Jumala on suuressa armossaan antanut Torniojoki-laaksoon ja sen ympäristöön 1700-luvulla ja 1800-luvulla hengellisiä herätyksiä, joissa henkilökohtainen usko Jumalaan on tullut eläväksi. On tajuttu Jumalan pyhyys ja lain ankara vaatimus ja on etsitty armahdusta ja vapautusta omantunnon syytöksistä ja tuomiosta.
Herrnhutin herätykseen pohjautuivat pastori Nils Wiklundin kokemukset Kristuksen ristin juurella, jossa hän sai kokonaan panna pois oman vanhurskautensa, totisen kristillisyytensä harjoituksen ja levätä Vapahtajan verisissä haavoissa ja kuolemassa armahdettuna syntisenä.
Hän suorastaan kauhistui sitä, kuinka oma parannuksen teko oli tullut hänelle esteeksi ja ylpeäksi suoritukseksi, jossa Jeesus Kristus jäi hänen uskossaan kokonaan sivuun.
Herrnhutin ihana herätys vaikutti myös pastori Pehr Brandellin kautta 1800-luvun alussa, ja tämän ympärille syntyi ns. lukijain liike, jossa luettiin ahkerasti Vähää Katekismusta, Svebiliuksen katekismusta ja Raamattua.
Kolmas keskeinen vaikutusreitti olivat Herrnhutin herätyksen synnyttämät hengelliset laulut. Etenkin Tukholmassa toiminut pappi Johan Holmberg oli tässä keskeinen ja Elias Laguksen kääntäminä Sions sånger saavuttivat suomalaisten ja saamelaistenkin kodit ja kodat.
Lahjakas pappi ja tiedemies, Lars Levi Laestadius, oli jo pitempään toiminut seurakuntatyössä. Hänen elämänsä muuttui vakavaan sairastumiseen ja rakkaan pojan kuolemaan 1842. Murtunut pappi nähtiin usein yöllä kiertämässä hautausmaata, eikä hän huolinut lohdutuksesta.
Vuonna 1844 Laestadius oli tarkastusmatkalla Åseleen seurakunnassa, kun hän tapasi lukijain herätykseen kuuluvan ja pastori Pehr Brandellilta sielunhoitoa saaneen Lapin Marian, Millan. Pastori kuunteli Marian kertomusta matkoistaan ja uskostaan ja koki aivan kuin taivaan valo olisi häntä koskettanut, uudistaen ja muuttaen hänet "kuolleen uskon" papista "elävän uskon" julistajaksi.
Laestadiuksen julistuksen ja työn seurauksena tapahtui Ruotsin Lapissa ja Tornionjoki-laaksossa hengellistä heräämistä ja uudistumista. Jotkut sanoivat että rovasti saarnasi aivan kuin Wiklund.
Vuonna 1857 Pajalassa lestadiolainen herätysliike sai alkunsa muodollisesti, kun piispan käskystä järjestettiin kaksi eri jumalanpalvelusta, toinen heränneelle kansalle tulisieluisen rovastin saarnoja kuulemaan ja toinen tavalliselle kirkkokansalle.
Nettiruukun keskusteluissa on tuotu esiin kuitenkin erittäin painokkaasti ja asiantuntevasti, että Lapin Marian kohtaamisesta huolimatta rovastin käsitys evankeliumista ei ole suinkaan herrnhutilainen.
Täällä kerrottiin, että rovastin opetuksessa, kirjoituksissa ja julistuksessa Kristuksen risti on syytöksen paikka - tämän te äidin ja isän murhaahat olette tehneet Hänelle - ja Laestadius vaatii sisäistä pyhyyttä.
On sanottu, että rovastin tausta ei ole selkeästi luterilainen eikä Martti Lutherin evankeliumin käsitys ole hänelle keskeinen.
Väite oli niin haastava, että kävin läpi nruukussa kaikki rovastilta säilyneet Pitkänperjantain saarnat vuosien 1845 ja 1859 välillä. Marian hän kohtasi 1844 ja vuonna 1861 Laestadius kuoli Pajalassa.
Näitä saarnoja on kokoontunut kuulemaan pääsiäisjuhlien seurakunta ja Pitkänperjantain tapahtumat ovat niissä kaikkein keskeisin.
Näiden saarnojen tutkiminen oli aika viiltävä kokemus ja jouduin myöntämään, että asiasta annettu tieto piti paikkansa.
Risti ei ole niissä evankeliumia, "tämän minä olen tehnyt sinulle" kuten von Zinzendorf sai kokea Dusseldorfin taidemuseon maalauksen luona, eikä "lepoa Karitsan verihaavoissa" joka muutti Wiklundin elämän ja uskon perustuksia myöten.
Laestadiuksen pitkänperjantain saarnat ovat lainjulistusta, jyrinää ja kirousta, äidin ja isän tappajien ja kuolleen uskon haudan kumartajien, huorien ja viinakauppiaiden tuomion ja elävältä polttamisen paikka.
Esikoislestadiolaisuus on "vanha-lestadiolaisuutta", ja etenkin sen maallikkosaarnaajien kautta mukaan tuli Herrnhutin kautta Jan Hussin ja Martti Lutherin löytämä selkeä evankeliumin sanoma.
Varhaiset vaiheet ovat diagnoosin kannalta sen tähden merkittäviä, että esikoislestadiolaisuuden suojauksena on pysyttäytyminen muuttumattomassa isien opetuksessa, alkuperäisessä sanomassa, jota hengellisen hallituksen valtuuttamat saarnaajat pitävät yllä.
Näin jännitteet lakihenkisen "Kristuksen risti on pyhyyden vaatimus ja syytös" sekä evankelisen "Kristuksen ristillä on maksettu maailman syntivelka" suunnan välillä kulkevat ajassa takaisin aina rovastin saarnoihin, joita yhä ahkerasti postilloista luetaan, sekä Juhani Raattamaan ja muiden vanhinten opetukseen.
Vuoden 1992 paikkeilla tapahtui Kiirunassa huomattava muutos.
Gunnar Jönssonin ja muiden evankelisempien vanhinten ja lähetysmiesten tilalle tuli Nilivaarassa eläneen August Isakssonin kaltaista kristinuskon käsitystä edustava linja.
Nilivaaran lähetyskirje 1992 on tästä murroksesta kertova dokumentti. Kirjeen sisältö ei ole varsinaisesti lainkaan kristillinen.
Usko merkitsee herätyksessä saadun kutsumuksen vahvistamista vaelluksella tämän kristillisyyden neuvojen mukaan. Nämä neuvot suojelevat pahan maailman synteihin lankeamiselta ja estävät maailmallisen, koreilevan hengen kylmentämästä ja sammuttamasta sydämestä uskoa.
Ehdoton Lapin luottamus, ilman epäilyä, kyselyä tai arvostelua, säilyttää kristillisyydessä rauhan niin katkerien sisäisten riitojen ja kiistojen jälkeen.
Nilivaaran kirjeestä 1992 Kiirunan lähetyskirjeeseen 2008 kulkee selkeä kaari, jossa Lapin vanhimmat antavat erilaisia uusia neuvoja, mitä kristittyjen tulee välttää ja karttaa.
Näistä kirjeistä on tyystin kadoksissa ei vain evankeliumi vaan itse Jeesus Kristus, Jumalan rkjas ainoa Poika.
Lapin lähetys 2009 on monella tavoin selkeyttänyt ja varmistanut tämän diagnoosin.
Vanhin Håkan Gustavssonin saarna sunnuntaina Lahdessa sisälsi oivan esimerkin siitä, kuinka seuraväelle keksitään uusia kilvoituksen aiheita hengellisen hallituksen vallasta muistuttaen.
Viitaten olemattomaan Raamatun tekstiin vanhin Gustavsson julisti, että "hei" tai "hej" tervehdys on pahasta. no, miltei jokainen sanoo "hei" jotan tästä jää monen omatunto nyt kiinni.
tavallisesti näissä kirjeissä sentään on jonkinlainen Raamatun sanan maku, pseudo-raamatullisuus, joka lähemmin tutkittaessa on aina kuitenkin osottautunut virheelliseksi ellei suorastaan valheelliseksi.
Merkittävällä tavalla esikoislestadiolaisuutta 1990-luvun alusta johtanut Odd Minde kiteytti uumoilemamme teologisen ajatuksen hyvin selkeästi.
Hän totesi keskustelussa, että ei Jeesus Kristus ole täällä vaan on noussut ylös taivaaseen.
Näinhän tosiaan uskontunnustuksessakin sanomme "astui ylös taivaisiin ja istuu Isän Jumalan oikealla puolella".
Täällä maanpäällä on nyt Pyhä Henki, joka käyttää tässä meidän kristillisyydessämme hengellistä hallitusta ohjaamaan tiellä kulkijoita.
Diagnoosimme on tässäkin ollut siis kohdallaan.
Jeesus Kristus on syrjäytetty, vaikka Hänen nimensä joskus huulilta kuuluu, mutta ei sydämestä.
Ihmisen pelastuksen asia on sen valinnan vahvistamisessa, joka on tapahtunut, ja pysyminen kaidalla tiellä vanhinten ohjeiden ja neuvojen mukaan.
Esikoislestadiolaisen herätyksen piirissä on suuri määrä ihmisiä, joiden sydämessä Jeesus Kristus asuu ja joille Jumalan Sana on pyhä.
He ovat nöyriä, kuuliaisia eivätkä tahdo häiritä herätyksen sisäistä rauhaa.
Mutta heillä itsellään ei ole rauhaa, sillä usein näyttää aivan mahdottomalta saavuttaa sellainen uskon puhtauden ja elävän uskon kilvituksen taso, jota on taas näinä Juhannuksen suurten seurojen päivinä tuotu esiin.
On jopa joillekin Herran omille vaikea uskaltautua pyhälle ehtoolliselle, kun pyhyyden vaatimuksen ja uskon vaatimuksen edessä näkee oman mahdottomuutensa.
Kuin rakkaat lapset nämä ihmiset kirmaavat seuroihin, juhliin, tapaamaan rakkaita ja kuulemaan Jumalan Sanaa.
Ja usein he palaavat pettyneinä ja nälkäisinä ja lähtevät etsimään Jumalan Sanan rukiista leipää muualta.
Toisaalta esikoisten joukossa on kristittyjä, jotka ovat omaksuneet "Lapin luottamuksen" sellaisena, kuin Helsingin rukoushuoneen saarnaaja Tauno Immonen on sitä kuvannut seurakuntakirjeessä 2/2002.
Näille ihmisille Juhannuksen suurseurat ovat olleet hengellistä juhlaa ja iloiten he ovat kuunnelleet vahvasti ja selkeästi Jumalan tahtoa kuvaavia saarnoja.
Jumalan Pojan syrjäyttäminen ei ole viisasta, kuten Jerusalemin kaupungin historia osoittaa.
Esikoislestadiolaisen herätyksen hengellinen elämä elpyy, kun seuraväki löytää uudelleen tien Jeesuksen luo.
Lapin vanhinten keskuudessa tulee tapahtumaan muutoksia, samoin Suomen lähetysmiesten ja saarnaajien parissa.
Sivuun joutuvat ne, jotka nyt huolettomasti lukevat väitteen että "Jeesus on syrjäytetty" eivätkä siihen mitenkään puutu, joka ihmisiä pelätessään enemmän kuin Jumalaa tai omaa asemaansa herätyksen piirissä varjellen.
Jeesus Kristus herättää uusia Laestadiuksia ja Wiklundeja ja Lapin Marioita, joille Hän on kaikki kaikessa ja heidän kauttaan esikoisten hengellinen elämä tervehtyy ja iloinen kiitoslaulu pyhälle Kolminaisuudelle alkaa taas raikua seuratuvissa, joissa tämän meidän kristillisyytemme uskollisten silmien eteen on maalattu Jeesus Kristus - Ristiinnaulittu.
Nimimerkki Haamul lisäsi
"Eihän Mooses käskenyt tulisten käärmeitten kuolettavasti puremia juutalaisia tekemään mitään muuta kuin yhtenään katsomaan vaskikäärmeeseen; ne, jotka niin menettelivät, paranivat vain näin yhtenään katsomalla käärmeeseen; muut taas, jotka eivät totelleet Moosesta, vaan katselivat haavojaan eikä käärmeeseen, kuolivat. Niinpä en minäkään, jos mielin omantunnon ottelussa tahi kuolinkamppailussa saada lohdutusta, saa uskossa omistaa mitään muuta kuin yksistään Kristuksen, ja minun pitää sanoman: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on minun puolestani kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut; hänen haavoissaan ja kuolemassaan näen syntini ja hänen ylösnousemisessaan voittoni synnistä, kuolemasta ja perkeleestä sekä vanhurskauteni ja [iankaikkisen] elämäni. Tämän vain minä kuulen ja näen, muuta en! Tämä on oikea Kristuksen usko ja usko Kristukseen, ja sen kautta meistä tulee hänen ruumiinsa, lihaa hänen lihastaan ja luuta hänen luistaan. Hänessä me siis elämme ja liikumme ja olemme (Apt. t. 17:28). ---
--- Valheellisia [ja jumalattomia] ovat siis lahkolaisten mietteet: he luulottelevat Kristuksen olevan meissä hengellisellä tavalla, toisin sanoen, ajatuksissamme, todellisesti hän muka on taivaassa. Kristuksen ja uskon pitää olla toisiinsa täydellisesti yhtyneinä: meidän pitää oleman taivaassa, ja Kristuksen olla, elää ja vaikuttaa meissä; mutta hänpä ei elä eikä vaikuta meissä vain ajatuksissamme, vaan todellisuudessa, ollen läsnä mitä todellisimmin ja vaikuttaen mitä voimallisimmin." (M.L.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esikoislestadiolaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esikoislestadiolaisuus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 22. kesäkuuta 2009
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Muotiperkele
Säädyllisiä naisten asujaSunnuntaina 14.6. 2009 puhui päiväseuroissa vanhin Odd Minde. Saarnan aikana kiinnitti huomiota läsnäoleville naisille suunnatut kalliit kehoituksen sanat ja tämän meidän kristillisyytemme neuvot.
Lainaukset eivät ole sanatarkkoja ja jos olen väärin kuullut tai ymmärtänyt pyydän korjaamaan virheeni.
"tyttö pukeudu silleen, ettet herätä himoja pojissa"
"Tyttö, joka tunnet muotiperkeleen vaikutukset, tunne se synniks"
"Näiden rumien syntiesi takia on Vapahtaja lyöty ristille"
"Me olimme pitämässä vasarasta kiinni ja puimme orjantappura kruunulla Jeesuksen koreutemme takia"
"sinä tyttö pukeudu niin, ettet näiden rumien syntien takia..."
Nämä lainaukset ovat siis poimintoja saarna kuluessa. vajavaisinakin ne antavat kuvaa esikoislestadiolaisen herätyksen johdon viestistä suomalaisille heränneille tytöille ja naisille, äideille ja isoäideille.
Pukeutumisen tulee olla siveää. Se merkitsee, että sekä naisen rinnat että lantio ovat hillitysti peitossa, sillä nämä herättävät miehissä seksuaalista kiinnostusta.
Jumala on asian näet luonut siten, että nainen on miehen mielessä ja aina kiinnostava, toisinaan eroottisesti kiihottava.
Käsivarret eivät silleen ehkä ole vaarallisia, mutta kauniimman sukupuolen jalat ainakin nilkoista ylöspäin ovat miehelle jatkuvan pohdinnan ja arvioinnin aihe.
Siveä pukeutuminen merkitsee siis sellaisen vaateparren valitsemista, joka hillitysti ja säädyllisesti peittää naisen vartalon muodot eikä näytä liikaa ihoa.
Muotiperkele taas tarkoittaa sitä, että nainen saattaisi luonnostaan tahtoa olla edukseen, viehättävä miesten seurassa ja pikkusen toisten naisten kateuttakin herättävän kaunis naisporukassa.
Muotimaailma on tässä maailmassa miljardin dollarin business. Naiset kun ovat naisia ja miehet miehiä.
Vanhimman neuvot ovat tässä mielessä selkeät.
Muodikkaasti pukeutuminen on perkeleestä.
Voisimme ehkä laajentaa tätä niin, että tyylikkäästi pukeutuminen on perkeleestä.
Hiusten "kähertäminen" jos kuka sellaista nykyaikana enää harrastaa, on syvyydestä lähtevää koreilua.
Kasvojen ehostaminen, ruman arven tai syylän peittäminen puuterilla, silmien kauneuden korostaminen on saatanallista miesten viettelemistä.
Pieni kultainen risti kaulalla, helvettiin heti joutuu, pienikin koreilu on kadottavaa.
Korvakorut - ah, pihalle seuratuvasta ja äkkiä.
Lyhyeksi leikatut hiukset - miten epäraamatullista, käskeehän Paavali että hiukset on oltava pitkät.
Tosin tässä Raamatun tutkijana olen hieman ihmetellyt, miksi nämä kauniit pitkät hiukset laitetaan tiukasti nutturalle ja huivin alle.
Käskeehän apostoli Paavali nimenomaan pitämään hiukset pitkinä, kuin hienona Jumalan antamana huntuna, joka korostaa naisen kasvojen suloisuutta ja silmien vetovoimaa.
asun itse täällä kaukana Lähi-idässä, ja minulle nämä esikoislestadiolaisille tytöille, naisille ja vanhuksille annetut "rumuuden" ohjeet ovat tuttuja.
olkaa rumia, että ette kiihottaisi miehiä (mikä on naisen luonnollinen tehtävä).
älkää koreilko, sillä se on syntiä.
älkää noudattako muotiperkeleen oikkuja, sillä se on pahimman lajista koreilua.
olkaa mitäänsanomattomia, neutraaleja, pukeutukaa vaatteisiin jotka kätkevät suloutenne miesten silmistä, ja pitäkää silmännekin nätisti kohti lattiaa kun miespuolisia lähestyy.
teidän tehtävänänne on kieltää Jumalan antama viehättävyytenne, rakastettavuutenne, salata vartalonne upeus ja pitää huoli, ettei kukaan innostu kosimaan tai lirkuttelemaan pitkien hiustenne hurmaamana.
täällä Lähi-idässä tämä homma osataan paljon paremmin kuin siellä Pohjolassa.
naisia ei vain pelotella paljastamasta ihoaan, vaan muslimien parissa hieman liian vapaasti pukeutunut nainen saatetaan surmata.
siis tappaa.
paljon tehokkaampaa kuin pelkkä helvetillä uhkailu.
muslimien parissa on tietenkin erilaista pukeutumista, mutta kaikki aikuiset Jumalaan uskovat musliminaiset pukeutuvat täällä pitkiin kaapuihin, jotka tarkalleen kätkevät naisen vartalon sulot.
Muslimitytöt osaavat käyttää huivia taitavasti ja kauniisti edukseenTäällä niitä on joka tytön päässä, pikkutytöillä alakoulusta alkaen, yliopistoon, vanhuksiin asti.
Huivi päässä, musliminaisen merkki ja tunnus.
Sama on perustelu kuin tänään vanhin Odd Minde kertoi.
etteivät olisi kiusauksena kunnon siveille miehille.
Isät, veljet, isoisät ja enot varjelevat tytön kunniaa ja naisväki huolehtii, että pukeutuminen on säädyllistä.
Toki vaihtelua on, mutta uskonnollisuuden lisääntyessä naisten asut käyvät yhä harmaammiksi ja kun ollaan oikein uskonnollisia, asu on musta kaapu, kasvoilla on harso jonka takaa vain silmät näkyvät.
nainen on pelkistetty mustaksi pisteeksi etenkin Saudi-Arabiassa mutta myös muualla Lähi-idän maissa.
Toinen ryhmä naisia, joita täällä päivittäin kohtaan, ovat roomalais-katoliset ja ortodoksiset nunnat.
He ovat kihlautuneet Kristukselle ja monilla on kihlasormus.
Elämä on selibaattia, miehistä ei haluta mitään tietää, omistaudutaan rukoukselle ja jumalanpalveluksiin, yöt ja päivät.
Rippi-isät tulevat luostareista ja seurakunnasta palvelemaan näitä naisia, kun on aika synnit tunnustaa.
Nämä ihmiset pukeutuvat muslimien tapaan pitkiin naisen vartalon peittäviin kaapuihin. Kaikkien hiukset ovat peitossa, erilaisten kauhtanoiden ja huppujen ja päähineiden alle, luostarista ja kirkkokunnasta riippuen.
Säädyllisesti pukeutunut juutalainen nainenKolmas ryhmä uskonnollisia naisia ovat ortodoksi-juutalaiset, etenkin ns. ääriortodoksit, joita asuu tietyillä alueilla Jerusalemissa ja muualla maassa.
päivittäin liikun heidän kortteleissaan ja näen näitä naisia. He pukeutuvat kauniisti mutta varsin säädyllisesti, ja useimmilla on peruukki päässä.
Rabbit ovat näet keksineet säännön, että avioliittoon mennessään naisen tulee leikata hiuksensa kaljuksi.
Ajatus on sama kuin mitä kuulimme tänään Tampereen seuroissa: etteivät olisi kiusauksena muille miehille.
Kaljuina he eivät kuitenkaan kulje, vaan toisilla on pieni siisti huivi pääkallon peittona, monet taas ovat ostaneet kalliin peruukin.
Monet näistä naisista taitavat peruukkinsa kanssa olla kauniimpia kuin olisi luonnollinen tukkansa.
Täällä kristinuskon syntymäsijoilla, Pyhällä maalla, on siis kolme vahvaa uskonnollista ryhmää, joissa on samantapainen asenne naisten pukeutumiseen.
kuullessani vanhimman Odd Minden julistusta, en voinut välttyä ajatukselta, että mahtaako hän tietää tästä.
Sillä mitä erityistä on siinä Jumalan silmien edessä, jos essunaiset pukeutuvat säkkiin ja tuhkaan?
Uskonnolliset muslimit ja juutalaiset sekä katoliset ja ortodoksiset nunnat tekevät saman paljon perusteellisemmin ja tehokkaammin.
ei vain valiten huolella riittävän harmaan asun, mutta ei liian harmaata, seuroihin ja sitten arjessa kulkien kohtuullisen normaalin näköisenä.
vaan koko elämänsä, kehdosta hautaan, miehen vaanivien katseiden uhkaamana.
Minä väitän, että Raamattu kehuu naisen kauneutta, ylistää Jumalan luomistekojen kuningatarta. Korkea Veisu riittänee esimerkiksi.
Minä väitän, että 1 Pietarinkirje ei käske naisia olemaan rumia, vaan oikein kauniita.
Sillä mikä on ihanampi näky kuin vaatimaton, siististi ja tyylikkäästi pukeutuva nainen, jonka silmistä loistaa Kristuksen kirkkaus?
sellainen nainen pistää kristityn miehen polvilleen ja saa sydämen sykkimään reippaasti ylinopeudella.
Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat,
Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.
Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,
Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.
Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset,
Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.
Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyiksi tulisi.
1 Piet 3:1-7 Biblia 1776
Sarah Shahi - iranialainen kaunotar "Rumat ne vaatteilla koreilee"
Raamattu kertoo, että Saara oli hyvin kaunis nainen.
Niin kaunis, että Abraham kutsui häntä sisarekseen, etteivät tappaisi häntä ja ottaisi vaimokseen...
Mitä olisi miesten maailma ilman naisten kauneutta?
Ei se ole naisten oma keksintö. Isä Jumala on nämä ihanat olennot luonut, jotta miehet heitä palvelisivat, hoitaisivat, rakastaisivat, varjelisivat ja parhaana seuralaisenaan pitäisivät kuten Kristus hoitaa seurakuntaansa.
Lumiukkona siis varoitan.
älkää kuvitelko, että naisen ulkonaista pukeutumista koskevat ohjeet nostaisivat esikoislestadiolaiset jotenkin tämän maailman yläpuolelle.
paljon tiukempaa pukeutumissääntöä kuoleman uhalla pidetään uskonnollisissa piireissä yllä suuressa maailmassa.
älkää huoritelko tyttäriä ja äitejä, jotka sanan kuuloon tulevat, ettei Herra Jumala sulkisi korviaan teidän rukouksiltanne, miehet.
älkää miehet lukeko Raamatun määräyksiä naisia kohtaan, vaan antakaa heidän itse lukea ne.
lukekaa Raamatun määräyksiä miehiä kohtaan, kuinka miehen tulee käyttäytyä naisen kanssa.
Siinä riittää meille kaikille miehille todellista parannuksentekemistä Herran edessä tuon älyvapaan ja hengellisesti kuolettavan naisten "koreilun" tökkimisen sijasta.
Ai niin ne hiukset.
Tässä näkyy miten kauas Raamatusta jotkut saarnaajat, vanhimmatkin, ovat eksyneet isien perinnäissääntöjä toistaessaan.
Apostoli Paavali antaa hiusmuotioa koskevia neuvoja Korintton seurakunnalle
Mutta ei miehen pidä päätänsä peittämän, sillä hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
Sillä ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehestä.
Ja ei mies ole luotu vaimon tähden, mutta vaimo on luotu miehen tähden.
Sentähden pitää vaimon pitämän voiman päänsä päällä enkelitten tähden;
Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eikä vaimo paitsi miestä, Herrassa,
Sillä niinkuin vaimo on miehestä, niin on myös mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.
Tuomitkaat itse keskenänne: onko se kaunis, että vaimo avopäin Jumalaa rukoilee?
Eikö luontokin sitä teille opeta, että se on miehelle häpiäksi, jos hänellä on pitkät hiukset?
Mutta vaimolle on se kunniaksi, että hänellä on pitkät hiukset; sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut.
1 Kor 11:7-15 Biblia 1776
γυνὴ δὲ ἐὰν κομᾷ, δόξα αὐτῇ ἐστιν; ὅτι ἡ κόμη ἀντὶ περιβολαίου δέδοται αὐτῇ.
1 Kor 11:15 alkutekstissä on naisen pitkistä hiuksista sana
peribolaion
huntu.
Apostoli sanoo, että luontokin meille opettaa, että miehelle pitkät hiukset ovat häpeäksi.
Jostain syystä Jeesukselle yleensä maalataan pitkät hiukset...
Apostoli Paavali sanoo, että samoin luonnostamme ymmärrämme, että naisen pitkät hiukset ovat hänen kunniansa
todellakin, doksa, kunnia!
eikä mitään turhuutta.
ja huntu, joka kauniisti laskeutuu ohimoille ja olkapäille ja korostaa kauniita kasvonpiirteitä.
Paavali ei tainnut oikein hyvin naisia tuntea - joillekin lyhyet hiukset ovat selvästi vielä kauniimmat (ja helppohoitoisemmat).
mutta jostain syystä tämä Raamatun kohta luetaan niin, että naisen tulee antaa hiustensa kasvaa pitkiksi, ja sitten kääriä ne tiukalle nutturalle ja piilottaa harmaan huivin alle.
apostoli Paavali voisi olla vähän ihmeessä, että miten hänen neuvonsa noin ymmärrettiin?
Kirjoittanut: mama, 15.06.2009
Mielenkiintoinen aihe. Naiskauneus puhuttaa. Lienee jotain varsin perustavanlaatuista siinä ihmisen elämää ajatellen.
Ja onhan se niin, että siitä puhe, missä ajatukset. Ja saarnaaja tietenkin puhuu oman asennemaailmansa ja maailmankatsomuksensa kautta asioita.
Tosiaan jos saarnaaja puhuu rumista synneistä, jotka johtivat piikkikruunun painamiseen Jeesuksen päähän ja siinä yhteydessä mainitsee nimeltä "koreilemisen synnin", voisi ehdottaa kaverille ekskursiota Tukholman yöhön ja jos siitä selviää hengissä voisi jatkaa matkaa jonnekin Abu Graibin tapaiseen paikkaan, käydä kurkkaamassa, miten Ruandan raiskatut naiset ja isittä syntyvät lapset pärjäilevät, vaellella hetken Rion slummeissa.
Sen jälkeen voi olla hiemn realistisempi käsitys siitä, mikä on ruma synti. Ja myös siitä, miten nuo samat voimat, jotka noissa paikoissa laittavat ihmiset noihin kauheisiin tekoihin, vaikuttavat meissä jokaisessa.
Silloin, kun oivaltaa oikeasti synnin ja miten se itsessä vaikuttaa, ei enää leiki nappikauppaa jollain naisten koreilemisilla. Aika kauheaa ristintyön halveksuntaa.
Helsinki MarjaniemiTaisi olla samaisessa saarnassa eilen kohta, missä saarnaaja kielsi menemästä yleisille uimarannoille ja hakeutumaan perheineen omille rannoille.
Ajatusrakennelma tuolla takana on hätkähdyttävä. Siinä johdatetaan kuulijoita ajattelemaan ihmisen kehon olevan jotenkin luonnoton ja ihmisen kehon esimerkiksi alastoman kehon näkemisen (tosin uimarannoilla ihmisillä on yleensä jotain päällään) johtavan syntiin.
Ihmettelen mielikuvituksen vajavuutta, jos ei samaan syntiin johda täysin puetun vastakkaisen sukupuolen näkeminen, tai vaikka burkhaan puetun essunaisen näkeminen.
Vai onko kyse siitä, että alastoman (=uimapuvussa) olevan naisen nähessään vääristyneeseen seksuaalisuuteen kasvatettu ihminen ei hallitsekaan itseään, vaan hyökkääkin raiskaamaan tuon ihmisen? Kerrotaanhan toki tuollaisista tapauksista lehdissä, että oli taas joku nainen raiskattu jossain ja sitten sivulauseen omaisesti, että se oli pukeutunut viettelevästi. Tästäkö on kyse?
RaiskausCopyright 1990-93 philg.mite.edu
Silloin olisi kyllä saarnan terän oltava ihan toisessa kohdassa. (1) Ensinnäkin niissä miehissä, jotka eivät naisia kunnioita, vaan kuvittelevat itselleen oikeuksia sen mukaan, mitä fiiliksiä jonkun pukeutuminen jossain päin kehoa aiheuttaa. Ja pitävät suurena kilvoituksena tuota taistelua, jota sitten kehossaan käyvät ja haluavat pyhinä miehinä tuon "syyllisyyden" siirtää naisiin. Ja siihen on oiva miehinen ja ylevä keino: halveksunta.
Siinä olisi totisesti parannussaarnan paikkaa, jos asia menee noin kuin kuvailin. En tiedä, kun en ole miehen pään sisällä koskaan ollut...
(2) Toiseksi saarnan terän tulisi kohdistua vanhempiin, ja opastaa heitä kasvattamaan lapsistaan terveen seksuaalisuuden omaavia kristityitä. Sellaisia, jotka osaavat arvostaa ja kunnioittaa omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan ja samoin toisen. Ilman ihmiskehon toimintojen turhaa hengellistämistä.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Essut ja herrnhutilaisuus
Karimies kertoo ranskalaisin viivoin luennossaan herrnhutilaisista, miten liike tuli vaikuttamaan Suomen hengelliseen elämään.
hän antaa hyvin paljon asiatietoa sekä menneisyydestä että nykyisyydestä Jan Husista nykyajan Saksan kirkolliseen tilanteeseen.
Anonyymi kirjoitti Hei Mikko, Luennot muuten eivät ole Ilmari Kariniemen pitämiä vaan professori Jouko Talosen vuosia sitten dosenttiluentosarjana Helsingin yliopistossa pitämästä luentosarjasta tehdyt. Nähtävästi Karimies on puhtaaksi kirjoittanut ne.
minulla on jossain määrin toisenlainen näkökulma asiaan - koko luennossa Karimies ei mainitse Bethelsdorfia ollenkaan eikä viittaa lainkaan tuohon elokuun 13. 1727.
ymmärtääkseni tuo Hengen vuodatus on herrnhutilaisten omissa kertomuksissa äärimmäisen keskeinen.
Karimies ei myöskään mainitse Theodoraa ollenkaan von Zinzendorfin elämää kuvatessaan. Tämäkin oli käänteentekevä tapahtuma.
Karimies sanoo herrhutilaisuudesta osuvasti Suomea ajatellen:
"liikkeen lukumäärällinen vaikutus oli ällistyttävän pieni, mutta kirkkohistoriallinen jälkivaikutus ällistyttävän suuri."
Lainaan tähän herrnhutilaisen Suomen lähetysten faktoja Karimiehen luennosta usko ja rukous sivuilta:
Herrnhutilaisuuden historia Suomessa
-Suomen herrnhutilaisuutta ovat tutkineet seikkaperäisesti:
-J.S.Pajula
-Martti Ruuth
-Kaarlo Airas
-Henrik Grönroos
-muita asiantuntijoita:
-Ilmari Salomies
-Lauri Takala
-Reijo Arkkila
Herrnhutin lähettien matkat Suomessa 1700-luvulla
I Lähetysmatka 1734-36
-ajatus lapin kristillistämisestä, ei tiedetty suomalaisten ja ruotsalaisten lähetyksestä
-Johan Nitschmann, Andreas Grasmann, Daniel Schneider
-Stralsund-Tukholma-Oulu-Tornio-Kuusamo-Pudasjärvi
II Lapin lähetys 1741-1747
-Elias Östergren, Olaf Björn
-herätystä Torniossa 1746
III Yritys 1749-1755
-Östergren takaisin Tornioon (työskenteli suutarina)
-kirkkoherra Johan Kranck kutsui hänet Kuusamoon syksyllä 1749
-takaisin Tornioon 1750
-välillä 1753-55 Tukholmassa
IV Adolf Steinin lähetysmatkat 1779-1786
-Stein kävi neljäkertaa (1779-1786 välillä) Tukholmasta käsin Suomessa
V Hans Christian Hansenin toiminta Suomessa 1793-1804
-ei ekspansiota,ei “uutta tulta“ enää
-vaikutteita tuli myös koko ajan Baltiasta
Pikkuvihan aika 1742-1743
-J.B.Campenhausen (Liivinmaa) Suomessa hallintotehtävissä
-mukana hovipappi Gerhard Hansen
-vaikutusta erityisesti Turussa
Herrnhutilaispappeja
-Johan Kranck (Kuusamo), Samuel Wacklin (Laihia), Elias Lagus nuorempi,Jalasjärvi, A.Wallgren (Sipoo), Fr.Collin (Helsinki), J, Nordlund (Tammisaari), S.Juselius (Tuusula)
Muita vaikuttajia
-prof.Lars Lefren (teologian professori,Turku,kuoli 1803)
-vapaaherratar Maria Katarina Armfelt (kuoli 1803),Åminne
-maaherra A.Bruce (Häme)
-Abraham Frosterus (tuomiokapitulin notaari, Turku)-julkaisi “Hunajanpisarat“
-Juhana Agrelius (kirjansitoja, Turku)
-etenkin järjestöjen,sosieteettien jäsenten määrät olivat vähäisiä
-n. 1750 Ruotsi-Suomessa n.800 herrnhutilaista, Suomessa 68
-alueet:Tornio, Kuusamo, Kyrönmaa, Turku ja Lounais-Suomi, Helsinki, Uudenmaan seutu
-varsinaiset sosieteetit: Turku, Helsinki, vähän aikaa Tammisaari
-1700-luvun herrnhutilaisseurojen malli: virsi, saarnan luku postillasta, raamatunteksti, puhujan puhe,
polvirukous, loppuvirsi
-vrt.Suomen 1800-luvun herätysliikkeiden seuratraditio
-muistuttaa eniten rukoilevaisuutta ja esikoislestadiolaisuutta tänäpäivänä (lestadiolaisuus:postillan luku,
rukoilevaisuus:polvirukous)
-kirkkouskollisuus, sakramenttien käyttö:ei separaatiopyrkimyksiä
Tornionjokilaakson kristillisyydestä
-tausta: kylärukoukset 1600-luvulta 1930-luvulle asti (säädettylaissa syrjäkylille)
-kirjallisuus vähäistä 1600-ja 1700-luvulla, etenkin saarnakirjallisuus; ainoastaan Sorolaisen postilla 1621-25
-1700-luvun puolivälissä pietististä hartauskirjallisuutta syntyi, käännettiin ja painettiin
-tärkein yksittäinen postilla Tornionjokilaaksossa Juhana Wegeliuksen postilla Se Pyhän Evankeliumin valkeus, 1747-1749;
painamista perusteltiin sillä,että tarvittiin suomenkielistä kirjallisuutta kylärukoukseen
->kylärukoukset synnyttivät lukijaisliikkeen Pohjanmaan alueella
-näissä kokouksissa alkoi ilmenemään herätyksiä; vahva tekijä käytössä ollut kääntymystä korostava pietistinen hartauskirjallisuus
Viklundilainen herätysliike
-alkoi 1773; syntyi muutaman nuoren 13-14 -vuotiaan tytön herätyssaarnaamisesta
-yleisen syntisen menon nuhtelua, voimakas kehoittaminen parannukseen
-kotoisen Alatorniosta,1773 Ylitornioon: Stiina Laurintytär sai saarnakohtauksen jumalanpalveluksen
aikana; sai aikaan kansan heräämisen
-ajatellaan,että herätyksen mahdollisti maaperän edeltäkäynyt kyntäminen (lukukokoukset jne)
-ilmiö levisi: horrossaarnaajia kymmenittäin
-Nils Viklund oli kappalaisena Ylitorniolla; pyrki hoitamaan herätystä yhdessä esimiehensäkanssa ja
pitämään järjestystä yllä; eivät kuitenkaan rajoittamaan herätystä
-lähikunnissa ekstaattisuus ja liikutukset synnyttivät kuitenkin papeissa vastarintaa
-Pajalan kappalainen Wikman valitti tuomiokapituliin ja maalliseen oikeuteen
->1776 tarkastus
->maallinen oikeus tuomitsi Viklundin menettämään virkansa; siirtyi Tukholmaan; vetosi
kuninkaalliseen majesteettin; 1779 palautettiin virkaansa
-tutustui Tukholmassa herrnhutilaispiireihin
-käänsi kaksi herrnhutilais traktattia (tanskan kautta ruotsiksi) suomeksi: Meidän vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen kärsimisen ja kuoleman tutkistelemus ja Uskon ja rakkauden silmäileminen Herran Jeesuksen puoleen ristin päällä; parhaat herrnhutilaisen spiritualiteetin edustajat suomalaisessa kirjallisuudessa
-Viklund kirjoitti omaelämänkerran, joka on säilynyt
-liikutuksia jo 9-vuotianaan, ankara synnintunto 28-vuotiaana ja herätys ennen papiksi vihkimistä; tahtoi tulla suureksi pyhäksi
-vasta herrnhutilaisessa murroksessa oppi tuntemaan, mitä evankeliumi todella on; sitä ennen oli itsensä mukaan ollut omavanhurskas
vasta Jeesuksen kärsimyskuoleman katselemisesta ihmisen kova sydän alkaa vähitellen särkymään; laki
ei voi koskaan saada aikaa särkymistä ihmisessä
-herrnhutilaiseen spiritualiteettiin liittyy voimakas lakihenkisyyden kritiikki; se,että ihmisiä ajetaan
voimakkaaseen parannukseen ja synnistä ja maailmasta erottautumiseen,jättää lain alle
-autuus perustuu siihen, että uskossa ihminen elävästi tuntee Jeesuksen meidän syntiemme tähden
ristiinnaulituksi; ihminen uskossa päivittäin, ei ainoastaan ehtoollisessa,syö ja juo Jumalan pojan verta ja ruumista
-vanhurskauttavan uskon voi saada ainoastaan,jos Pyhä Henki hengessä antaa sellaisen valaistuksen,että
ihminen kykenee näkemään Jeesuksen ristillä sovitusuhrina; tällöin tapahtuu läheinen yhdistyminen
(morsiusmystiikka) uskovan ja Kristuksen välillä; minä olen hänen ja hän on minun
herrnhutilaisuuden ja pietismin rajat hartauskirjallisuudessa eivät olleet selkeitä,vaan herrnhutilaisuus
muodostui yhdeksi virtaukseksi sisälle pietismiin; pohjoisen herrnhutilaispiireissä saatettiin lukea niin pietististä, englantilaista kuin luterilaisen ortodoksiankin kirjallisuutta
-tärkeitä kirjoja Ylitorniossa: Ylitornion kirkkoherran Johannes Qvirsfelin Taivaallinen yrittitarhaseura;
41 keskustelua Kristuksen ja sielun välillä
-Erik Pontoppidan: Kaunis uskon speili; joka eteen asettaa Jumalan lasten oikeuta tuntomerkkejäja
sieppaa väärän uskon suruttomilta; erittäin teologinen ja opillinen esitys; lainaa valtavan monia opettajia Ambrosiuksesta Lutheriin ja reformoiduista baptisteihin ja puritaaneihin; kirjalla pyritty todennäköisesti osoittamaan, että oikeaan luterilaiseen käsitykseen uskosta kuuluvan sisäiset liikutukset ja Pyhän Hengen
aiheuttamat kokemukset; puhutaan jopa taivaallisesta hekumavirroista (lainaten Khyrostomosta!)
-1779 Kalliit Hunajanpisarat Suomeksi,kääntäjä tuntematon; vahva saarna ulkonaista ja muodollista jumalanpalvelusta ja hyviä tekoja vastaan
1800-luvun vaikutuksesta Karimies kokoaa:
5. Lestadiolaisuus
-taustalla nähty Ruotsin lukijaliike, johon lapin Maria kuului
-tornionlaakson hengellinen kirjallisuus ja viiklundilaisuus
-Juho Lankinen toimitti Viklundin traktaatti-omaelämänkerran ja julkaisi sen Oulussa 1888
-Erkki Antti Juhonpieti, merkittävä maallikkosaarnaaja, jonka äiti viklundilaisia
-lestadiolaistradition itseymmärrys: ajatus uskovien jatkumosta, successio fidelium: Hus, Luther, Zinzendorf,pietismi ja hernnhutilaisuus
-uskovaisten yhteisömerkittävä,ei kirkon virka tai sakramentit; toimijoita ovat uskovaiset ihmiset
-muodollisen, voimakkaan, hierarkisen kirkkojärjestyksen vastustus
-ajatus siitä, että elävä kristillisyys on vainottua ja maanalaista
-uskonvanhurskaus siirtyy uskosta uskoon; siis uskovalta uskovalle
-kristillisyys sydämen kokemuksena, joka ei ole sidottuna mihinkään järjestelmään
-Jeesuksen veren korostus: veriylkä
-tunnepohjaisuus
-toisaalta monia ristiriitoja: Zinzendorfin ekumeenisuus, lestadiolaisten eksklusiivisuus
++++++++++
no niin...
siinä melko lailla lainauksia Karimiehen kahlaamasta aineistosta.
se kannattaa todella käydä läpi ajatuksen kanssa.
Herran Jeesuksen suuret elovainiot
Torniojokilaakson syvä ja pitkällinen hengellinen kyntötyö
erityisen iloiseksi tulin tuosta havainnosta
Länsi-Suomen rukoilevaiset ja esikoiset ovat lähimpänä herrnhutilaista hengellistä perintöä.
nyt ei anneta Saatanan turmella tätä hienoa herätystä, jonka eurooppalaiset juuret todellakin kulkevat aina Jan Husiin asti!
esitän siis parhaat kiitokset luennoijalle Karimiehelle, jonka tekstiä olen pitkät pätkät lainannut.
Sola Dei gloria!
hän antaa hyvin paljon asiatietoa sekä menneisyydestä että nykyisyydestä Jan Husista nykyajan Saksan kirkolliseen tilanteeseen.
Anonyymi kirjoitti Hei Mikko, Luennot muuten eivät ole Ilmari Kariniemen pitämiä vaan professori Jouko Talosen vuosia sitten dosenttiluentosarjana Helsingin yliopistossa pitämästä luentosarjasta tehdyt. Nähtävästi Karimies on puhtaaksi kirjoittanut ne.
minulla on jossain määrin toisenlainen näkökulma asiaan - koko luennossa Karimies ei mainitse Bethelsdorfia ollenkaan eikä viittaa lainkaan tuohon elokuun 13. 1727.
ymmärtääkseni tuo Hengen vuodatus on herrnhutilaisten omissa kertomuksissa äärimmäisen keskeinen.
Karimies ei myöskään mainitse Theodoraa ollenkaan von Zinzendorfin elämää kuvatessaan. Tämäkin oli käänteentekevä tapahtuma.
Karimies sanoo herrhutilaisuudesta osuvasti Suomea ajatellen:
"liikkeen lukumäärällinen vaikutus oli ällistyttävän pieni, mutta kirkkohistoriallinen jälkivaikutus ällistyttävän suuri."
Lainaan tähän herrnhutilaisen Suomen lähetysten faktoja Karimiehen luennosta usko ja rukous sivuilta:
Herrnhutilaisuuden historia Suomessa
-Suomen herrnhutilaisuutta ovat tutkineet seikkaperäisesti:
-J.S.Pajula
-Martti Ruuth
-Kaarlo Airas
-Henrik Grönroos
-muita asiantuntijoita:
-Ilmari Salomies
-Lauri Takala
-Reijo Arkkila
Herrnhutin lähettien matkat Suomessa 1700-luvulla
I Lähetysmatka 1734-36
-ajatus lapin kristillistämisestä, ei tiedetty suomalaisten ja ruotsalaisten lähetyksestä
-Johan Nitschmann, Andreas Grasmann, Daniel Schneider
-Stralsund-Tukholma-Oulu-Tornio-Kuusamo-Pudasjärvi
II Lapin lähetys 1741-1747
-Elias Östergren, Olaf Björn
-herätystä Torniossa 1746
III Yritys 1749-1755
-Östergren takaisin Tornioon (työskenteli suutarina)
-kirkkoherra Johan Kranck kutsui hänet Kuusamoon syksyllä 1749
-takaisin Tornioon 1750
-välillä 1753-55 Tukholmassa
IV Adolf Steinin lähetysmatkat 1779-1786
-Stein kävi neljäkertaa (1779-1786 välillä) Tukholmasta käsin Suomessa
V Hans Christian Hansenin toiminta Suomessa 1793-1804
-ei ekspansiota,ei “uutta tulta“ enää
-vaikutteita tuli myös koko ajan Baltiasta
Pikkuvihan aika 1742-1743
-J.B.Campenhausen (Liivinmaa) Suomessa hallintotehtävissä
-mukana hovipappi Gerhard Hansen
-vaikutusta erityisesti Turussa
Herrnhutilaispappeja
-Johan Kranck (Kuusamo), Samuel Wacklin (Laihia), Elias Lagus nuorempi,Jalasjärvi, A.Wallgren (Sipoo), Fr.Collin (Helsinki), J, Nordlund (Tammisaari), S.Juselius (Tuusula)
Muita vaikuttajia
-prof.Lars Lefren (teologian professori,Turku,kuoli 1803)
-vapaaherratar Maria Katarina Armfelt (kuoli 1803),Åminne
-maaherra A.Bruce (Häme)
-Abraham Frosterus (tuomiokapitulin notaari, Turku)-julkaisi “Hunajanpisarat“
-Juhana Agrelius (kirjansitoja, Turku)
-etenkin järjestöjen,sosieteettien jäsenten määrät olivat vähäisiä
-n. 1750 Ruotsi-Suomessa n.800 herrnhutilaista, Suomessa 68
-alueet:Tornio, Kuusamo, Kyrönmaa, Turku ja Lounais-Suomi, Helsinki, Uudenmaan seutu
-varsinaiset sosieteetit: Turku, Helsinki, vähän aikaa Tammisaari
-1700-luvun herrnhutilaisseurojen malli: virsi, saarnan luku postillasta, raamatunteksti, puhujan puhe,
polvirukous, loppuvirsi
-vrt.Suomen 1800-luvun herätysliikkeiden seuratraditio
-muistuttaa eniten rukoilevaisuutta ja esikoislestadiolaisuutta tänäpäivänä (lestadiolaisuus:postillan luku,
rukoilevaisuus:polvirukous)
-kirkkouskollisuus, sakramenttien käyttö:ei separaatiopyrkimyksiä
Tornionjokilaakson kristillisyydestä
-tausta: kylärukoukset 1600-luvulta 1930-luvulle asti (säädettylaissa syrjäkylille)
-kirjallisuus vähäistä 1600-ja 1700-luvulla, etenkin saarnakirjallisuus; ainoastaan Sorolaisen postilla 1621-25
-1700-luvun puolivälissä pietististä hartauskirjallisuutta syntyi, käännettiin ja painettiin
-tärkein yksittäinen postilla Tornionjokilaaksossa Juhana Wegeliuksen postilla Se Pyhän Evankeliumin valkeus, 1747-1749;
painamista perusteltiin sillä,että tarvittiin suomenkielistä kirjallisuutta kylärukoukseen
->kylärukoukset synnyttivät lukijaisliikkeen Pohjanmaan alueella
-näissä kokouksissa alkoi ilmenemään herätyksiä; vahva tekijä käytössä ollut kääntymystä korostava pietistinen hartauskirjallisuus
Viklundilainen herätysliike
-alkoi 1773; syntyi muutaman nuoren 13-14 -vuotiaan tytön herätyssaarnaamisesta
-yleisen syntisen menon nuhtelua, voimakas kehoittaminen parannukseen
-kotoisen Alatorniosta,1773 Ylitornioon: Stiina Laurintytär sai saarnakohtauksen jumalanpalveluksen
aikana; sai aikaan kansan heräämisen
-ajatellaan,että herätyksen mahdollisti maaperän edeltäkäynyt kyntäminen (lukukokoukset jne)
-ilmiö levisi: horrossaarnaajia kymmenittäin
-Nils Viklund oli kappalaisena Ylitorniolla; pyrki hoitamaan herätystä yhdessä esimiehensäkanssa ja
pitämään järjestystä yllä; eivät kuitenkaan rajoittamaan herätystä
-lähikunnissa ekstaattisuus ja liikutukset synnyttivät kuitenkin papeissa vastarintaa
-Pajalan kappalainen Wikman valitti tuomiokapituliin ja maalliseen oikeuteen
->1776 tarkastus
->maallinen oikeus tuomitsi Viklundin menettämään virkansa; siirtyi Tukholmaan; vetosi
kuninkaalliseen majesteettin; 1779 palautettiin virkaansa
-tutustui Tukholmassa herrnhutilaispiireihin
-käänsi kaksi herrnhutilais traktattia (tanskan kautta ruotsiksi) suomeksi: Meidän vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen kärsimisen ja kuoleman tutkistelemus ja Uskon ja rakkauden silmäileminen Herran Jeesuksen puoleen ristin päällä; parhaat herrnhutilaisen spiritualiteetin edustajat suomalaisessa kirjallisuudessa
-Viklund kirjoitti omaelämänkerran, joka on säilynyt
-liikutuksia jo 9-vuotianaan, ankara synnintunto 28-vuotiaana ja herätys ennen papiksi vihkimistä; tahtoi tulla suureksi pyhäksi
-vasta herrnhutilaisessa murroksessa oppi tuntemaan, mitä evankeliumi todella on; sitä ennen oli itsensä mukaan ollut omavanhurskas
vasta Jeesuksen kärsimyskuoleman katselemisesta ihmisen kova sydän alkaa vähitellen särkymään; laki
ei voi koskaan saada aikaa särkymistä ihmisessä
-herrnhutilaiseen spiritualiteettiin liittyy voimakas lakihenkisyyden kritiikki; se,että ihmisiä ajetaan
voimakkaaseen parannukseen ja synnistä ja maailmasta erottautumiseen,jättää lain alle
-autuus perustuu siihen, että uskossa ihminen elävästi tuntee Jeesuksen meidän syntiemme tähden
ristiinnaulituksi; ihminen uskossa päivittäin, ei ainoastaan ehtoollisessa,syö ja juo Jumalan pojan verta ja ruumista
-vanhurskauttavan uskon voi saada ainoastaan,jos Pyhä Henki hengessä antaa sellaisen valaistuksen,että
ihminen kykenee näkemään Jeesuksen ristillä sovitusuhrina; tällöin tapahtuu läheinen yhdistyminen
(morsiusmystiikka) uskovan ja Kristuksen välillä; minä olen hänen ja hän on minun
herrnhutilaisuuden ja pietismin rajat hartauskirjallisuudessa eivät olleet selkeitä,vaan herrnhutilaisuus
muodostui yhdeksi virtaukseksi sisälle pietismiin; pohjoisen herrnhutilaispiireissä saatettiin lukea niin pietististä, englantilaista kuin luterilaisen ortodoksiankin kirjallisuutta
-tärkeitä kirjoja Ylitorniossa: Ylitornion kirkkoherran Johannes Qvirsfelin Taivaallinen yrittitarhaseura;
41 keskustelua Kristuksen ja sielun välillä
-Erik Pontoppidan: Kaunis uskon speili; joka eteen asettaa Jumalan lasten oikeuta tuntomerkkejäja
sieppaa väärän uskon suruttomilta; erittäin teologinen ja opillinen esitys; lainaa valtavan monia opettajia Ambrosiuksesta Lutheriin ja reformoiduista baptisteihin ja puritaaneihin; kirjalla pyritty todennäköisesti osoittamaan, että oikeaan luterilaiseen käsitykseen uskosta kuuluvan sisäiset liikutukset ja Pyhän Hengen
aiheuttamat kokemukset; puhutaan jopa taivaallisesta hekumavirroista (lainaten Khyrostomosta!)
-1779 Kalliit Hunajanpisarat Suomeksi,kääntäjä tuntematon; vahva saarna ulkonaista ja muodollista jumalanpalvelusta ja hyviä tekoja vastaan
1800-luvun vaikutuksesta Karimies kokoaa:
5. Lestadiolaisuus
-taustalla nähty Ruotsin lukijaliike, johon lapin Maria kuului
-tornionlaakson hengellinen kirjallisuus ja viiklundilaisuus
-Juho Lankinen toimitti Viklundin traktaatti-omaelämänkerran ja julkaisi sen Oulussa 1888
-Erkki Antti Juhonpieti, merkittävä maallikkosaarnaaja, jonka äiti viklundilaisia
-lestadiolaistradition itseymmärrys: ajatus uskovien jatkumosta, successio fidelium: Hus, Luther, Zinzendorf,pietismi ja hernnhutilaisuus
-uskovaisten yhteisömerkittävä,ei kirkon virka tai sakramentit; toimijoita ovat uskovaiset ihmiset
-muodollisen, voimakkaan, hierarkisen kirkkojärjestyksen vastustus
-ajatus siitä, että elävä kristillisyys on vainottua ja maanalaista
-uskonvanhurskaus siirtyy uskosta uskoon; siis uskovalta uskovalle
-kristillisyys sydämen kokemuksena, joka ei ole sidottuna mihinkään järjestelmään
-Jeesuksen veren korostus: veriylkä
-tunnepohjaisuus
-toisaalta monia ristiriitoja: Zinzendorfin ekumeenisuus, lestadiolaisten eksklusiivisuus
++++++++++
no niin...
siinä melko lailla lainauksia Karimiehen kahlaamasta aineistosta.
se kannattaa todella käydä läpi ajatuksen kanssa.
Herran Jeesuksen suuret elovainiot
Torniojokilaakson syvä ja pitkällinen hengellinen kyntötyö
erityisen iloiseksi tulin tuosta havainnosta
Länsi-Suomen rukoilevaiset ja esikoiset ovat lähimpänä herrnhutilaista hengellistä perintöä.
nyt ei anneta Saatanan turmella tätä hienoa herätystä, jonka eurooppalaiset juuret todellakin kulkevat aina Jan Husiin asti!
esitän siis parhaat kiitokset luennoijalle Karimiehelle, jonka tekstiä olen pitkät pätkät lainannut.
Sola Dei gloria!
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Esikoisuudessa terve ydin
ehkä suurin yllätys Risto Blomin kirjaan tutustuessa oli minulle havaita, että monista nykyisistä ongelmista huolimatta esikoislestadiolaisuudella on teologisesti terve ydin.
taistelu on nyt tästä terveestä hengellisyydestä, jota ollaan eri tavoin sysäämässä lahkolaisuuden ja harhaoppien sivuraiteille.
tämä selittää myös, miksi olen tämän liikkeen piirissä saanut kohdata niin monia syvällisiä ja hienoja kristittyjä.
vanhinten ja saarnaajien monista puutteista ja vakavista ongelmista huolimatta opetuksessa on vahva ramaatullinen jalusta ja sielunhoito on Kristus keskeistä.
esikoislestadiolaisuus edustaa aitoa vanhaa lestadiolaisuutta Lapin avarien maisemien raikkautta ja jykevyyttä.
tosin mukaan on tullut tiettyä ongelmaa matkan varrella.
näin on käynyt kaikissa muissakin Suomen suurissa 1800-luvullla alkaneissa kansanherätyksissä. ei se hommaa kaada vaan kutsuu uudistukseen, parannukseen ja kurssin tarkistuksiin Jumalan Sanan valossa.
SRK eivät ole "vanhoillisia" vaan siellä on luotu ihmisjärjellä uus-lestadiolaisuus, joka olisi Lars Leville varmaan kauhistus. Rovasti antaisi näiden opettajien kuulla kunniansa niin että liperit tutisevat.
näen eräänä vaarana tällä hetkellä käynnissä olevan voimakkaan virtauksen koettaa vaihtaa liikkeen luonne.
kun kyseessä on kansanherätys Pohjoismaisten evankelisten kirkkojen sisällä, iso osa teologisesta rungosta on tervettä ja juontaa juurensa kauas alkukirkon aikoihin ja Raamattuun.
täyteläistä, monipuolista ja monin tavoin ongelmallista - kuten esimerkiksi Ruotsin kirkosta tiedämme.
herätysliike ei pyri olemaan kirkko vaan on herätys ja tahtoo korostaa henkilökohtaista Kristuksen tuntemista, henkilökohtaista armon löytämistä.
mutta nyt ollaan siirtämässä kurssia kohti "esikoisten kirkkoa" jota Lappi voisi sitten johtaa Amerikan itsenäisten lestadiolaisten kirkkojen tapaan.
Tätä tavoitetta varten esikoisia pyritään Suomessa vierottamaan luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista.
Ennen aikaan oli tapana että heränneet menivät sunnuntaina aamulla kirkkoon ja illalla seuroihin.
Kirkossa he saivat kuulla mitä milloinkin, mutta liturgia on aina rukouksineen ihana ja sydäntä avartava, virret jykeviä sanomaltaan ja Herran pyhä ehtoollinen ja kaste hoidetaan siellä oikein Jumalan Sanan mukaisesti.
illalla sitten keskityttiin kuulemaan elävää sanaa, ei kuolleen uskon saarnoja, ja saamaan ohjeita uskoa ja elämää varten.
tasapaino säilyi.
hurmahenkinen vesikasteen merkityksen kieltäminen ja vain Hengen kasteen käsittäminen uudestisyntymiseksi vaikuttaa Ruotsin Lapissa, mutta RB tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista saarnaajista on teologisesti oikealla kannalla, vesi ja Henki yhdessä.
nyt on käynnissä viimeisen lähetyskirjeen - ja aikaisempienkin - osoittamalla tavalla yritys katkaista esikoisten osallistuminen Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin.
siellä missä on naispappi äänessä uskovan penkki on tyhjä ja siellä missä käytetään uutta ehtoollisen kaavaa on uskovan paikka tyhjä.
Suomen kirkot tyhjenevät hurskaista esikoislestadiolaisista.
mutta suurempi on essujen oma menetys Suomessa.
herätysliike näet ei ole kirkko.
takin vaihtaminen herätyksest kirkoksi Amerikan malliin mukaan on ratkaiseva askel kohti lahkoutumista, sillä USAn kirkollinen tilanne on aivan toinen kuin Suomessa.
myöskään Ruotsin malli ei ole sopiva Suomeen, jossa Jumalan armosta suuret herätykset jäivät kirkon sisään.
tähän vaan pitää panna toppi.
vaikka neuvoja tulisi Kiirunasta asti, sinne vaan kuolleiden pappien ja peruukkiuskoisten sekaan sunnuntaina kirkkoon, johon kellot kutsuvat.
Jumalan Sana on siellä läsnä, vaikka vajavaisten ja erehtyvien sananpalvelijoiden ja -palvelijattarien toimesta.
sanoihan Luther että vaikka piru sen alttarilta lukisi, Isä meidän rukous on silti Isä meidän rukous.
olen nähnyt huolellisia tutkimuksia, joissa osoitetaan Lapin suunnasta tulleet väitteet Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisopin "katolisuudesta", "messu-uhreista" ym. täysin perättömiksi.
Valheelliksi.
mutta näiden valheiden tarkoitus on katkaista tuo terve oksa, herätysliikkeen asema kansankirkon sisällä.
olen kirjoittanut nettiruukussa useista aiheista, joissa näen virheellistä opetusta, joka varmaan juontaa ihan vain asiantuntemuksen puutteesta, väärin ymmärryksestä ja laiskuudesta tutkia Raamattua ja kristillistä oppia.
tästä tulee vehnän sekaan pettua ja valhevehnää, joka kivistää uskovien hengellisessä vaelluksessa ja aiheuttaa ahdistusta ja väärää turvautumista ihmisiin.
nämä eivät ole mitenkään korjaamattomia reikiä esikoislestadiolaisen herätyksen paatissa.
vaan korjausmiehiltä ja naisilta vaaditaan tiettyä rohkeutta rakastua Totuuteen.
tämä nimittäin ei johda kapinaan Lapin vanhimpien johtoa ja neuvoja vastaan, vaan vahvistaa hengellistä elämää ja on siunauksena sekä Jällivaarassa että Lahdessa Tapparakadulla että Helsingissä ja muualla, missä uskova kansa kokoontuu Jumalan Sanan ääreen.
nyt ollaan esimerkiksi rakentamassa myyttiä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, joka on hengellisesti vaarallinen, suorastaan tuhoisa.
tällaiset asiat on helppo korjata, ja erityisesti kun Lappi alkaa osoittaa hengellistä ymmärtämistä ja Jumalan Sanan tuntemusta sekä kristillisen opin vankkaa tajua, sieltä alkaa tulla ohjetta ja neuvoa Jumalan lasten parhaaksi tässä meidän kristillisyydessämme.
Nilivaaran kirjeen jälkeen viestit ovat olleet varsin surullista luettavaa. Eiköhän olisi aika pistää pökköä pesään ja rukoilla entistä useammin ja entistä useammasta suusta todellista uudistusta elämän ja kuoleman Herralta.
esikoisten tulisi palata juurilleen, isien opetuksiin ja äitien neuvoihin, poistaa nämä "uus-lestadiolaisuuden" harhat, jotka meinaavat tarttua takkiin SRK puolelta.
siellä kun on niin paljon enempi porukkaa.
mutta he ovat rautaisin kahlein sitoneet itsensä Rauhanyhdistysten keskusjärjestön politiikkaan eikä liikkeellä ole toivoa muutoksesta.
tuollaisena jatkavat kulkemistaan ja Herra hoitaa heitä siellä.
Lapin vanhimmat antavat sen sijaan paljon joustavamman ja silti varsin tukevan rakenteen herätykselle, ja muutos, parannuksen tekeminen, kurssin korjaaminen ja ylimääräisen lastin heittäminen mereen on mahdollista.
mutta tämän uudistuksen tulisi alkaa emoseurakunnasta, ja sieltä se nopeasti sitten tulisi myös Suomen saarnaajien ilonaiheeksi ja toisi tsemppiä seuroihin.
että yhä vahvemmin nousisi seuraväen suista kiitosvirsi Karitsalle.
tämmöisiä terveisiä siis lumiukolta etelän auringosta.
yritys ei ole mestaroida 150 vuotta vanhaa herätysliikettä tai sen kokenutta johtoa tai neuvoa liikkeen sisällä olevia ulkoa käsin.
tarkoitukseni on sen sijaan sanoa, että monista hyökkäyksistä ja perkeleen juonista huolimatta teillä on vielä luonanne aarre - Jumalan Sana.
mutta tämä aarre halutaan teiltä riistää ja korvata ihmisopeilla, perinnäissäännöillä ja vallanhimoisten ihmisten kujeilla ja konsteilla.
pitäkää kiinni siitä kruunusta, jonka Jeesus on antanut teille - nöyrästä ja hiljaisesta sydämestä, joka jaksaa kuunnella moitetta ja torua, etenkin naisväki, ja myös saa kuulla lohdutusta ja rohkaisua jota Jumalan Sana yksin voi antaa.
älkää antako perkeleelle sijaa vaan torjukaa se Totuuden Hengen voimalla.
jättäkää se PH omaan arvoonsa.
Virsi 11
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!
Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!
Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!
Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!
Dora Rappard 1875.
Suom. Martti Ruuth 1903.
Virsikirjaan 1938.
taistelu on nyt tästä terveestä hengellisyydestä, jota ollaan eri tavoin sysäämässä lahkolaisuuden ja harhaoppien sivuraiteille.
tämä selittää myös, miksi olen tämän liikkeen piirissä saanut kohdata niin monia syvällisiä ja hienoja kristittyjä.
vanhinten ja saarnaajien monista puutteista ja vakavista ongelmista huolimatta opetuksessa on vahva ramaatullinen jalusta ja sielunhoito on Kristus keskeistä.
esikoislestadiolaisuus edustaa aitoa vanhaa lestadiolaisuutta Lapin avarien maisemien raikkautta ja jykevyyttä.
tosin mukaan on tullut tiettyä ongelmaa matkan varrella.
näin on käynyt kaikissa muissakin Suomen suurissa 1800-luvullla alkaneissa kansanherätyksissä. ei se hommaa kaada vaan kutsuu uudistukseen, parannukseen ja kurssin tarkistuksiin Jumalan Sanan valossa.
SRK eivät ole "vanhoillisia" vaan siellä on luotu ihmisjärjellä uus-lestadiolaisuus, joka olisi Lars Leville varmaan kauhistus. Rovasti antaisi näiden opettajien kuulla kunniansa niin että liperit tutisevat.
näen eräänä vaarana tällä hetkellä käynnissä olevan voimakkaan virtauksen koettaa vaihtaa liikkeen luonne.
kun kyseessä on kansanherätys Pohjoismaisten evankelisten kirkkojen sisällä, iso osa teologisesta rungosta on tervettä ja juontaa juurensa kauas alkukirkon aikoihin ja Raamattuun.
täyteläistä, monipuolista ja monin tavoin ongelmallista - kuten esimerkiksi Ruotsin kirkosta tiedämme.
herätysliike ei pyri olemaan kirkko vaan on herätys ja tahtoo korostaa henkilökohtaista Kristuksen tuntemista, henkilökohtaista armon löytämistä.
mutta nyt ollaan siirtämässä kurssia kohti "esikoisten kirkkoa" jota Lappi voisi sitten johtaa Amerikan itsenäisten lestadiolaisten kirkkojen tapaan.
Tätä tavoitetta varten esikoisia pyritään Suomessa vierottamaan luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista.
Ennen aikaan oli tapana että heränneet menivät sunnuntaina aamulla kirkkoon ja illalla seuroihin.
Kirkossa he saivat kuulla mitä milloinkin, mutta liturgia on aina rukouksineen ihana ja sydäntä avartava, virret jykeviä sanomaltaan ja Herran pyhä ehtoollinen ja kaste hoidetaan siellä oikein Jumalan Sanan mukaisesti.
illalla sitten keskityttiin kuulemaan elävää sanaa, ei kuolleen uskon saarnoja, ja saamaan ohjeita uskoa ja elämää varten.
tasapaino säilyi.
hurmahenkinen vesikasteen merkityksen kieltäminen ja vain Hengen kasteen käsittäminen uudestisyntymiseksi vaikuttaa Ruotsin Lapissa, mutta RB tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista saarnaajista on teologisesti oikealla kannalla, vesi ja Henki yhdessä.
nyt on käynnissä viimeisen lähetyskirjeen - ja aikaisempienkin - osoittamalla tavalla yritys katkaista esikoisten osallistuminen Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin.
siellä missä on naispappi äänessä uskovan penkki on tyhjä ja siellä missä käytetään uutta ehtoollisen kaavaa on uskovan paikka tyhjä.
Suomen kirkot tyhjenevät hurskaista esikoislestadiolaisista.
mutta suurempi on essujen oma menetys Suomessa.
herätysliike näet ei ole kirkko.
takin vaihtaminen herätyksest kirkoksi Amerikan malliin mukaan on ratkaiseva askel kohti lahkoutumista, sillä USAn kirkollinen tilanne on aivan toinen kuin Suomessa.
myöskään Ruotsin malli ei ole sopiva Suomeen, jossa Jumalan armosta suuret herätykset jäivät kirkon sisään.
tähän vaan pitää panna toppi.
vaikka neuvoja tulisi Kiirunasta asti, sinne vaan kuolleiden pappien ja peruukkiuskoisten sekaan sunnuntaina kirkkoon, johon kellot kutsuvat.
Jumalan Sana on siellä läsnä, vaikka vajavaisten ja erehtyvien sananpalvelijoiden ja -palvelijattarien toimesta.
sanoihan Luther että vaikka piru sen alttarilta lukisi, Isä meidän rukous on silti Isä meidän rukous.
olen nähnyt huolellisia tutkimuksia, joissa osoitetaan Lapin suunnasta tulleet väitteet Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisopin "katolisuudesta", "messu-uhreista" ym. täysin perättömiksi.
Valheelliksi.
mutta näiden valheiden tarkoitus on katkaista tuo terve oksa, herätysliikkeen asema kansankirkon sisällä.
olen kirjoittanut nettiruukussa useista aiheista, joissa näen virheellistä opetusta, joka varmaan juontaa ihan vain asiantuntemuksen puutteesta, väärin ymmärryksestä ja laiskuudesta tutkia Raamattua ja kristillistä oppia.
tästä tulee vehnän sekaan pettua ja valhevehnää, joka kivistää uskovien hengellisessä vaelluksessa ja aiheuttaa ahdistusta ja väärää turvautumista ihmisiin.
nämä eivät ole mitenkään korjaamattomia reikiä esikoislestadiolaisen herätyksen paatissa.
vaan korjausmiehiltä ja naisilta vaaditaan tiettyä rohkeutta rakastua Totuuteen.
tämä nimittäin ei johda kapinaan Lapin vanhimpien johtoa ja neuvoja vastaan, vaan vahvistaa hengellistä elämää ja on siunauksena sekä Jällivaarassa että Lahdessa Tapparakadulla että Helsingissä ja muualla, missä uskova kansa kokoontuu Jumalan Sanan ääreen.
nyt ollaan esimerkiksi rakentamassa myyttiä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, joka on hengellisesti vaarallinen, suorastaan tuhoisa.
tällaiset asiat on helppo korjata, ja erityisesti kun Lappi alkaa osoittaa hengellistä ymmärtämistä ja Jumalan Sanan tuntemusta sekä kristillisen opin vankkaa tajua, sieltä alkaa tulla ohjetta ja neuvoa Jumalan lasten parhaaksi tässä meidän kristillisyydessämme.
Nilivaaran kirjeen jälkeen viestit ovat olleet varsin surullista luettavaa. Eiköhän olisi aika pistää pökköä pesään ja rukoilla entistä useammin ja entistä useammasta suusta todellista uudistusta elämän ja kuoleman Herralta.
esikoisten tulisi palata juurilleen, isien opetuksiin ja äitien neuvoihin, poistaa nämä "uus-lestadiolaisuuden" harhat, jotka meinaavat tarttua takkiin SRK puolelta.
siellä kun on niin paljon enempi porukkaa.
mutta he ovat rautaisin kahlein sitoneet itsensä Rauhanyhdistysten keskusjärjestön politiikkaan eikä liikkeellä ole toivoa muutoksesta.
tuollaisena jatkavat kulkemistaan ja Herra hoitaa heitä siellä.
Lapin vanhimmat antavat sen sijaan paljon joustavamman ja silti varsin tukevan rakenteen herätykselle, ja muutos, parannuksen tekeminen, kurssin korjaaminen ja ylimääräisen lastin heittäminen mereen on mahdollista.
mutta tämän uudistuksen tulisi alkaa emoseurakunnasta, ja sieltä se nopeasti sitten tulisi myös Suomen saarnaajien ilonaiheeksi ja toisi tsemppiä seuroihin.
että yhä vahvemmin nousisi seuraväen suista kiitosvirsi Karitsalle.
tämmöisiä terveisiä siis lumiukolta etelän auringosta.
yritys ei ole mestaroida 150 vuotta vanhaa herätysliikettä tai sen kokenutta johtoa tai neuvoa liikkeen sisällä olevia ulkoa käsin.
tarkoitukseni on sen sijaan sanoa, että monista hyökkäyksistä ja perkeleen juonista huolimatta teillä on vielä luonanne aarre - Jumalan Sana.
mutta tämä aarre halutaan teiltä riistää ja korvata ihmisopeilla, perinnäissäännöillä ja vallanhimoisten ihmisten kujeilla ja konsteilla.
pitäkää kiinni siitä kruunusta, jonka Jeesus on antanut teille - nöyrästä ja hiljaisesta sydämestä, joka jaksaa kuunnella moitetta ja torua, etenkin naisväki, ja myös saa kuulla lohdutusta ja rohkaisua jota Jumalan Sana yksin voi antaa.
älkää antako perkeleelle sijaa vaan torjukaa se Totuuden Hengen voimalla.
jättäkää se PH omaan arvoonsa.
Virsi 11
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!
Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!
Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!
Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!
Dora Rappard 1875.
Suom. Martti Ruuth 1903.
Virsikirjaan 1938.
torstai 22. tammikuuta 2009
Tapaus Risto Blom - Avoin haava esikoisuudessa
Risto Blomin tutkimuksen esittely on KTK sivuilta
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja C58
JUMALAN LAPSEKSI
Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa
Risto Blom
Tutkimuksen pääkysymyksenä on:
Milloin uudestisyntyminen tapahtuu esikoislestadiolaisen herätysliikkeen julistuksen mukaan?
Tähän läheisesti liittyen tarkastellaan kasteen ja ehtoollisen vaikuttavuutta, herätyskristillistä armonjärjestyskäsitystä, vanhurskauttamiskäsitystä, sanan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta, käsitystä uudestisyntyneiden hengellisestä yhteisöstä sekä uudestisyntyneiden pyhitystä, uudistusta ja uutta elämää.
Tutkimus osoittaa paitsi opillisten käsitysten kirjavuuden herätysliikkeen sisällä myös näkemysten yhtenevyydet ja poikkeamat verrattaessa niitä luterilaiseen oppitraditioon.
Kirjoittaja Risto Blom (s. 1939) on toiminut esikoislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaajana oman toimensa ohella. Hän valmistui teologian maisteriksi vuonna 2000 ja on nykyisin seurakuntapastorina Kajaanin seurakunnassa.
SISÄLLYS
1 Johdanto
2 Näin isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Käsityksiä uudestisyntymisestä: Martti Lutherista Gunnar Jönssoniin
Oppi-isän ja opetusisien käsityksiä uudestisyntymisestä
• Martti Luther
• Philipp Melanchthon
• Luterilaisen kirkon
tunnustuskirjat
- Augsburgin tunnustus ja sen puolustus
- Yksimielisyyden ohje eli Sovinnon kaava
• Lars Levi Laestadius
Herätysliikkeen alkuajan vanhimpien kokemuksia ja ajatuksia uudestisyntymisestä
• Juhani Raattamaa
• Muut alkuajan vanhimmat
Esikoislestadiolaisuudessa esiintyneitä käsityksiä uudestisyntymisestä 1902–1959
• Sakramenteista
• Armonjärjestyksestä
• Vanhurskauttamisesta
• Sanasta ja Pyhästä Hengestä
• Uudestisyntyneiden yhteisöstä
• Pyhityksestä, uudistuksesta ja uskovan uudesta elämästä
• Yhteenveto
3 Me saarnaamme aikojen mennen kuin isämme saarnasivat. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisuudessa julistuksessa (1960–1998)
Sakramentit ja uudestisyntyminen
• Mitä kasteessa tapahtuu
- Vain hengestä vai vedestä ja Hengestä
- Kasteen vaikuttavuus
- Lapsen usko ja "viattomuuden tila"
• Kristuksen lahjat alttarin sakramentissa
- Yleistä
- Muistoateria, rakkauden ateria ja sovitusateria
- Ehtoollisen vaikuttavuus
- Ehtoollinen hengessä ja sanan uskomisessa
Uudestisyntymisen hetki armonjärjestyksessä
• Armonjärjestys, herätyskristillinen käsite
• Sydän puhdistuu uskolla
• Synnintunnustus uskon ja uudestisyntymisen ehtona
• Uskominen ja uudestisyntyminen ennen synnintunnustusta
Vanhurskauttaminen
• Vanhurskauttamisoppi kristinopin pääkohtana
• Vanhurskauttamisen perusteet
• Vanhurskauttaminen
Sana ja Pyhä Henki
• Elävä ja kuollut sana
• Pyhän Hengen virka
Elävä kristillisyys, uudestisyntyneiden yhteisö
• Ainoa oikea elävä Pyhän Hengen saanut seurakunta
- Esikoisten seurakunta
- Rajat auki elävän ja kuolleen välillä
- Äitiseurakunta
Pyhitys, uudistus ja uskovan uusi elämä
• Pyhitys ja uudistus, mitä ne ovat?
• Vaellus, uskovan uusi elämä
• Kuuliaisuus ja tottelemattomuus
• Outoja selityksiä ja yllättäviä huomioita
• Uskon kilvoitus Pyhän Hengen työnä
4 Loppukatsaus
5 Viitetekstien suomennokset
6 Lyhenteet
7 Lähteet ja kirjallisuus
Risto Blomin asiallinen ja monipuolinen tutkimus essujen teologiasta on Isän Jumalan antama arvokas lahja tälle herätysliikkeelle - niinkuin Risto itsekin.
Risto Blomin kirja on Jeesuksen Kristuksen asian huolellista ja nöyrää käsittelyä, kaikkein olennaisimpien kysymysten pohdintaa Jumalan Sanan äärellä.
Risto Blomin kirja on Pyhän Hengen viitoittamaa tietä totuuteen, kaikkeen totuuteen, eikä mihinkään muuhun kuin totuuteen
lakatkaa hyvät ihmiset panettelemasta ja väärin todistuksen laumaa raatelevista susista puhumasta.
susia ovat ne, jotka tahtovat teiltä totuuden riistää, sulkea silmänne ja vaientaa Pyhän Hengen työn uskollisten saarnaajien kautta.
ammuttuaan uskollisen paimenen, he lähettävät roskakirjeitä ehtoollisesta, josta näkyy, etteä he eivät ymmärrä yhtikäs mitään muusta kuin maallisesta vallasta.
ja näin on.
tämä esikoisten saarnaaja on saanut teologian maisterin arvon joka oikeuttaa hänet hoitamaan papin virkaa Suomen ev.lut. kirkossa.
Eero Halme hankki huolellisin opinnoin saarnaluvan ja oikeuden toimia Inkerin kirkossa.
sen sijaan että kademielellä heidät potkitaan ulos, saarnaajaveljet ja lähetysmiehet olisivat voineet kutsua heidät koteihinsa
tulkaa veljet, jakakaa kanssamme mitä olette oppineet.
ja siellä saunan lauteilla olisi väännetty tosi hurjaa sotaa siitä, miten tullaan Jumalan lapseksi.
kaikki olisivat siitä hyötyneet, erityisesti esikoislestadiolainen herätysliike.
kuoliaaksi vaikeneminen...
ei vain onnistu!!
sillä te ette voi mitään totuutta vastaan - sanoo Herra Jeesus
tiistai 20. tammikuuta 2009
Tapaus Risto Blom ja tapaus Päivikki Antola
lainaan tähän otteita keskustelusta nettiruukussa, joka mielestäni käsittelee keskeistä asiaa suomalaisen herätyskristillisyyden maailmassa. olen lainannut vain muutamia kohtia nimimerkkien kommenteista, kirjoittajia on muitakin - koko keskustelu on luettavissa noin kuukauden ajan nettiruukun raamattupiirissä
...
tietämättömyyden ylistys ei ole yhden nettikirjoittajan teema, se on kokonaisen herätysliikkeen omaksuma maallikkosaarnaajien linja
onko kaikki näin synkkää?
ei suinkaan
maallikkosaarnaajien joukossa on hengellistä ja henkistä viisautta, nöyryyttä, Pyhän Hengen luomaa halua tuntea totuus ja oppia yhä paremmin tuntemaan sekä luomakuntaa että sen ihmeitä että Jumalan Sanan ihmeellistä syvyyttä, laajuutta, korkeutta ja leveyttä.
vaikka mehiläisten ihmeellistä maailmaa seuraamalla ja kaikenlaista kennoa keksimällä seurojen välissä.
ja kas kummaa...
näitä saarnaajia kuunnellessa seuraväki voi hyvin, hengittää, kuuntelee mielenkiinnolla ja tahtoo itsekin oppia
toiset kun läiskivät tiedon ikkunoiden luukkuja kiinni ahdistavalla ja pelottavalla tavalla - mitä siellä ulkona luuraakaan!
ei siellä mitään luuraa
Jumalan luoma maailma vain ja paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat selvyyttä uskon asioihin ja siihen liittyviin tiedon asioihin.
paljon tunnet esikoislestadiolaisia kristittyjä, joilla on erinomainen käsitys tieteen eri aloista.
on tuo edesmennyt rovasti Laestadius, joka tunsi Lapin luonnon, linnut ja kasvit kuin omat taskunsa ja teki paljon tieteen hyväksi.
on tuo essujen rakastama lähetysmies Hartikka, joka tunsi yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopistojen tutkijat mitä ovat mehiläiset ja miten ne tanssien keskustelevat. ja paljon muuta luonnosta ja maaimlankaikkeudesta.
on tuo Halmeen Eero, joka Inkerissä oppi teologiaa ja työnsä hoitamiseen hankki saarnaluvan. kuinka häntä tästä pahat kielet moittivatkaan, julkenee opiskella pyhiä asioita!
lista olisi pitkä eri alojen tieteen ja tekniikan asiantuntijoista, joita essujen parissa liikkuu ja kasvaa.
miksi ihmeessä heidän pitäisi ruksalle tullessa ripustaa aivot päällystakin kanssa eteisaulan naulakkoon???
niin, Risto Blom käytti tieteen menetelmiä analysoiden essujen saarnaajien käsitystä siitä äärimmäisen tärkeästä ja keskeisestä asiasta, miten tullaan Jumalan lapseksi.
voihan nenä. onko tätä parempaa esimerkkiä siitä, miten tämän kristillisyyden parissa suhtaudutaan asialliseen tietoon?
monta olisi kirkkoherraa ja rovastia jotka tahtoisivat sydämestään palvella tätä rakastamaansa herätysliikettä.
he toisivat mukanaan akateemisen sivistyksen tuulia, avoimen kriittisen korkeakoulun opettaman rakkauden totuuteen ja syvällistä teoreettista ja käytännöllistä tietoa kristillisestä uskosta.
miksi heidät tahdotaan potkia pihalle herätysliikkeen johdon toimesta kunnallispoliittisin menetelmin?
tiukka maallikkoliike pitäköön ohjakset käsissään - eikös se olisi hienoa, että maallikko rovastia komentelisi!
mutta sitten tulee sieltä johdolta tämmöistä "ehtoollisteologiaa" jossa ei ole päätä eikä häntää eikä totuuden häiventäkään?
ylpeys käy lankeamuksen edellä, sanoo vanha kansa.
maallikoitahan apostolit olivat, paitsi Paavali, joka oli uskonnollisten alojen ammattilainen.
Pyhä Henki valitsee kenet tahtoo tehtävien ja edellytysten mukaan, kouluttaa ja asettaa hommiin.
Suurissa kirkoissa nämä ovat moutoutuneet virallisiksi asemiksi, hierarkioiksi, käskyjärjestyksiksi, kirkkolain mukaiseksi tehtävän hoitamiseksi, josta hengellisyys tuntuu usein olevan kaukana.
Herätysliikkeet ovat vapaamuotoisempia, ilman paksuja järjestysmuotoa koskevia opuksia ja johto ja tehtävät jakaantuvat tietyillä, perinteisesti hyväksi katsotuilla tavoilla. Nämä muodot eivät kuitenkaan välttämättä ole sen vapaampia kuin järjestäytyneissä kirkkokunnissa.
Seurakunta rukoilee Herran kouluttamaa pappia, seuraväki rukoilee Herran kouluttamaa saarnaajaa, ja näin on hyvä.
Kaikki pyytävät Kristusta, kirkon Herraa, johtamaan laumaansa, ja näin on hyvä.
Pyhän Henrikin muistopäivä
Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Heb 13:7-9 Biblia 1776
tämä pyhän Raamatun kohta taitaa olla aivan esikoislestadiolaisuuden sydämen sykettä.
uskollisuus sille, mitä on saatu, pysyminen siinä uskossa, joka on isiltä peritty, siinä valossa, joka Ruotsin Lapissa syttyi.
pysyttäytyminen armon sanassa ja Vapahtajan ristin juuressa, torjuen muukalaiset opit ja ne, jotka eivät vanhimpien rakkaita kristillisyyden neuvoja kunnioita, niitä jotka hyödyttömiä muukalaisia oppeja opettavat.
eli säilyttämisen, konservatiivisuuden, perusmalli.
Roomalaiskatolinen kirkko on tästä kyllä esimerkki, mutta vielä paljon parempi esimerkki on kreikkalais-ortodoksinen kirkko.
heprealaiskirje on kirjoitettu juutaliselta taustalta ja nimensä mukaan puhuttelee heprealaisia, joille Jerusalem ja sen temppeli oi tuttu menoineen, uhreineen ja ylipappeineen.
myös juutalaisten parissa on vaihtelua suhteessa perinteeseen, lain noudattamisen tarkkuuteen ja ohjeisiin, ultra-ortodokseista ja samarialaisista ultra-liberaaleihin reformisteihin naispuolisine rabbeineen.
samaa näemme islamissa, länsimaistuneista Lontoon saudeista wahhabeihin ja Osama Ben-Ladeniin.
uskonnon olemukseen taitaa kuulua konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, pitäytyminen siinä mikä hyvä on.
mutta onko Heprealaiskirje itse asiassa konservatiivisuuden peruskirja?
eikö se ole valtava, suorastaan radikaali murros Vanhan testamentin ja sen sanoman ymmärtämisessä Kristuksen täytetyn työn ja uhrikuoleman valossa?
Heprealaiskirjeen kolme ensimmäistä jaetta Biblian mukaan
Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;
Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:
kysymys on, mikä nurkka maailmankaikkeudessa on Kristuksen ulkopuolella?
eikö tiedemies, joka huolellisesti ja ahkerasti tekee tutkimustyötä, itse asiassa tutki jotain, jonka Jumala on Kristuksessa tehnyt?
epäuskoinen tiedemies ei näe Jumalan sormenjälkiä, Jumalaan uskova tiedemies näkee ja ihmettelee, molemmat lukevat samaa Luonnon kirjaa.
Kristus, "jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt"
"napakeskeinen maailmankuva" ei tarkoita sen enempää Ptolemaioksen kuin Kopernikuksen maailmankuvaa, vaan henkilöä, joka kuvittelee jokaisen kirjoituksen tarkoittavan juuri ja vain häntä ja maailma ei pyöri auringon vaan hänen itsensä ympärillä.
eihän kukaan syytä maallikkoja tiedon puutteesta, päin vastoin, kaikki tajuamme että Takahikiän metsätorpan mummolla voi olla sellaista elämän ja Raamatun viisautta, josta herra professorikin viisastuisi.
Lapin Marialla oli viisautta, joka vaikutti korkeasti oppineeseen, kirjoja kirjoittavaan ja luonnontiedettä erittäin hyvin tuntevaan rovastiin pommin lailla.
kertoman mukaan Marian yksinkertainen todistus Jeesuksesta muutti sekä rovastin että hänen kauttaan koko Lapin hengellisen elämän.
ei Maria tietääkseni nuhdellut Laestadiusta kukkien tutkimisesta.
ei myöskään Pyhä Henki.
älä sinä nuhtele minun mitättömyyttäni dinosaurusten tutkimisesta, toisilla kukat, toisilla virukset, toisilla muinaiset asiat ovat sydämellä.
joku osaa tehdä laattalattian. minä en.
Olisiko voinut tulla hyväksytyksi työ, joka olisi todistanut luterilaisen kirkon tunnustuksen harhaoppiseksi?
Ja olisiko sillä saanut pappisvihkimyksen?
kysymys ei ole, mitä mieltä joku nettiruukun aktiivisista kirjoittajista on Risto Blomin tutkimuskesta
kysymys on siitä, että esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä kunnioitetaan auktoriteetteja, vaaditaan kuuliaisuuteen ja vaikenemiseen, vaikka olisi eri mieltä, sekä vieroksutaan ja oudoksutaan sellaista kriittistä ja avointa suhtautumista, jota tieteellinen tutkimus edustaa.
Risto Blomin havainto keskeisen opinkohdan moninaisesta käsittämisestä on äärimmäisen kiusallinen sellaiselle harhaopille ja saatanan valheelle, että saarnaajat - koska puhuvat Pyhässä Hengessä - ovat erehtymättömiä ja kaiken arvostelun, kiitoksen ja moitteen yläpuolella.
tohtoriksi on väitellyt kaveri työllä, jossa hän väittää ilman mitään todisteita, että Jeesusta ei haudattu puutarhahautaan vaan heitettiin Gehennan laaksoon mätänemään muiden rikollisten kanssa.
Hän on tänään arvostettu yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun opettaja, haluaa että häntä edelleen kutsutaan uskovaksi kristityksi, ja kouluttaa Suomen ev.lut. kirkon papistoa.
on suorastaan herjausta väittää, että Risto Blom olisi väärentänyt tutkimuksensa tuloksia saavuttaakseen jonkin oppiarvon tai viran Suomen ev.lut. kirkossa.
väite lähenee kunnianloukkausta
millaisen siunauksen tämä herätys saisikaan ottamalla vastaan totuuden.
näitä oman hengellisen taustan tietellisiä tutkimuksia on tehty, ja niissä on tietty vankka vire. tutkija tietää, mistä puhuu, mutta myös kokee asian henkilökohtaisesti varsin voimakkaasti.
Emeritus professori Päivikki Antola on tunnetun rukoilevaisjohtajan, Oskar Antolan, tytär.
Hän laati väitöskirjansa aiheesta "Saarna, saarnaaja, tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-
Suomen rukoilevaisuudessa" (1978).
Tutkimus ei ole teologinen vaan uskontieteellinen ja vertailee kahden saarnaajan saarnarepertuaaria ja saarnatilanteita.
Isänsä oli syvällisesti uskova ja hurskas mies, Eurajoen opiston johtaja. Mutta sen sijaan että olisi arvostellut lapsensa krittiistä tieteellistä lähestymistapaa omaan herätysliikkeeseen, tietääkseni hän kaikin tavoin tuki tytärtään.
Myös rukoilevaisten parissa tutkimus otettiin kauniisti ja ymmärryksellä vastaan ja varmasti monet rukoilevaiset rukoilivat Oskarin tyttären puolesta tässä rankassa työvaiheessa.
Voi olla että tutkimus johti Päivikkiä myös uudella tavalla miettimään omaa taustaansa rukoilevaisuudessa ja kristittynä.
Hänen varsin henkilökohtainen haastattelunsa vuodelta 2005 on http://www.elore.fi/arkisto
/2_05/aro2_05.pdf
Päivikki tomitti myös kirjan "Papinlapset" isosta perheestään ja millaista oli elää lapsena vahvassa kristillisessä uskossa ja yhteisössä.
"Saastainen huone" on blogi, jonka käsitellään entisten uskovien kertomuksia.
Siellä on johtavana Raamatun lauseena blogin alussa
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Luuk. 12: 5.
sama joka on Matteus 10:28 keskustelun aiheena toisella raamattupiriin palstalla.
Päivikin toimittamasta kirjasta on siellä lämmin arviointi
.. näemme blogin Leegio sanan, joka viittaa riivaajan antamaan nimeen
.. Jeesuksen sanoista tulee sivun raflaava nimikin "Saastainen huone"
" Saastaisen hengen paluu
"Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.'
Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."
Jos ja kun siis uskonasioiden ja Raamatun tieteellinen tutkimus voi johtaa henkilökohtaisen uskon sammumiseen ja lähtemiseen Jeesuksen seurasta, eikö ole oikein ja kohtuullista torjua vapaa ajattelu ja tutkimus uskonnon piiristä
pistää pää pensaaseen, kieltäytyä itse katsomasta ja kieltää muitakin katsomasta - tai kirjoittamasta nettiruukkuun "totuudesta"?
näinhän käytännössä tehdään esikoisten parissa josta Risto Blomin kohta on mainio osoitus.
Päivikki Antola kertoo itse näistä henkilökohtaisista asioista haastattelussaan, jonka linkin annoin yllä.
Antolan työtä ohjannut uskontotieteen professori Juha Pentikäinen (1940 Antola) on tämän tieteen haaran pioneeri Suomessa.
Hänellä on itsellään vanhoillislestadiolainen tausta.
Eräs Pentikäisen akateemiseen läpimurtoon johtanut julkaisunsa on hänen loistava uskontoantropologian tutkimuksensa "Marina Takalon uskonto" 1971.
Antropologian näkökulma Lapin kansanuskon, Laestadiuksen niin hyvin tunteman shamanismin uskontoon oli erittäin voimakas puheenvuoro.
Pentikäisen oma väitöskirja vuodelta 1968 käsitteli lapsen kuolemaan liittyviä uskomuksia Pohjolassa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää papeiltaan akateemisia opintoja.
Papiksi valmistautuvat joutuvat opiskelemaan kaikkea mahdollista kristinuskoon liittyvää tieteen näkökulmasta, myös tieteellistä Raamatun tutkimusta valtion ylläpitämässä kansainvälisesti tunnustetussa yliopistossa.
Papit käyttävät neljä viisi vuottakin akateemisiin opintoihinsa ennenkuin piispat ottavat valmistuneita työhön hiippakuntiin tai muualle.
vanhoillislestadiolaisen herätyksen piiriin on palannut paljon näitä koulutettuja hengenmiehiä ja naisia.
Suomen ev.lut. kirkko pitää myös yllä "kirkon tutkimuslaitosta" jossa Blomin arvokas teos julkaistiin.
siellä ihmiset oikein työkseen tutkivat tieteen menetelmin kirkkoamme.
Blom tutki teologina esikoislestadiolaisia saarnaajia, samaan tapaan kuin Antola tutki uskontotieteilijänä rukoilevaisten saarnaa.
Teoksen aiheena ei suinkaan ole oikeaoppisuus tai kasteen merkitys uudestisyntymisessä.
vaan miten tästä olennaisesta aiheesta opetetaan essujen saarnoissa.
havaittu hajonta on se mikä ärsyttää, koska miten sama Pyhä Henki voisi puhua monella eri tavalla?
totta kai Pyhän Hengen inspiroimat saarnaajat puhuvat eri tavalla oman henkilökohtaisen uskonelämänsä ja kokemustensa valossa
ei Herra jyrää heidän ylitseen ja tee heistä jonkinlaisia hengen meedioita, joiden jokainen sana on kultakirjaimin taivaassa kirjoitettu kuten Koraani.
ihan oikeita ihmisiä, lihaa ja verta, nämä saarnaajiksi kutsutut miehet ovat.
samalla lailla oikeita ihmisiä, erehtyviä, lankeavia, taas nousevia, paatuvia ja katuvia, eksyviä ja löytäviä, he ovat kuin Raamatun kirjoittajatkin.
ei edes Raamattu ole yhtenäinen vaan siellä on paljon vaihtelua ja erilaisuutta?
miksi?
koska Pyhä Henki tahtoo niin, että emme palvoisi Raamattua kirjana emmekä Lapin vanhimpia ja saarnaajia auktoriteettina yli kaiken
vaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli, mutta on noussut kuolleista ja elää ja hallitsee tässä ja nyt.
ihan oikeesti.
mama: Samasta juuresta taitaa nousta nuo molemmat, Raamatun palvonta Jumalan kirjoittamana ja Lapin vanhimpien palvonta erehtymättöminä.
Täälläkin monesti kuulunut, tuttu sana, että "tästä ei pidä puhua, koska se herättää ihmisissä hämmennystä" on ilman muuta kuultava siten, että "koska tämä asia herättää hämmennystä, on ilmeisen tärkeää siitä puhua".
mama:
Muodostat toisen tekemästä tutkimuksesta oman johtopäätöksesi. Eli kun tutkimuksessa ilmenee, että on vaihtelua, tutkimuksen tekijä kirjoittaa siitä omat johtopäätöksensä joita perustellen varmasti esittää tutkimusraportissaan. Se on oikea tapa suhtautua mihin tahansa tutkimukseen (edellyttäen, että luet sen ja siis on edellytykset muodostaa käsitys siitä). Ei se, että tuomitaan tutkimuksen tekeminen.
Sehän ei ole mitään Jumalan sanaa. Joku toinen voi tutkimuksen luettuaan todeta muuta kuin mihin tutkija on päätynyt ja siitä taas tutkimus jatkuu eteenpäin uusilla kysymyksillä.
Jäin vielä ihmettelemään tuota aikaisempaa väitettäsi siitä, että tulosten pitäsi olla just jotain, jotta pääsisi papiksi. Mikä siis on mielestäsi oikea vastaus papiksi päästäkseen, jos tutkimuskysymyksenä on "miten opetetaan essuissa tietyistä uskon perusasioista?"
Väännän tätä rautalankaa, kun nämä sanat asiat liittyy noihin evoluutioihinkin ja dinosauruksiin. Tässä on tuo periaate ehkä helpommin ymmärrettävissä.
...
tietämättömyyden ylistys ei ole yhden nettikirjoittajan teema, se on kokonaisen herätysliikkeen omaksuma maallikkosaarnaajien linja
onko kaikki näin synkkää?
ei suinkaan
maallikkosaarnaajien joukossa on hengellistä ja henkistä viisautta, nöyryyttä, Pyhän Hengen luomaa halua tuntea totuus ja oppia yhä paremmin tuntemaan sekä luomakuntaa että sen ihmeitä että Jumalan Sanan ihmeellistä syvyyttä, laajuutta, korkeutta ja leveyttä.
vaikka mehiläisten ihmeellistä maailmaa seuraamalla ja kaikenlaista kennoa keksimällä seurojen välissä.
ja kas kummaa...
näitä saarnaajia kuunnellessa seuraväki voi hyvin, hengittää, kuuntelee mielenkiinnolla ja tahtoo itsekin oppia
toiset kun läiskivät tiedon ikkunoiden luukkuja kiinni ahdistavalla ja pelottavalla tavalla - mitä siellä ulkona luuraakaan!
ei siellä mitään luuraa
Jumalan luoma maailma vain ja paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat selvyyttä uskon asioihin ja siihen liittyviin tiedon asioihin.
paljon tunnet esikoislestadiolaisia kristittyjä, joilla on erinomainen käsitys tieteen eri aloista.
on tuo edesmennyt rovasti Laestadius, joka tunsi Lapin luonnon, linnut ja kasvit kuin omat taskunsa ja teki paljon tieteen hyväksi.
on tuo essujen rakastama lähetysmies Hartikka, joka tunsi yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopistojen tutkijat mitä ovat mehiläiset ja miten ne tanssien keskustelevat. ja paljon muuta luonnosta ja maaimlankaikkeudesta.
on tuo Halmeen Eero, joka Inkerissä oppi teologiaa ja työnsä hoitamiseen hankki saarnaluvan. kuinka häntä tästä pahat kielet moittivatkaan, julkenee opiskella pyhiä asioita!
lista olisi pitkä eri alojen tieteen ja tekniikan asiantuntijoista, joita essujen parissa liikkuu ja kasvaa.
miksi ihmeessä heidän pitäisi ruksalle tullessa ripustaa aivot päällystakin kanssa eteisaulan naulakkoon???
niin, Risto Blom käytti tieteen menetelmiä analysoiden essujen saarnaajien käsitystä siitä äärimmäisen tärkeästä ja keskeisestä asiasta, miten tullaan Jumalan lapseksi.
voihan nenä. onko tätä parempaa esimerkkiä siitä, miten tämän kristillisyyden parissa suhtaudutaan asialliseen tietoon?
monta olisi kirkkoherraa ja rovastia jotka tahtoisivat sydämestään palvella tätä rakastamaansa herätysliikettä.
he toisivat mukanaan akateemisen sivistyksen tuulia, avoimen kriittisen korkeakoulun opettaman rakkauden totuuteen ja syvällistä teoreettista ja käytännöllistä tietoa kristillisestä uskosta.
miksi heidät tahdotaan potkia pihalle herätysliikkeen johdon toimesta kunnallispoliittisin menetelmin?
tiukka maallikkoliike pitäköön ohjakset käsissään - eikös se olisi hienoa, että maallikko rovastia komentelisi!
mutta sitten tulee sieltä johdolta tämmöistä "ehtoollisteologiaa" jossa ei ole päätä eikä häntää eikä totuuden häiventäkään?
ylpeys käy lankeamuksen edellä, sanoo vanha kansa.
maallikoitahan apostolit olivat, paitsi Paavali, joka oli uskonnollisten alojen ammattilainen.
Pyhä Henki valitsee kenet tahtoo tehtävien ja edellytysten mukaan, kouluttaa ja asettaa hommiin.
Suurissa kirkoissa nämä ovat moutoutuneet virallisiksi asemiksi, hierarkioiksi, käskyjärjestyksiksi, kirkkolain mukaiseksi tehtävän hoitamiseksi, josta hengellisyys tuntuu usein olevan kaukana.
Herätysliikkeet ovat vapaamuotoisempia, ilman paksuja järjestysmuotoa koskevia opuksia ja johto ja tehtävät jakaantuvat tietyillä, perinteisesti hyväksi katsotuilla tavoilla. Nämä muodot eivät kuitenkaan välttämättä ole sen vapaampia kuin järjestäytyneissä kirkkokunnissa.
Seurakunta rukoilee Herran kouluttamaa pappia, seuraväki rukoilee Herran kouluttamaa saarnaajaa, ja näin on hyvä.
Kaikki pyytävät Kristusta, kirkon Herraa, johtamaan laumaansa, ja näin on hyvä.
Pyhän Henrikin muistopäivä
Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Heb 13:7-9 Biblia 1776
tämä pyhän Raamatun kohta taitaa olla aivan esikoislestadiolaisuuden sydämen sykettä.
uskollisuus sille, mitä on saatu, pysyminen siinä uskossa, joka on isiltä peritty, siinä valossa, joka Ruotsin Lapissa syttyi.
pysyttäytyminen armon sanassa ja Vapahtajan ristin juuressa, torjuen muukalaiset opit ja ne, jotka eivät vanhimpien rakkaita kristillisyyden neuvoja kunnioita, niitä jotka hyödyttömiä muukalaisia oppeja opettavat.
eli säilyttämisen, konservatiivisuuden, perusmalli.
Roomalaiskatolinen kirkko on tästä kyllä esimerkki, mutta vielä paljon parempi esimerkki on kreikkalais-ortodoksinen kirkko.
heprealaiskirje on kirjoitettu juutaliselta taustalta ja nimensä mukaan puhuttelee heprealaisia, joille Jerusalem ja sen temppeli oi tuttu menoineen, uhreineen ja ylipappeineen.
myös juutalaisten parissa on vaihtelua suhteessa perinteeseen, lain noudattamisen tarkkuuteen ja ohjeisiin, ultra-ortodokseista ja samarialaisista ultra-liberaaleihin reformisteihin naispuolisine rabbeineen.
samaa näemme islamissa, länsimaistuneista Lontoon saudeista wahhabeihin ja Osama Ben-Ladeniin.
uskonnon olemukseen taitaa kuulua konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, pitäytyminen siinä mikä hyvä on.
mutta onko Heprealaiskirje itse asiassa konservatiivisuuden peruskirja?
eikö se ole valtava, suorastaan radikaali murros Vanhan testamentin ja sen sanoman ymmärtämisessä Kristuksen täytetyn työn ja uhrikuoleman valossa?
Heprealaiskirjeen kolme ensimmäistä jaetta Biblian mukaan
Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,
Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;
Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:
kysymys on, mikä nurkka maailmankaikkeudessa on Kristuksen ulkopuolella?
eikö tiedemies, joka huolellisesti ja ahkerasti tekee tutkimustyötä, itse asiassa tutki jotain, jonka Jumala on Kristuksessa tehnyt?
epäuskoinen tiedemies ei näe Jumalan sormenjälkiä, Jumalaan uskova tiedemies näkee ja ihmettelee, molemmat lukevat samaa Luonnon kirjaa.
Kristus, "jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt"
"napakeskeinen maailmankuva" ei tarkoita sen enempää Ptolemaioksen kuin Kopernikuksen maailmankuvaa, vaan henkilöä, joka kuvittelee jokaisen kirjoituksen tarkoittavan juuri ja vain häntä ja maailma ei pyöri auringon vaan hänen itsensä ympärillä.
eihän kukaan syytä maallikkoja tiedon puutteesta, päin vastoin, kaikki tajuamme että Takahikiän metsätorpan mummolla voi olla sellaista elämän ja Raamatun viisautta, josta herra professorikin viisastuisi.
Lapin Marialla oli viisautta, joka vaikutti korkeasti oppineeseen, kirjoja kirjoittavaan ja luonnontiedettä erittäin hyvin tuntevaan rovastiin pommin lailla.
kertoman mukaan Marian yksinkertainen todistus Jeesuksesta muutti sekä rovastin että hänen kauttaan koko Lapin hengellisen elämän.
ei Maria tietääkseni nuhdellut Laestadiusta kukkien tutkimisesta.
ei myöskään Pyhä Henki.
älä sinä nuhtele minun mitättömyyttäni dinosaurusten tutkimisesta, toisilla kukat, toisilla virukset, toisilla muinaiset asiat ovat sydämellä.
joku osaa tehdä laattalattian. minä en.
Olisiko voinut tulla hyväksytyksi työ, joka olisi todistanut luterilaisen kirkon tunnustuksen harhaoppiseksi?
Ja olisiko sillä saanut pappisvihkimyksen?
kysymys ei ole, mitä mieltä joku nettiruukun aktiivisista kirjoittajista on Risto Blomin tutkimuskesta
kysymys on siitä, että esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä kunnioitetaan auktoriteetteja, vaaditaan kuuliaisuuteen ja vaikenemiseen, vaikka olisi eri mieltä, sekä vieroksutaan ja oudoksutaan sellaista kriittistä ja avointa suhtautumista, jota tieteellinen tutkimus edustaa.
Risto Blomin havainto keskeisen opinkohdan moninaisesta käsittämisestä on äärimmäisen kiusallinen sellaiselle harhaopille ja saatanan valheelle, että saarnaajat - koska puhuvat Pyhässä Hengessä - ovat erehtymättömiä ja kaiken arvostelun, kiitoksen ja moitteen yläpuolella.
tohtoriksi on väitellyt kaveri työllä, jossa hän väittää ilman mitään todisteita, että Jeesusta ei haudattu puutarhahautaan vaan heitettiin Gehennan laaksoon mätänemään muiden rikollisten kanssa.
Hän on tänään arvostettu yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun opettaja, haluaa että häntä edelleen kutsutaan uskovaksi kristityksi, ja kouluttaa Suomen ev.lut. kirkon papistoa.
on suorastaan herjausta väittää, että Risto Blom olisi väärentänyt tutkimuksensa tuloksia saavuttaakseen jonkin oppiarvon tai viran Suomen ev.lut. kirkossa.
väite lähenee kunnianloukkausta
millaisen siunauksen tämä herätys saisikaan ottamalla vastaan totuuden.
näitä oman hengellisen taustan tietellisiä tutkimuksia on tehty, ja niissä on tietty vankka vire. tutkija tietää, mistä puhuu, mutta myös kokee asian henkilökohtaisesti varsin voimakkaasti.
Emeritus professori Päivikki Antola on tunnetun rukoilevaisjohtajan, Oskar Antolan, tytär.
Hän laati väitöskirjansa aiheesta "Saarna, saarnaaja, tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-
Suomen rukoilevaisuudessa" (1978).
Tutkimus ei ole teologinen vaan uskontieteellinen ja vertailee kahden saarnaajan saarnarepertuaaria ja saarnatilanteita.
Isänsä oli syvällisesti uskova ja hurskas mies, Eurajoen opiston johtaja. Mutta sen sijaan että olisi arvostellut lapsensa krittiistä tieteellistä lähestymistapaa omaan herätysliikkeeseen, tietääkseni hän kaikin tavoin tuki tytärtään.
Myös rukoilevaisten parissa tutkimus otettiin kauniisti ja ymmärryksellä vastaan ja varmasti monet rukoilevaiset rukoilivat Oskarin tyttären puolesta tässä rankassa työvaiheessa.
Voi olla että tutkimus johti Päivikkiä myös uudella tavalla miettimään omaa taustaansa rukoilevaisuudessa ja kristittynä.
Hänen varsin henkilökohtainen haastattelunsa vuodelta 2005 on http://www.elore.fi/arkisto
/2_05/aro2_05.pdf
Päivikki tomitti myös kirjan "Papinlapset" isosta perheestään ja millaista oli elää lapsena vahvassa kristillisessä uskossa ja yhteisössä.
"Saastainen huone" on blogi, jonka käsitellään entisten uskovien kertomuksia.
Siellä on johtavana Raamatun lauseena blogin alussa
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Luuk. 12: 5.
sama joka on Matteus 10:28 keskustelun aiheena toisella raamattupiriin palstalla.
Päivikin toimittamasta kirjasta on siellä lämmin arviointi
.. näemme blogin Leegio sanan, joka viittaa riivaajan antamaan nimeen
.. Jeesuksen sanoista tulee sivun raflaava nimikin "Saastainen huone"
" Saastaisen hengen paluu
"Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.'
Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."
Jos ja kun siis uskonasioiden ja Raamatun tieteellinen tutkimus voi johtaa henkilökohtaisen uskon sammumiseen ja lähtemiseen Jeesuksen seurasta, eikö ole oikein ja kohtuullista torjua vapaa ajattelu ja tutkimus uskonnon piiristä
pistää pää pensaaseen, kieltäytyä itse katsomasta ja kieltää muitakin katsomasta - tai kirjoittamasta nettiruukkuun "totuudesta"?
näinhän käytännössä tehdään esikoisten parissa josta Risto Blomin kohta on mainio osoitus.
Päivikki Antola kertoo itse näistä henkilökohtaisista asioista haastattelussaan, jonka linkin annoin yllä.
Antolan työtä ohjannut uskontotieteen professori Juha Pentikäinen (1940 Antola) on tämän tieteen haaran pioneeri Suomessa.
Hänellä on itsellään vanhoillislestadiolainen tausta.
Eräs Pentikäisen akateemiseen läpimurtoon johtanut julkaisunsa on hänen loistava uskontoantropologian tutkimuksensa "Marina Takalon uskonto" 1971.
Antropologian näkökulma Lapin kansanuskon, Laestadiuksen niin hyvin tunteman shamanismin uskontoon oli erittäin voimakas puheenvuoro.
Pentikäisen oma väitöskirja vuodelta 1968 käsitteli lapsen kuolemaan liittyviä uskomuksia Pohjolassa.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää papeiltaan akateemisia opintoja.
Papiksi valmistautuvat joutuvat opiskelemaan kaikkea mahdollista kristinuskoon liittyvää tieteen näkökulmasta, myös tieteellistä Raamatun tutkimusta valtion ylläpitämässä kansainvälisesti tunnustetussa yliopistossa.
Papit käyttävät neljä viisi vuottakin akateemisiin opintoihinsa ennenkuin piispat ottavat valmistuneita työhön hiippakuntiin tai muualle.
vanhoillislestadiolaisen herätyksen piiriin on palannut paljon näitä koulutettuja hengenmiehiä ja naisia.
Suomen ev.lut. kirkko pitää myös yllä "kirkon tutkimuslaitosta" jossa Blomin arvokas teos julkaistiin.
siellä ihmiset oikein työkseen tutkivat tieteen menetelmin kirkkoamme.
Blom tutki teologina esikoislestadiolaisia saarnaajia, samaan tapaan kuin Antola tutki uskontotieteilijänä rukoilevaisten saarnaa.
Teoksen aiheena ei suinkaan ole oikeaoppisuus tai kasteen merkitys uudestisyntymisessä.
vaan miten tästä olennaisesta aiheesta opetetaan essujen saarnoissa.
havaittu hajonta on se mikä ärsyttää, koska miten sama Pyhä Henki voisi puhua monella eri tavalla?
totta kai Pyhän Hengen inspiroimat saarnaajat puhuvat eri tavalla oman henkilökohtaisen uskonelämänsä ja kokemustensa valossa
ei Herra jyrää heidän ylitseen ja tee heistä jonkinlaisia hengen meedioita, joiden jokainen sana on kultakirjaimin taivaassa kirjoitettu kuten Koraani.
ihan oikeita ihmisiä, lihaa ja verta, nämä saarnaajiksi kutsutut miehet ovat.
samalla lailla oikeita ihmisiä, erehtyviä, lankeavia, taas nousevia, paatuvia ja katuvia, eksyviä ja löytäviä, he ovat kuin Raamatun kirjoittajatkin.
ei edes Raamattu ole yhtenäinen vaan siellä on paljon vaihtelua ja erilaisuutta?
miksi?
koska Pyhä Henki tahtoo niin, että emme palvoisi Raamattua kirjana emmekä Lapin vanhimpia ja saarnaajia auktoriteettina yli kaiken
vaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli, mutta on noussut kuolleista ja elää ja hallitsee tässä ja nyt.
ihan oikeesti.
mama: Samasta juuresta taitaa nousta nuo molemmat, Raamatun palvonta Jumalan kirjoittamana ja Lapin vanhimpien palvonta erehtymättöminä.
Täälläkin monesti kuulunut, tuttu sana, että "tästä ei pidä puhua, koska se herättää ihmisissä hämmennystä" on ilman muuta kuultava siten, että "koska tämä asia herättää hämmennystä, on ilmeisen tärkeää siitä puhua".
mama:
Muodostat toisen tekemästä tutkimuksesta oman johtopäätöksesi. Eli kun tutkimuksessa ilmenee, että on vaihtelua, tutkimuksen tekijä kirjoittaa siitä omat johtopäätöksensä joita perustellen varmasti esittää tutkimusraportissaan. Se on oikea tapa suhtautua mihin tahansa tutkimukseen (edellyttäen, että luet sen ja siis on edellytykset muodostaa käsitys siitä). Ei se, että tuomitaan tutkimuksen tekeminen.
Sehän ei ole mitään Jumalan sanaa. Joku toinen voi tutkimuksen luettuaan todeta muuta kuin mihin tutkija on päätynyt ja siitä taas tutkimus jatkuu eteenpäin uusilla kysymyksillä.
Jäin vielä ihmettelemään tuota aikaisempaa väitettäsi siitä, että tulosten pitäsi olla just jotain, jotta pääsisi papiksi. Mikä siis on mielestäsi oikea vastaus papiksi päästäkseen, jos tutkimuskysymyksenä on "miten opetetaan essuissa tietyistä uskon perusasioista?"
Väännän tätä rautalankaa, kun nämä sanat asiat liittyy noihin evoluutioihinkin ja dinosauruksiin. Tässä on tuo periaate ehkä helpommin ymmärrettävissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)