Kristityn vapaus - Tranvik

Kardinaali Cajetan ja Martti Luther
Taiteilijan näkemys

avaan nimimerkki mamalle tämän palstan raamattupiiriin.

mielestäni on todella hienoa, että saamme nettiruukussa yhdessä tutustua Mark D. Tranvikin syvällisen opetuksen kautta erääseen uskonpuhdistuksen pääteokseen, Martti Lutherin kirjaan Kristityn Vapaus.

siunatkoon Herra Jeesus armollaan ja läsnäolollaan nämä opiskelumme ja keskustelumme.
Amen


Kirjoittanut: mama

Aamen!


Sain käsiini Mark D. Tranvikin englanniksi kääntämän ja esittelemän teoksen Kristityn vapaus
The Freedom of a Christian, Martin Luther
Translated and introduced by Mark D. Tranvik

Pohdiskellaan yhdessä kristityn vapautta Tranvikin esittelyn pohjalta. Koetan siitä nostaa noita ajatuksia yhteiseksi iloksemme.


Luther kirjoittaa Vähäkatekismuksessa:

Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.

Tämä on Vähä-katekismuksen kaikkein keskeisin lause.

Jos voimme ymmärtää, mitä ihmettä Luther tarkoittaa sanoessaan, että Jeesus on meidät vapauttanut ”kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta” saamme ehkäpä konkreettisemmin kiinni tuosta Lutherin yhdestä pääteoksesta, Kristityn vapaudesta.


Lutherin aikaan elämää hallitsi vahvasti kuolemanpelko. Kulkutaudit pyyhkivät Euroopan yli, Lutherin aikaankin ruttoepidemia. Lapsikuolleisuus oli korkea. Äidit kuolivat synnytykseen. Tulehdukset tappoivat. Kuolema vaani monin tavoin nurkan takana. Sodat, rosvojoukot, feodaalinen yhteiskunta, missä yksittäisen varsinkaan alempisäätyisen ihmisen henki ei paljon painanut. Keskimääräinen elinikäodote lie ollut 40 vuoden kieppeillä.

Kuoleman pelko hallitsi elämää aivan eri tavoin kuin nykyihmistä, jonka silmistä on kuolema piilotettu kaikin mahdollisin keinoin.

Nykyihmistä pitää oikein muistuttaa, että tiedätkös, että saattaa auto ajaa ylitsesi kotimatkalla, oletkos ajatellut iankaikkisuuttasi.

Ja harva siltikään ajattelee kuolevansa ennen kuin joskus sitten vanhana ja ehkä sitten voi hieman pohtia vakavampia.

Eräs tuttavani jopa koettaa saada oikeuskäsittelyyn yli 80-vuotiaan isänsä kuoleman. Lääkäri syytteeseen kuolemantuottamuksesta ja ensihoitofirma heitteillejätöstä. Ihmisen, jonka tiedettiin olevan kuolemaisillaan hetkellä millä hyvänsä.

Kuolemaa ei ole ja jos onkin, yhteiskuntamme kuuluu se hallita.




Silloinen hurskauselämä ja kirkon opetus korostivat kostonhimoista ja rankaisevaa jumalakuvaa.

Kristus kuvattiin aikojen loputtua, tilinteon päivänä, saapuvana jakamaan oikeutta tekojemme mukaisesti kuten Matteus kuvaa:

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.


Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'



Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Matt 25:31-46



Ihmisten piti siis kaikin tavoin varmistaa, että he ovat tehneet niitä tekoja, joita hyväksemme lasketaan sinä päivänä, kun Tuomari tulee oikeutta jakamaan keskellemme.

Eipä tietenkään kirkko jättänyt ihmisiä avuttomina pelkäämäänkuolemaa ja tuomiota julistavaa Jeesusta. Jumalan armon sai ripin sakramentin kautta. Vähintään kerran vuodessa tuli ripittäytyä ja toivottavaa oli tehdä sitä säännöllisesti.

Ripittäytymiseen liittyi kolme asiaa:

1. Piti tunnustaa syntinsä. Siinä pappi avusti oman käsikirjansa mukaisesti, ettei mitään syntiä jäisi piiloon ja tunnustamatta. Ripittäytyminen saattoi saada varsin raskaita ja jopa perverssejä piirteitä.

2. Ripittäytymistä seurasi synninpäästö, jonka pappi julisti

3. Ja vielä piti tehdä jokin ”vahingonkorvaus”, joka oli suurin piirtein suhteessa tehtyyn syntiin. Kun sitten oli katumusharjoituskin suoritettuna, saattoi kristitty hyvillä mielin ja puhtaalla omallatunnolla mennä Herran Pyhälle Ehtoolliselle.



Rippi ja katumusharjoitukset olivat se kohta, missä kirkko taisi eniten vaikuttaa ihmisten elämään. Teoriassa sen olisi pitänyt vapauttaa ihmiset syntien taakasta ja kuolemanpelosta, mutta se ei toiminut niin.

Saattoi käydä niin, että yksityiskohtaisella syntien tutkiminen ja luetteleminen hukutti alleen papin julistaman synninpäästön.

Katumusharjoituksiin liittyi myös aneiden myynti. Aneita ostamalla saattoi korvata tuon kolmannen kohdan.

Alunperin aneilla oli tarkoitus kattaa tehtyjen syntien ajallinen rangaistus, mutta monet sielut johdatettiin uskomaan, että he voivat ostaa itselleen synninpäästön. Aneet saattoivat olla hyvinkin kalliita. Erityisen kallista oli ostaa itselleen tila, joka vastasi kastamisen jälkeistä viatrtomuuden tilaa.



Kuolemanpelko ja synnin kauhistus olivat paholaisen ilmenemiä. Moderni ihminen ajattelee helposti paholaisen joksikia juttuja, mutta in taruolennoksi, joka eli keskiajan ihmisten mielikuvissa.

Lutheria on mahdoton käsittää ellei ymmärrä hänen käsitystään persoonallisesta paholaisesta, joka on kristityn päävastustaja.

Kuolema ja synti ovat pelottavia pelottavia juttuja, mutta ne ovat vain paholaisen ilmenemiä. Paholainen itsessään on musta voima, ovela, juonikas, joka kaiken aikaa pyrkii saamaan sielun eroon Jumalasta.

Lutherille Kristus ja paholainen ovat aivan yhtälailla todellisia persoonia (Heiko Oberman).



Lutherin taistelut saatanan kanssa olivat hyvin todellisia ja henkilökohtaisia. Saatanan pyrki saamaan narutettua Lutherin omantunnon, kuten seuraava Lutherin tarina kertoo:

"Kun heräsin edellisiltana, tuli Saatana ja halusi väitellä kanssani; hän soimasi ja nuhteli minua sanoen, että olen synnintekijä.

Tähän vastasin: Kerro jotain uutta, Saatana! Tuon tiedän jo varsin hyvin; olen tehnyt monia todellisia ja isoja syntejä.

Todellakin siellä on ihan rehellisiä syntejä - ei siis keksittyjä - Jumalalle anteeksiannettavaksi rakkaan Poikansa tähden, joka otti kaikki syntini päälleen. Siispä nuo synnit eivät enää ole minun vaan kuuluvat Kristukselle. Tätä ihanaa Jumalan lahjaa en kiellä (vastauksessani Saatanalle) mutta myönnän ja tunnustan."

Eli sanoessaan Vähä-Katekismuksessa "vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta” Luther ei puhu jostain pölyttyneistä teologisista käsitteistä.

Synti, kuolema ja paholainen edustavat Lutherille pirullista kolmiyhteyttä, joka vaani keskiaikaisen elämän joka nurkalla.



Emme varmasti kykene nykypäivänä käsittämään, miten päivittäinen oli tuo kuoleman kauhu keskiaikaisen ihmisen ajatusmaailmassa.

Kuolema ei myöskään ollut sattuma, tai tahaton, vaan se oli seurausta synnistä, synnin hedelmä.

Tästä hengellisestä ja fyysisestä tuhosta on vastuussa paholainen.

Päätös

Kolmanneksikymmenenneksi

Tästä kaikesta saamme nyt tämän päätöksen:

ei kristitty elä itsellensä, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessänsä:

Kristuksessa uskon kautta;
lähimmäisessänsä rakkauden kautta.

Uskon kautta kohoaa hän itseänsä korkeammalle Jumalaan,

Jumalasta hän taas laskeutuu itseänsä alemmaksi rakkauden kautta;

ja pysyy kuitenkin aina Jumalassa ja jumalallisessa rakkaudessa; niinkuin Kristus Joh. 1 luvussa sanoo:

"teidän pitää näkemän taivaat avoinna ja Jumalan enkelein astuvan ylös ja tulevan alas ihmisen pojan päälle".



Katso, tämä on oikea hengellinen, kristillinen vapaus, joka vapahtaa sydämmen kaikista synneistä, laista ja käskyistä; ja tämä voittaa kaiken muun vapauden, niinkuin taivas voittaa maan.

Antakoon Jumala meidän ymmärtää ja kätkeä sen! Amen.

Martti Luther
Kristityn vapaus
Päätös

Toinen osa (29)

Yhdeksänneksikolmatta

Tästä saattaa jokainen varmaan erottaa kaikki työt ja käskyt toisistaan ja päättää, kutka ovat sokeita, tyhmiä taikka hurskaita pappeja.

Sillä kenenkä työ ei tarkota palvella toista tahi kärsiä hänen tahtoansa, jos hän vaan ei vaadi tekemään Jumalaa vastaan, niin se ei suinkaan ole hyvä kristillinen työ.

Siitä tulee se, että pelkään harvalta olevan kristillisiä munkkikuntia, kirkkoja, luostaria, alttaria, messuja, testamenttia, ja tähän lisäksi muutamain pyhäin kunniaksi erittäin toimitettuja paastoja ja rukouksia.

Sillä minä pelkään, että jokainen niissä kaikissa etsii vaan omaansa, luulee niin sovittavansa syntinsä ja autuaaksi tulevansa.

Ja tämä kaikki on alkuansa uskon ja kristillisen vapauden tietämättömyydestä ja siitäkin, että muutamat sokeat papit vaativat ihmisiä siihen ja koristavat sellaista menoa ane-kaunistuksilla, eivätkä opeta koskaan uskoa.


Mutta minä neuvon sinua: jos tahdot jotakin säätää, rukoilla, paastota, niin älä tee sitä siinä mielessä, kuin tahtoisit tehdä itsellesi jotakin hyvää, vaan anna vapaasti siinä tarkoituksessa, että ihmiset saisivat nauttia sitä, ja tee se heille hyväksi, niin olet oikia kristitty.

Mitä hyötyä olisi sinulla hyvyyksistäsi ja hyvistä töistäsi, joita sinulla on jälellä, hallitaksesi ruumistasi ja siitä pitääksesi huolta, kun sinulla on tarpeeksi uskossa, jossa Jumala on antanut sinulle kaikki kappaleet?

Katso, näin pitää Jumalan lahjain valuman toisesta toiseen ja tuleman yhteisiksi, niin että jokainen korjaa lähimmäistänsä juuri kuin hän itse olisi se.



Kristuksesta ne vuotavat meihin, joka on meitä korjannut omassa ruumiissansa, niin ikään kuin olisi hän ollut, mitä me olemme.

Meistä pitää niitten taas vuotaman niihin, jotka niitä tarvitsevat, aivanpa niinkin, että minun on paneminen uskonikin ja vanhurskauteni lähimmäiseni eduksi Jumalan eteen, verhotakseni hänen syntinsä, ne niskaani ottaa ja tehdä ei toisin, kuin jos ne olisivat omani, juuri niinkuin Kristus on tehnyt meille kaikille.

Katso, tämä on rakkauden luonto, kussa se on todellinen;

mutta todellinen on se siellä, kussa usko on todellinen.

Sentähden sanoo pyhä apostoli rakkauden omaisuudeksi 1 Kor. 13 sen, ettei "se etsi omaansa", vaan lähimmäisen parasta.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 29

Tähän päättyy Toinen osa.

Toinen osa (27)

Seitsemänneksikolmatta

tulee kristityn, samoin kuin Kristuksenkin hänen päänsä, täynnä ja ravittuna, tyytyä uskoonsa, aina enentää sitä, se kun on hänen elämänsä hurskautensa ja autuutensa, joka hänelle antaa kaikki, kuin Kristuksen ja Jumalan omaa on, kuten ennen on sanottu.

Ja pyhä Paavali sanoo Galatalais ep. 2 luv. näin: "jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa".

Ja vaikka hän nyt on varsin vapaa, tekee hän taas itsensä mieltä mielin palvelijaksi, auttaaksensa lähimmäistänsä, häntä kohdellaksensa, niinkuin Jumalakin on Kristuksen kautta menetellyt häntä kohtaan.

Ja tehköön sellaista ilmaiseksi, siinä etsimättä muuta, kuin Jumalan mielisuosiota, ja siis ajatelkoon näin:

noh niin, minun Jumalani on antanut minulle mahdottomalle, tuomitulle ihmiselle ilman omaa ansiotani, ihan ilmaiseksi sulasta laupiudesta, Kristuksen kautta ja Kristuksessa, jumalisuuden ja autuuden koko täyden rikkauden, niin etten enää tarvitse mitään muuta, kuin uskoa niin olevan.

Senpä tähden tahdon minäkin taas sellaiselle isälle, joka niin runsain määrin on vuodattanut hyvyytensä minun päälleni, vapaasti, iloisesti ja ilmaiseksi tehdä, mitä hänelle kelpaa, ja olla lähimmäistänikin kohtaan kristitty, niinkuin Kristus on ollut minulle,

enkä mitään muuta tehdä, vaan ainoastansa sitä, mitä näen hänen tarvitsevan, häntä hyödyttävän ja hänelle autuaallista olevan;

kun minulla kuitenkin uskoni kautta Kristuksessa on kaikkia tarpeeksi.



Katso, näin lähtee uskosta rakkaus ja halu Jumalaan, ja rakkaudesta vapaa, mieluinen ja iloinen elämä palvelemaan lähimmäistä ilmaiseksi.

Sillä niinkuin lähimmäisemme kärsii hätää ja muunkin suhteen tarvitsee meitä, samoin kärsimme mekin hätää Jumalan edessä ja tarvitsimme hänen apuansa.

Sentähden, niinkuin Jumala on auttanut meitä ilmaiseksi Kristuksen tähden, samoin tulee meidänkin ruumiin ja sen töiden kautta auttaa lähimmäistämme.

Tästä siis näemme miten korkia, jalo elämä sentään kristillinen elämä on, vaikka se valitettavasti koko maailmassa ei ainoastansa makaa maassa, vaan ei ole edes tunnettukaan saatikka saarnataan.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 27


tämän kristillisyyden saarnassa varmaan kaikuu aina Kajaaniin asti tämä Kristuksen armahtaman, vapaan kristillisen elämän kiitollinen lähimmäisenrakkaus kaikki niitäkin kohtaan, jotka eivät ole Siionin turvallisten muurien sisäpuolella turvassa.

Toinen osa (26)

Kuudenneksikolmatta

Olkoon tämä sanottu töistä yleensä ja myös niistä, joita kristityn tulee harjoittaa oman ruumiinsa suhteen.

Tahdomme nyt puhua enemmän töistä, joita hän tekee muita ihmisiä kohtaan.

Sillä ei ihminen elä ainoasti omassa ruumiissansa, vaan myös muitten ihmisten parissa maan päällä.

Sentähden hän ei saata olla ilman töitä heidän suhteensa, täytyyhän hänen puhella heidän kanssansa, sekä toimia vaikkei hän tarvitse ainoatakaan sellaista tekoa tullaksensa hurskaaksi ja autuaaksi.

Sentähden pitää hänen mielipiteensä kaikissa töissä olla vapaan ja vaan sitä tarkottaman, että hän niillä palvelisi muita ihmisiä ja olisi hyödyllinen;

eikä itsellensä mitään muuta kuvaaman, vaan mitä muut tarvitsevat.

Tämä sitte kutsutaan tosi kristilliseksi elämäksi, ja siellä ryhtyy usko halulla ja rakkaudella töihin, niinkuin pyhä Paavali opettaa Galatalaisia (5: 6).



Paavali, opetettuansa Filippiläisiä, kuinka heillä uskonsa kautta Kristukseen oli armo ja kaikki tarpeeksi, opettaa heitä edespäin sanoen:

"jos joku neuvo on teidän tykönänne Kristuksessa, jos rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus, jos joku sydämmellinen rakkaus ja laupius, niin täyttäkää minun iloni, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset.

Älkää tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäen toinen toisensa parempana kuin itsensä.

Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta".



Katso, siinä on Paavali selvään kuvannut kristillisen elämän, joten kaikki työt pitää oleman sovitetut lähimmäisen eduksi, kun jokaisella on itsellensä tarpeeksi uskossansa, ja kaikki muut työt ja elämä on jäänyt hänelle jälelle, niillä palvellaksensa lähimmäistänsä vapaasta rakkaudesta.


Tähän lisäksi hän asettaa Kristuksen esimerkiksi sanoen:

"kullakin olkoon se ajatus, kuin Kristuksella Jesuksella oli, joka vaikka hän oli Jumalan muodossa",


ja hänellä itsellänsä oli kylläksi, eikä hän ensinkään ollut elämän, töiden ja kärsimisen tarpeessa, niiden avulla hurskaaksi tahi autuaaksi tullaksensa, niin hän kuitenkin

"alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi",

teki ja kärsi kaikkinaista, tarkoittaen ainoastansa meidän parastamme

ja tuli, vaikka hän kyllä oli vapaa, orjaksi meidän tähtemme.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 26



tässä Martti Luther siis opettaa uskonelämään kuuluvia tekoja

ottaa apostoli Paavalin kehotuksen meille neuvoksi ja ohjeeksi

viittaa Kristuksen esikuvaan

Luottamuspula

olen saanut Jumalan armosta tuoda nettiruukkuun Lutherin kirjaa Kristityn vapaus.

tämän tehokkaan ja kaikkialle maailmaan ulottuvan median voima alkaa olla ilmeinen jo monelle.

sen sijaan että tuo räjähdysaine olisi vanhan kirjan kansissa lojumassa jossain vintin kirjahyllyssä, se on SLEY sivulla kenen tahansa luettavissa vanhana suomennoksena.

nettiruukussa se on jaoteltuna kappaleisiin, että voisimme niistä kohdista yhdessä keskustella.



tämä kirja on hyvin ajankohtainen esikoislestadiolaiselle herätysliikkeelle.

itse asiassa Martti Luther puhuttelee tässä juuri tämän kristillisyyden tien kulkijoita ja kertoo suuresta Esikoisesta.

kirja on paljon tärkeämpi ja suurempi kuin jonkun lumiukon ajatukset siitä.

luottamuspula on ilmeinen.

tuon sen verran kärkevästi esiin asioita, joista vähän ymmärrän, että kaikki täällä raamattupiirissä saattaa tuntua vieraalta.

jatkan kuitenkin niiden asioiden tuomista esiin, joiden kautta saame kunnioittaa Jeesusta ja nostaa ristinlippua liehumaan, ristin Sanaa jonka Jumala on tarkoittanut kaikille ihmisille pelastukseksi.



luottamuspulan tähden olisi niin tärkeää, että esikoisten saarnaajien ja maallikkojen joukosta nousisi omaa väkeä, jotka ymmärtävät Lutherin kirjan syvällisen ja tärkeän merkityksen.

että tätä kirjaa tutkittaisiin seuroissa ja väliajoilla ja luettaisiin kotona verkosta tai vanhasta kirjasta rukouksen kanssa.

että se kirkas evankeliumin ja lain valo, joka syttyi renesanssiajan Saksassa saisi uudelleen välähtää kirkkauteensa tämän vanhan ja arvokkaan herätysliikkeen opetuksessa.

kärventää Nilivaaran tuohikirjeen ja julistaa kirkkaan lampun tavoin, jonka lasi on kristallin puhdas, Jeesuksen armoa ja totuutta.



erityisen selvästi tässä Lutherin tutkielmassa näkyy saarnan sisältö ja tarkoitus

tämä auttaa saarnaajia itseään korjaamaan kurssia kohti Kristuksen oppia ja Jumalan Sanaa

annan tästä yhden esimerkin ja kovin toivon, että oma porukka - ei vierailta mailta kirjoittavat lumiukot - tarttuisivat tähän kristillisen kirkkon aarteeseen

aarteeseen, jonka paavi Leo X valtaansa peläten heitti sikojen tallattavaksi ja olisi mielellään nähnyt Lutherin poltettavana harhaoppisena roviolla.


lumiukon antama esimerkki on tämä:

kirjan alussa Luther esittää vastakohtaisuuden, paradoksin

1. kristitty on vapaa herra

2. kristitty on kaikkien alamainen ja palvelija


kirja rakentuu tämän selittämiseksi sisäisen ja ulkonaisen ihmisen näkökulmasta.

Jesus osa kertoo kohdasta yksi, sisäinen ihminen. Vapaa!

Luther opettaa siinä uskon merkitystä ja asettaa niitä vastaan kristityn ihmisen vaelluksen, sydämen tilan, parannuksen, hyvät teot Jumalan luomassa maailmassa.


Toinen osa kertoo ulkonaisesta ihmisestä, joka on kaikkien palvelija.


Kristillisen saarnan tulisi sisältää

evankeliumi sisälliselle ihmiselle, vanhurskaaksi tuleminen yksin uskosta ilman lain tekoja Kristuksen tähden Kirjoitusten mukaan.

lakia, neuvoja ja ohjeita ulkonaiselle ihmiselle, että nähtäisiin synnin syvyys ja paettaisiin Kristuksen turviin uskossa, mutta myös että oltaisiin kaikkien palvelijoita vaelluksessa ja kristillisessä elämässä.

kaikki tämä oli toki tuttua keskiajan kirkossa.

kaikki tämä on toki tuttua esikoislestadiolaisessa saarnassa.

ongelma oli - ja on - näiden kahden sekottamisessa toisiinsa.

silloin laki ei tee kirkkaasti tehtäväänsä eikä silloin armo ole armoa.

sekoitus pilaa kaiken aidon kristillisen uskon.



Esikoisten luottamuspula Jeesukseen on johtanut siihen, että saarna kohdistetaan sisäiselle ihmiselle.

jotta tämä usko Jeesukseen kestäisi ja säilyisi, tulee elää kristillisyyden neuvojen mukaan.

hengellisesti tappava sekoitus!

Toinen osa (25)

viidenneksikolmatta

on tästä kaikesta helppo ymmärtää, missä mielessä hyvät työt ovat hyljättävät ja ei hyljättävät.

Ja kuinka kaikki opit, jotka hyviä töitä terottavat, ovat ymmärrettävät.

Sillä kussa tämä väärä lisä ja nurja mieli on, että tahdomme töistä tulla hurskaiksi ja autuaiksi, eivät ne ole enää hyviä, vaan varsin kirotuita;

sillä ne eivät ole vapaita,

ja häpäsevät Jumalan armoa, joka yksin uskon kautta tekee hurskaaksi ja autuaaksi, jota eivät työt voi aikoin saada, ja yrittävät sitä kuitenkin tehdä, ja loukkaavat niillä armon työtä ja kunniata.

Tämän tähden hylkäämme hyvät työt:

ei niiden itsensä tähden, vaan tämän pahan lisäyksen ja väärän nurjan mielen tähden, mikä saa aikoin, että ne vaan hyviltä loistavat, eivätkä kuitenkaan ole hyviä, vaan (ihmiset) pettävät niillä itsensä ja muut; juuri kuin raatelevaiset sudet lammasten vaatteissa.



Mutta missä ei ole uskoa, siellä ei voiteta tätä pahaa lisäystä ja nurjaa mieltä töistä.

Sen täytyy olla tekopyhissä, kunnes usko tulee ja hävittää sen, luonto ei saa sitä poistetuksi itsestänsä,
eipä tunnekkaan ja tunnusta sitä; vaan se pitää sen kalliina, autuaallisena asiana; sentähden tulee myös moni heistä vietellyksi sen kautta.



Siis, vaikka onkin hyvä kirjoittaa ja saarnata katumuksesta, ripistä, täydeksi tekemisestä,

niin ne varmaan ovat pelkkiä perkeleellisiä, eksyttäviä opetuksia, jollei tulla eteenpäin hamaan uskoon asti.

Ei ole pakkoa aina saarnata samaa, vaan kumpaakin lajia Jumalan sanaa.

Lakia on saarnattava, peljättämään syntisiä ja ilmoittamaan heidän syntinsä, että he katuisivat ja kääntyisivät.

Mutta siihen se ei saa pysähtyä; myöskin toista sanaa, armon lupausta, pitää saarnattaman, opetettamaan uskoa, jota paitsi laki, katumus ja kaikki muu on turhaan tapahtunut.



Tosin on vieläkin saarnaajia, jotka saarnaavat katumusta synnin tähden ja armoa;

mutta he eivät pane painoa erittäin käskyihin ja Jumalan armoon, niin että ihmiset oppisivat, mistä ja kuinka katumus ja usko tulee.

Sillä katumus lähtee käskyistä; usko Jumalan lupauksesta: ja siten siis vanhurskautetaan se ihminen uskon kautta Jumalan sanaan ja korotetaan, joka Jumalan käskyin pelvosta oli nöyryytetty ja tullut tuntemaan itsensä.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 25

Toinen osa (24)

Neljänneksikolmatta

toisaalta ei edistä uskotonta yksikään hyvä työ hurskaaksi ja autuaaksi pääsemään.

Ei voi toisaaltakaan yksikään paha työ tehdä häntä pahaksi ja kadottaa;

vaan epäusko, joka tekee ihmisen ja puun pahaksi, se tekee pahoja ja kirottuja töitä.

Sentähden ei ole hurskaaksi taikka pahaksi tulemisen alkuna työt, vaan usko ja epäusko, niinkuin viisas mies sanoo: "siitä tulee kaikki ylpeys, koska ihminen luopuu Jumalasta eikä usko häneen" (Siirak 10:147).



Samoin opettaa Kristuskin, ettei ole aljettava töistä, ja sanoo:

"taikka tehkää hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkää mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi" (Matt. 12: 33),

ikään kuin hän sanoisi: joka tahtoo saada hyviä hedelmiä, hänen pitää puusta alkaman ja istuttaman hyvä puu.

Siis, joka haluaa tehdä hyviä töitä, hän ei saa alkaa töistä, vaan persoonasta, jonka tulee tehdä töitä.

Mutta hyväksi tekee ihmisen ainoastaan usko, ja vain epäusko yksin tekee hänen pahaksi, eikä mikään muu.

Totta tosin on, että työt tekevät ihmisen hurskaaksi, tahi pahaksi ihmisten edessä, se on, ne osoittavat ulkonaisesti, kuka on hurskas taikka kuka on paha, niinkuin Kristus Matt. 7: 16 sanoo: "hedelmistänsä te tunnette heidän".

Mutta se kaikki on paljas ulkonainen kiilto.


Tämä muoto eksyttää monta ihmistä, jotka sitte kirjoittavat ja opettavat, kuinka hyviä töitä on tehtävä ja kuinka hurskaaksi tullaan, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan muista uskoa, menevät menoansa, ja taluttavat toinen sokia toista, kiduttavat itseänsä monilla töillä, eivätkä kuitenkaan koskaan saavuta totista hurskautta.

Tällaisista sanoo Paavali 2 Tim. 3 l. näin: "heillä on jumalinen meno olevanansa, mutta sen voiman he kieltävät pois, aina he oppivat, mutta he eivät saavuta koskaan tosi hurskauden tuntemista."


Sen, joka ei nyt halua eksyä sellaisten sokeiden parissa, täytyy katsoa ulommaksi, kuin töihin, käskyihin eli opetukseen töistä.

Hänen tulee ennen kaikkia pitää huolta siitä, kuinka itse ihminen tulisi hurskaaksi.

Mutta hän ei tule hurskaaksi ja autuaaksi käskyin ja töitten kautta, vaan Jumalan sanan kautta (se on, hänen armonsa lupauksen kautta) ja uskon kautta; että hänen jumalallinen kunniansa pysyisi siinä paikallaan, että hän tekee meidät autuaiksi ei töistämme, vaan armollisen sanansa kautta ilmaiseksi sulasta laupiudesta.

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 24

Tässä taas taitaa olla sellainen mieliaihe, josta MarttiF paljon on kirjoittanut tässä yhteydessä.

että pitää puhua ensin siitä, kuinka tullaan vanhurskaiksi

sitten vasta siitä, mitä ovat kristityn hyvät teot

eli lain kolmas käyttö

kristillisyyden neuvot ja ohjeet

puurot ja vellit

rattaat ja hevoset

kun tahtovat tässä mennä sekaisin

ja ovat menneet sekaisin

kuka kelvatakseen Jumalalle

kuka ansaitakseen jotain Jumalalta

kuka tekemättä mitään, kun kaikki tapahtuu ihan itsestään

Toinen osa (23)

Kolmaneksikolmatta

ovat siis nämä kaksi lausetta todet: hyvät, hurskaat työt eivät tee koskaan hyvää, hurskasta miestä;

vaan hyvä, hurskas mies tekee hyviä, hurskaita töitä.

Pahat työt eivät koskaan tee pahaa ihmistä, vaan paha ihminen tekee pahoja töitä.

Niin täytyy siis ihmisen aina ennen kaikkia hyviä töitä olla hyvän ja hurskaan ja hyväin töiden seurata ja lähteä hurskaasta, hyvästä ihmisestä, niinkuin Kristuskin sanoo: "ei paha puu kanna hyviä hedelmiä. Hyvä puu ei kanna pahoja hedelmiä."

Nyt on varsin selvä, etteivät hedelmät kanna puuta; eivät myös puut kasva hedelmästä; vaan päinvastoin puu kantaa hedelmiä ja hedelmät kasvavat puusta.

Niinkuin nyt puiden täytyy olla ennen hedelmiä ja hedelmät eivät tee puuta ei hyväksi eikä pahaksi, vaan puut tekevät hedelmät;

samaten täytyy ihmisenkin ennen kuin hän tekee hyviä taikka pahoja töitä olla joko hurskaan taikka pahan;

ja hänen työnsä eivät tee häntä hyväksi eikä pahaksi, vaan hän tekee hyviä tahi pahoja töitä.



Samaten näemme kaikissa käsitöissäkin.

Hyvä tahi huono huone ei rakenna hyvää tahi huonoa kirvesmiestä; vaan hyvä tahi huono kirvesmies laittaa hyvän taikka huonon huoneen.

Ei mikään teko tee mukaistansa mestaria; vaan millainen mestari on, sen mukainen on hänen tekonsakin.

Niin ovat ihmisen työtkin; sen mukaan kuin hän on uskossa taikka epäuskossa ovat hänen työnsä hyviä taikka pahoja. Eikä päinvastoin ole hän hurskas taikka uskovainen sen mukaan kuin hänen työnsä ovat.



Kuin työt eivät tee ketään uskovaiseksi, niin ne eivät tee hurskaaksikaan. Mutta usko, kun se tekee hurskaaksi, niin se tekee hyviä töitäkin.

Kun siis työt eivät tee ketään hurskaaksi ja ihmisen täytyy, ennen kuin hän tekee töitä olla hurskaan: niin on selvä, että paljas usko sulasta armosta, Kristuksen ja hänen sanansa kautta, tekee ihmisen kyllin hurskaaksi ja autuaaksi.

Ja ettei kristitty tarvitse yhtään työtä eikä yhtään käskyä autuudeksensa, vaan on vapaa kaikista käskyistä, ja tekee kaikki, mitä hän tekee, vapaasta tahdosta ilmaiseksi, eikä etsi niillä omaa hyötyänsä eikä autuutta;

sillä hän on jo ravittu ja autuas uskonsa ja Jumalan armon kautta;

vaan hän tekee hyviä töitä, kelvataksensa Jumalalle.

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 23



kristillisyyden hedelmät ovat semmoinen erityisesti Haamulin rakas aihe ollut nettiruukussa.

tässä on samaa aihetta - hyvä puu tekee hyviä hedelmiä

paha puu tekee pahoja hedelmiä

ja sitten tuommoinen lause, jota ei niinvaan luulisi Lutherilta kuulevansa

kristitty "tekee hyviä töitä, kelvataksensa Jumalalle."


kun katselemme tämän maailman menoa, näemme paljon kristittyjä jotka tekevät pahoja tekoja

näemme kristittyjä, jotka eivät tee mitään tekoja, jotta ei näyttäisi siltä että yrittävät kelvata Jumalalle.

näemme maailmallisia ihmisiä, jotka eivät uskoa mainitse, ja tekevät valtavasti hyviä tekoja.

näemme laiskoja uskovia, jotka heille tuhisevat "ette te noilla ansaitse autuutta"

eivät he yritäkään

mutta ehkäpä heidän työnsä kelpaavat Jumalalle


Luther sanoo, että ei kelpaa.

mutta itä-Karjalan ortodoksit kertovat mitä oikeaoppiset suomalaiset luterilaiset papit yrittivät jatkosodan aikana tehdä heille.



Kirjoittanut: MarttiF

Sitä he surkeasti valittavat, mutta iloitsevat siitä, mitä leniniläiset oikeauskoiset tekivät.
Kun lippu sitten laskettiin, olivat samat "Ruotsin pakanat" nostamassa maata jaloilleen, hyysäämässä kansaa seksibaarien sutturoista katulapsiin ja mummoihin.
Onko joskus nähty idän oikeauskoisia lohduttamassa kotiinsa kaipaavaa Kuolemanjärven mummoa?

Toinen osa (22)

Toiseksikolmatta

tulee meidän, käyttääksemme muutamia vertauksia, pitää kristityn työt, joka uskonsa kautta ja sulasta Jumalan armosta ilmaiseksi on vanhurskaaksi ja autuaaksi tullut, samallaisina kuin Aatamin ja Eevan työt olivat paratiisissa, joista 1 Moos. 2. luvussa luetaan, että Jumala asetti luomansa ihmisen viljelemään ja varjelemaan paratiisia.

Nyt oli Jumala luonut Aatamin hurskaaksi ja hyväksi ilman syntiä, niin ettei hänen tarvinnut töiden ja vartioitsemisen kautta tulla jumaliseksi ja vanhurskaaksi;

mutta ettei hän olisi kävellyt laiskana, antoi Jumala hänelle työksi, istuttaa, viljellä maata ja varjella paratiisia.

Niiden oli määrä olla paljaita vapaita töitä, joita ei tehty minkään edun vuoksi, vaan ainoastaan Jumalalle mielennouteeksi, eikä vanhurskauden voittamiseksi, joka hänellä entiseltään oli; ja mitä olisi meillekin kaikille luonnollisesti tullut synnynnäisenä perintönä.

Sama on uskovaisen ihmisen töitten laita.

Hän on uskon kautta taas asetettu paratiisiin ja uudesti luotu, eikä tarvitse töitä hurskaaksi tullaksensa, mutta ettei hän kävelisi laiskana, vaan hoitaisi ja varjelisi ruumistansa, on häntä käsketty tekemään sellaisia vapaita töitä ainoastansa Jumalalle kelvataksensa.

Samaten kuin piispaksi vihitty mies, ei tule töistä piispaksi, koska hän toimittaa virkansa töitä, vihkii kirkkoja, vahvistaa kastetta tahi toimittaa muita töitä;

niin, jollei hän olisi ollut piispaksi vihitty, eivät ne työt kelpaisi mihinkään, ne olisivat hassun kujeita.

Samaten tekee uskon kautta vihitty kristitty hyviä töitä, ei hän tule niistä paremmaksi eikä pyhemmäksi kristityksi (se tapahtuu vaan uskon lisääntymisestä;) niin nepä, jollei hän ennen uskonut jo ollut kristitty, eivät mihinkään ollenkaan kelpaa, vaan ovat pelkkiä hupsumaisia, rangaistavia, kadottavia syntejä.

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 22


"Sama on uskovaisen ihmisen töitten laita."

no johan on

Martti Luther opettaa uskovan töitä!

kukas se nettiruukussa kirjoittikaan, että kristityt ovat tänään kuin Aatami ja Eeva paratiisissa.

ei kun syntyessään, niinhän se meni hänen mukaansa.

ei ihan sama juttu... ei kultaseni!

Toinen osa (21)

Ensimmäiseksikolmatta:

mutta sellaisia töitä ei saa tehdä luulossa, että ihminen niistä tulee hurskaaksi Jumalan edessä;

sillä sellaista väärää luuloa ei voi usko kärsiä, joka ainoa on ja jonka pitää olla hurskautemme Jumalan edessä;

vaan ainoastansa siinä mielessä, että ruumis tulisi kuuliaiseksi, ja puhdistettaisiin pahoista himoista ja että silmä vaan katsoisi reväistä pois pahan himon.

Sillä kun sielu uskon kautta on puhdas ja rakastaa Jumalaa, niin se mielellään soisi, että myös kaikki kappaleet olisivat puhtaita, ennen kaikkea hänen oma ruumiinsa, ja että jokainen hänen kanssansa rakastaisi ja ylistäisi Jumalaa.


Siitä tulee, ettei ihminen oman ruumiinsa tähden taida kävellä laiskana, vaan täytyy sentähden harjoittaa paljo hyviä töitä, sitä pakottaaksensa;

ja kuitenkaan eivät ole työt se tosi hyvä, josta hän on jumalinen ja hurskas Jumalan edessä, vaan hän tekee niitä vapaasta rakkaudesta ilmaiseksi, Jumalalle kelvataksensa, siinä muuta etsimättä ja tarkottamatta, vaan että se niin kelpaa Jumalalle, jonka tahtoa hän mielellään tekee mitä parhain.

Tästä voi sitte jokainen itse määrätä ruumiin masentamisen mitan ja kohtuuden;

sillä hän paastoo, valvoo, raataa niin paljon kuin hän näkee ruumiin tarvitsevan sen vastahakoisuuden masentamiseksi.

Mutta muut, jotka luulevat saavuttavansa vanhurskauden töillänsä, eivät huoli masentamisesta, vaan katsovat ainoastansa töitä ja luulevat, että, jos vaan niitä tekevät monia ja suuria, on kaikki hyvin tehty, ja he hurskaaksi tulleet;

välistä he särkevät päänsä ja turmelevat siinä puuhassaan ruumiinsa.

Mutta suuri tyhmyys ja ymmärtämättömyys kristillisestä elämästä ja uskosta on se, että he pyytävät ilman uskoa töiden kautta tulla hurskaiksi ja autuaiksi.

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 21

Toinen osa (20)

Kahdenneksikymmenenneksi:

vaikka ihminen sisällisesti sielun suhteen on kylläksi vanhurskas uskon kautta ja omaa kaikki, mitä hänellä olemankin pitää, paitsi että saman uskon ja täyden määrän pitää aina lisääntymän toiseen elämään saakka:

niin hän kuitenkin jää vielä tähän ruumiilliseen elämään maan päällä, ja hänen täytyy hallita omaa ruumistansa sekä seurustella ihmisten parissa.

Siinä sitte työt alkunsa saavat; siinä et saa käydä laiskana, siinä on sinun vaatiminen ruumistasi sekä harjoittaminen sitä paastolla, valvomisella ja työn tekemisellä ja kaikella kohtuullisella kurilla, että se sisällisen ihmisen ja uskon ja kuuliaisuuden suhteen tulee yhtämukaiseksi, ei estä eikä vastusta niitä tapansa mukaan, kussa ei häntä pakoteta.


Sillä sisällinen ihminen on yhtä mieltä Jumalan kanssa, iloinen ja riemuinen Kristuksen tähden, joka on hänen hyväksensä tehnyt niin paljon, ja koko hänen halunsa tähtää saada taas puoleltansa palvella Jumalaakin ilmaiseksi vapaasta rakkaudesta;

mutta hän tapaa lihassaan vastahakoisen tahdon, joka tahtoo palvella maailmaa ja pyytää, mitä sitä haluttaa.

Mutta sitä ei saata usko kärsiä, ja käy ilomielin sen kimppuun, sitä hillitsemään ja estämään, niikuin p. Paavali, Room. 7: 22. sanoo:

"minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta; mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan, ja ottaa minun vangiksi synnin laissa."
Samaten 1 Kor. 9: 27,

"minä kuritan ruumistani ja painan sitä alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulisi."


Niin myös Gal. 5: 24,

"jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa himoin ja haluin kanssa."

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 20


no nyt taitaa kuulua helpotuksen huokaus kautta tämän kristillisyyden

olemme me sittenkin luterilaisia emmekä mitään lahkolaisia.

tästähän me koko ajan puhumme ja saarnaamme!


ei kultaseni

nyt tarkkana kuin porkkana.

Toinen osa (19)

TOINEN OSA

Yhdeksänneksitoista

Olkoon nyt kylliksi puhuttuna sisällisestä ihmisestä, hänen vapaudestansa ja päävanhurskaudestansa, joka ei kaipaa yhtään lakia eikä hyvää työtä, nepä ovat vahingollisetkin, jos joku niiden avulla rohkenee saavuttaa vanhurskautta.

Nyt tulemme toiseen osaan, ulkonaiseen ihmiseen.

Tässä aijomme vastata kaikille niille, jotka pahentuvat edellisestä puheesta, ja joilla on tapana sanoa:

No, jos nyt usko on kaikki ja jos se yksin riittää hurskaaksi tekemään, miksi on sitte hyviä töitä käsketty?

Ollaan sitte hyvällä mielellä, älkäämme tehkö mitään ollenkaan.

Ei kultaseni, ei niin sentään; tosin olisi sitenkin hyvä, jos sinä olisit vaan sisällinen ihminen ja tullut kokonaan hengelliseksi ja sisälliseksi: millaiseksi ei kukaan pääse ennen viimeistä päivää.

Asian kanta maan päällä on ja pysyy alkamisessa ja kasvamisessa ja täytetään vasta toisessa maailmassa.

Sentähden apostoli kutsuu sen Hengen esikoiseksi, se on "Hengen ensimmäisiksi hedelmiksi."

Tähän kuuluu sentähden, mitä ennen on sanottu, että kristitty on valmis palvelemaan jokaista ja on jokaiselle alammainen.

Vapaana ei tarvitse hänen tehdä mitään, palvelijana täytyy hänen tehdä kaikellaista.

Kuinka se tapahtuu tahdomme nyt nähdä.

Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 19



Ei kultaseni!

Jesus eli ensimmäinen osa Kristityn Wapautta puhuu siitä sisäisestä hengellisestä ihmisestä, joka on uskon kautta pappi ja kuningas.

Kristitty on vapaa herra (ja rouva).


Toinen osa puhuu siitä ulkonaisesta ihmisestä, joka elää tässä ajassa ja joka on kaikkien palvelija.

jonka pitää kaikellaista tehdä.

Ei kultaseni!

ei tämä ollutkaan niin yksinkertaista.

Jesus (18)

Kahdeksanneksitoista

opimme tästä kaikesta, ettei siten ole tarpeeksi saarnattu kun saarnataan Kristuksen elämää ja töitä vaan pintapuolisesti ja vaan paljaana historiana ja elämäkertana, saatikka siten, ettei siitä mitään puhuta, vaan saarnataan hengellistä oikeutta, taikka muita ihmissääntöjä ja opetuksia.



Niitä onkin monta, jotka saarnaavat ja lukevat Kristusta niin, että he surkuttelevat häntä, pitävät vihaa juutalaisia vastaan, taikka käyttäytyvät siinä vieläkin lapsellisemmalla tavalla.

Mutta niin pitää häntä saarnattaman, että siitä kasvaa minulle ja sinulle usko ja että se pidetään voimassa.

Ja tämä usko kasvaa ja voimassa pidetään siten, että minulle sanotaan, minkätähden Kristus on tullut, kuinka meidän tulee häntä käyttää ja nauttia hyväksemme, mitä hän on minulle toimittanut ja antanut.

Tämä tapahtuu, kun oikein selitetään kristillistä vapautta, jota meille häneltä on, ja kuinka me kuninkaina ja pappeina olemme kaikkein haltijat, ja että kaikki, mitä ikänä teemme, on Jumalalle otollista, niinkuin ennen olen sanonut.



Sydän, joka tätä saa kuulla Kristuksesta, tulee siitä varsin varmaan iloiseksi ja saa juurtajaksaisen lohdutuksen, tulee herttaiseksi Kristusta kohtaan ja rupee häntä rakkaana pitämään.

Tähän määrään ei koskaan päästä lakien ja töitten avulla.

Sillä kukapa saattaa sellaista sydäntä vahingoittaa taikka peljättää?

Jos synti ja kuolema ryntäävät niskaan, niin hän uskoo, että Kristuksen hurskaus on hänen, etteivät hänen syntinsä enää ole hänen omiansa, vaan Kristuksen;

näin täytyy synnin haihtua Kristuksen hurskauden tieltä uskossa, kuten ennen on sanottu.

Näin opitaan apostolin tapaan kuolemaa ja syntiä pelkäämättä sanomaan:

"kuolema, kussa on sinun otas? helvetti, kussa on sinun voittos. Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki.

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta!"


Martti Luther
Kristityn Wapaus
kohta 18

Ensimmäinen osa päättyy tähän.



tämä on hengellisesti vaarallista tekstiä.

kun sinun annetaan ymmärtää, että tässä meidän kristillisyydessämme ei ole hyvä lukea Lutherin kirjaa Kristityn Vapaus, tiedät varmasti, että olet mukana kristillisessä herätysliikkeestä, joka on lahkoutunut.

siis lahkossa.

lahkolaisuus on kielletty Raamatussa. se on lihan teko.

Jesus (17)

Seitsemänneksitoista

mikä erotus sitte on kristikunnassa pappein ja maallikkoin välillä, kun he kaikki ovat pappeja?

vastaus: sanoja pappi, hengellinen ja muita samallaisia nimiä on käytetty väärin, kun ne ovat riistetyt yhteiseltä joukolta ja ovat sovitetut siihen vähään joukkoon, jota nyt kutsutaan hengelliseksi säädyksi.

Ei pyhä raamattu tee muuta erotusta, vaan että se kutsuu oppineet eli vihityt palvelijoiksi, huoneenhaltijoiksi, joiden tulee saarnata muille Kristusta, uskoa ja kristillistä vapautta.

Sillä vaikka me kaikki olemme hengellisiä pappeja, niin emme kuitenkaan kaikki taida palvella taikka saarnata. Niin sanoo 1 Kor. 4: 1 Paavali: "jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina".


Mutta nyt on huoneenhallitustoimi muuttunut sellaiseksi maalliseksi, ulkonaiseksi, loistavaksi, hirveäksi herruudeksi, vallaksi, ettei mikään oikia maallinen valta ole sen vertainen, ikään kuin olisivat maallikot jotakin muuta kuin kristikansaa.

Siten on otettu pois kokonansa ymmärrys kristillisestä armosta, vapaudesta, uskosta ja kaikesta, kuin meillä on Kristukselta, onpa itse Kristuskin poistettu ja sijaan olemme saaneet paljo ihmissääntöjä ja töitä, olemmepa tulleet kelvottominpain ihmisten orjiksi maan päällä.


Martti Luther
Kristityn Wapaus
kohta 17



että niin...



...tulee saarnata muille Kristusta, uskoa ja kristillistä vapautta.


koko nettiruukun kirjoittamisen aikana minun oppineen ja papiksi vihityn tarkoituksena ei ole ollut mikään muu, kuin kiinnittää esikoisten huomio siihen että

saarnoissa tulee saarnata
Kristusta
uskoa
kristillistä vapautta


tämä on seuraväelle arvokas kompassi sydämeen painettavaksi ja saarnaa kuunnellessa

julistaako tämä Pyhässä Hengessä Kristusta, uskon valtavaa vaikutusta, kristillistä vapautta kaikesta orjuudesta

vai PH:ssä jotain muuta Kristuksen korvaavaa, omaa vaellusta korostavaa, omiatuntoja töihin sitovaa viestiä.


herätysliikkeessäkin on mahdollista, että johto ja työntekijät ajavat resiinalla raiteilta, poron vetämä ahkio sotkeutuu vaivaiskoivikkoon.

niinkuin Ruotsin ev.lut. kirkossakin, jos Tukholmassa, miksei Kiirunassa?

Siten on otettu pois kokonansa ymmärrys kristillisestä armosta, vapaudesta, uskosta ja kaikesta, kuin meillä on Kristukselta, onpa itse Kristuskin poistettu ja sijaan olemme saaneet paljo ihmissääntöjä ja töitä, olemmepa tulleet kelvottominpain ihmisten orjiksi maan päällä.

Leo X:n orjat - huh

Kirjoittanut: mama

Tää on oikeesti aika hurja, kuinkahan moni essusaarnaaja on tullut lukeneeksi Lutherin tehtävänkuvauksen:

"Ei pyhä raamattu tee muuta erotusta, vaan että se kutsuu oppineet eli vihityt palvelijoiksi, huoneenhaltijoiksi, joiden tulee saarnata muille Kristusta, uskoa ja kristillistä vapautta."

Kun aikalailla näyttää tosiaan käyneen samalla tavoin kuin Lutherin aikaankin:

"Mutta nyt on huoneenhallitustoimi muuttunut sellaiseksi maalliseksi, ulkonaiseksi, loistavaksi, hirveäksi herruudeksi, vallaksi, ettei mikään oikia maallinen valta ole sen vertainen, ikään kuin olisivat maallikot jotakin muuta kuin kristikansaa.

Siten on otettu pois kokonansa ymmärrys kristillisestä armosta, vapaudesta, uskosta ja kaikesta, kuin meillä on Kristukselta, onpa itse Kristuskin poistettu ja sijaan olemme saaneet paljo ihmissääntöjä ja töitä, olemmepa tulleet kelvottominpain ihmisten orjiksi maan päällä."


Pieni korjaus yllä olevaan: toi viimenen kappale olisi riittänyt (tosta jälkimmäisestä sitaatista). Ehkei kovin monilla essusaarnaajilla ole maallista valtaa essuihin, luulen.

Jesus (16)

Kuudenneksitoista

tähän lisäksi olemme pappeja;

tämä on kuninkuutta korkiampi, sillä se tekee meidät soveliaiksi astumaan Jumalan eteen ja rukoilemaan muiden puolesta, sillä ainoastansa pappein tulee seisoa Jumalan edessä ja rukoilla.

Kristus on siis ansainnut meille, että saamme hengellisesti astua rukoilemaan toinen toisemme puolesta, niinkuin pappi astuu rukoilemaan kansan puolesta.

Mutta sitä, joka ei usko Kristukseen, ei hyödytä mitään kappale, hän on kaikkein kappalten orja, ja hänen täytyy juuttua kaikkiin kappaleisiin.

Sitte ei ole hänen rukouksensakaan otollinen eikä nouse Jumalan eteen.



Kuka nyt voipi käsittää kristityn kunniata ja korkeutta?

Kuninkuutensa voimasta hän hallitsee kaikkia kappaleita;

pappiutensa kautta on hänelle valta Jumalan yli.

Jumala, näethän tekee mitä hän rukoilee ja tahtoo, niinkuin psaltari-raamatussa on kirjoitettu: "Herra tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä" (Ps. 145: 19).

Tämän kunnian hän saavuttaa paljaan uskon eikä töiden kautta.

Tästä selvästi nähdään, kuinka vapaa kristitty on kaikista kappaleista, ja yli kaikkein kappalten, niin ettei hän tarvitse yhtäkään hyvää työtä, ollaksensa hurskas ja autuas; vaan usko tuottaa hänelle sen kaiken runsain määrin.

Ja jos hän olisi niin tyhmä, että hän luulisi töiden kautta tulevansa hurskaaksi, vapaaksi, autuaaksi tahi kristityksi, niin hän kadottaisi uskonsa ja kaikki;

samaten kuin koirakin, joka kantaa lihapalasta suussansa ja sieppaa varjoansa vedessä, kadottaa yhtä haavaa lihapalasen ja varjonsa.


Martti Luther
Kristityn Wapaus
kohta 16


Pertsa PerusEssun haastattelu 23.4. 2010

M: terve Pertsa! kiitos, että lupasit vastailla nettiruukkuun joihinkin kysymyksiin liittyen Lutherin kirjan kohtaan 16

P: no terve!

M: ihan aluksi, aiheena on siis Martti Lutherin tärkeimpiin kuuluva kirjanen, Kristityn Wapaus. Sanotaan, että uskonpuhdistajan kirjoituksista vain Vähä Katekismus on ollut tärkeämpi, koska se tavoittaa niin valtavan määrän ihmisiä.

Tunnet varmaan Lutherin nimen?

P: kyllä hänet joskus mainitaan, olihan ennen tätä kristillisyyden syntyä evankeliumin valoa Lutherilla ja Hussilla.

mutta ei meillä kovin paljon käsketä Lutheria lukemaan, koska se voi herättää hämmennystä ja epävarmuutta. Saamme luottaa tämän kristillisyyden neuvoihin ja siihen, että Pyhä Henki kyllä johdattaa omansa kaikkeen totuuteen.



M: kun Luther kirjoitti tämän kirjasen hän oli vielä katolisen kirkon uskollinen jäsen, luostarissa elänyt munkki, joka oli lähetetty opettamaan Raamattua Wittenbergiin hyvä kielipää kun oli.

P: katolinen. Just. Meillä on kristillisyydessä tietoa siitä, että kirkko on alkanut palata katolisuuteen, ehtoollinenkin on messu-uhri ja silleen. Kauheata omanvanhurskauden opetusta ja kuolleen uskon pappien harhaoppia.

M: tämän kirjan 15 ja 16 kohta kuitenkin sisälsivät semmoisen pommin, joka räjäytti Rooman kirkon sisältä hajalle ja murskasi paavin vallan.

Luther näet kirjoitti, että Raamatun mukaan Kristus tekee jokaisesta uskovasta hengellisen kuninkaan ja papin.

Hän sanoi, että pappi on suurempi kuin kuningas, koska itse Isä Jumala tahtoo kuulla pappiensa rukouksia ja tehdä, mitä he pyytävät.

Evankelisen sanoman levitessä ihmiset ottivat tämän tosissaan ja sanoutuivat irti paavin pakkovallasta, Baabelin orjuudesta.



M: saarnataanko teillä siellä seuroissa sillä tavoin, että saarnaajat ja vanhimmat ovat seuraväen palvelijoita eikä herroja ja käskijöitä?

P: kyllä muistan semmoisia saarnaajia, jotka ovat sanoneet olevansa palvelijoita ja tarkoittaneet sitä. Mutta viime vuosina on vähempi silleen sanottu, ja enempi korostettu sitä kuuliaisuutta Lapin neuvoille ja saarnaajien ohjeille, joka vie perille iankaikkiseen elämään.

M: kun seuroista lähdetään kotimatkalle, onko seuraväki mielestäsi pää ylhäällä ja katse korkealla ja kokee olevansa Jumalan kuninkaita ja prinsessoja ja Jeesuksen sisaria ja veljiä. Suuren Esikoisen perhettä. Vai ovatko he enempi niinkuin piestyjä ja uitettuja rakkeja?

P: seuraväki lähtee kotiin enempi niinkuin uitetut koirat, ja ihan syystä, sillä paljon on heikkoutta, epäuskoa ja maailman rakkautta ja muuta, josta Jumalan sanalla muistutetaan ja kehotetaan parannusta tekemään ja uskomaan anteeksi viat ja heikkouden synnit.


M: sinä itse vaikutat kuitenkin jotenkin sisäisesti vapaalta kristityltä, etkä niin orjuuden henkiseltä. Mistä tämä johtuu?

P: no minä osaan kuunnella saarnaajia ja arvioida vanhinten neuvoja itsenäisesti, vapaasti, "koetelkaa kaikki, pitäkää se mikä hyvä on". Varsinkin nuoremmat kristityt ottavat kaiken niin vakavasti ja koettavat kaikessa olla täydellisiä ja heissä näen joskus ahdistusta ja murhetta vaelluksen heikkoudesta, tahtoa tehdä parhaansa, tahtoa uskoa.

M: eli mistä tämä kristityn vapaus sinulle on tullut?

P: no meillä jo lapsena saatiin kuulla kotona, kun vanhemmat ja vieraat keskustelivat saarnaajista ja saarnoista. ei aina oltu samaa mieltä ja etenkin jos näytti että Raamatusta on poikettu, niin kovinkin sanoin arvosteltiin. tällainen vapaus ikäänkuin kasvoi kotona sydämiimme. Sisaristani kyllä yksi on hyvin tosissaan ja ei salli, että saarnoja mitenkään arvostellaan koska ne ovat Pyhän Hengen saarnoja. Saarnaajat ovat Herran enkeleitä, joiden suusta etsitään totuus.



M: koetko Lutherin kirjan Kristityn Wapaus uhkana esikoislestadiolaisten sisäiselle rauhalle ja keskinäiselle rakkaudelle. Sehän kerrassaan hajotti paavin vallan ja murskasi sen sydämistä. Ehkä kristillisyyden vanhimmat ovat huolissaan, että heidänkin arvovaltansa romahtaa samalla tavalla, kun kristityt vapautuvat sisäisesti elävän uskon kautta?

P: en ole kirjaa lukenut enkä aio sitä lukea, vanha kirja varmaan. Minulle riittää tämän kristillisyyden opetus ja annan saarnaajien huolehtia siitä, että kuljemme sillä oikealla tiellä. Minulla on oma arkinen työni ja se vie kaiken vapaa-aikanikin lukemisineen. Rehellisesti sanoen, jonkun Lutherin kirjat eivät oikein minua jaksa kiinnostaa.

M: kiitos Pertsa näistä vastauksistasi!


haastattelu on minun kirjoittamani ja koetin antaa kuvitellulle Pertsalle aidolta vaikuttavia perus-essun ajatuksia. on paljon mahdollista, että olen puutteellisesti ja ehkä väärin ymmärtänyt tämän kristillisyyden ja mielellään kirjoitusta saa arvostella.

Jesus (14)

Neljänneksitoista

vielä nähdäksemme, mitä meillä Kristuksessa on,

ja miten suuri aarre oikea usko on,

KRISTUS ON ESIKOINEN

tulee meidän tietää, että Jumala muinoin ja Vanhassa testamentissa erotti ja pidätti itsellensä kaikki uros-esikoiset ihmisistä ja eläimistä. (2 Mos. 13: 2).

Ja esikoisuus oli kallis.

Sellaisella oli kaksi suurta etua kaikkein muitten lasten suhteen, herruus ja pappeus, eli kuninkuus ja papinvirka, sillä muotoa, että esikoispoika oli maan päällä kaikkein veljeinsä herra ja pappi eli paavi Jumalan edessä

jolla kuvauksella tarkotetaan Jeesusta Kristusta, jota nimenomaan on tämä Jumalan miespuolinen esikoinen neitsyt Mariasta.


Martti Luther
Kristityn Wapaus
Kohta 14



KRISTUS ON KUNINGAS

sentähden hän on kuningas ja pappi, mutta hengellinen; sillä ei hänen valtakuntansa ole maallinen eikä maallisissa, vaan hengellisissä tavaroissa, joita on totuus, viisaus, rauha, riemu, autuus y. m.

Mutta tämän vuoksi ei ole maallinen hyvyys erotettu pois

sillä hänen haltuunsa ovat kaikki kappaleet taivaassa, maan päällä ja helvetissä annetut, vaikkei häntä nähdä; siitä syystä on hänen hallituksensa hengellinen ja näkymätön.



KRISTUS ON PAPPI

Samoin ei hänen pappeutensakaan ole ulkonaisissa menoissa vaatteissa, kuten on laita ihmisten kesken;

vaan se on hengellisissä näkymätön, siten että hän aina edustaa Jumalan edessä omiansa, uhraa itsensä ja tekee kaikki, mitä hurskaan papin tuleekin tehdä.

"Hän rukoilee meidän edestämme," niin kuin pyhä Paavali sanoo Room. 8:l.

sitte hän opettaa meitä sisällisesti sydämessä, jotka molemmat ovat papin viran omituisia toimia.

sillä samaan tapaan rukoilevat ja opettavat myös ulkonaiset, ihmiselliset, ajalliset papit.



jotta näkisimme miten suuresta aarteesta tässä puhutaan, Kristuksesta, annan Lutherin tekstin tässä muokattuna, mutta pyrkien säilyttämään. (Eräänlaisen dynaamisen ekvivalenssin siis!)


XIV

Kristus on Esikoinen. Kaikkien muiden lasten suhteen hänellä on etuna herruus ja pappeus, eli kuninkuus ja papinvirka

Esikoispoika oli maan päällä kaikkien veljiensä herra ja pappi eli paavi Jumalan edessä.

Jeesus Kristus on Jumalan miespuolinen esikoinen, joka syntyi neitsyt Mariasta.

Tähän siis lisäämme, että Jeesus Kristus on myös Pohjolan esikoislestadiolaisten ihmisten Esikoinen, pääsaarnaaja ja vanhinten vanhin.



Kristus on myös sinun hengellinen kuninkaasi.

Ei hänen valtakuntansa ole maallinen eikä maallisissa, vaan hengellisissä, joita on
totuus,
viisaus,
rauha,
riemu,
autuus


Ei myöskään maallinen hyvyys ole pois suljettu, sillä Kristuksen haltuun on annettu kaikki taivaassa, maan päällä ja helvetissä vaikkei häntä nähdä.

Hänen hallituksensa sinunkin elämässäsi on hengellinen ja näkymätön.


Kristus on myös sinun pappisi.

Hänen pappeutensa ei ole ulkonaisissa jumalanpalvelusten menoissa, kaulapannassa ja liturgisissa vaatteissa, kuten on laita ihmisten kesken.

Kristuksen pappeus on hengellisissä ja näkymätön.

Hän edustaa myös sinua aina Jumalan edessä, uhraa itsensä ja tekee kaiken, mitä hurskaan papin tuleekin tehdä.

"Hän rukoilee meidän edestämme," niin kuin pyhä Paavali sanoo Room. 8:l.


Sinun Herrasi Jeesus Kristus opettaa pappina sinua sisällisesti sydämessäsi.

Samaan tapaan kuin ihmisten ulkonaiset ja ajalliset papit rukoilevat ja opettavat, samalla tavoin Kristus rukoilee sinunkin puolestasi ja opettaa sinua.





Melkoinen Herra Jeesus meillä on!

Jumalan Esikoinen, Kuningas, Pappi

100% näkymätön

100% hengellinen

vaan ah, todellisempi kuin tämä ulkonainen todellisuus.

ja Hänen hallussaan on myös kaikki tämä ulkonainen, maallinen, ajallinen, vaikka emme Häntä näillä maallisilla silmillämme näe.

Kullat ja hopeat Herran on

ja kauneimmat vaatteet, mitkä säteilevät Jumalan ihmeellistä kirkkautta

ihan sinua varten räätälöity passeliksi, hihan pituus on oikea ja helmat tarkasti mitattu, ettet pukuusi kompastele

ja hiuksillesi Hän Kuningas, laskee prinssin tai prinsessan kruunun!

ja Hän on uhrannut itsensä verisenä sovintouhrina edestäsi, maksaen tämän kaiken niin että saat sen ihan ilmaiseksi omaksesi.

"tämän minä olen tehnyt sinun edestäsi, mitä sinä olet tehnyt minulle"

"en mitään, etten loukkaisi sinua"



Jeesuksesta laulan,
Jeesuksesta vaan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan.


Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.


Katkoi verkot valheen,
kahleet kuoleman,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan.


Lapsi oma Herran,
taivaan kuninkaan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan.


Pääsen asukkaaksi
kultakaupunkiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin.

Tämän kaiken tuottaa
usko Jeesukseen
ken ei tahtois luottaa
Herraan sellaiseen?
ken ei tahtois luottaa
Herraan sellaiseen?

säkeet 1-5 virsi 276
Simo Korpela 1913.
Virsikirjaan 1986.

Kirjoittanut: immata


Tämän kaiken tuottaa
usko Jeesukseen
ken ei tahtois luottaa
Herraan sellaiseen?
ken ei tahtois luottaa
Herraan sellaiseen?

Aamen.

Kirjoittanut: MarttiF
Huom:

>>Hän rukoilee meidän edestämme," niin kuin pyhä Paavali sanoo Room. 8:l.

sitte hän opettaa meitä sisällisesti sydämessä, jotka molemmat ovat papin viran omituisia toimia.>>>>

Siis sisällisesti sydämessä-

Jesus (13)

Kolmanneksitoista

Tästähän nyt näet minkä nojalla uskolle syystä niin paljo luetaan, että se täyttää kaikki käskyt ja tekee ilman töitä vanhurskaaksi.

--------------

nyt Martti Luther selittää paavi Leo X:lle

usko täyttää kaikki käskyt.

usko tekee vanhurskaaksi ilman töitä.


koetetaas kuunnella, kun katolinen munkki kirjottaa pyhälle Isälleen.



sillä tässä näet, että se yksin täyttää ensimmäisen käskyn, jossa sanotaan: sinun tulee kunnioittaa Jumalaa.

---
huikea veto munkilta!
----

Jos nyt olisit pelkkä hyvä työ kantapäähän asti, niin et sittekään olisi vanhurskas, että antaisi Jumalalle yhtään kunniata, että täyttäisi siten kaikkein ensimäistä käskyä; sillä ethän saata kunnioittaa Jumalaa, jollet lue totuutta ja kaikkea hyvää hänen ansioksensa; kuten laita todella onkin.

Mutta sitä eivät tee hyvät työt, vaan sydämmen uskon yksin tekee sen.

---
minkä?

antaa kunnian yksin Jumalalle

---


Sentähden on uskon yksin ihmisten vanhurskaus ja kaikkien käskyin täyttämys.

Sillä joka täyttää ensimmäisen pääkäskyn, hän täyttää varmaan ja helposti kaikki muutkin käskyt,

--
täyttää käskyt?

mutta meillehän opetetaan täällä, ettei mitään käskyjä ole eikä tartte täyttää...

vai opetetaanko??

pikkusen tarkkana tarttee olla näköjään näiden opinasioiden kanssa...

--------



mutta työt ovat kuolleita esineitä, ne eivät taida kunnioittaa eikä ylistää Jumalaa, vaikka ne saattavat tulla tehdyksi ja tehdään Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

---
hetkinen, arvon augustinolainen, meneekö tämä nyt saivarteluksi?

jos joku tekee jotain Jumalan kunnaiksi, niin eikö se sitten ole Jumalan kunniaksi?

-------



Mutta me etsimme tässä sellaista; jota ei tehdä työnä, vaan joka on työn tekijä ja työmestari, joka kunnioittaa Jumalaa ja tekee työt.

Sellainen on vaan sydämmen usko.


----
no nyt sinä Martti taas sekoitat evankeliumin ja lain.

vanhurskauttamisen ja pyhittämisen.

sanot, että usko on se työn tekijä ja työmestari

joka tekee semmotteet työt, jotka kunnioittavat Jumalaa

koetas lukea vähän tarkemmin Raamattuasi, missä tämmöstä on kirjotettu??



(Usko) se on jumalisuuden pää ja koko olento


---
mites noin, Martti setä?

ettäkö usko olisi uskonnon ydin?

miten nyt ihmisen usko voisi olla jumalisuuden pää ja koko olento?

mitä on pelastava usko, joka täyttää kaikki käskyt

eikös meidän sola fide pidä uskoa vaan ilman töitä tullaksemme vanhurskaiksi

ja eikös se sitten riitä ja mitä siihen lisätään on omanvanhurskauden pystyttämistä, rakentamista kaikenlaista omaa hyvää

ja voi kauhistus, Kristuksen jälkien seuraamista elämässä...

miten noin ...



sentähden on vahingollista, synkkää puhetta opettaa täyttämään Jumalan käskyt töillä.

Ne pitää oleman täytetyt ennen töitä uskon kautta.

Työt seuraavat täyttämistä, niinkuin saamme kuulla.

---
no jo on hankalaa tämä sakemannin ajattelun kulku.

kuka tuossa pysyy perässä?

synkkää opettaa täyttämään Jumalan käskyt tekemällä, niinkuin Jumala käskee?

mitä älytöntä tämä nyt on?


Työt seuraavat Jumalan käskyjen täyttämistä

...no johan on logiikkaa

jos ne käskyt on jo täytetty, mitä tekemistä niissä enää on??



"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni."
Jeesus

"tästä juuri on kysymys, kun on vähän epäselvyyttä mitä on rakkaus Sinua kohtaan"
Mikko

"Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki."
Jeesus

Me kiitämme ja ylistämme sinua, Jeesus!
Nettiruukun koko väki ja kaikki kristity maailmassa

"Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä."
Jeesus

Wow!
Mikko



"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne."
Jeesus

Tule, Herra Jeesus!
Nettiruukun väki ja koko kristikunta maailmassa

"Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään."
Jeesus


"Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä."
Jeesus

Oho!
Mikko


"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
Jeesus


Herra, me tahdomme ottaa vastaan sinun käskysi ja noudattaa niitä, ja sillä tavoin osoittaa, että me rakastamme sinua.
Mikko ja koko nettiruukun väki


keskustelu perustuu Johannes 14:15-21 KR 1992

Jesus (12)

Kahdenneksitoista

ei anna usko ainoastansa sen verran, että sielu tulee Jumalan sanan kaltaiseksi, täyteen kaikkea armoa, vapaaksi ja autuaaksi, vaan se myös yhdistää sielun Kristuksen kanssa, niinkuin morsian yhdistyy ylkään, josta avioliitosta on seurauksena,

että, kuten Paavali sanoo, Kristus ja sielu tulee yhdeksi ruumiiksi;

siten tulevat myös molempain tavarat, onni, onnettomuus ja kaikki kappaleet yhteisiksi, niin että Kristuksen oma on uskovaisen sielun omaa, sielun oma tulee Kristuksen omaksi.


Nyt ovat kaikki tavarat ja autuus Kristuksen ja ne tulevat uskovaisen omiksi.

Koko se pahe ja ne synnit, jotka rasittavat sielua, ne tulevat Kristuksen omiksi.

Tässä nyt nousee se iloinen vaihto ja sota, kun Kristus on Jumala ja ihminen, joka ei koskaan ole tehnyt syntiä, ja hänen hurskautensa on voittamaton, ijankaikkinen ja kaikkivaltias, samoin tekee hän uskovaisen sielun synnit hänen morsiussormukseksensa, se on, uskon kautta, omiksensa ja käyttäytyy ei toisin kuin, jos hän itse olisi tehnyt niitä.

Näin täytyy siis syntein tulla hänessä niellyiksi ja upotetuiksi; sillä hänen voittamaton vanhurskautensa on väkevämpi kaikkea syntejä.

Niinmuodoin tulee sielu kihlainsa kautta, se on uskon tähden, irtaimeksi ja vapaaksi kaikista synneistänsä, ja saa lahjaksi ylkänsä Kristuksen ijankaikkisen vanhurskauden.

Eikö tämä ole iloista yhteyselämää, kun rikas, jalo, vanhurskas ylkä, Kristus, ottaa avioksensa tuon kurjan, halvan, pahan porton, ja päästää hänen vapaaksi kaikesta pahasta ja kaunistaa hänen hyvyyksillänsä?

Synnit eivät siten voi tuomita häntä: sillä ne ovat Kristuksen hartioilla ja hänessä niellyt.

Siis on hänellä yljässään niin runsas vanhurskaus, että hän taas voi kestää kaikkia syntejä vastaan, vaikka ne olisivat hänen niskoillaan.

Siitä Paavali 1 Kor. 15: 57 sanoo: "kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta", jossa voitossa kuolema ja synnit ovat niellyt.

Martti Luther
Kristityn Vapaus
Kohta 12


Ah Jesus, mikä ylkä Sinä olet!

Oi, minkä sormuksen sormeesi laitatkaan!

Autuas vaihtokauppa ja sota...

Jesus (11)

Yhdenneksitoista

vielä on uskon laita tämä, että joka toista uskoo, hän uskoo häntä sentähden, että hän pitää tämän hurskaana ja totisena ihmisenä, joka onkin suurin kunnia, minkä toinen ihminen saattaa toiselle tehdä.

Niinkuin se toisaalta on suurin häväistys, jos hän pitää hänen löyhänä, valehtelevaisena, kevytmielisenä miehenä.

Samoin myös jos sielu lujasti uskoo Jumalan sanan, niin se pitää hänen totisena, jumalisena ja vanhurskaana; siten hän osoittaa hänelle mitä suurimman kunnian hän suinkin voi.

Sillä niin hän antaa hänelle oikeuden, siten jättää hänelle oikeuden, siten hän kunnioittaa hänen nimeänsä, ja sallii hänen tehdä itsellensä tahtonsa mukaan, sillä hän ei epäile, että hän on hurskas ja totinen kaikissa töissänsä.

Sitä vastoin et taida osoittaa Jumalalle toista suurempaa häväistystä, kuin olla häntä uskomatta;

siten sielu pitää hänen kunnottomana, valheellisena, kevytmielisenä ja kieltää hänen tarmonsa takaa sellaisella uskottomuudella ja pystyttää sydämmeensä vastoin Jumalaa epäjumalan oman mielensä mukaan, ikään kuin hän tuntisi asian paremmin kuin Jumala.

Kun Jumala sitte näkee, että sielu antaa hänelle totuuden, ja siis kunnioittaa häntä uskon kautta, niin hänkin toisaalta kunnioittaa sielua ja pitää sen hurskaana ja totisena;

ja se onkin sellaisen uskon kautta hurskas ja totinen.

Sillä sehän on oikeus ja totuus, että pidät Jumalan oikeana ja totisena, ja se tekee oikeaksi ja vanhurskaaksi, kun se on totta ja oikein, että Jumalalle annetaan totuus.

Mutta sitä eivät tee uskomattomat, ja tekevät kuitenkin paljo hyviä töitä ja puuhaavat niissä.