Aa Aa Athanasius

Egyptin Alexandriasta tulleen Areioksen ajatukset löivät läpi Kristuksen kirkon kuin kuuma veitsi voihin ja levisivät hyvin laajalle, myös valtakunnan rajojen yli Euroopan goottien keskuuteen.

Koska myös voimakas keskushallinto, Konstantianopolin keisari ja patriarkka, olivat monasti Areioksen kannalla, ei ollut mitenkään itsestään selvää, kuinka tässä käy.

Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskouksen jälkeen taistelu vain kävi kiivaammaksi. Siellä, nykyisen Turkin alueella lähellä Bosporin salmea, tämä kristikunnan peruspilari, 318 piispan antama uskontunustus, koottiin.

Mutta Jeesuksella Kristuksella oli älykkälle Areiokselle älykäs vastaus - nuori Athanasius.

korostan taas tätä - meidän Herramme toimii tässä ajassa omiensa kautta. Me olemme Hänen ruumiinsa ja meidän kauttamme Hän toteuttaa Isän tahtoa.

voi olla, että minun tai sinun tehtävänä ei ole pelastaa Kristuksen kirkkoa sitä uhkaavasta hengellisestä perikadosta, vaan että Herralla on meille hieman pienempi ojankaivuu mielessä.

mutta kun Hän saa omiaan käyttää, niin tulokset ovat Hänen vastuullaan ja jos ei saa käyttää, emme kanna hedelmää.

Kerron tässä Athanasiuksesta ja hänen elämästään Jeesuksen palveluksessa.

muistutan heti kättelyssä että ns Athanasiuksen uskontunnustus on kyllä hänen nimissään mutta ei kaikella todennäköisyydellä hänen laatimansa vaan toista sataa vuotta myöhäisempi.


Athanasius on Kristuksen kirkon suurimpia sankareita.

Häntä arvostavat kaikki kristikunnan haarat, hän on Neljän Suuren Opettajan joukossa ortodoksikirkossa, Kirkon Tohtori katolisessa kirkossa, protestanttiset kirkot lukevat hänet suuriin kirkkoisiin ja kopteille hän on kunnioitettu paavi Athanasius.

Näin vakava oli Areioksen aiheuttama vaara, että kristillinen kirkko arvostaa taistelijaansa kautta koko kristikunnan.

(pyhä Augustinus, esimerkiksi, ei ole niin suuressa huudossa idässä koska kannatti filioque opetusta jne)

rakkaalla lapsella on monta nimeä, Athanasius Aleksandrialainen,
Athanasius Suuri, Athanasius Apostolinen, paavi Athanasius I...

mikäs poitsu tää oikein siis on?



Ennenkuin lähdemme tuota miettimään, kerron vielä yhden asian johdantona:

Athanasius sai kuolla rauhallisesti papistonsa ja diakoniensa ollessa läsnä ja hänet haudattiin Aleksandrian kaupunkiin.

Vaan eihän näin pyhän miehen maalliset jäännökset saaneet sinne jäädä, vaan ne kuljetettiin Italiaan.

Kun Egyptin kristittyjen, koptien, paavi Shenouda III (syntyisin Nazeer Gayat s. 1923) oli vierailulla paavi Paavali VI luona Roomassa toukokuussa 1973, Athanasiuksen jäännökset annettiin hänelle mukaan vietäväksi kotiin Egyptiin.

Suurin juhlallisuuksin tämän Kristuksen kirkon sankarin luut tuotiin Kairoon ja ne ovat siellä uuden Pyhän Markuksen koptilais-ortodoksisen katedraalin holvissa.



pyhän Athanasiuksen juhlassa siellä veisataan näin - vanhaa kunnon kirkkotaistelua muistaen!

"Oi pyhä Athanasius!
oikean opin pilarina

sinä torjuit Areioksen vääräoppisen turhuuden

pitämällä kiinni siitä, että Isä ja Poika ovat yhtäläise olemukseltaan

Oi kunnioitettu isä, rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme, pelastamaan sielumme."

sana on tietenkin homoousios!



Lapsesta se alkoi

Athanasius syntyi vuonna 293 Egyptissä vilkkaassa merenkäynnin ja kaupan satamakaupungissa ja kreikkalais-roomalaisen kulttuurin keskuksessa Aleksandriassa.

(Se kantaa yhä tänään perustajansa Aleksanteri Suuren nimeä ja on modernin Egyptin merkittävä miljoonakaupunki itäisen Välimeren rannalla)

Lapset olivat leikkimässä meren rannalla "kristillistä" leikkiä. Nuoren Athanasiuksen päähän oli pälkähtänyt, että leikitään kastamista ja hän oli "piispa". Niin he kristittyjen tapaan nyt aamusella siellä kastoivat toisiaan vedellä!

No leikiksihän se olisi jäänyt, ja ehkä joku pappi olisi moisesta pyhästä leikistä suuttunut.

Mutta Aleksandrian piispa Aleksander ei suuttunut, päin vastoin!



Korkea-arvoinen kirkonmies odotti tuona aamuna pappeja saapuvaksi aamiaiselle luokseen. Menossa oli jokin suurempi kristillinen juhla ja heitä oli kokoontunut kauempaakin paikalle.

Kun vieraat eivät olleet vielä saapununeet piispa seisoi mietteissään avoimen ikkunan äärellä ja huomasi siellä leikkivät pojat. "Nehän leikkivät kastamista" hän huomasi ja lähetti jonkun tuomaan heidät luokseen.

Millä mielellä mahtoivat tulla sieltä rannalta tärkeän piispan taloon?

Mutta hän puhutteli heitä isällisesti ja kysyi, mitä olivat pojat puuhanneet. Kävi ilmi, että pikku Athanasius oli tosiaan "piispana" muutaman pojista kastanut.

Ja voi ihmettä!

Piispa Aleksander päätti, että tämä leikkikaste on pätevä. Ja näin pojat kutsuttiin kirkon kouluun ja vanhempien suostumuksella heistä aiottiin kouluttaa pappeja.



Mikäs se tämmöinen piispa on, joka näin radikaalisti toimii ja rakkaudella poikasia hoiti?

Aleksander on Egyptin kansallisen kirkon 19. paavi Markuksen istuimella (Markusta pidetään Egyptin evankelistana siinä missä Pietaria Rooman) ja hän kuoli Nikean kirkolliskokouksen jälkeisenä vuonna 326.

Älkäämme halveksien pitäkö häntä jotenkin kepposena tuon lasten leikin siunaamisensa takia, sillä tämä piispa kantoi ruumiissaan kidutusten jäljet ja oli kärsinyt sekä keisari Galeriuksen että Maximiuksen määräämissä ankarissa vainoissa.



Onko tämä poikien kasteleikin tapaus sitten pyhimyslegendaa vai taphtuiko todella näin?

No - selvitetään mistä siitä tiedämme?

Kertomuksen Athanasiuksen ja kavereidensa leikistä sekä piispan vastauksesta on tallentanut meille historioitsija Tyrannius Rufinus (344-415), joka käänsi monien kreikkalaisten kirkkoisien teoksia latinaksi. Rufinus kertoo lapsista Kirkkohistoriansa I osa luvussa xiv.

Rufinus on hyvin merkittävä Kristuksen kirkon palvelija, joka toi lännen kirkon tietoisuuteen idän isien opetuksia ja elämänvaiheita.

Hän oli Kristukselle elämänsä antanut munkki, mutta samalla myös oppinut teologi syntyisin Italian Aqueilasta ja joka matkusti merkittävän kristityn naisen, Melina Vanhemman, seurueessa tänne Jerusalemissa, ja perusti luostarin Öljyvuorelle.

Häntä pidettiin niin suuressa arvossa, että paavitkin pyysivät häntä luokseen vahvistamaan kirkolle tärkeitä asioita.

Joten ei ole minusta syytä noin vain ohittaa käden huiskauksella tätä erikoista kertomusta Athanasiuksen lapsuudesta. Se on Rufinuksen arvovallalla sinetöity (vaikka ei siis 100% varma!).


Toinen merkittävä kirkon historian kirjoittaja, Sozomen (400-450) kertoo, että nuori Athanasius osoittautui lahjakkaaksi oppilaaksi. Hän oli innokas ja etevä ja sai kattavan kielitaidon sekä perusteellisen teologisen koulutuksen Aleksandrian kuuluisassa koulussa.

Tuohon aikaan oli kaksi erityisen merkittävää "yliopistoa", Aleksandria ja Antiokia, joissa oli teologiassa ja etenkin Raamatun opetuksessa erilainen hengellinen painotus.

Nämä suurte opinahjot olivat Nikeassa toisiaan vastaan, sillä
muistamme kuinka Areios sai antiokialaisen ja nyt kuulemme, että Anasthasius sai aleksandrialaisen koulutuksen!


tämä Sozomen muuten on Palestiinasta syntyisin, Gazan kaupungin lähellä olleesta Betheliasta (bet elias, Eliaan talo)



Pojalla riitti kyllä sitten oppivuosia - ei ollut kiirusta piispalla miehen suhteen. Jo nuorena piispa otti pojan sihteerikseen erilaisiin hommeleihin. Mutta kouluja käytiin ja Athanasius sai kreikan ja latinan, aikansa filosofian ja teologian sekä Raamatun opetusta.

Vasta vuonna 319 usean vuoden opintojen ja palvelun jälkeen piispa Aleksander vihki 26 vuotiaan Athanasiuksen kirkon palvelusvirkaan diakoniksi.

Nikeassa Athanasius oli sitten jo täysivaltainen piispa Aleksanderin sihteeri. Hän eli askeettisen munkin elämää siinä missä Areioskin (ja myöhemmin esimerkiksi Pelagius) ja osallistui teologiseen keskusteluun hyvin aktiivisesti.

Kun piispa sitten kuoli vuonna 328 suuresti kunnioitettuna Egyptin paavina Markuksen istuimella, Athanasius valittiin ilman suurempia metakoita hänen seuraajakseen.



Tultuaan piispaksi Athanasius aloitti heti hiippakuntiinsa tutustumisen ja matkusti paljon pohjois-Afrikassa Egyptin naapurissa Libyassa.

Siellä oli 300-luvulla voimakasta hengellistä elämää ja kirkkokansaa, myös paljon munkkeja ja erakkoja, jotka vetäytyivät kylistä ja kaupungeista autiomaan hiljaisuuteen.

Myös Egyptin läntisessä autiomaassa Niilin ja Punaisen meren välisessä karussa ja vedettömässä vuoristossa, asui erakkomunkkeja, joihin piispa Athanasius nyt tutustui.

Kristuksen kirkon kannalta nämä ovat merkittäviä asioita, sillä Egyptissä ja Libyassa syntyi ja kehittyi 300-luvun taitteessa ajatus "luostarista" jossa maailmasta eronneet kristityt elävät ja rukoilevat yhdessä.



Koska meilleä luterilaisilla on verissä luostarien halveksunta uskonpuhdistuksen ajan saksalaisten ja sveitsiläisten ja ranskalaisten teologien ankaran arvostelun perusteella, muistutan taas että Martti Luther oli augustinolainen munkki Erfurtin luostarissa.

Luostarit olivat kuin kilpikonnan kuori, jonka sisällä usko Jeesukseen kesti ajan myrskyt kun länsi-Rooman valtakunta romahti goottien ja vandaalien jalkoihin.

Siitä tuli lännessä ja idässä Raamatun käsikirjoitusten ihana raikas lähde ja arkisto, missä Jumalan Sanaa huolellisesti kopioitiin ja kauniisti koristeltiin - aikaa kun oli munkeilla...

siellä kehittyi kirkon liturgia ja laulu ja sieltä tuli monia hengellisiä johtajia, piispoja, paaveja, patriarkkoja, teologeja, jotka ovat olleet ratkaisevan tärkeitä Jeesuksen omalle lammaslaumalle - ja yhä on.

(väärinkäytöksiä ja pyhityksen kanssa sekoilua ja selibaattia ja muuta on tosin Saatana osannut myös käyttää hyväkseen, sitä emme toki kiellä)



Suomessa muistamme lähinnä Armolaakson Birgittalaisen luostarin (Naantali), joka uskonpuhdistuksen aikaan suljettiin. Vasta nyt, 500 vuotta myöhemmin, birgittalaiset ovat palaamassa myös maailman luterilaisimpaan maahan.

(joka ehkä ei ole ihan niin luterilainen kuin joskus kuvittelemme valehtelevien tilastojen kanssa)


Piispan matkoillaan Athanasius tutustui henkilökohtaisesti Pachomius (292-348) nimiseen erakkoon, jota pidetään kristillisen luostari-instituution perustajana.

Athanasius kirjoitti pyhän Antoniuksen (251-356) elämänkerran vita Antonii, jolla on ollut tavattoman syvä vaikutus Kristuksen kirkkoon.


Kaikki nämä henkilöt ovat siis osa sitä Kristuksen suunnatonta lahjaa, jota hän on Egyptistä käsin antanut kristikunnalleen:

kirkkoa järisyttänyt presbyteeri Areios, joka pakotti miettimään Jeesuksen tapahtumien ja pesoonan kokemuksen jälkeen, kuka on meidän Jumalamme.

henkensä uhalla pyhän Kolminaisuuden opettaja, piispa Athanasius, jota ilman taitaisimme olla kaikki tänään areiolaisia.

luostariliikkeen perustaja erakko Pachomius

pyhä Antonius, oppimaton erakko kaikkein karuimman Egyptin autiomaan keskellä, joka eli Kristuksessa niin lähellä Jumalaa.



Kirjoittanut: Patu

Kiitos Mikolle näistä kirkkohistoriallisista katsauksista. Ne antavat tärkeää taustaa kirkon ja sen teologian kehityksestä.

Koska MikkoL on usein aikaisemminkin puolustanut luostarilaitosta kuten tässä sillä, että Luther oli ollut augustiinolaisluostarin munkki

"Koska meilleä luterilaisilla on verissä luostarien halveksunta uskonpuhdistuksen ajan saksalaisten ja sveitsiläisten ja ranskalaisten teologien ankaran arvostelun perusteella, muistutan taas että Martti Luther oli augustinolainen munkki Erfurtin luostarissa." MikkoL

Niin on hyvä muistaa, että Lutherin munkkius ja luostarissa olo ei kyllä kelpaa niiden puolustamiseksi, koska hän itse syvästi halveksi luostarissa oloaan päästyään siitä erheestään irti. Luther kehotti myös muita jättämään luostarit ja hävittämään kyseisen instituution.




Kirjoittanut: MikkoL

no - niin tehtiin protestanttisissa maissa, esimerkiksi Ruotsi-Suomessa jo Kustaa Vaasan aikana lakkautettiin kaikki luostarit ja niiden maat ja mannut ja rakennukset otettiin valtiolle.

ei siis evankeliselle kirkolle! sen verran kunkku osasi pitää puoliaan.

mutta muiden kirkkojen elämässä luostarit ovat jatkaneet elämäänsä, kuten hyvin tiedämme ja niillä on esimerkiksi ateistisessa Neuvostoliitossa ollut Kristuksen kirkon kannalta aivan oma roolinsa - mitä ei kansallistettu siis. Kreml...


mietin tuota "henkistä luostaria" jonka esikoislestadiolainen herätysliike tarjoaa tässä kristillisyydessä.

siihen liittyy vetäytyminen maailmasta omien pariin henkisten Siionin muurien taakse, joilla on vartijansa.

siihen liittyy tietty henkilökohtainen asketismi ja kieltäytyminen tämän maailman huvituksista ja koreilusta.

siihen liittyvät apotit, jotka saarnaajamunkkeja valikoivat, hallitsevat ja ohjaavat ja pitävät perinteisellä kaidalla tiellä, joka on jo ennen hyväksi havaittu.

siihen liittyy tietty makeus, että vaikka kieltäytymistä on niin elämme kuitenkin parempaa elämää kuin nuo tuolla muuriemme takana olevat kadotuksen lapset ja kuolleen uskon harhaan menevät Pyhästä Hengestä osattomat.

siihen liittyy uskollisuus luostarisäännöille, joihin on totuttu ja joita pidetään terveellisinä ja hyvinä.

siihen liittyy oma luostarin liturgia ja laulutapa

ja toki tämän luostarin munkeilla ja nunnilla on oma muista erottuva asunsakin, sillä pukeutuminen kuuluu uskonnolliseen elämään olennaisesti



esikoisten luostariliike jää kuitenkin toiseksi verrattuna Kristuksen kirkon luostareihin muinoin ja tänään.

nimittäin apotit ja abbedissat huomasivat varsin pian, että joutilaisuus ja laiskuus eivät ole hengellisesti hyväksi.

noviiseista alkaen luostareissa on siis tiukka päivittäinen kuri, tehdään työtä jota annetaan ja kautta maailman katoliset ja ortodoksiset munkit ja nunnat ovat tulleet tunnetuiksi laupeudentyöstä.

kaikki eivät ole vetäytyneet siis luostarin hiljaisuuteen, vaan ahervat äiti Teresan tavoin jossain Mumbasan slummeisa tai Afrikan pimeässä yössä.

esikoisten luostari on vain heitä varten, hengellinen huoltolaitos, jossa varmistetaan oma taivasosuus.

muista ei piitata ja arjessa eletään tavallisen suomalaisen keskiluokan tavoin, sillä järjellä jonka Jumala on ihmiselle antanut.



niin Patu, uskoisin että aikamme katolisilla ja ortodoksisilla munkeilla ja nunnilla olisi jotain opetettavaa aikamme esikoisille - ja miksei tavallisille luterilaisillekin, jotka eivät niin koe olevansa Siionin muurien sisällä omiensa parissa.

Martti Luther eli aikana, jolloin sekä kirkko että luostarilaitos oli lännessä järkyttävässä rappiotilassa.

tästä meillä on kertomuksia, italialaisen mafia suvun Medicien paavin lapsista, mitä silloin luostareissa tapahtui miesten ja naisten kokiessa keskinäistä vetoa jostain syystä...

ja ah niin hurskasta menoa, joka oli paljon tavallista kansaa pyhempää.

Luther antoi satikutia ja aiheellisesti antoikin - ja uskonpuhdistus sekä vastauskonpuhdistus vaikuttivat koko läntiseen luostarilaitokseen tervehdyttävästi ja puhdistavasti.

vaan tuo selibaatti näyttää olevan vähän kaksipiippuinen juttu... jonnekihan se seksuaalinen energia suuntautuu..


olemme katselleet Athanasiuksen lapsuutta, nuoruutta piispa Aleksanderin suojissa ja hänen oman piispuuden aikansa alkua, matkoja pitkin Egyptiä ja pohjois-Afrikkaa ja tutustumista seurakuntiin ja erityisesti tuohon aikaan Egyptissä kehittyneeseen erakkojen ja luostareiden maailmaan.

lahjakas ja syvällisesti oppinut Athanasius oli siis piispa Aleksanderin sihteerinä ja avustajana Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa 325, ja tärkein vastustaja Areioksen ja piispa Eusebius Nikomedialaisen johtaman kristittyjen ryhmän opetukselle Jumalasta.


voisimme kuvitella, että kun keisari Konstantinus Suuren kokoama piispojen joukko jotain päättää, niin asia on siitä katki ja putkessa.

vaan niin ei suinkaan käynyt.

heti Nikean jälkeen - missä piispa Eusebius oli pitkin hampain ja vasten tahtoaan allekirjoittanut Areioksen vastaisen uskontunnustuksen, poliittiset voimat lähtivät liikkeelle hänen kanssaan.

Eusebius oli keisarin ystävä ja sai sitten palata takaisin - hän on se piispa, joka Konstantinus Suuren sitten kastoikin tämän kuolinvuoteella 22. toukokuuta 337.

kamppailua Nikeasta käytiin lukemattomissa konsiileissa niin että joku aikalainen huvittuneena kuvaa miten piispat laukkasivat maanteitä ristiin rastiin kokouksesta toiseen.


keitto muhi kattilassa 325 jälkeen ja Konstantin Suuri alkoi kääntää kelkkaansa Areioksen asiassa ja pahaa tarinaa kerrottiin hovissa Athanasiuksesta.

Hänelle muistutettiin hienovaraisesti, että Athanasius oli vain 28 tullessaan piispaksi kun minimi-ikä oli 30. Hän tappeli jatkuvasti Areioksen kanssa, joka oli ollut pappina juuri tuossa kaupungissa Aleksandriassa ja jota piispa ei tahtonut sinne ottaa takaisin.

Hän oli kuulemma käyttäytynyt siveettömästi, verottanut egyptiläisiä laittomasti, tukenut keisarin vastaisia kapinallisia, murhauttanut erään piispan ja käyttänyt tämän irtihakattua kättä taikuudessa...

Näemme noista syytöksistä, mikä henki Athanasiusta nyt ahdisteli eri ihmisten kautta. Näemme myös, miten erinomaisen tärkeästä asiasta on kyse Nikean uskontunnustuksessa ja Areioksen asiassa, että pahuuden Päämies näin siitä kiivastui.

Niinpä yhdeksän vuotta Nikean jälkeen Athanasius kutsuttiin piispojen synodiin Palestiinaan Kesareaan (nykyisestä Tel Avivista pohjoiseen), mutta hän ei mennyt sinne mukaan.



Tasan kymmenen vuotta Nikean jälkeen vuonna 335 itse keisari Konstantin Suuri - Nikean järjestäjä - kutsui piispat koolle Tyyron kaupunkiin. Tämä on yhä nykään elävä kaupunki Libanonin rannikolla -- Raamatusta meille etenkin Hesekielin kirjasta.

Keisari lähetti nyt uhkavaatimuksen, että jos Athanasius ei tule mukaan hänet tuodaan sinne väkisin.

"Taidettiin mokata Nikeassa" 310 piispaa ajattelivat ja hovissa suuren vaikutusvallan saanut piispa Eusebius Nikomedialainen johti asiat niin, että Athanasius tuomittiin ja erotettiin tehtävästään Aleksandrian piispana!



Athanasius lähti välittömästi Tyyron kaupungista ja matkusti Konstainopoliin tavaten keisarin henkilökohtaisesti 6. marraskuuta 335.

Monta asiaa selvitettiin ja taisivat nuo syytteet murhasta ja taikuudesta ja siveettömyydestä kaatua omaan mahdottomuuteensa pyhän miehen läsnäollessa.

Vaan yksi syytös pysyi - keisarille sanottiin, että Athanasios olisi uhannut katkaista vehnän viennin Aleksandrian satamasta Roomaan, ellei keisari lakkaisi toimenpiteistään egyptiläisiä vastaan.

"Egypti on Rooman vilja-aitta" sanottiin syystä, sillä Niilin suistoalue on maailman viljavimpia seutuja kymmeniä metriä paksuine tuomine multakerroksineen, joita Niilin tulvat vuosittain kastelivat.

Joten piispan uhkaus oli melkoisen vakava - joskaan sitä ei missään oikeudenkäynissä käsitelty tai todistettu, että näin oli.

Ja niin viralta pantu ex-piispa karkoitettiin kauas Trieren kaupunkiin Reinin varsille pois harmia tekemästä.



Athanasius matkusti paljon tuohon aikaan ... valtion toimesta.

Oltuaan pari vuotta Trieressä hän sai kutsun tulla takaisin kotikaupunkinsa piispaksi. Keisari oli kuollut ja Eusebius Nikomedialainen oli hänet kristityksi kastanut.

Vaan tuskin oli matkalaukkunsa kerinnyt purkaa, kun Konstantinus Suuren poika keisari Konstantius II (317-361) antoi vuonna 338 uudelleen määräyksen karkottaa Athanasiuksen.

ymmärrämme, että kun suuren ja tärkeän Aleksandrian piispa lentää kuin leppäkeihäs, niin monet vähäisemmät Nikean uskontunnustukseen pitäytyvät papit ja munkit ja piispat saivat myös tuntea areiolaisten kristittyjen vihan ja valtion ankaruuden.


Eipä näyttänyt tilanne hyvältä trinitaarisille kirkonmiehille ja naisille. Eip!

Athanasius matkustikin nyt pakoon Roomaan, jossa länsi-Rooman keisari Constans (323-350) otti hänet suojiinsa, samoin Rooman piispa, paavi Julius I (k.352).

Mutta turhaan nämä lännen lokarit ja Egyptin piispat koettivat palauttaa Athanasiuksen aseman.

Idän miehet pysyivät lujina, ja asettivat Georgios Kappadokialaisen Aleksandriaan piispaksi Athanasiuksen sijaan, eivätkä edes osallistuneet sen enempää Rooman 341 kuin Sardican (nyk Sofia, Bulgaria) kokouksiin joissa Athanasiusta koetettiin palauttaa virkaan.

(länsi-Rooman keisari Constans oli muuten avoimesti homoseksuaalinen, josta ei armeijassa pidetty, ja luonteeltaan varsin raaka mies. Hänet murhattiin 350 kun etsi turvapaikkaa temppelissä).



vaan taas Athanasius joutui reissuun.

Vuonna 346 hänen tilalleen asetettu piispa Gregorius kuoli ja Rooman keisari Constans jotenkin nyt vain onnistui saamaan Athanasiuksen ängettyä takaisin virkaan, joka tälle laillisesti kuului.

Athanasius oli Egyptissä tähän aikaan jo kansallissankari. Suurella riemulla hänet asettiin takaisin Aleksandrian piispaksi.

Tästä alkoi kymmenen vuoden menestyksen iloinen ja hedelmällinen aika, jonka kuluessa Athanasius myös kirjoitti Areioksesta ja maanpakolaisuuden vuosistaan (Puolustus areiolaisuutta vastaan).


Vaan matkaan taas, Athanasius!

keisari Constansin murhan jälkeen syttyi Rooman alueella sisällissota jonka seurauksena Konstantinus Suuren pojista ainoana henkiin jäänyt Constantius II (317-361) nousi Rooman yksinvaltiaaksi.

Aleksandriassa oltiin viettämässä yörukouksia vuonna 356 kun joku yritti siellä murhata piispan. Varmaan todella korkealta kirkollislta ja valtiolliselta taholta oli tullut siihen kehotus.

Athanasius lähti samana yönä jo reissuun, kulkien nyt ylä-Egyptiin. Siellä hän piileksi luostareissa ja yksityisissä kodeissa, kirjoittaen lisää Areioksen asiasta ja tapahtumista omalta kannaltaan.

Jossain vaiheessa häneltä pinna siellä petti ja hän kirjoitti, että keisari Constantius II on anti-Kristuksen edelläkävijä!


Noh nih... keisari Constantius II kuoli vuonna 361 ja hyvin pian sen jälkeen murhattiin Aleksandrian piispaksi Athanasiuksen tilalle asetettu ja kansan vihaama piispa Georgius.

Athanasius pakkasi taas kamppeensa ja palasi Aleksandriaan 361.

eh...

eipä ennättänyt kuin pitää alustavan Aleksandriaan kootun piispojen synodin keskustelemaan Kolminaisuudesta

kun keisariksi noussut Julian Luopio antoi 362 piispallemme taas lähtökäskyn ja Athanasius matkusti uudelleen ylä-Egyptiin. olikohan edes kaikkia laukkujaan ehtinyt purkaa...



no - niinkuin jojo hän palasi Aleksandriaan keisari Julianin kuoltua 363

kunnes keisari Valens lähetti hänet taas reissuun 365!

mutta jäkkä oli saanut tarpeekseen reissaamisesta (tai pakkaamisesta) ja siirtyi vain Aleksandrian ulkopuolelle, mahdollisesti vanhaan sukuhautaan asumaan (niissä oli vainajan muistopäivää varten huone)

siellä hautausmaalla hän sitten eleli, kun ystävänsä saivat keisarin mielen muuttumaan ja muutaman kuukauden jälkeen hän palasi virkaansa 365.

sitä hän sitten hoiteli, opettaen erityisesti Jumalan Sanan tulemisesta lihaan (inkarnaatio).

Athanasius sai kuolla kotonaan rauhallisesti kristittyjen veljiensä ympäröimänä toukokuun 2. 373.


Konstantinopolissa oli keisareina koko Athanasiuksen piispuuden ajan Areioksen kannattajia ja heidän suojeluksessaan areiolaiset piispat menestyivät.

Saatana ahdisteli Athanasiusta toden teolla, kuten olemme nähneet, ja henkensä oli usein vaarassa.

Ei hän ole tätä pyhää miestä, Jeesuksen palvelijaa, vieläkään unohtanut eikä väsy valehtelemasta.

voit hyvinkin kohdata "uuden kirkkohistorian" tuntijoita, jotka kertovat sinulle että "blääh, ei Athanasius ollut mikään pyhä mies vaan häikäilemätön kirkkopoliitikko, joka ei kaihtanut mitään keinoja kyltymättömän vallanhimonsa tieltä"

älä purematta niele kuitenkaan näitä väitteitä.



no mitäs sitten tapahtui?

tapahtui läps läps

Herra antoi koko Rooman luhistua

itä-Roomassa nousi valtaan keisari Theodosius I joka teki äkkilopun areiolaisuudesta.

Vuoden 381 Konstantinopolin toinen ekumeeninen konsiili täydensi Nikean uskontunnustusta, etenkin sen hiukka lyhyttä kohtaa Pyhästä Hengestä (... Nikean isät kun olivat vain sanoneet. "ja uskomme Pyhään Henkeen")

siihen se loppui idässä.

lännessä - ah - näin pääsemme takaisen varsinaiseen tarinaamme.

olenko muistanut kertoa, että länsi-Rooman rajojen takana ruotsalaiset (goottilaiset) olivat omaksuneet areiolaisen kristinopin Ulfilalta ja että Hispaniassa visigoottien ylhäisö oli areiolaista, tyhmä kansa nikealaiasta?

tai muistinko mainita että frankkien kuningas Klovis I oli ensimmäinen, joka otti kääntyi pakanuudesta suoraan nikealaiseen kristinuskoon.

jos en ole, palaan näihin muilla palstoilla


----------
koska minulla tahtoo noi Konstat mennä sekaisin, paitsi Havukka-ahon Konsta Pylkkänen, minulle - ja ehkä sinullekin - on apua tästä sukutaulusta.

Flavius Consantius - Helena
saivat Constantiuksen eli Konstantinus Suuren (272-337)

Minervinan kanssa Konstantinus Suuri sai Crispus nimisen pojan.

Faustan kanssa Constantinus I sai lapset (hallitusaika)

Constantine II (337-340)
- hänen poikansa Gratian (367-383)

Constans (337-350)

Helena tytär - Julian Luopion puoliso (360-363)

Constantia

.....
muuten mukavaa perhettä, paitsi etät ortodoksisen kirkon pyhimys Konstantinus Suuri antoi myrkyttää poikansa Crispuksen 326 ja Helena tytär jätti samana vuonna isänsä käskystä äitinsä, Faustan, ylikuumaan saunaan. ei kestänyt äitimuori sitä löylyilpailua.

Aa Aa Areios

..........
Haluan omistaa tämän pienen tutkielmani professori Lauri Koskenniemelle (1917-2009), joka opetti meille nuorille teologian opiskelijoille kärsivällisesti ja syvällisesti homoousion ja homoiousion eroa ja kertoi myös Theodore Mopsuestialaisesta (350-428), jonka hassu nimi sai koko satapäisen salin sangen iloiseksi.
.............

Aa, aa, ankka
Aa, aa, ankka,
takapuoli vankka
keinuu käynnin tahdissa,
kun hän kulkee vahdissa
ympärillä pesän koko kevätkesän,
ettei veisi munia lapset vallattomat
Näkee usein unia unia,
kuinka pojat somat kuorestansa pujahtaa,
piip, paap, kvaa, kvaa,
kuorestansa pujahtaa, piip, paap, kvaa.

Perinteinen runo

....
olisin voinut otsikoida myös Aleksander, Athanasius, Areios mutta tämä on minusta hauskempi. (Muistan tuon ankan pikkupojasta jo.)

olemme edelleen Euroopan evankelioinnin perusteissa emmekä vieläkään päässeet Austraasian Brunhildaan - taustojen selvittely vie aikansa.

kyseessä on eräs koko kristillisen kirkon historian vakavain teologinen keskustelu ja tutustumme siihen tässä hieman.

tämä palsta toivottavasti antaa myös aineksia ns Athanasiuksen uskontunnustuksen käsittämiseen ja asettamiseen oikealle paikalleen omassa kristillisessä maailmankuvassamme.

(nimen voisi kaiketi suomessa sanoa myös Arius kaikkien Arien iloksi, vaikka nimi Ari todennäköisesti tulee heprean sanasta Ariel, Herran liesi)


Kuka on Jeesus Kristus?

Areios (250/6 – 336) etsi vastausta Raamatusta, kirkon opetuksista ja Jumalalta saamaansa terävää järkeään käyttäen.

Keskustelu paisui niin suureksi ja asiat levisivät kuin Jokisen eväät pitkin Kristuksen kirkkoa, että keisari Konstantinus Suuri päätti vuonna 325 kutsua koolle kaikki piispat ja oppineet päättämään, miten asia on.

Nikaian trinitaarisesta uskontunnustuksesta on tullut kristillisen kirkon opillinen perusjalka, mutta se on nähtävä 381 pidetyn Konstantinopolin toisen ekumeenisen konsiilin kanssa kirkon vastauksena juuri tämän Areioksen ajatuksille.


Areioksen omia kirjoituksia on säilynyt hyvin vähän, koska keisari Konstantinus Suuri antoi määräyksen että ne on kaikki poltettava. Hänen opetuksensa tunnetaan siksi epävarmoista lähteistä, joista monet ovat häntä vastustavien kirkkoisien tekstejä "näin Areios opetti".

Hän on ilmeisesti syntyisin Libyasta ja hänen isänsä nimi on Ammonius. Areios oli henkilökohtaisesti hurskas uskova mies, pitkä ja komea, askeettinen ja opiskeli luultavasti teologiaa Antiokian kaupungissa.

Siellä oli kehittynyt hyvin korkeatasoista kriittistä Raamatun tutkimusta ja teologiaa ja häneen vaikuttavina opettajana mainitaan etenkin pyhä Lucian (240-312), joka kärsi marttyyrikuoleman.


Areios oli tiukkis.

Tuohon aikaan oli kuuma peruna kristityt, jotka Rooman esivallan vainojen ja kidutusten ja kuoleman pelossa olivat luopuneet uskosta. Olivatko he pilkanneet Pyhää Henkeä, tehneet synnin, jota ei saa anteeksi?

Egyptin Aleksandriaan palattuaan Areios asettui tälle kannalle Lycopolis kaupungin (nyk Asiut) piispa Meletiuksen kanssa. Kristuksesta vainojen alla luopuneella ei ole paluuta kirkkoon.

(tämä oli pohjois-Afrikassa erityisen suuri kysymys ja nosti ns donatolaisen kiistan, johon myös pyhä Augustinus sitten otti kantaa pari sukupolvea myöhemmin).



Kuka on Jeesus Kristus?

asia nousi tapetille Aleksandrian kaupungissa, kun patriarkka Aleksander (k. 326) piti siellä kirkossa saarnan verraten Poikaa Isään.

Tämä kaveri, pyhä Aleksander Aleksandrian piispa (ja paikallisten kristittyjen, koptien paavi) oli sittemmin Nikaian kirkolliskokouksessa voimakas kolminaisuusopin puolustaja. Hänet muistetaan myös tässä asiassa ratkaisevan tärkeän henkilön, nuoren Athanasiuksen opettajana.

Areios nosti piispansa saarnasta haloon ... ja se kajahti läpi koko silloisen kristikunnan ja ulottui sitten kauas Eurooppaankin.



Areios opetti jokseenkin näin Isän ja Pojan asiasta:

jos kerran Jumala on Isä josta Poika on syntyisin, niin sanoohan järkikin, että oli aika jolloin Poikaa ei vielä ollut.

Vain Isä on iankaikkinen, syntymätön, olemukseltaan täysin salattu ja tuntematon. Poika on samankaltainen kuin Isä (kreikan homoiousios - samankaltaista olemusta), mutta ei Jumalan kanssa samaa olemusta (homoousios).

Kreikan termien välissä on vain yksi kirjain, mutta kuinka tästäkin kirjaimesta Jumalan lasten verta on vuotanut!

Isä on tehnyt Pojan tyhjästä ja sitten Pojan kautta luonut maailmat.

Pyhä Henki on Isän ja Pojan alaisuudessa.

Areios siis korostaa Jumalan ykseyttä, sitä, että on vain yksi Jumala - Isä.

(Jeesuksen yksiluonto-oppi, monofysitismi, on myöhemmin noussut Lähi-idän monoteistisessa ilmapiirissä tätä teologista ongelmaa ratkaisemaan)



Mihin mies perusti opetuksensa?

No - Raamattuun tietenkin. Olihan hän Antiokian raamatuntutkijoiden kouluttama.

Sanat Isä ja Poika johtavat ajatukset syntymään, aikaan ennen kuin Poikaa oli.

tätä ei voi kukaan kiistää. Tosin Areios opettaa, että Poika tehtiin ennen kuin maailmaa oli vielä luotu eli kyse on varsin tuonpuoleisesta teologiasta!

Hän viittaa Viisauteen, Logokseen, joka on vahvasti Johanneksen evankeliumin kuvassa "Sana tuli lihaksi"

Tästä on hänelle tärkeä Sananlaskujen kuuluisa kohta:


"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,
luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,
kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,
ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen,
ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

ennen kuin hän teki maat ja mannut,
ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen
ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet
ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

kun hän pani merelle rajat,
loi rannat patoamaan sen vedet,
ja kun hän lujitti maan perustukset.

Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään,
hänen ilonaan päivät pitkät,
kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.


Sananlaskut 8:22-31 KR 1992


taas siellä vilahtavat esikoiset!

Areios otti tämän kohdan Jumalan ilmoituksena, jossa kerrotaan että Jumalan Poika luotiin ensimmäisenä ennen kuin mitään muuta on tehty

ja että Jumala on Kristuksen kautta luonut kaiken - kaikki olevainen on luotu Viisauden, Logoksen, Jumalan Sanan kautta.


Areios valikoi ajatustensa tueksi myös kohdan Johanneksen evankeliumista.

Jos kerran Isä on tehnyt Pojan, niin Isä on suurempi kuin Poika.

ja näinhän Jeesus itse sanoo - että Isä on Häntä suurempi:

"Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi."
Joh 14:28



Areios kunnioittaa Jeesusta Kristusta Jumalana.

on sen tähden väärin sanoa, kuten joskus kuulee, että islam olisi areiolaisuuden muoto, sillä islamissa Jeesusta kunnioitetaan yhtenä profeetoista.

Oli kuitenkin aika, ennen kuin Jumalan Poikaa oli, ja Isä oli yksin.

Jumala teki ensin Pojan ja sitten Pojan kautta loi koko maailman.

Raamattu todella opettaa, että kaikki on tehty Kristuksen kautta - Hän on luomisen avain.

Johannes kirjoittaa Jeesuksesta, että hän on Jumalan Sana, ja että hän oli Jumalan luona ennen kuin maailmaa oli luotu. (Joh 1:1-14.)



Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.

Joh 1:2-3



Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta.

Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

Hän on näkymättömän Jumalan kuva,
esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
Hänen välityksellään luotiin kaikki,
kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä,
näkyvä ja näkymätön,
valtaistuimet, herruudet,
kaikki vallat ja voimat.
Kaikki on luotu hänen kauttaan
ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta,
ja hän pitää kaiken koossa.
Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Jumala näki hyväksi
antaa kaiken täyteyden asua hänessä
sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.


Kol 1:12-20 KR 1992



Apostoli Paavalin kirjeessä Kolossalaisille on ehkä lainattuna alkukirkon Kristus hymniä.

siinäkin vilahtavat esikoiset!

joten on mahdollista, että tässä eräänä taustana on juuri tuo Sananlaskujen kirjan kohta Viisaudesta.

saamme yhdessä Areioksen ja Nikaian isien kanssa ihmetellä Kristuksen salaisuutta, joka on syvempi, korkeampi ja leveämpi kuin pystymme järjellämme edes käsittämään.



Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.


Room 11:32-36 KR 1992



tähän kohtaan Roomalaiskirjettä myöskin Areios sanoisi Aamen!

mutta hän muistuttaisi meille, että tässä puhutaan Isästä, ei Pojasta.

mitäs ukkelille vastaisimme?



Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta

meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.

Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.

1 Kor 8:4-6 KR 1992



tämä kohta 1 Korinttilaiskirjeessä oli Areioksen tärkein todiste opetuksestaan!

"meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla."

vain yksi Jumala, Isä, josta kaikki on lähtöisin!

"Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät."

tähän Areios sanoi Aamen, Halleluja!

Jeesus on Herra, Jeesus on Jumala, mutta Hän on vähäisempi kuin Isä.



jos jätät lukemisesi kesken tähän, niin voit tietysti päivitellä ja saada porukat pyörittelemään päätään

"hyvänen aika, nyt ne puolustaa nettiruukussa että areiolaisuus on raamatullista!"

älkäämme unohtako, että Areioksen opetuksella on perusteensa Raamatussa. Olihan hän Antiokian kouluja käynyt ja syvällisesti oppinut kristitty.

Kysymys on siitä, ovatko Areioksen perusteet koko Raamatussa vai tietyissä Raamatun kohdissa, joita edellä on mainittu.



uteliaita me olemme ja tahdomme tietää salatuimpaan saakka.

jos Areios olisi jäänyt tuohon, keskustelu olisi pyörinyt tuon Sananlaskujen kirjan kääntämisen kohdalla -

onko Herra luonut viisauden?

(palataan siihen kohtaan kohta, Antti Laatokin on tuosta kirjoittanut)

mutta Areios tahtoi tunkeutua Jumalan salaisuuksiin ja selvittää tarkemmin Isän ja Pojan välistä suhdetta.

Hän sanoi - ja tähän on hankala löytää perusteita Raamatusta - että Poika on olemukseltaan luotu ja siten toinen kuin Jumala, jonka olemus on tutkimaton.

siis samankaltainen (homoiousios) mutta ei olemukseltaan sama (homoousios)

ja koska näin on, niin sanoohan järki, että Poika ei voi tuntea Jumalan olemusta vaan se on häneltäkin salattu.



asiasta nousi tosiaan valtaisa keskustelu Kristuksen kirkossa ja vuonna 325 Nikaian ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous (ekumeeninen, kaikki kristityt edustettuina) antoi pitkälti Athanasiuksen johdolla seuraavat lausumat:

taidan vaihtaa helpompaan muotoon Nikea


Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan



ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä



Ensimmäisen kohdan - Isä Jumala - sekä Areios että kolminaisuusopin edustajat eli trinitaristit saattoivat ilman muuta hyväksyä

Toisen kohdan - Jeesuksen Kristuksen olemuksesta - Areios saattoi hyväksyä vain osittain

1. yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on---

tähän asti okay mutta Areios viittasi Sananlaskuihin, luotu, eikä hyväksynyt "syntynyt"
"Isästä syntynyt"

Nikaian uskontunnustus toistaa Areiosta vastaan "syntynyt, ei luotu"

2. Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta

-- kaikille okay


3. joka on samaa olemusta kuin Isä (homoousios)

-- tämä nosti Areioksen niskakarvat varmasti pystyyn!


4. jonka kautta kaikki on saanut syntynsä

-- okay mutta parempi sanamuoto olisi Areioksen kannalta "jonka kautta kaikki on luotu"



Tämä siis pohdintaa Isän ja Pojan suhteesta ja Pojan olemuksesta.

ei mikään helppo aihe - kun uskomme että Jeesus tuli ihmiseksi. Miten Jumala voi tulla ihmiseksi?

tätä pohdittiin seuraavat sata vuotta ennen Khalkedonia 451

ja sitä pohditaan yhä!



ymmärtääkseni Areios hyväksyi täysin Pojan työtä koskevan uskontunnustuksen (mutta en ole 100% varma koska niin vähän on säilynyt Areioksen omaa opetusta)


joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.



Pyhästä Hengestä Areios uskoi, että Isä on luonut Hengen vasta Pojan tekemisen jälkeen, ja Henki on näin Pojan alamaisuudessa siten kuin Poika on Isän alaisuudessa.

Tähän taitaa olla hankala löytää Raamatusta mitään perusteluja - sen enempää kuin muihinkaan opetuksiin Pyhän Hengen alkuperästä!

kuten sanottu, olemme immeiset niin kovin uteliaita ja tahdomme tietää mitä on maan syvyyksissä, maailmankaikkeuden äärillä ja Jumalankin salaisuudet selvittää tosta vaan.

ja luulemme siinä hyvinkin onnistuvamme.

vaikka emme edes tiedä, mikä on ihmisen henki!



no joo joo

sinä tietenkin tiedät kaikki, kertoohan Raamatu sinulle



Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.

Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.

Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu,

mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.

Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.



Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.

Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.

-- Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä?

Mutta meillä on Kristuksen mieli.

1 Kor 2:6-16 KR 1992


vaan miksi luulet, että sinulla on Henki mutta ei Areioksella?

tuo apostoli Paavalin kirjeen kohta oli hänelle kovin tuttu

ehkä hän sen rohkaisemana lähti tutkimaan Jumalan salaisuuksia?


...
joten rukoillaan nöyrästi kaikki, että Herran Henki armollisesti johdattaisi meitä kaikkeen totuuteen

myös tässä asiassa, presbyteeri Areioksen opetuksissa ja Euroopan kristillisen historian alkuvaiheissa

Aamen!



Areioksen ystävä ja tukija oli korkea-arvoinen Eusebius, Beirutin piispa (tuohon aikaan Nikomedia), sitten Konstantinopolin patriarkka vuodesta 338 kuolemaansa asti 341.

Piispa Eusebius Nikomedialainen on erinomaisen tuttu Kristuksen kirkolle sen tähden, että hän kastoi keisari Konstatinus Suuren tämän kuolinvuoteella.

Tuohon aikaan oli ajatus vahva, että kaste pesee synnit pois. Mutta jotta mitään ei jäisi pesemättä - niin järkeiltiin kun ihmiset ovat niin järkeviä - keisari otti kasteen juuri ennen kuolemaansa.

meille kertoo paljon Areioksen opetuksen saavuttamasta voimasta, että areiolainen piispa kastoi Konstantinus Suuren ja että hänen seuraajansa ja poikansa, Konstantius II, sekä monet muut Konstantinopolissa valtaa pitäneet keisarit olivat areiolaisia.


Eusebius Nikomedialainen oli tuon ajan kirkon voimahahmo ja tärkeä Areioksen tukija ja hänen ajatustensa kannattaja. Varmaan juuri Eusebiuksen vaikutusvallan takia Areios sai kirjoituksensa julkaistua ja ne levisivät niin laajalle.

Kun piispa sitten otti takapakkia ja - kovan vastustelun jälkeen ja monin mutinoin - allekirjoitti Nikean uskontunnustuksen, se oli areiolaisille melkoinen takaisku.

Mutta ei hänen sydämensä ollut siinä mukana, ja keisari Konstantinus sen huomais ja piispa Älexander karkoitti Eusebiuksen kirkosta ja kodistaan valtakunnan nurkille 326.

Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen Eusebius oli vakuuttanut Konstantinus Suuren että Areioksen opetus on sopusoinnussa Nikean uskontunnustuksen kanssa ja sai palata.

Sitten hän käynnisti patriarkkana koko kirkollisen ja maallisen voimansa Areioksen opin tukemiseen!



sanoin että yhdestä iistä tapeltiin verisesti

ihmeelliset ovat herrojen tiet.

Nikeassa niin tärkeä "Poika on samaa olemusta Jumalan kanssa" eli kreikaksi homoousios (eikä "samankaltaista olemusta" homoiousios)

oli nimittäin tuomittu harhaoppisena ilmauksena marttyyrikirkon aikaisessa Antiokian synodissa 60 vuotta aikaisemmin 264-269.

no mites nuin??

asia menee taas henkilökohtaiseksi

on merkittävää, kuinka Kristuksen kirkon elämässä yksityiset ihmiset ovat ratkaisevan tärkeitä taitekohdissa.

ajatellaan nyt vaikka sitä yhtä Lutheria, joka on niin olennainen monelle aikamme uskovalle suomalaiselle...



henkilö on - ja puhumme tästä koska kyse on Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme - Paavali Samosatalainen.

Hän oli suuren Antiokian kristillisen seurakunnan piispana 260-268.

Muistamme, että Antiokian kristillisyyden juuret ovat jo apostolien ajoissa eli Uuden testamentin ajoissa.



Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa.

Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan.

Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen."

Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.

Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.

Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.


Apt 6:1-7 KR 1992



että näin

diakonian virka perustettiin ja pyhän Tapanin (Stefanuksen) ohella kätten päällepanemisella vihittiin virkaan myös Antiokiasta kotoisin oleva Jeesuksen uskoon tullut Nikolaus.

(tsaarien suosima etunimi)

eli näin olemme osoittaneet Syyrian Antiokian kristillisyyden syvät juuret.

Välimeren itäkulmalla oli vanhastaan tärkeitä "hiippakuntia" piispan eli patriarkan johtamia seurakuntia

Jerusalem
Aleksandria
Antiokia

sitten tuli mukaan pääkaupunki Konstantinopoli

lännempää mukaan luettiin tietenkin Rooma, jolle kehittyi pieni vallanhimo sitten myöhemmin...

"paavin kaksi avainta ovat täydellinen hengellinen ja maallinen valta tämän maan päällä Kristuksen sijaisena!!"



okay .. siis pieni vilkaisu Antiokiaan Uudessa testamentissa (löydät sieltä kyllä lisää)

no tämä piispa Paavali (Paulus) oli siis kotoisin Eufratin varsilta Samosata nimisestä kaupungista.

Se sijaitsee nykyisen Samsatan lähellä Turkissa mutta on nyt jäänyt Eufratin patojärven aaltoihin kuten lukemattomat muut korvaamattoman arvokkaat muinaiskohteet.

Paavali Samosatalaisen opetus on helppo muistaa, jos ajattelee että hän ajeli Monark merkkisellä mopolla.

siis monarkisti.

tämä on teologiaa, jossa Herra Jumala, Taivaan Isä, on yksin Kuningas - ainoa Jumala.

Paavali Samosatalainen vastusti niitä kristillisen kirkon opettajia, jotka väittivät että myös Jeesus Kristus on Jumala (esimerkiksi Justinianus Marttyyri)



okay

nyt järki joutuu kamppailuun

jos Jumala on yksi (niinkuin Hän on)

niin miten ihmeessä me saamme tämän Galilean miehen kuvioihin mukaan?

erinomaisen vaikea ongelma, jonka perusteella juutalaiset, muslimit ja Jehovan todistajat pitävät trinitaarisia kristittyjä monijumalisina: heillä on kolme Jumalaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.




monark mopoilla ajavilla on tähän kaksi järkevää vastausta

1.
Libyalainen Sabellius (215) opetti modalismia.

mitäh?

no moodeja, jonkinlaisia hahmoja. Tämä yksi persoonallinen Jumala ilmenee kolmessa eri moodissa, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Sabellianismin looginen ongelma on, että nyt Isä kärsii ristillä, koska on sama persoona kuin Poika (patripassionismi, Isän kärsimys)


monarkismin toinen siipi, jota Paavali Samosatlainen edusti, on adoptionismi

2.
Adoptionismi tarkoittaa sitä, että Jeesus Nasaretilainen ei ollut Jumalan olemusta, vaan tavallinen ihminen. Mutta tämä yksi Jumala adoptoi hänet Pojakseen ja teki hänestä jumalallisen.

Adoptio tapahtui joko kasteessa tai taivaaseen astumisessa.

Esimerkiksi 200-luvulla elänyt Theodotos Bysanttilainen (Nahkuri) opetti, että Pyhä Henki siitti neitsyt Marian kohdussa ihmisen, jonka Jumala adoptoi Pojakseen kasteessa ja teki Jumalaksi ylösnousemuksessa.



Ajatuksen vaikeus on siis tuossa, että Lähi-idän ihmisessä on niin luissa ja ytimissä tämä että Jumala on yksi.

se on juutalaisuuden perustavin uskontunnustus ja uskonkappale ja kaikki mikä rikkoo Jumalan ykseyttä on torjuttava.

"Shema Israel, Adonai eloheinu, Adonai ehad"

"Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi"

ei tarvinne muistuttaa, miten jyrkästi islamissa pidetään tästä kiinni -

viisi kertaa päivässä auringon noususta aamuvarhaisella sen laskuun kuuluu täällä meilläkin "kaikki uskovaiset, tulkaa rukoilemaan. Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Hänen profeettansa"


Kyllä toki Kristuksen kruunaus on Uudessa testamentissa vahvasti esillä

kasteessa Isä Jumala sanoo Johannes Kastajan kuullen "tämä on minun rakas Poikani"

"adoptionaarisen monarkismin" hieno ilmaus tarkoittaa, että tässä Jeesus Nasaretilaisesta tuli Jumalan Poika.

Paavalihan ei mainitse neitseestäsyntymistä ollenkaan, joten olisiko hänkin ajatellut jotenkin näin?

toki tästä on paksuja kirjoja kirjoitettu, en niihin tässä sen enempää puutu.

mainitsen vain ettemme näille mopoille täysin viittaisi kintaalla... vakavasti he totuutta etsivät ja koettivat uskoaan ymmärtää pukien sen teologiseksi kieleksi



Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Ef 1:15-23 KR 1938

pitkänpuoleinen lause tuossa Paavalilla...



Paavali Samosatalainen siis käytti tuota tärkeää sanaa homoousios, jonka Antiokian kokous sitten tuomitsi harhaoppisena.

ja josta tuli Nikean uskontunnustuksen avainsana, jonka sinä ja minä juhlavina sunnuntaina lausumme kirkossa, kun uskontunnustus menee pitemmän kaavan mukaan (samaa olemusta)

eli ei tämä ihan meillekään sivuseikka ole, uskomme keskeistä sisältöä opillisesti


Areios siis vastusti ilmausta, jonka Kristuksen kirkko oli myös virallisesti torjunut.

eli herrojen tiet ovat ihmeellisiä

mutta Herran tiet ovat vielä ihmeellisempiä!

....
Paavali Samosatalainen opetti, että ihminen tuli Jumalaksi.

ei että Jumala tuli ihmiseksi.

Maria synnytti tavallisen poikalapsen, jonka Jumala adoptoi kasteessa julistaen "tämä on minun Poikani"

näin Jumalan persoonan ykseys ja suuruus säilyy eikä tule kilpailevaa "poika-Jumalaa".



sen ajan homo-keskustelu jatkui Nikean 325 päätöksestä huolimatta

kolminaisuusopin edustajat käyttivät rohkeasti tuota sanaa "samaa olemusta" joka on uskontunnustuksessamme yhä (homoousios)

erityisesti idän kristityt, joille Jumalan ykseys on niin luissa ja ytimissä, koettivat löytää kompromissia Areioksen ja Nikean välillä.


1. Jeesus on olemukseltaan samankaltainen Jumala (homoiousios)
He tosin torjuivat Areioksen opetuksen muuten ja sanoivat että Jeesus on yhtäläinen persoona pyhässä Kolminaisuudessa.

2. Jeesus on "kuin Jumala" (homoios), mutta olemukseltaan erilainen.

3. Jeesus on erilainen kuin Jumala (anhomoios).


en käy nyt läpi kuinka tämä kiista Rooman valtakunnan alueella politiikan solmuissa kehittyi 300-luvun kuluessa.

se päättyi kuin seinään keisari Theodosios I tultua valtaan Konstantinopolissa ja toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen siellä vuonna 381, jossa Nikaian uskontunnustusta vielä muokattiin ja kehitettiin Pyhää Henkeä koskevalta osalta.


Alkuperäinen Nikean 318 isän uskontunnustus oli tällainen:

Nikeassa päätetty kirkon uskontunnustuksen muoto ja anateema on seuraava:

Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, kaikkien näkyvien ja näkymättömien luojaan.

Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Isästä syntyneeseen, joka on peräisin Isän olemuksesta, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty niin taivaassa kuin maan päällä; meidän ihmisten ja tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen.

Ja heidät, jotka sanovat "oli aika, jolloin häntä ei ollut", ja "ennen kuin hän syntyi, häntä ei ollut", ja että hän tuli olevaiseksi olemattomista asioista, tai toisesta hypostaasista tai olemuksesta, vakuuttaen, että Jumalan Pojassa tapahtuu muutoksia tai erilaistumisia, katolinen ja apostolinen kirkko erottaa.


jos olet tähän asti lukenut, näet selvästi miten tässä käydään Areioksen ja Eusebius Nikomedialaisen kimppuun.

iloitsen siitä, että saamme yhdessä reissata!


no jos keisari Theodosius I pisti lopun areiolaisuudelle, niin mitä sitten?

no pisti, mutta vain Rooman alueella.

Kristinusko oli jo lähtenyt leviämään Eurooppaan ja ensimmäisenä sitä vei piispa Ulfilas eli Wulfila (310-383) goottiensa pariin.

Muistanemme, että gootit tulivat alunperin Gotlannista ja pohjois-Euroopassa kasvaen ja vahvistuen pistivät Roomassa ranttaliksi.

Uppsalassa on tuo arvokas goottilainen Wulfilan Raamattu kuningatar Katariinan kirjastossa, jota kantsii ihan käydä katsomassa.

Vitsi on siinä että Ulfilas oli areiolainen ja gootit omaksuivat tämän kristillisyyden muodon. Visigoottien valtakunta Hispaniassa oli siis 300-luvun louplta ja samoin laajalti etelä-Euroopassa muualla areiolaisuus oli kristinuskon muoto.


Ainakin minulle jää tässä vielä avoimeksi kysymys käytännöstä.

miten tämä syvästi oppinut keskustelu Jumalan olemuksesta, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteesta, vaikutti oppiin pelastuksesta.

Sikäli kuin tiedän, Areios hyväksyi täysin tuon uskontunnustuksen osan Jumalan Pojan työstä meidän pelastukseksemme.

Teologia on tälleen hankalaa.

Luther taisteli seuraajineen henkeen ja vereen Calvinin ehtoollisoppia vastaan.

Hän näki siinä paljon suuremman ja syvemmän railon kuin, mitä oli hänen ja paavin kirkon välillä.

missä määrin käytännön elämässä reformoitu kristitty ja luterilainen kristitty eroaa toisestaan, vaikka toinen pitää ehtoollista symbolisena muistoateriana ja toinen kynsin ja hampain kiinni sanasta "tämä on minun ruumiini ja vereni"



ajatuksemme palaavat tuonne alussa esitettyyn Areioksen opetukseen, joka tahtoo tunkeutua sinne Jumalan intiimiin elämään asti ennen maailmankaikkeuden syntyä.

Sananlaskujen kirjan mukaan Areios opettaa, että Jumalan ensimmäinen luomistyö on Jeesus.

Jeesuksen - Viisauden, Logoksen - kautta Jumala sitten luo koko maailmankaikkeuden.

siellä tosiaan lukee näin uusimmassa kirkkoraamatun käännöksessä:

"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,
kaiken alussa, ennen kuin maata oli."
Snl 8:22-23 KR 1992

ja tähän Nikea vastaa jyrkästi "Jeesus Kristus - ei luotu, ei tehty, vaan Jumalasta syntynyt"




Athanasiuksen uskontunnustus liittyy sitten näihin myöhempiin goottien ja frankkien maailmaan, etenkin Espanjaan.

siinä jämäytetään tosi lujaa, niin että meitäkin pelottaa.

käsittelen sitä joskus erikseen. kuuluuhan se luterilaisen kirkon ottamiin uskontunnustuksiin mukaan.


mutta jotain vaistomaisen vierasta Areioksen opetuksessa on. Se on kuitenkin jotenkin niin järkeen vetoavaa, ja unohtaa uskon salaisuuden, mysteerit.

tahtoo riisua Jumalankin alastomaksi.

koetan kääntää tähän erästä harvoista Areiokselta itseltään säilynyttä tekstiä - ne mitä käsiin saatiin poltettiin suurella innolla 300-luvulla.

Kirkkoisä Athanasius, Areioksen päävastustaja näissä kiistoissa, lainaa hänen runoaan Thalia eli Juhlapidot

(pyytelen anteeksi heikkoa käännöstäni, en ole tähän pätevä runoilijana itse varsin surkea...



Katkelmia Areioksen runosta Thalia:

Ja näin Jumala itse, sellaisena kuin Hän on, on tutkimaton
Hänellä yksin ei ole vertaista, kukaan ei ole olemukseltaan samanlainen (homoios) eikä kellään ole samaa kunniaa

Kutsumme Häntä syntymättömäksi erona hänelle, joka on syntynyt.
Ylistämme Häntä, jolla ei ole alkua, erona häneen, jolla on alku.
Kunnioitamme Häntä iankaikkisena, erona hänelle, joka tuli olemaan ajassa.

Hän, jolla ei ole alkua, teki Pojan joka on kaiken luomisen alku. Hän teki Pojan itselleen, synnyttäen Hänet.
Hänellä (Pojalla) ei ole Jumalan omaa olemusta eikä hän ole saman vertainen eikä samaa olemusta (homoousios) kuin Hän."



Jumalan tahdosta Pojalla on se suuruus ja ominaisuudet, jotka hänellä ovat. Hänen olemassaolonsa ja kenestä ja milloin, ovat kaikki Jumalasta.
Hän, vaikka on väkevä Jumala, ylistää Häntä (Isää) suurempanaan.


Lyhyesti sanoen siis, Jumala on Pojalle tutkimaton
Sillä Hän on mitä on, sanoin kuvaamaton
Poika ei käsitä mitään tästä, tai omaa ymmärrystä niitä selittää
Sillä hänen on mahdotonta käsittää Isää, joka on Hän
Sillä Poika ei edes tunne omaa olemustaan (ousia)
Sillä ollessaan Poika, hänen olemisensa on täysin riippuvainen Isästä
Minkä järkeenkäyvän ajatuksen mukaan hän, joka on Isästä, ymmärtäisi ja tietäisi oman vanhempansa.
Sillä, jolla on alku, ei voi mitenkään käsittää Häntä, jolla ei ole alkua"


Ymmärrä että Ykseys on (ikuisesti) mutta Kakseus ei ollut, ennenkuin se tuli olemaan.
Tästä seuraa, että vaikka Poikaa ei ollut, Isä oli silti Jumala.
Siksi Poika, jota ei ollut (ikuiseseti) tuli olemaan Isän tahdosta
Hän (Poika) on Jumalan ainoa Poika ja näin toisenlainen kuin kaikki muut


Areios Thalia
käänsin engl. wikipediasta


Thaliassa kuulemme ihmisen miettimistä, filosofiaa, viisauden ystävyyttä.

jännällä tavalla tämä kyllä muistuttaa myös hieman Jean Calvinin tyyliä, joka vetoaa ehtoollisen asiassa esimerkiksi järkeen - ymmärtäähän sen nyt jokainen, ettei äärellinen voi pitää sisällään ääretöntä.

emme voi kiistää, että kun sanotaan Jumalan ainoa Poika, niin ihmisen mielessämme herää vino pino kysymyksiä.

tämä palsta antaa hiukan kuvaa siitä, mitä ajatuksia se eri ihmisten mielissä herätti kristillisen kirkon levitessä Pyhän maan ja sitten Roomankin rajojen ulkopuolelle.

tottahan Areios siinä sanoo, että järkemme mukaan jos kerran Poika on Isästä syntynyt (tai luotu, tehty, kuten hän opetti) niin oli aika ennen kuin Poikaa oli.

vaan taitaa siinä ihminen pyrkiä sinne ennen aikaa

jos kerran Areioksen mukaan Poika ei "alullisena" olentona voi käsittää "iankaikkista" Isäänsä

miten Areios sitten voi tietää ajallisena ihmisenä, mitä ennen aikaa tapahtui?

kuinka Poika voi olla "myöhempi" kuin Isä jos aikaa ei ollut.

no... Areios ei ollut tyhmä, hän sanoo että aika alkoi siitä, kun Poika tehtiin!

huh...

kaikkea sitä ihminen osaa ajatella


Areios oli epäilemättä aikansa Havukka-ahon ajattelijoita, itsenäinen ja nerokas, ja saavutti melkoisen menekin koko Kristuksen kirkossa.

mutta tällaista tämä on

ihminen etsii uskolleen merkitystä

"usko etsii ymmärrystä"

eikä sille mitään voi

siunatkoon Jumalan Henki meitä kaikkia uteliaita ja ymmärtämistä etsiviä ihmisiä ja johdattakoon kaikkeen totuuteen!

näin Herra Jeesus on luvannut että Puolustaja tekee, ja siihen saamme turvata.


Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan.

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.

Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

Joh 16:12-15 KR 1992


eiks annakin Areiokseen tutustuminen mukavan nyanssin tuohon jumalalliseen ilmoituksen marssijärjestykseen!

"Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa."