Usko ja näkeminen

 Me kuulemme varmaan usein arjessa jonkun sanovan "en usko, ennen kuin näen!" tai samaan suuntaan. Kyseessä voi olla melkein minkälainen asia tahansa, joka vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä.
"Suomalainen ei usko ennenkuin näkee!" taitaa olla melkein sananparsi kansamme luonteesta (jos sellaista edes on olemassa, kansan luonnetta)

Usko voi pyytää apua epäuskoon, kuten tuo epätoivoinen ja rehellinen sairaan lapsen isä, jonka Jeesus kohtasi "minä uskon, auta epäuskoani!"

Epäilevä Tuomas voi sanoa "en usko ennenkuin näen" ja on siten valmis kyllä uskomaan, jos vakuuttuu asiasta aivan omin silmin.

Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli.

Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran."

Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."
Joh 20:24-25

Tiedämme kaikki, ettei Jeesus jättänyt tätä epäilijää hoitamatta hyvällä tavalla.

"Uskois jos näkis" lienee siis varsin inhimillinen asenne, niin arjessa kuin pyhänäkin.


asia on kuitenkin kummallisesti toisin päin

jos uskot, näet.


Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."

-- Filippus ei nähnyt, mutta tahtoi nähdä, että voisi uskoa

Jeesus vastasi:

"Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?"

-- jos Filippus olisi uskonut niin hän olisi jo nähnyt Isän


usko on niin ihmeellinen ja valtava ja vaikeakin asia, että Jeesus kyllä tietää ja Johanneksen evankeliumi jatkaakin

Jeesus kysyy "etkö usko?"

vaikka on itse paikalla!

---
"Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa?"

-- aika paksua puhetta, etten sanoisi. Kuka moista voisikaan uskoa?

"Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan."

-- aina vaan paranee!

"Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa."

-- miten me ihmiset voisimme tuollaista uskoa toisesta ihmisestä, Nasaretin puusepän pojasta?


"Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."

-- hmm, nyt alamme puhua jostain todellisesta, käsin kosketeltavasta

-- tosin kuka meistä oikeasti uskoo mitä evankeliumit kertovat Hänen teoistaan?

-- niinpä Jeesus siirtää tämän vielä lähemmäs meitä, evankeliumejakin lähemmäs

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin."

-- ei siis joka ensin näkee ja sitten uskoo, vaan joka uskoo Jeesukseen tekee samanlaisia tekoja.

-- se alkaisi olla jo melko uskottavaa!


mutta asia on hiukan monimutkaisempi, sillä kun lähemmin Sanaa katselemme se alkaa aina sitä ihmeellisemmin kimallella kaikissa sateenkaaren väreissä ja sen syvyys on mittaamaton.

"Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa."

-- ei tässä ihan mistä tahansa käärmeöljyn kauppaamisesta ja ihmenikkareista ole kyse

-- hommalla on tarkoitus, eikä se ole sinun tai minun uskoni ja maineemme hiomista

vaan "jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa"

me olemme sairaiden parantamisten ja syntien anteeksi todistamisten ja kuolleiden herättämistemme kanssa tässä vain palvelijoita ja palvelijattaria.

Hän hoitelee homman - niiden kautta, jotka Häneen uskovat


no mehän kaikki olemme niiiiin uskovia ihan pikkulapsesta asti

epäilys joskus pikkuriikkisen vaivaa mutta kyllä Jumalan kiitos usko on kestänyt ja vahvistunut vaan koitoksissa!!

ja näin me Tuomaat ja Pietarit ja Mariat Lasaruksen sisaret uhomme..

ehkä siksi Jeesus sanoo tässä meille jotain täysin uskomatonta, että tajuaisimme epäuskomme syvyyden


Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.

Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

-- joo joo

 pieni epäuskomme tutkielma sisältää jakeita Johanneksen evankeliumin luvusta 14

Jumalan Pojan uskossa

Jeesus kadonneita etsimässä

kun sisäistämme ajatuksen, että saamme vastaanottaa Jumalan Pojan uskon, saatamme olla oppimaamme tyytyväisiä ja kiitollisia: ei ole edes uskomme varassa pelastumisemme vaan sekin annetaan.

Jeesus on uskomme alkaja ja täyttäjä.

Tällainen hieno evankeliumin ilosanoma voi tukkia korvamme emmekä enää kuule, mitä Henki seurakunnalle puhuu.

Saavutamme tietynlaisen tasapainon, sisäisen rauhan, eikä enää tarvitse asiaa pohtia. Ja sivuutamme sitten Raamatunkin kohdat, jotka saattavat pistää tarkemmin miettimään miten tämä nyt oikein menee.

Opetuslapsen into aamu aamulta saada oppia Herralta lisää on tärkeä ja on murheellista, kun tulemme täysin oppineiksi...

joo joo, kaiken tuon jo tiedän ja olen kuullut monta kertaa ja eihän tässä nyt enää mitään uutta voi ollakaan, vanhassa uskossa ja vanhassa ukossa vielä!


ongelmana on, että Jeesus näyttää aika monessakin tilanteessa ihmetellen epäuskon syvyyttä.

Ja kuin hän tuli isänsä maalle, opetti hän heitä heidän synagogassansa, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: kusta tällä on tämä viisaus ja nämät väkevät työt?

Eikö tämä ole tuo sepän poika? eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi ja hänen veljensä Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?

Ja hänen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidän tykönämme? Kusta siis tällä on nämät kaikki?

Ja he pahenivat hänessä. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetä kuin isänsä maalla ja kotonansa.

Ja ei hän siellä monta väkevää työtä tehnyt, heidän epäuskonsa tähden.
Matteus 13:54-58


Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
Luukas 24:15 Biblia 1776

miten Herra voisi nuhdella Emmauksen tien kulkijoita tomppeleiksi, jos usko ei olisi jotain heissä olevaa, jota Hän odottaa?

Entä tuo sadanpäämies, josta Jeesus sanoo, ettei ole Israelista löytänyt tuommoista uskoa?


Miksi Jumalan Sana on niin äärettömän ankara niitä kohtaan, jotka eivät usko?

jos usko kerran on jotain, jonka Jeesus antaa ja jota ihminen ei voi ottaa, ellei sitä anneta.

miksi sinä uskot, mutta puolisosi ei usko?

oletko sinä otollisempi Jumalalle kuin puolisosi?

olet.


Ja Aabraham uskoi Jumalaa ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.

Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.

(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.
1 Mooses 15:4-6


mites näin, jos usko ei ole mitään ihmisessä itsessään olevaa?


koetan tässä herätellä meitä nukkumasta väärässä uskon varmuudessa. entä jos todellisuudessa sydämessämme asuu melkoinen epäuskon jättiläinen, joka neutralisoi Jumalan Sanan voiman ja vaikutuksen elämässämme.

mutta me luulemme vaan uskovamme ja että kaikki on hyvin?

sitä varten uskoa koetellaan.


Herra on hoidellut asian niin, että saamme kuulla ylenpalttisesti Jumalan Sanaa, joka synnyttää uskon.

Mutta jos ei synnytä?

Miten Herra voi sanoa, että ne, jotka eivät usko, on jo tuomittu??

riippuuko kaikki uskosta?

yes.

uskosta, ei tekojen kautta.

iso juttu tämä, että uskommeko ja mistä tiedämme uskommeko vai emme ja mitäs jos emme pysty uskomaan vaikka haluaisimme?

on sanottu viisaasti, älä halveksi kenenkään uskoa. voi tulla päivä, jolloin antaisit kaikkesi että saisit edes ripauksen sitä häneltä itsellesi.


jotka Jumala ennen maailman luomista on valinnut pelastukseen

noinko se menee Kirjoituksissa mihin Haamul viittasi?

Niinkuin hän meitä on sen kautta valinnut, ennenkuin maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja laittamattomat rakkaudessa hänen edessänsä,

Ja on säätänyt meitä korjattaa lapsiksensa, Jesuksen Kristuksen kautta, hyvän tahtonsa jälkeen,

Ef 1:4-5 Biblia 1776


Mites noin - jos maailmankaikkeutta ei oltu vielä tehty, mites sinut on valinnut olemaan pyhä hänen edessänsä?

no minä kerron mites.

juttu on nääs niin, että sinä et ole täysin tästä maailmasta, sen atomeista ja alkuaineista tehty.

sinussa on jotain jumalallista, joka on tuolta puolen tämän maailman rajan.

Jumala on puhaltanut sinuun - ei luomalla, tekemällä kuten simpukka tehdään tai siili, vaan puhaltanut elämän hengen joka lähtee Hänestä.

sinä olet iankaikkisuusolento.

sorry vaan, et voi sille mitään.

aivan kateuteen asti Jumala kaipaa saada sinut yhteyteensä, mutta järkesi ei siinä auta. se on tämän maailman järki ja viisas kuin mikä, vaan ei ulotu sinne, missä on sinun oikea kotisi.


Jeesus on tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut.


Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
Luukas 19:10 Biblia 1776

miten niin kadonnut? kun ei ole edes kristityn maan kansalainen eikä kastettu eikä mitenkään kristityn näköinenkään.

tämä jumalallinen henki on niin äärettömän kallis.

ja me ihmiset vaan lähdimme läiskimään ja jätimme Jumalan sinne vahtimaan omenapuitaan.

me olemme kaikki eksyksissä

me olemme kaikki hukassa

me olemme kaikki kadotuksen reunalla

vaan läpi maailman kaikuu yhä huuto "Adam, missä olet"

kautta koko maailman kuuluu huuto, "tulkaa sillä kaikki on valmistettu"

"tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille levon"

"älkää pelätkö, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun"

"minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys"


Hän on tullut kadonneita ihmisiä etsimään ja pelastamaan ja antamaan Elämän

oi elämä ja elämä, se iankaikkinen elämä
se alkaa täällä jo maitten päällä
ja jatkuu iäti taivaassa.

siellä.

kotona.