Outo uni

Kiiruna talvella

Heräsin ihmeissäni - kun uni oli niin todellinen ja kuitenkin - ah, unta vain!

Helsingin ruksalla oli taas ollut raamattutunti aiheesta Archeopteryx - Jumalan lintu. Kun niistä oli tullut niin suosittuja.

Jo oli lintuja vilissyt saarnaajan opetuksessa - enemmän kuin toukomettisiä Laestadiuksen saarnoissa - ja vähän seuraväen korvissa jo visersi tämä sulkasato!

Toki siinä oli taas päästy Jordanille ja kyyhkyseen, Pyhän Hengen vertauskuvaan ja oli taas mainittu kaksi kyyhkystä, jotka Jeesuksen syntymän uhriksi oli lain mukaan annettu ja vanha Simeon.

Kysely oli vapaata ja keskustelu vilkasta ja oikein oli projektorilla tutkittu Solnhafenin liitukiveä ja siinä olevia merisiiliä ja tietenkin sitä sulkaa.

Sitkeään tapaan oli taas noussut esiin kysymys kuudesta tuhannesta vuodesta, ja koko porukka melkein osasi tamperelaiselle vieraalle jo ulkomuisitsta kertoa piispa Ussherista ja Jumalan taskukellosta.

Ruksan aulassa olleet esihistorian kaaviot olivat tietenkin ahkeran tutkimisen arvoisia.


Hesalaisten essujen aloitteesta oli ryhdytty laatimaan pientä kirjasarjaa pyhäkoululaisten opettamiseksi. Sarjassa oli jo julkaistu kuvien ja piirrosten ja runojen ja Raamatun sanojen kanssa

Archaeopteryx - Jumalan lintu
Kanaemon isoisä - Tyrannosaurus Rex
Kilpikonna Saku on nähnyt paljon!
Oi kuusipuu - oravien ja käpyjen elämän historiaa
Katsokaa kedon kukkia!

Kirjoja oli Esikoiset r.y. kustantanut vanhemmille, jotka ovat huolissaan lastensa hengellisesetä kasvatuksesta Suomen koululaitoksen parissa.

Joku oli lähettänyt niitä Kouluhallitukseen, ja sieltä oli tullut ystävällinen kirje että onpa hyvä idea! Mutta kuuluu pikemmin kirkon kuin koulun tehtäviin tämä.

Lasten keskus oli sitten ryhtynyt kustantamista tukemaan.

Esikoiset r.y. kertoi että oli kuulemma jo englanninkielinen käännös valmistumassa ja lähdössä Missouri Synodin jakeluun.


Saarnaaja antoi Jumalan Sanan pauhata ja temmeltää, eikä kukaan tuon illan jälkeen katsellut enään välinpitämättömästi varpusia tai hymähdellyt epäluuloisesti kaarneenpojille, mustille raakkujille, joita itse pyhä Jumala ruokkii.

Seuraväki, raamattutuntilaiset, kokivat jännää uudenlaista vapautumista ja iloa ja totuuden rakkaus ikäänkuin valui saarnaajan julistuksesta koko seurkuntaan - tästä Jumalan linnusta täytyy kuulla lisää.


Lapin wanhimmilta oli tullut ystävällinen, huumorintajuinen ja rakkaudellinen kirje, jossa wanhimmat sanoivat

"iloksemme olemme saaneet kuulla tästä meidän kristillisyydestämme, kuinka rakkaus Jumalan Sanaa kohtaan on saanut kasvaa uskovien sydämissä ja kuinka Hyvän Paimenen ääni kirkkaana ja totuudellisena ohjaa uskollisesti laumaansa näinä sekavina aikoina ja tässä epäuskoisessa maailmassa.

Pyydämme kuitenkin, että rakkaat saarnamiehet ja paimenet eivät unhotaisi myöskään mainita valkoista kiirunaa, joka Lapin talvessa yöpyy kovilla pakkasilla, ja jota Jumala niin armollisesti ruokkii ja hoitaa"


Saarnaaja melkein hiki otsalta valuen sai lopulta kaikki lintunsa pesiinsä, Jumalan linnusta archaeopteryxistä alkaen, ja viserrys vähän hiljeni.

Loppurukouksen jälkeen veisattiin - yhteen ääneen vakaasti, hartaasti ja ilman säestystä

Pikkulintu riemuissaan lauleleepi onneaan,
ei hän jouda huokaamaan, eikä suremaan.
Ei hän , ei hän jouda suremaan.

Herättyään oksalla alkaa kohta laulella.
Ei hän tiedä ruuastaan, laulaa sentään vaan.
Laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan.

Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta.
Murheet menee menojaan, mut laula sinä vaan!
Laula, laula, laula sinä vaan.


Jo ikääntyneen saarnaajan sydäntä lämmitti erityisesti lasten kirkas ja iloinen laulu, joka jäi soimaan kaikkien mieliin


saahan sitä unelmoida!

I have a dream

Oi evoluutio - sulka hattuusi!

Koetan hahmotella tähän kehitysopin viimeisen sanan linnun sulasta.

Tämä kuuluu raamattupiiriin siinä mielessä, että meillä ei olisi mitään käsitystä Jumalasta, joka mahtavilla Luomisen Sanoilla on kaiken tehnyt.

No, nyt aikamme ihminen, joka on jotain kuullut biologiasta mutta ei ole siihen sen kummemin perehtynyt.

On omaksunut pinnallisen käsityksen että "sattuma on kaiken takana, kehitys on edennyt luonnonvalinnan kautta ja näin mitään jumalia ja uskonnollisia myyttejä ei tarvita."

Sulka hattuun, oi evoluutio!



Hei lapset, mistä ovat linnun sulat tulleet?

Jumala on sen tehnyt!

Niin on.

Katsotaas mitä luonnontiede asiasta arvelee.

Sulka on ylivoimaisesti monimutkaisen eläinkunnassa tavattava ihopeite.

Se erottaa linnut kaikista muista eläinlajeista. Vain linnuilla on sulkia, ja sitten noilla muinaisilla linnuilla - vai dinosauruksiako ne ovat - joista linnut polveutuvat.

Linnun ihosta kasvaa erilaisia sulkia ihon eri kohdista riippuen, ja samasta ihon kohdasta kasvaa myös erilaisia sulkapeitteen osia, untuvia, sulkia ja mahtavia siipisulkia tai pyrstöjä.

Siis yksi ja sama linnun iho tuottaa monenlaisia erilaisia sulkia, joiden alkuperäisimpänä tehtävänä on saattanut olla houkutella tyttöjä.

Siis dinosaurustyttöjä.


Kehitysopin kannalta on mietitty, olisivatko sulat kehittyneet dinosaurusten ja liskojen ihoja peittävistä sarveisaineesta muodostuvista suomuista.

Ajatus ei ole vakuuttanut aikamme tiedeyhteisöä.

Mites olisi sitten tällainen varsin järkevältä kuulostava päättely:

jotkut dinosaurukset "kehittivät" (kukaan ei tiedä miksi tai miten) sulkia, ja tytöt tykkäsivät niistä joten laji lisääntyi ja sulista tuli perinnöllisiä...

Siten joku dinosauruslapsi sai semmoiset geenit, että raajojen sulat olivat vähän niinkun isompia.

Ja kas - kun hän ilosta hyppäsi niin huomasi, hei, minähän osaan liitää. Pitää vaan kehittää hieman lisää noita isoja sulkia iholtani kasvamaan, niin Wrigth veljesten tavoin voin hypätä karkuun kauemmas.

No, pääsi vihulaisiaan pakoon ja tytöt tykkäsivät niin näistä isoista sulista raajoissa tuli pysyvämpi piirre.

Ja sitten opittiin lentämään, mutta sitä varten piti tietysti kehittää ontot luut, hyvin kevyet ja erinomaisesti ilmaa pitävät sulat, vankat ja taidokkaasti liikutettavat siipisulat...

hmmmm..



omianiko minä tässä pistelen, naureskelen tieteelle?

oheiset ajatukset sulan evoluutiosta ja lentotaidon salaperäisestä syntymisestä, lintujen sukupuusta, ovat englantilaisen wikipedian sulkaa ja lentämistä koskevilta sivuilta

eli aikamme huipputiedettä.

miksi minusta tuntuu, että tässä on joku puuttuva lenkki?

tai pikemmin, tässä on joku puuttuva ruuvi sen päästä, joka tuollaista moskaa uskoo.


vaan eiköhän tutkimus tässä mene eteenpäin ja joskus joku pystyy paremmin eväin selittämään, mistä ovat sulat tulleet.

ehkä ensi vuosisadalla


hei lapset, kuka on tehnyt linnut ja niiden kauniit värilliset sulat?

Jumala.

niin on.

Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljäs päivä.

Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.

Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.

1 Ms 1:19-22 Biblia 1776


on tässä luonnontieteellä vielä pohtimista

jotenkin arvelen, että 1800-luvun puolivälissä kehitetty evoluution teoria ei yksinkertaisuudessaan oikein tätä sulkaa riitä selittämään.

Ensimmäinen tunnettu sulka on Solnhafenin liitukaivoksista ja löydettiin 1860.

Se on täysin samannäköinen kuin modernin linnun sulka, ainakin näin maallikon silmissä.

Mistä immeestä se sinne tuli... keskelle Jura-kauden jyrääviä dinoja

ja miksi Raamattu sanoo "linnut lisääntykööt vetten päällä"



Amerikan Yhdysvaltojen intiaanit pitävät sulkia suuressa arvossa

suorastaan jumaloivat niitä, ja kotkan sulka päähine on päällikön arvostettu merkki.

Yhdysvalloissa onkin tehty laki, kotkansulka laki, joka rajoittaa kotkan sulkien ja haukan käyttämistä uskonnollisessa tarkoituksessa tiettyihin intiaanien vähemmistöoikeuksia koskeviin tapauksiin.

25.000 dollarin sakot sille, joka lakia rikkoo.

Sulka - jumalallinen mestariteos

Olkoon untavapussisi lämmin Lapin hangilla! Jura-kauden keksintö.





selväkielinen YHTEENVETO tästä sulka-runosta

- mikkoL tässä tarkastelee uusinta luonnontieteen arviointia siitä, miten lintujen sulkapeite on kehittynyt.

- mikkoL on tikahtua nauruun

- mutta ratkaisu ei ole änkätä Jumalaa selittämään selittämätöntä, se on uskon asia

- ratkaisu on jatkaa tutkimuksia kaikilla keinoin mitä käytössä on

- lasten kanssa saamme samalla sydämen uskossa ylistää Jumalaa höyhenen ihmeestä.

sillä ihmeellinen asia tuo on, linnun sulka ja linnun iho, joka työntää eri näköistä sulkaa eri kohtiin ihoa.



KRISTITYN VETOAMUS DARWININ PUOLESTA!

kaikki maailman kristityt nyt siis Charles Darwinia puolustamaan!


sen sijaan että etsiydymme kreationistien siipien suojaan kilpikonnapuolustukseen

- muistamatta että sulat ovat Jura-kaudelta ja kilpikonnat vielä vanhempina Trias kaudelta -

niin käydään avoimeen iloiseen hyökkäykseen kaikkien evoluution oppikirjojen ääreen oppimaan ja tutkimaan Jumalan ihmeitä!

tulta päin vain pelkäämättä

jos Jumala on kaiken tehnyt, meillä ei ole siellä mitään pelättävää, päin vastoin.

jos Jumala ei ole mitään tehnyt, niin mennään nurkkaan häpeämään väärää todistustamme, että Jumala on kaikki tehnyt.

reilu peli!

siinä samalla voimme miettiä, miksi h..ssä kilpikonnat eivät 220 miljoonan vuoden aikana ole juuri muuttuneet vaan mönkivät yhä salaattia himoiten kuten silloin kun kärpäset lentämään alkoivat??

joku juju tässä on, jonka ehkä tulevaisuuden luonnontutkijat oivaltavat - ja Luonto julistaa taas Jumalan, Tekijänsä, kunniaa

Jumalan suuruus - Solenodon paradoxus

Solenodon paradoxus Haiti

BBC uutisoi 9.1. 2009 harvinaisesta havainnosta Haitilta. Uutisen yhteydessä on myös video tästä erikoisesta ja hauskasta pikku otuksesta.

Iso hiiri, joka luulee olevansa käärme?

Solenodon paradoxus on eläinkunnan joukossa erityisen harvinainen myrkkyhampain varustettu pieni nisäkäs, joka saalistaa öiseen aikaan hyönteisiä Haitissa ja Dominikaanien tasavallassa.

BBC kertoi 10.1.2009 että pitkän etsinnän jälkeen yksi ainoa uhanalanen Solenodon paradoxus löydettiin ja näyttää filminpätkää tästä veijarista. Metsien hakkuu ja uusien petoeläinten leviäminen niiden myötä uhkaa tämän olennon tulevaisuutta.

kerron tässä hieman siitä, mitä elämän tutkijat pohtivat myrkkyhampaillaan saaliinsa tappavasta nisäkkäästä -

olimme kristittyinä sitten kehitysopin jyrkkiä vastustajia tai sen puolustajia, on oikein ja kohtuullista, että myös tiedämme, mistä niin julmetusti väittelemme.

vaikea olisi sanoin kuvata tätä otusta, joka sopii istumaan miehen käteen. (Tosin videossa kaverilla on keltaiset hanskat, sillä tämän soledonon purema on myrkyllinen.)

yritys olisi nimittäin jotain tällaista:

"no se on sellainen, eh, sillä on kuin rotan pitkä paljas häntä, mutta sit sillä on semmonen kuin pienen norsun kärsä, vähän niinku hiiren korvat, on sillä siilin silmät, vähän kuin pienet sormet varpaiden sijasta ja suussa sillä on pari myrkkyhammasta kuin kyykäärmeellä mutta ei niin terävät."

mikä mahtaisi mielikuva tuollaisesta asiantuntevasta vertailusta syntyä sen mielessä, joka ei ole kuvaa nähnyt?

no, karibealainen solenodon on sille sukua, jos tunnet otuksen, mutta näillä paljon tavallisemmilla Haitin asukkailla ei ole myrkkyhampaita.


Kreationistin tulkinta
kehitysopin eli evoluutioteorian kyllästämä luonnontutkija katsoo tätä otusta myös sen sukupuusta käsin.

kenelle se on sukua, miten sille on kehittynyt myrkkyhampaat, joita nykyajan nisäkkäillä ei juuri ole.

kreationisti ei ehkä tuollaisia kysele. "Jumala on sen tehnyt maan tomusta. piste"

siis kreationisti, jyrkkä Raamatun luomiskertomukseen luonnon käsityksensä perustava kristitty tai juutalainen tai muslimi, ei katsele Solenodon paradoxus nisäkästä sen sukupuusta käsin, vaan olettaa että lajit ovat syntyneet sellaisenaan tyhjästä Jumalan luomuksina joskus 6000 vuotta sitten.

he pistävät jyrkästi hanttiin ja syyttävät epäuskosta sellaista, joka sanoo "mutta hei, luonto itse todistaa kehityksestä"


Evolutionistin tulkinta
evolution näkökulmasta luonnontutkijat sanovat jotenkin näin

Solenodon paradoxus edustaa jotain hyvin vanhaa nisäkästen haaraa, joka on säilynyt meidän aikoihimme Haitin ja Dominikaanisen tasavallan saarien sankkojen metsien suojissa.

Voi olla, että muinoin on ollut enemmänkin nisäkkäitä, jotka ovat saalistaneet myrkyn avulla. Mutta tämä harvinainen nisäkäs on ainoana säilynyt tästä luonnon kokeilusta omaan aikaamme.

taustalla kuultaa näkemys biodiversiteetistä, luonnon lajien runsaudesta, joka on olennainen elementti kehitysteoriassa.

siis luonto tuottaa mahdottoman laajan skaalan erilaisia elämänmuotoja.

tästä runsaudesta sitten elämän taistelu valikoi ne, jotka säilyvät ja jatkavat sukua. nämä vahvat ovat sitten oman lajinsa jatkajia sukupuussa, joka kehityksen myötä muuntuu ja haarautuu.

jotenkin näin tuo teoria kai menee.


Hmmm...
minulle ei kumpikaan noista, kreationistien silmien sulkeminen ja evolutionistien "luonto tuottaa sattumanvaraisen muuntumisen kautta biodiversiteetin" kuulosta totuudelta

uskon, en pysty sitä todistamaan mutta havaitsen merkkejä siitä luonnossa, että Jumala on luova taiteilija, kokeilija ja elämän antaja ja ylläpitäjä.

kokeilija?

jees, luovan taiteilijan tavoin maapallon elämä on täynnä mitä erikoisempia ja mielikuvituksellisimpia vaihtoehtoja, värien yltäkylläisyyttä, olemassaolon taistelun ratkaisijoita, joista toiset menestyvät, toiset menehtyvät ja kaikki kertovat Jumalan suuruudesta.

Hän ei ole "luomisen periaate", kone joka automaattisesti tuottaa asettamiensa luonnonlakien mukaan mitä on tuotettava, jonkinlaisten kohtalonvoimien ja sattuman ohjatessa.

Hän on Luoja, persoonallinen, älykäs, mielikuvituksen omaava, huumorintajuinen ja kaikkivaltias, joka tekee just mitä tykkää.

Tieteen keinoin emme Hänen olemustaan pysty tutkimaan, se on uskon asia joka perustuu yleiseen ja erityiseen ilmoitukseen.

Mutta saamme katsella tieteen tuloksia uskon silmin - ja kuinka iloiseksi tulemmekaan, kun huomaamme, että näin se tosiaan on. Jumala on!

Näin on kirjoitettu kauan sitten:

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.

Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
1 Ms 1:24-25

Jumala teki kaikki eläinten lajit

niitä nyt siis ahkerasti tutkimaan ja oppimaan, Jumalan tekoja!


ja tähän solenodon paradoxus hartauspuheeseen sopii myös upea virsi 458 Ylistän, Luoja, voimaasi

Ylistän, Luoja, voimaasi,
loit vuoret valtavat,
loit syvyydet ja taivaasi
teit mittaamattomat.

Ylistän viisauttasi,
kun aurinkosi loit
ja kuun ja tähdet valoksi,
oi Herra, yöhön toit.

Myös hyvyyttäsi ylistän,
loit maan niin rikkaaksi.
Loit tänne kaiken elämän,
sen suljit huomaasi.

Maan kasvi, kukka jokainen
sinusta todistaa,
ja myrsky huutaa jylisten:
On Luojan taivas, maa!

Kun luotujasi ravitset
ja kaitset, rakastat,
myös tuskaa niiden kuuntelet
ja niitä armahdat.

On Herra aina suojani,
hän kantaa käsissään.
Kun Luoja ohjaa matkani,
niin hyvään turvaan jään.

Isaac Watts 1715.
Suom. Niilo Rauhala 1984.
Virsikirjaan 1986.

evl.fi/virsikirja

Deo, non fortuna (2)

Michelangelo Aatamin luominen Vatikaani

Apostoli Paavali kirjoittaa aikansa maailman kulttuurin ja sivistyksen ja tieteen keskukseen, jonne kaikki tiet veivät, varsin väkevästi Pyhässä Hengessä

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.

Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.

Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.

Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.

Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Tämä voi kuulostaa aikamme sivistyksen ja kulttuurin keskuksissa oudolta. Miten niin Jumalan ikuinen voima ja jumaluus on maailman asti nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan

Havaittavissa.

Empiirisesti.

johan jotakin. Eiköhän apostoli nyt puhele omiaan. Kuinka kukaan voisi näiden tieteen ja tekniikan vallankumousten aikana nähdä Jumalan viisauden hänen teoissaan??

Vaan apostoli Paavali ei puhele omiaan.

Kerran kun siellä Taivaan Isän luona käydään viimeisiä keskusteluja ja väittelyitä näistä uskon asioista "he eivät voi millään itseään puolustaa"

sinä, ihminen, joka luulet olevasi viisas, homo sapiens sapiens, olet tullut tyhmäksi, homo stultus

sillä vaikka olet tuntenut Jumalan, et ole häntä Jumalana kiittänyt ja kunnioittanut.

tämä ei tarkoita tyhmää tyhmää, oikea bardus plumbeus, vaan viisautensa takia tyhmäksi tullutta ihmistä. Yliopiston kuuluisa professori, kosmologian tutkija, elämän salaisuuksia kaivava biologi, filosofian kaikki kuviot hallitseva viisas. homo stultus


Todista se!
minulla on vino pino todisteita, miten Jumalan suuruus, jumalisuus ja kaikkivaltius näkyy koko maailmankaikkeudessa, sen suurissa ja pienissä rakenteissa, ihmiskunnan kehitysvaiheissa ja historiassa, kansojen historiassa ja jokaisen yksityisen ihmisen elämässä.

vino pino.


voisin, jos osaisin, kehua sinulle ihmisen ihoa. mikä luomisen mestarinäyte!
kehomme tukirakenteet, voimapesät, kemian keskukset alleen peittävä järjestelmä, joka pystyy aistimaan herkimmän mittarin tavoin lämpötiloja, paineita, muotoa ja terävyyttä, huokumaan ulos kuumeisen lämpöä, jäähdyttämään hikistä nesteen haihtumisen fysiikalla, havaitsemaan pienimmänkin itikan piston ja kestämään moottorisahan tärinää kourissa tai ahvenen irrottamista jäisen avannon luona pilkistä.

... ja mikä tärkeinä, rakkaimman hellän kosketuksen, hiusten hyväilyn, äidin sormen hivelyn, niin että koko olemus viihtyy ja rauhoittuu ja voi hyvin - voimakas psykologinen efekti, jota pelkät aineenvaihdunnat ja aivokemia eivät koskaan riitä tyhjentävästi kuvaamaan!

mutta on toisia, jotka osaavat kehua ihmisen ihoa paremmin ja asiantuntevammin kuin minä.


voisin, jos osaisin, kehua kananmunaa. mikä pakkaustaidon mestarinäyte!
kestävä, kuljetustakin kestävä, ja kuitenkin niin ohut että siitä on monissa kielissä käsite ja sanonta "munankuoren ohut", happea hengittävä ja silti nesteen sisällänsä pitävä, pieni läjäys valkoista ja keltaista, josta oikeassa lämmössä ajan kanssa kehittyy suloinen pikku tipu, joka pipertäen kiertää emonsa ympärillä valmiina suuren maalman seikkailuihin.



mutta on toisia, jotka osaavat kehua kananmunaa paremmin ja asiantuntevammin kuin minä.


voisin, jos osaisin, kehua peukaloa. mikä fysiikan ja anatomian mestarinäyte! ja aika maukaskin vielä vauvan suussa...
serkuillamme apinoilla on myös kädet ja sormet, vaan ne ovat kaikki samalla puolella. vain ihmisellä on peukalo, joka antaa vastaotteen. mikä ero! ja on sillä peukalolla muutakin käyttöä, niin että suomalaiset sanovat tunarista "hänellä on peukalo keskellä kämmentä". siinä siitä ei ole niin paljon apua kuin oikealla paikallaan.

mutta on toisia, jotka osaavat kehua peukaloa paremmin ja asiantuntevammin kuin minä.


Sattumaako vain, oi Prometeus?
Tämähän se on aikamme ihmisen puolustus Jumalan edessä, jonka kaikkivaltiutta, viisautta ja jumalisuutta hän ei tahtonut alistua kunnioittamaan, vaan korotti oman järkensä keksinnöt jumalaksi Jumalan sijalle.

Sattuma!

ah siinäpä sopiva luoja vapaalle aikuiselle ihmiselle, kylmän todellisuuden rohkealle tutkijalle joka ei pakene isä haaveiden ja näkymättömien jumaluuksien taikametsään vaan katsoo asioita niin kuin ne ovat!

voi olla yllätys tällaiselle Fortuna, non Deo, ihmiselle, että mitä syvemmälle moderni tiede tunkeutuu luomakunnan salaisuuksiin, sitä pienemmäksi käy sattuman mahdollisuus kunnes se on jo kauan sitten ohittanut todennäköisyyden rajat. Ihmisen sattumanvarainen kehitys ja olemassaolo tällä planeetalla on tilastollinen mahdottomuus.

miksi siitä pidetään kiinni?

koska toisaalta tieteen historiassa ja ihmiskunnan suurten ajattelijoiden parissa sattuma on näytellyt keskeistä osaa. koska toisaalta se on kätevä vetäytyminen vastuusta Jumalan edessä, kaikki on pohjimmiltaan sattumaa, joten ei mitään oletuksia tuonpuoleisesta tarvita. valitsemme neutraalin ja helpon tien ulos.

mikä moka!

mikä tieteellinen fiasko!

luonto osoittaa kaikkialla, pienimmistä mikrorakenteista suurimpiin kosmoksen voimiin järkyttävän syvällistä matemaattista ajattelua, suunnittelua ja tarkoituksenmukaisuutta, johon jumalallinen yksinkertainen kauneus, luomisen ilo, musiikki ja kirkkaus liittyvät.

kosmos ei ole sattuman leikkikenttä minkään tieteen nykyisten tulosten valossa


mutta ihmiset eivät tätä halua kuulla korviinsa vaan hokevat Fortuna, Fortuna, meidän jumalamme, kaiken aikaansaaja on Fortuna!

Museo Archeologico di Milano.
La dea Fortuna, affresco su un'ara di epoca romana.
Foto di Giovanni Dall'Orto, 25-7-2003.

tästä olisi paljon sanottavaa, mutta en sano tässä muuta kuin viittaan kahteen ratkaisevan tärkeään elementtiin tieteellisessä, empiirisessä todellisuudessa, jotka kertovat Jumalan suuruudesta, atomi ja geeni.

Suuri ilo yhden Jumalan luoman hiukkasen metsästäjillä, vaikka kaasuvuoto tulikin!

Demokritos ajatteli atomin. Jakamaton, pikkarainen, jonka sattumanvarainan poukonta olevaisessa luo möykkyjä, jotka antavat aineelle sen olemuksen. Demokritos oli nero, me vain kutsumme noit möykkyjä molekyyleiksi ym.

Jumala ajatteli atomin. Siinä ei ole yhtään mitään sattumanvaraista, vaikka epävarmuus teoreema mitä sanoisi havainnoistamme. Atomipartikkelit edustavat matematiikkaa, jota vasta pikkuhiljaa alamme hieman ymmärtää, käytämme värejä ja omituisia nimiä hiukkasista, jotka ovat milloin top ja milloin bottom. Ei todellakaan sattumanvaraista.

Epikuros oli Demokritoksen oppilas ja veti oikean johtopäätöksen: jos kaikki on sattumaa, millään ei ole mitään väliä. Olkaamme siis onnellisia. Apostoli Paavali moikkasi epikurolaisia Ateenassa käydessään.

Mutta Demokritos oli tässä väärässä ja Epikuroksen niin moderni väite meni päin honkaa, atomien liikenne ja rakenne ei ole sattumanvaraista vaan huolellisesti mitattua ja suunniteltua, vaaksaa tarkemmin, älyttömän korkeatasoista matematiikkaa käyttäen, jota vasta tietokoneiden aikana olemme oppineet vähän käsittelemään.

Atomissa ei ole mitään sattumanvaraista, siis elämä on mielekästä ja sillä on tarkoitus, kiittäkäämme ja kunnioittakaamme Jumalaa, kaiken Luojaa ja eläväksi tekijää.



Charles Darwin ei osannut teknisesti selittää, miten luonnonvalinta saa materiaalinsa elinkelvottoman karsintaan. Mutta siitäpä se sitten kehittyi tämä nykyajan ihmisen hurja huuto "ihminen on sattuman tulos" - olkaamme siis onnellisia.

Munkki Mendel antoi Darwinin ajatuksille teknistä rakennetta ja tien, jota myöten perimää voidaan tutkia ja muuntumista. Tosin hän havaitsi tarkkaa lainalaisuutta, mutta Fortuna, meidän mielijumalamme, vapauttaa kunnioittamasta perimän Luojaa ja ohjaajaa.

Ja ah, näin sanomme että sieltä avaruudesta tulee säteilyä joka aiheuttaa perimätekijöihin mikromutaatiota ja lain muuntuminen on näin mahdollista ympäristöolosuhteiden vaatimaa sopeutumista ja vahvimman säilymisen periaatteella!

ja nämä muka viisaat homo sapiens sapiens lajin edustajat katsovat älyttömän monimutkaista aminohappojen kokoelmaa geenien DNA kierteissä ja ovat tulleet niin tyhmiksi, että sen sijaan että kunnioittaisivat tuon Elämän avaimen tekijää, puhuvat sattumasta!

voihan nenä

Brendon täyttää alkaneena vuonna 13

Oprah show esitteli 2008 Brendonin. 12 vuotias poika. Sitä oli tuskallista katsoa ja kertoi myös pojan äidin surusta. Kaveri on nimittäin kohta kaksi metrinen ja jatkaa yhä kasvuaan.

miksi?

koska yksi ainoa kromosomi on nurinpäin.

Mongloidit ovat usein luonteeltaan iloisia ja rakastettavia

mongoloidit, nuo mitä rakastettavimmat kehitysvammaiset (Down syndroma), ovat myös yhden ainoan kromosomin virheen seuraus.

kyllä tyhmäkin tajuaa, että ei sattuma voi tässä äärettömän tarkkojen ja herkkien perintötekijöiden maailmassa olla kaikkea hallitsevana Fortuna jumalana.

kyllä viisaskin sen tajuaa, eikä hänellä ole kerran Jumalan edessä mitään millä puolustaa itseään, miksi vaihtoi katoamattoman Jumalan kunnian ajallisten oman mielensä kuvitelmien ja näin lopulta oman itsensä palvontaan.


----
Tieteen päiville 2009 ei nähdäkseni kutsuttu teologeja tai filosofeja pohtimaan asioita vinkkelistä, johon tiede ei tahdo eikä pysty ulottumaan.

tässä on tietty ongelma, sillä teologit ja filosofit näkevät omalta kannaltaan noita tieteellisen teorian ja tulkinnan taustalla olevia perusrakenteita, joihin alan tutkijat ei välttämättä itse kiinnitä huomiota kulkiessaan artikkelien julkaisun kierteessä.

siis perimmäisiä kysymyksiä pohditaan kutsumatta mukaan perimmäisten kysymysten asiantuntijoita

teoreettisen fysiikan immeiset itse sanovat että alansa on lähestynyt teoreettista filosofiaa

ja harvassa on se evolutionisti tai kosmologi, joka ei ota kantaa Raamatun sanomaan Luojasta, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.
---

Elämän kasvu ja kehitys

Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Ps. 111:2

aloitetaan hyvin tuntuvalla tavalla.

nipistä itseäsi korvannipukastasi.

kiitos.

tunsitko mitään?

olet siis hereillä, etkä enään unenpöpperössä.

voimme myös arvella, että olet olemassa.

sinulla kun on korvat, jotka kuulevat ja silmät, jotka näkevät ja sormet joilla näppäillä tietokoneeseen tai kännykkään viestiä.

Jumalan armosta sinulla on varmaan vielä jalatkin tallella, vaikka kaikilla ei ole ainakaan molempia. voit tuntea lattian aamutossujasi vastaan.

kaikki nämä, korvat, nenä, silmät, kädet ja sormet ja jalat sinulla on ollut koko elämäsi ajan.

äitisi ja isäsi olivat niin iloisia, että olit koko lailla terve ja täydellinen kolme tai nelikilonen, jos et sitten keskosena syntynyt.

mutta sinulla ei ole ollut silmiä, korvia, käsiä tai jalkoja koko olemassaolosi ajan.

asia on kovin tärkeä joten pyydän oikein hartaasti että pistäisit tämän clipin pyörimään ja katsoisit omin silmin, mitä tarkoitan, ennenkuin jatkat lukemista

olemmeko nyt samaa mieltä?

Sikiö
nipistit korvannipukkaasi ja tunsit, että siellä se jossain tukankuontalon tai peruukin alla yhä on.

mutta sinulla ei ole ollut sitä aina.

olit aluksi kahden solun iloinen kohtaaminen, äidin munasolun ja isän siittiön tapaaminen toivottavasti romanttisissa ja turvallisissa ja hyvissä olosuhteissa.

mutta ei olemassaolosi ole siitä kiinni - vaikka olisit syntynyt "vahingossa" tai jopa raiskauksen seurauksensa, sinä olet ja se on pääasia.

Jumalan luomus.

mutta olit aluksi kahden solun kokoinen, paljaalle silmälle näkymätön, ilman järkeä, ilman silmiä, ilman häntää, ilman varpaita tai korvia.

ihmisen järjen kannalta pieni vähän limainen piste jossain äitisi uumenissa, kohdun seinään liimautuneena.

yhdeksän kuukauden ajan, keskimäärin, olit siellä äitisi rinnan alla.

kelluit nesteessä, killistelit ja kellistelit onnellisena äitisi sydämen tasaista pumppausta kuunnellen.

ehkä joskus vähän hätäännyit tietämättä miksi, koska äitisi oli keskellä jotain kriisiä.

saattoi raskaus pakottaa äitisi lepoon, ottamaan työstä aikaisemmin äitiyslomaa, rypistämään lääkärin otsaa tietyllä huolella.

tai sitten kaikki meni hyvin.

kuka tietää, ehkä killistelit ja kallistelit siellä veljesi tai kahden sisaresi kanssa.

ja piuha oli kiinni kohdussa, ja äitisi ruokki sinua sen kautta, kunnes olit valmis putkahtamaan kylmään ulkoilmaan ja itkemään ensimmäisen - vaan ei viimeisen - itkusi.

tunnustan, että olen samantapaisen kohtalon kokenut kuin sinä. ja että myös minun korvannipukkani tuntee nipistelyn.

itse asiassa joka ainoa tälle planeetalle syntynyt ihminen on kokenut saman kohtalon.

näin aikamme ihminen alkaa kasvunsa ja kehityksensä.


Raamatun kohtia sikiön kehityksestä

onko Raamatulla mitään sanottavaa tähän?

no - ensinnäkin myös Herramme Jeesus Kristus on kulkenut saman tien - ainakin melkein!

(tuo isän siittiön homma on meille salaisuus, uskon asia, että Hän syntyi Neitsyt Mariasta)

mutta melko vakuuttunut olen, että hedelmöittyneestä munasolusta myös Jumalan Poika alkoi äitinsä kohdussa kasvaa, niinkuin tuo pieni videoclip näyttää.

Kauniisti Psalmi sanoo:

"sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa" (Ps 139:13)

Elämässään suurten murheiden keskelle joutunut Job sanoo myös

"sinä puetti minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon" (Job 10:11)

neulomista, kutomista äidin kohdussa - ei lääketieteellinen selvitys munasolun ja siittiön kromosomien kohtaamisesta, perintötekijöistä, sormien paksuuden määräävistä aminohapoista geeneissä.

Jumala on tehnyt meidät kutomalla meidät kokoon äitimme kohdussa.

Aktiivisesti, nyt, äidin kohdussa tapahtuu Jumalan luomisteko!

Tuo Psalmi 139 on niin valtava ihmisenä olemisen manifesti, että laitan sen tähän meille kaikille hengelliseksi ja sielulliseksi ja ruumiilliseksi rakennukseksi

139 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

KR 1992 kääntää sujuvammin tuon avainkohdan:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.


Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi
muistan erään sielunhoitotapauksen kaukana sieltä ja täältä, jossa eräs ihminen rakasti niin syvästi lähimmäisiään että olin aivan ihmeissäni.

sanoin hänelle "Jumala on antanut sinulle hämmästyttävän rakkauden lähimmäisiäsi kohtaan, niitäkin, jotka eivät ole sen arvoisia.

mutta yhden raskaan synnin olen elämässäsi huomannut"

hän oli hieman epävarma mitä tarkoitin

"sinä et rakasta itseäsi"

annoin kirjallisen kotitehtävän, kirjoita viikon ajan joka aamu psalmi 139 käsin paperille.

"Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää."

se taisi niihin aikoihin kuulua KR 1938 mukaan.


Virsi 387
Herraamme aina luottaa saa,
sen tietää kristikansa.
Hän rakastaa ja lohduttaa
kaikkia lapsiansa.
Taivaaseen päin hän johtaa näin,
me vaikka hätäilemme
ja usein epäilemme.

Herraamme aina luottaa saa,
jos ottaa hän tai antaa.
Hän leivän meille lahjoittaa
ja huolen meistä kantaa.
Jos riemun suo tai ristin tuo,
me häntä kiittäkäämme,
tahtoonsa tyytykäämme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun hän suo kuritusta,
kun työmme tyhjiin raukeaa
tai saamme siunausta.
Hän vitsallaan ja sauvallaan
näin kaitsee lampaitansa,
johdattaa omiansa.

Herraamme aina luottaa saa,
käy kaikki parhaaksemme.
Hän toivon meille kirkastaa,
suo valon matkallemme.
On puutteemme ja murheemme
tiedossa Herrallamme.
Hän kantaa kuormiamme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun tunto meitä soimaa.
Me saamme sanaan uskaltaa
ja pyytää armon voimaa.
Hän sanallaan ja armollaan
tuo avun kiusauksiin
ja synnin ahdistuksiin.

Herraamme aina luottaa saa,
siis häntä kiittäkäämme!
Jo silmiin siintää Kaanaan maa,
me sinne rientäkäämme!
Oi Jumala, nyt johdata
luvattuun maahan meitä,
rauhaasi meidät peitä.

Virsi 387
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937.

Tauno Väinölä kertoo:

"Virren sävelmä on sen tekstiä vanhempi. Sen on luonut Severus Gastorius (1646-1682), joka toimi kanttorina Jenassa. Gastorius oli sairaana ja kutsui luokseen ystävänsä, yliopiston filosofisen tiedekunnan apulaisen Samuel Rodigastin. Tältä hän pyysi laulua, joka voisi häntä sisäisesti rohkaista. Rodigast kirjoitti silloin ainoan virtensä Was Gott tut, das ist wohlgetan ('Mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty'). Sen Gastorius sävelsi ja määräsi, että se tulee laulaa hänen hautajaisissaan. Kun Gastorius sitten vielä toipui, hän antoi kuoronsa joka viikko laulaa tämän virren.

Rodigastin virsi on Saksassa edelleen suosittu, mutta sitä ei liene koskaan suomennettu. Mutta virren Herraamme aina luottaa saa saksankieliset alkusanat ovat aivan samat, siis "Was Gott tut, das ist wohlgetan". Sen voi sanoa syntyneen Rodigastin virren jatkoksi. Suomalaisen kieliasun tälle virrelle on alkuaan antanut Elias Lönnrot."

Saksalainen Was Gott tut, das ist wohlgetan on eräs lempivirsistäni

saamme taudin ja syövän ja keuhkoputkentulehduksen ja vammaisuuden ja aivohalvauksen ja raatelevan autokolarin uhatessa muistaa

"minut on tehty ylen ihmeellisesti"

meitä hoitaa Hän, joka on meidät äidin kohdussa yhdeksän kuukauden ajan ylen ihmeellisesti tehnyt

Dr. Jesus.


Jumala on luonut jo kauan ennenkuin olemme oppineet luontoa ymmärtämään

Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Jumala on täysin suvereenisti, totaalisesti ja ihmeellisellä viisaudella luonut sinut, joka tätä luet.

mitään ei ole Häneltä salassa, Hän tuntee pienimmänkin luusi, jonka muistamiseen anatomian opiskelijalta menee monta yöunta.

myös kaikki, aivan kaikki, mitä elämääsi tarvitset Hän antaa -

tiedämme nykyään, että tarvitset vitamiineja, mutta kauan ennenkuin tuon sanan keksimme Hän valmisti ihania punaviinimarjoja ja appelsiineja ja sitruunoita ja antoi auringon luoda ihollemme vitamiineja.

tiedämme nykyään, että tarvitset happea, mutta kauan ennenkuin tuon sanan keksimme ja puhuimme vain "ilmasta" Hän antoi vihreät kasvit hengittämään sisään hiilidioksidia, sekin meidän keksimämme sana - ei kovin vanha - ja hengittämään ulos happea, jota me niin välttämättä tarvitsemme.

Hän on antanut myös lääkäreille viisautta pistää happea puteliin ja jakaa sitä seinän kautta sairaalassa huonosti hengittäville, joita inhottava tukehtumisen tunne muuten vaivaisi.


Ihmeellisesti tehty ihmisen lapsi

No

nyt voisin pistää tähän eripuolilta kokoamaani tietoa - jota varsin huonosti tunnen kun en ole lääkäri kuten Pekka Reinikainen - ihmisen sikiön kehityksen eri vaiheista tai ihmisen kehon hämmästyttävistä yksityiskohdista.

ateistinen lääkäri sanoisi, että koska tiedämme, että ihmisen silmässä on yli seitsemän miljoonaa värejä ja valoja aistivia soluja hyvässä järjestyksessä, ei siihen mitään Jumalaa tarvita.

ikäänkuin hän nyt tämän oppineena kykenisi elävän silmän hermoratoineen, verisuonineen, linsseineen rakentamaan.

ja tekemään siitä vielä niin kauniin, että miehet menevät pyörryksiin naisen pelkästä katseesta.

ja tekemään siitä sielun peilin, josta sisäinen rauha tai levottomuus, hyvä tahto tai paha himo näkyy!

minä sanon, että ihmeellisesti Jumala on silmän luonut ja olen Reinikaisen kanssa tästä ihan samaa mieltä. todennäköisesti sinä myös.


Raamatun ajan tieto sikiöstä
Muodostimme Raamatun perusteella tietyn käsityksen siitä, miten Jumala on maailman luonut.

Emme sieltä paljon ammentaneet lapsen kehityksestä kohdussa. Tuohon aikaan kun ei ollut mitään keinoja vilkaista sikiötä paitsi tappamalla äiti tai tutkimalla kuollutta sikiötä.

ei näistä sen ajan parhaat lekurit juuri tienneet, 800-luvulla ennen Kristusta tai niillä paikkeilla.

Suuret sivistysvaltiot kertoivat, miten jumalat syntyivät ja miten jumalat tekivät savenvalajan tavoin ihmisen tai miten hirviön verestä tai lohikäärmeen hampaista ihmiset peltoon kasvoivat.

Raamatussa on näihin vahvoja kytkentöjä, mutta se leikkaa terävän vesurin tavoin paratiisin pusikot siisteiksi ja keskittyy minä-sinä suhteeseen

Jumala ilmoittaa Raamatussa

"minä olen sinut tehnyt, sinä olet minun"

mutta kohta Hän joutui tuskaisena huutamaan "missä olet, Adam"


Jumala on yksi
nykyajan lääkäreillä on vehkeet ja laitteet, jolla jopa äidin vatsapeitteiden läpi ultraäänellä katsella sikiötä, sitä toivottavasti vahingoittamatta.

koko yhdeksän kuukauden ihmeellinen kutominen ja neulominen on meille jokseenkin tuttua

emme me ole sitä tehneet. Se on Jumalan luomistyö, sikiön kasvu ja kehitys.

mutta ylen ihmeellinen se on ja saamme kiittää Jumalaa, että Hän on meidät ihmeellisesti tehnyt.

siellä, kastemaljan äärellä, onnellisen äidin ja isän katsellessa sylikummia ja pastoria, juhlitaan tämän Jumalan valtaisan luomistyön tuloksia.

Jumalan Sana on läsnä, siunaten ja luvaten - kuten Haamul on Nettiruukussa niin monasti Raamatun perusteella osoittanut - tämä ihmisen taimi ei ole vain maata, vettä ja kemikaaleja, vaan tämä ihmisen taimi on iankaikkisuusolento, jonka Jumala rakkaudessaan tahtoo luokseen ikuisesti asumaan täydellisen onnellisena.

Todennäköisesti kaiken kirjoittamani - tai ainakin melkein kaiken - otat iloiten vastaan ja voisit siihen lisätä pykälän jos toisenkin.

etenkin äidit, jotka ovat itse saaneet tämän hirveän ja ihanan prosessi, raskauasajan oksennukset ja huimaukset, selkäkivut, miehensä ajattelemattomuuden, pelon ja huolen sikiön terveydestä, ja sitten kovat synnytyskivut, joista Raamattukin sanoo että ne ovat kovat, ja sitten tuon ilmoille putkahtaneen Jumalan luomistyön, jota suurempaa onnea on äidille ja isälle vaikea kuvitella.

Tieteellisen käsityksen mukaan tällä tavoin kaikki elämä on saanut alkunsa.

Nykyajan tutkijat eivät Jumalaa mainitse eivätkä kiitä, sen enempää kuin lääkärit eivät sano, katsokaas miten hienosti Jumala sikiön äidin kohdussa kutoo kasaan.

Vaan saattaa tiedemies kiittää Jumalaa löydöistään, saattaa lääkäri rukoilla Jumalan apua vaikean synnytyksen kohdalla. Nämä ovat uskon asioita, eivät tieteen faktoja.

Nykyisen käsityksen mukaan KAIKKI ELOLLINEN ELÄMÄ MAAPALLOLLA alkaa yhdestä elävästä pisteestä.

kaikki elävät ovat keskenään sukua.

Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan KOKO MAAILMANKAIKKEUS ON ALKANUT YHDESTÄ PISTEESTÄ

juutalais-kristillisen käsityksen mukaan
JUMALA ON YKSI.

no helkkari, sanot

jos kaikki on alkanut yhdestä elämänmuodosta, miten immeessä meillä on koivuja ja mäntyjä ja kiiskiä ja ahvenia ja kotkia ja haukkoja ja varpusia ja hiiriä ja matoja ja mehiläisiä ja hämähäkkejä ja hyttysiä niin rutosti kesällä ja maailma täynnä ihmisiä?

no, Raamattu sanoo, että Jumala on tämän kaiken tehnyt

miten?
kysy luonnolta

luonnontutkimus koettaa vastata tuohon kysymykseen, ja Charles Darwin antoi siihen avaimet.

miksi pelkäät Jumalan luomistekojen tutkimista,

rakastu niihin, tutki niitä!

Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Ps. 111:2