Mikä on perisynti?
Perisynti on kristillinen oppi, jonka mukaan jokainen on syntinen. Tämä tarkoittaa että ihmisellä on syntymästään lähtien sisään rakennettuna vaikutus tehdä pahoja asioita ja olla Jumalalle tottelematon.
Perisynti ei ole vain peritty hengellinen sairaus tai vika ihmisen luonnossa - se on myös tuomio, joka tämän vian mukana tulee.
Selitys pahalle maailmassa
Kristityt uskovat että perisynti selittää miksi Jumalan hyväksi ja täydelliseksi luomassa maailmassa on niin moni asia vialla ja miksi ihmisten sielu tarvitsee Jumalan antaman pelastuksen.
Perisynti on tila, ei jotain jota ihmiset tekevät. Se on ihmisten normaali hengellinen ja psykologinen tila, ei heidän pahoja ajatuksiaan ja tekojaan. Myös vastasyntynyt lapsi, joka ei vielä ole tehnyt yhtään mitään, on perisynnin turmelema.
Aatamin synti
Perinteisessä kristillisessä opetuksessa perisynti on seurausta Aadamin ja Eevan tottelemattomuudesta Jumalalle, kun he söivät kiellettyä hedelmää Eedenin puutarhassa.
Perisynnin vaikutus
Perisynti vaikuttaa yksilöön erottamalla hänet Jumalasta ja tuomalla tyytymättömyyden ja syyllisyyden heidän elmäänsä.
Maailmanlaajuisesti perisynti selittää sellaisia asioita kuin massamurhat, sodat, raakuudet, ihmisten hyväksikäytön ja pahoinpitelyn, ja synnin läsnäolon ja universaalisuuden ihmiskunnan keskellä.
Kuika perisynti hoidetaan?
Kristityt uskovat että ihmiset eivät pysty parantamaan itseään perisynnistä. Ainoa tapa jolla he voivat vapautua sen seurauksista on Jumalan armon kautta.
Ainoa tapa millä ihmiset saavat Jumalan armon on ottamalla vastaan Hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa, uskomalla että Jeesus Kristus on kuollut ristillä vapauttaen heidät synnistä ja ottamalla vastaan kasteen.
Perisynti oppina
Perisynti on hyvin vaikea opinkappale ja synkkä, mutta se on myös teologisesti hyvin hedelmällinen ja on säilyttänyt asemansa kristillisen kirkon opetuksessa.
. Universaalisuus: perisynti opettaa että kaikki ihmiset ovat viallisia ja synnin alla - kukaan ei ole toista parempi
. ei-dualistinen: perisynti selittää pahan ilman että tarvitaan pahalla puolella olevaa jumaluutta, tai pahaa Jumalan työtoveria, joka on vastuussa maailman pahuudesta - paha tulee ihmisen kapinallisuudesta.
.ei-suunniteltu: perisynti selittää miten maailma, jonka Jumala teki täydelliseksi on todellisuudessa täynnä pahuutta
.ei-väistämätön: perisynti opettaa että maailma olisi voinut säilyä tädyellisenä - ei ollut väistämätöntä, että Aadam ja Eeva olisivat tottelemattomia Jumalalle
. mekanismi: perisynti osoittaa mekanismin jolla alkuperäinen tottelemattomuus on vahingoittanut kaikkia
Perisynnistä vapautuminen
ainoa tapa jolla henkilö voi puhdistaa sielunsa perisynnistä on
. hyväksyä että Kristuksen kuolema ristillä sovitti hänen syntinsä
. hyväksyä että ainoastaan Jumalan armo voi parantaa tämän synnin
. tunnsutaa synnit ja pyytää anteeksiantoa
. ottaa kaste
Monet kirkot hyväksyvät että vastasyntyneet lapset puhdistetaan perisynnistä kasteessa pian syntymän jälkeen. Tähän liittyvät muut asiat hoitavat kummit ja vanhemmat kasteen aikana.
apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaisille:
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Gal 5:1
ajatus Lunastuksesta vapautuksena orjuudesta on keskeinen kohta juutalais-kristillisessä ajattelussa.
Ongelmia perisynnin kanssa
Kysymys jää vaille vastausta
Perisynti ei selitä, miten paha tuli maailmaan vaan jättää sen auki.
Miksi on perisynti? Koska Aatami teki synnin? Miksi Aatami teki synnin, oliko se käärmeen syy? Miksi käärme teki synnin? Jos käärme on langennut enkeli, miksi enkeli teki synnin? jne.
jos ei ollut pahaa ennenkuin Aatami lankesi, kuinka Aatami saattoi tietää että oli tekemässä jotain väärin - kuinka hän voisi tietää, että on väärin olla tottelematta Jumalaa?
Epäreilua
Aikamme ihmisten mielestä on epäeettistä ja väärin rankaista jotain rikoksesta, jonka joku toinen on tehnyt.
Naisen vastainen
Perisynti oppi syyttää Eevaa siitä, että hän vietteli Aadamin syntiin ja on näin satojen vuosien ajan luonut naisvastaista ilmapiiriä.
Seksuaalisuuden vastainen
Augustinuksen opetus perisynnistä on läheisesti kietoutunut siihen, kuinka hän torjui ihmisen seksuaalisuuden. Vuosisatojen ajan oppi on myrkyttänyt seksuaalisen halun synnin ajatuksella.
Pessimistinen
Jotkut kristityt ajattelijat eivät lainkaan pidä ajatuksesta että ihmiset syntyisivät niin huonoina ettei heistä voi tulla hyviä ilman Jumalan apua.
Ei kirjaimellisesti totta
Tiede osoittaa että Raamatun luomiskertomus ei ole kirjaimellisesti totta. Aadam ja Eeva ja Eedenin puutarha ovat myyttejä eivätkä historiaa.
Tämä tuhoaa ajatuksen että perisynnin aiheuttaisi ensimmäisen miehen ja naisen toiminta ja ajatus että perisimme syyllisyyden ja rangaistuksen heidän rikoksestaan.
"Raamatullinen kertomus täydellisestä ja päättyneestä luomisesta josta ihmiset lankesivat syntiin on esi-darwinilaista mytologiaa ja Darwinin jälkeistä hölynpölyä."
(piispa John Shelby Spong 1998)
Kastamattomat lapset
Piispa Richard Holloway on kuvannut ajatusta että kastamattomat lapset joutuvat helvettiin "eräs vastenmielisimmistä kristillisistä opeista" jota ei paljon auta ajatus "limbo" tilasta johon kastamattomat lapset joutuvat helvetin tuntumaan.
Syyllistävä
Perisynnistä opettamista on arvosteltu siitä, että se luo väärällä tavalla syyllisyyden tunnetta ihmisiin.
Edmund Burke kirjoitti 1700-luvulla "Syyllisyys ei koskaan ole ollut järkevä asia, se häiritsee ihmisen mielen toimintaa, vääristää niitä ja estää ihmisen toimimasta järkeänsä käyttäen, saattaa hänet sekavaan olotilaan"
mielestäni tässä on niin raikasta ja tasapainoista keskustelua, että käänsin sitä lisää BBC 2009 radio-ohjelmasta.
huomaa, että tässä on monia erilaisia näkökantoja, joita eri ihmiset edustavat - ei jotain yhtenäistä oppia, jonka saarnaaja kerralla antaa kaikille kyselemättä nieltäväksi.... "näin se on ja se siitä" tyyliin
Kirjoittanut: Haamul, 03.10.2010 23:02
"Niinkuin Herramme Kristus itse sanoo: joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan. Niin ovat siis molemmat yhdessä; missä Kristuksen veri on ja vaikuttaa, siellä on myös vesi ja autuaallinen kaste. Kussa taas vesi ei ole, se on, missä pyhää kastetta ei ole, siellä ei myöskään ole Kristuksen verta, se ei siellä vuoda, eikä myöskään priiskoita ketään, niinkun on laita esim. turkkilaisten, juutalaisten ja pakanain seassa. Veri ja vesi tahtovat ja niiden pitää lakkaamatta yhdessä vuotaman, eikä toisen pidä olla ilman toista."
"Tämä on sinun tarkasti huomattava, sillä se on aivan tarpeellinen, ei niiden tähden, jotka kuolivat vanhan testamentin aikana, eivätkä ole eläneet kasteeseen saakka; heillä oli oma kasteensa, ja he tulivat autuaiksi uskon kautta siunattuun siemeneen.
Ei myöskään lastemme tähden, jotka kuolema äidin kohdussa, ennenkuin tulevatkaan kasteeseen, jo saavuttaa, jotka Jumala epäilemättä tallella pitää, koska Hän on antanut heille ruumiin ja sielun.
Ei, vaan meidän tähtemme, ettemme me ylenkatsoisi tätä armonmerkkiä, emmekä pidättäisi itseämme eikä omiamme siitä pois. Sillä missä tämä pyhä kasteen vesi on, siellä on myös Herramme Kristuksen veri, koska tässä vuotaa samalla vesi ja veri Hänen kyljestänsä. Mutta mihin Hänen verensä on hyvä, on jo ennen ilmoitettu, nimittäin, että murhaenkelistä tulisimme varjelluiksi, synnistä puhdistetuiksi ja ijankaikkisesti eläviksi."
"Ei myöskään lastemme tähden, jotka kuolema äidin kohdussa, ennenkuin tulevatkaan kasteeseen, jo saavuttaa, jotka Jumala epäilemättä tallella pitää, koska Hän on antanut heille ruumiin ja sielun."
Varmaankin tästä voi ajatella, että Lutherin mielestä myös vastasyntynyt, joka kuolee ennen kastetilaisuutta, on tallella Herran luona.
Ei missään Limbossa (kaikkea ne keksivätkin!), vaan Aabrahamin helmassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gal 5:1. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gal 5:1. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. lokakuuta 2010
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Luther - Kristityn wapaus
Kristityn vapaus on monen mielestä Lutherin toiseksi tärkein kirja Vähän katekismuksen jälkeen.
Olen todella iloinen Herran Jeesuksen hyvästä vaikutuksesta ja johdatuksesta, että tämä aarre on saatu myös nettiruukun sivuille.
Suomennos on luettavissa linkistä, jossa on alussa F.G. Hedbergin kirjoittama johdanto. Tuo verkossa oleva vuoden 1911 versio on jo seitsemäs painos suomennoksesta.
Martti Luther sanoo itse kirjeessään paavi Leo X:lle, että pienestä koostaan huolimatta kirjassa on "koko kristillisyys".
Todellakin, tässä on sellainen hengellisen atomin ydin, joka räjäytti keskiajan kirkon sisältäkäsin ja pisti koko Euroopan ja sitten myös muun maailman uuteen malliin.
Toivottavasti tämä pieni mutta pippurinen kirja herättää keskustelua ja ajatuksia, jotka ovat siunaukseksi myös esikoislestadiolaisuudelle.
Jumalan lapset ovat vapaita, eivätkä kenenkään orjia!
Kristityn vapaus!
kerrassaan mahtava keskustelun aihe.
siunatkoon Herra itse opintomme kirkkoisä Lutherin vaarallisimmalta ajalta, kun hän Rooman kirkon uskollisena lapsena, munkkina, yksin seisoi mahtavan paavin edessä!
ei aivan yksin tosin.
hänellä oli Näkymätön auttaja ja Ihmeellinen Neuvonantaja.
Paavi Leo X julisti Lutherin pannaan kesäkuussa 1520.
Noin vuotta myöhemmin, 1.10. 1521, elämän ja kuoleman Herra kutsui Leo X:n tästä ajasta.
Herra Giovanni di Lorenzo de Medici sai siellä sitten Jeesukselle ihan henkilökohtaisesti selittää, miksi ja millä perusteilla hän aloitti anekaupan rakennettavan Pietarin kirkon rahoittamiseksi - siis alkoi myydä armoa rahasta.
Ja miksi hän julisti kirkonkiroukseen tämän anekaupan vastustajan, joka piti sitä Jeesuksen kalliin veren maahan polkemisena.
Paavi Leo X kuoli niin äkisti, ettei hänelle ennätetty edes antaa viimeistä ehtoollista.
Aikalaiset epäilivät, että hänet on ehkä myrkytetty. Mutta nykyään arvellaan, että hän kuoli malariaan.
Hänet on haudattu Roomassa Santa Maria sopra Minerva nimiseen kirkkoon.
paikalla oli roomalaiseen aikaan Isis temppeli, siitä väärin käsitetty Minerva jumalatar.
Galileo Galilei haudattiin myös sinne sen jälkeen, kun hänen maineensa oli palautettu.
Luther, Erfurtin augustinolaisluostarin hiljainen ja ahkera munkki, oli kohdannut Jeesuksen.
1519-21 olivat hänen elämässään ratkaisevaa aikaa, ja hän oli aivan kuin transsissa, täysin varmana evankeliumin vapauttavasta voimasta ja julmetussa taistelussa oman kirkkonsa uudistamiseksi ihmisten ja Perkeleen vallasta takaisin Kristukselle.
Paavi asetti eteviä kirkonmiehiä väittelemään julkisesti hänen kanssaan, esimerkiksi Johann Eck, ja augustinolaisen munkin tuomioita sateli kolmelta konsistoriolta, Leuvenin ja Kölnin yliopistoilta, ja 1. 6. 1520 Rooma julkisti pyhän istuimen bullan, jossa Lutherin opetukset kirottiin, ja mies myös.
10. 10. 1520 Luther poltti paavin bullan julkisesti.
oma rovionsa läheni!
Paavi Leo X osallistui itse bullan kirjoittamiseen, samoin Johann Eck, joka tunsi Lutherin opetukset hyvin, paavin veli, kardinaali Giulio de’ Medici, tuleva Klemens VII, sekä kardinaali Benedetto Accolti.
Bullassa tuomitaan 41 opin kohtaa, jotka on poimittu Lutherin kirjoituksista.
Paavi ei säästä kieltään - ei tarvitse latinaa osata ymmärtääkseen tätä tulenkatkuista rätinää
vel hereticos, vel falsos, vel scandalosos, vel piarum aurium offensivos, vel simplicium mentium seductivos!
Bullan nimi on Exsurge Domine, "Nouse, oi Herra!"
Paavin harmiksi Herra nousi.
Rooman mahtava paavi määräsi, ettei kukaan saa lukea Martti Lutherin kirjoja ja kirjoituksia, josisa tätä harhaa on, ja ne pitää koota kasaan ja polttaa.
Martti Luther itse saa uhkauksen - julkisesti peru opetuksesi, tai joudut kahden kuukauden päästä kirkonkiroukseen.
(1.6. plus 60 päivää on kai syyskuun alku 1520)
Bullan syytökset eivät olleet perusteettomia.
Paavi Leo X osoittaa siinä, että Luther käyttää Raamattua sellaisella tavalla, että paavi muka on antikristus ja odottaa itse Herran Jeesuksen hoitavan tämän kirkkoa ahdistavan ongelman.
tämä oli munkki Lutherin sanoma todellisuudessa ollutkin jo noina vuosina.
kyynisesti kuitenkin ajattelen, että ei paavi Leo X moisesta ehkä niin olisi turhautunut.
mutta kun tuon munkin opetukset vaikuttivat anekauppaan.
taloudelliset tulot olivat uhattuna.
täytyyhän tosi miehen sellaiseen puuttua, onhan Pietarin kirkko nostettava maailman komeimmaksi ja kalleimmaksi rakennukseksi!
onhan hän Firenzen Medicien sukua!
Exsurge Domine
Paavi Leo X bulla
15.6. 1520
Nouse, oi Herra, ja tuomitse oma asiasi. Muista niiden loukkaukset, jotka ovat päivät päästään täynnä turhuutta. Kuule rukouksemme, sillä kettuja on tullut, jotka tahtovat turmella viinitarhat ja sen viinikuurnan, jonka sinä olet yksin tallannut.
Kun Sinä nousit ylös taivaaseen Isäsi luo, jätit viinitarhan hoidon, hallitsemisen ja johtamisen, voittoisan kirkon kuvan, Pietarille, sen päänä sinun sijaisenasi ja seuraajanasi. Metsän villisika tahtoo sen nyt hävittää ja kaikki petoläimet sitä syödä.
ei kai tämä kenenkään korvissa kuulosta tutulta, ajankohtaiselta?
ne ei tietenkään - paavi Leo X puhuu tässä ketuista eikä susista.
Lutherus ymmärsi kyllä sen waaran, joka hänelle uhkasi perikatoa, wankeutta ja kuolemaa: mutta hänen sielunsa turwasi kuitenkin niin wakawasti Jumalan sanan lujaan perustukseen, että hän iloisella awosydämmisyydellä oli walmis kaikkea kärsimään, yksin waikeintakin.
Hänen henkensä woima paisui wielä suuremmaksi, ja wäsymättömällä innolla painatti hän yhden kirjan toisensa jälkeen, joissa ei näy sorretun walittawaa hätähuutoa, waan niissä tulee woimmakkaimmalla tawalla ilmi itsensä kuolemaan pyhittäneen uskonsankarin woittamaton rohkeus.
Hän puhui eräälle ystäwällensä seuraawasti: "Minua ei tämä wainoaminen peljästytä wähääkään, waan päinwastoin tunnen minä sydämmeni juuri nyt tulewan täyteen rohkeutta, niinkuin purje paisuu tuulessa; ja minä ymmärrän nyt wallan hywin, miksi henget raamatussa werrataan tuuliin".
Lutherus ei siis ollenkaan hätäillyt niistä hirweistä uhkauksista, joita tehtiin häntä itseään wastaan, mutta koko hänen sielunsa liikutettiin sywästi harmista ja innosta siitä, että hänen kirjoituksensa kaikki tyyni ilman eroituksetta tuomittiin harha-oppisiksi ja tulessa poltettawiksi.
Hän tiesi kuitenkin, että niissä oli Jumalan wäärentämätöntä sanaa, jonka hänen wihamiehensäkin useasti täytyi myöntää: sentähden hän piti tätä tuomiota hirmuhallitsijan tapaisena raiwona ewankeliumin totuutta wastaan, jommoista päätöstä ainoastaan itse antikristus taitaa tehdä.
Jo marraskuussa samana wuonna (1520) antoi Lutherus wastakirjan paawin pannakirjaa wastaan ja puolustaa siinä itse harha-opiksi julistettua oppiansa.
Ote F.G. Hedbergin johdannosta Lutherin kirjaan "Kristityn Wapaudesta"
otetaas näyte!
Ensin arvostelu Lutheria kohtaan
Kuudes Lutheruksen harha-opiksi tuomituista opinwäitelmistä kuului näin:
"Se katumus, joka aikaan saatetaan syntien tutkimisella, tarkastamisella ja wihaamisella, kun syntinen sydämmen surulla miettii elämätänsä, ajattelee syntien suuruutta, paljoutta ja kauheutta, sekä ikuisen autuuden menettämistä ja ijäisen kadotuksen ansaitsemista, (tämä katumus, opetti Lutherus) muodostaa ainoastaan ulkokullattuja ja wielä suurempia syntisiä".
onko tämä Lutherin kuudes harhaoppi myös Lapissa tuomittu harhaopiksi?
että tällainen katumuksen harjoitus, jossa näin tutkitaan vaellusta, syntejä ja ...
tekee ainoastaan ulkokultaisia uskonnollisia ihmisiä?
ei ole mitään oikeaa parannusta Herran Jeesuksen tykönä.
onko waiko eikö ole!
miten saarnataan?
miten saarnaat?
Luther vastaa syytökseen näin:
"Niinkuin hämähäkki imee myrkkyä kauniista ruususta ja kuluttaa sen, josta kuitenkin lempeä mehiläinen imee pelkkää mettä, häwittämättä kukkaa, samoin owat nuo kurjat "kyykäärmeiden-sikiöt" (niinkuin Kristus heitä mainitsee) tehneet kirjalleni "parannuksesta, jossa minä olen opettanut:
että katumuksen waikuttajana täytyy olla rakkaus ja taipumus wanhurskauteen, niinkuin he itsekin kirjoittawat ja opettawat, mutta eiwät tahdo ymmärtää.
Sillä missä ei ole rakkautta, siinä pysyy wiha wanhurskautta wastaan.
Missä se taas pysyy siinä on katumus teeskennelty, wäärä ja synnyttää waan ulkokullattuja ja suurimpia syntisiä; sentähden, että silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
eiköhän meillä tässä kirjassa riitä oppimista ja miettimistä
voimme esimerkiksi kysyä,
mitä tämä saksilainen Herran palvelija tarkoittaa, kun hän kirjoittaa
"silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
tai mitä ajatuksia mahtaa meidän niin monen erilaisen taustan ja kuitenkin Lutheriin juurensa johtava hengellisyys sanoa tästä:
Lutheruksen 10:s wääräksi tuomittu wäitös:
"Syntejä ei anneta kellekään anteeksi, jollei hän itse usko, että ne myös owat hänelle anteeksi annetut.
Niin, synti jääpi jäljelle, jos ei uskota, että se on anteeksi annettu.
Sillä anteeksi antaminen ja armon julistaminen eiwät ole kylläksi; waan täytyy myöskin uskoa, että synti on anteeksi annettu".
piukat paikat.
kävihän se saarnaajakin siellä!
mutta uskoiko hän synnit anteeksi, kun ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi todistettiin?
jos ei uskonut, ei tuo rippi auttanut häntä, vaan hän on yhä synneissään?
mikä avuksi?
Herra armahada meitä!
Puolustus:
"Katso, kaikkiwaltias Jumala!
Katsokaa, kaikki hurskaat kristityt!
- Eikö ole surkea, kauhea, hirweä asia, että juuri ne, jotka kehuwat olewansa mestareita kristillisessä uskossa, julkisesti tuomitsewat kristillisen uskon wääräksi?!
- He wäittäwät, ettei meidän tarwitse uskoa, että synnit meille annetaan anteeksi; waikka sana julistaa sen meille! Niin, mitä meidän siis tulee tehdä?
- Niinpä rangaiskoon teitä Jumala, te roomalaiset, antikristilliset konnat ja sielujen murhaajat!
Mitä te tahdotte meille opettaa?
Pitääkö meidän siis sanoman papille, kun hän antaa synnin päästön: Sinä walhettelet Jumalan sijassa, ja Jumala sinun kanssasi?
- Miksi te siis käskette meitä uskomaan teidän perättömiä pannakirjojanne ja synninpäästö-kirjojanne, joita te myytte perkeleen nimessä?
Kuulkaa siis, rakkaat kristityt! tässä on uutinen Roomasta: Se uskon kappale on tuomittu wääräksi, jossa me kaikki sanomme: "Minä uskon syntien anteeksi saamisen."
"Jos tietäisin, että paawi Roomassa itse olisi antanut tämän pannakirjan ja ettei se olisi tuon suuren walhettelijan ja konnan, tohtori Eck'in tekemä, niin huutaisin kaikille kristityille, etteiwät he pitäisi paawia muuna kuin totisena antikristuksena, josta koko raamattu puhuu;
ja jos hän ei lakkaisi niin häwyttömästi meitä kieltämästä uskoa julkisesti, niin wastustakoon maallinen miekka häntä mielellään ankarammin kuin turkkilaista.
Sillä turkkilainen antaa sen uskoa, joka tahtoo; mutta paawi, näet sen, ei tahdo sallia kenenkään ihmisen uskoa.
Auttakoon siis tässä se, joka pitää itsensä kristittynä ja pelastakoon uskonsa, sekä kaikki köyhät yksinkertaiset sielut, joita noin suuri sielun murhaaja ja susi kokee saattaa kuolemaan ja kadotukseen!
Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
näin puhaltaa pasuunaan siis itsensä paavin pannaama Luther
"Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
kunnioittavat Kristusta?
nuo mokomat.
Hedberg kirjoittaa: "Nämä historialliset selitykset olen minä antanut sinulle, rakas lukijani! että sinäkin tuntisit ne uhkaawat waarat, joissa oppi-isämme oli juuri silloin, kun hän julisti ihanan ja rauhallisen kirjoituksensa "kristityn wapaudesta", juuri kun pannakirjoituksien ukkoisilma jyrisi hänen päänsä yläpuolella.
Jos kuitenkin joku arwelisi, että hän wiimeksi mainituissa lausunnoissaan paawia ja hänen kirjaansa wastaan on liian ankara, niin hänen tulee muistaa, että taistelu tässä ei koskenut ihmisellisiä asioita tai henkilöitä, waan Jumalan sanaa, Jumalan kunniaa ja sielujen ikuista autuutta.
Sillä itsensä puolesta Lutherus tahtoi, kuten jo mainittiin, kärsiwällisesti kärsiä kaikkea häpeää ja wainoamista ja sen lisäksi wielä rukoilla ankarimpien wihollistensa puolesta ja kuten tämä kirjoitus osoittaa, neuwoa ja waroittaa heitä kristillisimmällä ja ylentäwimmällä tawalla."
"Mutta uskon ja ewankeliumin wääräksi tuomitsemista ja kieltämistä hän ei woinut eikä saanut millään tawalla kärsiä; samoin kuin Kristus itse, hänen apostolinsa ja kaikki totiset kristityt tässä asiassa eiwät ole koskaan woineet antaa perään eikä säästää ketään, ettei Jumalan totuus jäisi takapajulle, tai että walhe ja erhetys kokonaan sitä sysäisi syrjään."
F.G. Hedberg
Ajatukseni on, että kävisimme tätä Lutherin merkittävää kirjaa rauhassa läpi kohta kohdalta ja keskustelisimme siitä vapaasti.
kuten Jumalan Pojan vapauttamille kristityille sopii.
ei ketään peläten, ei kenenkään orjana, sillä
Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Gal 5:1
sanot ehkä
keskustele sinä, en minä sinun kanssasi juttele, eihän sinua ole edes meidän saarnaajat vapaaksi julistaneet.
no - totta virkot, eivät ole.
ja tästä näet, kuinka tärkeä on, että keskustelet!
Yhdeksänneksikolmatta
Kolmanneksikymmenenneksi
meillä on 30 kohtaa tutkittavana.
koetan tänne hieman uudistaa suomennoksen vanhatavaa kieltä keskustelun helpottamiseksi.
onhan kieli toki tuttua esikoisille, se on Laestadiuksen aikaisten sukupolvien puhumaa suomea tsaarin vallan alla.
Olen todella iloinen Herran Jeesuksen hyvästä vaikutuksesta ja johdatuksesta, että tämä aarre on saatu myös nettiruukun sivuille.
Suomennos on luettavissa linkistä, jossa on alussa F.G. Hedbergin kirjoittama johdanto. Tuo verkossa oleva vuoden 1911 versio on jo seitsemäs painos suomennoksesta.
Martti Luther sanoo itse kirjeessään paavi Leo X:lle, että pienestä koostaan huolimatta kirjassa on "koko kristillisyys".
Todellakin, tässä on sellainen hengellisen atomin ydin, joka räjäytti keskiajan kirkon sisältäkäsin ja pisti koko Euroopan ja sitten myös muun maailman uuteen malliin.
Toivottavasti tämä pieni mutta pippurinen kirja herättää keskustelua ja ajatuksia, jotka ovat siunaukseksi myös esikoislestadiolaisuudelle.
Jumalan lapset ovat vapaita, eivätkä kenenkään orjia!
Kristityn vapaus!
kerrassaan mahtava keskustelun aihe.
siunatkoon Herra itse opintomme kirkkoisä Lutherin vaarallisimmalta ajalta, kun hän Rooman kirkon uskollisena lapsena, munkkina, yksin seisoi mahtavan paavin edessä!
ei aivan yksin tosin.
hänellä oli Näkymätön auttaja ja Ihmeellinen Neuvonantaja.
Paavi Leo X julisti Lutherin pannaan kesäkuussa 1520.
Noin vuotta myöhemmin, 1.10. 1521, elämän ja kuoleman Herra kutsui Leo X:n tästä ajasta.
Herra Giovanni di Lorenzo de Medici sai siellä sitten Jeesukselle ihan henkilökohtaisesti selittää, miksi ja millä perusteilla hän aloitti anekaupan rakennettavan Pietarin kirkon rahoittamiseksi - siis alkoi myydä armoa rahasta.
Ja miksi hän julisti kirkonkiroukseen tämän anekaupan vastustajan, joka piti sitä Jeesuksen kalliin veren maahan polkemisena.
Paavi Leo X kuoli niin äkisti, ettei hänelle ennätetty edes antaa viimeistä ehtoollista.
Aikalaiset epäilivät, että hänet on ehkä myrkytetty. Mutta nykyään arvellaan, että hän kuoli malariaan.
Hänet on haudattu Roomassa Santa Maria sopra Minerva nimiseen kirkkoon.
paikalla oli roomalaiseen aikaan Isis temppeli, siitä väärin käsitetty Minerva jumalatar.
Galileo Galilei haudattiin myös sinne sen jälkeen, kun hänen maineensa oli palautettu.
Luther, Erfurtin augustinolaisluostarin hiljainen ja ahkera munkki, oli kohdannut Jeesuksen.
1519-21 olivat hänen elämässään ratkaisevaa aikaa, ja hän oli aivan kuin transsissa, täysin varmana evankeliumin vapauttavasta voimasta ja julmetussa taistelussa oman kirkkonsa uudistamiseksi ihmisten ja Perkeleen vallasta takaisin Kristukselle.
Paavi asetti eteviä kirkonmiehiä väittelemään julkisesti hänen kanssaan, esimerkiksi Johann Eck, ja augustinolaisen munkin tuomioita sateli kolmelta konsistoriolta, Leuvenin ja Kölnin yliopistoilta, ja 1. 6. 1520 Rooma julkisti pyhän istuimen bullan, jossa Lutherin opetukset kirottiin, ja mies myös.
10. 10. 1520 Luther poltti paavin bullan julkisesti.
oma rovionsa läheni!
Paavi Leo X osallistui itse bullan kirjoittamiseen, samoin Johann Eck, joka tunsi Lutherin opetukset hyvin, paavin veli, kardinaali Giulio de’ Medici, tuleva Klemens VII, sekä kardinaali Benedetto Accolti.
Bullassa tuomitaan 41 opin kohtaa, jotka on poimittu Lutherin kirjoituksista.
Paavi ei säästä kieltään - ei tarvitse latinaa osata ymmärtääkseen tätä tulenkatkuista rätinää
vel hereticos, vel falsos, vel scandalosos, vel piarum aurium offensivos, vel simplicium mentium seductivos!
Bullan nimi on Exsurge Domine, "Nouse, oi Herra!"
Paavin harmiksi Herra nousi.
Rooman mahtava paavi määräsi, ettei kukaan saa lukea Martti Lutherin kirjoja ja kirjoituksia, josisa tätä harhaa on, ja ne pitää koota kasaan ja polttaa.
Martti Luther itse saa uhkauksen - julkisesti peru opetuksesi, tai joudut kahden kuukauden päästä kirkonkiroukseen.
(1.6. plus 60 päivää on kai syyskuun alku 1520)
Bullan syytökset eivät olleet perusteettomia.
Paavi Leo X osoittaa siinä, että Luther käyttää Raamattua sellaisella tavalla, että paavi muka on antikristus ja odottaa itse Herran Jeesuksen hoitavan tämän kirkkoa ahdistavan ongelman.
tämä oli munkki Lutherin sanoma todellisuudessa ollutkin jo noina vuosina.
kyynisesti kuitenkin ajattelen, että ei paavi Leo X moisesta ehkä niin olisi turhautunut.
mutta kun tuon munkin opetukset vaikuttivat anekauppaan.
taloudelliset tulot olivat uhattuna.
täytyyhän tosi miehen sellaiseen puuttua, onhan Pietarin kirkko nostettava maailman komeimmaksi ja kalleimmaksi rakennukseksi!
onhan hän Firenzen Medicien sukua!
Exsurge Domine
Paavi Leo X bulla
15.6. 1520
Nouse, oi Herra, ja tuomitse oma asiasi. Muista niiden loukkaukset, jotka ovat päivät päästään täynnä turhuutta. Kuule rukouksemme, sillä kettuja on tullut, jotka tahtovat turmella viinitarhat ja sen viinikuurnan, jonka sinä olet yksin tallannut.
Kun Sinä nousit ylös taivaaseen Isäsi luo, jätit viinitarhan hoidon, hallitsemisen ja johtamisen, voittoisan kirkon kuvan, Pietarille, sen päänä sinun sijaisenasi ja seuraajanasi. Metsän villisika tahtoo sen nyt hävittää ja kaikki petoläimet sitä syödä.
ei kai tämä kenenkään korvissa kuulosta tutulta, ajankohtaiselta?
ne ei tietenkään - paavi Leo X puhuu tässä ketuista eikä susista.
Lutherus ymmärsi kyllä sen waaran, joka hänelle uhkasi perikatoa, wankeutta ja kuolemaa: mutta hänen sielunsa turwasi kuitenkin niin wakawasti Jumalan sanan lujaan perustukseen, että hän iloisella awosydämmisyydellä oli walmis kaikkea kärsimään, yksin waikeintakin.
Hänen henkensä woima paisui wielä suuremmaksi, ja wäsymättömällä innolla painatti hän yhden kirjan toisensa jälkeen, joissa ei näy sorretun walittawaa hätähuutoa, waan niissä tulee woimmakkaimmalla tawalla ilmi itsensä kuolemaan pyhittäneen uskonsankarin woittamaton rohkeus.
Hän puhui eräälle ystäwällensä seuraawasti: "Minua ei tämä wainoaminen peljästytä wähääkään, waan päinwastoin tunnen minä sydämmeni juuri nyt tulewan täyteen rohkeutta, niinkuin purje paisuu tuulessa; ja minä ymmärrän nyt wallan hywin, miksi henget raamatussa werrataan tuuliin".
Lutherus ei siis ollenkaan hätäillyt niistä hirweistä uhkauksista, joita tehtiin häntä itseään wastaan, mutta koko hänen sielunsa liikutettiin sywästi harmista ja innosta siitä, että hänen kirjoituksensa kaikki tyyni ilman eroituksetta tuomittiin harha-oppisiksi ja tulessa poltettawiksi.
Hän tiesi kuitenkin, että niissä oli Jumalan wäärentämätöntä sanaa, jonka hänen wihamiehensäkin useasti täytyi myöntää: sentähden hän piti tätä tuomiota hirmuhallitsijan tapaisena raiwona ewankeliumin totuutta wastaan, jommoista päätöstä ainoastaan itse antikristus taitaa tehdä.
Jo marraskuussa samana wuonna (1520) antoi Lutherus wastakirjan paawin pannakirjaa wastaan ja puolustaa siinä itse harha-opiksi julistettua oppiansa.
Ote F.G. Hedbergin johdannosta Lutherin kirjaan "Kristityn Wapaudesta"
otetaas näyte!
Ensin arvostelu Lutheria kohtaan
Kuudes Lutheruksen harha-opiksi tuomituista opinwäitelmistä kuului näin:
"Se katumus, joka aikaan saatetaan syntien tutkimisella, tarkastamisella ja wihaamisella, kun syntinen sydämmen surulla miettii elämätänsä, ajattelee syntien suuruutta, paljoutta ja kauheutta, sekä ikuisen autuuden menettämistä ja ijäisen kadotuksen ansaitsemista, (tämä katumus, opetti Lutherus) muodostaa ainoastaan ulkokullattuja ja wielä suurempia syntisiä".
onko tämä Lutherin kuudes harhaoppi myös Lapissa tuomittu harhaopiksi?
että tällainen katumuksen harjoitus, jossa näin tutkitaan vaellusta, syntejä ja ...
tekee ainoastaan ulkokultaisia uskonnollisia ihmisiä?
ei ole mitään oikeaa parannusta Herran Jeesuksen tykönä.
onko waiko eikö ole!
miten saarnataan?
miten saarnaat?
Luther vastaa syytökseen näin:
"Niinkuin hämähäkki imee myrkkyä kauniista ruususta ja kuluttaa sen, josta kuitenkin lempeä mehiläinen imee pelkkää mettä, häwittämättä kukkaa, samoin owat nuo kurjat "kyykäärmeiden-sikiöt" (niinkuin Kristus heitä mainitsee) tehneet kirjalleni "parannuksesta, jossa minä olen opettanut:
että katumuksen waikuttajana täytyy olla rakkaus ja taipumus wanhurskauteen, niinkuin he itsekin kirjoittawat ja opettawat, mutta eiwät tahdo ymmärtää.
Sillä missä ei ole rakkautta, siinä pysyy wiha wanhurskautta wastaan.
Missä se taas pysyy siinä on katumus teeskennelty, wäärä ja synnyttää waan ulkokullattuja ja suurimpia syntisiä; sentähden, että silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
eiköhän meillä tässä kirjassa riitä oppimista ja miettimistä
voimme esimerkiksi kysyä,
mitä tämä saksilainen Herran palvelija tarkoittaa, kun hän kirjoittaa
"silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
tai mitä ajatuksia mahtaa meidän niin monen erilaisen taustan ja kuitenkin Lutheriin juurensa johtava hengellisyys sanoa tästä:
Lutheruksen 10:s wääräksi tuomittu wäitös:
"Syntejä ei anneta kellekään anteeksi, jollei hän itse usko, että ne myös owat hänelle anteeksi annetut.
Niin, synti jääpi jäljelle, jos ei uskota, että se on anteeksi annettu.
Sillä anteeksi antaminen ja armon julistaminen eiwät ole kylläksi; waan täytyy myöskin uskoa, että synti on anteeksi annettu".
piukat paikat.
kävihän se saarnaajakin siellä!
mutta uskoiko hän synnit anteeksi, kun ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi todistettiin?
jos ei uskonut, ei tuo rippi auttanut häntä, vaan hän on yhä synneissään?
mikä avuksi?
Herra armahada meitä!
Puolustus:
"Katso, kaikkiwaltias Jumala!
Katsokaa, kaikki hurskaat kristityt!
- Eikö ole surkea, kauhea, hirweä asia, että juuri ne, jotka kehuwat olewansa mestareita kristillisessä uskossa, julkisesti tuomitsewat kristillisen uskon wääräksi?!
- He wäittäwät, ettei meidän tarwitse uskoa, että synnit meille annetaan anteeksi; waikka sana julistaa sen meille! Niin, mitä meidän siis tulee tehdä?
- Niinpä rangaiskoon teitä Jumala, te roomalaiset, antikristilliset konnat ja sielujen murhaajat!
Mitä te tahdotte meille opettaa?
Pitääkö meidän siis sanoman papille, kun hän antaa synnin päästön: Sinä walhettelet Jumalan sijassa, ja Jumala sinun kanssasi?
- Miksi te siis käskette meitä uskomaan teidän perättömiä pannakirjojanne ja synninpäästö-kirjojanne, joita te myytte perkeleen nimessä?
Kuulkaa siis, rakkaat kristityt! tässä on uutinen Roomasta: Se uskon kappale on tuomittu wääräksi, jossa me kaikki sanomme: "Minä uskon syntien anteeksi saamisen."
"Jos tietäisin, että paawi Roomassa itse olisi antanut tämän pannakirjan ja ettei se olisi tuon suuren walhettelijan ja konnan, tohtori Eck'in tekemä, niin huutaisin kaikille kristityille, etteiwät he pitäisi paawia muuna kuin totisena antikristuksena, josta koko raamattu puhuu;
ja jos hän ei lakkaisi niin häwyttömästi meitä kieltämästä uskoa julkisesti, niin wastustakoon maallinen miekka häntä mielellään ankarammin kuin turkkilaista.
Sillä turkkilainen antaa sen uskoa, joka tahtoo; mutta paawi, näet sen, ei tahdo sallia kenenkään ihmisen uskoa.
Auttakoon siis tässä se, joka pitää itsensä kristittynä ja pelastakoon uskonsa, sekä kaikki köyhät yksinkertaiset sielut, joita noin suuri sielun murhaaja ja susi kokee saattaa kuolemaan ja kadotukseen!
Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
näin puhaltaa pasuunaan siis itsensä paavin pannaama Luther
"Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
kunnioittavat Kristusta?
nuo mokomat.
Hedberg kirjoittaa: "Nämä historialliset selitykset olen minä antanut sinulle, rakas lukijani! että sinäkin tuntisit ne uhkaawat waarat, joissa oppi-isämme oli juuri silloin, kun hän julisti ihanan ja rauhallisen kirjoituksensa "kristityn wapaudesta", juuri kun pannakirjoituksien ukkoisilma jyrisi hänen päänsä yläpuolella.
Jos kuitenkin joku arwelisi, että hän wiimeksi mainituissa lausunnoissaan paawia ja hänen kirjaansa wastaan on liian ankara, niin hänen tulee muistaa, että taistelu tässä ei koskenut ihmisellisiä asioita tai henkilöitä, waan Jumalan sanaa, Jumalan kunniaa ja sielujen ikuista autuutta.
Sillä itsensä puolesta Lutherus tahtoi, kuten jo mainittiin, kärsiwällisesti kärsiä kaikkea häpeää ja wainoamista ja sen lisäksi wielä rukoilla ankarimpien wihollistensa puolesta ja kuten tämä kirjoitus osoittaa, neuwoa ja waroittaa heitä kristillisimmällä ja ylentäwimmällä tawalla."
"Mutta uskon ja ewankeliumin wääräksi tuomitsemista ja kieltämistä hän ei woinut eikä saanut millään tawalla kärsiä; samoin kuin Kristus itse, hänen apostolinsa ja kaikki totiset kristityt tässä asiassa eiwät ole koskaan woineet antaa perään eikä säästää ketään, ettei Jumalan totuus jäisi takapajulle, tai että walhe ja erhetys kokonaan sitä sysäisi syrjään."
F.G. Hedberg
Ajatukseni on, että kävisimme tätä Lutherin merkittävää kirjaa rauhassa läpi kohta kohdalta ja keskustelisimme siitä vapaasti.
kuten Jumalan Pojan vapauttamille kristityille sopii.
ei ketään peläten, ei kenenkään orjana, sillä
Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Gal 5:1
sanot ehkä
keskustele sinä, en minä sinun kanssasi juttele, eihän sinua ole edes meidän saarnaajat vapaaksi julistaneet.
no - totta virkot, eivät ole.
ja tästä näet, kuinka tärkeä on, että keskustelet!
Yhdeksänneksikolmatta
Kolmanneksikymmenenneksi
meillä on 30 kohtaa tutkittavana.
koetan tänne hieman uudistaa suomennoksen vanhatavaa kieltä keskustelun helpottamiseksi.
onhan kieli toki tuttua esikoisille, se on Laestadiuksen aikaisten sukupolvien puhumaa suomea tsaarin vallan alla.
torstai 24. joulukuuta 2009
Onesimus
Kreikankielinen nimi Onesimus Ὀνήσιμος tarkoittaa "hyödyllinen".
Hän on orja.
Isäntänsä on Filemon Kolossalainen, joka on kääntynyt kristityksi apostoli Paavalin kautta.
Ajatellaan, että Filemon olisi asunut Fryygian Kolossan kaupungissa, koska Paavali mainitsee Onesimuksen tervehydksessään sinne
(Tykikos) "Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä. He kertovat teille kaikesta, mitä tänne kuuluu."
Kol 4:9 KR 1992
Näyttäisi siltä, että Onesimus on varastanut jotain isännältään ja paennut tämän luota.
karannut orja oli henkipatto, jonka elämä päättyi usein julmasti viranomaisten toimesta, jotka pitivät orjuutta yllä Roomassa.
Jumala johdatti orjan pakomatkan niin, että Onesimus päätyi kaupunkiin, jossa Paavali oli vankilassa - joko Roomaan tai Efesoon.
Miehet tapaavat, ja Onesimus kääntyy kristityksi.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 KR 1992
Paavali julistaa vapautusta orjille!
Onesimus on syntynyt uudelleen, saanut kasteen, Pyhän Hengen ja on nyt Jumalan lapsi - ei enää lain orja.
Hänen elämässään on kuitenkin suuri ongelma.
Onesimus on tehnyt rikkomuksen omistajaansa vastaan ja karannut orja yhteiskunnan lakinen mukaan.
Paavali ei tyydy "hengelliseen hoitoon" synnit anteeksi, vaan tarttuu myös Onesimuksen elämäntilanteeseen, joka on vääristynyt.
Hän puhuu Onesimuksen kanssa, joka tottelee ja lupaa lähteä takaisin isäntänsä luo - Kolossaan - vaikka se ehkä merkitsee ankaraa rangaistusta.
ei mukava tilanne ollenkaan. ruoskiminenkin on jo tosi paha juttu. ja se oli niitä lievemmästä päästä rangaistuksia - sen verran paha että sitä ei saanut Rooman kansalaiselle antaa.
Vaan matkaansa takaisin isäntänsä Filemonin luo hän saa Paavalin vankilssa kirjoittaman pienen kirjeen, joka kuuluu suomeksi näin.
Tämä on aitoa alkuperäinen kirje Paavalilta, jonka hän on itse kirjoituttanut. Niin että lippis pois päästä, kun tätä luet!
Kirje Filemonille
Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia sekä sisartamme Apfiaa, taistelutoveriamme Arkipposta ja sinun talossasi kokoontuvaa seurakuntaa. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani.
Olenhan kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan.
Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.
Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.
Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluummin vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen.
Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.
Ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle.
(huom. nimi Onesimus tarkoittaa hyödyllinen)
Lähetän hänet takaisin luoksesi -- hänet, oman sydämeni.
Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina.
En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.
Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti, ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä.
Kovin rakas hän on minulle -- kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.
Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni.
(huom. ehkä varastanut)
Minä Paavali kirjoitan tämän omakätisesti: minä maksan sen.
(huom. lausetta ei kirjuri vaan vanha Paavali raapusti kirjaimet omakätisesti, varmuudeksi)
Voisin tosin sanoa, että sinä puolestasi olet minulle velkaa oman itsesikin.
Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herramme takia. Ilahduta minun mieltäni Kristuksen tähden!
Kirjoitan tämän luottaen siihen, että täytät pyyntöni, ja tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän.
Järjestä samalla minulle majapaikka, sillä toivon, että rukoustenne tähden saatte minut luoksenne.
(huom. vapaus koittaa ehkä esirukousten kautta)
Sinulle lähettävät tervehdyksensä Epafras, joka hänkin on Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, sekä työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Paavalin kirje Filemonille KR 1992
kuinka kaunis ja kohtelias lähetekirje Onesimuksella oli mukanaan, kun hän - ehkä polvet hieman tutisten - saapui takaisin isäntänsä taloon.
kirkon perinne kertoo, että Filemon otti Onesimuksen hyvin vastaan, ei mitään ruoskimista vaan vapautti orjansa.
Onesimus mainitaan myöhemmin Efeson piispana Timoteuksen jälkeen.
kirkossa kerrotaan edelleen, että Domitianuksen ja Trajanuksen vainoissa Onesimus olisi kivitetty kuoliaaksi Roomassa.
Onesimus - hyödyllinen orja, Kristuksen rakkauden kautta vapautettu kansalainen, Kristuksen kirkon palvelijaksi tehty.
Erityisen kaunis pieni kuvaus apostoli Paavalin olemuksesta ja siitä hedelmästä, jota hän kantoi Jeesuksen valitsemana todistajana.
Joulutervehdys siis Vapahtajan syntymäjuhlaa viettävälle esikoisten seuraväelle!
älköön kukaan ihminen saako sitoa teitä lain orjuuteen, ruoskia teitä Mooseksen lailla ja ihmisten perinnäissäännöillä synnin orjina ikäänkuin olisitte yhä tämän maailman alkeisvoimien alaisia perisynnin turmelemia kadotuksen uhkaamia.
lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus!
Hän julistaa riemuvuotta, orjien vapautusta, täyttä taivaan kansalaisuutta!
ei kukaan ihminen sinua ole orjuudestasi vapauttanut, et sinä itse eikä kukaan muu, vaan ainoastaan sinun Herrasi.
Hänelle olet kiitollisuuden velassa enemmän kuin Filemon Paavalille!
miten joutuisit taas orjaksi, sinä Jeesuksen vapauttama lapsi, joka sanot luottavaisesti Abba, Isä?
vaikkapa näin!
Saarnatekstinä on Gal 5:13
"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa."
Ups!
minne ilo livahti, minne vapaus kaikkosi, minne riemu joulun lapsesta, taivasten kansalaisuudesta?
ruoska viuhuu "lihan vapauksia" karsimaan nyt äkkiä elämästä, itseä parantelemaan, itse oikaisemaan parannuksessa omaa tietä niin että se miellyttäisi enemmän Jumalaa, sitä suurta orjapiiskuria, joka heittää helvettiin pienestäkin koreudesta.
(kultaristi kristityn naisen kaulalla riittää kadottamaan iankaikkiseen tuleen, Odde Mind)
Riemullista joulujuhlaa toivotan kaikille Kristuksen vapauttamille orjille, synnin, kuoleman, perkeleen ja oman lihan ja ankaran lain suomimille ihmisille.
Lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on herraus!
arvoisat joulun saarnaajat,
täyttäkää seuratuvassa olijoiden taskut ihanilla Filemonin kirjeillä!
velka on maksettu.
pakomatkaa ei tarvitse jatkaa.
Jumala johdattaa kaikessa, myös kärsimysten, vankeuden ja vaivojen kautta.
ja me kaikki tavallinen kansa
annetaan tänä jouluna Jeesuksellemme lahja.
tehdään Hänet iloiseksi!
tiedät kyllä miten - yllätä lähimmäisesi rakkaudellasi
tai ota vastaan suutarin kotiisi jouluvieras kylmästä yöstä
lainaan tähän Muukkosen Juhan kirjeestä vielä Herran palvelijan vinkkejä sinulle, Herran palvelija.
PALVELIJAN MIELENLAATU
Herramme ja Luojamme ei tullut tänne maailmaan toisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan. Jeesus sanoi: - Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 27. ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. 28. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Matt. 20:25-28)
Palvelijaksi suostumisen koulussa saamme olla koko ajallisen elämän ajan. Langennut lihallinen luontomme haluaa aina valtaa, kiitosta ja kunniaa itselleen. Mutta Jeesuksen mieli on toinen. Hän haluaa kunniaa ja korkeita sijoja toisille - ei itselleen! - uhraamalla oman kunniansa ja korkeutensa, koko elämänsä.
Jeesus sanoo: - Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:39)
Oletko sinä valmis palvelemaan? Oletko valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa, asettamaan oma ajallinen kunniasi, menestyksesi ja hyvinvointisi alttiiksi? Haluatko auttaa hätää kärsiviä ja antaa täydet kymmenykset, jotta rakkaan Jeesuksemme nimi tulisi tunnetuksi, Jumalan kokonainen sana julistetuksi ja Herramme asettamat armonvälineet apostolisen uskon mukaisesti hoidetuksi niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa?
Itse joudun tässäkin tekemään parannusta joka päivä. Ja mahtaneeko sinunkaan omatuntosi olla puhdas? Tee siis parannus! Parannus tarkoittaa synnin, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden suremista sekä rikkomusten tunnustamista. Ja ennen kaikkea parannus tarkoittaa lahjana saatavan anteeksiantamuksen uskomista Jeesuksen veren tähden. Parannukseen kuuluu syntien ja oman pahuuden jättäminen Golgatan keskimmäiselle ristille kiinni naulittavaksi. Sinä, jolla on pelästynyt ja kauhistunut omatunto syntiesi tähden tulevasta Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, saat uskoa evankeliumin: - Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa sovitusveressä.
Aamen.
Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Jumala ainokaisen
poikansa meille soi.
Näin ottain muodon maisen
hän auttaa meitä voi.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Hän autuusvalaistusta
luo tuskaan tuonelan:
nyt varjo väistyy musta
kasvoilta kuoleman.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Michael Praetorius (1571-1621)
suom. Huugo Jalkanen
Hän on orja.
Isäntänsä on Filemon Kolossalainen, joka on kääntynyt kristityksi apostoli Paavalin kautta.
Ajatellaan, että Filemon olisi asunut Fryygian Kolossan kaupungissa, koska Paavali mainitsee Onesimuksen tervehydksessään sinne
(Tykikos) "Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimos, joka on teikäläisiä. He kertovat teille kaikesta, mitä tänne kuuluu."
Kol 4:9 KR 1992
Näyttäisi siltä, että Onesimus on varastanut jotain isännältään ja paennut tämän luota.
karannut orja oli henkipatto, jonka elämä päättyi usein julmasti viranomaisten toimesta, jotka pitivät orjuutta yllä Roomassa.
Jumala johdatti orjan pakomatkan niin, että Onesimus päätyi kaupunkiin, jossa Paavali oli vankilassa - joko Roomaan tai Efesoon.
Miehet tapaavat, ja Onesimus kääntyy kristityksi.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 KR 1992
Paavali julistaa vapautusta orjille!
Onesimus on syntynyt uudelleen, saanut kasteen, Pyhän Hengen ja on nyt Jumalan lapsi - ei enää lain orja.
Hänen elämässään on kuitenkin suuri ongelma.
Onesimus on tehnyt rikkomuksen omistajaansa vastaan ja karannut orja yhteiskunnan lakinen mukaan.
Paavali ei tyydy "hengelliseen hoitoon" synnit anteeksi, vaan tarttuu myös Onesimuksen elämäntilanteeseen, joka on vääristynyt.
Hän puhuu Onesimuksen kanssa, joka tottelee ja lupaa lähteä takaisin isäntänsä luo - Kolossaan - vaikka se ehkä merkitsee ankaraa rangaistusta.
ei mukava tilanne ollenkaan. ruoskiminenkin on jo tosi paha juttu. ja se oli niitä lievemmästä päästä rangaistuksia - sen verran paha että sitä ei saanut Rooman kansalaiselle antaa.
Vaan matkaansa takaisin isäntänsä Filemonin luo hän saa Paavalin vankilssa kirjoittaman pienen kirjeen, joka kuuluu suomeksi näin.
Tämä on aitoa alkuperäinen kirje Paavalilta, jonka hän on itse kirjoituttanut. Niin että lippis pois päästä, kun tätä luet!
Kirje Filemonille
Minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, ja veli Timoteus tervehdimme rakasta ystäväämme ja työtoveriamme Filemonia sekä sisartamme Apfiaa, taistelutoveriamme Arkipposta ja sinun talossasi kokoontuvaa seurakuntaa. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani.
Olenhan kuullut sinun uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä ja kaikkia pyhiä kohtaan.
Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.
Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet.
Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluummin vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen.
Minä Paavali, jo vanha mies, nyt lisäksi Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.
Ennen hän oli sinulle hyödytön, nyt hänestä on hyötyä sekä sinulle että minulle.
(huom. nimi Onesimus tarkoittaa hyödyllinen)
Lähetän hänet takaisin luoksesi -- hänet, oman sydämeni.
Pitäisin hänet kyllä mielelläni täällä, niin että hän palvelisi minua sinun puolestasi, kun olen evankeliumin vuoksi vankina.
En kuitenkaan halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti.
Ehkä hän sen vuoksi joutuikin sinusta hetkeksi eroon, että saisit pitää hänet luonasi ikuisesti, ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä.
Kovin rakas hän on minulle -- kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.
Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni.
(huom. ehkä varastanut)
Minä Paavali kirjoitan tämän omakätisesti: minä maksan sen.
(huom. lausetta ei kirjuri vaan vanha Paavali raapusti kirjaimet omakätisesti, varmuudeksi)
Voisin tosin sanoa, että sinä puolestasi olet minulle velkaa oman itsesikin.
Niin, veljeni, kunpa tekisit minulle tämän palveluksen Herramme takia. Ilahduta minun mieltäni Kristuksen tähden!
Kirjoitan tämän luottaen siihen, että täytät pyyntöni, ja tiedän, että teet enemmänkin kuin pyydän.
Järjestä samalla minulle majapaikka, sillä toivon, että rukoustenne tähden saatte minut luoksenne.
(huom. vapaus koittaa ehkä esirukousten kautta)
Sinulle lähettävät tervehdyksensä Epafras, joka hänkin on Kristuksen Jeesuksen tähden vankina, sekä työtoverini Markus, Aristarkos, Demas ja Luukas.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Paavalin kirje Filemonille KR 1992
kuinka kaunis ja kohtelias lähetekirje Onesimuksella oli mukanaan, kun hän - ehkä polvet hieman tutisten - saapui takaisin isäntänsä taloon.
kirkon perinne kertoo, että Filemon otti Onesimuksen hyvin vastaan, ei mitään ruoskimista vaan vapautti orjansa.
Onesimus mainitaan myöhemmin Efeson piispana Timoteuksen jälkeen.
kirkossa kerrotaan edelleen, että Domitianuksen ja Trajanuksen vainoissa Onesimus olisi kivitetty kuoliaaksi Roomassa.
Onesimus - hyödyllinen orja, Kristuksen rakkauden kautta vapautettu kansalainen, Kristuksen kirkon palvelijaksi tehty.
Erityisen kaunis pieni kuvaus apostoli Paavalin olemuksesta ja siitä hedelmästä, jota hän kantoi Jeesuksen valitsemana todistajana.
Joulutervehdys siis Vapahtajan syntymäjuhlaa viettävälle esikoisten seuraväelle!
älköön kukaan ihminen saako sitoa teitä lain orjuuteen, ruoskia teitä Mooseksen lailla ja ihmisten perinnäissäännöillä synnin orjina ikäänkuin olisitte yhä tämän maailman alkeisvoimien alaisia perisynnin turmelemia kadotuksen uhkaamia.
lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus!
Hän julistaa riemuvuotta, orjien vapautusta, täyttä taivaan kansalaisuutta!
ei kukaan ihminen sinua ole orjuudestasi vapauttanut, et sinä itse eikä kukaan muu, vaan ainoastaan sinun Herrasi.
Hänelle olet kiitollisuuden velassa enemmän kuin Filemon Paavalille!
miten joutuisit taas orjaksi, sinä Jeesuksen vapauttama lapsi, joka sanot luottavaisesti Abba, Isä?
vaikkapa näin!
Saarnatekstinä on Gal 5:13
"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa."
Ups!
minne ilo livahti, minne vapaus kaikkosi, minne riemu joulun lapsesta, taivasten kansalaisuudesta?
ruoska viuhuu "lihan vapauksia" karsimaan nyt äkkiä elämästä, itseä parantelemaan, itse oikaisemaan parannuksessa omaa tietä niin että se miellyttäisi enemmän Jumalaa, sitä suurta orjapiiskuria, joka heittää helvettiin pienestäkin koreudesta.
(kultaristi kristityn naisen kaulalla riittää kadottamaan iankaikkiseen tuleen, Odde Mind)
Riemullista joulujuhlaa toivotan kaikille Kristuksen vapauttamille orjille, synnin, kuoleman, perkeleen ja oman lihan ja ankaran lain suomimille ihmisille.
Lapsi on meille annettu, jonka hartioilla on herraus!
arvoisat joulun saarnaajat,
täyttäkää seuratuvassa olijoiden taskut ihanilla Filemonin kirjeillä!
velka on maksettu.
pakomatkaa ei tarvitse jatkaa.
Jumala johdattaa kaikessa, myös kärsimysten, vankeuden ja vaivojen kautta.
ja me kaikki tavallinen kansa
annetaan tänä jouluna Jeesuksellemme lahja.
tehdään Hänet iloiseksi!
tiedät kyllä miten - yllätä lähimmäisesi rakkaudellasi
tai ota vastaan suutarin kotiisi jouluvieras kylmästä yöstä
lainaan tähän Muukkosen Juhan kirjeestä vielä Herran palvelijan vinkkejä sinulle, Herran palvelija.
PALVELIJAN MIELENLAATU
Herramme ja Luojamme ei tullut tänne maailmaan toisten palveltavaksi, vaan itse palvelemaan. Jeesus sanoi: - Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 27. ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. 28. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Matt. 20:25-28)
Palvelijaksi suostumisen koulussa saamme olla koko ajallisen elämän ajan. Langennut lihallinen luontomme haluaa aina valtaa, kiitosta ja kunniaa itselleen. Mutta Jeesuksen mieli on toinen. Hän haluaa kunniaa ja korkeita sijoja toisille - ei itselleen! - uhraamalla oman kunniansa ja korkeutensa, koko elämänsä.
Jeesus sanoo: - Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:39)
Oletko sinä valmis palvelemaan? Oletko valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa, asettamaan oma ajallinen kunniasi, menestyksesi ja hyvinvointisi alttiiksi? Haluatko auttaa hätää kärsiviä ja antaa täydet kymmenykset, jotta rakkaan Jeesuksemme nimi tulisi tunnetuksi, Jumalan kokonainen sana julistetuksi ja Herramme asettamat armonvälineet apostolisen uskon mukaisesti hoidetuksi niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa?
Itse joudun tässäkin tekemään parannusta joka päivä. Ja mahtaneeko sinunkaan omatuntosi olla puhdas? Tee siis parannus! Parannus tarkoittaa synnin, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden suremista sekä rikkomusten tunnustamista. Ja ennen kaikkea parannus tarkoittaa lahjana saatavan anteeksiantamuksen uskomista Jeesuksen veren tähden. Parannukseen kuuluu syntien ja oman pahuuden jättäminen Golgatan keskimmäiselle ristille kiinni naulittavaksi. Sinä, jolla on pelästynyt ja kauhistunut omatunto syntiesi tähden tulevasta Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, saat uskoa evankeliumin: - Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa sovitusveressä.
Aamen.
Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Jumala ainokaisen
poikansa meille soi.
Näin ottain muodon maisen
hän auttaa meitä voi.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Hän autuusvalaistusta
luo tuskaan tuonelan:
nyt varjo väistyy musta
kasvoilta kuoleman.
On pyhä jouluyö,
on juhla jumalainen,
Messiaan synnyinyö.
Michael Praetorius (1571-1621)
suom. Huugo Jalkanen
lauantai 12. joulukuuta 2009
Lintu häkissä
84 PSALTTARI
Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä, edelläveisaajalle.
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.
Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!
Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä, ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees,
Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan.
He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa.
Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, tätä korviis, Sela!
Katsele siis, Jumala, meidän kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja.
Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua.
Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.
Ps 84 Biblia 1776
Näin onnellisena pesän löytänyt lintunen.
Ja näin kylmä oli Jumalan Pojalla tässä maailmassa:
Ja kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle: Mestari, minä tahdon sinua seurata, kuhunka ikänä sinä menet.
Niin Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat, ja taivaan linnuilla ovat pesät; mutta Ihmisen Pojalla ei ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
Matt 8:19-20 Biblia 1776
En tarkoita, että olisit häkkilintu.
Monet ovat minulle sanoneet aivan asiallisesti ja oikein, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat esikoislestadiolaisen herätyksen tapaista turvallista kotia.
Näin asia lienee ainakin siitä päätellen, kuinka paljon näitä häkkilintuja on.
Heillä on hoitajansa, jotka ruokkivat heitä säännöllisin väliajoin tutulla ja maistuvalla, vuodesta toiseen samanlaisella ruoalla. Eivätkä he muuta kaipaa.
Heillä on kullatut häkin seinämät, kristillisydyen neuvot, jotka toki rajoittavat liikkumisen vapautta valtavasti, mutta antavat syvän turvallisuuden
Esikoisten häkissään nämä linnut kokevat olevansa kotona, hyvässä hoidossa. Häkistä näkee ulkona olevan tuulisen ja vaarallisen maailman, joka ei kuitenkaan tänne sisälle niin näytä tulevan.
Häkkilintu on kaikkeen tähän tottunut tapoineen, menoineen, sääntöineen ja ohjeineen, käyttäytymiskaavoineen, tervehtimistapoineen, vaatetuksineen ja hurskauden harjoituksen muotoineen.
Tuttua, turvallista - tässä on sellainen meno, että voi myös rauhassa tästä häkistä nukkua ja herätä iankaikkiseen elämään.
Jatkuvuutta yli maallisen elämän ja ajan rajojen, ikuinen rauha.
Et ole tällainen häkkilintu, vaan näen sinut lintuna häkissä.
Niin kuin ei omiensa hylkimällä Ihmisen Pojalla, sinullakaan ei ole, mihin pääsi kallistaisit tässä häkissä.
Olet syntynyt vapaaksi lapseksi, born to be free, ja vapauden tuulet kutsuvat sinua kaartelemaan korkealle Jumalan luoman sinitaivaan alle.
mihin siipesi kestävät, nousuun, syöksykierteeseen, puikkelehtimaan puiden välissä auringon kimaltaessa järven pinnalla, noukkimaan lennossa itikoita kuin tuo huippulentäjä, tervapääsky!
kaipaat vapautta Jumalan luomassa maailmassa. siellä saisit toteuttaa itseäsi, kehittää lahjojasi, rakentaa ihmissuhteita, elää todellista elämää.
mutta tämä häkkisi on tässä.
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Gal 5:1 KR 1992
Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen.
Gal 5:1 Biblia 1776
Paavali varottaa galatalaisia palaamasta Mooseksen lain alle.
Uusia opettajia oli tullut seurakuntaan, nilivaaralaisia, jotka edellyttivät uskoon tulleilta lain tottelemista viimeistä piirtoa myöten ja lihaan tehtyä ympärileikkausta Mooseksen lain mukaan.
Sisälle kultaiseen häkkiin ja luukku kiinni perässä!
Paavali puhuu lihasta ja Hengestä, varottaa laittomuudesta - vaikka on juuri varottanut laista!
Hän puhuu kristityn vapaudesta ihmeellisin sanoin:
Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.
Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha.
Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.
Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat
siveettömyys,
saastaisuus,
irstaus,
epäjumalien palveleminen,
noituus,
vihamielisyys,
riidat,
kiihkoilu,
kiukku,
juonittelu,
eripuraisuus,
lahkolaisuus,
kateus,
juomingit,
remuaminen
ja muu sellainen.
Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Hengen hedelmää taas ovat
rakkaus,
ilo,
rauha,
kärsivällisyys,
ystävällisyys,
hyvyys,
uskollisuus,
lempeys ja
itsehillintä.
Näitä vastaan ei ole laki.
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.
Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Gal 5:26-26 KR 1992
Paavali puhuu siitä, mitä liha saa aikaan kristityissä. Remuamista, juonittelua ja lahkolaisuutta, esimerkiksi.
Paavali puhuu siitä, mitä hedelmiä kasvaa kristittyihin, jotka vaeltavat Hengessä eivätkä ole lain orjia. Kärsivällisyyttä ja iloa, esimerkiksi.
Nämä ovat yhtä aikaa toiminnassa niin kauan kuin olemme lihassa - siis elämme tässä ajassa ja tässä ruumissa, jonka Jumala on luonut.
Kristittyinä teemme, mitä emme tahtoisi tehdä.
"Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte."
Mutta siitä huolimatta lintu on vapaa!
"Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia"
laki ei saa enää tuomita, vaikka liha tekee tepposiaan.
jos Pyhä Henki johtaa.
nyt tulee se vapauden laulu sinulle, joka olet kuin lintu häkissä!
Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
Joh 3:4-8 Biblia 1776
Häkkiäsi sinä et tunne.
Se on kuin kasvanut kiinni sinuun, lapsuudesta asti peritty uskonnollisuus, esikoislestadiolaisuuden ulkokuori.
näin siellä sanottiin, näin siellä tehtiin, ja yhtä ja toista sieltä on lähtemättömästi mennyt sulkapeitteesi alle, pieni lintunen.
Olet vapaaksi syntynyt ja rimpuillut tavalla ja toisella irti tuosta häkistä, jossa häkkilinnut turvallisesti auringonkukan siemeniään syövät ja vettä kulauttelevat ja ihmettelevät räpiköintiäsi häkin ahtaalla luukulla.
tsit tsit --- mikähän tuotakin vaivaa, taas yksi lähdössä, vaan ei pääse irti tästä oikeasta kodistamme ---
mutta olet päässyt irti osittain, ja häkistä on tullut jotenkin vääristynyt häkkyrä.
et vain itse näe sitä.
olet lintu häkissä, elämääsi varjostaa vähemmän kultainen uskonnollisuuden häkkyrä, joka vaikuttaa kaikkeen olemiseesi ja myös perustavaan suhteeseen Luojaasi.
mikä avuksi?
on vain yksi tie todelliseen vapauteen, ja se on syntyminen uudelleen Hengestä.
Vedellä sinut on jo kastettu, uudestisyntymisestä on sinulle opetettu häkin perinteisellä tavalla, mutta sinun tulee syntyä Hengestä.
Kun Henki sinua johtaa, et ole lain alainen ja tuo uskonnollisuuden häkkyrä putoaa aivan itsestään tarpeettomana pois.
Lennät vapaana lintuna Jumalan taivaan alla, sen myrskysäissä ja sen leudossa iltatuulessa, näet kauas ja ulotut vielä kauemmsa, kun Herra kantaa sinua kotkan siivin.
Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja Herra huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.
Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.
Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.
2 Ms 19:3-5 Biblia 1776
Ja mitä ihmettä tapahtuu?
Lennät takaisin sinne, missä on se kultainen häkki.
Näet nuo häkkilinnut tyytyväisinä vankeudessaan, heidän olonsa on turvallinen.
Mutta sen häkin vieressä lintunen löytää pesän - lämpimän, isien ja äitien risuista taitavasti kokoaman, suloisesti untuvilla pehmustetun.
kodin kodittomalle.
aidon esikoislestadiolaisuuden.
Virsi 105
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.
Leonard Typpö 1902.
Virsikirjaan 1986.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kielletyn hedelmän maku
Toisen luomiskertomuksen syvällinen sanoma näkyy myös siinä olevassa perustavassa asetelmassa.
Jumala on asettanut ihmisen mitä ihanimpaan puutarhaan, jota tuskin osaamme edes kuvitella. Niin mukavaan, että Hän itsekin siellä mielellään kävelee iltatuulen viileydessä.
Hän on pitänyt huolta Aadamista aivan joka suhteessa. Hedelmäpuita toinen tarjoten toistaan kauniimpia, eksoottisempia ja maittavampia hedelmiä.
Eivät ole puutarhan kirkkaat joet ja purot saastuneita, vaan mistä veden uomasta vaan voi kaveri turvallisesti juoda puhtaasta puhtainta vettä janoonsa.
Ei ole siellä raatelevia petoja, vaan siihen voi kuukahtaa Aadam niityn laitaan nukkumaan sinikellojen soidessa ja kenenkään häiritsemättä.
No.
olihan siellä ongelmakin.
Herra Jumala huomasi, että kaikesta huolimatta Adam oli yksinäinen.
Eivät ongelmaan auttaneet kaikki ne kivat eläimet, lemmikit ja hurjat jellonat ja muut, joita Jumala toi hänen nimettäväkseen.
Ratkaisu oli todella hieno.
Adam sai nukutuksen ja hänen kylkiluustaan tehtiin taidokkaasti tuo luomakunnan kauneuden huippu - miehetär.
Kertomus tunkeutuu Jumalan luomana ihmisenä olemisen perustavaan ongelmaan.
Kuka käskee?
Kun me kerran olemme miltei jumalolentoja, miksi emme sitten myös itse päättäisi asioista.
Jo ennen Eevan luomista Herra Jumala oil asettanu Paratiisin loisteliaan ihanuuden keskellle yhden kieltotaulun.
Siellä jossain polkujen takana oli puu, jossa oli erityisen herkullisen näköisiä hedelmiä.
Sen eteen oli ikäänkuin lyöty maahan kilpi, jossa luki (jos Adam osasi lukea)
"Tästä puusta syöminen kielletty kuoleman uhalla."
ja alla oli vielä nimikirjoitus
Herra Jumala"
Kaikki muu oli sallittua.
Yksi ainoa asia oli kielletty koko ihanassa Aadamin ja Eevan maailmassa, jonne koko ihmiskunta kaipaa tänään takaisin.
Nirvanaan, autuuteen, ikionneen, kuolemattomuuteen, alkuperäiseen puhtauteen, luonnonläheisyyteen.
Jumalan läheisyyteen.
Tietenkin kuvio on yksinkertaistettu, mutta sellaisen se riittää kertomaan meille tämän jumalallisen viestin.
meillä on ihmeellinen viehtymys kaikkeen siihen, minkä Herra Jumala on ilmoittanut Hänen tahtonsa vastaiseksi.
Kuka käskee?
Vaikka Paratiisi olisi kuinka täynnä herkullisia hedelmiä, mielemme on vain ja ainoastaan siinä kielletyssä hedelmässä.
Sen täytyy olla jotain aivan mahtavaa, siitä on saatava haukata.
Esikoisten ja muiden lestadiolaisten parissa elää voimakkaasti Lars Levi Laestadiuksen ajoilta raittiusliike.
Piiput ja tupakat ovat olleet luvallisia, melkeinpä asiaan kuuluvia, polttihan rovastikin piippua.
Mutta alkomaholi on tabu.
Kielletty hedelmä.
Koska olet tässä meidän kristillisyydessämme, sinun ei pidä viinaan koskeman, viiniä ruokapöytään tuoman eikä olutta saunaan kantaa.
Ykkös-oluessakin on olen maku, joten parempi jättää se kaupan hyllylle.
toki tiedän, että liiottelen.
varmaan käytäntö alkoholin käytön suhteen vaihtelee essujenkin perheissä.
mutta asian selventämiseksi yksinkertaistan.
Tällaisen kieltolain seurauksena on tietenkin tuo sama, mikä tapahtui Aadamille ja Eevalle paratiisissa.
Kielletty hedelmä.
Annetaan sen olla, ei kiinnosta, ei kuulu meidän perheeseemme eikä ole tapana.
Ajatuksena voi usein olla tuo, että pienikin määrä alkoholia voi johtaa jonkun kohdalla viinan himon syntymiseen.
Ensin juot koska olet surullinen.
Sitten juot koska juot.
Sitten olet surullinen koska juot.
Paavali kyllä neuvoo Timoteusta juomaan hieman viiniä, koska se on tämän vatsalle hyväksi.
"Älä silleen vettä juo, vaan nautitse jotakin viinaa sydämes tähden ja ettäs myös usein sairastat."
1 Tim 5:23
Toisaalta Raamattu sisältää sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin puolella monia varoituksia alkoholin - eli viinin, sillä tuohon aikaan ei tunnettu tislaamista - vaaroista.
Efesolaiskirje asettaa voimallisesti ja erikoisella tavalla vastakkain humalatilan ja Pyhällä Hengellä täyttymisen!
"Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä."
Ef 5:17-18 Biblia 1776
Suomalainen sanonta on "ilo ilman viinaa on teeskentelyä"
ja sanotaan, että suomalaisen miehen suurimmat ilot tässä elämässä ovat "viina, laulu ja naiset"
(mikä kuulostaa jo aika irstaalta)
Efesolaiskirje sen sijaan neuvoo suomalaisia miehiä todelliseen iloon:
- älkää irstailko
- täyttykää Pyhällä Hengellä
- laulakaa Jumalalle ylistystä
- vaimot olkaa alamaiset miehillenne
voiko suurempaa iloa kunnon suomalainen mies toivoa!
Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.
Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,
Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.
Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Ef 5:17-22 Biblia 1776
Kertomus Adamista ja Eevasta paratiisin ihanuudessa - yhden ainoan kiellon kanssa - on varsin realistinen, kertoo totuuden ihmisestä.
mikään ei auttanut, kun kiusaus iski, ja pitihän siitä kielletystä hedelmästä haukata.
kiusauksen voimaa lisäsi vielä tämä käärme, joka selitti, miksi Jumala moisen kiellon on kehdannut antaa - varjellakseen omaa asemaansa Jumalana ihmisen neroudelta tietenkin.
"tulette tietämään hyvän ja pahan"
ja nainen näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja antoi miehellekin.
Aatamin omena kasvoi heti kaulalleen, lapsuuden viaton alastomuus ja ihmisruumiin puhtaus katosi, rupesi oikein nolottamaan Jumalan edessä ja puskaan painuivat piiloon.
Raittiutta arvokkaasti korostavan lestadiolaisuuden piirissä voimme tietysti hurskaasti sanoa, kuten minulle on aivan vakavasti sanottu "essut eivät juo".
olen varma, että suhteessa suomalaiseen järkyttävään alkoholin käyttöön, nuorison humalahakuiseen juomiseen, jolle ei liene vertaa Euroopassa, juhlien, pikkujoulujen ja joulujen ja pääsiäisten ja vappujen mielettömään kännäämiseen, esikoiset ovat raittiuden perikuva.
hyvänä esimerkkinä siitä, että elämästä ei tarvitse ottaa iloa irti, vaan että on mahdollista ja luvallista ja erityisen hienoa saada iloita selvin päin.
mutta palstan aiheena ovat elämän arjen totuudet.
kielletyn hedelmän maku.
vaihtoehtoja on
ehdoton raittius, mikään alkoholi ei mene suuhun, eikä sitä kaivata vaan iloitaan raikkaasta vedestä ja maukkaista hedelmäjuomista ja marjamehuista.
tämä on varmaan enemmistön linja, jos saan arvata.
kohtuullinen juominen, saunan löylyjen jälkeen maistuu olut, juhlapöydässä on joskus viiniä, illalla maistuu joskus snapsi tai yömyssy unilääkkeiden sijasta, tai Timoteuksen saaman neuvon mukaan punaviini auttaa vatsan toimintaa.
tässä ei sitten ole kielletyn hedelmän makua, vaan luonteva ja vapaa suhtautuminen alkoholin käyttöön normaalilla tavalla.
joka voi kovasti loukata ehdottoman raittiuden ihmisiä ja aiheuttaa pahaa mieltä veljien ja sisarten keskuudessa, jotka eivät tätä hyväksy.
Apostolin neuvo kaiketi tässä on, että alkoholia ei ole tarjolla, kun läsnä on ihmisiä, joille se on pahennukseksi.
mutta puheiden pitää olla sitten myös sen mukaiset, ettei tulla ulkokultaisiksi.
ehkä tällaisiakin essujen perheitä on, joissa lapset saavat asiallista tietoa ja oppivat miten alkoholia käytetään oikein - ettei sitten kotoa lähdettyä käy köpelösti. en tiedä.
vaihtoehtona on myös sitten tämä tavallinen tarina aikamme Suomessa.
en tiedä miten tavallinen essujen keskuudessa, eikä se minulle kuulu.
aiheesta on ollut hieman keskustelua nettiruukussa.
uskova, joka on haukannut kielletystä hedelmästä, ja alkoholi on tarttunut elämäänsä todella väkevällä otteella.
toinen tie tähän on alkoholin kanssa taisteleva ihminen, joka hakeutuu seuroihin ja kristittyjen luo apua saamaan.
taistelee sitten tällä tiellä viinan himon kanssa.
en taaskaan tiedä, onko tällaisia tapauksia lainkaan.
sen tiedän, että Pekka Raattamaalla oli elämässään melkoiset ongelmat viinan kanssa.
Niinkuin pimeän Pohjolan asukkailla oli monilla 1800-luvulla.
Tästähän tuli eräs rovastin ympärille syntyneen herätysliikkeen perustavia aiheita.
kalotin väen, Pohjolan väen raitistuminen alkoholin kiroista.
"Vuonna 1830 Juhani Raattamaa valittiin katekeetaksi. Seurakunnan kirkkoherra Lars Levi Laestadius oli valmistanut hänet kyseiseen tehtävään ja tehtävä virallistui, kun rovasti Zacharias Grape suoritti seurakunnassa tarkastuksen 28.2.1830.
Katekeetan tehtävässä Raattamaa osoittautui taitavaksi, mutta hänen elämäänsä haittasi alkoholi, jota juotuaan hän käyttäytyi kuin mieletön.
Itse hän on myöhemmin muistellut, että "aika 24:nnestä 30:nteen ikävuoteen oli hänelle häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".
http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/
Nämä ovat tuttuja aiheita, enkä oikeastaan niinkään aja takaa näitä perustavia kuvioita, joita edellä olen lyhyesti hahmotellut.
Mielessäni ovat nämä ihmiset, jotka ovat varjeltuneet alkoholin aiheuttamilta ongelmilta, joiden koti on raitis eikä viinapulloja Alkon kassissa kolise.
Tällaisen ihmisen sydämessä voi kuitenkin elää voimakas veto kiellettyyn hedelmään.
Tämähän on Raamatun perustava sanoma. Vaikka kaikki oli niin hyvin, se yksi omenapuu oli yli kaiken.
Kyseessä ei ole todellinen viinan himo, joka on kauhea voima ja edellyttää viinan juomista.
Kyseessä on kielletyn hedelmän viehätys "olisipa kiva saunakalja joskus juoda, miltähän maistuisi tuo..."
Koska asia on niin vakava, tällainen kristitty saattaa heittää täysin toisinpäin voltin - torjua itsessään piilevän kielletyn hedelmän viehättymisen muissa.
Hän kulkee silloin erityisen jyrkästi alkoholin käyttöä toisten kohdalla tuomiten, etsien näin apua omaan salattuun toiveeseensa, jota ei ehkä edes itselleen tahdo tunnustaa.
Suhde alkoholin väärinkäyttöön tai käyttöön ylipäätään ei ole rauhallinen, terve ja asiallinen, kuten se voisi olla, vaan jotenkin oudosti jännitteinen.
kun asia tulee puheeksi, on kuin lämpömittari alkaisi nousta jostain syystä, eikä kuumeen oireita kukaan oikein tunnista.
no.
tämä on psykologisointia...
näinhän usein sanotaan, että ne jotka kaikkein jyrkimmin tuomitsevat homoseksualistit peittävät sillä omaa salattua ja ehkä tiedostomatonta taipumustaan kiinnostua omam sukupuolensa ihmisistä.
tällaisesta kielletyn hedelmän mausta vapaa pystynee helpommin asioita pohtimaan ja etsimään apua ja tietä eteenpäin kuin kovin monien itsellekin lukittujen kaappien kanssa kulkeva sisäisesti ahdistunut ihminen.
"Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 Biblia 1776
tämä jae on voimakkaammin sanottu uudessa käännöksessä KR 1992:
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal 5:1 KR 1938
Olisko niin, että Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa on paratiisi nyt semmoinen, ettei siellä ole yhtään kieltotaulua?
Että uusi-Adam ja uusi-Eeva saavat syödä myös siitä ikuisen elämän puusta, joka lihalle on suljettu?
tuo olisi melkoinen vapautus, suorastaan pelottava vapautus.
että Kristus olisi muka lain loppu?
eikö tämä asettaisi tilannetta jotenkin tapetille.
Esikoisuudessa pohditaan sitä, tuleeko kristitylle lainkaan julistaa lakia.
Mutta alkoholiin ei saa koskea: kielletty hedelmä.
eli mitäs tässä on keskustelemista?
---
anti-nomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka hylkää lain - ja alkaa tehdä laittomuuksia!
anomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka iloisesti ja sydämen halusta toteuttaa Jumalan tahtoa.
Lauri Thuren kirjoitaa aiheesta Uuden testamentin ja aikamme tilanteen näkökulmasta
minulla on ollut ilo saada seurata sivusta Jorman ja Railin työtä päihdeongelmaisten parissa.
Huuskot ovat antautuneet kokonaan tähän tehtävään ja pitävät vapaaehtoisen tuen avulla yllä Nilsiän metsien siimeksessä Lehtomäen narkomaanikotia.
erityisen voimakkaasti siellä näkyy arkisen elämän todellinen kamppailu näiden sinne otettujen miesten kohdalla.
riemulliset voitot ja katkerat tappiot vaihtelevat.
Jorma ja Raili joutuvat pistämään kaikkensa likoon, työ on erittäin raskasta ja hengellinen tuki, esirukoukset ja ystävien apu on varmaan ratkaisevaa, etteivät aivan uuvu ihmisten kuormia kantaessaan.
http://www.lehtomaenkoti.net/
pidän myös erityisen suuressa arvossa Esikoislestadiolaiset r.y. ylläpitämää kotia Enon kunnassa.
yhdistys on vapaaehtoisten lahjoitusten ja erilaisten suurten seuratapahtumien, Juhannuksen ja Mikkelin, aikaisten kampanjoiden avulla kyennyt pitämään yllä ammattitaitoista henkilökuntaa.
Lehtomäessä on mahdollista pitää vain yhdeksää miestä kerrallaan.
Mutta vakavaraisten esikoisten sydämellinen rakkaus ja huolenpito elämän laitapuoleille joutuneista antaa 18 miehelle turvallisen ja hyvän kodin.
Hieman sivussa Enon keskustasta, modernit rakennukset, metalliversta, puusepänpaja, tietokonehuone ja pieni veneveistämö antavat miehille mahdollisuuden oppia uusi ammatti tai yksinkertaisesti nauttia säännöllisen työn tuomasta selkeästä työn ja levon rytmistä.
Kodissa käy säännöllisin vuoroin saarnaajia julistamassa Jumalan Sanaa ja keskustelemassa henkilökohtaisesti miesten kanssa heidän asioistaan.
samoin kuin Lehtomäessä, myös Enon kodissa on ehdoton alkoholin käytön kielto, jonka rikkoja joutuu lähtemään pois.
en nyt löydä tähän hätään Enon kodin kotisivua verkosta, mutta ehkä joku nettiruukun lukijoista sen tietää.
meillä on taipumusta tuomita toisissa erityisen jyrkästi sellaista, jota torjumme omasta todellisuudestamme ja jota emme saa oikein käsiteltyä.
miehillä on varsin voimakas kiinnostus naisia kohtaan.
saatamme hyvin väkevästi moittia - ainakin mielessämme - haureudesta ja irstaudesta maailman ihmisiä, ja sydämessämme on orhiit valmiina laukkaan, heti kun vain saisivat luvan.
näitä erittäin syviä tuntemuksia ja viettejä Jeesus käsitteli taitavasti.
poijat olivat löytäneet naisen, joka oli jäänyt kiinni haureudesta, uskottomuudesta. nyt oli aika kivittää!
sanoihan Mooseksen laki niin aivan selvästi ja Jumalan pyhyys sitä vaati.
Jeesus ei väittänyt vastaan. Laki mikä laki.
Mutta Hän näki syvemmälle ihmisten sydämeen, kuin näillä oli itsellään tapana katsoa.
Mutta Jesus wloslexi Olio mäelle/
ia warhan Homeltan hen iellens tuli Templin/ ia caiki Canssa tuli henen tygens/ Ja hen istui ia opetti heite.
Mutta ne Kirianoppenet ia Phariseuset toidh ydhen Waimon henen tygensHorissa kijniotetun/
Ja quin he olit henen keskelle seisettanet/ sanoit he henelle/ Mestari/teme Waimo on iuri nyt Horissa kijniotettu.
Mutta Moses on Lais meite keskenyt/ ette semmotoiset pideis kiuillesurmattaman/
Mite sis sine sanot? Mutta sen he sanoit kiusaten hende/ Ette he woisitcanda henen pällens.
Nin Jesus alaskumarsi itzens ia kirioitti Sormellans mahan. Coska he nyt hoghit hende kysymen/ oiensi hen itzens ia sanoi heille. Joca teiste on ilman synnite/ se Ensin heitteken kiuen henen pälens.
Ja taas hen alaskumarsi itzens/ ia kirioitti mahan.
Coska he temen cwlit/ lexit he wlos ieristens/ yxi toisen ielken/ Ruueten nijste Wanhimista/ ia Jesus ieij yxinens ia se Waimo keskelleseisoin.
Mutta coska Jesus itzens oiensi/ ia eiketen nähnyt paitzi sen Waimon/ sanoi hen henelle/ Waimo/ cussa ouat ne sinun pälecandaias? Ongo kengensinun Dominut?
Sanoi hen/ HERRA eikengen. Nin Jesus sanoi/ Em mös mine sinua Domitze/ Mene/ia ele sillen syndi tee.
Joh 8:1-11 Agricola 1548
tämä ei ole aivan pieni asia, itsensä tunteminen ja itsensä oikein arvioiminen ja jopa tuomitseminen.
apostoli Paavali menee jopa näin pitkälle jossittelussaan:
"Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;"
1 Kor. 11: 31 KR 1938
Herramme Jeesus puhuttelee meitä vakavasti Luullaan evankeliumin sanoin:
"Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan."
Luukas 6:37 Biblia 1776
mutta ilmeisen kepeästi me tämän jutun tietenkin otamme.
eihän tuo nyt voi olla, mitä Jeesus tarkoittaa!
minuahan ei tuomita vaan olen tuomiosta vapaa, armahdettu, synnit on anteeksi.
tai muutoin olen vapaa sanaa käyttämään...
joten minä saan tuomita minkä verran tahdon, eikä minua tuomita!
minä saan sadatella toisia senkun kerkiän, eikä minulle sadatella!
mutta eihän se tietysti noin ole pyhissä Kirjoituksissa.
no, oikeastaan rupesin miettimään että mahtaako täällä enempi tuomion ääniä mistään kuulua kuin yhden mikon kirjoituksista...
no tulin siihen tulokseen, että nettiruukun Raamattupiirissä on yksi kirjoittaja, joka jatkuvasti suureen ääneen tuomitsee esikoislestadiolaisuudessa esiintyviä opetuksia ja sättii sellaisia vanhimpia ja saarnaajia, jotka eivät näihin puutu.
sitten on toisia jotka sanovat, ettei näin saisi tehdä, vaan olla hiljaa ja lähteä pois.
Jaakobin kirjeessä on kiusauksiin liittyvä kuuluisaksi tullut kohta:
Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
Jaakob 1:12-15 Biblia 1776
jospa tietäisit kuinka syvästi arvostan esikoislestadiolaista herätystä.
olen aivan sairaana, kun näen miten Perkele saa jyllätä siellä Jeesuksen omien keskellä, murstakata toivoa, sammuttaa Henkeä ja ahdistaa ihmisiä.
näen kuitenkin, että lääke on olemassa ja tarjolla jokaiselle.
se on paluuta Lukijain aikaan, paluuta Viklundilaisuuteen, paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen, paluuta ristin juurelle.
se on saarnaajia, jotka julistavat Jumalan Sanaa eivätkä ihmisten perinnäissääntöjä.
jotka kääntävät seuraväen katseen taas kohti Ristiinnaulittua, pois omista synneistä ja surkeuksista ja lasten luopumuksesta.
se on vanhimpia, jotka antavat kirkkaan Jumalan Sanan äänen kaikua Kiirunasta ja koota tämän meidän kristillisyytemme seuraajat Hyvän Paimenen luo.
kuten profeetta Isaias sanoi kauan sitetn:
"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
rakas Nimeh osoittaa minulle usein kunnioitusta tällä tavoin.
en siitä oikein tykkää, mutta ikävä kyllä hän on joskus oikeassa..
kirjoitin tuolla edellä hieman koodikieltä, joten käännän sen tähän selvyyden vuoksi:
1, se on paluuta Lukijain aikaan
Lukijat edeltävät suurta lestadiolaista kansanherätystä Lapissa. Heille oli ominaista ahkera Raamatun ja kristillisten kirjojen, Vähän katekismuksen, Svebiliuksen ja herrnhutilaisten kirjojen lukeminen.
paluu Lukijain aikaan tarkoittaa uudenlaista Raamattu herätystä, jossa pyhät Kirjoitukset tulevat taas rakkaiksi.
2. paluuta Viklundilaisuuteen,
Viklund oli erittäin hurskas ja valveutunut kristitty lapsesta asti. oikein mallikas nuorimies, jota aidosti ihailtiin käytöksensä ja hyveellisyytensä vuoksi.
Kun hän sitten herrnhutin vaikuttamana kohtasi Herran Jeesuksen ristin, se mursi hänen sydämensä, särki hänen oman hengellisyytensä ja teki hänestä ihanan herätyksen välikappaleen kauas Pohjolaan.
3. paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen,
minulla ei riittäneet sormet eikä varpaat laskemaan Purnun kirjeessä olevia viittauksia pyhään Raamattuun. Nilivaaran kirjeestä löysin yhden, ja sekin oli väärin käsitetty.
4. paluuta ristin juurelle
samaa kuin viklundilaisuus
toisin kuin joskus ajatellaan, rovasti ei tullut synkkään korpeen, jossa kuukkelit hyppelivät, villiintyneet porot karkasivat tunturiin ja kuolleen uskon papit juopottelivat pappilassa, hurskaiden viinatrokareiden ja siveellisten porttojen täyttäessä sunnuntaisin kirkon.
Jumalan Pyhä Henki oli tehnyt syvää raivausta ja kylvöä Lapin asukkaiden keskuudessa, sekä suomalaisten että saamelaisten, keskuudessa jo kauan ennen Laestadiuksen syntymistä Arjeplogissa lokakuun 1, 1800.
Erityisesti Tornio-joen laaksossa oli tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa suuria asioita.
Monet Ruotsin kirkon papit olivat saaneet olla Herran palveluksessa, Nils Viklund julistaa ihaninta sanomaa Golgatan rististä levon ja pelastuksen paikkana, hengellinen lukijaliike oli syntynyt pastori Pehr Brandellin toiminnan kautta.
varmasti sinäkin olet saanut esikoislestadiolaisuuden vuosinasi ammentaa näistä lähteistä, jotka ovat vaikuttamassa yhä lestadiolaisten saarnamiesten kautta sieltä taustalta ja osittain ohi rovastin jykevän lakihenkisen julistuksen.
miksi siis halveksia Herran elovainioita, joita Hänen valitsemansa työntekijät ovat Pohjolassa uskollisesti hoitaneet ja luoneet perustaa suurelle kansanherätykselle.
tämä lause jää puoleenväliin
"Mielestäni on paljon parempi olla avoin Totuuden Hengelle, joka antaa Jeesuksen omasta."
paljon parempi, kuin .... mitä?
mieleeni nousee jumalattomia ajatuksia kuten
"... kuin tutustua Lapin suuren herätyksen historiaan"
"... kuin lukea edesmenneiden pyhien opetuksia"
voisitko siis auttaa, ja kerto paljon parempi kuin ...mitä??
koska totuudesta on puhe, niin pyydän selvitystä tähän hämärään kohtaan.
Profeetta Jesajan kirjassa kuuluu mahtava julistus
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?"
Jesaja 43:18-19 Biblia 1776
Jumala on asettanut ihmisen mitä ihanimpaan puutarhaan, jota tuskin osaamme edes kuvitella. Niin mukavaan, että Hän itsekin siellä mielellään kävelee iltatuulen viileydessä.
Hän on pitänyt huolta Aadamista aivan joka suhteessa. Hedelmäpuita toinen tarjoten toistaan kauniimpia, eksoottisempia ja maittavampia hedelmiä.
Eivät ole puutarhan kirkkaat joet ja purot saastuneita, vaan mistä veden uomasta vaan voi kaveri turvallisesti juoda puhtaasta puhtainta vettä janoonsa.
Ei ole siellä raatelevia petoja, vaan siihen voi kuukahtaa Aadam niityn laitaan nukkumaan sinikellojen soidessa ja kenenkään häiritsemättä.
No.
olihan siellä ongelmakin.
Herra Jumala huomasi, että kaikesta huolimatta Adam oli yksinäinen.
Eivät ongelmaan auttaneet kaikki ne kivat eläimet, lemmikit ja hurjat jellonat ja muut, joita Jumala toi hänen nimettäväkseen.
Ratkaisu oli todella hieno.
Adam sai nukutuksen ja hänen kylkiluustaan tehtiin taidokkaasti tuo luomakunnan kauneuden huippu - miehetär.
Kertomus tunkeutuu Jumalan luomana ihmisenä olemisen perustavaan ongelmaan.
Kuka käskee?
Kun me kerran olemme miltei jumalolentoja, miksi emme sitten myös itse päättäisi asioista.
Jo ennen Eevan luomista Herra Jumala oil asettanu Paratiisin loisteliaan ihanuuden keskellle yhden kieltotaulun.
Siellä jossain polkujen takana oli puu, jossa oli erityisen herkullisen näköisiä hedelmiä.
Sen eteen oli ikäänkuin lyöty maahan kilpi, jossa luki (jos Adam osasi lukea)
"Tästä puusta syöminen kielletty kuoleman uhalla."
ja alla oli vielä nimikirjoitus
Herra Jumala"
Kaikki muu oli sallittua.
Yksi ainoa asia oli kielletty koko ihanassa Aadamin ja Eevan maailmassa, jonne koko ihmiskunta kaipaa tänään takaisin.
Nirvanaan, autuuteen, ikionneen, kuolemattomuuteen, alkuperäiseen puhtauteen, luonnonläheisyyteen.
Jumalan läheisyyteen.
Tietenkin kuvio on yksinkertaistettu, mutta sellaisen se riittää kertomaan meille tämän jumalallisen viestin.
meillä on ihmeellinen viehtymys kaikkeen siihen, minkä Herra Jumala on ilmoittanut Hänen tahtonsa vastaiseksi.
Kuka käskee?
Vaikka Paratiisi olisi kuinka täynnä herkullisia hedelmiä, mielemme on vain ja ainoastaan siinä kielletyssä hedelmässä.
Sen täytyy olla jotain aivan mahtavaa, siitä on saatava haukata.
Esikoisten ja muiden lestadiolaisten parissa elää voimakkaasti Lars Levi Laestadiuksen ajoilta raittiusliike.
Piiput ja tupakat ovat olleet luvallisia, melkeinpä asiaan kuuluvia, polttihan rovastikin piippua.
Mutta alkomaholi on tabu.
Kielletty hedelmä.
Koska olet tässä meidän kristillisyydessämme, sinun ei pidä viinaan koskeman, viiniä ruokapöytään tuoman eikä olutta saunaan kantaa.
Ykkös-oluessakin on olen maku, joten parempi jättää se kaupan hyllylle.
toki tiedän, että liiottelen.
varmaan käytäntö alkoholin käytön suhteen vaihtelee essujenkin perheissä.
mutta asian selventämiseksi yksinkertaistan.
Tällaisen kieltolain seurauksena on tietenkin tuo sama, mikä tapahtui Aadamille ja Eevalle paratiisissa.
Kielletty hedelmä.
Annetaan sen olla, ei kiinnosta, ei kuulu meidän perheeseemme eikä ole tapana.
Ajatuksena voi usein olla tuo, että pienikin määrä alkoholia voi johtaa jonkun kohdalla viinan himon syntymiseen.
Ensin juot koska olet surullinen.
Sitten juot koska juot.
Sitten olet surullinen koska juot.
Paavali kyllä neuvoo Timoteusta juomaan hieman viiniä, koska se on tämän vatsalle hyväksi.
"Älä silleen vettä juo, vaan nautitse jotakin viinaa sydämes tähden ja ettäs myös usein sairastat."
1 Tim 5:23
Toisaalta Raamattu sisältää sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin puolella monia varoituksia alkoholin - eli viinin, sillä tuohon aikaan ei tunnettu tislaamista - vaaroista.
Efesolaiskirje asettaa voimallisesti ja erikoisella tavalla vastakkain humalatilan ja Pyhällä Hengellä täyttymisen!
"Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä."
Ef 5:17-18 Biblia 1776
Suomalainen sanonta on "ilo ilman viinaa on teeskentelyä"
ja sanotaan, että suomalaisen miehen suurimmat ilot tässä elämässä ovat "viina, laulu ja naiset"
(mikä kuulostaa jo aika irstaalta)
Efesolaiskirje sen sijaan neuvoo suomalaisia miehiä todelliseen iloon:
- älkää irstailko
- täyttykää Pyhällä Hengellä
- laulakaa Jumalalle ylistystä
- vaimot olkaa alamaiset miehillenne
voiko suurempaa iloa kunnon suomalainen mies toivoa!
Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.
Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,
Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.
Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Ef 5:17-22 Biblia 1776
Kertomus Adamista ja Eevasta paratiisin ihanuudessa - yhden ainoan kiellon kanssa - on varsin realistinen, kertoo totuuden ihmisestä.
mikään ei auttanut, kun kiusaus iski, ja pitihän siitä kielletystä hedelmästä haukata.
kiusauksen voimaa lisäsi vielä tämä käärme, joka selitti, miksi Jumala moisen kiellon on kehdannut antaa - varjellakseen omaa asemaansa Jumalana ihmisen neroudelta tietenkin.
"tulette tietämään hyvän ja pahan"
ja nainen näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja antoi miehellekin.
Aatamin omena kasvoi heti kaulalleen, lapsuuden viaton alastomuus ja ihmisruumiin puhtaus katosi, rupesi oikein nolottamaan Jumalan edessä ja puskaan painuivat piiloon.
Raittiutta arvokkaasti korostavan lestadiolaisuuden piirissä voimme tietysti hurskaasti sanoa, kuten minulle on aivan vakavasti sanottu "essut eivät juo".
olen varma, että suhteessa suomalaiseen järkyttävään alkoholin käyttöön, nuorison humalahakuiseen juomiseen, jolle ei liene vertaa Euroopassa, juhlien, pikkujoulujen ja joulujen ja pääsiäisten ja vappujen mielettömään kännäämiseen, esikoiset ovat raittiuden perikuva.
hyvänä esimerkkinä siitä, että elämästä ei tarvitse ottaa iloa irti, vaan että on mahdollista ja luvallista ja erityisen hienoa saada iloita selvin päin.
mutta palstan aiheena ovat elämän arjen totuudet.
kielletyn hedelmän maku.
vaihtoehtoja on
ehdoton raittius, mikään alkoholi ei mene suuhun, eikä sitä kaivata vaan iloitaan raikkaasta vedestä ja maukkaista hedelmäjuomista ja marjamehuista.
tämä on varmaan enemmistön linja, jos saan arvata.
kohtuullinen juominen, saunan löylyjen jälkeen maistuu olut, juhlapöydässä on joskus viiniä, illalla maistuu joskus snapsi tai yömyssy unilääkkeiden sijasta, tai Timoteuksen saaman neuvon mukaan punaviini auttaa vatsan toimintaa.
tässä ei sitten ole kielletyn hedelmän makua, vaan luonteva ja vapaa suhtautuminen alkoholin käyttöön normaalilla tavalla.
joka voi kovasti loukata ehdottoman raittiuden ihmisiä ja aiheuttaa pahaa mieltä veljien ja sisarten keskuudessa, jotka eivät tätä hyväksy.
Apostolin neuvo kaiketi tässä on, että alkoholia ei ole tarjolla, kun läsnä on ihmisiä, joille se on pahennukseksi.
mutta puheiden pitää olla sitten myös sen mukaiset, ettei tulla ulkokultaisiksi.
ehkä tällaisiakin essujen perheitä on, joissa lapset saavat asiallista tietoa ja oppivat miten alkoholia käytetään oikein - ettei sitten kotoa lähdettyä käy köpelösti. en tiedä.
vaihtoehtona on myös sitten tämä tavallinen tarina aikamme Suomessa.
en tiedä miten tavallinen essujen keskuudessa, eikä se minulle kuulu.
aiheesta on ollut hieman keskustelua nettiruukussa.
uskova, joka on haukannut kielletystä hedelmästä, ja alkoholi on tarttunut elämäänsä todella väkevällä otteella.
toinen tie tähän on alkoholin kanssa taisteleva ihminen, joka hakeutuu seuroihin ja kristittyjen luo apua saamaan.
taistelee sitten tällä tiellä viinan himon kanssa.
en taaskaan tiedä, onko tällaisia tapauksia lainkaan.
sen tiedän, että Pekka Raattamaalla oli elämässään melkoiset ongelmat viinan kanssa.
Niinkuin pimeän Pohjolan asukkailla oli monilla 1800-luvulla.
Tästähän tuli eräs rovastin ympärille syntyneen herätysliikkeen perustavia aiheita.
kalotin väen, Pohjolan väen raitistuminen alkoholin kiroista.
"Vuonna 1830 Juhani Raattamaa valittiin katekeetaksi. Seurakunnan kirkkoherra Lars Levi Laestadius oli valmistanut hänet kyseiseen tehtävään ja tehtävä virallistui, kun rovasti Zacharias Grape suoritti seurakunnassa tarkastuksen 28.2.1830.
Katekeetan tehtävässä Raattamaa osoittautui taitavaksi, mutta hänen elämäänsä haittasi alkoholi, jota juotuaan hän käyttäytyi kuin mieletön.
Itse hän on myöhemmin muistellut, että "aika 24:nnestä 30:nteen ikävuoteen oli hänelle häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".
http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/
Nämä ovat tuttuja aiheita, enkä oikeastaan niinkään aja takaa näitä perustavia kuvioita, joita edellä olen lyhyesti hahmotellut.
Mielessäni ovat nämä ihmiset, jotka ovat varjeltuneet alkoholin aiheuttamilta ongelmilta, joiden koti on raitis eikä viinapulloja Alkon kassissa kolise.
Tällaisen ihmisen sydämessä voi kuitenkin elää voimakas veto kiellettyyn hedelmään.
Tämähän on Raamatun perustava sanoma. Vaikka kaikki oli niin hyvin, se yksi omenapuu oli yli kaiken.
Kyseessä ei ole todellinen viinan himo, joka on kauhea voima ja edellyttää viinan juomista.
Kyseessä on kielletyn hedelmän viehätys "olisipa kiva saunakalja joskus juoda, miltähän maistuisi tuo..."
Koska asia on niin vakava, tällainen kristitty saattaa heittää täysin toisinpäin voltin - torjua itsessään piilevän kielletyn hedelmän viehättymisen muissa.
Hän kulkee silloin erityisen jyrkästi alkoholin käyttöä toisten kohdalla tuomiten, etsien näin apua omaan salattuun toiveeseensa, jota ei ehkä edes itselleen tahdo tunnustaa.
Suhde alkoholin väärinkäyttöön tai käyttöön ylipäätään ei ole rauhallinen, terve ja asiallinen, kuten se voisi olla, vaan jotenkin oudosti jännitteinen.
kun asia tulee puheeksi, on kuin lämpömittari alkaisi nousta jostain syystä, eikä kuumeen oireita kukaan oikein tunnista.
no.
tämä on psykologisointia...
näinhän usein sanotaan, että ne jotka kaikkein jyrkimmin tuomitsevat homoseksualistit peittävät sillä omaa salattua ja ehkä tiedostomatonta taipumustaan kiinnostua omam sukupuolensa ihmisistä.
tällaisesta kielletyn hedelmän mausta vapaa pystynee helpommin asioita pohtimaan ja etsimään apua ja tietä eteenpäin kuin kovin monien itsellekin lukittujen kaappien kanssa kulkeva sisäisesti ahdistunut ihminen.
"Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen."
Gal 5:1 Biblia 1776
tämä jae on voimakkaammin sanottu uudessa käännöksessä KR 1992:
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal 5:1 KR 1938
Olisko niin, että Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa on paratiisi nyt semmoinen, ettei siellä ole yhtään kieltotaulua?
Että uusi-Adam ja uusi-Eeva saavat syödä myös siitä ikuisen elämän puusta, joka lihalle on suljettu?
tuo olisi melkoinen vapautus, suorastaan pelottava vapautus.
että Kristus olisi muka lain loppu?
eikö tämä asettaisi tilannetta jotenkin tapetille.
Esikoisuudessa pohditaan sitä, tuleeko kristitylle lainkaan julistaa lakia.
Mutta alkoholiin ei saa koskea: kielletty hedelmä.
eli mitäs tässä on keskustelemista?
---
anti-nomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka hylkää lain - ja alkaa tehdä laittomuuksia!
anomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka iloisesti ja sydämen halusta toteuttaa Jumalan tahtoa.
Lauri Thuren kirjoitaa aiheesta Uuden testamentin ja aikamme tilanteen näkökulmasta
minulla on ollut ilo saada seurata sivusta Jorman ja Railin työtä päihdeongelmaisten parissa.
Huuskot ovat antautuneet kokonaan tähän tehtävään ja pitävät vapaaehtoisen tuen avulla yllä Nilsiän metsien siimeksessä Lehtomäen narkomaanikotia.
erityisen voimakkaasti siellä näkyy arkisen elämän todellinen kamppailu näiden sinne otettujen miesten kohdalla.
riemulliset voitot ja katkerat tappiot vaihtelevat.
Jorma ja Raili joutuvat pistämään kaikkensa likoon, työ on erittäin raskasta ja hengellinen tuki, esirukoukset ja ystävien apu on varmaan ratkaisevaa, etteivät aivan uuvu ihmisten kuormia kantaessaan.
http://www.lehtomaenkoti.net/
pidän myös erityisen suuressa arvossa Esikoislestadiolaiset r.y. ylläpitämää kotia Enon kunnassa.
yhdistys on vapaaehtoisten lahjoitusten ja erilaisten suurten seuratapahtumien, Juhannuksen ja Mikkelin, aikaisten kampanjoiden avulla kyennyt pitämään yllä ammattitaitoista henkilökuntaa.
Lehtomäessä on mahdollista pitää vain yhdeksää miestä kerrallaan.
Mutta vakavaraisten esikoisten sydämellinen rakkaus ja huolenpito elämän laitapuoleille joutuneista antaa 18 miehelle turvallisen ja hyvän kodin.
Hieman sivussa Enon keskustasta, modernit rakennukset, metalliversta, puusepänpaja, tietokonehuone ja pieni veneveistämö antavat miehille mahdollisuuden oppia uusi ammatti tai yksinkertaisesti nauttia säännöllisen työn tuomasta selkeästä työn ja levon rytmistä.
Kodissa käy säännöllisin vuoroin saarnaajia julistamassa Jumalan Sanaa ja keskustelemassa henkilökohtaisesti miesten kanssa heidän asioistaan.
samoin kuin Lehtomäessä, myös Enon kodissa on ehdoton alkoholin käytön kielto, jonka rikkoja joutuu lähtemään pois.
en nyt löydä tähän hätään Enon kodin kotisivua verkosta, mutta ehkä joku nettiruukun lukijoista sen tietää.
meillä on taipumusta tuomita toisissa erityisen jyrkästi sellaista, jota torjumme omasta todellisuudestamme ja jota emme saa oikein käsiteltyä.
miehillä on varsin voimakas kiinnostus naisia kohtaan.
saatamme hyvin väkevästi moittia - ainakin mielessämme - haureudesta ja irstaudesta maailman ihmisiä, ja sydämessämme on orhiit valmiina laukkaan, heti kun vain saisivat luvan.
näitä erittäin syviä tuntemuksia ja viettejä Jeesus käsitteli taitavasti.
poijat olivat löytäneet naisen, joka oli jäänyt kiinni haureudesta, uskottomuudesta. nyt oli aika kivittää!
sanoihan Mooseksen laki niin aivan selvästi ja Jumalan pyhyys sitä vaati.
Jeesus ei väittänyt vastaan. Laki mikä laki.
Mutta Hän näki syvemmälle ihmisten sydämeen, kuin näillä oli itsellään tapana katsoa.
Mutta Jesus wloslexi Olio mäelle/
ia warhan Homeltan hen iellens tuli Templin/ ia caiki Canssa tuli henen tygens/ Ja hen istui ia opetti heite.
Mutta ne Kirianoppenet ia Phariseuset toidh ydhen Waimon henen tygensHorissa kijniotetun/
Ja quin he olit henen keskelle seisettanet/ sanoit he henelle/ Mestari/teme Waimo on iuri nyt Horissa kijniotettu.
Mutta Moses on Lais meite keskenyt/ ette semmotoiset pideis kiuillesurmattaman/
Mite sis sine sanot? Mutta sen he sanoit kiusaten hende/ Ette he woisitcanda henen pällens.
Nin Jesus alaskumarsi itzens ia kirioitti Sormellans mahan. Coska he nyt hoghit hende kysymen/ oiensi hen itzens ia sanoi heille. Joca teiste on ilman synnite/ se Ensin heitteken kiuen henen pälens.
Ja taas hen alaskumarsi itzens/ ia kirioitti mahan.
Coska he temen cwlit/ lexit he wlos ieristens/ yxi toisen ielken/ Ruueten nijste Wanhimista/ ia Jesus ieij yxinens ia se Waimo keskelleseisoin.
Mutta coska Jesus itzens oiensi/ ia eiketen nähnyt paitzi sen Waimon/ sanoi hen henelle/ Waimo/ cussa ouat ne sinun pälecandaias? Ongo kengensinun Dominut?
Sanoi hen/ HERRA eikengen. Nin Jesus sanoi/ Em mös mine sinua Domitze/ Mene/ia ele sillen syndi tee.
Joh 8:1-11 Agricola 1548
tämä ei ole aivan pieni asia, itsensä tunteminen ja itsensä oikein arvioiminen ja jopa tuomitseminen.
apostoli Paavali menee jopa näin pitkälle jossittelussaan:
"Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;"
1 Kor. 11: 31 KR 1938
Herramme Jeesus puhuttelee meitä vakavasti Luullaan evankeliumin sanoin:
"Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan."
Luukas 6:37 Biblia 1776
mutta ilmeisen kepeästi me tämän jutun tietenkin otamme.
eihän tuo nyt voi olla, mitä Jeesus tarkoittaa!
minuahan ei tuomita vaan olen tuomiosta vapaa, armahdettu, synnit on anteeksi.
tai muutoin olen vapaa sanaa käyttämään...
joten minä saan tuomita minkä verran tahdon, eikä minua tuomita!
minä saan sadatella toisia senkun kerkiän, eikä minulle sadatella!
mutta eihän se tietysti noin ole pyhissä Kirjoituksissa.
no, oikeastaan rupesin miettimään että mahtaako täällä enempi tuomion ääniä mistään kuulua kuin yhden mikon kirjoituksista...
no tulin siihen tulokseen, että nettiruukun Raamattupiirissä on yksi kirjoittaja, joka jatkuvasti suureen ääneen tuomitsee esikoislestadiolaisuudessa esiintyviä opetuksia ja sättii sellaisia vanhimpia ja saarnaajia, jotka eivät näihin puutu.
sitten on toisia jotka sanovat, ettei näin saisi tehdä, vaan olla hiljaa ja lähteä pois.
Jaakobin kirjeessä on kiusauksiin liittyvä kuuluisaksi tullut kohta:
Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
Jaakob 1:12-15 Biblia 1776
jospa tietäisit kuinka syvästi arvostan esikoislestadiolaista herätystä.
olen aivan sairaana, kun näen miten Perkele saa jyllätä siellä Jeesuksen omien keskellä, murstakata toivoa, sammuttaa Henkeä ja ahdistaa ihmisiä.
näen kuitenkin, että lääke on olemassa ja tarjolla jokaiselle.
se on paluuta Lukijain aikaan, paluuta Viklundilaisuuteen, paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen, paluuta ristin juurelle.
se on saarnaajia, jotka julistavat Jumalan Sanaa eivätkä ihmisten perinnäissääntöjä.
jotka kääntävät seuraväen katseen taas kohti Ristiinnaulittua, pois omista synneistä ja surkeuksista ja lasten luopumuksesta.
se on vanhimpia, jotka antavat kirkkaan Jumalan Sanan äänen kaikua Kiirunasta ja koota tämän meidän kristillisyytemme seuraajat Hyvän Paimenen luo.
kuten profeetta Isaias sanoi kauan sitetn:
"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
rakas Nimeh osoittaa minulle usein kunnioitusta tällä tavoin.
en siitä oikein tykkää, mutta ikävä kyllä hän on joskus oikeassa..
kirjoitin tuolla edellä hieman koodikieltä, joten käännän sen tähän selvyyden vuoksi:
1, se on paluuta Lukijain aikaan
Lukijat edeltävät suurta lestadiolaista kansanherätystä Lapissa. Heille oli ominaista ahkera Raamatun ja kristillisten kirjojen, Vähän katekismuksen, Svebiliuksen ja herrnhutilaisten kirjojen lukeminen.
paluu Lukijain aikaan tarkoittaa uudenlaista Raamattu herätystä, jossa pyhät Kirjoitukset tulevat taas rakkaiksi.
2. paluuta Viklundilaisuuteen,
Viklund oli erittäin hurskas ja valveutunut kristitty lapsesta asti. oikein mallikas nuorimies, jota aidosti ihailtiin käytöksensä ja hyveellisyytensä vuoksi.
Kun hän sitten herrnhutin vaikuttamana kohtasi Herran Jeesuksen ristin, se mursi hänen sydämensä, särki hänen oman hengellisyytensä ja teki hänestä ihanan herätyksen välikappaleen kauas Pohjolaan.
3. paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen,
minulla ei riittäneet sormet eikä varpaat laskemaan Purnun kirjeessä olevia viittauksia pyhään Raamattuun. Nilivaaran kirjeestä löysin yhden, ja sekin oli väärin käsitetty.
4. paluuta ristin juurelle
samaa kuin viklundilaisuus
toisin kuin joskus ajatellaan, rovasti ei tullut synkkään korpeen, jossa kuukkelit hyppelivät, villiintyneet porot karkasivat tunturiin ja kuolleen uskon papit juopottelivat pappilassa, hurskaiden viinatrokareiden ja siveellisten porttojen täyttäessä sunnuntaisin kirkon.
Jumalan Pyhä Henki oli tehnyt syvää raivausta ja kylvöä Lapin asukkaiden keskuudessa, sekä suomalaisten että saamelaisten, keskuudessa jo kauan ennen Laestadiuksen syntymistä Arjeplogissa lokakuun 1, 1800.
Erityisesti Tornio-joen laaksossa oli tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa suuria asioita.
Monet Ruotsin kirkon papit olivat saaneet olla Herran palveluksessa, Nils Viklund julistaa ihaninta sanomaa Golgatan rististä levon ja pelastuksen paikkana, hengellinen lukijaliike oli syntynyt pastori Pehr Brandellin toiminnan kautta.
varmasti sinäkin olet saanut esikoislestadiolaisuuden vuosinasi ammentaa näistä lähteistä, jotka ovat vaikuttamassa yhä lestadiolaisten saarnamiesten kautta sieltä taustalta ja osittain ohi rovastin jykevän lakihenkisen julistuksen.
miksi siis halveksia Herran elovainioita, joita Hänen valitsemansa työntekijät ovat Pohjolassa uskollisesti hoitaneet ja luoneet perustaa suurelle kansanherätykselle.
tämä lause jää puoleenväliin
"Mielestäni on paljon parempi olla avoin Totuuden Hengelle, joka antaa Jeesuksen omasta."
paljon parempi, kuin .... mitä?
mieleeni nousee jumalattomia ajatuksia kuten
"... kuin tutustua Lapin suuren herätyksen historiaan"
"... kuin lukea edesmenneiden pyhien opetuksia"
voisitko siis auttaa, ja kerto paljon parempi kuin ...mitä??
koska totuudesta on puhe, niin pyydän selvitystä tähän hämärään kohtaan.
Profeetta Jesajan kirjassa kuuluu mahtava julistus
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?"
Jesaja 43:18-19 Biblia 1776
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)