HPE - Yleisökilpailu

Herran pyhä Ehtoollinen

Suomessa on useita eri kirkkokuntia ja herätysliikkeitä. Kirjoitan tälle palstalle joidenkin niiden virallista opetusta käyttäen omia sanojani.

Annan kullekin näistä numeron. Jos tahdot osallistua kilpailuuni, koeta opetuksen sisällön perusteella päätellä, mistä Suomessa toimivasta kirkkokunnasta tai herätysliikkeestä on kysymys.

Kerron palstan lopulla, miten voit osallistua kilpailuun ja millaiset palkinnot on jaossa oikein vastanneiden kesken.


1.

"Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni."
Luukas 22:19 Biblia 1776

Seurakunta viettää Herran pyhää Ehtoollista Jeesuksen asettamana muistoateriana.

Ehtoollisen aikana luettava Jumalan Sana ja veisattavat laulut julistavat Jeesuksen kuolemaa, mutta muistuttaa myös Hänen tulemisestaan takaisin kunniassa.

Leipä ja viini ovat vertauskuvallinen ateria, jossa koetaan yhteyttä Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Kun seurakunta tulee osalliseksi Herran ehtoollisesta, leivässä ja viinissä ei tapahdu mitään yliluonnollista muutosta, kuten esimerkiksi katolinen kirkko opettaa.

Herran Ehtoollisella ei myöskään tapahdu mitään syntien anteeksiantamista, vaan leipä ja viini nautitaan - kuten Jeesus pyhässä Raamatussa sanoo - Hänen muistokseen.

Ehtoollinen on eräs tapa, jolla Jeesuksen omat muistavat Hänen uhriaan Golgatalla ja verta, jonka Hän vuodatti syntien sovittamiseksi.



2.

Herran pyhä Ehtoollinen on ateria, jossa ylönoussut Jeesus Kristus itse palvelee uskoviaan. Ehtoollisella koetaan sekä syvää krisittyjen keskinäistä yhteyttä että Herran läsnäolon tuomaa riemua.

Aterialle tulee nälkäisiä ihmisiä, jotka ikävöivät ja kaipaavat armoa Golgatan ristin Herralta. Uskovalle sydämelle ehtoollinen julistaa Jumalan armahtavaa rakkautta ja vahvistaa hänen uskoaan.

Jos ehtoollista nauttii katumattomalla sydämellä ja ilman uskoa, se ei sinänsä ateriana vaikuta ihmiseen yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa voi olla jopa tuomioksi, kuten Raamattu sanoo.

Herran pyhän Ehtoollisen olennainen keskus on elävän, ylösnousseen Herran Jeesuksen läsnäolo juhla-aterialla, Uuden liiton aterialla. Näin uskova tulee henkilökohtaisesti ja vahvistuu osana Kristuksen ruumista, seurakuntaa, joka nyt taistelee täällä maan päällä mutta on matkalla kohti kotia, Isän luokse taivaaseen.


3.

Herran pyhä Ehtoollinen on, kuten Jeesus itse sanoo, ateria, jota vietetään Hänen muistokseen. Seurakunta viettää sitä Jeesuksen antaman esimerkin mukaan, ja Hän on itse läsnä tässä tilaisuudessa.

Ehtoollinen on tarkoitettu uskoville ja kastetuille kristityille, ja se julistaa Herran Jeesuksen kuolemaa ja Golgatan veren vuodattamisella ansaittua autuutta syntisille ihmisille.



4.
Jeesus Kristus on asettanut kasteen ja ehtoollisen. Nämä ovat varmoja merkkejä Jumalan meitä kohtaan osoittamasta armosta.

Kasteen ja ehtoollisen kautta Jumala vaikuttaa näkymättömästi, herättää uskon Jeesukseen ja vahvistaa ja lujittaa tätä uskoa.

Herran ehtoollinen on Kristuksen kuolemassa tapahtuneen lunastuksen ateria. Ne jotka ottavat sen uskossa oikein vastaan tulevat leivässä osalliseksi Kristuksen ruumiista ja siunauksen maljassa osalliseksi Kristuksen verestä.

Ehtoollisessa annetaan Kristuksen ruumis ja veri ja uskon kautta ne vastaanotetaan ja nautitaan hengellisellä tavalla.



5.
Herran pyhällä Ehtoollisella jaettava leipä ja viini ovat vertauskuva Jeesuksen ruumiista ja verestä. Ottaessaan ehtoollisen vastaan, uskovan ruumis syö leivän ja viinin ja Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman idea "sinun edestäsi annettu ja vuodatettu" realisoituu, todellistuu hänen sieluunsa.

(Tässä ehtoollinen ymmärretään pitkälti uskonpuhdistaja Jean Calvinin opetuksen tapaan).

Seurakunnan opettajien ja paimenten tehtävänä on valmistaa ehtoolliselle tulijaa ja pitää huolta siitä, että hän sekä ymmärtää, miten pyhästä asiasta on kysymys, että myös sielussaan tuntee syntien painon ja syyllisyyden ja tahtoo elämän parannusta sekä tarvitsee Vapahtajaansa. Katumattoman epäuskoisen ihmisen paikka ei ole ehtoollispöydässä.

Paimenten tulee toisaalta rohkaista sellaisia kristittyjä, jotka kokevat syntiensä ja epäuskonsa tähden mahdottomuutta osallistua Herran ehtoolliselle. Tällaisen tunnon takana voi olla salattu oman vanhurskauden ajatus, että "minun tulisi itse olla kelvollinen voidakseni käydä ehtoolliselle"

Ehtoollinen ei itsessään vaikuta mitään tehtynä ulkonaisena tekona, vaan kuuluu katuville syntisille ja elämän parannusta etsiville uskoville.


.............................
Herran pyhää Ehtoollista koskevat opetukset ovat joistain näistä kirkoista ja herätysliikkeistä.


A. Suomen Metodistikirkko
B. Suomen Vapaakirkko
C. Lestadiolainen herätysliike
D. Suomen Helluntaikirkko
E. Suomen Reformaation kirkko
F. Suomen Baptistikirkko

Mikä kirkko - mikä opetus?


Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa, joka näkee nämä sivut.

Lähetä vastauksesi nettiruukun "Palautetta ylläpidolle"

Laita vastausviestiin mukaan nimesi ja osoitteesi. Kaikkein oikein vastanneiden kesken arvotaan hengellisen kirjallisuuden aarteistoon kuuluva

Thomas Wilcox "Yxi kallis hunajanpisara"


Lähetä vastauksesi 14.10. 2010 mennesssä.

Veri ja viini

nimimerkki kirjoitti

"siis: jos esikoisiin kuuluva uskova luulee, että Jeesuksen veri on sanoissa, hänet on ohjattu harhaan ja opettajansa on vastuussa siitä, ettei ohjaa lampaita Hyvän Paimenen luo syömään Hänen ruumiinsa ja juomaan Hänen verensä."

Alussa oli SANA joka oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se SANA. SANA tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme jne.

Kuule Mikko !

kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon, mitä HENKI seurakunnalle ilmoittaa."

Eikö Kristuksen usko pääse ihmisen hengelliseen sydämeen juuri kuullun sanan kautta?

Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.

Mikolla on vielä ilmeisesti hakusessa.

.........
Huoltoasemalla samaan aiheeseen liittyi Guest:

Syrän ei muuten synnistä puhuristu muutako Herran Jeesuksen pyhän sovintoveren voimmasta.

Tämon sellaanen voimma, jota sialunvihollinen lähtöö karkuhun, niinku hyvin tiärättä kaikki Jeesuksen verellä syyttömäksi pestyt Jumalan mukulat.

Puhukohon pappi omasta pualestansa, minen siihen enää sano mitää.

Olokaa hyväs turvas, kaikki Herran vapahaksi ostamat sialut. Moon sanonu sanottavani.


toinen nimimerkki kirjoitti kauniisti


"Jotain olen kuitenkin Jumalan sanasta ja armosta kokenut ja saanut nähdä ihan siltä pohjalta, että minua on kutsuttu työhön.

Kun ihmisellä on sielun hätä, silloin on kyse siitä, miten voisin auttaa hätääntynyttä. Ei niinkään siitä, mitä tiedän asioista.

Kun ihminen itkee lankeemustaan ja anoo armoa Herralta, silloin on totisesti oikein todistaa Jumalan armosta Jeesuksen nimessä ja veressä."

,,,,,,,,,,,

nettiruukun rintama on yhtenäinen ja vankka, koska kyseessä todellakin on esikoislestadiolaisen kristillisyyden peruspilari.

kamikaze-pappi lähtee mielettömälle ristiretkelle kertomaan esikoisille, että "Jeesuksen nimessä ja veressä" ei tuossa muodossa esiinny Raamatussa.

"Hävityksen kauhistus!"
"kantakaa tuo ukko tunkiolle!"

ei yhtään auta sekään, kun sanon ettei rovasti Lars Levi Laestadius käyttänyt näitä sanoja - ei myöskään Lapin Maria.

pahenee vaan mölinä ... "turpa tukkoon, lähde pois, sulje suusi, vaikene, ivaaja, pilkkaaja, rienaaja..."


rintaman lippuna voisivat olla norpan sanat tai guestin sanat

"Syrän ei muuten synnistä puhuristu muutako Herran Jeesuksen pyhän sovintoveren voimmasta.

Tämon sellaanen voimma, jota sialunvihollinen lähtöö karkuhun, niinku hyvin tiärättä kaikki Jeesuksen verellä syyttömäksi pestyt Jumalan mukulat."

syvemmän selityksen tälle pyhälle ja tärkeälle asialle antaa nimimerkki joka piirtää hengellisellä kynällä tilannekarttaa missä mennään ja mistä on kysymys.


nimimerkki viittaa Johanneksen evankeliumin alkuun, Jumalan Sana

"Alussa oli sana joka oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se sana. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme jne."

tämä on olennainen kristillisen uskon opetus, joka nousee Johanneksen evankeliumista.

jos ymmärrän kirjoittajan ajatuksen tässä oikein - sillä hän tapansa mukaan on kovin niukkasanainen - Jumalan Sana on saarnattu Sana, kuultu Sana joka on kaiken kristillisyyden ydin.



seuraava kohta koskee Pyhää Henkeä, joka tekee kuullun Sanan eläväksi. Ilman Henkeä on vain kuollut sana:

Paavalin kirjeestä on
"kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi."

Ilmestyskirjasta on
"Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle ilmoittaa."

Pyhä Henki puhuttelee seurakuntaa sanoin, saarnan kautta, ja seuraväki kuulee korvillaan tämän sanan, jonka Henki antaa rukoushuoneella kokoontuneelle väelle tuoreena sen päivän tai illan mannana.



Sitten nimimerkki antaa selityksen tästä Jumalan lapsen kokemuksesta, siitä, miten Sana toimii ja antaa Kristuksen uskon ihmiselle:

"Eikö Kristuksen usko pääse ihmisen hengelliseen sydämeen juuri kuullun sanan kautta?"

Pyhän Hengen tie ihmisen sydämeen kulkee siis julistetun, saarnatun, elävän Sanan kautta.



Lopuksi hän selittää ehtoollista ja Sanaa


"Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu."

pappi sanoo nämä sanat antaessaan leivän ja viinin ehtoollispöydän ääreen polvistuneelle.

tässäkin on siis Jumalan Sana, jonka ihminen kuulee ja vahvistuu uskossa Herraan, joka on vuodattanut kalliin verensä syntien sovittamiseksi.



esikoislestadiolaisuus on määrätietoisesti maallikkoliike.
Jumaluusoppineita on vieroksuttu ja epäilty varmaan paljolti siksi, että monet kirkonmiehet ovat suhtautuneet lestadiolaiseen herätykseen ynseästi.

asenteet pappeja kohtaan pilkottavat eri tavoin kolmen nettiruukkuun kirjoittaneen kohdalla.
nimimerkki kertoo, että papin poika vetää verkot aina kuitenkin lopulta pappilan rantaan.

Guest muistuttaa kansaa, että nruukkuun kirjoittaa pappi, joten...: "Puhukohon pappi omasta pualestansa, minen siihen enää sano mitää."

nimimerkki ottaa kantaa yleisesti puhujan vajavaisiin käsityksiin henkilönä, eikä viittaa pappeuteen.

"Mikolla on vielä ilmeisesti hakusessa."



näiden kirjoittajien kanssa keskusteluakin ajatellen laadin pienen yleisökilpailun. Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden omaa opetusta käyttäen ja vain sanamuotoja hieman muuttaen kerroin, miten Herran ehtoollinen ymmärretään mainituissa ryhmissä.

ymmärtääkseni esikoislestadiolaisen kristityn käsitys sisältyy tuolla palstalla annettuun opetukseen. Tätä edustanevat ainakin yksi nimimerkeistä ja mahdollisesti myös guest ja toinen nimimerkki.


1. Ehtoollinen on Herran Jeesuksen asettama muistoateria, jossa leipä ja viini ovat vertauskuva Kristuksen ruumiista ja verestä.

2. Ehtoollisella ei saa syntejä anteeksi, vaan siellä muistetaan Kristuksen uhria Golgatalla, jossa Karitsan veri vuodatettiin syntien anteekisantamiseksi.

näiden kahden ajatuksen taustalla on kolmas, varsin syvällinen, johon nimimerkki viittaa ja jota käsittelen tässä myöhemmin.



uumoilet, että akateemisen teologisen koulutuksen saanut pappi vetää verkot rantaan ja kertoo, että luterilainen oppi on se ainoa oikea.

et ole kiinnostunut muiden kirkkokuntien ja herätysliikkeiden opetuksesta, kukin niistä vetoaa pyhään Raamattuun.

lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että en tällä palstalla lainkaan tuo esille luterilaista sakramenttikäsitystä.

rauhoittaisiko tuo vakaa lupaus sinua hieman näin perjantaina?



sanot minulle suoraan päin naamaa, että "Taas sä kuorrutit koko jutun omilla mielikuvillasi."

toisessa kommentissa konditoria-mestariksi kutsut.


no nyt sinulla - ja muilla mainituilla henkilöillä - on taas oivat tilaisuus oikaista ja kertoa mikä on totuus.

tiivistin noiden kirkkojen - ja esikoislestadiolaisen - näkemystä raamatullisesta Herran pyhästä Ehtoollisesta kahteen kohtaan.

kumpi niistä ei pidä paikkaansa?


nimimerkki kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään könttimielipiteitä.
Kirkko ajattelee näin, esikoiset ajattelevat näin.

Sellaista ei yksinkertaisesti ole. On vain joku kompromissi, jonka kanssa on elettävä.

Kirjoittanut: MikkoL

tuo se taitaa ihmisiä kiukuttaa tässä kristillisyydessä.

kuka tahansa voi julistaa mitä tahansa, ei se kuitenkaan ketään liikuta.

koska minä aattelen näin, ei tarvitse eikä saa puuttua selkeisiin epäkohtiin kristillisen opin tai Raamatun tulkinnan asioissa.

tämä on se viesti, jota olen nettiruukussa vuosien mittaan saanut eri tahoilta: ole hiljaa, ketään ei kiinnosta.

mutta minä en ole hiljaa.

totuus on tuotava esiin.

jos se olisi "kompromissi" silloin olisi kyse sekavasta yhteiskristillisyydestä.

ekumenia tarkoittaa sitä, että on selkeästi opettavia ryhmiä, joilla on omat käsityksensä.

ja kuitenkin pystyvät toimimaan yhdessä Kristuksen ruumiissa.



esikoislestadiolaisuus lienee Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vaikuttavien herätysliikkeiden joukossa lukumäärältään pienehkö.

rakenteeltaan ja painotuksiltaan sillä on selkeät ominaispiirteet, jotka erottavat sen esimerkiksi Rauhan Sanasta tai sitä ehkä lähimpänä olevasta SRK.

tämän piskuisen lauman keskellä on Jeesuksen Kristuksen omia, joiden omattunnot Herra on verellään pessyt puhtaiksi ja joissa on asuvainen Pyhä Henki.

nämä salatut sydämen kristityt eivät ulkonaisesti erotu muista esikoisista millään tavoin. ei heitä voi kukaan "henkien erottajatar" nuuhkia erikseen.

ja kuitenkin - näiden ihmisten sydämissä asuu rakkaus totuuteen ja nämä ihmiset ovat syvällisellä hengellisellä tavalla Jumalan lapsia.

minun saamani näky on, että Herra Jeesus, joka on tämän herätyksen Lapissa kerran sytyttänyt, on nostava vanhimpien ja saarnaajien joukkoon miehiä ja naisia, jotka tunnustavat, että Jeesus on Herra.

he tulevat sisältä käsin uudistamaan tämän herätyksen ja ovat tukena ja vahvistuksena Jeesuksen lampaille tässä lammastarhassa.



olen vakuuttunut että monet vanhimmat ja saarnaajat, joita tänään jonakin pidetään, saavat kerran kuulla arvioinnin työstään ja toimistaan - ei joltain lumiukolta tai muilta nettiruukkuun kirjoittavilta sangen vajavaisilta ja itsessään syntisiltä ihmisiltä - vaan Herralta Jeesukselta Kristukselta itseltään.

mitäs teit? mitäs sanoit?

rakkaus totuuteen edellyttää enemmän kuin vaikenemisen silloin, kun paha jyllää ja sudet raatelevat Siionin muurien sisälllä, riistäen Jeesuksen veren ja oikean uskon Jumalan Sanaan, Kristuksen uskon ja Kristuksen opin.


en tiedä onko vakavampaa kysymystä kuin Herran ehtoollinen.

asia ulottuu niin tavattoman laajalle.

jatkan sen kehittelyä vielä nimimerkin avaamalta uralta

Sana tuli lihaksi

Evankeliumi

Kooste:

Evankeliumi ei ole, eikä se saa olla mitään muuta kuin puhe tai kertomus Kristuksesta.

Aivan niin kuin ihmisten kesken tapahtuu, että joku kirjoittaa kirjan kuninkaasta tai prinssistä ja kertoo mitä hän teki, sanoi ja kärsi aikanaan.

Sellaisen kertomuksen voi kertoa monella tavalla; toinen kertoo sen laveasti, toinen on lyhytsanainen.

Niinpä evankeliumi ei ole mitään muuta kuin kronikka, kertomus, historia Kristuksesta.

Se kertoo, kuka hän on, mitä hän teki, sanoi ja kärsi - aihe, jonka joku kuvailee lyhyesti, toinen täyteläisemmin, yksi näin, toinen noin.

Sillä lyhimmillään evankeliumi on puhe Kristuksesta, että hän on Jumalan Poika ja tuli ihmiseksi meidän hyväksemme, että hän kuoli ja hänet herätettiin kuolleista ja että hänestä on tehty kaiken Herra.

Tämän verran Paavali käsittelee ja kertoo kirjeissään. Hän jättää mainitsematta kaikki ihmeet ja tapahtumat, joista kerrotaan neljässä evankeliumissa, kuitenkin hän sisällyttää kirjeisiinsä koko evankeliumin oikein ja runsaasti
...

Siinäpä se on.

Evankeliumi on kertomus Kristuksesta, Jumalan ja Daavidin Pojasta, joka kuoli ja herätettiin kuolleista ja hänet tehtiin Herraksi. Siinä on evankeliumi pähkinänkuoressa.



Evankeliumilla on tietty sisältö.

Mainitsen tämän itsestäänselvyyden siksi, että esikoislestadiolaisuudessa se joskus unohtuu.

Evankeliumi voi muuttua muodolliseksi jumalallisen hyväksynnän vakuutukseksi.

Tämä voi tapahtua vaikkapa tyyliin "Epäonnistunut ihminen saa aloittaa alusta. Se on meidän sanomamme, ja sitä meidän on jankutettava ihmisille yhä uudestaan."

Toinen esimerkki: "Siunausta - sitä on liikkeellä".

Lutherille evankeliumilla on paljon rikkaampi sisältö. Kyseessä on Jeesuksesta kertominen.

Hänen persoonansa ja pelastustyönsä ovat evankeliumin sisältö.

Siksi evankeliumi toisaalta on paljon rajatumpi, kuin sen määritelmä "evankeliumia vapauttaa synnin taakoista"


Lutherin julistamalle evankeliumille täysin olennaista on, että Kristus on kärsinyt ja kuollut sovittaakseen syntimme Jumalan edessä. Hän on ylösnousemuksellaan voittanut meitä painavan syyllisyyden, kuoleman ja muut ns. turmiovallat.

Kuitenkin Lutherille evankeliumia on myös esimerkiksi se, kuinka ystävällisesti Jeesus suhtautui maanpäällisen vaelluksensa aikana ihmisiin; tai se, kuinka inhimillinen Jeesus-lapsi oli maatessaan seimessä tai neitsyt-Marian sylissä.

Jeesuksen persoona on Lutherille evankeliumin ydin.

Jeesus ei paljasta ainoastaan inhimillistä ystävällisyyttään, vaan sen, että hänessä Jumala itse on tullut luoksemme, laskeutunut inhimilliselle tasollemme.

Kristus on edelleen, taivaaseen astuneenakin puolestamme kuollut Marian poika, mikä mahdollistaa Jumalan kohtaamisen hänessä edelleenkin.

(Taustalla on on tietenkin perinteinen kaksiluonto-oppi, todellinen Jumala, todellinen ihminen)



Minusta näyttää joskus siltä, että esikoisten saarna on jumittunut yhteen ainoaan kysymyksenasetteluun: ihmisen syyllisyys, huono omatunto, rikkomukset, ja syntien tunnistamisessa ja ripissä kuultu vapauttava evankeliumin sana.

Tämän kysymyksenasettelun hallitsevuuden tähden kysymys evankeliumin sisällöstä ja siihen uskomisen luonteesta alkaa jäädä sivuun.

Perusteluksi tällaiselle voidaan esittää esim. se, että ns. "yksinkertaisen kristityn" tai "yksinkertaisen uskon" kannalta sellaiset asiat kuin Jeesuksen jumaluus, syntymä, hänen kuolemansa merkitys tai ylösnousemuksensa faktisuus eivät ole kovin tärkeitä.

Niistä puhuminen mielletään joskus evankeliumin vastaiseksi.



Lutherille asia oli aivan toisin.

Evankeliumissa on kyse Jeesuksen persoonasta, hänen identiteetistään.

Tältä kannalta ei ole yhdentekevää, kerrotaanko esim. että Jeesus oli "vain ja ainoastaan ihminen" tai kerrotaanko, että hän sikisi miehen siemenestä eikä Jumalan Hengestä tai että hän ei kuollut sovitusuhrina.

Vain, jos hän on samassa persoonassa jo sikiämisensä vuoksi tosi Jumala ja tosi ihminen, on hän voinut sovittaa syntimme ja olla jumalallinen Vapahtajamme meille soveltuvalla tasolla, "lihana" (Joh 1:14).


Näet siis, että evankeliumi ei oikeastaan ole kirja käskyistä tai säännöistä, joka vaatisi meiltä tekoja, vaan se on jumalallisten lupausten kirja, jossa Jumala lupaa, tarjoaa ja antaa meille kaiken omaisuutensa ja kaikki siunauksensa Kristuksessa.
...

Kun siis avaat evankeliumikirjan ja luet kuinka Kristus tulee siihen ja siihen paikkaan tai miten joku tuodaan hänen luokseen, sinun pitää silloin ymmärtää saarna tai evankeliumi siten, että hän tulee sinun luoksesi tai sinut viedään hänen luokseen.

Sillä evankeliumin saarnaaminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että Kristus tulee meidän luoksemme tai meidät viedään hänen luokseen.

Kun huomaat kuinka hän toimii ja kuinka hän auttaa jokaista, jonka luo hän tulee tai joka tuodaan hänen luokseen, niin lepää luottavaisena siinä, että usko on toteuttamassa tätä samaa sinussa ja että hän antaa sielullesi juuri samanlaista apua ja suosiota evankeliumin kautta.

Jos pysähdyt tähän ja annat hänen tehdä sinulle hyvää, se on, jos uskot, että hän auttaa ja hyödyttää sinua, silloin sinulla todella on se.

Silloin Kristus on sinun, annettu sinulle lahjaksi.


Tämän jälkeen on välttämätöntä, että teet tästä esimerkin ja toimit lähimmäisesi kanssa juuri samalla tavalla niin, että sinut annetaan hänelle lahjaksi ja esimerkiksi.


Jumala puhuu suumme kautta sanaansa, joka ylistää hänen armoaan ja on sellainen kallio ja vahva perustus, että helvetin portit eivät voi mitään sitä vastaan.

Kun se pysyy ja toimii, tapahtuu lopulta niin, että myös viholliset, jotka ennen olivat perkeleen vankeja, tulevat käännytetyiksi.

Kun nyt Jumalan sana riistää häneltä hänen saalinsa, tulee hän voimattomaksi ja heikoksi, ja silloin käy niin kuin tämä jae sanoo, että hän tekee lopun vihollisesta ja väkivaltaisesta.



Se, mitä Daavid tässä (Ps 147:18) ihmettelee ja mistä hän ylistää Jumalaa, joka niin ihmeellisesti ajaa talven pois, on se, että hän ei käytä siihen tulta tai kuumuutta, vaan raikasta tuulta eli ilmaa.

Miten voikaan tapahtua niin ihmeellisesti, että ilma, joka toki on paljon ohuempaa ja pehmeämpää kuin vesi, kuitenkin niin helposti rikkoo kovan jään ja tekee siitä vettä.

Vesihän ei voi sellaista tehdä.

Siksi kyseessä on Jumalan tuuli, erityinen tuuli, joka sulattaa lumen ja jään vedeksi pian ja helposti; mutta ei luonnostaan, vaan Jumalan puheen vuoksi.


Daavidin sanojen tarkoitus siinä, että Jumala käyttää sulattamiseen tuulta eikä jotain muuta, on ottaa asiasta sen hengellinen merkitys.

Sillä myös hengellinen talvi pitää ajaa pois tuulella eikä millään muulla. Hengellinen talvi on kahtalainen.

Ensinnäkin, kun sisäinen ihminen on syntien jäädyttämä ja kuollut tuohon samaan kylmyyteen. Silloin lumi, kuura ja jää ovat kovimmillaan. Tämän talven saavat aikaan laki ja perkele ahdistuksillaan.

Mutta on olemassa toivo ja lupaus, että sellaisen talven on väistyttävä ja kesän, nimittäin syntien anteeksiantamuksen, on tultava.

Ja kun aika on, silloin tulee tuuli, Pyhä Henki, ja puhaltaa evankeliumin sellaisten kylmenneiden syntisten joukossa ja antaa heille synnit anteeksi ja lohduttaa heitä. Silloin tapahtuu sulamista ja virtaamista ja talvi on poissa.


Mutta kaikkien jalat eivät ole alttiita rauhan evankeliumille.

Uskonnollinen ihminen tietyssä mielessä nauttii ja iloitsee siitä, että on muita parempi, kuten hän luulottelee itselleen. (muut ovat harvoin samaa mieltä...)



Sillä kun tällainen ihminen näkee ja tietää, että hänen lähimmäisensä tekee syntiä Jumalaa vastaan, hän ei ajattele, miten voisi saada hänet kääntymään ja voisi pelastaa hänet Jumalan vihasta ja tuomiosta, että hän tekisi parannuksen.

Hänellä ei ole sydämessään armoa eikä myötätuntoa kurjan syntisen surkeutta ja tuskaa kohtaan, vaan hän ajattelee, että on hyvä, että hän pysyy tuomiossa ja turmiossa.

Hän lyö laimin sen rakkauden ja palvelun velvollisuutensa, jonka Jumala on hänelle käskenyt, että hän ennen kaikkea muuta auttaisi lähimmäistään pois tämän synneistä ja tuomiosta ja toisi hänet Jumalan valtakuntaan opettamalla, kehottamalla, rankaisemalla ja parantamalla.


Oman vanhurskauden rakentamiseen eksyneitä krisittyjä tulee johdattaa ulkonaisista uskonnollista teoista lempeästi ja varovaisesti jälleen uskoon, niin kuin käsitellään sairasta.

Tulee sallia heidän omantuntonsa takia vielä jonkin aikaa pitää ja harjoittaa muutamia tekoja muka autuuteen välttämättöminä, kunnes he käsittävät uskon oikein, etteivät, jos kovin äkisti tahtoisimme temmata heidät niistä, heidän heikot omattuntonsa kokonaan särkyisi ja hämmentyisi, eivätkä he säilyttäisi uskoa eivätkä tekoja.

Mutta uppiniskaiset, jotka omiin parannuksentekoihinsa piintyneinä eivät välitä, mitä uskosta sanotaan, vieläpä taistelevat sitä vastaan, tulee meidän sallia mennä menojaan niin kuin Kristus teki ja opetti, että sokea saisi johdattaa toista sokeaa.


Miten on sielusi laita?

Ettei se vain luota omaan vanhurskauteensa vaan oppii toivomaan ja luottamaan Kristuksen vanhurskauteen.

Sillä meidän aikanamme monissa esikoislestadiolaisissa palaa ylpeän kuvittelun kiusaus; he eivät tunne sitä Jumalan vanhurskautta, joka on Kristuksessa ja joka vuodatetaan meille ja annetaan armosta, vaan he pyrkivät toimimaan hyvin siihen asti, kunnes saavat pysyvän luottamuksen Jumalaan, kuin hyveiden ja ansioiden koristamina, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Sinäkin olit ennen tuossa luulossa, ellen erehdy, ja niin olin minäkin, mutta nykyisin taistelen tuota erhettä vastaan, vaikka en sitä vielä olekaan voittanut.


Siispä, rakas kristitty, opi tuntemaan Kristus, ja hänet ristiinnaulittuna, opi laulamaan hänelle ja itsesi suhteen epätoivoisena sanomaan hänelle: ‘Sinä, Herra Jeesus, olet minun vanhurskauteni, minä taas olen sinun syntisi; sinä olet omaksunut sen mikä on minun ja antanut omasi minulle; sinä olet omaksunut sen, mitä et ollut, ja olet antanut minulle sen, mitä minä en ollut.'



Varo, ettet koskaan pyri sellaiseen puhtauteen, ettet enää halua nähdä itseäsi syntisenä tai olla sellainen!

Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä. Sillä siksi hän laskeutui alas taivaista, jossa hän asui vanhurskaissa, että hän voisi asua syntisissä.

Märehdi tätä Jeesuksen Kristuksen rakkautta, jotta näkisit hänen suloisen lohdutuksensa.

Jos näet meidän pitää omin töin ja vaivoin pyrkiä omantunnon rauhaan, niin miksi hän sitten on kuollut?

Siispä et löydä rauhaa muuten kuin luottavaisessa epätoivossa itseesi ja tekoihisi; opi lisäksi hänestä, että niin kuin hän on ottanut vastaan sinut ja tehnyt syntisi omikseen, samoin hän on tehnyt oman vanhurskautensa sinun omaksesi.


Jos uskot tämän vahvasti, niin kuin sinun tulee (kirottu nimittäin se, joka sitä ei usko)

niin samoin myös ota sinä vastaan kurittomat ja erehtyväiset veljet ja sisaret, ja kanna heitä kärsivällisesti, niin pitkälle, että teet heidän synneistään omiasi, ja jos sinulla on jotain hyvää, anna sen olla heidän omaansa.



Lutherin mukaan sama evankeliumi synnyttää Pyhän Hengen työn kautta uskon ja kääntymyksen sekä uskossa elävässä kristityssä että "hengelliseen talveen" jäätyneessä.

Uskovaisetkin tarvitsevat kääntymystä joka päivä, sitä samaa, joka hengellisesti kuolleessa aloittaa uuden vaelluksen, sen, johon hänet on kastettu.



Lutherille oli Raamatun perustalta aivan selvää, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.

Toisaalta hän kuvasi, jopa itsensä kohdalla, evankeliumin kirkastumista kokemuksena uudestisyntymisestä.

Lutherin ajattelussa sakramenteissa lahjoitettava Pyhän Hengen uudistava työ ei tee tyhjäksi sitä, että toisaalta uskon synnyttää ja ylläpitää evankeliumi.

Se, että alttarin sakramenttia eli ehtoollista jaetaan ilman oikeaa evankeliumin opettamista, on verrattavissa juhlapitoihin, joissa on kyllä ruokaa, mutta ei tarjoilijoita, jotka toisivat ruuan ihmisille syötäväksi.

Ihmiset joutuvat sellaisissa pidoissa ruokkimaan itseään pelkällä ruokien hajulla ja niiden katselemisella.



Esikoislestadiolaisuus ei ole USA:n lisäksi oma kirkkokuntansa, vaan herätysliike joka toimii luterilaisen kirkon sisällä. Mutta lestadiolaisuutta on ollut myös ortodoksisessa kirkossa.

Mikä se kirkko oikein siis on?

Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ‘ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen'.

Sillä näin lapset rukoilevat: ‘Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon'.

Tämä pyhyys ei riipu ohi Raamatun keksityistä hurskauden muodoista, kieltäytymyksistä ja pukeutumisista ja saarnan, virren ja pönttöjonon seremonioista, vaan sen antaa Jumalan sana ja oikea usko.



Tässä Kristuksen kirkossa, sen monissa muodoissa kautta maailman, kastetuilla kristityillä riittää ahkeroimista. Kaste antaa jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista.

Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.

Kaste antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta.

Mietihän itse, mitä tapahtuisi, jos olisi olemassa niin taitava lääkäri, että hän pystyisi estämään ihmisiä kuolemasta, tai vaikka he kuolisivatkin, saisi heidät kuoleman jälkeen elämään iankaikkisesti?

Hänelle sataisi maailmasta euroja niin paksuin kinoksin, ettei rikkaiden tungokselta kukaan muu pääsisi hänen luokseen.

Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja pitää elossa kaikki ihmiset.



Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja ehtoollista käytettävä niitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme ne voimaksemme ja lohduksemme.

Sanomme silloin näin: ‘Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastus, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän."

Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi jotain mihin tarttua.

Ja sen vuoksi ehtoollisessa tehdään nämä kaksi: ruumis saa leivän ja viinin, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin ne, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi jotain mihin tarttua.



Jokaisen esikoislestadiolaiseen perheeseenkin syntyvän ongelma on tämä sama:

"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan."
(Tunnustuskirjat, s. 52-53).



jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen kautta synny uudestaan.

kumpikin tarvitaan.


mutta älä kehu paljon Hengellä, rakas perus-essu!

Vaikka kirjain itsessään ei annakaan elämää, täytyy sen kuitenkin olla mukana ja sitä täytyy kuulla ja se pitää ottaa vastaan.

Pyhä Henki toimii kirjaimen kautta sydämessä ja pitää sydämen sanan kautta uskossa, vastoin perkelettä ja kaikkia ahdistuksia.

Missä Jumalan Sanan annetaan mennä, siellä Kristus ja Henki välttämättä pian kadotetaan.

Siksi, älä kehu paljoa hengellä, ellei sinulla ole ilmoitettua ulkonaista sanaa, sillä se ei varmasti ole hyvä henki, vaan surkea perkele helvetistä.

Sillä Pyhä Henki on sitonut viisautensa ja neuvonsa ja kaikki salaisuudet sanaan ja ilmoittanut ne Raamatussa, jotta kukaan ei voisi puolustella tai etsiä tai tutkia mitään muuta; eikä voisi oppia tai saada mitään korkeampaa tai parempaa kuin sen, mitä Raamattu opettaa Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, meidän Vapahtajastamme, joka on kuollut puolestamme ja ylösnoussut.


tämä on hieman omituinen kooste - olen muokannut varovaisesti sekä Martti Lutherin että vähemmän varovaisesti professori Sammeli Juntusen tekstiä
Kirkkohallituksen evankeliointisymposium Imatralla, maaliskuun 20. 2007.

koko luento lähdeviittauksineen ja ilman mikkoL vääntelyitä on tässä



Virsi 311
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.


Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?


Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.


Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.


Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.


Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.

On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.

Matti Paavola 1847.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.

Jeesuksen veressä

Sakramentissa on Jumalan Sana ja aine yhdessä
jotka uskolla otetaan vastaan syntien anteeksisaamiseksi

Helsingin seuroissa viikoloppuna tullaan taas kuulemaan henkilökohtaisesti uskovalle lausutut sanat "Jeesuksen veressä".

Kyseessä on esikoislestadiolaisuuden kaikkein pyhin ja kirjoitan tästä raskain sydämin.

"Jeesuksen verellä" otetaan Jumalan lapsilta pois Jeesuksen veri - tällaiseen ei ihminen kykene, vaan harhan takana on etevä valehtelija, itse Saatana.

Nettiruukun huoltoasemalla on ollut aiheesta kaksi tärkeää kirjoitusta, jotka hahmottavat mistä eksytyksessä on todella kysymys:

Jumalan lapsi saatetaan uskomaan, että kun asuvaisen Pyhän Hengen saanut ihminen lausuu hänelle "Jeesuksen veressä", sillä tuodaan Jeesuksen veri mukaan todistukseen, että synnit saa uskoa anteeksi.


kirjoitan tästä "asuvaisen Pyhän Hengen" eksytyksestä toisella palstalla myöhemmin, kun kerron lestadiolaisuudessa käydystä keskustelusta "kolmen kyynärän jumalasta"



Kirjoittanut: guest, 19.09.2010 12:57
Heb.9:22 Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.

Onko synninpäästö pätevä, jos se julistetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Eikö sovintoverta tarvitakkaan? Kuoliko Jeesus turhaan?


--- mikkoL jatkaa

Jeesuksen veri on läsnä synninpäästössä, koska se mainitaan sanallisesti "Jeesuksen nimessä ja veressä"

Kirkon kaavassa sitä ei mainita, vaan sielunhoitaja julistaa synnit anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

kirjoittaja kysyy vakavasti oman käsityksensä perusteella, eikö tämä ole Raamatun vastaista ja Jeesuksen kalliin sovintoveren halventamista - onko Jeesus turhaan kuollut?


Kirjoittanut: guest, 23.09.2010 17:49

Olen lukenut, että täällä pistetään aika halvalla esikoisten tapaa käydä ns. pöntössä kuulemassa henkilökohtaisen synninpäästön itselleen.

Haamul jossain mainitsi, että synninpäästön sanat ovat täydelliset. Niin minustakin.

Mutta tämän voi tehdä myös väärällä mielellä, kuten Herran ehtoollisellakin voi käydä väärällä mielellä.

Asiat ovat täysin verranolliset keskenään.

Raamattu siittä mainitseekin, että mitä on käydä pyhällä ehtoollisella väärällä mielellä - turmiokseen niin jotkut tekevät.

Kuten myös seuroissa - turmiokseen jotkut niin tekevät, vaikka itse asia, armoalttari, Kristus on pyhä.


--- mikkoL jatkaa

Guest kirjoittaa myös tässä vakavasti uskonsa perusteista. Niin Herran Ehtoolliselle kuin seurojen pönttöjonoon ihminen voi liittyä väärässä sydämen tilassa.

useimmat esikoiset varmaan sydämestään voivat yhtyä tuohon ajatukseen, että pönttöjonossa on monenlaisessa sieluntilassa olevaa kristittyä. Yhtä lailla kuin kirkon ehtoollispöytään polvistuvien joukossa.

Tämä on totta.

Ongelma sen sijaan on tässä - kuten kirjoittaja itsekin aavistaa:

"Asia on täysin verrannollinen"

Tämä antaa meidän ymmärtää, että tälle uskovalle Jeesuksen veri on synninpäästössä läsnä aivan samalla tavalla kuin ehtoollisessa.

Kuitenkin tässä on ero - ripissä käytetään sanoja "Jeesuksen nimessä ja veressä" ja esikoislestadiolainen saarnaaja ja uskova kokee, että Jeesuksen veri on näin ihmeellisesti läsnä.

Ehtoollisessa on sanan lisäksi aine. Ei pelkkä sana, ei pelkkä aine, vaan nämä kaksi yhdessä.


onko sillä nyt niin väliä - sillä aineella?

voi rakkaat eksyneet lampaat.

ette te ole itseänne eksyttäneet, vaan teidät on Perkele itse johtanut harhaan, opettajanne ja teidät itsenne.

Herra Jeesus itse sanoo

"tämä on minun vereni"

syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä tarkoittaa sitä, kun sinä polvistut kirkossa alttarille - tai missä muualla Herran pyhä Ehtoollinen annetaan - ja saat suuhusi syötäväksi Jeesuksen ruumiin, leivän, ja juotavaksi Jeesuksen veren, viinin.


väärä opetus ripin sanoista on syvässä, luihin asti ulottunut syöpä.

ei se lähde sieltä muuta kuin Jumalan Sanaa tutkimalla ja Kristuksen oppiin syventymällä.

tämä on ensisijaisesti saarnaajien ja vanhinten vastuulla.

mutta kyllä jokainen Jumalan lapsi tässä kristillisyydessä voi itse tutkia Raamatusta asiaa.

avuksi on Pyhä Henki seurakunnalle antanut myös mitä ihanimman kirjan, Vähä Katekismus ja asiaa enemmin pohtiville Ison Katekismuksen.


Tiedä, että rovasti Lars Levi Laestadius, Juhani Raattama, Erkki Antti ja monet muut tämän herätyksen alkuajan saarnaajat, eivät tällaista harhaa edustaneet.

Lapin kristikansalle opetettiin selkeästi, mitä on Jeesuksen veri, ja oppikirjana oli yleensä Svebiliuksen katekismus.

Raattama, lestadiolaisen herätyksen ensimmäinen maallikkojohtaja, oli katekeetta - katekismuksen opettaja.

Laestadius ei itse käyttänyt sanoja "Jeesuksen nimessä ja veressä" joita ei Raamatussa ole näin yhteen kirjoitettuna.


Uudessa testamentissa on väkevästi yleensä "Jeesuksen Kristuksen nimessä", kun Pyhä Henki oikein jotain suurta tahtoi tehdä ihmisten elämässä ja särkeä Saatanan pauloja.

Jeesuksen verestä puhuttaessa Raamattu aina ja järjestelmällisesti ja vaihtumatta viittaa Golgatan uhriin, jossa Jumalan Karitsa, Pääsiäislammas, teurastettiin.

ilman verta ei tosiaan tapahdu syntien anteeksiantamista.

siksi on niin tärkeää, että jokainen kristitty ahkerasti, usein, käy Herran pyhällä Ehtoollisella.

siellä on Jeesuksen totinen ruumis ja veri syötäväksi ja juotavaksi annettu Sanan kanssa.


Ja ensimäisenä makian leivän päivänä, kuin pääsiäislammas teurastettiin, sanoivat hänelle hänen opetuslapsensa: kussas tahdot, että me menemme ja valmistamme syödäkses pääsiäislampaan?

Ja hän lähetti kaksi opetuslapsistansa, ja sanoi heille: menkäät kaupunkiin, ja yksi ihminen kohtaa teitä, kantain vesiastiaa; noudattakaat häntä.

Ja kuhunka hän menee sisälle, sanokaat perheen isännälle: Mestari sanoo: kussa on vierasten huone, jossa minä opetuslasteni kanssa söisin pääsiäislampaan?

Ja hän osoittaa teille suuren salin, rakennetun ja valmistetun, valmistakaat siellä meille.

Ja hänen opetuslapsensa menivät ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.

Ja kuin ehtoo tuli, tuli hän kahdentoistakymmenen kanssa.

Ja kuin he istuivat pöydän tykönä ja söivät, sanoi Jesus: totisesti sanon minä teille: yksi teistä, joka syö minun kanssani, on minun pettävä.

Mutta he rupesivat murehtimaan ja yksi toisen jälkeen sanomaan: ollenko minä se? ja toinen ollenko minä se?

Hän vastasi ja sanoi heille: yksi kahdestatoistakymmenestä, joka minun kanssani vatiin rupee.

Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä on kirjoitettu; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään! se olis hänelle parempi, jos ei se ihminen olis syntynyt.


Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.

Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.

Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.

Ja kuin he kiitosvirren olivat sanoneet, menivät he ulos Öljymäelle.


Markus 14:12-26 Biblia 1776


Markuksen evankeliumin kuvaus on ilmeisesti neljästä evankeliumista vanhin.

Mutta koko Raamatun vanhin kuvaus Herran ehtoollisesti on apostoli Paavalin kirjeessä korinttilaisille.

Alkuseurakunnan tapana oli kokoontua nyyttikesteihin yhteiselle aterialle (agape). Kukin toi kotoaan mukaansa ruokaa, ja näin iloittiin ja syötiin roomalaiseen tapaan hyvin matalan pöydän äärellä, kyljellään käsivarteen nojaten lattialle asetettujen patjojen päällä.

(näin nainen pesi Jeesuksen jalat, ei kuin koira pöydän alla näkymättömissä, vaan aivan siinä fariseus Simonon kotona aterialla olevien takana Jeesuksen paljaiden jalkojen luona)

Ilta-aterian "ehtoollisen" yhteydessä syötiin sitten myös leipä ja juotiin viini Jeesuksen käskemällä tavalla.



Mutta kuin minä tätä teille ilmoitan, en minä teitä kiitä, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.

Sillä ensin, kuin te seurakuntaan tulette, niin minä kuulen eripuraisuudet olevan seassanne; jonka minä myös puolittain uskon.

Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pitää.

Sillä jokainen ennättää syödä oman ehtoollisensa, yksi isoo, toinen juovuksissa on.

Vai eikö teillä huoneita ole, joissa te syödä ja juoda saatte? Taikka katsotteko te ylön Jumalan seurakunnan ja häpäisette ne, joilla ei mitään ole?

Mitä minun pitää teille sanoman?

Pitääkö minun teitä kiittämän?

Tässä en minä kiitä.


Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,

Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.

Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.

Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.

Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa.

Sillä jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkään tuomittaisi.

Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.

Sentähden, rakkaat veljeni! kuin te kokoon tulette syömään, niin odottakaat toinen toistanne.

Mutta jos joku isoo, hän syököön kotonansa, ettette kokoon tulisi kadotukseksi. Ne muut minä tultuani tahdon toimittaa.

1 Kor 11:17-34 Biblia 1776



Rovasti Laestadiuksen ja katekeetta Raattaman opetuksessa on taustalla Svebiliuksen katekismus.

Näin siellä opetetaan ripistä.

Huomaa tarkoin, että sanaa "veri" ei ole lainkaan mainittu.

Huomaa tarkoin, että sanoja "Jeesuksen nimessä" ei ole lainkaan mainittu.


"Jeesuksen niemssä ja veressä" ei ole alkuperäistä lestadiolaisuutta, vaan siihen myöhemmin mukaan tullut kaunis ilmaus.

joka on ryöstänyt Jumalan lapsilta Jeesuksen totisen ruumiin ja veren

sakramentin, jossa Jumalan Sana ja leipä ja viini yhdistyvät ja uskossa otetaan vastaan.

samoin kuin Perkele on ryöstänyt esikoislestadiolaisilta kasteen sakramentin oikean käsittämisen.

Svebiliuksen katekismus
VIIDES PÄÄKAPPALE

Ripistä ja synninpäästöstä

1. Mitä se sana rippi merkitsee?
Vastaus: Synnin tunnustusta.

2. Miten se tapahtuu
Vastaus: Koska syntinen tuntee syntinsä, niitä katuvaisella sydämellä Jumalan edessä tunnustaa ja pyytää anteeksi antamista Kristuksen tähden.

3. Kuinka monella tavalla synnin tunnustus tapahtuu?
Vastaus: Se tapahtuu yhteisesti ja erittäin.


4. Minkä sinä kutsut yhteiseksi?
Vastaus: Koska koko seurakunta yhteisesti tunnustaa syntinsä yhteisessä jumalanpalveluksessa, eli koska yhteinen hätä käsillä on.
Neh. 9:1,2. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä seitsemännestä kuusta tulivat Israelin lap-set kokoon, paastoten säkeissä ja multaa heidän päällänsä ja tunnustivat heidän syntinsä ja heidän isäinsä pahat teot.
Tuom. 10:10. Israelin lapset huusivat Herran tykö sanoen: me olemme syntiä tehneet, sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.


5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnus-taa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.

Ps. 51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäsi, ettäs olisit oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi.
1 Tim. 6:20. Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Luukk. 17:4. Jos sinun veljesi seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykösi palajaa sanoen: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Matt. 5:23,24. Jos sinä uhraat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen ja mene sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten lahjasi uhraamaan.
2 Sa. 12:13. Daavid sanoi Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan; Naatan sanoi Daavidille: niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Matt. 3:5,6. Jerusalemi ja koko Juudea ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä menivät Johan-neksen tykö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, ja he tunnustivat syntinsä.



7. Onko se tarpeellinen näin ripittää itsensä?
Vastaus: On; ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä loh-dutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.

8. Pitääkö kaikki synnit saarnaviralle lueteltaman?
Vastaus: Ei siihen tarvetta ole eikä se ole mahdollistakaan, sillä erehdykset kaikki kuka ymmärtää?
Ps. 19:13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna minulle anteeksi salaiset rikokset?


9. Kuinka monta kappaletta on oikeassa parannuksessa?
Vastaus: Kaksi: ensin totinen synnin suru ja katumus, toiseksi usko Kristuksen päälle.
Mark. 1:15. Aika on täytetty ja Jumalan valtakunta on lähestynyt; tehkäät parannus ja usko-kaat evankeliumi.
Ap.t. 20:21. Paavali todisti sekä juutalaisille että kreikkalaisille sitä kääntymystä, kuin Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka meidän Herran Jeesuksen Kristuksen päälle on.


10. Mistä synnin tunto ja katumus tulee?
Vastaus: Jumalan laista, joka herättää ihmisen omaatuntoa, näyttää hänen pahoin tehneen ja sillä ansain-neen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen.
Room. 3:20. Lain kautta synnin tunto tulee.
Room. 4:15. Laki kehoittaa vihaan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.



11. Mistä usko tulee?
Vastaus: Evankeliumin suloisesta opista ja armon lupauksista syntein anteeksi antamisesta Kristuksen täh-den.
Room. 1:16. En minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.



12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta.



14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.


15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

16. Kuinka monta näitä avaimia on?
Vastaus: Kaksi: yksi kutsutaan päästöavaimeksi, toinen side- eli pidätysavaimeksi.



17. Mikä on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka Kristuksen palvelijoille annettu on maan päällä päästää katuvaista syntistä synneistänsä ja avata hänelle taivaan valtakunta.
2 Kor. 5:20. Me ( sanoo Paavali) olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.


18. Mikä on side- eli pidätysavain?
Vastaus: Se on annettu voima, jolla saarnamies sitoo katumattoman hänen syntiinsä ja sulkee häneltä tai-vaan ja jota pannaksi kutsutaan.
1 Kor. 5:3-5. Minä tosin (Paavali), joka niin kuin ruumiin puolesta poissa ollen niin kuin tykönä oleva, sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoon tulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulisi Herran Jeesuksen päivänä.
Matt. 17:15-18. Jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljesi voittanut; mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssasi, että kaikki asia kahden tai kolmen todistajan suussa olisi. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle: ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.



19. Mikä on panna, eli pannaan paneminen?
Vastaus: Se on: koska katumaton ja mahdoton syntinen suljetaan pois Herran ehtoolliselta, tai myös peräti pois seurakunnan yhteydestä; tämä kutsutaan suuremmaksi pannaksi, mutta ensimmäinen vähemmäksi.

20. Taitaako pannaan pantu, joka synteihinsä sidottu on, jälleen armohon ottaa?
Vastaus: Taitaa kaiketi; koska hän itsensä kääntää, näyttäin oikean katumuksen ja parannuksen, pitää hänet ojennettaman evankeliumin lohdutuksella ja vakuutettaman Jumalan armosta; sillä pidätysavain ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.
Hes. 18:21. Katso 33 kysymys 4 pääkappaleessa.
2 Kor. 13:10. Sentähden minä poissa ollessani näitä kirjoitan, ettei minun pitäisi läsnä ollessani kova oleman sen voiman jälkeen, jonka Herra antoi minulle rakennukseksi, ja ei kukistukseksi.


21. Mitä Jumala sitten meiltä vaatii, kun me olemme parannuksen tehneet ja saaneet syntimme anteeksi?
Vastaus: uuden kuuliaisuuden, joka näyttää itsensä pyhässä ja jumalisessa elämässä ja kutsutaan parannuksen hedelmäksi.
Matt. 3:8. Tehkäät parannuksen soveliaita hedelmiä. Luukk. 3:8.

22. Millä meidän pitää vahvistaman meidän uskomme syntein anteeksi saamisesta?
Vastaus: Herran korkealla ehtoollisella eli alttarin sakramentilla.

...................
Kehotan sinua, esikoislestadiolainen kristitty, huolellisesti lukemaan Svebiliuksen katekismuksen yllä olevan Viidennen pääkappaleen ripistä ja synninpäästöstä.

lue jokainen Raamatun kohta myös huolellisesti, se on aitoa Jumalan Sanaa.

paina tämä opetus syvälle omaan mieleesi, puhu siitä puolisosi kanssa, opeta se lapsillesi.

näin tehden kuljet Jumalan kansan tiellä, vältät tämän Saatanan kavalan juonen ja pelastat itsesi ja ne jotka sinua kuulevat hirvittävästä harhaopista, joka kalvaa tätä herätystä.

älä vain lue vaan tee.

voit kyllä mennä pönttöjonoon, eihän tämä sitä estä, niinkuin olet lapsesta asti tehnyt.

mutta mene sunnuntainan kirkkoon ja ota vastaan Jeesuksen ruumis ja veri, leivässä ja viinissä.

Mene, kaikki on valmistettu.

Siellä Jeesus Kristus itse antaa ruumiinsa ja verensä sinulle säätämällään tavalla.

älkää eksykö!!

älkää huoliko mitään korvike-kahvia!!

tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis.

tämä on meidän Herramme Jeesuksen Jeesuksen veri.


Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä tämän varoituksen sinulle kirjoitin.
Aamen

Virsi 220
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.

Johann Rambach 1719.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937