ilmeisesti mikään virallinen taho ei ole kertonut, miksi Odd Minde ja muut pitivät niin susimaisen vaarallisena saarnaaja Risto Blomin tutkimusta "Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa" (2001).
olen kuullut mainittavaksi, että huolta on herättänyt sen osoittaminen, että julistuksessa on erilaisia painotuksia ja saarnaajat saattavat selittää asian eri tavoin.
minua on ruvennut kuitenkin hirvittämään, että hyvin ymmärrettävän erilaisuuden sijasta ongelma onkin paljon suurempi.
he kaikki selittävät uudestisyntymisen väärin.
nimimerkki lainaa keskustelujen puolelta Hilja Aaltosen Päiväkirjaa 19.11.
"Eilen kerroin eräästä yöllisestä puhuttelusta, johon Herrani koulussa olen joutunut. Silloin hiljaisella yövuoteellani minulle tehtiin leikkaus hengellisessä keskikorvassani ja tunsin, kuinka saastainen sydän pestiin Jeesuksen verellä.
Tunsin, että minun hengellinen ylpeyteni, tuomitseva mieleni, paremmuuteni ja kaikki vaivannäköni Jumalan pellolla, joista olin kunniamerkkejä elämääni ostellut, paloivat kuin rohtimet.
Herran jaloissa kolkutti hätääntynyt syntinen.
Kun ristin salaisuus aukesi armosta, niin Kolossalaiskirje tuli rakkaaksi.
Olen lukenut sen alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siinä on tuo ihana sana:
"Kristus teissä, kirkkauden toivo."
Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella.
Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo."
Hilja Aaltonen Päivähartauskirja
Päivä 1999
Hän on toiminut yli 60 vuotta evankelistana.
syntynyt 27.9. 1907 Multialla ja elää ilmeisesti edelleen Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa - 102 vuoden ikäisenä.
jos tämä olisi jonkun Hilja Aaltosen omaa ainutlaatuista uskonnollista kokemusta, en sanoisi yhtikäs mitään.
mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo hyvin syvästi "uskova" pastori Nils Viklund.
no, eihän tässä nyt ole kysymys Lapin vanhasta viklundilaisesta herätyksestä.
mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo Lapin herätykselle niin rakas Antti Erkki Pietinpoika, Pietin Antti.
mutta kun samankaltaisesta kokemuksesta kertoo Lapin pasuuna, Lars Levi Laestadius.
hmmm...
kovin mielelläni kuulisin sinun ja muiden ajatuksia sen sijaan, että tuota itse yksin kehittelisin.
todella hienot nuo Hilja Aaltosen tekstit jotka toit nettiruukkuun.
Hiljalle on ominaista se, että näiden kokemusten jälkeen Herra laittoi hänet töihin.
Tämä on mielestäni kristityn perustava tuntomerkki - hänet on pantu töihin Herran elopelloilla. Kuka mitäkin ojaa kaiveleen, toiset salaojaa, toiset paskaojaa...
sellainen uudestisyntyneenä itseään pitävä, jolle Herra Jeesus ei ole löytänyt toimistoapulaisen töitä tai muuta ... hmmm
Kirjoittanut: mjoalmme
Kiitos,että Hilja Aaltonen tuotiin tänne.
Hän on tehnyt työtä minunkin sydämeni pellolla.
Kirjoittanut: Haamul
Hilja Aaltonen on muuten kertonut saaneensa profetian, että vielä hänen elinaikanaan Suomeen tulisi suuri herätys. Mielenkiintoista, että hän on sanonut sen herätyksen alkavan "isosta kirkosta". Sehän lienee meidän ev.lut.kirkkomme.
Kirjoittanut: immata
Kuulin hänen 100v. haastattelunsa radiosta. Hän sanoi, että herätys alkaa Luterilaisesta kirkosta.
Kirjoittanut: MikkoL
Amen, tapahtukoon niin!
Kirjoittanut: Haamul
"Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella. Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo." (Hilja Aaltonen)
Hilja Aaltonen puhuu uudestisyntymisestä näin kalliisti ja ihanasti, eikä tähän voikaan sanoa muuta kuin aamen.
Mutta nyt kysyn: mahtuvatko ihan pienet lapset merkittäviksi Jumalan lapsen merkillä, tuossa Hilja Aaltosenkin kuvailemassa Vapahtajan Kasteessa - ja voiko pienten lasten henki todistaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa heille heidän olemisestaan Isän lapsia?
Voivatko vain aikuiset tai vähintäänkin varhaisnuoren ikään tulleet uudestisyntyä - kuten jotkut opettavat?
Mielestäni yo. kysymyksen voi asettaa näinkin: tarvitsevatko lapset Jeesusta? Eli tarvitsevatko he Häntä, joka on tullut ihmiskunnalle ihmisenä elämisensä, kärsimisensä ja kuolemansa kautta Ylösnousemukseksi ja Elämäksi?
Vastaus on mielestäni päivänselvä. Ja silti niin moni näkee tämän asian toisin.
Kirjoittanut: mama
Mua jotenkin hämmentää aina keskustelut uudestisyntymisestä.
Tuntuu, ettei ole ihan yhteismitallisia nuo määritteet, millä sitä määritellään.
Ja jokainen on niin kauhean varma oman määrittelynsä oikeudesta.
Raamattu niin kovin vähän tästä puhuu.
Olisikohan se tarkoitettukin mysteeriksi ja sellaiseksi, mitä ei pitäisi mennä määrittämään sen tarkemmin.
Voisiko olla niin, että jokaisen lapsen syntymä on omanlaisensa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että uudestisyntymä on kasteessa.
Vaan millä nimellä sitten nimitetään noita erilaisia vaiheita, uskonelämässämme, ei liene riidan paikka.
Uskovan elämässä on joskus pitkiäkin erämaakausia, kun tuntuu, että Jumala on kuollut, tai vähintään selkänsä kääntänyt.
On monenmoista vaihetta, joiden aikataulut ja ajoitukset eivät ole meistä itsestämme kiinni.
Miksi siis määrittelisimme asioita, jotka ovat meidän käsityskykymme ulkopuolella, mysteereitä? Pyhiä mysteerejä.
Joo. Ei ole näissä kysymyksissä tosiaan, mitään arvoa toisen ihmisen ajatuksilla.
Sinun, enkä kenenkään muunkaan ihmisen, ajatusten varaan laske uuttasyntymistäni.
Ja toivon, ettei kukaan muukaan niin tekisi.
Kuten tuossa yllä taisin jo mainita, Raamattu ei tästä paljon puhu. Ja olen oppinut niissä asioissa luottamaan siihen, että sillä on tarkoituksensa, ettei se siitä paljon puhu.
Ei siis mennä itse täyttämään sinne sitä, mikä sieltä mielestämme puuttuu ja rakentelemaan omia a, b, c, d, e tai 1, 2, 3, 4 systeemejä.
Kirjoittanut: Haamul
Toisaalta... koko Raamattuhan puhuu uudestisyntymisestä!
Vainajat nousevat maan tomusta vain ja ainoastaan Vapahtajan Kasteen ansiosta... tuon taivaallisen sateen, jota ilman maa ei mitään hedelmää tuotakaan.
Kaste Vapahtajan nimeen tarkoittaakin juuri sitä taivaallista Kastetta, joka on vihmonut maata Golgatalla.
Esim. Jes. 26 luku puhuu asiasta mielestäni harvinaisen selkeästi.
Kristuksen veren kasteesta syntynyt vaimo on kristillinen seurakunta. Jeesuksen veren punaama Kaste huutaa parempia kuin Abelin veri: Herätkää ja riemuitkaa, te, jotka tomussa makaatte!
Mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi. Luomiskertomus, jonka mukaan nainen tehtiin miehen kylkiluusta, on myös vertauskuva, joka kertoo, miten uusi elämä on syntynyt Kristuksen kylkihaavan kautta. Kristus on se Kallio, jonka kyljestä Jumalan lapset on lohkaistu, kaivos-onkalo, josta heidät on kaivettu (ks. Jes. 51:1).
Eli jo luomiskertomukseen, Raamatun alkulehdille, kätkeytyy evankeliumi: Kasteessa on uudestisyntymisemme paikka.
Kirjoittanut: MikkoL
Raamattu antaa ymmärtää, myös Nikodemus keskustelu, että ihminen syntyy uudestaan vedestä ja Hengestä.
Jeesus sanoo, että tuuli puhaltaa missä tahtoo - niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.
tämä ilmavuus, Jumalan vapaus tehdä mitä tahtoo, on jotenkin hämmentävää.
Haamulin opetuksessa on tärkeä tuo luottamus, joka raamatullisesti tulee asettaa sekä lapsikasteen että aikuiskasteen kohdalla pois omasta itsestä, omista ratkaisuista, omista edellytyksistä, omasta kelpaamisesta, ristiinnaulittuun.
aivan kuin pieni lapsi, saamme aikuisinakin uskoa siihen, että minut on kastettu Kristuksen kuolemaan ja saan vanhurskauden kastepuvun lahjana ilman mitään omaa ansiotani.
Luterilainen kirkko ei suinkaan jätä asiaa siihen, että lapsi kastetaan.
se velvoittaa vanhemmat ja kummit huolehtimaan siitä, että tälle lapselle opetetaan, mitä kaste merkitsee - pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää!
tämä on muodollisesti esillä konfirmaatiossa, jossa jo varttuneemmalta nuorelta kysytään, "tahtooko hän itse" olla kastettu.
tämä näkökohta, henkilökohtaisen uskon syntyminen ja kasvaminen Jumalan Sanan saarnan, lain ja evankeliumin ja sakramenttien alla, on olennainen osa Raamatun opetusta.
näin tulemme tuohon, mistä mama kauniisti sanoi, jokaisen ihmisen elämäntarinan erilaisuuteen.
kaavamaisuuden vaatimus on asettumista Jumalan Hengen tielle ihmisen likaisin kourin ja järkemme valossa.
"ooks sä uskos niinkuin mä, häh?"
Jeesus sanoo tämän aivan selvästi Markuksen evankeliumiin lisätyssä lopussa, jossa on kastekäsky toisessa muodossa
Hän sanoi heille:
"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä.
He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."
joka uskoo ja saa kasteen, se pelastuu kadotuksesta.
mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.
loputtomasti on tästä sanasta järkeilty
"usko vaan, et tarvitse kastetta"
lestadiolainen käsitys kasteen sakramentin turhuudesta
"usko ensin, sitten vasta kaste"
helluntailainen käsitys aikuiskasteesta, vaikka olisi lapsena jo kastettu.
kokonaisia kirkkokuntia, kristillisiä lahkoja ja verisiä toistemme uskonvainoja olemme me ihmiset tästäkin ihanasta sanasta onnistuneet kehittelemään.
koska se jää tarkoituksellisesti jotenkin suuntaa antavaksi, eikä lakipykäläksi.
olennaista tässä kristillisyydessä on Jeesuksen oma toiminta kunkin ihmisen kohdalla.
erilaisten vaiheiden, elämänkohtaloiden, sisäisen kehityksen, ratkaisujen ja ratkaisematta jättämisten kautta kunkin ihmisen jumalasuhde kasvaa ja kehittyy koko elämän ajan.
tai sitten ei kasva eikä kehity vaan jää oraalle tai kerrassaan kuolee.
niinkuin Jeesuksen vertauksessa kylväjästä ja erilaisista pelloista.
kutsumme näitä etsikkoajoiksi ja niihin voi kuulua myös Jeesuksen erityinen kutsu tiettyyn tehtävään.
Hilja Aaltonen todistaa kauniisti samaa, mitä jokainen uudestisyntynyt kristitty, myös Haamul, on saanut kokea.
on erityinen aika, jolloin Jeesus tekee työtä kohdallamme ja taistelemme sisimmässämme mahdollisesti monien pirujen kanssa, jotka eivät halua, että tulemme lähemmäs Jeesusta.
voi olla tuhlaajapoikaa tai tyttöä, voi olla eksynyttä, vakavasti sairastunutta, ammatinvalinnan edessä olevaa, avioliiton kriisissä olevaa, läheisen kuoleman vaurioittamaa...
elämä on rikas ja syvä.
ratkaisevaa siinä tilanteessa ei ole joskus saatu lapsikaste tai aikuiskaste, oman uskon vahvuus tai heikkous, esikoisten parannussaarnan ymmärtäminen omalle kohdalle, Pyhän Hengen voimallinen kaste...
ratkaisevaa on uskon kuuliaisuus Jeesukselle, joka koputtaa, kolkuttaa ovelle, kutsuu seuraansa.
siinä on aina tuo kohtelias "tahdotko?"
koska Herramme ja Jumalamme ei lähes ikinä koskaan milloinkaan jyrää ylitsemme (paitsi poikkeustilanteissa, kuten Saulus Tarsolaisen)
aina voimme rikkaan miehen tavoin murheellisina kääntyä pois, sanoa "odota Jeesus vielä viisi vuotta" tai yksinkertaisesti "ei kiitos, anna Jeesus tuo homma jollekin toiselle"
olin varsin iloinen siitä, että norppa tahtoi keskusteluihin tuoda Hilja Aaltosen henkilökohtaisen todistuksen siitä, kuinka hän joutui Herran leikkauspöydälle.
Kertomus on täysin ja läpeensä Kristus-keskeinen.
Uudestisyntymisessä, tuossa Jumalan teossa, tapahtuu juuri tuo, mistä Hilja kertoo
"Kristus meissä, kirkkauden toivo"
Voimme taas järkeillä, että eikö meidät ole täysin puettu Kristukseen jo vauvana kasteessa?
On toki.
Ihminen syntyy uudestaan Jeesuksen keskustelussa Nikodemuksen kanssa vedestä ja Hengestä.
Voimme taas järkeillä, että eikö meille annettu Pyhä Henki kun meidät kastettiin.
Annettiin toki.
nuh - kone siis pelaa - luterilainen lapsikaste pelastaa jokaisen pulliaisen tehtynä tekona, ex opera operato?
NJET!
näin ei luterilainen kirkko opeta (paitsi harhaoppiset papit).
vaan sen herjaajat noin väittävät.
Jumalan puolelta lahja on valmis
uusi liitto on täydellinen
siihen ei ole mitään lisättävää.
kastettu pienokainen on taivasvalmis, kastettu aikuinen on taivasvalmis
Jumalan lahja on täydellinen eikä siitä puutu mitään.
Liitto?
hetkinen, eikös liittoon tarvita kaksi osapuolta?
avioliittoa ei voi itsensä kanssa solmia - ainakaan vielä...
NATO sotilasliitto käsittää useampia osapuolia
kauppaliitto, lentokuljetusalan liitto
Uusi liitto Jumalan ja ihmisen välillä.
Vanha liitto kesti kyllä, mutta natisi liitoksissaan Israelin kansan epäuskon, epäjumalanpalveluksen ja taivaaseen asti huutavien syntien tähden.
Uusi liitto natisee liitoksissaan niin monen kastetun ihmisen elämässä.
miten kurjaa se olisikaan!
Jumala sanoisi "sinut on kastettu - etköhän pärjäile"
Ei suinkaan!
Vaan Jeesus on ihan siinä ja sanoo "sinut on kastettu minun valtakuntaani - minä tahdon elää sinussa, tulla yhdeksi lihaksi kanssasi, osoittaa sinulle rakkauttani, johdattaa sinua tehtävissäni ja työssäni Jumalan valtakunnassa, pukea sinut viisaudella, voimalla, rakkaudella, kaikella lahjalla ja armolahjalla mitä tarvitset."
Uusi liitto on sitä varten, että eläisimme uuden liiton elämää, jota Kristus elää meissä!
ei omassa vaan
Jumalan Pojan uskossa
järki tätä ei käsitä, uskon salaisuuksia, vaan ne on otettava uskossa vastaan.
kirjoitin, että pelkään että esikoislestadiolaiset saarnaajat opettavat väärin uudestisyntymisestä.
milloin, rakas essu, sinun tulee kuunnella tarkkaavaisesti ja arvostella opetusta Raamatun pyhän Sanan valossa?
aina!
ja kun huomaat, että opetus uudestisyntymisestä onkin kaavamaista armonjärjestyksen opetusta perinteiseen tapaan, sitä kuinka aito Kiirunan saarna saa ihmisen synnintuntoon ja sitten ihminen "käsittää armon"
voi sylvi.
huuda silloin Kristusta avuksi itsellesi, saarnaajalle ja näille ihmisille, joita perkele harhaan johtaa!
tältä pohjalta, Nikodemus keskustelun taustalta ja oikein ymmärretyn sakramenttien salaisuuden pohjalta, on esikoislestadiolaisen saarnaajan mahdollista helposti korjata vikaan mennyttä opetustaan.
kurssin tarkistus on sikäli aiheellista, että irtautuessaan Raamatusta, Jumalan Sanasta, opetus uudestisyntymisestä lakkaa olemasta Hyvän Paimenen ääni ja on sen sijaan perkeleen ääni saarnaajan suusta.
Kirjoittanut: Haamul
Kristuksen kylkihaava - eihän se vihmonut paljasta vettä.
Siinähän on kokonainen SANA. Kristus, joka antoi Henkensä, että me saamme elää.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä on raamatullista ja aidosti esikoislestadiolaista opetusta uudestisyntymisestä seuroja kuunteleville Jumalan lapsille:
meidät on kaikki luterilaisen ja ortodoksisen ja katolisen kirkon jäsenet kastettu pieninä lapsian kristillisessä kasteessa Kristuksen kuolemaan.
myös sinut, vaikka et sitä itse muista. isäsi ja äitisi ja kummisi kantoivat sinut kastettavaksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja sinulle annettiin ristinmerkki todistukseksi siitä, että Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntisi annetaan sinulle anteeksi, Pyhä Henki, jota ilman kukaan ei voi olla kristitty, uusi elämä Kristuksessa, kaikki taivaan aarteet. Sinut puettiin Kristukseen.
pyhässä kasteessa Jumala on tehnyt uuden liiton sinun kanssasi, etkä enää ole Mooseksen lain alainen orja, vaan Jumalan lapsi, jonka lihasydämeen Jumalan tahto on kirjoitettu Hengen kirjaimin.
Kirjoittanut: mama
"Kristus meissä, kirkkauden toivo"
Onkohan niin, että on kuitenkin paljon uskovia, jotka eivät tajua, että Kristus meissä elää ihan oikeasti?
Ajattelevat Hänet jonnekin taivaisiin, kuten taisit mikko joskus sanoa, kuin isoäiti, rukoilemaan lastenlastensa puolesta.
Ei siis ole henilökohtaista Jeesuksen tuntemusta.
On tietoa, joka perustuu kirjoituksiin, vaan on jotenkin jäänyt hämärään koko kaveri.
liittoon tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta.
Jumala on antanut sinulle ainoan Poikansa, Kristuksen, ja Hänessä kaiken muun lahjaksi
et voi yhtään sitä lahjaa ansaita katumuksen kyynelilläsi, parannuksen teollasi, hyvällä vaelluksellasi tai uskosi kirkkaudella ja voimalla.
Jumalan liitto on vakaa, vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Hänen rauhanliittonsa kanssasi ei horju.
Kirjoittanut: mama
(oh väliin oli tietystikin ehtinyt vaikka mitä. kun en ehtinyt lähettää ennenkuin piti singahtaa.)
Kirjoittanut: MikkoL
ehkä et, rakas kuulija, kuitenkaan koe tätä todeksi omalla kohdallasi, ja kaipaat syvempää, täyteläisempää yhteyttä Jumalaan.
meidän syntimme erottavat meidät Jumalasta.
toki Jeesus on kaikkien ihmisten synnin maksanut Golgatan keskimmäisellä ristillä, aivan vihoviimeistä syntiä myöten, tuskan hiellään, kärsimyksellään sovittanut maailman Jumalan kanssa.
Näin Raamattu todistaa.
mutta Pyhä Henki kirkastaa sinulle Sanan saarnassa, että vaikka olet kastettu ja Jumalan lapsi uudessa liitossa, näitä syntejä on kertynyt ja nämä hidastavat kulkuasi.
maailmallisuus on päässyt sydämeen, ja huomaat että et suinkaan rakasta Jumalaa, vaan tahdot paeta Häntä, etsiä pimeyttä ja pimeyden tekoja. Sillä me Aadamin ja Eevan lapset olemme sellaisia, kapinassa Luojaamme vastaan ja pimeyden enkeliruhtinaan hallitsemassa maailmassa, joka on valehtelija ja murhaaja ja tuon kapinan johtaja.
näet kuinka epäusko valtaa sydämesi, onkohan tämä Jumalan Sana ollenkaan totta, tarkoittaakohan se mitä sanoo, en jaksa tuota uskoa, että ruumis kerran nousisi haudasta, että Jumala välittäisi minusta, että Jeesus olisi henkilökohtainen Jumalani ja Herrani.
näet velttoutta tehdä Jumalan tarkoittamaa työtä, laiskuutta ja hengellistä itsekkyyttä.
tässä meidän kristillisyydessämme saarnaajat ja lähetysmiehet ja vanhimmat on asetettu julistamaan lakia, joka kutsuu Jumalan kastettuja lapsia parannukseen ja elämän uudistukseen.
mutta enemmän kuin se!
meidät on asetettu julistamaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veristä evankeliumia, että synnit totisesti annetaan anteeksi!
kysyt sydämessäsi, rakas seuravieras, oletko uudestisyntynyt, oletko oikein uskomassa.
Raamattu ei neuvo katsomaan omaa sydäntäsi ja sen pimeyttä, sysimustia seiniä ja kaikkea sitä saastaa ja iljettävää ja pahaa, mitä sieltä loputtomasti löytyy.
Näinhän Herramme Jeesus itse kuvaa ihmisen sydäntä.
Raamatut neuvovat meitä nostamaan katseemme vaskikäärmeeseen, ristiinnaulittuun Herraan Jeesukseen, joka on kaiken sen sovittanut, miten Jumalan tahtoa olet rikkonut ja kaiken sen velkasi maksanut, joka voisi sinut kadottaa.
Odota Herraa!
uudessa syntymässä vedestä ja Hengestä, Kristus itse asettuu asumaan sydämeesi
voit sanoa apostoli Paavalin tavoin "en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa"
ja "Kristus teissä, kirkkauden toivo"
ei oma kilvoituksesi, parannuksen tekosi, uskosi, vaan yksin Kristus.
näin julistaessaan saarnaaja jättää uudestisyntymisen ihmeen, salaisuuden, Pyhän Hengen työksi ihmisessä, eikä pistä sormiaan siihen sekaan.
näin julistaessaan saarnaaja voi julistaa niin hirmuisen ankaraa lain saarnaa, kuin vain koko olemuksestaan löytyy Jumalan Sanan voimassa.
alistaen myös itsensä saman saarnan alle.
näin julistaessaan saarnaaja ei voi muuta kuin luottaa siihen uuteen liittoon, jonka Jumala itse on tehnyt ihmisen kanssa Jeesuksessa Kristuksessa.
poissa ovat ihmisten omat ansiot, oma vanhurskaus ja luuloteltu usko ja uudestisyntyminen jonkin ihmisten tekemän järjestyksen mukaan.
Jumalan Sana tekee työnsä, kun saarnaaja antautuu Hänen palvelukseensa.
kokemuksesta monet saarnaajat tietävät, ja tunnemme tapauksia esikoislestadiolaisuudenkin lähihistoriasta, missä Jeesus keskeinen aidosti ja puhtaasti Jumalan Sanaa julistava, sakramentit oikein ymmärtävä saarnaaja joutuu vihollisen hyökkäysten kohteeksi.
kukaan meistä ei ole täydellinen ja paljon löytää kokenut yleinen syyttäjä kuiskuteltavaa toisten kristittyjen korviin, millainen tämä saarnaaja on!
voit olla varma, että ei vain maailma vaan myös oman lammaslauman valhevehntä Siionissa käyvät tällaisen julistajan päälle.
ei julistuksen - koetetaan unohtaa se!
vaan julistajan.
voi mennä uraputki poikki.
voi kääntyä selät.
parempi siis inhimillisesti ajatellen on noudattaa firman sääntöjä!
tahtoo tuo keskustelu aina mennä tuohon "lapsikaste pelastaa" - muuta ei tarvita, harhaan.
tiedämme kaikki, että sinäkään Haamul et sitä edusta, sen enempää kuin meidän luterilainen kirkkommekaan, ortodoksia tai roomalaiskatolinen kirkko!
olen hieman kirjoittanut nettiruukkuun aiheesta kadottava perisynti.
sinä olet kirjoittanut aiheesta kaikki maailman viattomat lapset pelastuvat taivaaseen.
nyt on esillä Hilja Aaltosen todistus siitä, mitä hänelle tapahtui.
ajattelinkin, että jännä että otat sen esille. Se on nimittäin täysin Kristus-keskeinen.
"Tunsin, että minun hengellinen ylpeyteni, tuomitseva mieleni, paremmuuteni ja kaikki vaivannäköni Jumalan pellolla, joista olin kunniamerkkejä elämääni ostellut, paloivat kuin rohtimet.
Herran jaloissa kolkutti hätääntynyt syntinen.
Kun ristin salaisuus aukesi armosta, niin Kolossalaiskirje tuli rakkaaksi. Olen lukenut sen alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siinä on tuo ihana sana: "Kristus teissä, kirkkauden toivo."
Ristin salaisuus on ihmeellinen salaisuus, johon meidät on talletettu ja nostettu sinä päivänä, jolloin olemme uudessa syntymisessä tulleet Jumalan lapsiksi Golgatan ristin juurella.
Silloin meidät leimattiin sillä taivaallisella aatelismerkillä, Jumalan lapsen merkillä, josta vakuudeksi Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, niin kuin Paavali kalliisti ja ihanasti sanoo."
ristin salaisuus!
ei tämä ole jotain järjen päättelemää armojärjestystä.
Hilja Aaltonen kertoo kokemuksistaan Golgatan ristin luona, uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi ja Hengen sinetistä.
Kasteesta hän ei tässä puhu.
tämä Kristuksen suuri lahja ihmiskunnalle kun jakaa meidät välittömästi eri leireihin.
vaan mitä muuta kaste on, kuin Kristuksen kuolemaan kastamista!
kirjoittanut mama
Tarkoituksena on, että meiltä palaisi poroiksi kaikki omat rakennelmamme. Tarkoituksena on, että tuon oman pöyhkeyden, oman jumaluuden aiheuttama keskikorvan tulehdus saataisiin hoidettua pois mahdollisimman monilta.
Ja että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan juuri tuota ristin salaisuutta, mitä Hilja niin hienosti kuvaa. Sinäkin, .
"Kristus meissä, kirkkauden toivo."
"...saataisiin hoidettua pois mahdollisimman monilta."
...että Jeesus saisi hoitaa...
Kirjoittanut: MikkoL
"Pelastuksessa ei ole sellaista mystiikkaa ja sellaisia salaisuuksia, ettei kuka tahansa voisi niitä ymmärtää."
minusta on jotenkin niin ikävää tämä meininki.
koen että tarkoitat todella hyvää sydämestäsi ja olet vilpitön kaikessa mitä kirjoitat. niin mielelläni sanoisin ei vain Aamen vaan myös Halleluja!
miksi pahoitit mielesi että Hiljan tekstejä lainasin tänne koko maailman luettavaksi?
ihmettelin kyllä, että niitä esiin toit, mutta sehän on riemullisen syvällistä hengellistä tekstiä, josta kaikki ovat täälläkin antaneet hyvän todistuksen.
annat meidän tuossa ymmärtää, että ymmärrät pelastuksen asian alusta loppuun, eikä siinä ole mitään salaista tai vaikeatajuista.
tiedät varmaan, että tuo on aivan vastoin pyhän Raamatun ilmoitusta.
"Vaan hän teki kaikki hyvin oikialla ajalla, ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu; sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua."
Saarnaaja 3:11 Biblia 1776
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.
Saarnaaja 3:11 KR 1992
Kirjoittanut: mama
On tää hurjaa, miten erilainen voi suhtautumisemme ja uskomme olla!
Minusta pelastuksessa ei ole mitään, mikä kävisi järkeen.
Enkä kertakaikkiaan voi ymmärtää pelastustani.
Minusta se on täynnään mysteerejä. Siinä ei ole mitään järkeä, että olen pelastettu, tällaisenaan. Vaan silti saan uskoa niin ja elää sitä todeksi.
Järkeisuskoon helposti haksahtaa, kun se on lihalle paljon mieluisampaa. Emme halua antaa Jumalan olla Jumala. Mieluusti otamme Jumalalta vallan itsellemme ja järkeistämme uskomme. Teemme Jumalasta taskukokoisen.
Kirjoittanut: mama
Tuot hyvin esille tuossa edellä tuon järkeisuskon pohjimmaisen ajatuksen: Voidakseen pelastua, täytyy ymmärtää.
Ja voidakseen ymmärtää, täytyy luoda sääntöjä ja systeemejä, jotka ovat järkeen sovitettavia ja vieläpä noudatettavissa. (tunnustat, otat vastaan...)
Jumalaa ei tarvita, Jeesuksesta puhumattakaan.
Kirjoittanut: immata
En yhtään ymmärrä ajatustasi. Hiljan todistus on todella helmi, miksi se ei saisi hohtaa tälläkin puolella?
Kirjoittanut: mama
On ihan hyvä juttu, että noin avoimesti tuot ajatuksesi esille. Olet tuskin ainoa näissä seurapiireissä, joka ajattelee tavallasi.
Siksi on hyvä, että jokainen voi tahollaan punnita, mitä tarkoittavat nuo monesti niin hurskailta ja raamatullisilta kuulostavat lauseet ja sanonnat, mitä matkan aikana on mukaan tarttunut.
Tosin palstan aiheesta, uudestisyntymisestä olemme taas aika kaukana. Jälleen kerran miettimässä, norpan maailmaa ja mielipiteitä.
Kirjoittanut: immata
En ole huomannut mainitsemaasi aseena käyttämistä. Koetko, että ase osoittaa sinua kohti?
Etkö voi tuntea iloa Hiljan aarteen jakamisesta meille ja muille lukijoille.
Kirjoittanut: mama
se huomattiin että Hilja mainitsee korvat, mutta et tainnut ymmärtää, mitä Hilja sillä tarkoittaa.
Etkä tainnut ymmärtää, miten ne korvat korjaantuu.
Lueppa se Hiljan aamunavaus, niin huomaat.
Ei siinä ole kyse ollenkaan korvien korjaamisesta, niinkuin tunnut sen ymmärtävän.
Siinä on kysymys Kristuksesta
Hiljan tekstien tarkoitushakuisesta käytöstä, eri tarkoitukseen kuin mihin ne on kirjoitettu, puheenollen...
Onkohan sulla huono päivä tänään - sammakkopäivä? Mulla niitä joskus on ja silloin on silleen, että aina kun avaa suunsa, tuntuu kuin sammakko pullahtaisi ulos.
Tuo ylläoleva todistuksesi hieman helpottaa minuakin. Tunnustat siis jakavasi omaa ymmärrystäsi ja omasta kunniastasi olet huolissasi. Tämä on kyllä ihan väärä palta silloin kirjoitella.
Näillä palstoilla on tarkoitus kirkastaa Kristusta ja Jumalan kunniaa.
Silloin painuu oma kunnia maan rakoon ja sillä ei ole mitään merkitystä. Näiltä palstoilta ei kukaan voi kerätä itselleen kunniaa. Sitä pyrkimystä toki on havaittavissa.
Kirjoittanut: mjoalmme
Tsot tsot:ollaanpa taas sovinnossa.
Ostin tänään kirjan Hilja Aaltosesta
"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa".
Aloin lukea ja suosittelen kaikille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaste ja uudestisyntyminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaste ja uudestisyntyminen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. marraskuuta 2009
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kaste ja essut;: harhakäsitys 2
Erkki Kekolahti kirjoittaa Suomi24 foorumilla :
LAPSIKASTEESTA
Lapsi syntyy syntisenä (Ps. 51:7), eli vauvalla on synnin geeni eli taipumus syntiin, muttei ole tekosyntiä ja pelastuu aina.
Vanhoillislaestadiolaisilla on uskomus, että Jeesus on lunastanut syntyvän vauvankin ja sen vuoksi sillä on elävä usko ja siten vauva kuuluu kastaa ja siinä Jumala tunnustaa ihmisen lapsekseen (KOTIMAA 24.7.2008, MARKO HEIMONEN).
Mutta ne ovat vain uskomuksia, joille Raamatusta ei löydy katetta, mutta seuraavalle löytyy katetta ja Raamattu on totuus.
Myöskin Jeesus on totuus.
Raamatussa lukee: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu (Mark. 16:16).
Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä.
Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut.
Usko ei siis missään tapauksessa tule esim. kasteesta, vaan kuulemisesta, niin Jumalan Sana opettaa.
Eikä seuraavakaan Raamatun kohta sovi vastasyntyneelle: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut (Room. 10:9).
Samanlainen mahdottomuus kastetulle vauvalle löytyy tästä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2 Kor. 13:5).
Pieni lapsi ei siis voi edellä manitulla tavalla olla uskossa ja jos lapsi olisi poikkeustapaus, niin olisi se kyllä Raamatussa mainittu.
Ainakin vanhoillislaestadiolaiset vetoavat seuraavaan Raamatun kohtaan:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle (Luuk. 18:17)
sanaan "lapsi", että se tässä kohden osoittaa selvästi lapsen
uskon esikuvaksi.
Mutta ihminen ei voi muuttua lapseksi kirjaimellisesti.
Selvemmin asia on sanottu toisessa kohdassa: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan (Matt. 18:3).
Siis lasten kaltaisiksi kaikkien on tultava pelastuakseen.
Jokaisen on siis otettava Jumalan Sana ja pelastus vastaan lapsen kaltaisella luottamuksella.
Ja kyllähän viaton lapsi hyvinkin varhain voi tulla uskoonkin, kun hänelle kyseisistä asioista puhutaan.
Kaikki edellä mainittu kumoaa sen, että lapsi olisi uskossa.
Eikä Raamattu mainitse missään kohdassa lapsikastetta tai kerro,
että olisi kastettu lapsi.
Jeesuskin vain siunasi lapsia (Mark. 10:15, 16), ei kastanut, eikä myöskään vaatinut, että lapset olisi vietävä Johannes Kastajan luo kastettaviksi.
Myöskään Johannes Kastaja ei kastanut lapsia, koska vaati
kasteelle tulevilta parannuksen tekemistä.
Jeesuksen esimerkin mukaan lapset
siunataan sellaisissa seurakunnissa, joissa ei kasteta lapsia.
Pysähdyttääkseni sinut harhasta sanon: jos Raamatusta löytyy yksikin kohta, jossa kastetaan
lapsi tai mainitaan lapsikaste, perun tämän kirjoituksen.
Vasta uskoon tulleita kyllä kastetaan, esim. Apt. 2:37-41, Apt. 8:12,13, Apt. 10:41-48, Apt. 18:8 jne.
Kyseinen suunta viittaa siis aina yhteen sanaan "lapsi", mutta se ei
riitä, sillä Raamattu osoittaa selvästi muuta.
Lapsikaste on siis HARHAOPPI!
SIUNAUSTA KAIKILLE!
Lainaukset UT v. 1938
ERKKI KEKOLAHTI
YLIVIESKA
olen kovin iloinen, jos nettiruukun väki lukisi tämän Erkki Kekolahden kirjoituksen.
ymmärtääkseni siinä kuvataan ajauksia lasten kastamisesta ja sitä kautta kasteesta, joita esiintyy myös esikoisten parissa.
esimerkiksi nimimerkki kolmoselta kysyisin, mitä hän ajattelee Erkin pohdinnoista, mikä on totta, missä menee pieleen, jos menee?
Kirjoittanut: mama
Onkohan tässä nyt pienoinen ongelma? Kekolahden juttu taitaa kuvata esikoisten käsitystä pääpiirteissään, vaan kun se on helluntalaisten käsitys... "Uudelleenkastaja" kun on niin huono nimitys, niin on järkeilty sitten niin, että ei kaste merkkaa oikeastaan mitään ihmisen pelastuksen suhteen, kunhan merkataan nimi kirkon kirjoihin.
Vai?
Kirjoittanut: MikkoL
saanen ottaa maman kommentin esioisten keskuudesta tulevana vahvistuksena sille, että avauksen mielipiteissä ei ole mitään olennaisesti eroavaa essujen kastekäsiykseen nähden.
näin olen itsekin ulkopuolisena asian ymmärtänyt näitä keskusteluja seuratessani.
kuten mama kirjoittaa, asioita ei ehkä tahdota ilmaista näin jyrkästi, vaan todellisia näkemyksiä peitellään eikä niistä puhuta.
kuten sanottu, jos tämä käsitykseni on väärä, on arvokasta että joku auttaisi minua näkemään, mikä on totuus.
otin tämän esimerkin, koska Erkki kertoo selvin sanoin ja pelkäämättä mitä ajattelee.
hän tuo samalla esiin asian, joka on essujen parissa asustava kasteeseen liittyvä harhakäsitys numero due.
"Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä."
viattomien lasten pelastuminen on niin syvässä esikoisten kristillisyydessä, että sitä voidaan pitää liikkeelle ominaisena opinkäsityksenä.
jokainen, joka uskaltaa tähän pyhänä pidettyyn tosiasiaan puuttua, saa välittömästi syytteen "sinä tuomitset viattomia lapsia helvettiin."
erityisesti näin sanotaan, kun puhutaan kadottavasta perisynnistä.
jos kerran perisynnin jälkeen kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä syyllisiä, eihän silloin kukaan muu pelastu kuin se, jonka Jumala pelastaa oman tahtonsa mukaisesti.
kuinka epäoikeudenmukaiseksi hirviöksi me Jumalan siis teemme, joka luo ihmisiä suoraan helvetin tuleen?
Kirjoittanut: Haamul
Raamattu ilmoittaa, että vain Vapahtajan uhri tekee ihmisistä pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.
Ei mitään puhetta ihmisen iästä.
On siis jopa niin, että Jumala on jo ennen maailman perustamista päättänyt tämä asian näin. Raamatun mukaan muualla ei ole ihmiskunnalle pyhyyttä ja puhtautta, eikä viattomuutta, kuin Kristuksessa. Esim. Ef. 1:4.
Myös Gal. 3:22 vahvistaa, että koko ihmiskunta (kaikki!) on ja pysyy synnin vankilassa - elleivät usko Vapahtajaan:
"Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen."
Ei tuossakaan lue: "kaikki, paitsi ihan pienet lapset".
Kysehän ei olekaan Jumalan julmuudesta, vaan armahtavaisuudesta! Sillä Hän tietää ja muistaa KOKO ihmiskunnan tomuksi. Siksi Hän antoi Poikansa meille pelastukseksi. Hän antoi Hänet meille erottelematta ihmistä iän mukaan. Ei vanhempi ihminen ole sen vähemmin tai enemmin omassa itsessään pelkkää tomua kuin vauva.
Se asia, mikä Jumalan edessä erottaa viattomaksi luetun ihmisen viallisesta, ei ole ikä, vaan USKO. Usko ainoastaan! Usko Kasteen Herraan.
Kirjoittanut: Rami
Hulluinhuonelainen 1572. Jokaisen, joka tuntee turmeltuneen luontonsa, on tunnustettava Daavidin kanssa, että hän on synnissä siinnyt ja syntynyt syntisestä siemenestä. Tämä syntinen siemen ei suinkaan ole synnitöntä pyhän edessä, vaikka syntinen taipumus ei ole vielä ehtinyt kehittyä. Kaikki lapset ovat siten luonnostaan vihan lapsia. Ei auta, että järki tässä riitelee luonnon yleistä lakia vastaan. Jos kastamattomat lapset siis tulevat autuaiksi, eivät he tule autuaiksi viattomuutensa tähden, vaan sen tähden, että he uskovat Kristukseen.
…Sanomme lasten olevan viattomia, ei sen tähden, että he olisivat synnittömiä, vaan siksi, että he eivät ole vielä tehneet mitään tahallista syntiä.
Tänään viimeksi saarnaaja Panula selitti, kuinka Jeesus vaati Nikodeemukselta uutta syntymää ja kaikilta muiltakin, myös kristittyjen lapsilta. Tähän asti oikein. Sitten hän todisti kuinka vastasyntyneellä lapsella on perisynti, mutta hän pelastuu syntymäuskolla, ei viattomuudellaan.
Minulle jää epäselväksi missä on heidän uusi syntymänsä, mitä hän juuri oli vaatimassa kaikilta pelastuksen ehtona? Hän selitti, että lapsi on autuas niin kauan kun erottaa hyvän ja pahan. Kun lapselle tulee tunnon vaivoja tekosyneistään ja saa ne anteeksi, siinä on hänen uusisyntymänsä.
Herää kysymys voiko olla uskossa ilman uutta syntymää? Niinhän tuon perusteella pienellä lapsella on.
Vai syntyykö lapsi luonnollisessa syntymässä myös hengellisesti?
Kun lapsi sitten AINA menettää tekosynnin kauta lapsen uskonsa, hän syntyy taas uudelleen katumuksen ja syntien anteeksisaamisen kautta.
Mikä sekasotku.
Kirjoittanut: kolmonen
Etkö sinä Rami tiedä milloin sinulla olisi usko tullut omakohtaiseksi, vai onko se tullut olenkaan? Toisilla se voi tapahtua melko nuorena, mutta toiset voi kulkea pitkään saattojoukossa, ennen kuin usko kirkastuu omalle kohdalle.
Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että te tulette murheellisiksi ja sanoo myös murheellisia autuaiksi. Totisesti on se autuas, joka tuntee syntinsä ja tulee siitä murheelliseksi ja alkaa etsimään apua. Tämä ei tapahdu vain kerran, vaan useasti, sillä ei ihmisestä tule enkeliä edes uudessa syntymisessä.
"Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut."
Osikohan näin? Oteita sivulta: http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/180308_d.htm
ÄÄNET KANTAVAT KOHTUUN
Syntymänsä hetkellä vauva on kyennyt oppimaan ja muistamaan jo noin 2 kuukautta. Vaikka lapsivesi, sikiökalvot, kohtu ja äidin vatsanpeitteet vaimentavat ääniä, kohdussa ei ole koskaan hiljaista.
SIKIÖN KUULO OLETETTUA PAREMPI
SIKIÖ OPPII KUULEMASTAAN
Sikiö myös muistaa kuulemansa.
Kirjoittanut: Rami
kolmonen: "Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa."
Ehkä sinun mielestäsi. Näytä minulle paikka missä Luther on tuota mieltä.
Et löydä Lutherilta tuota väitettä. Sanooko raamattu jossain niin?
Itse uskon uudesti syntyneeni kasteessa. Päivämäärä on kastetodistuksessani, jota en nyt viitsi ruveta kaivmaan esiin.
Usko tulee kuulemisesta. Mihin sitten perustuu väite, että kaikki lapset syntyvät uskossa, vaikka eivät kuule evankeliumia?
Kristittyjen lapset ovat ihan eri asemassa tuossa suhteessa kuin pakanoiden lapset.
Hei kolmonen. Sinä kirjoittelet kuulopuheita. Minä käväisin kysymästä Lutherilta ja näin hän vastasi:
HENGELLINEN
KOLMINAISUUSVIIKKO.
Pyhän Kolminaisuuden päivä.
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Joh. 3:3.
Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi...
LAPSIKASTEESTA
Lapsi syntyy syntisenä (Ps. 51:7), eli vauvalla on synnin geeni eli taipumus syntiin, muttei ole tekosyntiä ja pelastuu aina.
Vanhoillislaestadiolaisilla on uskomus, että Jeesus on lunastanut syntyvän vauvankin ja sen vuoksi sillä on elävä usko ja siten vauva kuuluu kastaa ja siinä Jumala tunnustaa ihmisen lapsekseen (KOTIMAA 24.7.2008, MARKO HEIMONEN).
Mutta ne ovat vain uskomuksia, joille Raamatusta ei löydy katetta, mutta seuraavalle löytyy katetta ja Raamattu on totuus.
Myöskin Jeesus on totuus.
Raamatussa lukee: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu (Mark. 16:16).
Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä.
Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut.
Usko ei siis missään tapauksessa tule esim. kasteesta, vaan kuulemisesta, niin Jumalan Sana opettaa.
Eikä seuraavakaan Raamatun kohta sovi vastasyntyneelle: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut (Room. 10:9).
Samanlainen mahdottomuus kastetulle vauvalle löytyy tästä: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2 Kor. 13:5).
Pieni lapsi ei siis voi edellä manitulla tavalla olla uskossa ja jos lapsi olisi poikkeustapaus, niin olisi se kyllä Raamatussa mainittu.
Ainakin vanhoillislaestadiolaiset vetoavat seuraavaan Raamatun kohtaan:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle (Luuk. 18:17)
sanaan "lapsi", että se tässä kohden osoittaa selvästi lapsen
uskon esikuvaksi.
Mutta ihminen ei voi muuttua lapseksi kirjaimellisesti.
Selvemmin asia on sanottu toisessa kohdassa: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan (Matt. 18:3).
Siis lasten kaltaisiksi kaikkien on tultava pelastuakseen.
Jokaisen on siis otettava Jumalan Sana ja pelastus vastaan lapsen kaltaisella luottamuksella.
Ja kyllähän viaton lapsi hyvinkin varhain voi tulla uskoonkin, kun hänelle kyseisistä asioista puhutaan.
Kaikki edellä mainittu kumoaa sen, että lapsi olisi uskossa.
Eikä Raamattu mainitse missään kohdassa lapsikastetta tai kerro,
että olisi kastettu lapsi.
Jeesuskin vain siunasi lapsia (Mark. 10:15, 16), ei kastanut, eikä myöskään vaatinut, että lapset olisi vietävä Johannes Kastajan luo kastettaviksi.
Myöskään Johannes Kastaja ei kastanut lapsia, koska vaati
kasteelle tulevilta parannuksen tekemistä.
Jeesuksen esimerkin mukaan lapset
siunataan sellaisissa seurakunnissa, joissa ei kasteta lapsia.
Pysähdyttääkseni sinut harhasta sanon: jos Raamatusta löytyy yksikin kohta, jossa kastetaan
lapsi tai mainitaan lapsikaste, perun tämän kirjoituksen.
Vasta uskoon tulleita kyllä kastetaan, esim. Apt. 2:37-41, Apt. 8:12,13, Apt. 10:41-48, Apt. 18:8 jne.
Kyseinen suunta viittaa siis aina yhteen sanaan "lapsi", mutta se ei
riitä, sillä Raamattu osoittaa selvästi muuta.
Lapsikaste on siis HARHAOPPI!
SIUNAUSTA KAIKILLE!
Lainaukset UT v. 1938
ERKKI KEKOLAHTI
YLIVIESKA
olen kovin iloinen, jos nettiruukun väki lukisi tämän Erkki Kekolahden kirjoituksen.
ymmärtääkseni siinä kuvataan ajauksia lasten kastamisesta ja sitä kautta kasteesta, joita esiintyy myös esikoisten parissa.
esimerkiksi nimimerkki kolmoselta kysyisin, mitä hän ajattelee Erkin pohdinnoista, mikä on totta, missä menee pieleen, jos menee?
Kirjoittanut: mama
Onkohan tässä nyt pienoinen ongelma? Kekolahden juttu taitaa kuvata esikoisten käsitystä pääpiirteissään, vaan kun se on helluntalaisten käsitys... "Uudelleenkastaja" kun on niin huono nimitys, niin on järkeilty sitten niin, että ei kaste merkkaa oikeastaan mitään ihmisen pelastuksen suhteen, kunhan merkataan nimi kirkon kirjoihin.
Vai?
Kirjoittanut: MikkoL
saanen ottaa maman kommentin esioisten keskuudesta tulevana vahvistuksena sille, että avauksen mielipiteissä ei ole mitään olennaisesti eroavaa essujen kastekäsiykseen nähden.
näin olen itsekin ulkopuolisena asian ymmärtänyt näitä keskusteluja seuratessani.
kuten mama kirjoittaa, asioita ei ehkä tahdota ilmaista näin jyrkästi, vaan todellisia näkemyksiä peitellään eikä niistä puhuta.
kuten sanottu, jos tämä käsitykseni on väärä, on arvokasta että joku auttaisi minua näkemään, mikä on totuus.
otin tämän esimerkin, koska Erkki kertoo selvin sanoin ja pelkäämättä mitä ajattelee.
hän tuo samalla esiin asian, joka on essujen parissa asustava kasteeseen liittyvä harhakäsitys numero due.
"Jotkut sanovat lapsen olevan uskon esikuva. Vastasyntynyt lapsi ei kylläkään ole uskossa, mutta on viaton ja pelastuu aina.
Ja myöhemminkin lapsi pelastuu
määrättyyn hetkeen asti, vaikka ei olisi kuullut sanaakaan Jumalasta ja Jeesuksesta.
Minäkin kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran vasta koulun
penkillä."
viattomien lasten pelastuminen on niin syvässä esikoisten kristillisyydessä, että sitä voidaan pitää liikkeelle ominaisena opinkäsityksenä.
jokainen, joka uskaltaa tähän pyhänä pidettyyn tosiasiaan puuttua, saa välittömästi syytteen "sinä tuomitset viattomia lapsia helvettiin."
erityisesti näin sanotaan, kun puhutaan kadottavasta perisynnistä.
jos kerran perisynnin jälkeen kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä syyllisiä, eihän silloin kukaan muu pelastu kuin se, jonka Jumala pelastaa oman tahtonsa mukaisesti.
kuinka epäoikeudenmukaiseksi hirviöksi me Jumalan siis teemme, joka luo ihmisiä suoraan helvetin tuleen?
Kirjoittanut: Haamul
Raamattu ilmoittaa, että vain Vapahtajan uhri tekee ihmisistä pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.
Ei mitään puhetta ihmisen iästä.
On siis jopa niin, että Jumala on jo ennen maailman perustamista päättänyt tämä asian näin. Raamatun mukaan muualla ei ole ihmiskunnalle pyhyyttä ja puhtautta, eikä viattomuutta, kuin Kristuksessa. Esim. Ef. 1:4.
Myös Gal. 3:22 vahvistaa, että koko ihmiskunta (kaikki!) on ja pysyy synnin vankilassa - elleivät usko Vapahtajaan:
"Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen."
Ei tuossakaan lue: "kaikki, paitsi ihan pienet lapset".
Kysehän ei olekaan Jumalan julmuudesta, vaan armahtavaisuudesta! Sillä Hän tietää ja muistaa KOKO ihmiskunnan tomuksi. Siksi Hän antoi Poikansa meille pelastukseksi. Hän antoi Hänet meille erottelematta ihmistä iän mukaan. Ei vanhempi ihminen ole sen vähemmin tai enemmin omassa itsessään pelkkää tomua kuin vauva.
Se asia, mikä Jumalan edessä erottaa viattomaksi luetun ihmisen viallisesta, ei ole ikä, vaan USKO. Usko ainoastaan! Usko Kasteen Herraan.
Kirjoittanut: Rami
Hulluinhuonelainen 1572. Jokaisen, joka tuntee turmeltuneen luontonsa, on tunnustettava Daavidin kanssa, että hän on synnissä siinnyt ja syntynyt syntisestä siemenestä. Tämä syntinen siemen ei suinkaan ole synnitöntä pyhän edessä, vaikka syntinen taipumus ei ole vielä ehtinyt kehittyä. Kaikki lapset ovat siten luonnostaan vihan lapsia. Ei auta, että järki tässä riitelee luonnon yleistä lakia vastaan. Jos kastamattomat lapset siis tulevat autuaiksi, eivät he tule autuaiksi viattomuutensa tähden, vaan sen tähden, että he uskovat Kristukseen.
…Sanomme lasten olevan viattomia, ei sen tähden, että he olisivat synnittömiä, vaan siksi, että he eivät ole vielä tehneet mitään tahallista syntiä.
Tänään viimeksi saarnaaja Panula selitti, kuinka Jeesus vaati Nikodeemukselta uutta syntymää ja kaikilta muiltakin, myös kristittyjen lapsilta. Tähän asti oikein. Sitten hän todisti kuinka vastasyntyneellä lapsella on perisynti, mutta hän pelastuu syntymäuskolla, ei viattomuudellaan.
Minulle jää epäselväksi missä on heidän uusi syntymänsä, mitä hän juuri oli vaatimassa kaikilta pelastuksen ehtona? Hän selitti, että lapsi on autuas niin kauan kun erottaa hyvän ja pahan. Kun lapselle tulee tunnon vaivoja tekosyneistään ja saa ne anteeksi, siinä on hänen uusisyntymänsä.
Herää kysymys voiko olla uskossa ilman uutta syntymää? Niinhän tuon perusteella pienellä lapsella on.
Vai syntyykö lapsi luonnollisessa syntymässä myös hengellisesti?
Kun lapsi sitten AINA menettää tekosynnin kauta lapsen uskonsa, hän syntyy taas uudelleen katumuksen ja syntien anteeksisaamisen kautta.
Mikä sekasotku.
Kirjoittanut: kolmonen
Etkö sinä Rami tiedä milloin sinulla olisi usko tullut omakohtaiseksi, vai onko se tullut olenkaan? Toisilla se voi tapahtua melko nuorena, mutta toiset voi kulkea pitkään saattojoukossa, ennen kuin usko kirkastuu omalle kohdalle.
Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että te tulette murheellisiksi ja sanoo myös murheellisia autuaiksi. Totisesti on se autuas, joka tuntee syntinsä ja tulee siitä murheelliseksi ja alkaa etsimään apua. Tämä ei tapahdu vain kerran, vaan useasti, sillä ei ihmisestä tule enkeliä edes uudessa syntymisessä.
"Lisäksi Raamatussa lukee: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room. 10:17) ja vastasyntynythän ei ole tätä vielä kuullut."
Osikohan näin? Oteita sivulta: http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/180308_d.htm
ÄÄNET KANTAVAT KOHTUUN
Syntymänsä hetkellä vauva on kyennyt oppimaan ja muistamaan jo noin 2 kuukautta. Vaikka lapsivesi, sikiökalvot, kohtu ja äidin vatsanpeitteet vaimentavat ääniä, kohdussa ei ole koskaan hiljaista.
SIKIÖN KUULO OLETETTUA PAREMPI
SIKIÖ OPPII KUULEMASTAAN
Sikiö myös muistaa kuulemansa.
Kirjoittanut: Rami
kolmonen: "Kysy Lutherilta mitä mieltä hän on asiasta. Mielestäni hänen mukaan noin seitsemän vuotias lapsi alkaa eroittaan hyvän ja pahan, eli on siihen asti lapsenuskossa."
Ehkä sinun mielestäsi. Näytä minulle paikka missä Luther on tuota mieltä.
Et löydä Lutherilta tuota väitettä. Sanooko raamattu jossain niin?
Itse uskon uudesti syntyneeni kasteessa. Päivämäärä on kastetodistuksessani, jota en nyt viitsi ruveta kaivmaan esiin.
Usko tulee kuulemisesta. Mihin sitten perustuu väite, että kaikki lapset syntyvät uskossa, vaikka eivät kuule evankeliumia?
Kristittyjen lapset ovat ihan eri asemassa tuossa suhteessa kuin pakanoiden lapset.
Hei kolmonen. Sinä kirjoittelet kuulopuheita. Minä käväisin kysymästä Lutherilta ja näin hän vastasi:
HENGELLINEN
KOLMINAISUUSVIIKKO.
Pyhän Kolminaisuuden päivä.
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Joh. 3:3.
Kristus esiintyy erinomaisena opettajana, jonka vertaista Nikodeemus ei vielä ikinä ole kuullut; sen tähden hän ei häntä ymmärräkään. Sen hän vain käsittää, ettei hän vielä ole uudestisyntynyt. Mutta hän ei tiedä, kuinka hänkin pääsisi uudesti syntymään. Ajattelepa sinäkin, mitä Herra tällä lauseellaan tarkoittaa! Jos näet kukaan ei voi uudesti syntymättä nähdä Jumalan valtakuntaa, niin seuraa siitä, että me sellaisina kuin isästä ja äidistä olemme syntyneet tähän maailmaan, auttamattomasti joudumme kadotukseen. Mutta surkean surkeaa on, kun ihmisille ei opeteta mitään uudestisyntymisestä, vaan neuvotaan heitä luottamaan vain omiin tekoihinsa: niiden kautta muka tullaan autuaaksi. Mutta miten sopiikaan moinen oppi näihin Kristuksen sanoihin? Sanotaan: hyvät teot tekevät autuaaksi; Kristus sanoo: ellet synny uudesti, et tule autuaaksi...
Kaste ja essut;: harhakäsitys 1
nettiruukun keskustelujen suosittuja vakioaiheita on kasteen merkitys erityisesti, mitä tulee pienten lasten kastamiseen.
näiden väittelyiden ja ajatusten selvittelyjen pohjavirtana näen usein aivan älyttömän harhakäsityksen, joka on kovin sitkeässä.
käsitys on kuin patinaa, joka on syöpynyt oikein kunnolla kiinni esikoislestadiolaisen kansan sydämiin ja sieluihin, ja jota ei oikein näytä millään järkipuheella saavan sieltä irti.
tämä on näkynyt nyt taas loppukesän ja alkusyksyn aikana nruukun keskusteluissa, ja varsinainen tykistökeskitys alkaa usein elävän uskon puolesta, kun asia otetaan esille.
ja kuitenkin kyseessä on täydellinen harhakäsitys. ammutaan olematonta maalia.
kastetta koskeva harhakäsitys numero uno ilmaistaan esimerkiksi näin:
"ihmisen täytyy henkilökohtaisesti syntyä uudelleen ylhäältä. pelkkä kastaminen kirkon jäseneksi ja nimen antaminen ei pelasta."
ja sitten alkaa varsin toimelias ja väkevä, Raamatun sanalla perusteltu kamppailu sitä vastaan, että joku tulisi autuaaksi vain sen perusteella, että on kastettu.
kun asian raamatullinen perusta on saatu selväksi, löytyy elävästä elämästä lukematon määrä vakuuttavia todisteita siitä, että on paljon luterilaisia kastettuja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä ihmistä ja joilla ei ole juuri mitään käsitystä uskonasioista tai kiinnostusta niihin.
joku kerran uskaltautui antamaan tilastojakin, hänen mukaansa 90 prosenttia Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä on tällaisia lapsikasteen saaneita väärässä luottamuksessa olevia ihmisiä.
miten niin harhakäsitys?
eikös tuo ole aivan totta, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä?
sanoohan Raamattu selvästi, että joka ei synny uudelleen ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan?
ja kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa monilla vankoilla Raamatun lauseilla, jotka todistavat samaa ja painottavat uskon merkitystä.
ja sitten, kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa osoittamalla vääjäämättömin henkilökohtaisin todistein, että Suomen ev.lut. kirkossa on paljon "kastettuja pakanoita" jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä.
ja sitten levy voidaan varmuudeksi aloittaa taas alusta, sanoohan Raamattukin näin.
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
ja sanoohan Raamattukin niin
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
... ad infinitum
tämä on sielunvihollisen kavala juoni.
hän tuskin vihaa mitään niin syvästi, kuin kastetta ja erityisesti pienten lasten kastetta kristityssä kodissa, juhlahetkeä, jota ympäröi niin siunattu kirkkaus, syvä ilo uuden ihmisen syntymästä ja Jumalan Sanan äärettömän suuret lupaukset ihmiselle, jota Jumala rakastaa.
"sallikaa lasten tulla minun tyköni"
ei wihollinen sitten millään sallisi ja tahtoo riistää tuon Jumalan valtakunnan vaarallisen aseen, kasteen, jota tuonelan portit eivät voita.
mikä ihmeen juoni?
ei tässä ole mistään Saatanan juonista kyse, vaan mehän sanomme, niinkuin on Raamatussa kirjoitettu ja niinkuin omin silmin voimme kaikki nähdä.
ihminen ei voi pelastua ilman uskoa ja aikamme suomalainen yhteiskunta on täynnä kastettuja pakanoita, jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä, ehkä 90 prosenttia, jos oikein arvioimme. Siis ylivoimaisesti suurin osa.
lapsikaste on suuri harha, joka ei tee muuta kuin lietsoo jumalattomuutta ja väärää rauhaa kansan keskuuteen.
ei siinä tapahdu mitään uudestisyntymistä, siis kasteessa, vaan uudestisyntyminen on ....
näinhän Raamattu sanoo...
jne
näemmehjän tämän ihan omin silmin
jne.
... ad infinitum
no minä sanon mikä harha.
koetahan tarkata, mitä lumiukko sanoo, ehkä ulkopuolinen näkee jotain, jota esikosilestadiolaisuuden sisältä on hankalampi erottaa?
tahdotaan pitää kiinni isien opetuksesta, sellaisesta uskosta kuin se on herätyksen siunatuista alkuajoista ollut, sellaisesta uskosta, jota emoseurakunta on aina pitänyt esillä totuuden valona, vakaasti ja horjumatta. Pitäydytään kiinni siinä, mitä on lapsena opittu ja mitä on omille lapsille opetettu.
näin on hyvä.
mutta siinä voi käydä niin, että rukiisen Jumalan Sanan leivän sekaan on tullut pikkusen vihollisen sekoittamaa valhevehnää.
täytyy olla tarkkana kuin porkkana.
essujen parissa elää harhakäsitys kasteesta, joka vääristää kaikki keskustelut tästä aiheesta ja johtaa ajatukset hurskaan näköisesti väärille raiteille.
se on kavala harha, jota ei helposti huomaa.
niin kavala, että vaikka sitä uudelleen ja uudelleen tahdotaan tuoda esiin, niin se vaan ei mene kalloon.
ei uskota totuutta, vaan uskotaan tuo harha ja käydään sitten taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuin ne olisivat vaarallisia lohikäärmeitä.
kristittyjen aika ja energia menee varjonyrkkeilyyn, jota ei voi koskaan voittaa.
ovelaa!
ja sangen kavalaa!
essujen keskusteluissa näkyy voimakkaasti tällainen ajatus:
kaste ei yksin riitä pelastukseen, vaan tarvitaan myös henkilökohtainen uudestisyntyminen ylhäältä.
Tässä on kaksi pahaa mokaa:
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
ei mikään kristillinen kirkko maanpäällä tämmöistä älyttömyyttä opeta.
mutta sitä vastaan tapellaan sekä Raamatun että kokemuksen avulla henkeen ja vereen.
varjonyrkkeilyä.
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
tämä on totaalisesti, ei 90% vaan 100% vastoin pyhän Raamatun opetusta ja on vaarallinen harhaoppi, joka vaivaa Jeesuksen omia.
Kirjoittanut: Rami
Joh. 3:ssa Jeesus asettaa uuden syntymisen ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Norpan mukaan se voi tapahtua vain evankeliumin saarnan kautta, ei kasteessa, joka sisältää saman evankeliumin.
Raamatussa on sama asia esitetty myös toisin sanoin.
Onko tässä sama tilanne. Jos syödään Jeesuksen (ihmisen pojan) liha ja veri hengellisesti evankeliumin kautta, niin siinä se on pätevä, mutta ei sakramentillisessa syömisessä ja juomisessa, pyhässä ehtoollisessa?
Joh. 6:53 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kirjoittanut: kolmonen
Summa summarum, Mikko kannattaa kirkon oppia ja on samaa mieltä pappien kanssa, jotka kastetilaisuudessa sanovat, että tämä lapsi on nyt siirretty perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja ei siis usko Jeesuksen sanoja:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä esittämäsi asia on esikoisuuden kannalta niin tärkeä ja vahvoja tunteita herättävä, että avaan sille oman palstan.
Kirjoittanut: kolmonen
Mikon teesit mokista:
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
Kuka mokaa, kun Jeesus sanoo:
Joh.16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Tunteeko alle kolmenkuukauden ikäinen lapsi uudensyntymisen kipua?
Paavali kirjoittaa Galatalaisille, jotka ovat jo tulleet kristityiksi, mutta ovat alkaneet uskoa valheapostoleita:
4:19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
Kuitenkin Mikkokin lainaa useasti vain kohtaa:
Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta jättää pois loppuosan:
mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Monet raamatun kohdat sanovat uskon pelastavan, eivätkä mainitse mitään kasteesta. Esim:
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Apt.16:30. Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31. Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi
tulee.
Apt.2:14. Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.
Kirjoittanut: MikkoL
nämä ovat hyviä kommentteja ja nostavat esiin keskeisiä pyhän Raamatun kohtia palstan aiheesta.
ensin tästä jälkimmäisestä viestistäsi.
kirjoitan sellaista harhakäsitystä vastaan, että joku kirkko muka opettaisi kasteen pelastavan ilman uskoa.
tuota kärkeä et ehkä aivan sisäistänyt?
sillä olet aivan oikeassa, että Uuden testamentin kirjoitukset läpeensä korostavat Jumalan Sanan uskomisen merkitystä.
Usko Sanaan on itse asiassa koko Raamatun läpi käyvä ydinviesti.
"(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi."
1 MS 15:6 Biblia 1776
otat Johannes 16:20-22 esimerkiksi uudestisyntymisen kivuista, siis Jumalan Sanaa kuulevan ja omantunnon tuskia kokevan ihmisen ahdistuksen, ennenkuin evankeliumin Sana rohkaisee hänet uskomaan synnit anteeksi lestadiolaisen - ja monen muunkin herätyksen - armojärjestyksen mukaan.
mutta laitan tähän tuon kohdan viiteyhteydessään tähän uudelleen, ja näemme, ettei Jeesus tässä puhu varsinaisesti uudestisyntymisestä samalla tavoin kuin keskustelussa Nikodemuksen kanssa.
Jäähyväispuheessaan hän lohduttaa läheisimpiä seuraajiaan, jotka eivät aavista, minkä kauhean surun ja murheen ja kivun keskelle he kohta joutuvat, kun Mestari vangitaan, tuomitaan ja naulitaan ristille.
siis Herra otetaan heiltä pois.
tämä ei ole siis pietistisen järjestyksen mukaisen uudestisyntymisen kuvausta varsinaisesti tässä.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Joh 16:17-23 Biblia 1776
otat esiin Galatalaiskirjeen kohdan 4:19
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"
kiitoksia tästä, sillä tämä jae jäi minulta huomaamatta, kun kokosin tuolla Uuden testamentin kirjoituksia aiheesta "uudestisyntyminen".
Silloin löysin apostoli Paavalilta tuon "uudestisyntymisen peso" kohdan Tiituksen kirjeestä, jota laajalti käytetään, kun keskustellaan pyhästä kasteesta.
kysymme taas, tarkoittaako "kivulla synnyttää" tässä uudestisyntymistä siinä mielessä, kuin toisella palstalla lainaamani Erkki asiasta kirjoitti nyt elokuussa 2009 (olisi hienoa jos kolmonen antaisit oman näkemyksesi Erkin tekstistä)
Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Gal 4:15-21 Biblia 1776
Uudemmissa käännöksissä kolmosen esille ottama pyhän Raamatun kohta kuuluu
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
KR 1938
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
KR 1992
Galatan alueella (nykyisen Turkin maisemissa) on apostoli Paavalin lähetystyön seurauksena syntynyt kristillinen seurakunta.
näyttää siltä, että tähän seurakuntaan on kuulunut myös paikallisia juutalaisia, jotka ovat tulleet uskomaan että Jeesus on Kristus, Messias.
Paavali sai kokea niin sydämellistä rakkautta heidän puoleltaan, että nämä olisivat pyydettäessä jopa kaivaneet silmät päästään ja antaneet hänelle!
Mutta nyt on tullut toisia opettajia, jotka ilmeisesti tahtovat korottaa Mooseksen lain merkitystä - viedä nämä galatalaiset kristityt takaisin lain alle, vapaan Saaran luota Hagar orjan luo.
Paavali ei lainkaan puhu tässä näiden galatalaisten syntymisestä uudelleen.
Koko tuo ilmaus ei oikein näytä kuuluvan apostolin sanastoon Tiitus 3:5 lukuunottamatta.
Apostoli puhuu tässä itsestään.
Hän, Paavali, on ikäänkuin synnyttänyt galatalaiset kristityt oikein kivulla ja tuskalla.
Nyt, näiden valheopettajien tähden, hänen on käytävä koko tuo prosessi uudestaan ja perusteellisesti korjattava, mikä on mennyt pieleen.
Koko kristikunta saa olla kiitollinen, että Paavali ei jättänyt galatalaisia oman onnensa nojaan valheopettajien käsiin.
meille on Uudessa testamentissa säilynyt tämä ihmeellinen kirje, joka on erityisesti protestanttisessa maailmassa kaikkein keskeisimpiä ihmisen jumalasuhteesta kertovia Uuden testamentin tekstejä.
Galatalaiskirje on niin väkevä, että sen opiskelu Lutherin massiivisen selitysteoksen avulla aiheutti närää eräiden esikoisten parissa ainakin Lahden suunnalla.
laitan tähän alkukielellä tuon tärkeän jakeen Gal 4:19, jotta näemme, onko KR 1992 käännös tarkka vai tapansa mukaan selittelyä...
sehän ei ole sisällöltään toinen kuin Biblian käännös, mutta antaa selvemmän torven törähdyksen suomeksi mistä synnyttämisestä tässä on kyse.
τεκνία μου, οὓς πάλιν ὠδίνω, μέχρις οὗ μορφωθῇ Χριστὸς ἐν ὑμῖν·
teknio mou "minun pienet lapseni, vauvani"
ous "joiden"
palin "uudestaan, taas kerran"
odino "koen synnytyskipuja"
näemme, että suomennoksista juuri KR 1992 on sisällöltään kaikkein tarkin ja kieliasultaan paras:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
"teknion" sanan voisi ehkä kääntää näinkin
Pikkaraiseni, kultaseni, vauvelini...
koska sana viittaa nimenomaan aivan pieniin ipanoihin
näiden väittelyiden ja ajatusten selvittelyjen pohjavirtana näen usein aivan älyttömän harhakäsityksen, joka on kovin sitkeässä.
käsitys on kuin patinaa, joka on syöpynyt oikein kunnolla kiinni esikoislestadiolaisen kansan sydämiin ja sieluihin, ja jota ei oikein näytä millään järkipuheella saavan sieltä irti.
tämä on näkynyt nyt taas loppukesän ja alkusyksyn aikana nruukun keskusteluissa, ja varsinainen tykistökeskitys alkaa usein elävän uskon puolesta, kun asia otetaan esille.
ja kuitenkin kyseessä on täydellinen harhakäsitys. ammutaan olematonta maalia.
kastetta koskeva harhakäsitys numero uno ilmaistaan esimerkiksi näin:
"ihmisen täytyy henkilökohtaisesti syntyä uudelleen ylhäältä. pelkkä kastaminen kirkon jäseneksi ja nimen antaminen ei pelasta."
ja sitten alkaa varsin toimelias ja väkevä, Raamatun sanalla perusteltu kamppailu sitä vastaan, että joku tulisi autuaaksi vain sen perusteella, että on kastettu.
kun asian raamatullinen perusta on saatu selväksi, löytyy elävästä elämästä lukematon määrä vakuuttavia todisteita siitä, että on paljon luterilaisia kastettuja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä ihmistä ja joilla ei ole juuri mitään käsitystä uskonasioista tai kiinnostusta niihin.
joku kerran uskaltautui antamaan tilastojakin, hänen mukaansa 90 prosenttia Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä on tällaisia lapsikasteen saaneita väärässä luottamuksessa olevia ihmisiä.
miten niin harhakäsitys?
eikös tuo ole aivan totta, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä?
sanoohan Raamattu selvästi, että joka ei synny uudelleen ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan?
ja kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa monilla vankoilla Raamatun lauseilla, jotka todistavat samaa ja painottavat uskon merkitystä.
ja sitten, kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa osoittamalla vääjäämättömin henkilökohtaisin todistein, että Suomen ev.lut. kirkossa on paljon "kastettuja pakanoita" jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä.
ja sitten levy voidaan varmuudeksi aloittaa taas alusta, sanoohan Raamattukin näin.
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
ja sanoohan Raamattukin niin
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
... ad infinitum
tämä on sielunvihollisen kavala juoni.
hän tuskin vihaa mitään niin syvästi, kuin kastetta ja erityisesti pienten lasten kastetta kristityssä kodissa, juhlahetkeä, jota ympäröi niin siunattu kirkkaus, syvä ilo uuden ihmisen syntymästä ja Jumalan Sanan äärettömän suuret lupaukset ihmiselle, jota Jumala rakastaa.
"sallikaa lasten tulla minun tyköni"
ei wihollinen sitten millään sallisi ja tahtoo riistää tuon Jumalan valtakunnan vaarallisen aseen, kasteen, jota tuonelan portit eivät voita.
mikä ihmeen juoni?
ei tässä ole mistään Saatanan juonista kyse, vaan mehän sanomme, niinkuin on Raamatussa kirjoitettu ja niinkuin omin silmin voimme kaikki nähdä.
ihminen ei voi pelastua ilman uskoa ja aikamme suomalainen yhteiskunta on täynnä kastettuja pakanoita, jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä, ehkä 90 prosenttia, jos oikein arvioimme. Siis ylivoimaisesti suurin osa.
lapsikaste on suuri harha, joka ei tee muuta kuin lietsoo jumalattomuutta ja väärää rauhaa kansan keskuuteen.
ei siinä tapahdu mitään uudestisyntymistä, siis kasteessa, vaan uudestisyntyminen on ....
näinhän Raamattu sanoo...
jne
näemmehjän tämän ihan omin silmin
jne.
... ad infinitum
no minä sanon mikä harha.
koetahan tarkata, mitä lumiukko sanoo, ehkä ulkopuolinen näkee jotain, jota esikosilestadiolaisuuden sisältä on hankalampi erottaa?
tahdotaan pitää kiinni isien opetuksesta, sellaisesta uskosta kuin se on herätyksen siunatuista alkuajoista ollut, sellaisesta uskosta, jota emoseurakunta on aina pitänyt esillä totuuden valona, vakaasti ja horjumatta. Pitäydytään kiinni siinä, mitä on lapsena opittu ja mitä on omille lapsille opetettu.
näin on hyvä.
mutta siinä voi käydä niin, että rukiisen Jumalan Sanan leivän sekaan on tullut pikkusen vihollisen sekoittamaa valhevehnää.
täytyy olla tarkkana kuin porkkana.
essujen parissa elää harhakäsitys kasteesta, joka vääristää kaikki keskustelut tästä aiheesta ja johtaa ajatukset hurskaan näköisesti väärille raiteille.
se on kavala harha, jota ei helposti huomaa.
niin kavala, että vaikka sitä uudelleen ja uudelleen tahdotaan tuoda esiin, niin se vaan ei mene kalloon.
ei uskota totuutta, vaan uskotaan tuo harha ja käydään sitten taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuin ne olisivat vaarallisia lohikäärmeitä.
kristittyjen aika ja energia menee varjonyrkkeilyyn, jota ei voi koskaan voittaa.
ovelaa!
ja sangen kavalaa!
essujen keskusteluissa näkyy voimakkaasti tällainen ajatus:
kaste ei yksin riitä pelastukseen, vaan tarvitaan myös henkilökohtainen uudestisyntyminen ylhäältä.
Tässä on kaksi pahaa mokaa:
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
ei mikään kristillinen kirkko maanpäällä tämmöistä älyttömyyttä opeta.
mutta sitä vastaan tapellaan sekä Raamatun että kokemuksen avulla henkeen ja vereen.
varjonyrkkeilyä.
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
tämä on totaalisesti, ei 90% vaan 100% vastoin pyhän Raamatun opetusta ja on vaarallinen harhaoppi, joka vaivaa Jeesuksen omia.
Kirjoittanut: Rami
Joh. 3:ssa Jeesus asettaa uuden syntymisen ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Norpan mukaan se voi tapahtua vain evankeliumin saarnan kautta, ei kasteessa, joka sisältää saman evankeliumin.
Raamatussa on sama asia esitetty myös toisin sanoin.
Onko tässä sama tilanne. Jos syödään Jeesuksen (ihmisen pojan) liha ja veri hengellisesti evankeliumin kautta, niin siinä se on pätevä, mutta ei sakramentillisessa syömisessä ja juomisessa, pyhässä ehtoollisessa?
Joh. 6:53 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kirjoittanut: kolmonen
Summa summarum, Mikko kannattaa kirkon oppia ja on samaa mieltä pappien kanssa, jotka kastetilaisuudessa sanovat, että tämä lapsi on nyt siirretty perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja ei siis usko Jeesuksen sanoja:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä esittämäsi asia on esikoisuuden kannalta niin tärkeä ja vahvoja tunteita herättävä, että avaan sille oman palstan.
Kirjoittanut: kolmonen
Mikon teesit mokista:
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
Kuka mokaa, kun Jeesus sanoo:
Joh.16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Tunteeko alle kolmenkuukauden ikäinen lapsi uudensyntymisen kipua?
Paavali kirjoittaa Galatalaisille, jotka ovat jo tulleet kristityiksi, mutta ovat alkaneet uskoa valheapostoleita:
4:19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
Kuitenkin Mikkokin lainaa useasti vain kohtaa:
Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta jättää pois loppuosan:
mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Monet raamatun kohdat sanovat uskon pelastavan, eivätkä mainitse mitään kasteesta. Esim:
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Apt.16:30. Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31. Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi
tulee.
Apt.2:14. Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.
Kirjoittanut: MikkoL
nämä ovat hyviä kommentteja ja nostavat esiin keskeisiä pyhän Raamatun kohtia palstan aiheesta.
ensin tästä jälkimmäisestä viestistäsi.
kirjoitan sellaista harhakäsitystä vastaan, että joku kirkko muka opettaisi kasteen pelastavan ilman uskoa.
tuota kärkeä et ehkä aivan sisäistänyt?
sillä olet aivan oikeassa, että Uuden testamentin kirjoitukset läpeensä korostavat Jumalan Sanan uskomisen merkitystä.
Usko Sanaan on itse asiassa koko Raamatun läpi käyvä ydinviesti.
"(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi."
1 MS 15:6 Biblia 1776
otat Johannes 16:20-22 esimerkiksi uudestisyntymisen kivuista, siis Jumalan Sanaa kuulevan ja omantunnon tuskia kokevan ihmisen ahdistuksen, ennenkuin evankeliumin Sana rohkaisee hänet uskomaan synnit anteeksi lestadiolaisen - ja monen muunkin herätyksen - armojärjestyksen mukaan.
mutta laitan tähän tuon kohdan viiteyhteydessään tähän uudelleen, ja näemme, ettei Jeesus tässä puhu varsinaisesti uudestisyntymisestä samalla tavoin kuin keskustelussa Nikodemuksen kanssa.
Jäähyväispuheessaan hän lohduttaa läheisimpiä seuraajiaan, jotka eivät aavista, minkä kauhean surun ja murheen ja kivun keskelle he kohta joutuvat, kun Mestari vangitaan, tuomitaan ja naulitaan ristille.
siis Herra otetaan heiltä pois.
tämä ei ole siis pietistisen järjestyksen mukaisen uudestisyntymisen kuvausta varsinaisesti tässä.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Joh 16:17-23 Biblia 1776
otat esiin Galatalaiskirjeen kohdan 4:19
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"
kiitoksia tästä, sillä tämä jae jäi minulta huomaamatta, kun kokosin tuolla Uuden testamentin kirjoituksia aiheesta "uudestisyntyminen".
Silloin löysin apostoli Paavalilta tuon "uudestisyntymisen peso" kohdan Tiituksen kirjeestä, jota laajalti käytetään, kun keskustellaan pyhästä kasteesta.
kysymme taas, tarkoittaako "kivulla synnyttää" tässä uudestisyntymistä siinä mielessä, kuin toisella palstalla lainaamani Erkki asiasta kirjoitti nyt elokuussa 2009 (olisi hienoa jos kolmonen antaisit oman näkemyksesi Erkin tekstistä)
Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Gal 4:15-21 Biblia 1776
Uudemmissa käännöksissä kolmosen esille ottama pyhän Raamatun kohta kuuluu
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
KR 1938
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
KR 1992
Galatan alueella (nykyisen Turkin maisemissa) on apostoli Paavalin lähetystyön seurauksena syntynyt kristillinen seurakunta.
näyttää siltä, että tähän seurakuntaan on kuulunut myös paikallisia juutalaisia, jotka ovat tulleet uskomaan että Jeesus on Kristus, Messias.
Paavali sai kokea niin sydämellistä rakkautta heidän puoleltaan, että nämä olisivat pyydettäessä jopa kaivaneet silmät päästään ja antaneet hänelle!
Mutta nyt on tullut toisia opettajia, jotka ilmeisesti tahtovat korottaa Mooseksen lain merkitystä - viedä nämä galatalaiset kristityt takaisin lain alle, vapaan Saaran luota Hagar orjan luo.
Paavali ei lainkaan puhu tässä näiden galatalaisten syntymisestä uudelleen.
Koko tuo ilmaus ei oikein näytä kuuluvan apostolin sanastoon Tiitus 3:5 lukuunottamatta.
Apostoli puhuu tässä itsestään.
Hän, Paavali, on ikäänkuin synnyttänyt galatalaiset kristityt oikein kivulla ja tuskalla.
Nyt, näiden valheopettajien tähden, hänen on käytävä koko tuo prosessi uudestaan ja perusteellisesti korjattava, mikä on mennyt pieleen.
Koko kristikunta saa olla kiitollinen, että Paavali ei jättänyt galatalaisia oman onnensa nojaan valheopettajien käsiin.
meille on Uudessa testamentissa säilynyt tämä ihmeellinen kirje, joka on erityisesti protestanttisessa maailmassa kaikkein keskeisimpiä ihmisen jumalasuhteesta kertovia Uuden testamentin tekstejä.
Galatalaiskirje on niin väkevä, että sen opiskelu Lutherin massiivisen selitysteoksen avulla aiheutti närää eräiden esikoisten parissa ainakin Lahden suunnalla.
laitan tähän alkukielellä tuon tärkeän jakeen Gal 4:19, jotta näemme, onko KR 1992 käännös tarkka vai tapansa mukaan selittelyä...
sehän ei ole sisällöltään toinen kuin Biblian käännös, mutta antaa selvemmän torven törähdyksen suomeksi mistä synnyttämisestä tässä on kyse.
τεκνία μου, οὓς πάλιν ὠδίνω, μέχρις οὗ μορφωθῇ Χριστὸς ἐν ὑμῖν·
teknio mou "minun pienet lapseni, vauvani"
ous "joiden"
palin "uudestaan, taas kerran"
odino "koen synnytyskipuja"
näemme, että suomennoksista juuri KR 1992 on sisällöltään kaikkein tarkin ja kieliasultaan paras:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
"teknion" sanan voisi ehkä kääntää näinkin
Pikkaraiseni, kultaseni, vauvelini...
koska sana viittaa nimenomaan aivan pieniin ipanoihin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)