitän, siivoan, kerään varoja rukoushuoneen ylläpitoon ja muuta.
Sinä olet kuollut minun edestäni, että eläisin Sinulle. Herra, avaa korvani kuulemaan äänesi, silmäni näkemään lähimmäiseni, avaa sydämeni heidän ahdistuksilleen ja huolilleen ja tee jalkani alttiiksi rauhan evankeliumin teille.
Herra, jos valtakunnassasi on nyt jokin aivan pienikin tehtävä, johon minua tarvitset, katso - tässä olen, lähetä minut! Jeesuksen nimessä tätä pyydän. Amen"
odotamme ilolla, mitä kaikkea Herra vielä tulee palvelijattarensa kautta ja kanssa vielä tässä ajassa tekemään sen lisäksi, mitä olette jo yhdessä tehneet!
ortodokseilla on kaunis tapa kutsua kaikkia kristittyjä "Jumalan palvelijoiksi"
Siinä on syvä totuus kristitystä ihmisestä, elävän Jumalan palvelija.
Jeesus Kristus on ihminen ja Jumala, kumpaakin täydellisesti.
kun rukoilemme Herralta jotain, opimme silloinkin uskon kautta Hänestä uusia asioita, Herramme olemus on tutkimattoman syvä, laaja, korkea ja pyhä. Onhan Hän Jumalan ainoa Poika.
saatamme mielessämme kuitenkin kaventaa Herramme vaikutusvallan järkemme mukaiseksi. Havaitsemme silloin, että näin ja näin Jeesus toimii ja johdattaa ja ohjaa ja vastaa rukouksiin.
Todellisuudessa Herran Jeesuksen jumalallinen vaikutus rukoilevan palvelijattarensa ja palvelijan elämässä on paljon paljon laajempi ja suurempi kuin osaamme edes kuvitella.
Kun Jeesus laittaa enkelinsä palvelemaan niitä, jotka saavat autuuden periä, ja jotka puolestaan tahtovat palvella Herraa, liikkeelle saattaa lähteä aivan yllättäviltä tahoilta asioita luonnon, ihimiskunnan, oman elämän ja perheen, oman kehon ja mielen, kiinan keisaria myöten.
Jeesuksella ovat kaikki langat käsissään ja merkillisesti Hän osaa laittaa ne kohdalleen juuri oikealla hetkellä ja sellaisella viisaudella, josta on oksat pois.
kaikki tämä on uskon elämää, jota liha ja järki eivät käsitä eivätkä hallitse. Uskon kautta Herra Jeesus tekee valtavia asioita, mutta epäusko on yksilön ja yhteisön kohdalla tässä este.
esimerkiksi esikoislestadiolaisuuden parissa puhutaan paljon uskosta, sen heikkoudesta ja monista vaaroista, jotka uskon lampun kokonaan sammuttavat - kuten lihan vapaudet ja maailmallisuus ja koreus ja muu sellainen.
kuitenkin olen huomaavinani, että monet esikoiset eivät käytännössä usko Jumalaan.
usko kuuluu johonkin omaan huoneeseensa, ruksalle, ja siihen aikaan kun meillä on Jumalalle antaa.
ajatus siitä, että tuo alussa esittämäni rukous vaikuttaisi mitään, ei epäuskon suossa ole mitenkään todellinen - pelkkää sanan helinää.
mutta kun ihmiselle annetaan sydämeen Jeesuksen usko - ei jonkun herätysliikkeen kaavio uskosta - niin elävä Jumala voi käyttää tuota ihmistä palveluksessaan.
hiljaisuudessa avun saanut ja avun antaja iloitsevat yhdessä Herran Jeesuksen kanssa, joka vaikkapa vankilan sellissä tai vanhainkodin vuodeosastolla hoitelee syvällisiä asioita kuntoon.
eivät siitä muut tiedä - eikä tarvitse tietääkkään.
rakkaus on kekseliäs.
kristitty saa laittaa kaiken omansa peliin, kekseliäisyytensä, tarkat silmänsä, kätevät kätensä, hitaat jalkansa
ei ollut kuin viisi leipää ja kaksi kalaa - mitä ne ovat näin monelle?
ehkä sinulla ei ole paljon Herralle antaa - mutta anna se, ja Hän koskettaa sitä Midaksen kultasormella niin että häikäistyt Jumalan kirkkaudesta ja kunniasta, joka tulee köyhän, syntisen ja puutteellisen ihmisen luo.
rukoilemme yhdessä siunausta, rauhaa ja iloa Jumalan palvelijalle Immatalle. ja edelleen ahkeraa työllistämistä taivasten valtakunnassa. Aamen
Päivän sana 24.8. 2010
2 Moos. 4:11
"Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"
Päivän Sana 25.8. 2010
Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2 Kor. 3:5-6
Sua seurata me voimme, Jumalamme, tai kieltää kutsusi, oi Herramme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Tahdomme itsellemme vapauden, vapauden, jossa voimme rakastaa. Pois pilvilinnoistamme meidät johdat, osoitat tien luo toisten ihmisten.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Kuitenkin toisiamme pakoilemme ja pukeudumme itsekkyyteemme. Vankilaamme me pelkoon sulkeudumme ja kaltereitten takaa katsomme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Kärsivään maailmaan johda, Herra, meitä, vie meidät työhön valtakuntaasi. Rakkautesi kaikki esteet murtaa ja kaikki ihmislapset yhdistää.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
olisiko mitenkään mahdollista, että esikoislestadiolainen uskova kristitty pysyisi Siionin muurien sisäpuolella ja pitäisi kiinni siitä, mitä on saanut tässä kristillisyydessä.
ja silti laulaisi sydämestään tämän hengellisen laulun?
olispa se yhdistelmä - rukoushuone muuttuisikin paikaksi, jossa myös rukoillaan, Jumalan Sanalla ladataan uskon akkuja, ja Hengen voimalla lähdetään rakastamaan Jumalan rakkaudella pimeään maailmaan eksyneitä ihmisiä!
I have a dream!
Rukous seuroista lähdettäessä
"Rakas Jeesus, kiitos siitä että minut jo kasteessa on otettu pyhän Kolminaisuuden nimessä sinun valtakuntaasi ja että pyhässä ehtoollisessa saan syödä Sinun ruumiis ja veresi, iankaikkisen elämän lääkkeen. Kiitos että taas tänään minulle on todistettu, että saan uskoa syntini anteeksi taivasta myöten Sinun pyhässä nimessäsi ja veressäsi.
Tiedän kyllä, mitä ihmiset minulta tahtovat ja mielelläni kaiken sen teenkin, kahvit keitän, siivoan, kerään varoja rukoushuoneen ylläpitoon ja muuta.
Sinä olet kuollut minun edestäni, että eläisin Sinulle. Herra, avaa korvani kuulemaan äänesi, silmäni näkemään lähimmäiseni, avaa sydämeni heidän ahdistuksilleen ja huolilleen ja tee jalkani alttiiksi rauhan evankeliumin teille.
Herra, jos valtakunnassasi on nyt jokin aivan pienikin tehtävä, johon minua tarvitset, katso - tässä olen, lähetä minut! Jeesuksen nimessä tätä pyydän. Amen"
odotamme ilolla, mitä kaikkea Herra vielä tulee palvelijattarensa kautta ja kanssa vielä tässä ajassa tekemään sen lisäksi, mitä olette jo yhdessä tehneet!
ortodokseilla on kaunis tapa kutsua kaikkia kristittyjä "Jumalan palvelijoiksi"
Siinä on syvä totuus kristitystä ihmisestä, elävän Jumalan palvelija.
Jeesus Kristus on ihminen ja Jumala, kumpaakin täydellisesti.
kun rukoilemme Herralta jotain, opimme silloinkin uskon kautta Hänestä uusia asioita, Herramme olemus on tutkimattoman syvä, laaja, korkea ja pyhä. Onhan Hän Jumalan ainoa Poika.
saatamme mielessämme kuitenkin kaventaa Herramme vaikutusvallan järkemme mukaiseksi. Havaitsemme silloin, että näin ja näin Jeesus toimii ja johdattaa ja ohjaa ja vastaa rukouksiin.
Todellisuudessa Herran Jeesuksen jumalallinen vaikutus rukoilevan palvelijattarensa ja palvelijan elämässä on paljon paljon laajempi ja suurempi kuin osaamme edes kuvitella.
Kun Jeesus laittaa enkelinsä palvelemaan niitä, jotka saavat autuuden periä, ja jotka puolestaan tahtovat palvella Herraa, liikkeelle saattaa lähteä aivan yllättäviltä tahoilta asioita luonnon, ihimiskunnan, oman elämän ja perheen, oman kehon ja mielen, kiinan keisaria myöten.
Jeesuksella ovat kaikki langat käsissään ja merkillisesti Hän osaa laittaa ne kohdalleen juuri oikealla hetkellä ja sellaisella viisaudella, josta on oksat pois.
kaikki tämä on uskon elämää, jota liha ja järki eivät käsitä eivätkä hallitse. Uskon kautta Herra Jeesus tekee valtavia asioita, mutta epäusko on yksilön ja yhteisön kohdalla tässä este.
esimerkiksi esikoislestadiolaisuuden parissa puhutaan paljon uskosta, sen heikkoudesta ja monista vaaroista, jotka uskon lampun kokonaan sammuttavat - kuten lihan vapaudet ja maailmallisuus ja koreus ja muu sellainen.
kuitenkin olen huomaavinani, että monet esikoiset eivät käytännössä usko Jumalaan.
usko kuuluu johonkin omaan huoneeseensa, ruksalle, ja siihen aikaan kun meillä on Jumalalle antaa.
ajatus siitä, että tuo alussa esittämäni rukous vaikuttaisi mitään, ei epäuskon suossa ole mitenkään todellinen - pelkkää sanan helinää.
mutta kun ihmiselle annetaan sydämeen Jeesuksen usko - ei jonkun herätysliikkeen kaavio uskosta - niin elävä Jumala voi käyttää tuota ihmistä palveluksessaan.
hiljaisuudessa avun saanut ja avun antaja iloitsevat yhdessä Herran Jeesuksen kanssa, joka vaikkapa vankilan sellissä tai vanhainkodin vuodeosastolla hoitelee syvällisiä asioita kuntoon.
eivät siitä muut tiedä - eikä tarvitse tietääkkään.
rakkaus on kekseliäs.
kristitty saa laittaa kaiken omansa peliin, kekseliäisyytensä, tarkat silmänsä, kätevät kätensä, hitaat jalkansa
ei ollut kuin viisi leipää ja kaksi kalaa - mitä ne ovat näin monelle?
ehkä sinulla ei ole paljon Herralle antaa - mutta anna se, ja Hän koskettaa sitä Midaksen kultasormella niin että häikäistyt Jumalan kirkkaudesta ja kunniasta, joka tulee köyhän, syntisen ja puutteellisen ihmisen luo.
rukoilemme yhdessä siunausta, rauhaa ja iloa Jumalan palvelijalle Immatalle. ja edelleen ahkeraa työllistämistä taivasten valtakunnassa. Aamen
Päivän sana 24.8. 2010
2 Moos. 4:11
"Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?"
Päivän Sana 25.8. 2010
Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2 Kor. 3:5-6
perjantai 27. marraskuuta 2009
Elävän Jumalan palvelija
herra ei halua, että kirjoitan tästä, mutta kirjoitan kuitenkin tästä aiheesta Herran nimessä.
nimimerkki Kuka kertoi tässä taannoin, kuinka Herra kertoi hänelle, mikä on tänään lestadiolaisuuden ongelma:
siitä on tullut kultti!
uskon, että Herra näin hänelle sanoi ja ajattelen, että tämän oivaltaminen voisi olla monelle alkuna uuteen entistä rikkaampaan ja täyteläisempään elämään Jumalan valtakunnassa.
vääristyneeseen uskonnolliseen kulttiin kuuluvat ulkonaiset muotomenot, joiden avulla uskotaan saatavan Jumalalta siunausta ja muuta hyötyä elämään omaan elämään ja läheisille ja rakkaille.
tällaiseen kulttiin kuuluu kielellisiä ilmauksia, joista tunnistetaan, että ollaan samaa porukkaa ja jotka siihen kuuluvat ymmärtävätä samalla tavoin.
ulkopuolisille nuo sisäpiirin käyttämät ilmaukset voivat olla kaanaan kieltä tai hepreaa.
kulttiin kuuluu ihmisten keksimiä tapoja, jotka varmaankin miellyttävät Jumalaa ja ovat suloinen tuoksu Hänen edessään.
tietynlainen pukeutuminen on takeena siitä, että Jumala hyväksyy, eikä pidä syntisenä, paheellisena, huorahtavana tai liikkeen pertineitä valvovien kannalta tottelemattomana.
kultti antaa siihen sydämestään osallistuvalle syvällisen ja rauhallisen luottamuksen, että no oikeassa joukossa ja oikealla tiellä ja että asiat ovat kunnossa.
tätä vahvistaa se tietty hinta, joka kulttiin kuulumisesta on maksettava ihmisten keskuudessa ja tietyt omaan elämään liittyvät ohjeistukset, lähinnä kiellettyjen asioiden syntilistat.
suomalainen wikipedia kertoo kultista:
Kultti tarkoittaa joko palvontaa, uskonnollisia menoja ja käytänteitä tai erityisesti uskonnonharjoitukseen tavan tai säännösten perusteella kuuluvia muotoja, jumalanpalvelusmenoja.
Yhteiskuntatieteissä kultilla tarkoitetaan uskonnollisen yhteisön yksinkertaisinta muotoa: ryhmää, jota yhdistää tietty palvonnan kohde.
Erityisemmin kultti on suhteellisen pieni ja yhtenäinen ihmisjoukko, joka on omistautunut tietyille uskomuksille ja toimille, joita ympäröivä yhteiskunta pitää poikkeavina. Useimmiten kultti on uusi uskonnollinen lahko. Kultin määritelmä on kuitenkin hyvin subjektiivinen, ja monia vanhoja, yleisesti hyväksyttyjäkin uskonnollisia liikkeitä voi pitää vain laajalle levinneinä kultteina.
Usein kultiksi kutsutaan uskonnollista ryhmää, jota pidetään vaarallisena jäsenilleen tai yhteiskunnalle. Selvimmin kultteina nähdään tuhoisat itsemurhakultit.
Kultin nykymerkitys eroaa sen alkuperäisestä merkityksestä. Latinan cultus viittaa paitsi palvontaan myös viljelyyn, ja perinteisessä merkityksessä kultilla tarkoitetaan jotain uskonnollisten palvontamenojen järjestelmää, johon ei välttämättä liity siihen nykyään yhdistettyjä ominaisuuksia.
Uskontososiologi Phil Zuckermanin mukaan lahkojen, kirkkojen ja kulttien välillä ei varsinaisesti ole eroa.
suomalainen wikipedia
latinankielestä alunperin tuleva sana kultti sisältää siis monia vivahteita äidinkielessämmekin, mutta varmaan vielä enemmän rikkaassa englannin sanastossa (cult).
(culture - on alunperin latinassa viljellä, josta sitten myös meidän sanamma kulttuuri. esimerkiksi jossain näkemäni määritelmä "esikoiset ovat kulttuuri vihamielisiä")
miksi siis Kenen kertoma "esikoisuudesta on tullut kultti" olisi Vapahtajamme huolenaihe?
lahkoutumista toki tapahtuu jatkuvasti, lestadiolaisuuden pirstoutumista, ja siinä hengellisen liikkeen sisältö kaavoittuu ja jäykistyy ja menettää paljon elinvoimastaan.
mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, irtautumisesta kansankirkosta ja oman vahvasti lahkolaiselta ("vain me") vaikuttavan esikoisten kirkon luomisesta rukoushuoneverkon ja saarnaajien ja Gällevaaran johdon turvin.
kyse on siitä, että kultissa huomio keskittyy niihin muotomenoihin, joilla Jumalan suosiota tavoitellaan.
kun käyttäydyn tietyllä tavalla, ajattelen tietyllä tavalla, osoitan pukeutumisellanikin että uskon tietyn ryhmän tavalla, toimin seuratilanteessa tietyllä tavalla - siis kun sulaudun tämän kultin muottiin sekä sisäisesti että ulkonaisesti - olen samalla tavalla hyvässä turvassa kuin tämän kultin johtajat ja opettajat ja tuo suuri joukko sukulaisia ja ystäviä ja esi-isiä ja äitejä, jotka on samaan muottiin valettu.
tämä kultin "muotti" koetaan pelastuksen ainoaksi mahdollisuudeksi, josta osattomilla ei ole toivoa iankaikkisesta elämästä, ja joka yksin tuo ajallisen ja iankaikkisen siunauksen.
siis kaikkein perustavinta uskonnollisen ihmisen elämän turvallisuutta ja luottamusta.
tälle on annettu esikoisuudessa varsin osuva nimi "Lapin luottamus"
arkinen elämä on kuitenkin haasteineen ja vaatimuksineen jokaisen uskovankin ihmisen ympäristö.
kultissa tämä ympäristö maalataan erittäin synkin ja vaarallisin värein, jotta kaikki mukautuisivat tuohon muottiin, joka antaa kultin johdolle kaiken vallan heidän elämänsä keskeisten asioiden yli, aina avioparin makuuhuonetta ja lasten ammatinvalintaa myöten.
kultti todellakin suojelee pahasta ulkopuolisesta maailmasta ja luo Joel Lehdon tunnetu sadun mukaisia "tynnyrissä kasvaneita" ihmisiä, joilla on joskus yllättävänkin lapsellinen ja viaton käsitys maailman pahuudesta ja uskottomasta osattomien elämän menosta.
kulttiin kuuluu oman systeemin ihannointi ja kiillottaminen.
itse asiassa esikoisten kultissa on näkemys, että tämä on jumalallinen järjestelmä, jonka toiminnan takaajana on itse Pyhä Henki ja jossa Jeesuksen pyhä nimi toimii saarnaajien käyttämänä kumileimasimena.
sen lisäksi, että on etuoikeus kuulua jumallalliseen kulttiin, on myös se valtavan itsetietoinen ja omaa minää vahvistava usko, että tämä on koko maailmassa, koko ihmiskunnassa, se ainoa oikea kultti.
kaikki muut ovat ulkona ja pimeässä ja ansaitsevat kohtalonsa.
tämän "Kiirunan muotin" mukaan eli "Nilivaaran lipun" alla luotu yhtenäisesti uskova ja käyttäytyvä joukko on ainoa, joka taivaaseen pääsee.
plus kaikki viattomina kuolleet lapset koko maailmassa.
kultiksi muuttuneessa esikoislestadiolaisessa herätyksessä "tämä meidän kristillisyytemme" on se Nooan arkki, joka ainoastaan pelastaa sinne sisään astuneet tulevalta tuomiolta.
aivan kuten Jehovan todistajien amerikkalaisperäisessä kultissa.
tai niinikään amerikkalaisperäisessä Viimeisten aikojen pyhien seurakunnassa. Jossa Raamatun ohella luetaan sitä Mormonin kirjaa.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto on sulkenut oman kulttinsa sellaisiin rautakahleisiin Oulun johtoon, että sillä ei ole muutokseen mahdollisuutta.
Jonkinlaisena kylkiäisenä se hyödyntää kuolleen uskon pappien ja papittarien evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta tietää tarkoin, missä Taivasten valtakunnan rajat heidän määräämällään tavalla kulkevat.
Siellä on porukoissa paljon elävän Jumalan palvelijoita - mutta Baabelin vankeudessa hereettisen seurakuntaopin lumoissa.
Esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä on vielä hieman toivon kipinää, vaikka sama rautainen vankilan ovi on uhkaavasti lyömässä kiinni ihmisten luomaksi kultiksi mädäntyneen herätyksen.
Toivon kipinä on kahdessa tekijässä.
Herätykseen kuuluu paljon elävän Jumalan palvelijoita, jotka rukoilevat saarnaajien, lähetysmiesten ja Lapin vanhinten puolesta. He tuntevat Hyvän Paimenen äänen.
Toiseksi, liikkeen teologinen ja opillinen linja samoin kuin lahkolailsuuden sisäinen torjunta, Kultaisen vasikan kultin murskaaminen, Lapin liehakoinnin ja suitsutuksen jyrkkä kieltäminen, on täysin riippuvaista niistä henkilöistä, jotka Kiirunassa ja Jällivaarassa saavat Lapin vanhimman aseman.
Jos ja kun Herra Jeesus Kristus armossaan herättää vanhimpien joukkoon elävän Jumalan palvelijoita, säteilyvaikutus lähetysmiehiin ja saarnaajiin on välitön ja seuraväki alkaa entistä enemmän kuulla raamatullista, Kristus-keskeistä saarnaa.
joka yksin synnyttää elävän Jumalan palvelijoita.
"esikoisuus kultti" on olemassa ja aiheuttaa suurta vahinkoa sieluille.
esikoislestadiolainen herätys ei kuitenkaan ole kultti
samalla tavalla kuin esikoisuutta uhkaa lahkoutuminen, mutta se ei ole lahko
Elävän Jumalan palvelija.
siinä on kolme sanaa.
kuvasin edellä uskonnollista kulttia. se ei ole elävän Jumalan palvelemista, vaan ihmisten keksimää yhteisössä harrastettavaa meininkiä.
Laestadius käytti ilmausta "kuolleen uskon" papit ja muu herrasväki.
Hän tarkoitti tällä ilmauksella ihmisen tilaa, joka "uskoo" mutta itse asiassa vain luulee uskovansa, on "armon varas" ja kaikki on vain pään tietoa. Usko on peruukissa tai kallossa, siis järjen uskoa.
ilmaus "kuolleen uskon" kantaja on esikoisuudessa tunnussana, shibbolet.
sen merkitys on kääntynyt täysin päälaelleen.
"kuolleen uskon" kantajia ovat kaikki muut paitsi esikoiset.
esikoiset, jotka ovat käsittäneet armon, saaneet oikealla tavalla todistuksen että synnit anteeksi, ja uudestisyntyneet armojärjestyksen mukaan, ovat "eläviä uskovia", armon lapsia, Jumalan karitsoita, ehtaa tavaraa.
tämä luottamus siihen, että oikea hiustyyli todistaa Jumalan lapseudesta, johtaa helposti sellaiseen tilaan varsinkin nuorilla, joissa "toisin uskovat" ovat kuolleen uskon kantajia.
eikä vain ehdottomilla nuorilla, joille asia on niin opetettu.
sanat "elävän Jumalan palvelija" ei kuitenkaan käännä katsettamme ensimmäisenä omaan uskoomme ja sen tilaan.
vaan siihen, minkäkaltaista Jumalaa palvelemme (jos palvelemme).
kukaan ei tietenkään sano, että on kuolleen Jumalan palvelija.
kaikki tahdomme olla Jumalan palvelijoita, kuten ortodoksisessa liturgiassa ihmisiä kauniisti kutsutaan
kuitenkaan monet eivät saa kokea elämässään elävän Jumalan palvelemisen iloa.
mistä tämä kiikastaa?
elävä Jumala on ihmiselle tärkeä hänen omassa todellisuudessaan, tässä ja nyt.
kuollut Jumala on poissaoleva, kaukana, etäinen, teoriassa mahdollinen, ehkä hienon uskonkin kohde, jota kirkollisin sanakääntein voidaan kuvata, mutta käytännössä kuollut piste.
Kaikkivaltias, Taivaan Isä, Jumala, Korkein, Luoja...
jossain siellä kaukana myhäilevä kaiken Luoja ja ohjaaja, kuten kanaanilaisen uskonnon El kuningas valtaistuimellaan, josta heprean elohim ja arabian allah sanat johdettiin.
Ukko Ylijumala, Kansojen kaitsija
periaatteessa olemassaoleva, tai ainakin ehkä, tai ainakin monet uskovat että on... joka tapauksessa kaukan minun elämästäni tässä ja nyt.
ehkä sunnuntaina kirkossa.. tai seuroissa läsnä.
mutta kuulemme jotain varsin yllättävää Uuden testamentin ihmisiltä.
ei mitään tuollaista elävää Jumalaa, joka istuu valtaistuimellaan kaikkea halliten, Israelin Jumala.
vaan jotain aivan muuta, joka on hyvin erikoista ja johon emme tule kiinnittäneeksi edes huomiota.
elävän Jumalan palvelija
hänen Herransa ja Jumalansa on Jeesus Kristus.
sinulla on aivan oma henkilökohtainen elävä Herra, jolle voit ja saat pyhittää elämäsi, kotisi, kaikkesi.
sinulla on aivan oma elävä Jumala, jonka käsiin saat luottavaisesti jättää koko elämäsi, henkisen ja fyysisen terveytesi, hengellisyytesi, rakkaasi ja vihollisesi.
sinun Herrasi ja Jumalasi.
Jeesus yksin.
kirjoitan tämän hyvin hyvin varovaisesti: palvelija.
kysy itseltäsi - älä toisilta - oletko elävän Jumalan palvelija.
vai odotatko lähinnä, että elävä Jumala palvelee sinua, antaa syntisi anteeksi, parantaa sairautesi, vie perille taivaan iloon?
jos tilanne on se, että uskot kyllä ja olet saanut iloita Herrassa ja tahdot kulkea kaitaa tietä.
mutta et tänään palvele Herraasi ja Jumalaasi
olisko silloin itsetutkistelun paikka
onko sinulla elävä Jumala, joka antaa sinulle hommia päivin ja öin?
palveletko sinä Herraa Jeesusta, kuunnellen Hänen antamiaan neuvojaan ja ohjeitaan?
vai onko sinulla sellainen autuaallinen nolotila, ettei Jeesus sinua mihinkään lähetä eikä mitään käske eikä mitään neuvo.
silloin sinulla on kuitenkin lopulta kuollut Jumala.
ei ole ihmiselle annettu arvioida toisen ihmisen elävää tai kuollutta Jumalaa.
mutta Paavali kehottaa meitä tutkimaan itseämme, onko Kristus meissä.
ja on aivan mahdotonta, että Kristus elää sinussa, eikä tee mitään.
Hän on nimittäin ahkerasti työssä ihmiskunnan keskuudessa, jonka Herraksi ja Jumalaksi Isä Hänet asetti.
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
Lähemmä, Jeesus, lähemmä vaan kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi Jeesus armohosi. Siellä on turvaisi satamani.
Lähemmä vielä, lähemmä ain. Oi ota vastahan Vapahtajain. Syntiä tuskaa mulla on vaan. Vain Sinun luonasi rauhan mä saan.
Lähemmä yhä auta mua vaan tahtosi tietä ain noudattamaan. Sinulta lohdun mä ihmeisen saan. Luonasi olla mun suo ainiaan.
Lähemmä aina, lähemmä vaan, kunnes Sun taivaassa kohdata saan. lauluni silloin Herralle soi. Kiitosta armosta jonka Hän toi.
elävän Jumalan palvelija EI ratkaise asioita vain oman järkensä ja oman uskonsa ja omantuntonsa valossa, vaan kysyy elävän Herran neuvoa.
ei vain kristillisyyden neuvoja
vaan Jeesuksen neuvoja, joka -kuten profeetta Jesaja kertoo - on Ihmeellinen Neuvonantaja.
tilanteessa kuin tilanteessa.
Kirjoittanut: immata,
järkesi, omatuntosi, selvä Raamatun Sana on sitä vastaan, ja kuitenkin Herran ääni on kuulas, kirkas ja selkeä että näin...
- MikkoL -
Tunnustaudun tuttipullokristityksi.
Miten voin erottaa Herran äänen noista mainitsemistasi?
Monesti olen muutenkin epävarma, onko kyseessä oma ajatus vai Herran tahto.
Minulla on eräs mummu, jota olen käynyt sairaalassa katsomassa. Nyt hänen poikansa on kieltänyt menemästä sinne, koska mummosta on tullut muistamaton.
Kumpaa kuuntelen, arka kun olen, poikaako vai tunnetta, että pitäisi käydä kuitenkin.
Olen pyytänyt Herraa ilmoittamaan mulle tahtonsa koska halu olisi elää ja toimia Hänen tahtonsa mukaan.
Ehkä en kuule enkä ymmärrä. Mielessä väijyy, etten ole kelvollinen. (vihulainen?)
Ei tullut mieleen tuo ajatus ollenkaan. (mammona)
Tämä poika ei ole uskossa, hän sanoi, että raamattu on vain ihmisten kirjoittama. Mummo on uskossa.
Minulla voi olla oma tekeminen kyseessä, Herra kyllä pitää mummusta huolta. Itsestä nousee monesti (lihasta) tekemistä, niin ettei hetikään huomaa.
Toisinaan olen vihollisen kelkassa, kunnes huomaan, että tämä on väärä kyytimies ja väärä suunta.
Kuten sanottu, olen apukoululainen.
Kiitos
Itsensä rakastamattomuus on Herran käskyn vastaista. Siinäkin asiassa olen vielä ala-asteella.
Miten määrittelisit oikean itsensä rakastamisen?
Kuule, rakastanhan minä itseäni, kiitos. kiitos!
Vaikka välillä epäilys iskee siitä, että olenkohan nyt ihan oikeasti oikein uskomassa, niin sehän on vihollisen sanaa, eikä Jumalasta.
Kiitos Herralle tästä päivästä. Kiitos elämästä, kiitos uskosta, kiitos lähimmistä ja kiitos tästä ruukkuseurakunnasta.
Vaikka haluaisin kyllä enemmän rakastaa lähimmäisiä. Aina se ei oikein onnistu.
nimimerkki Kuka kertoi tässä taannoin, kuinka Herra kertoi hänelle, mikä on tänään lestadiolaisuuden ongelma:
siitä on tullut kultti!
uskon, että Herra näin hänelle sanoi ja ajattelen, että tämän oivaltaminen voisi olla monelle alkuna uuteen entistä rikkaampaan ja täyteläisempään elämään Jumalan valtakunnassa.
vääristyneeseen uskonnolliseen kulttiin kuuluvat ulkonaiset muotomenot, joiden avulla uskotaan saatavan Jumalalta siunausta ja muuta hyötyä elämään omaan elämään ja läheisille ja rakkaille.
tällaiseen kulttiin kuuluu kielellisiä ilmauksia, joista tunnistetaan, että ollaan samaa porukkaa ja jotka siihen kuuluvat ymmärtävätä samalla tavoin.
ulkopuolisille nuo sisäpiirin käyttämät ilmaukset voivat olla kaanaan kieltä tai hepreaa.
kulttiin kuuluu ihmisten keksimiä tapoja, jotka varmaankin miellyttävät Jumalaa ja ovat suloinen tuoksu Hänen edessään.
tietynlainen pukeutuminen on takeena siitä, että Jumala hyväksyy, eikä pidä syntisenä, paheellisena, huorahtavana tai liikkeen pertineitä valvovien kannalta tottelemattomana.
kultti antaa siihen sydämestään osallistuvalle syvällisen ja rauhallisen luottamuksen, että no oikeassa joukossa ja oikealla tiellä ja että asiat ovat kunnossa.
tätä vahvistaa se tietty hinta, joka kulttiin kuulumisesta on maksettava ihmisten keskuudessa ja tietyt omaan elämään liittyvät ohjeistukset, lähinnä kiellettyjen asioiden syntilistat.
suomalainen wikipedia kertoo kultista:
Kultti tarkoittaa joko palvontaa, uskonnollisia menoja ja käytänteitä tai erityisesti uskonnonharjoitukseen tavan tai säännösten perusteella kuuluvia muotoja, jumalanpalvelusmenoja.
Yhteiskuntatieteissä kultilla tarkoitetaan uskonnollisen yhteisön yksinkertaisinta muotoa: ryhmää, jota yhdistää tietty palvonnan kohde.
Erityisemmin kultti on suhteellisen pieni ja yhtenäinen ihmisjoukko, joka on omistautunut tietyille uskomuksille ja toimille, joita ympäröivä yhteiskunta pitää poikkeavina. Useimmiten kultti on uusi uskonnollinen lahko. Kultin määritelmä on kuitenkin hyvin subjektiivinen, ja monia vanhoja, yleisesti hyväksyttyjäkin uskonnollisia liikkeitä voi pitää vain laajalle levinneinä kultteina.
Usein kultiksi kutsutaan uskonnollista ryhmää, jota pidetään vaarallisena jäsenilleen tai yhteiskunnalle. Selvimmin kultteina nähdään tuhoisat itsemurhakultit.
Kultin nykymerkitys eroaa sen alkuperäisestä merkityksestä. Latinan cultus viittaa paitsi palvontaan myös viljelyyn, ja perinteisessä merkityksessä kultilla tarkoitetaan jotain uskonnollisten palvontamenojen järjestelmää, johon ei välttämättä liity siihen nykyään yhdistettyjä ominaisuuksia.
Uskontososiologi Phil Zuckermanin mukaan lahkojen, kirkkojen ja kulttien välillä ei varsinaisesti ole eroa.
suomalainen wikipedia
latinankielestä alunperin tuleva sana kultti sisältää siis monia vivahteita äidinkielessämmekin, mutta varmaan vielä enemmän rikkaassa englannin sanastossa (cult).
(culture - on alunperin latinassa viljellä, josta sitten myös meidän sanamma kulttuuri. esimerkiksi jossain näkemäni määritelmä "esikoiset ovat kulttuuri vihamielisiä")
miksi siis Kenen kertoma "esikoisuudesta on tullut kultti" olisi Vapahtajamme huolenaihe?
lahkoutumista toki tapahtuu jatkuvasti, lestadiolaisuuden pirstoutumista, ja siinä hengellisen liikkeen sisältö kaavoittuu ja jäykistyy ja menettää paljon elinvoimastaan.
mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, irtautumisesta kansankirkosta ja oman vahvasti lahkolaiselta ("vain me") vaikuttavan esikoisten kirkon luomisesta rukoushuoneverkon ja saarnaajien ja Gällevaaran johdon turvin.
kyse on siitä, että kultissa huomio keskittyy niihin muotomenoihin, joilla Jumalan suosiota tavoitellaan.
kun käyttäydyn tietyllä tavalla, ajattelen tietyllä tavalla, osoitan pukeutumisellanikin että uskon tietyn ryhmän tavalla, toimin seuratilanteessa tietyllä tavalla - siis kun sulaudun tämän kultin muottiin sekä sisäisesti että ulkonaisesti - olen samalla tavalla hyvässä turvassa kuin tämän kultin johtajat ja opettajat ja tuo suuri joukko sukulaisia ja ystäviä ja esi-isiä ja äitejä, jotka on samaan muottiin valettu.
tämä kultin "muotti" koetaan pelastuksen ainoaksi mahdollisuudeksi, josta osattomilla ei ole toivoa iankaikkisesta elämästä, ja joka yksin tuo ajallisen ja iankaikkisen siunauksen.
siis kaikkein perustavinta uskonnollisen ihmisen elämän turvallisuutta ja luottamusta.
tälle on annettu esikoisuudessa varsin osuva nimi "Lapin luottamus"
arkinen elämä on kuitenkin haasteineen ja vaatimuksineen jokaisen uskovankin ihmisen ympäristö.
kultissa tämä ympäristö maalataan erittäin synkin ja vaarallisin värein, jotta kaikki mukautuisivat tuohon muottiin, joka antaa kultin johdolle kaiken vallan heidän elämänsä keskeisten asioiden yli, aina avioparin makuuhuonetta ja lasten ammatinvalintaa myöten.
kultti todellakin suojelee pahasta ulkopuolisesta maailmasta ja luo Joel Lehdon tunnetu sadun mukaisia "tynnyrissä kasvaneita" ihmisiä, joilla on joskus yllättävänkin lapsellinen ja viaton käsitys maailman pahuudesta ja uskottomasta osattomien elämän menosta.
kulttiin kuuluu oman systeemin ihannointi ja kiillottaminen.
itse asiassa esikoisten kultissa on näkemys, että tämä on jumalallinen järjestelmä, jonka toiminnan takaajana on itse Pyhä Henki ja jossa Jeesuksen pyhä nimi toimii saarnaajien käyttämänä kumileimasimena.
sen lisäksi, että on etuoikeus kuulua jumallalliseen kulttiin, on myös se valtavan itsetietoinen ja omaa minää vahvistava usko, että tämä on koko maailmassa, koko ihmiskunnassa, se ainoa oikea kultti.
kaikki muut ovat ulkona ja pimeässä ja ansaitsevat kohtalonsa.
tämän "Kiirunan muotin" mukaan eli "Nilivaaran lipun" alla luotu yhtenäisesti uskova ja käyttäytyvä joukko on ainoa, joka taivaaseen pääsee.
plus kaikki viattomina kuolleet lapset koko maailmassa.
kultiksi muuttuneessa esikoislestadiolaisessa herätyksessä "tämä meidän kristillisyytemme" on se Nooan arkki, joka ainoastaan pelastaa sinne sisään astuneet tulevalta tuomiolta.
aivan kuten Jehovan todistajien amerikkalaisperäisessä kultissa.
tai niinikään amerikkalaisperäisessä Viimeisten aikojen pyhien seurakunnassa. Jossa Raamatun ohella luetaan sitä Mormonin kirjaa.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliitto on sulkenut oman kulttinsa sellaisiin rautakahleisiin Oulun johtoon, että sillä ei ole muutokseen mahdollisuutta.
Jonkinlaisena kylkiäisenä se hyödyntää kuolleen uskon pappien ja papittarien evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta tietää tarkoin, missä Taivasten valtakunnan rajat heidän määräämällään tavalla kulkevat.
Siellä on porukoissa paljon elävän Jumalan palvelijoita - mutta Baabelin vankeudessa hereettisen seurakuntaopin lumoissa.
Esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä on vielä hieman toivon kipinää, vaikka sama rautainen vankilan ovi on uhkaavasti lyömässä kiinni ihmisten luomaksi kultiksi mädäntyneen herätyksen.
Toivon kipinä on kahdessa tekijässä.
Herätykseen kuuluu paljon elävän Jumalan palvelijoita, jotka rukoilevat saarnaajien, lähetysmiesten ja Lapin vanhinten puolesta. He tuntevat Hyvän Paimenen äänen.
Toiseksi, liikkeen teologinen ja opillinen linja samoin kuin lahkolailsuuden sisäinen torjunta, Kultaisen vasikan kultin murskaaminen, Lapin liehakoinnin ja suitsutuksen jyrkkä kieltäminen, on täysin riippuvaista niistä henkilöistä, jotka Kiirunassa ja Jällivaarassa saavat Lapin vanhimman aseman.
Jos ja kun Herra Jeesus Kristus armossaan herättää vanhimpien joukkoon elävän Jumalan palvelijoita, säteilyvaikutus lähetysmiehiin ja saarnaajiin on välitön ja seuraväki alkaa entistä enemmän kuulla raamatullista, Kristus-keskeistä saarnaa.
joka yksin synnyttää elävän Jumalan palvelijoita.
"esikoisuus kultti" on olemassa ja aiheuttaa suurta vahinkoa sieluille.
esikoislestadiolainen herätys ei kuitenkaan ole kultti
samalla tavalla kuin esikoisuutta uhkaa lahkoutuminen, mutta se ei ole lahko
Elävän Jumalan palvelija.
siinä on kolme sanaa.
kuvasin edellä uskonnollista kulttia. se ei ole elävän Jumalan palvelemista, vaan ihmisten keksimää yhteisössä harrastettavaa meininkiä.
Laestadius käytti ilmausta "kuolleen uskon" papit ja muu herrasväki.
Hän tarkoitti tällä ilmauksella ihmisen tilaa, joka "uskoo" mutta itse asiassa vain luulee uskovansa, on "armon varas" ja kaikki on vain pään tietoa. Usko on peruukissa tai kallossa, siis järjen uskoa.
ilmaus "kuolleen uskon" kantaja on esikoisuudessa tunnussana, shibbolet.
sen merkitys on kääntynyt täysin päälaelleen.
"kuolleen uskon" kantajia ovat kaikki muut paitsi esikoiset.
esikoiset, jotka ovat käsittäneet armon, saaneet oikealla tavalla todistuksen että synnit anteeksi, ja uudestisyntyneet armojärjestyksen mukaan, ovat "eläviä uskovia", armon lapsia, Jumalan karitsoita, ehtaa tavaraa.
tämä luottamus siihen, että oikea hiustyyli todistaa Jumalan lapseudesta, johtaa helposti sellaiseen tilaan varsinkin nuorilla, joissa "toisin uskovat" ovat kuolleen uskon kantajia.
eikä vain ehdottomilla nuorilla, joille asia on niin opetettu.
sanat "elävän Jumalan palvelija" ei kuitenkaan käännä katsettamme ensimmäisenä omaan uskoomme ja sen tilaan.
vaan siihen, minkäkaltaista Jumalaa palvelemme (jos palvelemme).
kukaan ei tietenkään sano, että on kuolleen Jumalan palvelija.
kaikki tahdomme olla Jumalan palvelijoita, kuten ortodoksisessa liturgiassa ihmisiä kauniisti kutsutaan
kuitenkaan monet eivät saa kokea elämässään elävän Jumalan palvelemisen iloa.
mistä tämä kiikastaa?
elävä Jumala on ihmiselle tärkeä hänen omassa todellisuudessaan, tässä ja nyt.
kuollut Jumala on poissaoleva, kaukana, etäinen, teoriassa mahdollinen, ehkä hienon uskonkin kohde, jota kirkollisin sanakääntein voidaan kuvata, mutta käytännössä kuollut piste.
Kaikkivaltias, Taivaan Isä, Jumala, Korkein, Luoja...
jossain siellä kaukana myhäilevä kaiken Luoja ja ohjaaja, kuten kanaanilaisen uskonnon El kuningas valtaistuimellaan, josta heprean elohim ja arabian allah sanat johdettiin.
Ukko Ylijumala, Kansojen kaitsija
periaatteessa olemassaoleva, tai ainakin ehkä, tai ainakin monet uskovat että on... joka tapauksessa kaukan minun elämästäni tässä ja nyt.
ehkä sunnuntaina kirkossa.. tai seuroissa läsnä.
mutta kuulemme jotain varsin yllättävää Uuden testamentin ihmisiltä.
ei mitään tuollaista elävää Jumalaa, joka istuu valtaistuimellaan kaikkea halliten, Israelin Jumala.
vaan jotain aivan muuta, joka on hyvin erikoista ja johon emme tule kiinnittäneeksi edes huomiota.
elävän Jumalan palvelija
hänen Herransa ja Jumalansa on Jeesus Kristus.
sinulla on aivan oma henkilökohtainen elävä Herra, jolle voit ja saat pyhittää elämäsi, kotisi, kaikkesi.
sinulla on aivan oma elävä Jumala, jonka käsiin saat luottavaisesti jättää koko elämäsi, henkisen ja fyysisen terveytesi, hengellisyytesi, rakkaasi ja vihollisesi.
sinun Herrasi ja Jumalasi.
Jeesus yksin.
kirjoitan tämän hyvin hyvin varovaisesti: palvelija.
kysy itseltäsi - älä toisilta - oletko elävän Jumalan palvelija.
vai odotatko lähinnä, että elävä Jumala palvelee sinua, antaa syntisi anteeksi, parantaa sairautesi, vie perille taivaan iloon?
jos tilanne on se, että uskot kyllä ja olet saanut iloita Herrassa ja tahdot kulkea kaitaa tietä.
mutta et tänään palvele Herraasi ja Jumalaasi
olisko silloin itsetutkistelun paikka
onko sinulla elävä Jumala, joka antaa sinulle hommia päivin ja öin?
palveletko sinä Herraa Jeesusta, kuunnellen Hänen antamiaan neuvojaan ja ohjeitaan?
vai onko sinulla sellainen autuaallinen nolotila, ettei Jeesus sinua mihinkään lähetä eikä mitään käske eikä mitään neuvo.
silloin sinulla on kuitenkin lopulta kuollut Jumala.
ei ole ihmiselle annettu arvioida toisen ihmisen elävää tai kuollutta Jumalaa.
mutta Paavali kehottaa meitä tutkimaan itseämme, onko Kristus meissä.
ja on aivan mahdotonta, että Kristus elää sinussa, eikä tee mitään.
Hän on nimittäin ahkerasti työssä ihmiskunnan keskuudessa, jonka Herraksi ja Jumalaksi Isä Hänet asetti.
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
Lähemmä, Jeesus, lähemmä vaan kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi Jeesus armohosi. Siellä on turvaisi satamani.
Lähemmä vielä, lähemmä ain. Oi ota vastahan Vapahtajain. Syntiä tuskaa mulla on vaan. Vain Sinun luonasi rauhan mä saan.
Lähemmä yhä auta mua vaan tahtosi tietä ain noudattamaan. Sinulta lohdun mä ihmeisen saan. Luonasi olla mun suo ainiaan.
Lähemmä aina, lähemmä vaan, kunnes Sun taivaassa kohdata saan. lauluni silloin Herralle soi. Kiitosta armosta jonka Hän toi.
elävän Jumalan palvelija EI ratkaise asioita vain oman järkensä ja oman uskonsa ja omantuntonsa valossa, vaan kysyy elävän Herran neuvoa.
ei vain kristillisyyden neuvoja
vaan Jeesuksen neuvoja, joka -kuten profeetta Jesaja kertoo - on Ihmeellinen Neuvonantaja.
tilanteessa kuin tilanteessa.
Kirjoittanut: immata,
järkesi, omatuntosi, selvä Raamatun Sana on sitä vastaan, ja kuitenkin Herran ääni on kuulas, kirkas ja selkeä että näin...
- MikkoL -
Tunnustaudun tuttipullokristityksi.
Miten voin erottaa Herran äänen noista mainitsemistasi?
Monesti olen muutenkin epävarma, onko kyseessä oma ajatus vai Herran tahto.
Minulla on eräs mummu, jota olen käynyt sairaalassa katsomassa. Nyt hänen poikansa on kieltänyt menemästä sinne, koska mummosta on tullut muistamaton.
Kumpaa kuuntelen, arka kun olen, poikaako vai tunnetta, että pitäisi käydä kuitenkin.
Olen pyytänyt Herraa ilmoittamaan mulle tahtonsa koska halu olisi elää ja toimia Hänen tahtonsa mukaan.
Ehkä en kuule enkä ymmärrä. Mielessä väijyy, etten ole kelvollinen. (vihulainen?)
Ei tullut mieleen tuo ajatus ollenkaan. (mammona)
Tämä poika ei ole uskossa, hän sanoi, että raamattu on vain ihmisten kirjoittama. Mummo on uskossa.
Minulla voi olla oma tekeminen kyseessä, Herra kyllä pitää mummusta huolta. Itsestä nousee monesti (lihasta) tekemistä, niin ettei hetikään huomaa.
Toisinaan olen vihollisen kelkassa, kunnes huomaan, että tämä on väärä kyytimies ja väärä suunta.
Kuten sanottu, olen apukoululainen.
Kiitos
Itsensä rakastamattomuus on Herran käskyn vastaista. Siinäkin asiassa olen vielä ala-asteella.
Miten määrittelisit oikean itsensä rakastamisen?
Kuule, rakastanhan minä itseäni, kiitos. kiitos!
Vaikka välillä epäilys iskee siitä, että olenkohan nyt ihan oikeasti oikein uskomassa, niin sehän on vihollisen sanaa, eikä Jumalasta.
Kiitos Herralle tästä päivästä. Kiitos elämästä, kiitos uskosta, kiitos lähimmistä ja kiitos tästä ruukkuseurakunnasta.
Vaikka haluaisin kyllä enemmän rakastaa lähimmäisiä. Aina se ei oikein onnistu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)