Lutherin oppivuodet esikoisten näkökulmasta

Kirjoittanut: mama


Lutherin elämäntarina nostaa monenmoisia kysymyksiä mieleen.

Kun miettii tuota, miten Jumala miestä koulutti tehtäväänsä, on siinä monenlaisia vaiheita, joista kaikkia tarvittiin tehtävässään.

Kun sitten miettii, miten esikoisuudessa suhtaudutaan esimerkiksi teologian opintoihin, niin ei ainakaan ollenkaan siten, minkä esimerkin antaa Luther (tai Lestadius).

Tai saattaahan se olla niinkin, että ei ole juuri kellään kutsumusta siihen suuntaan, mikä kyllä kuulostaisi enempi siltä, että olisi tämä joukko Jumalan hylkäämä, jos ei Hän anna kutsumusta sanaansa opiskelemaan.

Vai voisiko olla kyse siitä, että on kyllä kutsumusta, mutta tuo kutsumus tukahdutetaan, kun sen (Jumalan tahdon) seuraamisesta seuraa yhteisön hylkääminen.



On tuo isän ja saarnaajien tahdon noudattaminen tärkeämpää kuin Taivaallisen Isän.

Voimme myös jokainen nähdä, miten tärkeää on ollut Lutherin hengellisessä kasvussa tuo luostariaika.

Monesti kuulee luostariajan kuitattavan suorastaan hänen eksytyksenä ja harhapolkuna, jolta Jumala hänet onneksi pelasti.

Vaan on ollut aikamoista Raamatunopiskelua ja pyhien kirjoitusten opiskelua ja Hänen seurassaan kulkemista ja äänensä kuulemisen opiskelua tuo aika.

Ja Hänen yliopisto-opintonsa. Jumaluusopin tohtori.

Paavalikin oli aikansa huippukoulutettuja Kirjoitusten tuntemuksessa.

Vaan onko niin, että esikoisille riittää Raamatusta ne muutama Uuden testamentin luku ja ne perinteiset selitykset niihin? Ja sitä luullaan Hyvän Paimenen ääneksi, kun se kerran kuulostaa tutulta?



Saattaa joskus kuulla sanottavan, että ei tommosia, koska ei lutherkaan niitä minään pitänyt...

Kuin tahallaan väärin ymmärtäen, ettei itse tarvitsisi mitään vaivaa nähdä, tai antaa muillekaan sitä mahdollisuutta, koska sittenhän saattaisi olla joukossamme joku, joka voipi ymmärtää asioita himpun verran syvällisemmin kuin itse ymmärtää. Ja sitähän ei Vanhan saarnaajan ego kestäisi.

Lutherin elävä yhteys Jeesuksen kanssa taitaa olla myös niitä asioita, mistä ei juuri puhuta.

Kun osaat katekismuksen ulkoa, tiedät, mitä on oikea usko ja sen jälkeen ei tarvitse kuin uskoa niinkuin on siellä kirjoitettu.

Tiedät sanoa, mikä on kasteen merkitys ja tiedät kertoa ehtoollisen merkityksestä. Osaat molemmista vaikka verissäpäin tapella.

Vaan kummallisen synkkä hiljaisuus tai hurja kiukku seuraa aina siitä, kun aletaan puhua Jeesuksesta.



Hänelle ei oikein meinaa olla sijaa uskonelämässä?

Tehtävänsä on hoidettu 2000 v sitten ja siihen kun uskot, niin on hommat hanskassa?

Vaan taitaa olla samoin kuin oli silloin 2000 v sitten. Häneen suhtautuu hurskaat kristityt tänään samoin kuin silloin aikoinaan.

Mokoma seurustelee syntisten ja publikaanien kanssa, eikä niinkään hakeudu hyvien kristittyjen seuraan, eivätkä he Häntä mihinkään edes tarvitse. Terveet eivät parantajaa tarvitse tänäänkään.

Ja kuka olisi niin hulttio, että antaisi elämänsä Hänen käsiinsä? Järkihän meille on annettu, minkä varassa tätä maallista taivalta teemme. Ei tähän mitään Herroja tarvita elämäni suunnista kertomaan.

Noinhan tuo ajatus taitaa mennä, vaikka Jeesuksesta joskus mainittaisiinkin ja laulettaisiin...?



Kun perinne ja Raamattu törmäävät toisiinsa, se on melkoinen juttu. Monelle on perinne paljon tärkeämpää kuin se, mitä Raamatussa ihan oikeasti sanotaan.

Olemme melkoisen samanlaisessa tilanteessa kuin Lutherin aikaan.

Raamattu on hanskassa. Se, mikä siellä on oleellista.

Uskonelämä kiteytyy hurskaaseen vaellukseen ja siitä poikkeamien katumiseen ja anteeksipyytämiseen.

Mitä muuta hurskas esikoinen tarvitsisi Jeesukselta?

Kliininen suhde on paljon yksinkertaisempaa kuin Hänen kanssaan vaeltaminen. Siitä evankeliumit paljon kertovat.

Ja sittemmin apostolien teot ja kirjeet.

Vaan tuo jytky, mikä on Raamatussa! Olemme saaneet nettiruukussakin monenmonta kertaa nähdä, millainen voima sillä onkaan, kun lähdemme tutkimaan Sanaa!

Ja olemme saaneet nähdä, miten itse Perkele mieluusti tulee siihen mukaan sotkemaan, jotta mieluummin pitäytyisimme perinteessä kuin tutkisimme Sanaa.

Onhan ihminen itse ja oma napansa monin verroin tärkeämpi... kaikkihan sen tietää...

Jeesuksen seuraaminen... sama kuin uskoisi joulupukkiin? Katekismuksen osaaminen riittää. Ja päivittäisen elämänsä asiallisesti hoitaminen. Ja anteeksipyytäminen, kun on tullut syntiin langettua.



2 Kor 13:5 Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.


Hyvä itsensä tutkistelemisen paikka on myös se, että kuulostaako Raamatun sana vieraalta ääneltä.



Suorastaan opinkappaleen omaisena on se, ettei pidä opiskella teologiaa. Ja vallanpidon välineenä varmaan ihan hyvä... Aika samanlainenhan oli aikanaan se, että tavallinen kansa ei voinut Raamattua edes ymmärtää, kun sitä ei kansan kielellä edes ollut.

Melkoisen pommin aiheutti se, että niitä joka kielelle pyritään kääntämään.



2. Kor. 5: 15-21

Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.

Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.

Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.



Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!







Kirjoittanut: MikkoL

tässä tilannekatsauksessa minua puhuttelee erityisesti tuo ilmaus

"vanhan saarnaajan ego ei kestäisi"

te tunnette omanne ja omanne tuntevat teidät! (käyttehän te ripittäytymässä heille kaikki salaisuudet ja sydämen murheenne)

kehottaisin tämänkin palstan perusteella tottelemattomuuteen isälle ja vanhimmille ja saarnaajille - jos Jumala kutsuu sinua, nuorempi tai vanhempi, teologiaa lukemaan niin sinne vaan kaikesta huolimatta.

ehkä juuri sinua yläkerran väki tahtoo käyttää tämän pahasti romuttuneen ja pahan hengen runteleman herätysliikkeen korjaamiseen!

tai sitten ei...

Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.

Kirjoittanut: mama

Niin...

Onhan toki silleen, että suurta osaa essuja ei juuri liikuta, mitä saarnaajat puhuu tai jättää puhumatta. Oma elämä, niin hengellinen kuin maallinenkin on ihan muualla ja kosketus herätysliikkeeseen on sosiaalisella ja perinnetasolla.

Seuroissa käydään tapaamassa tuttuja ja jutellaan kuulumiset ja päivitellään politiikat.

Keskusteluissa varotaan aiheita, joista tiedetään oltavan eri mieltä ja pukeutumisessa ja kampauksessa otetaan okea moodi käyttöön, vaikka muualla se olisikin aivan toisenlaista "Eihän haluta pahoittaa toisten mieltä..."

Mutta on mukava tavata ihmisiä, joilla on sama tausta kuin itsellä ja suurin osa vieläpä sukulaisia...

Veneitä ei passaa keikutella. Sosiaalinen kuri on melkoinen voima...

Kirjoittanut: Nosce te

Uskovaisen ihmisen oikea elämisen muoto.Tässä nyt tulee taas se ikuisuuskysymys. Eläminen Kristukselle. Eikö siinä ole kaikki tarpeellinen.

Meidän Herramme Jeesus Kristus

olen huomaavinani haukottelua... "Jeesus Kristus on Herra"

what else is new?

olkoon tai älköön olko - saman tekevää. Minulla on tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin jauhaa tätä samaa asiaa päivästä päivään.

sieltähän ne kohdat Raamatusta löytyvät sitten, jos ja kun niitä tarvitaan. uskon minä vähemmälläkin että Jeesus on Herra.

tylsää, pitkäveteistä jaarittelua...

elämälle viearasta uskonnollista pohdiskelua ilman päätä ja häntää, ilman mitään kosketusta todellisuuteen

riittää kun seuroissa käyn ja elän ihmisiksi tässä kristillisyydessä, mitäpä sitä päätään vaivata moisellakaan asialla

selvähän tuo on lapsesta asti


"Tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu"

"Tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu"


..
no onhan siitä jo hieman aikaa kulunut kun olen viimeksi Herran ruumiin ja veren nauttinut - vaan tokkopa tuollakaan on väliä.

hyvinhän tässä on mennyt ja asiat ovat hengellisesti ja ajallisesti jokseenkin tolallaan.

..
kait sitä ehkä vois pääsiäisen aikaan ehtoollisella käydä, olishan se hyvä tapa.

..
kun on tämä todistus synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä niin eihän tässä sitten muuta



että onko meidän Herramme myös minun Herrani?

mikä kysymys!

tietenkin on. niinhän täytyy olla. joten niin on.

on tässä tärkeämpääkin tekemistä kuin moista itsestäänselvyyttä jauhaa.

Jeesus on Herra, Jeesus on meidän Herramme ja silleen

Hänen äänensä kuulemme saarnatussa sanassa ja järjestyksen Jumala on hoitanut niin, että seurakunta-äiti meistä Jumalan lapsista huolehtii.

niin että saamme vaeltaa tämän elämän halki valkeuden lapsina ja pääsemme kerran perille sinne iankaikkiseen asuntoon, jonne Jeesus on edeltäkäsin mennyt.

mitään uudistuksia ja sekoiluja ei tähän tarvita sotkemaan Jumalan lasten rauhaa ja keskinäistä ratkkautta.

näkeehän sen jo nettiruukusta, mihin joudutaan kun ruvetaan viisastelemaan Raamatun äärellä.


niin että Meidän Herramme Jeesus Kristus on siellä - kuten uskontunnustuskin sanoo - Isän oikealla puolella

ja on joskus hamassa tulevaisuudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja silleen...

että asia on ihan selvä ja mitä sitä sen enempää miettimään.

Jeesus on meidän Herramme, mutta olkoon!

ei häiriste minua ja lopetankin tähän tästä lukemisen.


myöhemmin...

tässä on nyt tapahtunut joku väärinkäsitys.

eihän minun täällä pitänyt olla.

nämä liekit ovat tuskallisia ja sanovat, etteivät ne koskaan sammu ... ikinä, iankaikkisesti

eihän minun isäni minua sen tähden siittänyt eikä äitini tähän maailmaan synnyttänyt, että viettäisin ikuisuuteni erossa Jumalasta

miten minä voin olla kadotettu?

minun asianihan olivat ihan hyvin enkä mitään pahempaa tehnyt ja parhaani mukaan kilvoittelin

joku moka taivaan tilastotiedoissa, katsokaas kerran vielä ... eiköhän se minun nimeni siellä Elämän kirjassa löydy sittenkin!


sanos sinä, saarnaaja, joka minut tänne ohjasit - enkös minä ollut uskossa oikealla tavalla?

ja - muuten, mitä sinäkin täällä teet?

...
sinä EH sieltä railon toiselta puolelta, kerro meille, miksi olemme väärässä paikassa?

ja koetas saada minulle vaikka lasi vettä, on melkoinen jano?

...
vaan ei kuulunut sieltä vastausta.



se vanha papyrus

jota ei tarvinnut lukea, kun "kaikki on kunnossa" ja kuuleehan sitä Raamattua seuroissa ja kirkossa ja joka paikassa.

se vanha papyrus, joka oli kreikankielellä raapustettu

siinä luki näin

ja nämä sanat ovat todet:



῾Εαυτοὺς πειράζετε εἰ ἐστὲ ἐν τῇ πίστει, ἑαυτοὺς δοκιμάζετε. ἢ οὐκ ἐπιγινώσκετε ἑαυτοὺς ὅτι ᾿Ιησοῦς Χριστὸς ἐν ὑμῖν ἐστιν; εἰ μήτι ἀδόκιμοί ἐστε.



no en minä täälläkään pimeässä kreikkaa osaa? kuinka minua voitaisiin tuomita jostain, jota en ymmärrä?

no... sen tähden Mikael Agricola ja monet muut ahkeroivat, että kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi olla tietämätön tästä asiasta.

ja kaikkialla on tämä varoitus ja ohje ja neuvo ihmisten luettavissa, ei kukaan voi vedota siihen, ettei se ollut saatavilla



Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette.


2 Kor 13:5 Biblia 1776



Näin on suomen kansa tätä lukenut, näin on tämä sana kuulunut esikoisten seuroissa.

vai onko?

Tila-kristillisyys tai Tie

Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä)
Werner Holmberg 1860

Rovastin saarnoissa ja tämän perinteen mukaisissa saarnoissa tänään on perusasetelma, josta voimme käyttää ilmausta "tila-kristillisyys".

Saarnassa tarkastellaan kristityn sieluntilaa ja hänen asemaansa, paikkaansa leirissä tai ulkopuolella leirin.

Raamatussa on vahva "tila-kristillisyyden" sanoma. Esimerkiksi tämä Vanhan testamentin profeetan sanaan perustuva kohta:

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

1 Piet 2:9-10 Biblia 1776



Apostoli Paavali kehottaa tutkimaan sielumme tilaa, olemmeko uskossa, onko Jeesus Kristus meissä:

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.

Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

2 Kor 13:5 KR 1938


Tila-kristillisyyteen kuuluu sellaisia perustavia asioita kuin

olenko kastettu vai kastamaton?

onko minulle todistettu synnit anteeksi henkilön taholta, jolla on asuvaisen Pyhän Hengen siihen antamat valtuudet?

Puhuuko Abelin veri minulle parempaa kuin Kainin veri vai olenko vielä ulkopuolella Siionin muurien?

onko tunnollani tunnustamattomia syntejä vai onko kaikki tunnustettu ja pantu pois?

olenko käynyt siitä ahtaasta portista sisälle synnit pois pannen ja uskossa Jeesuksen nimen ja veren voimaan?

läpsyttääkö sydämessäni maailman turhuuden ja lihan viettelykset vai onko Jumalan Poika saanut verellään pestä minut puhtaaksi ja vapaaksi tämän maailman saastasta?



tällaisia asioita, ja monia muita, nousee esiin rovastin saarnoista ja esikoisten julistuksesta rukoushuoneilla.

mikä on sielun tila?

mihin joukkoon kuulun, pelastettuihin tai niihin, jotka joutuvat kadotukseen?

on sielun tila.

satus, asema, suhteessa herätysliikkeeseen, suhteessa tähän kristillisyyteen ja sen kalliisiin neuvoihin.

tätä tilaa tarkkaillaan.

on tietty sielun lepo tässä tilassa, kun ne kolme todistavat, että asiat ovat kunnossa

mitä ne nyt olivatkaan

Pyhä Henki
omatunto
seurakunta



tila-kristillisyydessä kiinnitetään huomiota siihen että

1. tila on oikein tunnistettu

2. tila on kunnossa

3. tilassa pysytään kuolemaan asti horjahtamatta kaidalta tieltä oikealle tai vasemmalle

se kirveen terä on tarkkaan hiottu ja osoittaa sielun tilan

on erinäisiä tekijöitä, jotka voivat tämän tilan horjauttaa, viedä uskon ja johtaa väärään tilaan, maailmaan ja sen koreuteen ja lihan himoihin.

tätäkin tapahtuu - tilan menettämistä.



kuten sanottu, tila-kristillisyydellä on vankka perustansa Raamatussa ja uskonpuhdistuksessakin ja Laestadiuksen julistuksessa.

näen esikoisuudessa kolme ongelmaa tämän suhteen

1. julistus on olennaisesti "tila-kristillisyyttä" - oman sieluntilan tarkastelua ja oman aseman tutkimista ja varmistamista viikosta toiseen, että tila on hyvä

2. aidon Raamatun julistuksen vaihtuessa ihmisten perinnäissääntöihin ja tämän kristillisyyden neuvoihin, sielun tilaa osoittava peili on mennyt sumeaksi. Jumalan lain terveellinen julistus on latistunut lakihenkiseksi näperöinniksi ihmisen sieluntilan nipukoiden kanssa.

3. tila tässä kristillisyydessä on vienyt etusijan ja tila Jumalan edessä mitataan sillä, kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat.



jos ja kun näin on, ihminen muuttuu sielunsa rakenteelta helposti kovin musta-valkoiseksi, joka-tai, juu-ei tyypiksi.

jos olen oikeassa tilassa, kaikki on kohdallani hyvin ja saan rauhassa odottaa seuraavia seuroja, joissa viat ja heikkoudet taas hoidetaan kuntoon.

jos minä olen ulkopuolinen, niin mikään ei kohdallani ole hyvin ja on ihan sama mitä kirjoitan tai sanon, se ei ole oikeassa tilassa kirjoitettua ja siten merkityksetöntä.

identiteetti, kuuluminen tähän oikeassa tilassa olevaan Jumalan seurakuntaan, taivasten valtakuntaan, riittää.

kristityn sieluntilojen tavaton moninaisuus, tilojen vaihtelu ja herkkyys väistyy monoliittisen kivestä veistetyn joko-tai kristillisyyden tieltä.



John Bunyanin Kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" vaan Tie.

emme vain "joko-tai" ole oikeassa sieluntilassa, taivaan kaidalla tiellä tai siltä hukassa.

vaan kristitty on dynaaminen, liikkeessä oleva, jostain lähtenyt, jonnekin matkalla oleva ihminen.

hän kohtaa vaaroja, lepopaikkoja, ylämäkiä, synkkiä rotkoja, kuolettavia onkaloita, lempeitä niittyjä.

hän on itse monessa eri sieluntilassa vaelluksensa aikana, välillä ihan hukassa, välillä ihan turvassa, välillä yksin, välillä uskollisten ja toivorikkaiden sisarten ja veljien seurassa.

välillä hoidossa, välillä taistelussa.

mitä oli eilen on jäänyt taakse, sitä voidaan muistella, siitä oppia

mutta tänään on uusi matkan osa edessä, uusi armon päivä, uudet vastukset - tai ne samat vanhat - ja uudet ilon ja surun aiheet.

ei riitä, että on tiellä, "tilassa", vaan on kuljettava eteenpäin kunnes tullaan perille määränpäähän, taivaan kotiin.



tila ja tie ovat esillä vanhassa hengellisessä laulussa, jota usein esimerkiksi Helena Konttisen luona veisattiin:


Kuinka on sun sielus laita - minne kuljet matkamies?
Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties?
Kumpi on sä vastaa, oi, molemmat ei olla voi.


Kaita tie on vaivalloista, siksi harvat löytää sen,
Helpompaa on käydä toista, joukon kanssa nauraen,
kumpaan joukkoon kuulunet - molempiin et kuulu et.


Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan se vie. Kuolemaan
tie päättyy väärä, Elämään vie kaita tie. Mieti tarkoin
matkamies, minne päättyy sinun ties.



tämän laulun voi laulaa tila-kristittynä näin

"olen varma siitä, että olen kaidalla tiellä, vaivalloisella kilvoituksen tiellä, tämä tie päättyy kuoleman jälkeen elämään.

olen oikeassa tilassa ja kiitän siitä Jumalaa"

tässä varmasti on aimo annos totuutta ja tämä on olennainen osa uskon luottamusta Jumalan Sanaan.

laulun sanoille annetaan omasta viitekehyksestä sitten sisältö, mikä on se kaita tie ja mitä sillä kulkeminen tarkoittaa.

tila-kristitty tosin ei varsinaisesti kulje mihinkään vaan koettaa pysytellä kaidalla tiellä.

koska asiat ovat kunnossa niin muuta ei tarvita tässä pahassa maailmanajassa.


kun luemme Raamattua, näemme Jumalan valitun kansan, Israelin, pitkän tien halki historian.

kun luemme evankeliumeja, näemme opetuslasten tien kalastajista ja tullimiehistä ihmisten kalastajiksi, veritodistajiksi.

kun luemme Apostolien tekoja, näemme Jumalan Sanan tien Jerusalemista, Juudeasta ja Samariasta aina imperiumin sydämeen, Roomaan, asti.

todellakin, kristityn vaellus ei ole "tila-kristillisyyttä" jossa tyydytään oman tilan varmistamiseen ja hoitamiseen, vaan kulkemista sillä tiellä.

varmemmaksi vakuudeksi tästä käytämme sanaa "apostolin kyyti"

heillä sandaalit kuluivat käytössä.

Filippus joskus juoksi tosi nopeasti tällä tiellä.

Emmauksen tiellä tutkittiin Raamattuja ja kohdattiin Hänet, sitten tuli kiire kantapäihin ja äkkiä takaisin Jerusalemiin kertomaan Hän elää!

jos olet "tila-kristitty" ja tyytyväisesti paikallasi

tartu Galilean miestä kädestä ja lähde matkaan Hänen johdollaan.

Elämän tietä kulkemaan.


virsi 511
Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.

Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.

En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.

Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.

Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.

Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.

Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.

Tytti Jäppinen 1981.
Virsikirjaan 1986.

Olematon Oskari

Ihmisen Poika saapuu - taiteilijan näkemys

"Näytä meille Isä niin me tyydymme" sanoi Filippus Jeesukselle.

"Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän" vastasi Jeesus.

(Joh 14:1-14)


No nyt kysymme, olemmeko me nähneet sitten Isän?

Sielumme silmin kyllä, sillä maalaavathan neljä evankeliumia Jeesuksesta sydämiimme hyvin samankaltaisen kuvan.

ja muistissamme on monia ikoneita ja maalauksia Jeesuksesta, Torinon kääriliinankin kasvot saattavat jonkun mielessä olla.


Ihmisen kasvot - Isän kasvot.

mutta se on mielikuva.



no nyt on tämmöstä kehotusta, opetusta, elä Kristuksessa, Kristus meissä, kirkkauden toivo, pukea Kristus ylleen.

anna Jeesuksen tulla sydämeesi hallitsemaan elämääsi.

ole kuuliainen Jeesuksen äänelle

älä paaduta itseäsi kun kuulet Herran äänen

tottele, Hän hoitaa asian siitä eteenpäin

mistä tiedän onko se Jeesuksen ääni vai omaa kuvitelmaani?

"kaikki mikä Hengestä kerskataan ohi Sanan on perkeleestä"

suhinaa, kohinaa

aalotpituudet heiluvat

kompassin neula heiluu

mikä ihmeen elävä Jeesus

näytä meille Ylösnoussut Herra Jeesus niin me tyydymme, emme muuta vaadi!


ja sitten tulee tyly vastaus

Hän on Olematon Oskari

täysin näkymätön, koskettamaton, todistamaton, tieteellisesti tavoittamaton

100% näkymätön

ei aivan hajuton tosin - tämä Olematon Oskari - sillä me olemme Hänen tuoksunsa, Kristuksen tuoksu toisille elämäksi toisille kuolemaksi

mutta täysin tyhjän päälle joudumme

ei ole mitään muuta kuin Jumalan Sana.

vain Sana.

eikä sekään ole ihan niin yksinkertainen, kuin miksi jotkut sen tekevät.

miten heittäytyä tyhjän päälle?

vähemmästäkin usko horjuu


eikös heittädytä vaan realisteiksi.

määritellään Pyhä Henki esikoislestadiolaisten yhteishengeksi, siksi joka on läsnä siellä seuroissa ja asuvainen saarnaajissa.

eletään tätä elämää ilman mitään persoonallisia henkiä.

olemattomia oskareita, näkymättömiä, tahtovia piruja, jotka palaavat ottamaan asuntonsa valtaansa seitsemän ison jätkän kanssa

Paavalia rusikoivia saatanan enkeleitä, joita ei kukaan näe

mikä lie mielisairas? roomalainen taikauskoinen ihminen?

Jeesus asuu hänen sydämessään, kattia kanssa - sama Eemeli hän on kuin ennenkin, lapsena kastettu

Olematon Oskari



teologit sanovat viisaasti - tai koska puhuvat latinaa se kuulostaa viisaalta

habet namque fides oculos suas

uskolla on omat silmänsä


Haamul kirjoitti tuolla viitaten Heprealaiskirjeen uskon sankareihin

siellä kirjoitetaan tästä syvällisesti

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

"Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä."

Hep 11:1,3 KR 1992


usko näkee Jeesuksen, joka on täysin näkymätön ja 100% ei siellä

uskon kautta ymmärrämme asioita, joita järki ei ymmärrä


totta kai alamme ratikka nelosessa etsiä, missä se Jeesus sitten on

saamme etsiä

Hän on täysin näkymätön, 100% ei nähtävissä

ja kuitenkin uskon kautta näemme, että siinähän Hän on antaen enkeleille tarkkoja ohjeita miten auttaa meitä, että saamme tehtyä sen, mitä Jumala käskee.

niin - samaten ne enkelit, pysyvät enimmäkseen näkymättömissä

sattuneista syistä

joskus heitä näen, joskus sinä, joskus he tulevat kylään aterialle emmekä tiedä että ovat enkeleitä

ihmettelemme vaan että olipa juhlahetki


jaa että et usko?

enkeleitä kylässä luonasi, ole vieraanvarainen

älä minua usko, minä olen erehtyvä ihminen, usko Jumalan Sanaa

"Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä."
Hep 13:2 KR 1992



ja näin kertoo suuri Oskari Olematon itse:

"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.

Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.

Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.

Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
Joh 14:15-21 KR 1992



rakas ihminen

älä tyydy mihinkään kristillisyyden muotoon, perinteeseen, oppiin, jossa jäät ilman henkilökohtaista suhdetta elävään Jeesukseen.

voi kuinka paljon enemmän usko antaakaan sinulle, kun Jeesus itse on läsnä sinussa ja kun sinä olet Hänessä.

millaista voittokulkua onkaan vaelluksesi, kun Jumala itse täyttää käskynsä sinussa Kristuksessa!

ilman mitään omaa ansiotasi tai kelvollisuuttasi, sinä wiheliäinen syntisäkki, epäuskon perusilmentymä, tomppeli ja hidas sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä Israelin prophetat ovat kirjoittaneet.

mikä morsian

mikä sulhanen

maailman hölmöläisenä ja mielenvikaisenakin pitämä ihminen ja Olematon Oskari

erottamaton pari

ajassa ja iankaikkisuudessa!



"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

uskon kautta sinä saat koko Jeesuksen omaksesi

uskon kautta sinä näet Oskari Olemattoman

ja kun sinä näet Jeesuksen

sinä olet nähnyt Isän Jumalan.

on siinä näkemistä uskon silmille, etten sanoisi...



Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.

Virsi 301:1


tämä täysin näkymätön Oskari Olematon ei suinkaan ole merkityksetön!

on kirjoitettu, että jos sinulla ei ole tätä Oskaria sydämessä, et ole uskossa lainkaan.

"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."

2 Kor 13:5 Biblia 1776

tässä ei kuitenkaan kirjoiteta, koetelkaa toisia, ovatko he uskossa, onko Kristus heissä.

tämä on henkilökohtainen sydämen todistus, ja siitä kertoo suun tunnustus.

Jeesus elää - syömmessäin!

tästä kertoo riemukas hengellinen laulu


On Jeesus Kristus mulle
ain rakkain päällä maan.
Hän haudan hirmut voitti
ja elää ainiaan.
Kun ihmismielet vaihtuu,
mä ääntään seurailen
ja riemumielin Häntä vain palvelen.

Hän elää, Hän elää,
Oi Kristus elää tänään.
Hän tietä kanssain vaeltaa,
mua ohjaa, opettaa.

Hän elää, Hän elää,
Pelastus ihmeinen.
Sä kysyt, mistä tiedän sen:
Hän elää syömmessäin.


Oi riemulauluun puhkee
ja kiitä sieluni,
ja hallelujaa laula
ain Kuninkaallesi.
Hän etsivien apu
ja toivo ikuinen
on niille, jotka luokseen käy rukoilleen.

Hän elää! Hän elää!
Oi, Kristus elää tänään!
Hän tietä kanssain vaeltaa,
mua ohjaa, opettaa.
Hän elää, hän elää,
pelastus ihmeinen!
Sä kysyt: mistä tiedän sen?
Hän elää syömmessäin.



sä kysyt, mistä tiedän sen?

no - totta puhuen en tiedä eikä kukaan tiedä koko kristikunnassa

me uskomme, että Hän elää

miksi me uskomme

koska Jumalan Sanan olemme kuulleet ja se Sana on synnyttänyt meissä uskon, että Jeesus elää tänään

eikä tämä ole kuollutta uskoa

eikä tämä ole uskoa kuolleeseen mieheen

vaan elävää uskoa elävään Jeesukseen!

siksi se on niin riemullista, että Hän on luvannut sen uskon sekä alkaa että täyttää

pitää yllä

usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!

miksi?

että saisit elää Jumalan yhteydessä nyt, aina ja iankaikkisesti.

että Jumala eläisi sinussa ja tekisi sinun vaelluksestasi jumalallisen.

ei enempää eikä vähempää

jumalallisen


niin

tämä maailman hyljeksimä, pilkkaama ja niin läpeensä epäilemä ja joskus ihailema Oskari Olematon

ei Hän aivan olematon oskari ole

sinun elämäsi ja kuolemasi näet riippuu Hänestä.

yksin Hänestä.

Virsi 99
Jeesus elää, Herrani!
Kuolemalta murtui valta.
Hän on vapahtajani
kuoleman ja synnin alta.
Jeesus auttaa, pelastaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Hänessä on kaikki luotu,
minullekin iäksi
elämä ja armo suotu.
Minkä Herra vakuuttaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Älä pelkää, syntisparka.
Hän on minun turvani,
häneen luottaa sydän arka.
Hänen luokseen tulla saa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Ota vastaan elämäni.
Sydän pese puhtaaksi,
päästä minut synneistäni.
Heikkoa hän vahvistaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää! Minä saan
elää hänen omanansa.
Mikään ei voi milloinkaan
riistää hänen turvistansa.
Taivaaseen hän kuljettaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää! Hänessä
kuolema on taivaan ovi.
Ei siis missään hädässä
epätoivoon jäädä sovi.
Rauhakseni Jeesus jää,
kuolleista hän herättää.

Christian Gellert 1757.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.



juu - kato semmonen Oskari Olematon, joka vain uskon kautta nähdään

että jos uskot Häneen, sinusta tulee kuolematon

et ikinä kuole

uskotko sen?



Jeesus, silloin nähtävä ja kosketeltava lihaksi tullut Jumalan Sana, meidän näkymätön Oskarimme, kysyy Martalta juuri tätä samaa, kun rakas veljensä on kuolla kupsahtanut ja makaa elottomana haudassa.

Aika hurja kysysmys tilanteen huomioon ottaen:


Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.

Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.

Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.

Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.

Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.

Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.

Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen?


Joh 11:20-26 Biblia 1776


toki saatamme tuhahtaa, että helpompi Martan ja Marian oli uskoa kuin meidän, kun he saivat aivan näillä ajallisilla silmillään katsella Jeesusta.

njaah...

ei pidä paikkaansa

ehkä silloin oli jopa vaikeampi uskoa, mitä tämä sandaaleissaan pölyisillä teillä kulkeva oppimaton Galilean mies, puusepän poika, kuten luultiin, puhui lähes mielettömiä

kuka uskoo tänään Johanneksen 11 luvun olevan historiallisesti totta, käsi ylös..

kuka uskoo, että Jeesus elää

sellainen, jonka sydämeen Jeesus itse on tuon uskon antanut lahjaksi Jumalan tahdosta ja armonvalinnasta

ei kukaan sitä pelastavaa elävää uskoa itselleen ota eikä toiselle anna


Miksi kaikki eivät näe Häntä?

no sitten on vielä tämä yksi kysymys, joka toistuu

Miksi?

Miksi Hän on Oskari Olematon

miksi Hänen ruumiinsa on joukko varsin epätäydellisiä, erehtyviä, eksyviä, tempperamenttisia, syntisiä ja kovin keskenään riiteleviä ja jopa toisiaan tappavia ihmisiä

miksi Hän on näkyvästi läsnä kasteen vedessä, leivässä ja viinissä

mutta ei pidä joukkokokouksia Senaatin torilla portailta, kun väki ei mahtuisi Tuomiokirkkoon

kuollut mies puhuu ja leijailee välillä TV kameroiden ja Iltapäivälehtien iloksi Unioninkadun puolellakin.

miksi Hän ei tee Neitsyt Marioita, kuten roomalainen kirkko niin hartaasti näitä näkyjä ja ilmestyksiä toivoo ja uskoo?



Jeesuksen seurassa olleet ihmiset kysyivät sitä Häneltä lihansa päivinä ja Johanneksen evankeliumissa meille annetaan vastaus.

aika erikoinen ja odottamaton vastaus

pistää miettimään


Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettäs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?

Jesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.

Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti.


Joh 13:22-24 Biblia 1776



Rakkaussuhde

Jeesus ei lentele Senaatintorilta Unioninkadulle maailman iloksi.

Hän ei mielistele, houkuttele makeisilla, pikemmin kätkeytyy Olemattomaksi Oskariksi.

ilmoittaa itsensä valituille

jotka rakastavat Häntä


ja Jeesus sanoo vakavasti

nämä Sanat eivät ole minun sanojani vaan Isän.

niiden kanssa ei ole leikkiminen Iltalehden otsikoissa ja tämän maailman uutisissa.

ja paljon muuta tuohon vastaukseen Juudakselle (ei se Iskariot) sisältyy.

no ei tämä Oskari Olematon asia tähänkään pääty.

sillä kerran kaikkien silmät saavat Hänet nähdä.

Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko.

Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.

Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.

Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko.

Sillä niinkuin pitkäisen tuli leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus.

Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.

Matt 24:23-28 Biblia 1776

Peilikuva

"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."

apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776


Hän katsoo peiliin ja mitä hän näkee?

Hän näkee ihmisen kasvot, vaaleat hiukset, otsan, tummat kulmakarvat, siniset silmät, asiallisen nenän, posket, huulet ja vähän toista korvan nipukkaa.

"Olen saanut armon syntyä esikoislestadiolaiseen kotiin. Olen saanut kasvaa kiinni tähän meidän kristillisyyteemme pienestä pitäen. Olen yhdistyksen jäsen ja maksan jäsenmaksun uskollisesti ja osallistun koko sydämestäni rukoushuoneen rakentamiseen, hoitamiseen ja muihin talkoisiin."

"Tulin parannukseen, kun ensimmäisen kerran tulin isän ja äidin luo ja pyysin anteeksi pahaa tekoani. Ja kuinka rakkaasti he minulle anteeksi antoivat, hyvä mieli siitä tuli koko päiväksi."

"Tiedän, että on monia kohtia joissa nuo toiset noudattavat tämän kristillisyyden neuvoja tarkemmin kuin minä, mutta pysyttelen oikealla tiellä, ihan sen keskellä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Teen parhaani, mutta tiedän että he pääsevät kyllä varmasti perille."

"Käyn ahkerasti seuroissa"

"usein olen myös muiden joukossa astunut pöntön luokse ja pyytänyt saarnaajalta "annatko mulle anteeks mun syntisyyteni ja viallisuuteni ja kärsimättömyyteni ja pahanpuhumiseni" ja mikä ilo onkaan sydämen täyttänyt tämän nöyryyttävän kokemuksen jälkeen kun saarnaaja niin isällisesti ja rakkaudella sanoo "usko anteeksi kaikki synnit ja viat Jeesuksen nimessä ja veressä" ja niin totisesti tahdon tehdä."

Peilikuva katsoo takaisin vakain sinisin silmin, otsa kirkkaana ja koko olemus jollain tapaa niin aitona ja hän aivan kuin kuulee vakuuttavan äänen "olen oikealla tiellä ja pääsen perille taivaan kotiin"



hänen lisäkseen esikoisten seurakansan joukossa on näitä todella tarkkoja tien kulkijoita, jotka noudattavat jokaista tämän kristillisyyden ohjetta omantunnon tarkasti ja mitään salaista maailmallisuutta suosimatta.

kun asia on julistettu synniksi, siitä tulee taas uusi ilon aihe, jotain jonka pois panemalla saa iloita esikoisten seurakunnassa.

kuinka hartaasti nuoret ottavatkaan tämän kristillisyyden ohjeet sydämelleen ja tahtovat kokonaisvaltaisesti antautua Jumalan tahdon noudattamiseen elämässään.



on siellä joukossa myös oikeita kristittyjä.

raskain sydämin he seuraavat kuinka laumaa viedään harhaan ja murehtivat myös omaa epätäydellistä vaellustaan.



mutta palatkaamme peilikuvaa katselevan tuttavamme luo.

hän ei ainoastaan näe peilissä tämän meidän kristillisyytemme suojissa pelastuvan ihmisen kasvoja.

hän osaa ulkoa armojärjestyksen sekä Vuorisaarnan että muiden opetusten mukaan.

hän tietää että kasteessa ei oikeasti kukaan synny uudestaan.

hän tietää, että ulkopuolella tämän meidän kristillisyytemme on kuolleen uskon ihmisiä, joilla on usko peruukissa.

mutta koska hän ei ole itse syntynyt uudestaan kasteessa eikä ole todellisuudessa koskaan kulkenut oikeasti tuota armojärjestyksen tietä, joka niin tarkkaan määritellään, vaan jotain sinne päin, hän ei ole itse syntynyt uudestaan.

hän ei sitä vain tiedä.

ja osoitellessaan sormella ulkopuolisia, joilla ei ole Pyhää Henkeä ja oikeaa uskoa niinkuin se tässä meidän kristillisyydessämme ymmärretään, hän ei huomaa, että on itse kuolleen uskon kantaja, usko peruukissa eikä sydämessä.

pelkkiin ulkonaisiin tapoihin ja yhteisön valheelliseen opetukseen turvaava eksynyt.

joka ei ole koskaan oikeasti kohdannut Jeesusta.



"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."

apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776





autuas on se ihminen, jota satuttavat nämä seppä Högmannin sanat

"yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki:

Kristuksen sisällinen tunteminen"


sillä jokaiselle anovalle annateaan, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan



Nin mine mös sanon teille/ Annocat/ nin teille annetan. Etziket/ nin te leudhet. Colkutacat/ nin teille auatan.

Sille iocainen quin anopi/ se saapi/ ia ioca etzipi/ se leute/ Ja ioca colkutta/ sille auatan.


Cuca teiste se Ise ombi/ iolda Poica Leipe anopi/ andako hen sen edhest Kiuen? Eli ios hen Cala anopi/ andako hen henelle sen edhest Kärmen?


Eli ios hen Muna anopi/ andako hen henelle sen edhest Scorpion?


Jos nyt te/ iotca pahat oletta/ taidhatta hyui Lahioia anda teiden Lapsillen/ Palio enemin teiden Taiualinen Isen/ andapi pyhen Hengen anouaisille.


Luukas 11:9-13 Agricola 1548


Kirjoittanut: mama

Tämäpä onkin rankkaa tekstiä.

Mihin turvaan? Turvaanko sunnuntaiseen seuroissakäyntiin, oikeaan esikuvaan, neuvojen noudattamiseen, perinnäissääntöihin, jäsenmaksun maksamiseen, vanhempieni uskoon, siihen, että tutut vielä tervehtii, saarnaajiin, lapinvanhimpiin, rahaan, oikeanlaisiin ystäviin, koulutukseen, hyvään työpaikkaan, ...?

Vai turvaanko Jeesukseen, joka joskus outojakin polkuja kuljettaa.

Mistä voisin luopua Jeesuksen tähden?