Se kova kuolon hetki

Kiirastorstaina 1. 4. 2010

Suomessa esikoislestadiolaiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Vainajan siunauksen toimittaa kirkon pappi käsikirjan mukaan ja vainaja haudataan kirkkomaahan.

Kuolemaan liittyvät asiat käsitellään esikositen parissa kirkon tapojen sekä suomalaisen yhteiskunnan lakien ja asetustenmukaan hautapaikan varauksesta ruumiin siunaukseen ja hautaan laskemiseen asti.

Myös perunkirjoitus, mahdolliset velat ja muu vainajan ajalliseen elämään liittyvä asia hoidetaan lakien mukaan.

Hautaukseen liittyvien monien asioiden hoitamisessa on suurena apuna ammattitaitoinen ja luotettava hautaustoimisto, joka voi auttaa arkun valinnassa, vainajan kuljettamisessa kirkon kalmistoon, kukkalaitteiden ja seppeleiden hankkimisessa, kutsujen lähettämisessä siunaustilaisuuteen ja monessa muussa asiassa.

Perheen lakimies voi puolestaan olla apuna ehkä monimutkaisissakin perintöön liittyvissä asioissa, perunkirjoissa jne.



Esikoiset elävät näin aikamme yhteiskunnassa ja kirkossa ja noudattavat sen tapoja ja asetuksia kuolemantapauksen hoitamisessa.

Herätysliike on kuitenkin jo yli sata vuotta vanha ja monella tavoin oma yhteisönsä, jossa kuolemalla on tietenkin merkittävä roolinsa myös hengellisessä mielessä.

Se kova kuolon hetki on eräänlainen kristillisyyden koetushetki, jossa mittari näyttää pelastusvarmuuden kohdalla suoranaisesta kadotuksen pelosta ja omantunnon tuskista syvään rauhaan ja lepoon.

oletusarvona on, että esikoisiin kuuluvan kuoleman hetki on näissä mittareissa siellä rauhan ja levon puolella.



Lahdessa on nyt taas sama saarnaaja herättänyt surua ja murhetta omaisten ja ystävien parissa heittäen epäilyn varjon erään henkilön ylle, jota "ei ole näkynyt seuroissa".

Saarnaajan tahditon ja Jumalan tuomariksi asettuva käyttäytyminen on tietenkin paheksuttavaa ja aivan Raamatun vastaista.

mutta samalla tämä tapaus osoittaa taas, miten tärkeä on tämä kuoleman hetki ja siihen liittyvät asiat ja miten tärkeä on seurakunnan antama todistus elämän vaelluksesta.

Saarnaajan ymmärretään toimivan tässä eräänlaisena seurakunnan mielipiteen ilmapuntarin lukijana ja ääneen lausujana.


Esikoisten keskuudessa siis arvioidaan vainajan osallistumista yhteisiin kokouksiin ja varmaan jonkun mielessä liikkuu esimerkiksi, onko tämä ihminen nähty pöntöllä käymässä muun seuraväen mukana.

Sillattoman joen yli lähtevä on silloin turvassa, jos tiedetään että saarnaaja on käynyt hänen luonaan vaikkapa sairaalassa.

Jos ei ole käynyt, voi jäädä epäilys, missä sieluntilassa hän on lähtenyt täältä ja tavataanko kerran siellä taivaassa.

saarnaajille nämä kuolevan luona käynnit eivät varmasti ole helppo tehtävä, ja varsin raskaitakin kokemuksia voi siellä olla kaikessa hiljaisuudessa.

kuolema ei ole helppo eikä elämä mielellään meistä irtoa.



saarnaajan käynti siellä kotona sairasvuoteen äärellä tai vaikkapa sairaalan hiljaisessa potilashuoneessa on tärkeä.

esikoisten parissa näet on vahvasti tämä evankeliumin näkemys, että jumalatonkin ja kristillisyyden hylännyt ihminen voi viime hetkellä nöyrtyä ja saada ryövärin armon, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja päästä näin autuaasti nukkuneiden joukkoon.

nimimerkki maikki kertoi nettiruukussa aikoinaan tapauksia jopa papeista, jotka ovat saaneet tämän ratkaisevan synninpäästön kautta sielulleen rauhan.

ihmisistä, jotka olivat kuoleman lähestyessä levottomia eivätkä mistään muusta apua saaneet kuin esikoisten saarnaajan julistamasta synninpäästöstä.


luterilaisen kirkon seurakuntasalissa järjestetyn kahvituksen, ehkä ruokailun, ja muistotilaisuuden sijasta tai lisäksi voidaan järjestää muistoseurat, joissa Jumalan Sanaa saarnataan.

vainajan muistelussa saatetaan tuoda tällaisia näkökohtia esiin:

"hän vaelsi synnin poispanijana" eli kävi säännöllisesti seurojen yhteydessä pöntöllä

"on näkynyt seuroissa"

"hänen elämänsä oli esimerkillistä vaellusta kristillisyydessä"

"hän on esikuvama meille tänne jääneille"

"hedelmistään puu tunnetaan"


voidaan myös varsin voimakkain värein kertoa siitä, kuinka toivomme että kerran saamme tavata, että mekin pääsemme autuaasti perille kuten hän.



keskimääräisen kirkollisen kristillisyyden ja suoamalaisen hautaustavan päälle tulee esikoisuudessa tämän yli 100 vuotta vanhan herätyksen sukupolvien saatto.

Raamatullinen sukupolvi on 40 vuotta joten esikoisia on ollut kohta jo neljä sukupolvea sitten rovastin aikojen, viides jo nousemassa.

näin on tämä pyhien saatto, isien ja äitien ja heidän vanhempiensa kilvoituksen esimerkki ja heidän kuoleman hetkensä muistot.

katse suuntautuu muistojen ja esikuvien lisäksi myös eteenpäin, kohti ylösnousemusta kuolleista ja Jeesuksen verellä pestyjen kohtaamista iankaikkisessa ilossa.


paastonajan keskiviikon teemana olen koettanut tähän asti alustaa esikoislestadiolaisesta kulttuurista ja hautajaisiin liittyvistä tavoista ja käsityksistä.

perustana on yleinen suomalainen kirkollinen ja yhteiskunnallinen elämä - ja kuoleman kohtaaminen siinä.

sen lisäksi on syvälle käyvä esikoisuuden oman arvomaailman ja uskonnollisen näkemyksen määrittämä "kerrostuma" joka varmasti on henkilökohtaisempi ja tärkeämpi kuin nuo yhteiset menot.

saarnaajilla on tässä raskas mutta myös etuoikeutettu tehtävä liikkua kuolemaa kohtaavien ihmisten ja heidän omaistensa parissa samaan tapaan kuin kirkon papistolla ja muilla sielunhoitajilla.

Lahden tapahtumat kertovat, kuinka syvältä nämä asiat voivat viiltää omaisia, ystäviä ja sukulaisia ja varmaan tässä päädytäänkin nyt kyseisen saarnaajan erottamiseen.



jätän aiheen käsittelyn tähän siinä toivossa, että toiset kirjoittajat korjaisivat ja täydentäisivät tässä esitettyjä näkemyksiä.

nimittäin jos tämä piirtämäni kuva on suurinpiirtein oikea, esikoisten hengellinen tilanne on todella äärimmäisen hälyttävä ja vaarallisesti Lapin vaivaiskoivuihin kupsahtanut.
vastaan ilman seurakunnasta tulevaa sanommaa.


E. Hautaan siunaaminen

21 §

Seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään.
22 §

Hautaan siunaamisen toimittaa pappi kirkossa tai siunauskappelissa, kappelissa, haudalla taikka vainajan kotona sen mukaan kuin asianomaiset siitä papin kanssa sopivat. (16.5.2002/1202)

Poikkeustapauksessa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

23 §

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Kirkkolaki: hautaan siunaaminen


Päiväjumalanpalvluksessa kerrotaan seurakuntalaisen kuolemasta usein sanoin:

Elämän ja kuoleman Herra on kutsunut tästä ajasta ikuisuuteen seuraavat seurakuntamme jäsenet:

Nimet:
Musiikki:

jumalanpalvelusta toimittava pappi lausuu rukouksen, jossa vainaja jätetään Herran huomaan ja erityisesti muistetaan surevia rakkaita ja omaisia.


Hautajaiset - Tilaa jaetulle surulle

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan." (Joh. 14:1-2)

Risti arkun päässäLäheisen ihmisen kuollessa suru varjostaa arjen. Myös oman elämän rajallisuus tulee vastaan. Luopumisen hetkellä voimme jättää oman ja kuolleen läheisenkin elämän suurempiin käsiin. Jeesuksen sanoman kautta meillä on toivo jälleennäkemisestä.

Surun keskellä tärkeää on läheisten tuki. Myös seurakunnan työntekijät ovat käytettävissä niin hautajaisten suunnitteluun ja toteutukseen kuin muunkinlaisen tuen tarpeeseen.

Hautajaiset antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena voidaan saattaa läheinen viimeiselle matkalle. Poisnukkunutta läheistä voi hyvästellä tutuin virsin ja raamatunkohdin. Yhteisessä rukouksessa pyydetään voimaa kaipaukseen ja suruun.






Kuolema on lopullinen, kylmä ja karu ja usein ihmiselle hyvin tuskallinen.

Emme halua kuolla vaan elää.

Jotkut eivät halua elää vaan kuolla.

Raamattu huipentuu pääsiäisaikaan.

Pääsiäinen on Jumalan taistelua Kuoleman kanssa.



Ortodoksien pääsiäisen on täällä Pyhällä maalla tänä vuonna yhtä aikaa läntisten kirkkojen kanssa.

Juutalainen pääsiäinen on tänä kalenterivuonna samaten nyt täydenkuun aikaan.

Ortodoksit laulavat - ja koko kristitty maailma heidän kanssaan -

"Kristus nousi kuolleista
Kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi"


Khristos anesti
Alithos anesti!


Kristus on Oolestoosunt!
Toayestee on Oolestoosunt!

Kristus on surnuist ülestõusnud!
Toesti ülestõusnud!



Mutta mihin kääntyvät esikoislestadiolaisten ajatukset, kun saarnaaja ilmoittaa kuolemantapauksesta?

Mihin kääntyvät esikoisen ajatukset sairasvuoteella, kun vahvistuu tuo kylmä tietoisuus, että kohta kuolen, nukun enkä herää enään?


koska esikoislestadiolainen herätysliike on kirkon sisällä (toistaiseksi), ehtoollisen sakramentti hoidetaan kirkon toimesta.

Sairaalassa käy pappi säännöllisesti ja suuremmissa voi olla oma sairaalasielunhoitaja, joka keskittyy siellä olevien ihmisten rinnalla kulkemiseen ja hengellisistä asioista puhumiseen.


Perus-essu tuhahtaa näille palveluille, kuolleen uskon menoja.

Ajatukset kääntyvät tähän pelastusjärjestelmään, jonka esikoisten vanhimmat ja saarnaajat ovat kehittäneet ja ottaneet itselleen taivasten valtakunnan avaimet.

Täysi turva pannaan tähän kristillisyyteen.

"Oi jospa saisin nukkua kuolemaan turvallisin mielin, synnit sillä hetkellä anteeksi todistettuina saarnaajalta, jolla on asuvainen Pyhä Henki"



Sanokaa minulle, että näin ei ole.

Sillä jos näin on, tässä tulee tuomiolle koko esikoislestadiolainen herätysliike nykyisessä tilassaan.

suoritususkontoa

oman sielunrauhan todistusta etsivä, omaa uskoa puntaroiva ja ihmisiltä apua etsivä

kuolemankin hetkellä sokea Kristukselle, vaikka kumileimasinta Hänen nimessään heilutetaan.



kuvittelen mielessäni Kristuksen omaa esikoislestadiolaista saarnaajaa, joka on totisesti syntynyt uudelleen ja saanut kasteen vedestä ja Hengestä.

hän astuu sairaalan huoneeseen, jossa omaisia on kutsuttu koolle sairaan tilan käännyttyä huonompaan päin.

hiljaisesti hän tervehtii huoneessa olevaa äänetöntä joukkoa, vain monitori raksuttaa ja ulkoa kuuluu vaimeasti kadun ääniä, elämän hyörinää.

tämä mies ei tullut omissa nimissään eikä Lapin luottamusta korostamaan.

"onko pappi käynyt jakamassa Bertalle ehtoollisen?" hän kysyy

omaiset nyökkäävät hiljaa, asia on hoidettu, tämä ihminen on taas saanut nauttia Jeesuksen Krsituksen ruumiin ja veren syntien anteeksisaamiseksi.



Minusta kuitenkin kuoleman todellisuuden edessä ei hitunen kunnioitusta olisi pahasta.

Eiköhän Jumala ole kyllin voimakas pelastamaan myös huonoja uskovia, joilla ei ole varmuutta auttaako kaste, josta en muista mitään.



Bertta kääntää väsyneen katseensa ja tunnistaa saarnaajan.

Mies pyytää kaikkia poistumaan huoneesta ja istuu sairaan vuoteen äärelle, pitää häntä uupuneesta kädestä.

Ei kuulu meille, mitä siinä keskustellaan hiljaa.

Vaan tiedämme, kuka siinä on päähenkilö.

Ei kaikkien syntien perusteellinen tunnustaminen, eihän Bertta juuri jaksa enää edes ajatella eikä muista, mitä kaikkea pahaa on taas ennättänyt ajatella ja tehdä.

Vaan siinä ihmetellään Jeesuksen kallista veristä uhria ja sovintokuolemaa Golgatan ristillä, ylösnousemuksen aamun kirkkautta, kun Herra Jeesus on itse tuleva Bertan herättämään lupauksensa mukaan.

Keskustelu on Jeesus keskeistä ja siinä myös saarnaaja saa todistaa kerran vielä Bertalle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

ilman mitään vaatimuksia.



porukat saapuvat takaisin huoneeseen ja saarnaajakin tahtoo vielä heidän kanssaan lukea Jumalan Sanaa ja ehkä siinä virren värssykin veisataan - yksiäänisesti.

Hän lähtee huoneesta, mutta sinne jää leijumaan Kristuksen tuntemisen hyvä tuoksu.

ei ollut lahkolaissaarnaaja paikalla ihmisoppejaan hokemassa ja Lapin luottamusta jyskyttämässä.

oli nöyrä Herran Jeesuksen palvelija, jonka elämäntehtävä on Jeesusta Kristusta kehua.

Virsi 70
Kun katson ristin ihmettä,
niin pääni painuu häpeillen.
Jo murtuu mieli ylpeä
ja suuruus, valta ihmisen.

En tahdo muusta kerskata
kuin kuolemasta Kristuksen.
Muu rikkaus sen rinnalla
vain rihkaman on arvoinen.

Oi ihmeellinen armahdus!
Kun katson Herran haavoja,
niin tuska sekä rakkaus
nyt vuotaa niistä virtana.

Näin ruumis peittyy purppuraan
hetkellä suuren sovinnon.
En enää turvaa maailmaan,
se minulle nyt kuollut on.

Nyt kuinka siitä kiittäisin,
kun, Jeesus, annoit itsesi.
Rakkaus, täytä minutkin,
kaikkeni annan käyttöösi.

Isaac Watts 1707.
Suom. Pelastusarmeijan Sotalauluja 1890,
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.


Ja henen Opetuslapsens ulosmenit/ ia tulit Caupungin/ Ja leusit ninquin hen oli sanonut heille. Ja walmistit Päsieis Lamban.

Nin quin ioo Echto oli/ tuli hen Cahdhentoistakymenen cansa.

Ja quin he istuit peudhen tyken ia söit/ sanoi JESUS/ Totisesta mine sanon teille/ Yxi teiste ioca söpi minun cansani/ ombi minun petteue.

Ja he tulit murehisans/ ia rupeisit henelle itzecuki sanoman/ Ollengo mine? Ja toinen/ Ollengo mine?

Nin hen wastasi ia sanoi heille/ Yxi Cahdestatoistakymenest ioca minun cansani Fatijn rupeile.

Inhimisen Poica tosin mene ninquin heneste on kirioitettu/ Mutta we sen Inhimisen ionga cautta Inhimisen Poica peteteen/ Se olis sen Inhimisen paranbi/ ios ei hen olisi syndynyt.

Ja heiden atrioidhesans otti JESUS Leiuen/ kijtti ia murssi/ ia annoi heille/ ia sanoi/ Ottacat/ söket/ Teme on minu' Rumin.

Ja otti Calkin kijtti/ ia annoi heille. Ja he iooit caiki heneste.

Ja hen sanoi heille/ Teme on minun weren/ sen vden Testamentin/ ioca monen edhest vloswodhatetan.

Totisesta mine sanon teille/ Em mine sillen ioo Winapuun hedhelmest sihen peiuen asti/ coska mine sen wden ioon JUMALAN Waldakunnas.

Ja quin he Kijtoswirdhen olit sanonuet/ vlosmenit he Ölio mäen päle.

Markus 14:16-26 KR 1548


Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?

Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti.

Niin he sanoivat hänelle: mitä ihmettä siis sinä teet, että me näkisimme ja uskoisimme sinun päälles? Mitä työtä sinä teet?

Meidän isämme söivät mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä.

Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ei Moses sitä leipää antanut teille taivaasta; mutta minun Isäni antaa totisen leivän taivaasta.

Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.

Niin he sanoivat hänelle: Herra, anna meille aina sitä leipää.

Jesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoo.

Joh 6:28-35 Biblia 1776


Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti.

Mutta se on Isän tahto, joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman, jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä.

Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen joka näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää ijankaikkinen elämä oleman, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.

Joh 6:38-40 Biblia 1776


kun koittaa se kova kuoleman hetki

väistyköön ihminen

Ihmisen Poika on läsnä

uskollinen, kärsivällinen täynnä rakkautta kuolevaa ihmistä kohtaan, jonka aika on tullut lähteä


et sinä uskova saarnaaja ole hänen edestään kuollut

et sinä uskova pappi ole hänen edestään kuollut

et sinä uskova omainen ole hänen edestään kuollut

Jeesus on kärsinyt tuskallisen kuoleman ristin puulla hänen sielunsa lunnaiksi

väistyköön ihminen

Herra Jeesus on läsnä!


Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.

Jeesus, alla auringon - Isaac Watts

JEESUS, ALLA AURINGON

Jeesus, alla auringon
on valtakuntas ääretön.
Aallot kaukorantojen
kuu täysi kultaa valollaan.

Saaret, luodot etäiset
ja kansat tutut, kaukaiset
etelästä pohjoiseen
Sua Kuninkaineen kumartaa.

Valtakunta Persian
ja kultarannat Intian
Sua kutsuu, Herra, Herrakseen,
luo pakanoiden Sana saa.

Nyt nousee kansain ylistys
ja Rukoukset, kiitokset,
Sun kunniasi kruunuksi
ja suloiseksi tuoksuksi.

Sun rakkauttas kielillään
jo laulaa kansat kaiken maan.
Lasten lauluin aiheena
on Nimes suuri, siunaava.

Kun Jeesus, olet Valtias,
vangitut sä vapahdat.
Rauhan löytää rauhaton,
siunaukset lahjoitat.

Sä, Jeesus, tahdot parantaa,
pois kiroukset karkoittaa.
Lapset kuolon, Aatamin,
saa Paratiisin paremman.

Nyt tulkoot eteen Kuninkaan
enkeltaivaat, koko maa !
Soi kunnia, soi ylistys,
Luojaa kiittää maailma!

Maailmat, äärettömyydet
on alamaises, Jumala.
Sä anna valtakuntasi
Pojallesi valtius.

Hän valtikkaasi käyttäen
hallita saa taivaat, maat.
Pois viha, pois myös ylpeys,
köyhällekin oikeus.

Hän vanhurskasta puolustaa
ja vastustajat tuhoaa
maan tomuun ; Häntä palvotaan
kunnes aika katoaa.

Saa sade niityt kasvamaan,
kukkaan kuivat kukkulat.
Taivaastansa armollaan
Jeesus sielun virvoittaa.

Maat alla varjon kuoleman
aamun koitto valaisee,
Valo iankaikkinen
arot kukkaloistoon saa.

Näinä Herran päivinä
riemuun pyhät pukeutuu.
Alta armoistuimen
lähteen vesi pulppuaa,
rauhaa kaikille se tuo,
virtaa kansain outoin luo.

Alustava käännös Isaac Wattsin virrestä Jesus shall reign
nimimerkki Elizza - Nettiruukku 11.1. 2009



TAUSTAA PSALMEISTA

His kingdom stretch from shore to shore,
Till moons shall wax and wane no more.

Hänen kuningaskuntansa ulottuu rannasta rantaan. Merestä mereen, kuten psalmikin julistaa. Aina sinne asti, kunnes kuu ei enää kasva eikä ehdy, ts. niin kauan kuin yön ja päivän kanssa solmittu liitto pysyy rikkomattomana, niin kauan kuin yöt ja päivät vaihtuvat, ja kuukaudet. Maailman loppuun saakka.

Kyse on tietysti taivaallisesta Kuninkaasta, Kristuksesta. Isaac Wattsin tekemän virren sanat pohjautuvat Jumalan Sanaan, jota saamme lukea Raamatusta.

Esim. Sakarja profetoi hallitsijasta, joka julistaisi kansoille rauhaa; hän on oleva rauhanruhtinas, jonka valta ulottuisi merestä mereen (Sak. 9:10).

Psalmi 72 on rukous kuninkaan puolesta. Meille Kuningas on Kristus, ja voimme psalmin sanoin rukoilla: "Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva, maan vähäiset saakoot hänen apunsa, ja sortajat hän murskatkoon, niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu."



Ps. 89:n mukaan Herra ei riko liittoaan, eikä muuta sitä, minkä on luvannut. Hän lupaa, että Daavidin suku pysyy iäti, ja tämän valtaistuin kestää Herran edessä "niin kauan kuin aurinko, se pysyy ikuisesti niin kuin kuu".

Eli juuri niin kuin tuossa Isaacin virressä: "... kunnes kuu ei kasva eikä ehdy enää. " Eli niin kauan kuin kuu pysyy, pysyy Daavidin valtaistuin. Se on: Jumalan lupaus on horjumaton, Daavidin Poika tulee hallitsemaan maailman loppuun asti ja iankaikkisesti. Ja Hän sanoo: "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimelleen" (Ilm. 3:21)

Joka voittaa, saa istua Jeesuksen kanssa valtaistuimella. Voitto tarvitaan tämän maailman syntielämästä, sekä kuolemasta. Kristityille elämä on Kristus ja kuolema on voitto (esim. Fil.1:21).

1. Joh. 5:4:n mukaan "kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme."

Siis usko voittaa. Joka uskoo Herraan Jeesukseen, hän voittaa ja saa istua Vapahtajan kanssa Hänen valtaistuimellaan.

Eikö löydy jotain yhtäläistä:

Psalmista 72

Jumala, auta kuningasta tuomitsemaan, niin kuin sinä tuomitset. Auta kuninkaan poikaa noudattamaan sinun vanhurskauttasi.
Hallitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.
Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat vanhurskauden voimasta.
Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhien lapset ja musertakoon sortajan.
Niin he pelkäävät sinua niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.
Olkoon hän kuin sade, joka valuu nurmikolle, kuin sadekuuro, joka kastelee maan.
Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas, kunnes kuuta ei enää ole.
Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin.
Hänen edessään erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.
Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat maksavat veroa.
Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä,
sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, kurjan ja sen, jolla ei ole auttajaa.
Hän armahtaa kurjaa ja avutonta, ja hän pelastaa köyhien elämän.
Hän vapauttaa heidän elämänsä sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.
Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa. Hänen puolestaan rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.
Maa kasvakoon runsaasti viljaa vuorten huippuja myöten, ja sen hedelmä huojukoon kuin Libanon[in metsä]. Kansaa nouskoon kaupungeista kuin kasveja maasta.
Olkoon hänen nimensä iäti, ennen aurinkoa, JiNNooN*, ja kaikki kansat siunatkoot itseään hänessä onnellisiksi.
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa ihmeiden tekijä.
Iäti siunattu olkoon hänen kunniansa nimi, ja koko maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Aamen, aamen.

Merkintöjä Psalmien taustasta virressä
nimimerkki Haamul - Nettiruukku - 11.1. 2009



Oma kommenttini näihin viesteihin nruukussa

Suurenmoista! luulin ensin että elizza on sittenkin löytänyt valmiin käännöksen, niin hyvältä tuo kuulostaa

ja Haamul antaa psalmeista tulkintaa noille ilmauksille.
Isaac Watts on taitekohdassa - siihen asti virsirunous perustui nimenomaan psalmeihin Calvinin suositusten mukaan ja hän alkoi laajentaa psalmien aiheita.

kiitos teille molemmille arvokkaasta käännöksestä ja ilmaisujen selityksestä!

Jesus shall reign - Isaac Watts

Majesteettisen virren Taivasten valtakunnasta, jota Jeesus hallitsee kaikissa maan äärissä, on kirjoittanut kaveri nimeltä Isaac Watts (1674-1758).


Jesus shall reign
Jesus shall reign where’er the sun
Does his successive journeys run;
His kingdom stretch from shore to shore,
Till moons shall wax and wane no more.

Behold the islands with their kings,
And Europe her best tribute brings;
From north to south the princes meet,
To pay their homage at His feet.

There Persia, glorious to behold,
There India shines in eastern gold;
And barb’rous nations at His word
Submit, and bow, and own their Lord.

To Him shall endless prayer be made,
And praises throng to crown His head;
His Name like sweet perfume shall rise
With every morning sacrifice.

People and realms of every tongue
Dwell on His love with sweetest song;
And infant voices shall proclaim
Their early blessings on His Name.

Blessings abound wherever He reigns;
The prisoner leaps to lose his chains;
The weary find eternal rest,
And all the sons of want are blessed.

Where He displays His healing power,
Death and the curse are known no more:
In Him the tribes of Adam boast
More blessings than their father lost.

Let every creature rise and bring
Peculiar honors to our King;
Angels descend with songs again,
And earth repeat the loud amen!

Great God, whose universal sway
The known and unknown worlds obey,
Now give the kingdom to Thy Son,
Extend His power, exalt His throne.

The scepter well becomes His hands;
All Heav’n submits to His commands;
His justice shall avenge the poor,
And pride and rage prevail no more.

With power He vindicates the just,
And treads th’oppressor in the dust:
His worship and His fear shall last
Till hours, and years, and time be past.

As rain on meadows newly mown,
So shall He send his influence down:
His grace on fainting souls distills,
Like heav’nly dew on thirsty hills.

The heathen lands, that lie beneath
The shades of overspreading death,
Revive at His first dawning light;
And deserts blossom at the sight.

The saints shall flourish in His days,
Dressed in the robes of joy and praise;
Peace, like a river, from His throne
Shall flow to nations yet unknown.

Virren sanat ja melodia ovat verkossa



Isaac Watts on englannin virsirunouden kirkkaimpia tähtiä, joka laati yli 700 virttä.

Tauno Väinölä kertoo suomennetusta virrestä 458:

Lasten ja nuorten virsien ajan voi katsoa varsinaisesti alkaneen 1800-luvulla, jota on sanottu lasten vuosisadaksi, mutta varhaisempiakin esimerkkejä on toki olemassa.

Vanhimpana pelkästään lapsille ja nuorille suunnattuna virsi- ja laulukirjana – ainakin anglosaksisessa maailmassa – pidetään Englannissa 1715 ilmestynyttä kokoelmaa Divine songs attempted in easy language for the use of children (’Helppokielisiä hengellisiä lauluja lasten käyttöön’).

Siihen sisältyi tämä Isaac Wattsin virsi Ylistän, Luoja, voimaasi."

jaaha, lasten virsi, taitaa olla joku yksinkertainen tyyppi tämä Isaakki.

no kun ei.

Isaac Watt on merkittävän perheen lapsi, joka on osallistunut Yalen yliopiston perustamiseen, eräs aikamme maailman kuuluisin oppilaitos.... ja opiskelijalle kalleimpia.

tämä on toinen jalokivi jonka löysin aamun tutkimusmatkallani: Watt on tärkeä loogisen ajattelun opettaja, jonka teos on huippuhieno ja yhä arvostettu

Isaac Watt, "Logic, or The Right Use of Reason in the Enquiry After Truth With a Variety of Rules to Guard Against Error in the Affairs of Religion and Human Life, as well as in the Sciences."

no mitäs tuossa, 1700-luvun taitteen empirismin edustaja, John Locken aikalainen ja ihailija, vaikka onkin non-konformistinen uskova kristitty?

tyypillinen valistusajan henkilö?

no kun ei

Isaac Watts edustaa käytännöllistä logiikkaa, jota on vienyt eteenpäin USAn tärkeimpiin kuuluva loogikko ja filosofi, niin ikään henkilökohtainen kristitty, C.S Peirce (1839-1914), jonka tuotannolla on ollut ratkaisevan suuri merkitys modernin länsimaisen ihmisen kulttuuriin.

Peirce itse kirjoittaa teoksensa
"A Critick of Arguments: How to Reason" (eli Grand Logic) johdannossa, että olettaa lukijan tuntevan Wattin teoksen:

"I shall suppose the reader to be acquainted with what is contained in Dr Watts' Logick, a book... far superior to the treatises now used in colleges, being the production of a man distinguished for good sense."

nettiruukussa kirjoittava Antti Laato on johdatellut minua tuntemaan Peircen ajattelun syvyyksiä, joten tässä on henkilökohtainenkin linkki virren 458 kirjoittajaan.

minulta loppuisi aika - ja lukijalta kärsivällisyys - jos ryhtyisin kertomaan kolmannesta jalokivestä, Lady Mary Abneystä (1676-1750) Hertfordshiren Cheshuntin Theobaldsissa.

mutta kertomus on kiehtova, romantiikkaa ja ruusutarhoja. Miehensä Sir Thomas Abneyn kuoleman jälkeen Lady kutsui Isaac Wattsin asumaan suojeluksessaan, ja siellä tämä kirjoitti useimmat virsistään ja siellä, kauniiden puutarhoiden keskellä, Isaac Watts nukkui odottamaan Jeesuksen paluuta.

mutta siis tuo englantilaisen virsirunouden jalokivi:

Jesus shall reign where’er the sun
Does his successive journeys run;

His kingdom stretch from shore to shore,
Till moons shall wax and wane no more.

Tämä virsi on kirjoitettu siis 1700-luvun taitteessa, kun Ison Britannian suurvalta-asema on vasta alkamassa.

Kuningatar Viktorian aikana - joka käsittää miltei koko 1800-luvun - Englanti nousi koko maailman hallitsijaksi.

Kävi oolannissakin pommittamassa.

Ison Britannian imperium romahti vasta toiseen maailmansotaan, mutta yhä Kanada, Australia, Uusi Seelanti ja monet monet muut maat pitävät itseään osana British Commonweatlh, jossa kuningatar Elisabet II pitää nimellistä valtaa.

no

juttu on niin, että Herra Jeesus käytti hyväkseen tätä kristittyjen jääräpäisten englantilaisten valtakuntaa evankeliumin sanoman levittämiseksi kaikkeen maailmaan ja Jumalan Sanan käännösten alkamista lähes kaikilla maailman kielillä.

Ison Britannian imperiumin merkitys kristinuskon leviämiselle tämän maapallon eri kulmille on äärimmäisen suuri.

(voi tietenkin puhua valkoisen ihmisen uskonnosta, kolonialismista ja brittien julmasta hallinnosta... puhutaan niistä sitten jossain yhteydessä, ne toki kuuluvat kuvaan, vaan ei se Roomakaan mikään lasten leikkitarha ollut, jonka Jeesus otti haltuunsa keisari Konstantinuksen ja äitinsä sydämen kautta)

Ja niin G. J. Stevenson kertoo metodistien virsikirjan kuvauksessaan tästä virrestä Jesus Shall Reign

laitan sen ensin Imperiumin omalla kielellä ja sitten koetan kääntää

"Perhaps one of the most interesting occasions on which this hymn was used was that on which King George, the sable, of the South Sea Islands, but of blessed memory, gave a new constitution to his people, exchanging a heathen for a Christian form of government. Under the spreading branches of the banyan trees sat some thousand natives from Tonga, Fiji, and Samoa, on Whitsunday, 1862, assembled for Divine worship."

"Foremost amongst them all sat King George himself. Around him were seated old chiefs and warriors who had shared with him the dangers and fortunes of many a battle—men whose eyes were dim, and whose powerful frames were bowed down with the weight of years. But old and young alike rejoiced together in the joys of that day, their faces most of them radiant with Christian joy, love, and hope. It would be impossible to describe the deep feeling manifested when the solemn service began, by the entire audience singing Dr. Watts’ hymn…

Who so much as they could realize the full meaning of the poet’s words? For they had been rescued from the darkness of heathenism and cannibalism and they were that day met for the first time under a Christian constitution, under a Christian king, and with Christ Himself reigning in the hearts of most of those present. That was indeed Christ’s kingdom set up in the earth."

Ehkä mielenkiintoisin tilanne, jossa tätä virttä on käytetty, oli kun kuningas Yrjö, Etelämeren saarten pelko, mutta jonka muisto on siunattu, antoi uuden perustuslain alaisilleen määräten pakanuuden sijaan kristityn hallitusmuodon.

Banian puiden laajalle haarautuvien oksien alla istui jumalanpalveluksessa pääsiäissunnuntaina 1862 tuhatkunta Tongan, Fijin ja Samoan asukasta.

Koko joukon etunenässä istui kuningas Yrjö itse. Hänen ympärillään istuivat vanhat heimopäälliköt ja soturit, joiden kanssa hän oli jakanut monet vaarat ja seikkailut ja joiden sotilaallisen uljas olemus oli kumartunut monien ikävuosien painosta.

Mutta vanhat ja nuoret iloitsivat yhtälailla kasvonsa säteillen kristillistä iloa, rakkautta ja toivoa. Olisi aivan mahdoton kuvata sitä syvää tunnetta jumalanpalveluksen alkaessa, kun koko seurakunta lauloin tohtori Wattsin virttä...

Kuka heidän tavallaan voisi ymmärtää runoilijan sanojen todellisen merkityksen? Sillä heidät oli pelastettu pakanuuden ja ihmissyönnin pimeydetä ja he kokoontuivat nyt ensi kertaa kristillisen perustuslain suojissa kristityn kuninkaan läsnäollessa ja Kristuksen itse hallitsessa useimpien paikalla olleiden sydäntä. Todellakin, Kristuksen kuningaskunta maan päällä.

Tampereen seuroihin siis tällainen tervehdys!

Laulakaa vaikka iltaseuroissa Kalevan kirkossa porukalla tämä upea Isaac Wattsin Jesus Shall Reign ja ylistäkää Jeesusta, jonka valtakunta ulottuu maan ääriin, missä aurinko vain nousee ja kuu kumottaa.

Samoalla, Fijissä ja Togossa sielläkin, missä ei ruotsia ymmärretä, suomea taideta eikä Lars Levi Laestadiuksesta ole koskaan kuultu halaistua sanaa!

vaan Jeesus on Herra sielläkin.

eräs viimeaikojen rakkaimmista virsistäni 70, on samaisen Isaac Wattsin runoilema.

se on Pelastusarmeijan sotalauluja ja kuuluu suomeksi näin

KUN KATSON RISTIN IHMETTÄ

Kun katson ristin ihmettä,
niin pääni painuu häpeillen.
Jo murtuu mieli ylpeä
ja suuruus, valta ihmisen.

En tahdo muusta kerskata
kuin kuolemasta Kristuksen.
Muu rikkaus sen rinnalla
vain rihkaman on arvoinen.

Oi ihmeellinen armahdus!
Kun katson Herran haavoja,
niin tuska sekä rakkaus
nyt vuotaa niistä virtana.

Näin ruumis peittyy purppuraan
hetkellä suuren sovinnon.
En enää turvaa maailmaan,
se minulle nyt kuollut on.

Nyt kuinka siitä kiittäisin,
kun, Jeesus, annoit itsesi.
Rakkaus, täytä minutkin,
kaikkeni annan käyttöösi.

Isaac Watts 1707.
Suom. Pelastusarmeijan Sotalauluja 1890,
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.

en meinaa päästä noista virren avauksen sanoista irti, ne jotenkin syöpyvät syvälle ja puhuttelevat jatkuvasti


"Kun katson ristin ihmettä,
niin pääni painuu häpeillen."

miksi pääni painuu häpeillen?

kun hieman aavistelen niitä syitä, jotka ihmiskunnassa ja omallakin kohdallani ovat aiheuttaneet tämän tilanteen kerran Golgatan ristillä Jumalan Pojalle.