Keisari Nero

Keisari Nero teki itsemurhan 9.6.68
veistoksesta digitalisoitu kuva

Sekä Keefas että Paavali saivat surmansa keisari Neron (54-68) aikana vuonna 64 jKr.

tämä keisari kuuluu historiasta tunnettujen ihmishirviöiden kärkeen - antoi esimerkiksi tuomioistuimen teloittaa oman äitinsä.

Tacitus kertoo Neron vainojen ajalta Rooman keisarin elämäntyylistä. Ei ole ihme, että jotkut ovat ajatelleet, että Ilmestyskirjan paha luku 666 tarkoittaisi Neroa.

toisaalta marttyyrien verestä kasvoi Kristuksen kirkko.

Jeesus voitti tämän kulttuurin.

miksi esikoiset pelkäävät niin kovin maailman vievän heiltä uskon?

sen sijaan että Kristuksen johtamina rohkeasti voittaisivat maailman ja tempaisivat paljon helvetin kekäleitä sieltä taivaan iloon?


Rooman tuhoisasta tulipalosta oli sitkeä syytös itse keisaria kohtaan, että tämä olisi antanut sytyttää köyhälistön korttelin tuleen, josta se sitten levisi kauhein serauksin.

Historioitisija Tacitus kertoo, kuinka keisari ensinnäkin syytti noita kauheita rikollisia ja Juudesasta tullutta saastaa, kristittyjä (juovat ihmisen verta menoissaan).

Hän halusi myös osoittaa, kuinka rakastaa pääkaupunkia eikä tekisi sille mitään pahaa - pois se!

(kertomus viulunsoitosta palatsin parvekkeella kun kaupunki palaa on kuitenkin jäänyt kansainväliseen muistiin keisari Nerosta aina nykypäiviin asti)

Grafitti piirros Nerosta roomalaisessa seinässä
P. Castren and H. Lilius, Graffiti del Palatino II, Domus Tiberiana
Helsinki, 1970, 121, no. 3.

Viulua Nero ei voinut soittaa, koska viuluja ei Roomassa ollut vielä ainuttakaan kappaletta.


Saadakseen kansan vakuuttumaan ettei nauttinut mistään niin kuin pääkaupungista Nero järjesti julkisille paikoille juhlia ja käytti niin sanoakseni koko kaupunkia yksityisenä kotinaan.

Näistä ilonpidoista kuuluisimmat alhaisista himoistaan olivat Tigellinus nimisen miehen järjestämiä, jota kuvaan esimerkkinä, niin ettei minun tarvitse yhä uudelleen kertoa tällaisesta hurjastelusta.

Hän antoi tehdä lautan Agrippan järvelle, vieraat olivat siinä matkustajina ja lauttaa vetivät siihen köysin kiinnitetyt veneet. Nämä hinaajat olivat kullasta ja norsunluusta kimaltelevia.

Niiden miehistöt oli järjestetty iän ja häpeällisten himojen kokemuksen mukaan. Lintuja ja eläimiä oli tuotu kaukaisista maista ja suuria merieläimiä valtamerestä.

Järven rannalle oli rakennettu ilotaloja ja ne olivat täynnä ylhäisönaisia, toisella rannalla oli alastomia huoria, jotka tekivät rivoja liikkeitä ja ottivat rumia asentoja.



Pimeän tullessa kaikki ympäristön lehdot ja rakennukset kaikuivat laulusta ja loistivat kirkkaina valoista.

Nero, joka myrkytti itsensä kaikilla luvallisilla ja luvattomiolla himoilla, ei ollut jättänyt yhtään kauhistusta, mikä voisi lisätä hänen turmelukseensa.

Eräänä päivänä hän sitten itselleen avioliiton yhden kanssa tästä likaisesta laumasta, naiden Pythagoras nimisen miehen, kaikkien avioliittoon vihkimisen juhlallisuuksin.

Keisarin yllä oli morsiamen huntu, ihmiset näkivät seremonian todistjat, vihkijän, vuoteena olevan sohvan hääsoihtuineen. Kaikki oli selvästi näkyvilllä, minkä nainenkin kätkisi hääyön pimeyteen.


Tacitus Keisarien Historia 15.37



Apostoli Paavali ei siis suinkaan liiotellut kirjeessään roomalaisille, eikä kirjeen saajilla ollut ongelmaa ymmärtää, mistä Kristuksen apostoli puhuu.


He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.

Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.


Room 1:22-27 KR 1992



ja kuitenkin - jotain tässä ei pidä paikkaansa.

Jumala ei sittenkään ole täysin hylännyt heitä synteihinsä.

Apostoli Paavalin väkevä kirje Roomalaisille, jossa keisari Neron huippuunsa vetämä ihmisen syntisyys niin selvästi on nähtävissä...

juuri tämä kirje on uuden ajan airut, pelastuksen fanfaari!

maailman suurimman kristillisen kirkon päämaja on 300-luvulta asti ollut Roomassa ja keisarin sijasta kristittyä maailmaa hallitsee, isä, Papa, paavi.

paikalla, jossa apostoli Pietari, Keefas, vuodatti verensä pää alaspäin ristiinnaulittuna keisari Neron sotilaiden huviksi

seisoo maailman mahtavin kirkkorakennus, Pietarin kirkko.

että ei se ihan niin menny kuin tämän maailman ruhtinas Saatana olis tahtonut

Agrippina nuorempi (15-59) - keisari Neron äiti
poikansa lähettämä salamurhaaja surmasi hänet 19.3.59

Bene venisti, tegnis!

"Kuinka niin? Nytkö nähdään? Kuka sen rakkauden on arvollinen arvioimaan, ja millä perusteella?"
Haamul

koko tämä palsta on keskustelua Haamulin esiin nostamasta asiasta - uskovan kärsimyksistä tässä ajassa. (Kristuksen veritodistaja blogit)

koska lähtökohtana olevaa asiaa ei ole korjattu, olen siis ymmärtänyt tämän oikein.

jotta asia tulisi mahdollisimman selväksi, keksin surullisen esimerkin kristitystä, jonka perhe saa surmansa ajovirheen takia.

tällaiseen autokolarin aiheuttamaan lohduttomaan suruun sisältyy myös itsesyytös.

kyseessä ei ole nyt ihmisen arviointi!

esimerkissä Jumala itse arvioi, kuka on sinulle rakkain.


annoin sitten toisen esimerkin, tämä ei ole keksitty, vaan ainutlaatuinen dokumentti varhaisen kirkon ajalta, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on säilynyt nykypäiviin asti vainotusta kirkosta pohjois-Afrikan Karthagossa.

taaskaan ihminen ei kysy mitään.

Herra Jeesus itse on kutsunut todistajikseen nämä juuri pakanuudesta kääntyneet ihmiset, katekismuskoulun oppilaat, jotka äkisti kastettiinjäätyään viranomaisten kynsiin.

apostolinen todistus Perpetuan ja Felicitaksen ja muiden marttyyrien kohdalla on juuri tämä

kuka on sinulle rakkain?

rakastaako nuori äiti enemmän äsken syntynyttä lastaan kuin Jeesusta? kova kysymys

rakastaako tytär enemmän armasta isäänsä, joka henkensä uhalla koettaa saada lapsensa järkiinsä? kova kysymys

rakastaako ihminen enemmän omaa elämäänsä tässä ajassa, nuori aviovaimo hyvästä perheestä, kun on oma orjatarkin vai Jeesusta? kova kysymys


pyhä Perpetua saa kertoa koko kristikunnalle, "Perpetua, isäsi tytär, olenko minä sinulle rakas?"

ja koko maailmalle raikuu ihmeellinen veritodistajan sanoma

"Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät että olet minulle rakas?"

ja niin toinen vyötti tytön ja ohjasi hänet amfiteatterin hiekalle - jossa villi lehmä hänet tylsällä sarvellaan ruoskimisen jälkeen lävisti

nuori sotilas ei saanut tytöltä henkeä, joten pyhä Perpetua asetti itse tämän miekan kaulalleen.

kertomus päättyy - muuten ei näin jaloa ihmistä olisi hengiltä siellä saatu...



antamani esimerkki autokolarista on uskovalle äärimmäinen koetus

se voi aivan ymmärrettävästi päättyä myös tuon saksalaisen sukellusveneen kapteenin sanoihin "Jumala, minä tulen ja tapan sinut"

antamani esimerkki pyhästä Perpetuasta ja Felicitaksesta on taivaallinen.

tyttö, vain 22 vuotias nuori äiti, nimittäin saa itse kertoa meille kuinka Herra Jeesus hoitaa omaansa oikeusistuimessa, vankilan synkeydessä ja sitten vielä areenallakin.

tulee pikkuveljen asia kuntoon keskusteluissa Jeesuksen kanssa

tulee rintalapsen asia kuntoon äidin ja diakonien avulla

tulee selkeä tieto marttyyriudesta, joka vahvistaa sellissä lojuvia

pyhä Felicitas saa liittyä jaloon joukkoon ja hänen vastasyntynyt lapsensa adoptoidaan kristilliseen kotiin



saamme lukea ensikäden tietona juuri pakanuudesta kääntyneen ihmisen näkyjä - tämä maailma on meille outo ja pelottava ja samalla tuttu.

nuo tikapuut ovat piirtyneet syvälle sieluuni - näin koki marttyyri edessä olevat kidutukset. kulje tarkasti, katso vain ylöspäin.

ihmeellistä on tuo aistien väkevyys - hyvä maku suussa näyn jälkeen, voimakas kukkien tuoksu näyn jälkeen

ja kuinka nämä visiot vahvistivat pimeydessä julmaa kuolemaa odottavia

he olivat pelottomia

miksi?

koska Herra Jeesus heitä vahvisti niinkuin vain Hän osaa


sama olisi tuon kuvittelemani varomattoman autoilijan kohtalo Jeesuksen käsissä

Puolustaja (teit kyllä ajovirheen talvisella Tiirismaan tiellä)

Lohduttaja (sinä ja perheesi olette Jumalan omia, todellinen elämä ei ole täällä vaan siellä on kotisi - he odottavat sinua)



niin koskettava on pyhän Perpetuan näky siitä, mitä siellä ylhäällä on

ei Ilmestyskirjan valtaisa päätähuimaava pyhien joukko, joka musertaisi yksilön ihmisten mereen

vaan nuo rakkaat sanat yksinkertaisesti lammasta lypsävältä paimenelta

Bene venisti, tegnis!

ja Hän nostaa katseensa tähän ihmiseen, kutsuu luokseen syömän hieman lampaan juustoa.

ja tuhatpäinen valkopukuisten joukko siinä ympärillä sanoo Aamen!

tämä on niin vaatimatonta, yksinkertaista ja sydämellistä vieraanvaraisuutta taivaaseen saapuvalle Vivia Perpetualle, joka tunnetaan ja toivotetaan tervetulleeksi yksilönä ja Jeesus tahtoo nälkäiselle antaa hieman murkinaa.

niinkuin siellä Tiberiaan järven rannalla oli laittanut hieman kalaa vartaassa.



toivon että onnistumme yhteisvoimin saamaan Perpetuaan ja Felicitaksen kertomuksen Nettiruukun kirjastoon englantilaisesta laitoksesta suomennettuna - ja tietysti vielä mieluummin sen alkukielestä latinasta.

tietääkseni tätä kristikunnan helmiin kuuluvaa autenttista dokumenttia ei ole suomennettu, mutta jos tiedät että on, olisi hyvä siitä kuulla.

pyhien marttyyrien veritodistus on siellä niin aidosti ja alkuperäisesti ja koskettavasti esillä ilman mitään pyhimysten palvontaa ja luita.

kaikkien suurten kirkkojen pyhimyskalentereissa pyhä Perpetuas ja Felicitas ovat kunnia paikalla seitsemän naisen joukossa, vain Neitsyt Marialle annetaan korkeampi arvo niissä.

myös luterilaisessa pyhien kalenterissa 7. maaliskuuta on pyhän Perpetuaan ja Felicitaksen muistopäivä.

Rooman täysin unohdetun keisari Getan synttärit ovat saaneet toisen sisällön!



lyhykäisesti siis

apostolien ensimmäinen todistus on ylösnousemus

heidän todistuksensa on ainoa linkki meidän ja ylösnousemuksen välillä eikä se totisesti ole tieteellisesti vedenpitävä!

jotkut uskovat apostolien todistuksen, toiset eivät


apostolien toinen todistus on "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?"

tietääkseni kaikki Jeesuksen seuraajat, ne kaksitoist - ehkä Johannesta lukuunottamatta - sekä Paavali antoivat myös tämän toisen todistuksen.


Jeesus kysyy meiltä samaa.

joku joutuu tähän kysymyksen vastaamaan pohjia myöten synnin, perkeleen ja kuoleman kynsissä.

onko tosiaan tämä maailma ja sen ihmiset meille rakkaampia, kuin se toisen maailman ääni?

kristitty on toisen maailman kansalainen

se tekee kipeää, tämä vanhan ihmisen kuolema

vaatii hiukka uskoa antaa se toinen apostolinen tunnustus, näkymätön, todistamaton, tuonpuoleinen ylösnoussut - rakkaampi kuin kaikki tämä näkyvä ilo ja onni ja kukkketojen kauneus



usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut



joo - mistä mihin?

aikamme kirkko, aikamme esikoiset, korostavat "parempaan elämään ajassa, ja sitten kerran kuoleman jälkeen taivaan kotiin"

kristillisyyden tarkoitus on usein ihmiselle tämän ajallisen elämän kruunaaminen hengellisillä aarteilla ja sisäisellä armolla ja kauneudella

tiukkaa tekee, kun Jeesus sanoo "rakastatko sinä minua" viemällä ajallisen turvan ja rakkauden kohteet pois.



Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.

Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina.

Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.



Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota.

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.

Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.

Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.

Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.


apostoli Paavali;

Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen.

Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.

Emme me ryhdy taas suosittelemaan itseämme teille.

Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä.

Jos olemmekin olleet suunniltamme, se on tapahtunut Jumalan tähden.

Jos taas esiinnymme hillitysti, teemme niin teidän tähtenne, sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä.

Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet.

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

2 Kor 5:1-15 KR 1992



pyhä apostoli Paavali, Herran valitsema ase meidän pakanoiden pelastamiseksi, kirjoittaa

että emme enää eläisi itsellemme, vaan Hänelle


toiset todistavat Jeesuksesta suullaan, sanoillaan, teoillaan, katseellaan, elämällään, uskollaan joka kestää myös äärimmäisten kärsimysten kohdatessa, koska Herra Jeesus on sen uskon voimallinen pitämään yllä.

toiset todistavat Jeesuksesta kuolemallaan.

heille ei mikään tässä maailmassa ollut rakkaampaa kuin Herra Jeesus ja he todistivat sen antamalla henkensä mieluummin kuin kiroamalla Jeesustaan ja kumartamalla lohikäärmettä.

pelkäämättä, nuori äiti, Perpetua, astui lohikäärmeen päälle

ja hän koki, että lohikäärme pelkäsi häntä!

Amen, Halleluja

Jeesuksen nimessä ja veressä meillä totisesti on voitto Saatanasta ja tästä maailmasta ja synnistä ja lihastamme ja kuolemasta.

vaan ennenkuin ihan rupeat hihhuloimaan pyhien marttyyrien kanssa, jotka ovat jo voittaneet, muistathan että Jeesus voi koetella uskoasi, oletko tosissasi

siitä on vitsit vähissä.



Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie

Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo

Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan


Kari Tapio lauloi tämän Valoa päin konsertissa vuonna 1999. Esitys on upea sille, joka pitää amerikkalaisesta country gospel musiikin tyylistä

Perpetuan näky

Perpetua kertoo itse näystään vankilassa näin (historiantutkijat pitävät tekstiä todennäköisesti Perpetuan omana kertomuksena). Elämme siis Herran vuotta 203, olemme pohjois-Afrikassa Karthagossa.

Keisari Getuksen syntymäpäivä lähestyy, 7.3. ja näissä Perpetua ystävineen sitten heitetään villieläimien raadeltavaksi ja lopulta mestataan miekalla.

Naisten kimppuun käy erityisen hurja villi lehmä, jonka sarvi tunkeutuu 22 vuotiaan tytön luiden väliin aiheuttaen suurta tuskaa.

näky on vankilassa ja vielä ei ole aivan varmaa, kuinka näille riparilaisille tulee käymään. (katekismuskoulussa ja äsken kastettuja vastoin Rooman lakeja)

Silloin veljeni sanoi "Rakas sisareni, olet jo saanut suuren arvon ja saat pyytää näkyä, niin että tiedämme päättyykö tämä kärsimykseen vai pääsemmekö tästä. Ja tiesin, että minulle on annettu etuoikeus keskustella Herran kanssa, jonka hyvyyden olin saanut kokea niin suurena, rohkeasti lupasin veljelleni ja sanoin "huomenna kerron sinulle".

Ja minä pyysin, ja tämä näytettiin minulle.

Näin kultaiset tikapuut, jotka ulottuivat ihmeellisen korkealle aina taivaaseen asti, mutta ne olivat niin kapeat, että vain yksi henkilö saattoi kerrallaan nousta niitä.

Tikkaiden sivuun oli joka paikkaan kiinnitetty kaikenlaisia rautaisia aseita. Siellä oli miekkoja, keihäitä, koukkuja, tikareita, niin että jos joku ei nouse varoen ja katsoen vain ylöspäin, raudat repisivät hänet ja hänen lihansa jäisi rautakoukkuihin.

Tikkaiden juurella oli vaanimassa ihmeellisen suuri lohikäärme, odottaen ketä tahansa lähestyväksi ja pelottaen heidät nousemasta tikapuille.

Saturus nousi ensimmäisenä, joka oli itse antautunut viranomaisille, koska hän ei ollut paikalla, kun meidät vangittiin. Hän nousi portaiden huipulle ja kääntyi minua kohden ja sanoi "Perpetua, minä odotan sinua, varo ettei lohikäärme pure sinua!"

Minä sanoin "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, se ei vahingoita minua!"

Se nosti päänsä hitaasti tikkaiden alapuolella ikäänkuin peläten minua, ja kun astuin alimmalle puolapuulle, astuin samalla sen pään päälle.

Nousin ylös asti ja siellä näin valtavan puutarhan. Puutarhan keskellä istui kookas valkopartainen mies paimenen puvussa, lypsäen lammasta. Hänen lähellään seisoi monia tuhansia valkopukuisia.

Hän kohotti päätään, katsoi minuun ja sanoi "Olet hyvin tervetullut, tytär!"

Hän kutsui minua luokseen ja antoi minulle juustoa, jota oli lypsämässä, se oli kuin pieni kakku.

Otin sen vastaan kahta kättäni yhdessä pitäen ja söin kakun. Kaikki ympärilläni olevat sanoivat Aamen!

Heräsin tähän ääneen tuntien suussani vielä niin hyvän maun, jota en osaa edes kuvata.


Kerroin tämän näyn heti veljelleni, ja ymmärsimme, että edessämme oli oleva kärsimyksen tie.

Heitimme kaiken toivon tästä maailmasta.

MikkoL:
koko teksti on luettavissa latinaksi, kreikaksi ja englanniksi tällä sivulla

Kristuksen veritodistaja (2)

Perpetua ja Felicitas
Ikonissa molemmat kuvattu tummaihoisina

Hän sanoi hänelle kolmannen kerran:

"Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"

Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle:

"Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas".

Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.


Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."


Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.

Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".


Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?"


Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle:
"Herra, kuinka sitten tämän käy?"


Jeesus sanoi hänelle:
"Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."

Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"

Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Joh 21:21-24 KR 1938



Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa on monenlaista todistamista.

vakaata todistamista, totisesti totisesti.

ja millaisella kuolemalla Simon Johanneksen poika, Keefas, on kirkastava Jumalaa

ja käykö samoin tälle opetuslapselle, joka on Jeesukselle kaikkein rakkain.

(jännä juttu, että Jeesuksen rakkaus vaihtelee omiaan kohtaan! olen tästä saanut muualtakin kokemuksia ja kuulla - Jeesus rakastaa joitan omiaan enemmän kuin toisia omiaan)


Pietarin kohdalla kerrassaan kyseli, rakastaako tämä Häntä ollenkaan?

ja kerran "tahdotteko tekin mennä pois?"


nimimerkki Haamul kirjoittaa tästä toisesta apostolisesta todistuksesta

onko Jeesus rakas sinulle?

jos on, pystyt hymyilemään kyynelten läpi

ymmärrän että Haamul kokee tämän ehkä ihmisen sisäisenä vaatimuksena, ja mahdollisesti "lohduttavien" Jobin ystävien arvostelunakin:

"jos uskoisit oikein Jeesukseen, jos Jeesus asuu sydämessäsi, jos olet uskova, niin synkimmässä hetkessäkin, kun kaikki on pimeää, uskossa kuitenkin voit hymyillä kirkkain silmin"

ja Haamul sanoo, että kristitty saa itkeä lohduttomasti pimeydessä, ilman mitään vaatimusta uskoa ja hymyillä.

(jos olen väärin käsittänyt, niin varmaan korjaat)


tuolla aiemmalla palstalla kerroin Pietarista, joka kyllä rakasti oman todistuksensa sanojen mukaan Jeesusta.

ihan kolme kertaa sitä sai koko nimellään (joka vain tässä mainitaan UTssa) niin Herralle ihan itse kertoa siellä Kinneretin järven rannalla kirkkaassa aamussa.

ja tosipaikan tullen, kun piti valita vanhukisen rauhallinen elämä tai tuskallinen kuolema telottajien kädessä, Pietari valitsi vanhuksen rauhallisen elämän.

tuskin monikaan meistä häntä siitä moittii tai tuomitsee, ymmärrämme, että rajansa on rakkaudellakin.

"Herra, miksi tämä tapahtui minulle tai hänelle. minä vihaan sinua"

"minä tulen taivaaseen ja tapan sinut, Jumala"

kuten kertoo viimeisillä sivuillaan tuo varsin voimakas kirja saksalaisesta sukellusveneestä - syvyyspommi on osunut, ringissä keinuvat valtameren autioilla aavoilla ilman toivoa pelastuksesta, yksi toisensa jälkeen kuolee, lokit jo tulevat syömään silmiä...

hidasta kidutusta. "minä tulen ja tapan sinut, Jumala" hän sanoo.



tuo saksalainen meriupseeri ei mielestäni edusta kertomuksellaan niinkään meidän ihmisten pahuutta, kuin äärimmäisessä tuskassa olevan ihmisen aitoa vihaa Jumalaa kohtaan, joka tällaisen kohtalon ihmiselle sallii.

toki se kertoo jotain ihmisen tilasta...

Job ei vihaa Jumalaa mutta hän syyttää Jumalaa, että tämä on tehnyt häntä kohtaan väärin.

Jumala myöntää, että Job puhuu totta.



Kristityt naiset, Perpetua ja Felicitas, ovat ainutlaatuisessa asemassa Kristuksen kirkon pitkässä muistissa.

Meille on mitä ilmeisimmin nimittäin säilynyt tämän 22 vuotiaan karthagolaisen naisen, Perpetuan, omaa kertomusta hänen ja hänen 8 kk raskaana olevan orjansa vankeudesta ja sitten silminnäkijän kuvaus Perpetuan, Felicitaan ja muiden heidän kanssaan surmattujen veritodistajien kuolemasta.

Perpetua antaa meille siis ensikäden tietoa siitä, miten Jeesus Kristus hoitaa todistajiaan.

muistamme, kuinka Stefanus kuollessaan näkee taivaat auenneena ja Jeesuksen seisomassa Isän luona.

Tilanne, ensimmäinen veritodistaja, on niin tärkeä, että Jeesus on noussut valtaistuimeltaan aivankuin kunnioituksesta tai jännityksesetä seisomaan.



Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.

Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.

Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!"

Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa.

He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan.

Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi:

"Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni."

Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!"

Sen sanottuaan hän nukkui pois.

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

Apt 7:54-8:1 KR 1992


Mites Herra hoiteli Tapania?

no - kaveria raahattiin läpi kaupungin pitkin Jerusalemin kivisiä katuja ulos, ettei verta vuodatettaisi leirissä.

ei oikein mukava matka miehelle.

saattoi aistia hieman negatiivista ilmapiiriä siinä.


panemme merkille myös, että Apostolien teot ei kerro kivittäjien laittaneen vaatteensa Saulin jalkojen luo vahdittavaksi (näin olen aina lukenut ennen...)

vaan todistajien

marturon - tämmöisiäkin todistajia on, miksi viittansa riisuivat elleivät tappaakseen Tapanin?



kaameassa tilassa tuomarien ja raadin edessä Stefanoksesta pidettiin huoli

kuten Jeesus oli elinaikanaan luvannut, Tapani ei ollut yksin vaan Pyhä Henki puhui hänen kauttaan, antoi sanat.

tosin vaikutus ei ollut kovin pyhä - raivostuivat, kiristelivät hampaitaan sen sijaan että olisivat vaistonneet, missä Hengessä tämä todistaja puhuu.

"Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te, vaan Pyhä Henki."
Mk 13:11

Jeesus piti lupauksestaan kiinni, kun Stefanus seisoi tuomioistuimen edessä

ja sen verran ukkelit hikeentyivät, etteivät antaneet roomalaisten käsiin "ei ole lupa ketään tappaa" vaan lynkkasivat sen siliän tien Tapanin

Pyhän Hengen vaikuttama puhe on tehokasta - vaan ei saa aina odotettua vastaanottoa...


Herra itse piti Stefanuksestansa huolen - ei ollu siellä ihmistä apuna.

näynkin antoi melkoisen.

rukous vihollisen ja surmaajan puolesta huulillaan - Jeesuksen esimerkin mukaan - hän nukkui pois.

näin kauniisti Apostolien teot sanoo -

"Sen sanottuaan hän nukkui pois."

κοιμάω
koimao

nukkua syvään, kuolla

sana "kooma" tulee tästä



palataan nyt tähän "hymyyn kyynelten keskellä"

ajatellaan eli kuvitellaan uskovaa perheen isää, joka talvipakkasella iloisesti vie perhettään laskettelemaan vaikkapa sinne Lahden Tiirismaalle päin.

no hidas traktori edessä, ohitanpa tuon - vaan ei näe, ei huomaa, aurinko kilottaa, liukkaassa tiessä ura, mikä lie.

kun hän sitten joskus herää Lahden keskussairaalassa saa kuulla äitee ja kolme lasta ovat ruumishuoneella.

tähän kun sitten saapuisi joku uskova ystävä kertomaan, että näin Jeesus koettelee kuka on sinulle rakkain.

ei varmaan olisi paikallaan sanoa "hymyile kyynelten keskellä"

vaan pikemmin itkeä itkevän kanssa.


uskovan miehen elämä murskaantui ajovirheen takia, jonka enkelit olisivat voineet estää.

nyt nähdään, rakastaako hän Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken.

nyt nähdään, rakastavatko ystävät ja omaiset tätä kuviteltua kuskiamme kuin itseään.


saamme siis seurata aivan lähikuvassa tuon nuoren naisen Perpetuan (181-7.3.203) vaiheita.

Hänen äitinsä oli harras kristitty ja isänsä pakana. Aviomiehestään emme tiedä kaiketi, mutta Perpetua oli juuri synnyttänyt lapsen.

Keisari Septimus Severuksen ankara kielto, että ei saa kääntyä kristinuskoon eikä juutalaisuuteen, koski uusia käännynnäisiä.

Koko kateksimuskoulu, jossa oli viisi oppilasta - jäi näin viranomaisten käsiin: Perpetua ja orjattarensa Felicita, orjatar Revocatus, sekä kaksi vapaata miestä, Saturninus ja Secundilus.

Vankien joukkoon liittyi vapaaehtoisena pian Saturus niminen mies, joka lienee ollut heidän opettajansa - katekeetta kuten Juhani Raattamaa ja Erkki Antti Juhonpieti.



Jeesus antoi todella koetella näiden omiensa rakautta.

he kaikki saivat kasteen vankeuden aikana, vaikka ei ihan koko kurssia oltu keritty käydä läpi. oli heilel suotu tämmöinen täydennyskoulutus, mitä merkitsee "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken"

Perpetua oli synnyttänyt juuri lapsen ja oli imettänyt poikaansa, kun vankilaan vietiin.

- kysymys oli, rakastatko tätä vastasyntynyttä suloista poikaasi enemmän kuin minua.

melko raaka kysymys nuorelle äidille Jeesukselta.

ei olis Perpetuan tarttenu kun kieltää Jeesus, uhrata pakanajumalille ja kaikki olisi ollut hyvin.

- Perpetua vastasi "minä rakastan Jeesusta enemmän kuin omaa lastani"

ja niin hänen äitinsä onnistui kahden diakonin avulla järjestämään, että lapsi tuotiin äidille ja hän sai pitää tätä luonaan vankilassa ja imettää. "on kuin vankilasta olisi tullut minulle palatsi" onnellinen Perpetua kertoo meille.



Felitsia orjattaren huoli oli toisinpäin.

hän oli 8 kk raskaana ja laki kielsi telottamasta lasta odottavaa äitiä.

"enkä minä saakaan kuolla Jeesukseni tähden" tyttö suri.

Jeesus hoiteli orjattaren asian.

Tosin aika nipakasti.

Vankeuden jälkeen ja vain kaksi päivää ennen noita sotilaallisia kisoja, jossa nämä kristityt heitettäisiin villieläinten raadeltaviksi, Felicitas synnytti terveen lapsen.

kristitty nainen otti tämän pienokaisen hoitoonsa!

ja äiti sai odottamansa etuoikeuden käydä julmaan kuolemaan emäntänsä ja ystäviensä kanssa Jeesuksen pyhän nimen tähden.


2. "Rakastatko omaa isääsi enemmän kuin minua" Jeesus kysyi

oikeudenkäynnin alettua pakanuudessa elävä isä oli tullut monta kertaa oikeussaliin saadakseen rakkaan tyttärensä järkiinsä.

kun mikään ei auttanut, isän pyynnöt ja rukoukset, isä tuli sinne Perpetuan vastasyntynyt lapsi sylissään.

"katso nyt mistä on kysymys" hän näin viestitti, varmaan itsekin aivan kyynelet silmissä.

ja kun tytär ei taipunut Jeesusta kieltämään, tilanne meni sellaiseksi, että epätoivoinen isä ajettiin oikeussalista ruoskan iskuin ulos.

oli siinä tyttärellä kestämistä.

(emme tiedä kuinka isälle kävi myöhemmin, mutta tekis mieli sanoa että minä vannon kautta kiven ja kannon että isä tuli myös Jeesuksen hoitamaksi - äitihän oli kristitty ja sai tuon lapsen tuotua sinne vankeuteen)



kuka tietää, saattavat Perpetua, isänsä ja äitinsä ja tuosta tyttären lapsesta kasvanut ihminen taivaasta katsella, kun yksi näistä kirjoittaa ja toiset lukevat... 1800 vuotta sitten tapahtuneista asioista.

tai on heillä ehkä parempaakin tekemistä siellä!


Herra Jeesus hoiteli tyttöä siellä Karthagon vankilassa myös muilla tavoin.

nuoren Perpetuan syvä suru oli hänen oma veljensä, Dinocrates.

Veli oli kärsinyt jostain vakavasta sairaudesta ja kuollut seitsemän vuoden iässä kastamattomana pakanana. Tämä muisto satutti tytön sydäntä ja oli syvälle käyvä hengellinen suru.

Ja niin Herra antoi hänen nähdä näyn. Perpetua kertoo itse tästä unesta, jossa hän näkee veljensä synkässä ja pimeässä paikassa kauheasti tautinsa runtelemana.

Minkäs teet. Poika on kuollut. Näky on synkkä.

no - Perpetua ei voinut synkässä vankilassa tehdä paljoa - hän rukoili.

Herra antoi tytön nähdä toisen vision - nyt Dinocrates oli terve ja iloinen ja koko taudista oli jäljellä vain arpi.



Tästä Perpetuan veljestä tuli muuten sen ajan nettiruukussa riitaa.

Monet sanoivat Karthagon piispalle Augustinukselle "katso nyt, Jeesus pelasti kastamattomana kuolleen Dinocrateksen"

tiukka paikka Aukustille, joka selittää meille kaikille kuinka kastamattomana kuollut lapsi joutuu väistämättä kadotukseen.

(tätä Augustinuksen opetusta ei yksikään kirkko ole näin omaksunut, eivät katoliset, eivät ortodoksit, eivät luterilaiset)

mutta Aguustinus oli viisas mies ja keksi ratkaisun Perpetuan pikkuveljen ongelmaan: varmaan äiti oli salaa hänet vauvana kastattanut, ja poika oli sitten joutunut pakanuuden teille...


ei kukaan ole niin viisas kuin ihminen.. vai onko, Erikson?

Augstinus eli 400 luvun vaihteessa eli lähes 200 vuotta Perpetuan marttyyriuden jälkeen.


vankeus oli ankaraa ja yksi riparilaisista, Secundulus, kuoli selliin pääsemättä osallisesksi ystäviensä kanssa veritodistajan julkisesta kuolemasta.

hiljainen kuolema sellissä pantiin kyllä merkille taivaassa ja Secundulus kuuluu kirkon muistossa tähän Karthagon marttyyrien jaloon joukkoon, vaikka ei areenalla kuollutkaan.



Jeesus hoiteli tytärtään putkassa.

Perpetualla sai nähdä muutaman vision vielä, jotka valmistivat ja vahvistivat häntä tulevaan koetukseen.

sanoisin noin leppoisasti, että roomalaisessa sirkuksessa surmatuksi tuleminen ei ollut kovin iisi juttu.

saatamme muuten kauhistella että olipa ne sen ajan ihmiset hirveitä ja julmia.

emme me ole sen kummempia.

ajatellaan että anti-kristuksen aikana olisi Hesarissa puolensivun ilmoitus, että Helsingin vanhalla stadionilla uhrataan Jumalalle 13 kristittyä, jotka kärähtivät Raamatun lukemisesta ja veisuusta Leppävaarassa. Liput ovat 13 sen ajan rahaa.

eiköhän tuo tulevaisuuden suomalainen rientäisi kiirehtimään lippuja ostamaan, jos niitä vielä olis jäjlellä?



Vaikka prokuraattorilla oli hauska nimi Hilarianus - (englannin hilarious, hauska) - tuomio tulla villieläinten raatelemaksi oli vähemmän hauska.

Herra antoi Perpetuaan nähdä näyn, jossa tämä taistelee julman egyptiläisen sotilaan kanssa. Tyttö ymmärsi sen siten, että hän ei joudu vain eläinten keskelle vaan taisteluun itse Saatanan kanssa.

Tiedämme sotilaskisojen ajankohdan, koska ne järjestettiin keisari Getan syntymäpäivänä 7. maaliskuuta.

vangit vietiin putkasta odottamaan kuolemaansa areenan luona olevaan vankilaan.


Jeesus antaa Perpetualle vielä näyn siellä kun ollaan jo ihan lähellä ja tiikerien ja leijonien ja härkien örinä öisin kuuluu uhrien korviin.

Näky on varsin vaikuttava - hän näkee hyvin hankalat tikapuut, jotka nousevat taivaaseen. Niiden juurella on käärme, joka koettaa estää kristittyjä pääsemästä näille tikkaille. Näky vahvistaa Perpetuaa ja varmaan hän jakoi sen samaa kohtaloa odottavien uskovien sisartensa ja veljiensä kanssa.



tahdon korostaa näitä näkyjä ja tapahtumia sen tähden, että niissä meillä on alkuperäistä aitoa kertomusta siitä, mitä veritodistajana oleminen merkitsi.

todellakin, Jeesuksen todistuksen tähden meni aivan kaikki, ja melko rajulla tavalla vielä maailman nauraessa ja pilkatessa.

voima "hymyillä kyynelten keskellä" ei tullut heistä itsestään.

roomalainen yleisö oli tottunut näkemään kidutusta ja kuolemaa ja moni ehkä itsekin sitä joutunut kokemaan.

Rooman oikeudessahan ei kidutettu vain syytettyjä vaan mahdollisesti myös todistajia, että kipua aiheuttaen nähtäisiin puhuvatko totta.

ja tämä paatunut, paljon nähnyt yleisö ei voinut kuin hämmästyä sitä tyyneyttä, sitä suorastaan iloa ja voimaa, jolla nämä kristityt menivät kovaan kuolemaan.

tästä on kyse tänään myös, kun Jeesus kysyy

"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?"



Niin se hetki sitten koitti ja Perpetua, Felicitas, Revocatus, Saturnina ja heidän opettajansa Saturus kuljetettiin amfiteatterin areenalle.

yleisö tahtoi heti verta kentälle, keisarin synttäreille oli tullut paljon populaa, ja porukan huutojen vaatimuksesta kaikki viisi ihmistä ruoskittiin.

se ei ollut mitään pientä piiskaamista koivuniemen herralla.

kristittyjen miesten kimppuun usutettiin villisika, karhu ja leopardi.

kolmen naisen, Perpetuan, Felicitaksen ja Revocatuksen, tappajaksi lähettiin villi lehmä.

eläimet eivät saaneet heitä hengiltä.

kansan huviksi raadellut ruoskitut kristityt antoivat toisilleen "moikka do" suudelman ja heidät lopetettiin miekalla.

Perpetua sai kokea kyllä tuskaa, lehmän sarvi tunkeutui hänen luidensa väliin, niin että hän kiljaisi kivusta, ja kokematon sotilas ei meinannut saada hänen päätään heti niskasta irti miekalla.

ruumiit annettiin omaisille haudattaviksi.



"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."
Ylösnoussut Jeesus
aterialla Jerusalemissa


Herra Jeesus on varsinainen "goldfinger"

kun hän koskettaa ihmisen elämää, tapahtuu ihmeellisiä asioita ja murtuneet, särkyneet, taittuvat ruoot, suitsuavat kynttilät, syntiset, ne jotka eivät ole mitään

ajatteles nyt

Kidronin laakson kaunein monumentti tänään on aamuauringossa ihanasti kilmaltelevat Maria Magdalenan moskovalaisen kirkon kultaiset sipulikupolit.

millainen muistomerkki syntiselle naiselle.

nuori karthagolainen äsken kääntynyt tyttö ja hänen mitätön raskaana ollut orjattarensa Felicitas

Afrikan suurin kirkkorakennus tehtiin heidän haudalleen - pyhän Perpetuaan ja pyhän Felicitaksen Basilica Maior!

onneton teloitettu ryöväri - suoraan paratiisiin!



voisimme sanoa

Herra Jeesus vaatii pikkusen paljon:

"rakastatko sinä minua?"


voisimme sanoa

kukaan ei voi mitata sitä kaikkea, mitä Hän antaa.

Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika


aikamoinen sulhanen morsiamelleen



siihen meille annetaan Pyhän Hengen voima korkeudesta

kertomaan Jeesuksesta

ei vain opettamaan, julistamaan, saarnaamaan, lukemaan

vaan todistamaan

sairaalassa, kuoleman lähestyessä, terveenä ja iloisena, koulussa ja kotona, aina maailman ääriä myöten

joskus joku saa tämän suuren kunnian todistaa Jeesuksesta omalla verellään ja antaa vastauksen

"rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"

Virsi 141
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.

Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.

Säk. 1–4 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. ja säk. 5 komitea 1937.

Kristuksen veritodistaja

Via Appia -Quo Vadis tie

"kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka"
Apt 1:8 KR 1938

Ylösnoussut Jeesus ilmoitti näin Jerusalemissa istuessaan aterialla opetuslastensa kanssa - ei enää suljettujen ovien takana.

"Tulette olemaan minun todistajiani" - kreikan martus, todistaja.

Apostolit ovat ainoa, ainutlaatuinen ja tärkein ylösnousemuksen todistajien joukko.

Meillä ei ole mitään muuta todistetta siitä, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista, kuin apostolinen todistus.

se ei kaikkia vakuuta, joten Pyhä Henki vahvistaa sanan merkeillä, ihmeillä ja tunnusteoilla.

silti kaikki eivät usko

jotkut Tuomaat saavat eritysikohtelun Herralta ja uskovat - jotkut jäävät epäuskoonsa.

ei ole helppo uskoa, että joku kuollut ihminen heräisi eloon.



miksi Kristus käyttää tämmöstä tekniikkaa - valitsee pienen porukan, 12 niitä taisi olla - kulkee pari kolme vuotta heidän kanssaan pitkin Pyhän maan pölyisiä ja kivisiä roomalaisia teitä.

ja sitten ilmoittaa hyvin pienelle porukalle, että Hän elää. (tosin ruumiistaan eivät haudasta löytäneet vaikka kuinka etsivät, niin että panivat liikkeelle valeen että ruumis on varastettu yöllä. tästä syystä kai Matteus lisää roomalaiset vartijatkin sinne?)

miksi tällalinen tekniikka?

miksi Hän ei maanantaina aamupäivällä noussut temppelinharjalle, katsonut kaupungin kansaa ja sanonut

"te tapoitte minut mutta katsokaa, minun isäni Israelin Jumala herätti minut kuolleista"

miksi tämän viestin Jerusalemin asukkaille kertoi sen sijaan tavallinen ihminen, Stefanus, ja pääsi hänkin sen kiitoksena hengestään?

oishan kuolleen miehen julkinen ilmestyminen ollut aika lailla vahvempi juttu kuin yksi stehvanus.



Pietari, valittu ase, apostoli Jumalan armosta, Ylösnousseen todistaja, kertoo juuri tästä itse.

Pietarin puhe Pyhässä Hengessä on se Ylösnousseen julkinen ilmestyminen maanantaina aamulla!

Herra puhuu Israelin kansalle sen keskuudesta valitsemiensa ja kouluttamiensa omiensa kautta - ihmisen suulla, lihaa ja verta:


Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä

- ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut,

meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista.

Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi.

Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.


Apt 10:39-43 KR 1992


Apostolin todistus siitä, että uskova saa synnit anteeksi Jeesuksen nimen voimasta

- ovat roomalaisen ei-juutalaisen Korneliuksen kotoa

Jerusalemin Pyhän Hengen vaikuttama apostolinen todistus on aikaisemmin:



Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä:

"Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:

Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette -- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti*.

Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu ...

Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon!

Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies.

Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte.



Tämän Jeesuksen te surmasitte.

Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.

Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan, sillä Daavid sanoo hänestä ...



Veljeni,
kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme.

(Daavidin hauta Jerusalemissa tunnettiin - nykyään ei tiedetä, missä se on)

Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä.

Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen.

Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.


Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.

Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.

Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo...

Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi -- tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.


Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

"Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"

Pietari vastasi:
"Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.

Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti:

"Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana."

Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.



tällainen on sanoma, jota valittu ja koulutettu ylösnousemuksen todistaja, apostoli Pietari, Kallio, julistaa "maanantaina aamulla" eli ylösnousemuksen jälkeen - menihän siinä enempi päiviä, joku viikkokin ennenkuin helluntai tuli.

tässä apostoli julistaa Raamatun Sanaan vedoten ja sanomansa on nyt Johannes Kastajan sanoma

muutettuna



Johannes Kastaja evankeliumien alussa, edelläkävijä, julistaa parannusta ja kastaa - kertoen jälkeensä tulevasta, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.

Apostoli Pietari julistaa parannusta ja kastetta - kertoen että Hän on tullut.


voimme tämän saarnan sisällöstä ymmärtää, miksi Herra Jeesus valitsi toisen taktiikan, strategian.

semmonen Ylösnousseen jatkuva näyttäytyminen sukupolvesta toiseen ympäri maailmaa johtaisi aivan toisenlaiseen hengellisyyteen ja pakkouskoon.

nyt Galilean kalastajien hutera todistus antaa mahdollisuuden epäillä - ei ole pakko uskoa.

mutta toinenkin syy löytyy.

Pietarin sanoma sisältää melkoisen määrän opetusta, Kirjoitusten tuntemista, kristillisen opin perusteita kasteesta ja muusta.

kyse ei ole hetken hurauksesta, vaan pitkäaikaisesta projektista ihmisen elämässä.

Kristikunnassa tämä prosessi tavallisesti alkaa syntymästä ja lapsikasteesta ja päättyy kristillisiin hautajaisiin. ennemmin tai myöhemmin, niille siis, joille se suodaan.


Veljet,

minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.


Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:

että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

ja että hänet haudattiin

ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,


ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.


Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.


Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.


Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.

Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.



Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.

Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista ...


(juu, sitä saarnataan siellä, missä apostolinen usko on voimassaan)

1 Kor 15:1-12 KR 1938


näin apostoli Paavali - Kristuksen ylösnousemuksen todistaja


olet ehkä saanut opiskella Uuden testamentin historiaa ja tutkimusta, ehkä papiksi ehkä saarnaajaksi valmistuessasi tai muuten kiinnostuksesta.

sinua voi häiritä se tieto, että kaikki mitä evankeliumeissa ja Apostolien teoissa on kirjoitettuna Jeesuksesta tulee ikään kuin useamman kerrostuman läpi.

hyvin vähän on "aitoja Jeesuksen sanoja" - kaikki tulee siellä meille alkuseurakunnan perinteen ja evankelistojen kirjailijan taitojen kautta.

tämä antaa Uuden testamentin tietelliselle tutkimukselle niin tavattoman suuren mielenkiinnon ja kiinnostavuuden, kuinka rikkaan ja monipuolisen kuvan saammekaan tuosta ajasta, kun tunkeudumme kirjallisuustutkimuksen, historiatutkimuksen ja suullisen perinteenkin tutkimisen kautta evankeliumeihin ja Apostolien tekoihin.

mutta missä varmuus siitä, että annettu kuva ja todistus on alkuperäinen - eikä ihmisten keksimää legendaa ja jumalihmisen kuvailua, lörpottelyä?

millainen oli oikeasti apostolinen todistus - jos epäilemme että Luukas pistää vähän omiaan Pietarin suuhun?


rauhotu, rakas Lotta - kyllä se on totta!

tämä tyyppi - apostoli Paavali - on ajettu tieteen kaikkein ankarimman kriittisen lihamyllyn läpi, joka ei jätä yhtään kiveä kääntämättä, yhtään epäilyä herättämättä, yhtään vastalausetta kuulematta.

tämän hetken modernin tieteellisen kriittisen akateemisen tutkimuksen yhtenäinen todistus on -

Ensimmäinen Korinttilaiskirje on aito Paavalin kirje - se on hänen itsensä kirjoittama (paitsi jos oli kirjuri apuna, sanelema)

on tieteellinen tosiasia, että 1 Kor on autenttinen Paavalin kirje.

sitä ei tietääkseni monikaan vakavasti otettava Uuden testamentin tutkija nykyään kiellä.



sinulla ei nyt ole nauhoitettua äänitettä tai videota, jossa Paavali kertoo asiasta. (niitä katsos ei ollut keksitty roomalaisaikana, eikä sähköstä tai magnetismista tiedetty juuri höykäsen pöläystä)

sinulla on tieteellisellä varmuudella aidoksi todistettu alkuperäinen kirje, jonka apostoli on kirjoittanut.

apostoli Paavali.

samassa sarjassa kuin Pietari, Johannes, Andreas ja ne muut...

tosin viimeisenä ... niiden viidensadan jälkeen ... Ylösnoussut ilmestyi hänelle.

privaatisti

kaverin elämä pysähtyi kuin seinään ja näkö meni sillä sekunnilla



vaikka epäilisti että onkohan evankeliumien ja apostolien tekojen viesti ihan muuttumatonta

(onhan sitä editoitu!)

niin sinulla on tämä 1 Kor

et voi millään puolustautua, etteikö apostolinen todistus olisi sinullekin aitona, alkuperäisenä ja suoraan tullut.

Paavali sanoo - samoin kuin Pietari kerran Jerusalemissa - samoin kuin saarnaaja Lahden Juhannus seuroissa

ja näin tämä todistetusti - tutkitusti - kriittisesti oikeaksi havaittu - apostoli Paavalin kirje sinulle - ja minulle - todistaa


Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,

ja että hänet haudattiin

ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,

ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.

1 Kor 15:1-3 KR 1992


muuten alkuperäisyyttä vahvistaa sekin, että tämän käännöksen on erittäin tarkasti tutkittujen parhaiden käsikirjoitusten pohjalta laatinut Suomen johtavat kreikankielen ja Uuden testamentin koinee kreikan ja Paavalin tutkimuksen erikoistuntijat.


Paavalilla on se käsitys, että ylösnousemuksen aamuna Jeesus ilmestyi ensimmäiseksi Keefaalle, Pietarille

Johannes kertoo Maria Magdalenasta, joka riensi kertomaan Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, että hauta on avattu - ja ensimmäisenä kohtaa Ylösnousseen. (Joh 20:1-2)

Matteus kertoo samaan tapaan Maria Magdalasta ja "siitä toisesta Mariasta" jotka miettivät miten vierittää kivi ja kohtaavat ensin enkelin, sitten Jeesuksen itsensä!

(lähettää kertomaan ukkeleille asiasta Mt 24)

Raamattu ei itse asiassa tästä Paavalin mainitsemasta Pietarin ja Jeesuksen tapaamisesta kerro suoraan. olisko se ollu vähän nolo juttu Pietarille, kieltäjälle?

no - jotain siitä voimme arvailla Johanneksen evankeliumin upean kertomuksen perusteella, jossa Jeesus valan tapaan vakavasti koko nimen mainiten kysyy

"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua" (Joh 21:15)

(Luukas ja Markus eivät kerro Pietarin isän nimeä
Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
Mt 16:17)


apostolit ovat Ylösnousemuksen todistajia

ei Herra itse, joka näyttäytyisi kansalle, sillä vaikka joku kuolleista herätettäisiin, eivät he usko.

mutta heidän todistuksessaan on toinenkin elementti

Jeesus kysyy ihan virallisesti, mutta tietyllä kärjellä kieltäjälleen, joka oli niin innokas silloin, kun asiat menivät hyvin ja miekallakin tahtoi Jeesusta puolustaa...

"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset"

no, Pietari ei sano että "joo, enempi..."

vaan "sinä tiedät, että olet minulle rakas"



Apostolit todistavat elämällään ja puheillaan, että Jeesus on heille rakas.

tämä ei ole ihan pikkuinen juttu

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken"

ja Jeesus ei hempeile eikä hemputa

A. lähde töihin, ruoki minun lampaitani

B. elämäsi on nyt toisen hallinnassa, sinä Jeesusta rakastava uskova

"Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."
Joh 21:18 KR 1992



ei hempeile

rakkaus ei hempeile (joskus hempeileekin!)

vaan on väkevämpi kuin kuolema

Pietarin rakkaus Jeesukseen maksoi hänelle ensin pienen jutun

turvatun ammatin Galilean kalastajana


mutta hiinta vain kasvoi, kun annat Jeesukselle pikkusormen, Hän ei vie vain koko kättä, kuten pirun sanotaan tekevän.

Hän vie koko ihmisen, kiireestä kantapäähän, arjesta juhlaan...

sillä kun tämä kolminkertaisen kieltämisen trauma oli hoideJho 21:tu

"Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.

"Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
Joh 21:19

että sinne vaan - päin kuolemaa, joka kirkastaa Jumalaa.

tuossa vaiheessa yksi ja toinen olisi ehkä sanonu, mene sinä Jeesus edellä, mulla on tässä vielä yks ja toinen asia hoidettava, sitten lähden seuraasi ... ehkä

eikö niin?


apostolien toinen todistus on siinä, että Jeesus on heille rakas.

itse asiassa tämä toinen todistus on jossain suhteessa vielä vahvempi ja kauemmas menevä, kuin saarnansa että Kristus on herätetty kuolleista.

ne menevät käsi kädessä.

mutta ensimmäinen voi jäädä meillä tiedon tasolle.

voimme kyllä suullamme tunnustaa ja sydämessämme uskoa, että Jumala on herättänyt ainoan Poikansa kuolleista.

ja silti tämä rakkaus Jeesukseen vähän ontuu ...

on tätä realistista maailmaa, jossa tulee elää niillä lahjoilla ja taidoilla, mitä Jumala on antanut

ei tartte jonkun Jeesuksen tulla sotkemaan arjen kuvioita

Ah sielu vallita suo Herran - juu juu, siellä kirkossa, seuroissa, iltarukouksessa,

mutta elämä on elettävä ilman uskonnollisia haihatteluja



tätä rakkautta koetellaan

ihminen, joka rakastaa Herraa yli kaiken, on toisenlaisessa sieluntilassa ja elämän perustavien asioiden tilassa kuin

ihminen, joka kyllä iloitsee siitä, että synnit ja rikkomukset on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mutta on kuitenkin rakastunut muihin asioihin enempi kuin Jeesukseen.

eräs apostolinen todistus siitä, että Jeesus on rakas, kuuluu sieltä sairasvuoteelta tai saattohoito osastolta

"tämä tauti on vienyt minulta kaiken"

"kuolema vei lapseni"

"minä kuolen kohta ja kaikki mitä täällä on jää"


totta kai kärsivä, kuoleva, omaisiaan murehtiva, talonsa palamista, laivansa uppoamista ja firmansa konkurssia sureva ihminen on oikeutettu suruunsa.

mutta apostolinen todistus kuuluu sieltä, missä tämä piispa Sormusen opetus vanhassa katekimuksessa on totta

"Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme kallein asia"

sillä tulipalo, onnettomuus, konkurssi, rakkaan itsemurha, hitaasti tappava syöpä, tämän maailman riento, liha, synti, saatana, kuolema

kukaan ei voi riistää Jeesuksen kädestä

tämä rakkaussuhde Jeesukseen antaa elämään tietyn ilon, Jumalan kirkkauden, joka on todistus Jeesuksesta.


kun Jumala koettelee sinun rakkauttasi Jeesukseen kuten kerran Jobia siellä tuhkakasassa ruukunsirpaleella paiseetaan kaapimassa.

silloin sinä joko todistat sanoillasi, olemuksellasi, katseellasi Jeesuksen rakkaudesta

tai et.

tämä on väkevä todistus tässä ajassa

kun ihminen kertoo, että Jeesus on hänelle rakkaampi kuin mikään muu asia tässä elämässä tai tulevassa tai menneessä

ja asia on koeteltu niin hirveästi, että naapuritkin ovat kauhuissaan - kuis toi vielä hymyilee, kyyneltensä läpi?

mikä se tommonen rauha on, joka hänestä huokuu?

mistä minä löytäisin elämääni noin kestävän perustan?


minä aivan sydämestäni rakastan sitä vanhaa kirkon kertomusta vanhasta Pietarista, Quo vadis.

eihän sitä voi oikeaksi historian tieteen menetelmin todistaa.

mutta se on niin tyypillistä Pietaria, sellaisena kuin hänet Uuden testamentin sivuilta tunnemme.

ja niin nolo tälle kirkon pyhälle, jonka kallioperustalle Jeesus on rakestanut maailman ylivoimaisesti suurimman kirkkokunnan - Pietarin istuimelle Roomaan.

että ei vaikuta keksityltä.


Ensimmäiset suuret kristittyjen vainot puhkesivat Roomassa keisari Neron (15.12. 0037 - 9.6. 0068) aikana

Rooman kaupungin vanha kortteli syttyi palamaan heinäkuun 18-19 välisenä yönä 64. Outoa kristittyjen juutalaispohjaista lahkoa syytettiin palon sytyttämisestä, ja Kristuksen seuraajia vangittiin ja surmattiin kaupungissa.

Vankilassa lojunut apostoli Paavali mestattiin miekalla Rooman kansalisen oikeutena nopeaan kuolemaan.

Kertomuksen mukaan Simon Pietari, jota Keefaaksi eli Kallioksi kutsutaan, lähti kaupungista apostolin kyydillä Via Appiaa etelään.

Ei ollut pitkälle kulkenut, kun Jeesus tulee vastaansa tiellä.

"Quo vadis, Domine" - minne menet, Herra

Jeesus vastasi "menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"

taisi Pietari potkaista isonvarpaansa kipeästi Via Appian kiviin, läppäsi itseään poskelle, repäisi parrasta, ehkä siinä kyynel vierähti vanhuksen silmäkulmasta ja leuka vähän tutisi.

no ei kauaa.

kääntyi siitä, käveli takaisin kaupunkiin, ja kun häntä teloitettiin pyysi tulla ristiinnaulituksi (orjan, kapinallisen kohtalo) pää alaspäin - "en ole arvollinen kuolemaan Herrani Jeesuksen tavalla" sanoi.



Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?

Herran Jeesuksen todistaja on veritodistaja

Jumalan kiitos, kaikkien meidän rakkauttamme Jeesukseen ei näin koetella

mutta Pietarin kuolema kirkastaa Jumalaa tässä pimeässä maailmassa

miten?

se kertoo siitä, että Jeesuksen Kristuksen tähden kannattaa luopua ihan kaikesta

vain Jeesus riittää.


1. Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi, vain Hänen luonaan tyyntyy syömmeni.
Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.
Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.


2. Kuin virva tulten tuo liekki häilyvä, on täällä onnekkainkin elämä.
Pois rientää hetket onnen päivien; Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.
Pois rientää hetket onnen päivien; Vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.

3. Vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
Kun kuljet kautta korven pimennon, vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.
Kun kuljet kautta korven pimennon, vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.

4. Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa ja aallot uhkaa purren upottaa.
Oi auta, Herra! huudan tuskassain. Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.
Oi auta, Herra! huudan tuskassain. Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.

5.On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu ja päärly portit mulle avautuu.
On luonain Hän, kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.
On luonain Hän, kun jätän tämän maan ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.


Eeva Vaija

Reijo Ikonen laulaa tämän apostolisen todistuksen

Jeesus kunnioittaa Tapania

Katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä
Stephanus. Apt 7:56

Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.

Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,

Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.

Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät hampaitansa hänen päällensä.

Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,

Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä.

Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti hänen päällensä,

Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.

Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.

Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.

Apt 7:51-60. Biblia 1776



Tapanin päivän tekstissä on hyvin erikoinen ilmaus, jota ei tietääkseni ole missään muualla pyhässä Raamatussa:


"Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,

Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä."

Apt 7:56-57 Biblia 1776


Sanomme uskontunnustuksessa, "istuu Isän oikealla puolella"


mutta ensimmäinen marttyyri on menossa kuolemaan.

Jeesus ei varmaan ole utelias, kestääkö Tapani.

Kunnioituksesta veritodistajaansa kohtaan Herra Jeesus nousee valtaistuimeltaan seisomaan.



sanotaan, että marttyyrien veri on ollut se kylvö, joka sai Kristuksen kirkon kasvamaan Rooman imperiumissa.

tässä korkean aseman saavuttaneet Jumalan kansan hallitusmiehet kiristelevät raivosta hampaitaan eikä liene aivan varma, miten Mooseksen lain mukaan tämä teloitus meni.

kertomus kiinnittää huomiota erääseen luotettuun todistajaan, jonka jalkojen juureen raskaat viitat laskettiin niin että kädet saivat vapaasti heilua kivittämisessä.

Jeesus seisoi avoimen taivaan keskellä,

Saulus Tarsolainen seisoi Jerusalemin kaupunkimuurien ulkopuolella seuraten jumalanpilkkaajan kivittämistä.

nämä kaksi kohtasivat myöhemmin.

sen seurauksena sinä ja minä olemme kristittyjä.

emme me pakanat vanhurskaudesta Jeesuksen nimessä ja veressä mitään tietäisi, ellei apostoli Paavali olisi asiasta jotain kirjoittanut.



kuulemme todistuksia kuolinvuoteen ääreltä, että nukkuvan kasvoille tulee kaunis rauhallinen ilme.

kuulemme ehkä hänen kutsuvan edesmenneitä lähiomaisiaan tai ehkä ikäänkuin näkevän jotain.

epäuskoinen aikamme on löytänyt tähän mielestään hyvän selityksen.

Jumala on näet tehnyt sellaisen armotyön, että kuoleman kovalla hetkellä aivoissa saattaa tapahtua jonkinlaista rauhoittavan ja hyvänolon antavaa kemiaa.

ikäänkuin erityinen kuolemanhetkeä lievittävä lääke leviää ihmisen olemukseen.

no, eihän tässä mitään tuonpuoleisia tai valoja tai tunneleita ja jeesuksia tai kuollutta äitiä tarvita.

aivot kuolevat, perustavia muistikuvia tulee mieleen, valoja välähtelee, hormonit antavat hyvänolon tunnetta tuohon kovaan hetkeen kun ihmisen elämä päättyy.


todellakin, Jumala on meidät savesta tehnyt ja puhaltanut meihin elämän hengen - mitä kaikkea tuo sitten tarkoittaakin.

ihminen elää ruumiillisessa todellisuudessa, ja kun kuolema tulee, hän kuolee.

emme ajattele antiikin kreikkalaisten tapaan, että ruumis on sielun vankila, josta se pyrkii vapauteen.

Raamattu opettaa, että myös ylösnousemuksessa, tuolla puolen sillattoman joen, Jumala antaa meille ruumiin. ei enää savimajaa vaan kuolemattoman iankaikkisesti elävän ylösnousemusruumiin.


Stefanus ei ollut aivokuoleman kierteissä, henkeään heittämässä, vaan täysissä hengen ja ruumiin voimissa - ehkä väkevimmillään tuossa elämän ja kuoleman ratkaisutilanteessa.

sen sijaan että olisi uitetun koiran tavoin anellut armoa hän hyökkää Jumalan Sanan täydellä voimalla tuomitsijoitaan vastaan, jotka eivät voi kestää hänen pyhää, kirkastettua, Pyhää Henkeä täynnä olevaa olemustaan ja miekan tavoin sydämeen iskeviä kovia sanoja.

Hengessä Stefanus näkee Herran Jeesuksen, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

tätä Henkeä maailma ei tunne niinkuin se ei tunne eikä tunnista taivaassa Jumalan oikealla puolella tavallisesti istuvaa Jeesustammekaan.

kyse on uskosta näkymättömään pelkän Sanan varassa, mutta tässä se Stefanuksen kohdalla muuttui näkemiseksi - vähän ennen kuolemaa.



meidän ei myöskään tarvitse epäillä, näkikö hän Jeesuksen vai oliko se joku hormonijuttu.

kaikki meissä on hormonijuttua, kemikaaleja, vettä, lyijyä, aminohappoja, sokereita ja glukooseja ja aivojen sähköisiä hermoratoja.

me olemme ruumis-sielu-henki kokonaisuuksia ja ihmeellisesti Jumala on meidät rakentanut.

sielutieteestä puhumme ja aivojamme sähköllä ärsyttelemme aistimuksia aiheuttaen, tai LSD huumeilla hallusinaatioita luoden.

vaan ei tämän päivän tiede oikeastaan tiedä höykäsen pöläystä ihmisen kokonaisuudesta, ruumis-sielu-henki, ja aivot ovat yhä suuri tuntematon.

uskovina uskomme - miltei tiedämme - että taivas on ja pyhät enkelit ovat kiireisiä kun Jumalan lapsen lähdönhetki koittaa.

ei taida yksikään ihminen kuolla, etteikö Jumala sitä tietäisi.

jokainen ihminen on näet Isän Jumalan luoma ja Hänen rakkaan ainoan Poikansa lunastama.

mennään - kerrotaan se heille! vaikka oman veremme hinnalla, jos se on Jumalan tahto.

Jeesus kunnioittaa Tapania.


Virsi 141
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.

Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.


Säk. 1–4 Hemminki Maskulainen
virsikirjaan 1605.
Uud. ja säk. 5 komitea 1937.