melkoinen JOS...
sanotaan, että jos jossia ei olisi, niin lehmätkin lentäisivät.
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva."
Room. 10:9 KR 1992
Tahdomme toki pelastua.
Tahdomme toki sydämen pohjasta uskoat, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.
Joten toki myös suullamme tahdomme tunnustaa, että Jeesus on Herra.
mutta mitä se tarkoittaa?
tahdomme tuntea Kristusta myös tässä mielessä - mikä on tämä niin elämän ja kuoleman merkittävä arvonimi Kyrios, Herra?
Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta:
Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.
2 Kor 4:5 KR 1992
Paavali sanoo, että Jeesuksen Kristuksen tunteminen on kaikkein tärkein asia.
Vuoden 1948 Sormusen kristinoppi sanoo kauniisti "Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme kallein asia"
Apostoli Paavali julistaa kaikkialla tätä sanomaa, opettaen kansoja tuntemaan Kristuksen.
tässä opetuksen sisältö on ytimekäs, sekä Italian Rooman että Kreikan Korinttin asukkaille
... että Jeesus on Herra
Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.
Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja,
mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.
Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
1 Kor 8:3-6 KR 1992
kaikenlaisia kyros - herroja ja jumalia oli apostolin aikainen Rooman valtakunta pullollaan.
hänen sanomansa on, että kristityillä on vain yksi Jumala
ja yksi Herra - Jeesus Kristus.
sitten hän opettaa meitä tuntemaan Jeesusta Kristusta, meidän Herraamme:
meidät on tehty Hänen kauttaan.
onko sinulla tämä tieto, että sinut on luotu Jeesuksen kautta?
ei ihme, että Hän tuntee meidät niin hyvin nimeltä ja osaa meitä auttaa kaikissa elämämme vaikeuksissa ja vastuksissa ja myöskin elämän myötätuulessa.
Herra tuntee meidät läpikotaisin.
juutalaiselle tämä pelastava tunnustus kuuluu
Jeesus on Messias
masiah, voideltu, Israelin kuningas
INRI
sana Messias on näet käännetty Vanhan testamentin kreikassa sanalla Kyrios.
yhä tänään tämä tunnustus sulkee juutalaisen ulos synagoogasta ja saattaa helposti mennä poikki kaikki suhteet omaisiin ja sukulaisiin.
jeshua hamashiach
ei ole enää juutalainen uskonnoltaan, joka näin suullaan tunnustaa.
Uudessa testamentissa Messias on tietenkin Khristos Kristus.
muistamme kaikki apostoli Tuomaksen epäilijänä
"Epäilevä Tuomas" on suorastaan sananparsi
vaan en ole löytänyt Uudesta testamentista sen suurempaa uskontunnustusta kuin on Tuomaksella.
tietääkseni kukaan muu Uuden testamentin henkilö ei sano, kuten apostoli Tuomas Johanneksen evankeliumissa
"minun Herrani ja minun Jumalani"
Tuomas ei vain tunnusta, että Jeesus on Herra.
vaan että Jeesus on hänen, Tuomaan, Herra ja jopa Jumala.
K
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!"
Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!"
Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
Joh 20:26-29 KR 1992
hiukka omituinen on mielestäni apostolin sana, ettei kukaan voi sanoa "Jeesus on Herra" muuta kuin Pyhässä Hengessä.
voihan kuka tahansa sanoa mitä tahansa missä hengessä tahansa??
Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista.
Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo.
Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu."
Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.
1 Kor 12:1-3 KR 1992
tässä ei liene kuitenkaan kyseessä mikä tahansa torimummojen tai viinitupien keskustelu.
tässä kohtaa kirjettään korinttilaisille Paavali näet opettaa armolahjoista.
eli tässä on sellainen tuntomerkki - Pyhässä Hengessä puhuva ei voi kirota Jeesusta
- kukaan ei voi tunnustaa Jeesusta Herraksi muuta kuin Pyhässä Hengessä
ajatus Paavalin "Henki kirjeessä" on samantapainen kuin 1 Johanneksen kirjeessä
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. 2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. 3 Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
"Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä.
Me olemme Jumalasta.
Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen."
1 Joh 4:1-6 KR 1992
Uudessa testamentissa tuo Israelin kansan odottama kuningas, Messias, on Voideltu - Khristos
eli tunnustuksena tuo olisi
Jeesus on Kristus
Jeesus on Messias, Israelin luvattu kuningas, Daavidin huonetta ja sukua.
Tämä on todellakin uskon asia.
Johanneksen evankeliumin lopulla selvitetään:
...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Joh 20:31 KR 1938
saatamme tosiaan sanoa, että tunnemme Kristuksen jo täydellisesti.
mutta tämäkin pieni tutkielma siitä, mitä Raamattu opettaa meille Kristuksen tuntemisesta - että Jeesus on Herra - riittänee osoittamaan, että oppimista kyllä riittää.
ja miten suurenmoisia ja ihania asioita saamme oppia Kristusta tutkiessamme ja Häneen kätkettyjä aarteita etsiessämme.
mitä esimerkiksi sisältyykään tähän!
"nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."
Joh 20:31
elämä Jeesuksen nimessä!
joku ajattelee, että iankaikkinen elämä, sitten joskus kuoleman jälkeen.
vaan ei!
kyllä se iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maitten päällä - elämä isolla Eellä
Jeesuksen nimessä.
Kirjoittanut: mama
Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on:
"Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.
Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.
Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.
Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
Joh 12:14-28 (KR 1933/38)
"Me haluamme nähdä Jeesuksen!"
Olivat nuo kreikkalaiset kuulleet ihmeteoista ja halusivat nähdä ihmetekojen tekijän. Fariseuksetkin olivat huolissaan tuosta maineesta, kun ihmiset juoksivat perässään.
Kuitenkin nyt pari tuhatta vuotta myöhemmin vaikka haluaisimmekin hänet nähdä, ei se ole enää samalla tavoin mahdollista. Varmasti Hän voi ilmestyä ihan silmiemme nähtäväksi kuten arvelisin Hänen Paavalille näyttäytyneen, kun Hän häntä opetti, jos Hän niin päättää.
Vaan Raamattu kertoo:
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.
Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.
Mark 16:19-20
Hänet otettiin ylös taivaaseen.
Ja
Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.
1 Tim 3:16
Kuitenkin
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matt 28:18-20
Raamattu kertoo, että ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmaantui sadoille ihmisille. Mutta Hän ilmestyi vain omilleen. Hän ei mennyt juutalaisten neuvoston eteen näyttämään pitkää nenää "ettepä saaneet minua hengiltä". Eikä Pilatustakaan käynyt moikkaamassa.
Olisihan sitten varmasti kaikki uskoneet Häneen, jos olisi niin tehnyt? Jaa-a. Olisikohan sittenkään. Eivät kaikki uskoneet Häneen ihmetekojenkan tähden, eikä opetuksensa tähden.
Meidän on edelleen mahdollista nähdä Jeesus - hengen silmin. Siksi on kovin tärkeää opettaa Hänestä, puhua Hänestä opettaa Jumalan Sanaa, jotta yhä useampi voisi uskon silmin Hänet nähdä ja kaiken, mitä Hän keskellämme joka päivä tekee.
Lupasihan Hän: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Monelle ottaa kunnian päälle tai järki pistää hanttiin, että voisi tunnustaa Jeesusta Herrakseen ja antaa elämäänsä Hänen käsiinsä.
Hänen seuraajakseen tunnustautuminen ja elämämme herruuden luovuttaminen Hänelle alkaa pikku hiljaa avata aiemmin hengellisesti sokeita silmiä.
Silmät avautuvat vähitellen näkemään ja mieli ymmärtämään sellaista, mikä on ennen ollut kätkössä.
Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
Matt 25:34-40
Nämä vanhurskaat eivät olleet mitään ihmeellisiä kokemuksia tai suurta näkyvyyttä ja kuuluisuutta itselleen hakeneet. Eivät olleet omaa itseään ja omia tarpeitaan vain hoidelleet.
He olivat nähneet tarvitsevia.
Samoin tuo lienee edelleenkin. Jeesus on siellä, missä on armahdusta ja laupeutta, missä huomataan lähimmäisen hätä ja ahdistus. Siellä viihtyy Jeesus ja on mukana juuri noissa tilanteissa, missä Häntä tarvitaankin. Hän neuvoo, opastaa ja kehottaa. Ja saamme siellä nähdä Hänet ja Hänen tekonsa - hengen silmin.
Jeesusta on hankala nähdä, jollei näe vaikeuksissa olevia, niitä joilla seinät nousevat pystyyn, katastrofien uhreja, toivonsa menettäneitä, köyhiä ja yksinäisiä, sairaita ja nälkäisiä
Jeesuksen oppii syvällisesti tuntemaan laupeuden ja rakkauden tiellä. Kun opit näkemään ympärilläsi olevaa hätää ja ahdistusta ja itse saamasi Kristuksen rakkaus saa virrata rakkaudeksi lähimmäisiä kohtaan, saat katsoa Jeesusta. Välinpitämättömyys ja kovuus sulkevat myös silmämme näkemästä Häntä.
Tässä on meillä kaikilla ihan aito kilvoituksen paikka. Hänen johdossaan, Häntä seuraten.
Jeesus oli Nasaretista, pikkukaupungista, joka taisi vieläpä olla aika pahamaineinen: voiko muka Nasaretista tulla mitään hyvää?
Jeesus ei ollut jerusalemilainen!
Monesti kunniamme ja ylpeytemme ja omat tarpeemme kaipaisivat sellaista Jeesusta, joka olisi Jerusalemista kotoisin. Sellaista Jeesusta, jota olisi leuhkaa esitellä kaikille. Sellaista Jeesusta, joka laittaisi kaikki nurin, kun vain kättä heilauttaisi. Ja simpsalabim, kaikki olisi kultaa.
Vaan Jeesus tykkää enempi olla siellä, missä on syntiset. Hän oli syntisten ystävä ja on edelleen. Ja Hän haluaa meidän seuraavan esimerkkiään - siinäkin.
Oi jospa maailma saisi keskellämme nähdä kärsineen, kuolleen ja ylösnousseen Kristuksen, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan.
Jeesus on Herra!
--- tähän asti kirjoittanut mama
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Room. 10:9. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Room. 10:9. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. tammikuuta 2011
torstai 29. huhtikuuta 2010
Didakhe
eilinen Raamatun tutkistelu aiheesta Oppi on perustana tälle avaukselle, kutsulle keskusteluun Jumalan Sanasta ja kristillisestä opista.
Lähdin liikkeelle siitä, että juutalaisuudessa ei varsinaisesti ole käsitettä "oppi" vaan Toora on "opetus".
toki sillä on sisältönsä, mutta juutalaiset eivät koskaan ole muotoilleet omaa uskontunnustusta, jossa he koettaisivat ilmaista uskonsa keskeisen sisällön.
sen sijaan he lausuvat tuon lyhyen raamatullisen tunnustuksen "Shema"
"Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi"
shema israel adonai eloheinu adonai ehad
kysyin, mikä mahtaa olla juutalaisten kirjoittamassa Uudessa testamentissa tilanne.
kun käymme läpi "oppi" sanan merkityksiä Uuden testamentin kohdissa alkukielellä, näemme että useimmiten siellä käytetään kreikan sanaa didakhee tai sen sukulaisia, kuten didaskalos jne.
juutalaisten kirjoittamissa neljässä evankeliumeissa, Matteus, Markus Luukas, Johannes kyllä kansan suusta kuuluu huudahduksia "mikä voimallinen oppi" ja Mestari itse sanoo "minun oppini ei ole ihmisistä vaan Jumalalta"
rabbi Gamalielin oppilas, entinen tiukasti lakia noudattanut fariseus, apostoli Paavali, ei käytä suurissa kirjeissään sanaa "oppi" vaan puhuu enemmän "Jumalan viisaudesta" ja muista sellaisista.
katolisissa kirjeissä, seurakunnista vastaaville Timoteukselle ja Tiitukselle, apostoli käyttää sanaa oppi - didakhee.
mutta havaitsemme, että apostolin kirjeissä usein puhutaan "terveestä opista" ja sen vaikutuksista kristilliseen elämään.
luterilaista painotusta "evankeliumi ja laki" ei näihin yhteyksiin niinkään sisälly, toisin kuin esimerkiksi Galatalaiskirjeessä, jossa kerrotaan mitä on evankeliumi.
haastan siis kaikki nettiruukkulaiset nyrkkeilyotteluun tähän kehään, ja mielelläni otan tyrmäyksen vastaan, jos sellainen on tulossa.
kehä on siis tämä väitteeni, jonka uskon että elävä Herra Jeesus itse minulle eilen opetti pyhän Sanansa kautta.
Asia, jonka itsekukin voi rukouksin ja Jumalan Sanaa tutkimalla tarkistaa ja muodostaa oman näkemyksensä Pyhän Hengen antamassa valossa, armolahjana ylhäältä.
seuraavassa viestissä siis haaste nyrkkeilykehään, väittelemään kanssani siitä, mitä oppi Uudessa testamentissa tarkoittaa.
Uuden testamentin kirjoituksissa käytetään alkukielessä kreikankielistä sanaa didakhee.
sanaa käytetään kuitenkin samassa merkityksessä, kuin juutalaiset käyttävät puhuessaan viidestä mooseksenkirjasta.
Toora - opetus
kyseessä on Kristuksen Toora
ja kuten Mooses sai Tooran sisältämän lain Siinailla Jumalalta
Jeesus väittää juutalaisille veljilleen ja sisarilleen - ja meille pakanoille - että Hänen Tooransa on myös Isältä Jumalalta.
"oppi" sanaa ei käytetä Uudessa testamentissa siinä mielessä kuin sitä myöhemmin käytettiin kristinuskon levitessä Lähi-itään, Anatoliaan ja kreikkalais-roomalaiseen maailmaan.
Uuden testamentin juutalaisessa maailmassa ei ollut yritystä laatia dogmaa, opinkappaleita, samaan tapaan kuin kirkko myöhemmin koetti uskontunnustuksin ja dogman avulla ilmaista uskon sisältöä.
Alkukirkossa on keerygma, Jeesuksen julistus, Kristuksen Toora.
varsin voimallinen onkin.
mitä tämä käytännössä sitten merkitsee, jos näin kerran on.
ensinnäkin
"Kristuksen Toora" näkökulma auttaa meitä ymmärtämään Paavalin kirjeitä Timoteukselle ja Tiitukselle.
Apostoli ei siinä lainkaan ajattele näitä myöhempiä kolminaisuusoppia, Kristuksen kahta luontoa tai Augsburgin tunnustuksen laki ja evankeliumi dogmeja.
Apostoli ajattelee käytännöllistä Kristuksen oppia, joka näkyy hyvissä teoissa ja elämässä.
samalla tavalla kuin juutalaiselle vaeltaminen Jumalan ystävänä liitossa on kulkemista Tooran, Opetuksen, valossa terveessä elämässä Isän Abban tahtoa noudattaen ja katumuspsalmeja ja kiitosvirsiä laulaen, syntiuhreja uhraten.
tervetuloa siis mukaan tähän nyrkkeilyotteluun, johon haastan erityisesti perus-luterilaiset ystävämme, jotka syyttävät minua vääränlaisesta spiritualismista, jossa ohitan muka Jumalan Sanan ja kristillisen opin ja rikon papinvalani.
koetan antaa raskaansarjan vastuksen haastajille, ja kuten sanottu, jos joku tämän esittämäni näkemyksen didakhee alkuperäiseestä merkityssisällöstä Uudessa testamentissa kumoaa, otan kiltisti vastaan tyrmäyksen.
...
tuo varmaankin on hyvä havainto, että lähetystyön mukana jouduttiin Kristuksen oppia selittämään ja puolustamaan ei-kristittyjen maailmassa, ja niin oppia koskeva keskustelu kehittyi.
ja sitten tosiaan alkoi tämä sisäinen harhaoppien torjunta, joka pakotti muotoilemaan uskonlauseita ja tekemään omassa porukassa rajauksia.
olen tuosta samaa mieltä.
aivan kuten juutalaisilla, kristityilläkin oli alussa varsin yksinkertainen oppi
"pitäkää se, mitä minä olen käskenyt teidän pitää"
siis Kristuksen Toora
ja sitten tämä, "Jeesus on Messias" eli "Jeesus on Kyrios" eli "Jeesus on Herra"
Profeetoissa luvattu Voideltu.
"Jeesus on Herra" oli monen marttyyrin viimeinen sana tässä ajassa.
Suuressa Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali ei näytä kovin suurta dogmihistorian tuntemusta ja eri kirkkojen opinkäsitysten hienoa tajuamista vaativan.
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva."
Room. 10:9
kumma että essuille tuo on niin häpeällistä kuulemma, tunnustaa julkisesti porukassa että Jeesus on Herra.
minusta oli niin hauska oppia eilen myös ensimmäistä kertaa elämässäni, että oppineet kutsuivat Jerusalemissa saarnaavia Pietaria ja Johannesta oppimattomiksi idiooteiksi.
Kristuksen antamaa iloista tasa-arvoa akateemisten oppiarvojen edessä!
sillä nuo Kirjanoppineet kyllä tunsivat Tooran ja sen hienoimmat sävyt ja pykälät.
vaan eivät pystyneet sanomaan rammalle "nouse ja kävele"
eivätkä saaneet kuninkaan sotamiehet noita kahta idioottia vaikenemaan eivätkä toista heistä pysymään edes vankilan ovien takana, jotka aukenivat yöllä hänen edessään automaattisesti (kreikan sana Apostolien teoissa, automatee)
Kirjoittanut: Patu
Käytetäänkö sanaa oppi tai opetus siitä kaikesta, mitä Kristus käski kastettaville opettaa, ei kovin isoa rähinää saa aikaan. Varmasti Jeesuksen opetus oli eri tavalla painottunutta riippuen keiden kanssa hän keskusteli. Jokainen sai osansa. Kuten Paavalikin opetti, juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen.
Opetus jumalanpalveluskäytännöistä kehittyi ja tarkentui jo Paavalin aikana ja pian sen jälkeen, kuten Didakheestakin voi päätellä. Samanlaisesti opetus siitä, kuka on Kristus ja mikä hänen oppinsa on. Se, jonka Hän sanoi Jumalan opiksi ja ylimmäispapillisessa rukouksessa sanoi puhuneensa maailmalle.
Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa, on samanhenkinen, mitä jotkut täällä ovat vaatineet liturgialta ja jumalanpalveluskäytännöiltä. Kotona vaan ranskista murtamaan ja punkkua juomaan kaverin kanssa, siinä Herran ateriaa ja alkuperäistä ehtoollista!
Kirjoittanut: MikkoL,
"Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa"
näin ei kuitenkaan ollut kirjoitukseni sisältö
sanoin
1. mitä kreikan sana didakhee merkitsee Uudessa testamentissa. kysyin, voisiko sen ymmärtää Kristuksen Toora mielessä. vastasin, jees.
2. kuten norppakin totesi, Kristuksen oppi joutui sitten pakanamaailman hampaisiin, ja kristityt koettavat sanoa, mistä on ja mistä ei ole kysymys
3. keskenään kristityt alkavat riidellä, kuka Jeesus on ja mitä seurauksia on sillä, että Jeesus olisi Jumala.
eikö tässä pikemmin ole kyse luonnollisesta kasvusta kuin typistämisestä?
eli kun tänään Patu käyttää sanaa oppi, hänellä on ensisijaisesti mielessä tämä myöhempi, alkukirkosta Bysantin kautta kehittynyt kristillinen dogma ja etenkin sen saksalainen versio uuden ajan alun Augsburgista.
mutta Uudessa testamentissa oppi on Opetus.
siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.
elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen.
eikös tämä ole se elämän tarkoitus, jonka Kristus on meille pakanoille tehnyt mahdolliseksi?
Kirjoittanut: Patu
"siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.
elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen." MikkoL
Kyllä siinäkin on tietty viisaus, että ottaa opetusta vastaan ja perehtyy Kristuksen oppiin, jonka Hän itse on ilmoittanut. Sitä oppia voidaan lukea Jumalan sanasta tai sitä oikein tulkitsevista Tunnususkirjoista. Näihinhän myös MikkoL on valallaan sitoutunut. Se neuvoo myös "elämään vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen."
Kirjoittanut: MikkoL
ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi.
Jumalan viisaus on tutkimaton eikä sitä voi tunnustuksilla kannuttaa ja panna purkkiin että tässä se Kristuksen Oppi nyt on, ota tai jätä.
olisi kiva kuulla Patu mitä mieltä itse olet ajatuksesta, että opillinen tietämättömyys ei kadota.
ja vielä hurjempi ajatus, että nämä eri kristillisten kirkkojen väliset opilliset riidat eivät kadota.
että joku ei-luterilainenkin ja suorastaan harhaoppinen kasteenuusija voisi pelastua Jumalan valtakuntaan.
taikka että Luther voisi - jos eläisi tänään - istua Ison Kirjan rantasaunassa kaljalla hellareiden kanssa kasteesta väitellen?
Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä eivätkä mormonit, vaikka sellaisina itseään pitävät.
minun mielestäni he edustavat amerikkalaista harhaoppia, jonka edustajia tulee varoittaa ja karttaa.
Kirjoittanut: MarttiF
Koetat väkisin todistella itsellesi, että Opin miettiminen ja armon julistamienn ovat toistensa vastakohtia. Näin asia ei taida kuitenkaan olla!
Oppi, ikävä kyllä selittää sen, mitä Jumalan armo syntiselle on.
Jeesuksen Vuorisaarna, mitä muuta se on kuin opillinen luento?
Mitä muuta Jeesuksen monet puheet opetuslapsille ja myös fariseuksille ovat kuin opillista linjavetoa?
Paavali osoittaa Galatalaiskirjeessä, ettei kaikki puhe Jeesuksesta olekaan sitä oikeaa armon julistusta syntiselle. Ei hän leikinpäiten sano: "olkoon kirottu".
KUlmakiven uudessa numerossa on esittelyssä pappi Matti Liljeqvist.
Hän on eläkkeellä, ja tehnyt mm. kreikan kielen sanakirjoja.
Hän saattaa olla monen mielestä täysin turha mies turhine touhuineen.
Häneltä ilmestyi aikoinaan kirjanen nimeltä "Torni ja Temppeli". Se on opillinen teos, jossa käydään läpi sitä kudelmaa, jonka Saatana on kutonut sielujen tuhoksi Jehkuihin ja Mormoneihin.
Mormonit haluavat nyt lukeutua kristityksi ja käyvät voimakasta kampanjaa Suomessa uskosta vieraantuneiden parissa. Niitä mormonit viettelevät kuin ilotyttö humalaista maalaismiestä Hampurin satamakortteleissa.
Olen keskusteluissani eräiden hairahtuneiden kanssa saanut suurta apua Matin kirjasesta.
Mormonitkin julistavat armoa syntiselle, samoin jehovantodistajat. Heidän sanomansa varmasti menee perille siellä, missä norpan kammoama kuiva viisaus ja opillisuus eivät ole tiellä sotkemassa.
Minulle Jumalan sana ei ole stereonäkemisestä opettanut yhtään mitään.
Käytäntö on sen sijaan opettanut, ettei minua neuvova saarnaaja ole osannut neuvoa Kristuksen luo, kun ei itsekään ole tuntenut tietä sinne. Ansiosidonnaisuus kun ei ole sama asia kuin Jumalan ansioton armo. Siinä se opillisuuden vajaus näkyi.
En ymmärrä, mitä n nyt tarkoittaa.
Harmi ettet päässyt Paavalia neuvomaan oikealle tielle.
Olisi apostoli keskittynyt todistamaan syntiä anteeksi ja jättänyt opillisten kirjeittensä kirjoittamisen kokonaan!
Tänään hänen kirjeensä kumminkin ovat vahvana opillisena perustana siihen työhön, missä parannusta ja syntien anteeksiantamusta julistetaan.
Ei se Jumalalta ollut pelkkä satunnainen mielenjohde, että hän valitsi työaseekseen opinrakentajan ja huippukoulutetun.
Kirjoittanut: MikkoL
ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan
Kristuksen Toora
näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses.
Kirjoittanut: MarttiF
>>Koulutus ei nyt kuitenkaan ole tässä pääosassa, koska Paavalista tuli pakanain apostoli. Eikö tämän viisausteorian mukaan häet olisi pitänyt lähettää löylyttämään Jerusalemin fariseuksia?>>> n
Oliskohan n oma teoria sitä viisausteoriaa?
Kristus oli pääasia.
Pakanain apostoliksi tuleminen ei millään tavalla mitätöinyt aikaisemman koulutuksen merkitystä, vaan itse asiassa se saatu koulutus tuli entistäkin tärkeämpään käyttöön.
Uskon, että se on ollut Jumalan suunnitelma, se koulutus, koska se tuli suureen tarpeeseen.
---
Siksi Lutherista tehtiin Pyhien Raamattujen tohtori. Ilman sitä koulutusta hän ei olisi tehtäväänsä kyennyt.
Kirjoittanut: MikkoL
Didakhe (muinaiskreikaksi Διδαχή, "Opetus") eli Apostolien opetus tai Kahdentoista apostolin opetus (Διδαχὴ τῶν δώδεκα ἀποστόλων) on nimitys varhaiskristilliselle tutkielmalle, joka sisältää ohjeita kristillisille yhteisöille. Se on kirjoitettu noin vuosien 50-160 välisenä aikana.
Didakhe on todennäköisesti ensimmäinen kirjoitettu katekismus. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Jotkut kirkkoisät lukivat kirjoituksen Uuden testamentin kirjojen kaanoniin, kun taas jotkut hylkäsivät sen alkuperältään epäselvänä. Nykyisin kirjoitus luetaan apostolisten isien kirjoitusten kokoelmiin.
suomalainen wikipedian artikkeli on käännös ja lyhennelmä englantilaista wikipediasta
Kirjoittanut: MarttiF
Eikö posliinikaupassa riehu nyt vahva oppimattomuus? Sinäkin olet parin sadan sirpaleen kanssa lentänyt vähän niinkuin kaupasta ulos - vaikka haikailetkin koko ajan takahuoneeseen.
Opillisuutta tarvitaan joka hetki. Siksi apostoli käskee kristittyjä koettelemaan kaikkea ja pitämään se, mikä hyvää on.
Kirjoittanut: MikkoL
itse asiassa tämä Didakhe kirjoitus näyttäisi tukevan tuota ajatustani, miten ymmärrettiin alkukirkossa ilmaus
Kristuksen Oppi
siis juutalaisittain Messiaan Toora
Kaksi tietä
Ensimmäinen osa (luvut 1-6) alkaa: "On olemassa kaksi tietä. Toinen on elämän tie ja toinen on kuoleman tie. Nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan."[3] Monet tutkijat pitävät sen lähteenä samannimistä juutalaista tutkielmaa, johon on tehty huomattavia muutoksia.
Osa lainaa Vanhaa testamenttia usein. Lainaukset ovat yhteneviä evankeliumeissa olevien kanssa ja niissä on teologisia yhtäläisyyksiä, mutta Jeesusta ei mainita koskaan nimeltä. Elämän tielle annetaan ohjeeksi suuri käsky "rakasta Jumalaa, joka on sinut luonut, toiseksi lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (shema), sekä kultainen sääntö negatiivisessa muodossa: "mitään, mitä et tahdo itsellesi tehtävän, älä sinäkään toiselle tee".
Tämän jälkeen seuraa lyhyitä katkelmia vuorisaarnasta. Luku 2 sisältää käskyjä murhaa, haureutta, varastamista, noituutta, aborttia, väärä todistamista, valheellisuutta yms. vastaan. Luku 3 pyrkii selittämään, kuinka yksi pahe johtaa toiseen: vihasta seuraa murha, himosta huoruus, jne.
Rituaalit
Toinen osa (luvut 7-10) alkaa kasteohjeilla. Kaste on toimitettava "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" juoksevassa vedessä. Jos sellaista ei ole käytettävissä, tulee kastaa kylmään tai jopa lämpimään veteen. Kasteen ottavan ja kastajan sekä mahdollisuuksien mukaan kaikkien tilaisuuteen osallistuvien tulee paastota päivä tai kaksi ennen kastetta. Jos vesi ei riitä upotuskasteeseen, sitä voidaan valella kolme kertaa päähän.
Paastoa ei sopinut pitää maanantaisin ja torstaisin "ulkokultaisten kanssa". Sen sijaan sopivia paastopäiviä olivat keskiviikko ja perjantai (luku 8). Kristittyjen ei tullut rukoilla "ulkokultaisten" (hypocrites) kanssa, vaan lukea Isä Meidän -rukous kolme kertaa päivässä. Kirjan antama rukous ei ole täysin yhtenevä Matteuksen evankeliumissa olevan rukouksen kanssa.
Ehtoollisen viettoon liittyen kirjoitus antaa opetuksen kiitosrukouksesta ehtoollisen jälkeen.
Pappeus
Didakhe on omalaatuinen varhaiskristillisten kirjoitusten joukossa siinä, että se painottaa kiertelevää pappeutta, jonka se yhdistää apostolin- ja profeetanvirkana. Vaikka kirjoitus puhuu myös paikallisista piispan- ja diakoninviroista, niitä kuvataan laajemmin muissa teksteissä, kuten Ignatioksen ja Klemens I:n kirjoituksissa. Kirjoitus varoittaa tällaisten kuljeskelevien pappien moraalista: heidät tulee ottaa vastaan, jos he opettavat yllä mainittuja oppeja, ja jos he "enentävät vanhurskautta ja Herran tuntemusta", heidät tulee ottaa vastaan kuin Herra. Mutta vaikka jokainen apostoli otetaan vastaan Herrana, hän voi viipyä päivän tai kaksi; jos hän viipyy kolme päivää, hän on huijari tai väärä profeetta. Samoin lähtiessään hän saa ottaa mukaansa vain leipää; jos hän pyyttää rahaa, hän on väärä profeetta.
wikipedia
näin siis lyhyesti Didakhe kirjan sisältö suomalaisesta wikipediasta.
se on hyvin vanha, Uuden testamentin aikainen
ote ei ole "opillinen" siinä mielessä kuin aikamme kristityt opin käsittävät, joukko lausumia siitä miten on ja miten ei.
ote on "opillinen" käytännölliseen juutalaiseen tapaan, kristitllisyyden neuvoja, rituaaleja ja virkoja niitä hoitamaan.
Kristuksen Oppi
Messiaan Toora
Kirjoittanut: Patu
"Ehkä tuo määrittely onkin sitä mitä Sana kieltää tekemästä eikä niinkään pensselin tai veistovehkeiden käteen ottamista." n
Kirjoittanut: MikkoL
"ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi."
Aika jänniä kommentteja, kun aikoinaan niin kiivaasti puolustettiin jumalan kuvia ja kirottiin kuvainraastajia.
Pappisvalassa kai sitoudutaan Raamattuun ja sitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin ja sitoudutaan olemaan julkisesti tai salaisesti suosimasta niiden vastaisia opetuksia.
Kyllä näissä kirjoituksissa on Jumalan kuvaa piirretty, eikä suinkaan epäjumalaa.
Tietysti aikamme postmoderniin kuvaan kuuluu ottaa Jumalan kuvaansa ja maailmankuvaansa piirteitä vähän sieltä sun täältä ja niitä tarpeen ja kuulijakunnan vaihtuessa taas vaihtaa.
Kirjoittanut: MarttiF
Se on hienoa, että nuhdellaan synnistä ja kerrotaan, ettei rukoilevaisten keskuudessa koskaan käytettäisi niin rumaa kieltä kuin esikoisissa.
Omalta osaltani haluan siinä suhteessa muuttua. Ylilyöntejä tahdon pyytää anteeksia asianosailsilta.
Muutamat puheet Jeesuksen kanssa seurustelemisestä jättävät minut silti kylmäksi. Epäuskottavaa. Tuntuu niin oudolta se kivisydämisyys, joka soi vastaan samalta kanavalta.
Patun tavoin minäkin otin kerran puheeksi kuvien palvonnan ääri-ilmiöt. Hyvin pian ruvettiin painostamaan ikonoklasmilla ja osoittamaan kuinka kirkossakin on alttaritaulu. Jokaisen luulisi käsittävän, etteivät moiset argumentit sopineet muuhun kun toisen ihmisen painamiseen. Kun sitten pullikoin vastaan, ruvettiin puhumaan narsismista.
Se on hienoa, että otamme puheeksi Paavalin ns. pareneettiset puhet eli elämän ohjeet kirjeistä. Sovitaan nyt kumminkin ensiksi, että synnintunto kuuluu jokaiselle meistä, jos aiomme pelastua.
Kirjoittanut: Patu
"ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan
Kristuksen Toora
näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses." MikkoL
Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ilmeisesti kristinuskoon kääntyneille juutalaisille arameaksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, että siinä pyrittiin tuttuun juutalaiseen ilmaisuun. Ei sen perusteella voida Paavalin opetuskirjeitä tai muita evankeliumeja tehdä oppia sisältämättömiksi opetus- ja kehotuskokoelmiksi.
Minusta on arvelluttava tie lähteä vähättelemään ja typistämään Jeesuksen opetuskehotusta "opettakaa kaikki..." Kyllähän joidenkin mielestä "Jeesus on Herra" riittää uskontunnustukseksi, eikä muuta oppia tarvita. Siinä vain itse halutaan herraksi ja vähät välitetään Kristuksen opista.
Kirjoittanut: MikkoL
olisihan älytöntä väittää ettei Paavalin kirjeissä ole oppia?
kuka sellaista on sanonut...
kun luemme Jumalan Sanaa, näemme sieltä että apostoli Paavali ei käytä suurissa kirjeissään sanaa oppi - didakhee.
tämä on syytä itse tarkistaa, jos et ole vakuuttunut.
sen sijaan apostoli käyttää muita sanoja asiasta, josta me nykyään käyttäisimme sanaa "kristillinen oppi" eli dogma.
Jumalan viisaus
tämä on siellä hyvin keskeinen esimerkiksi Korinttilaiskirjeissä.
evankeliumi - galatalaiskirje erityisesti
sen sijaan sana "oppi" didakhee esiintyy paimenkirjeissä joissa hän neuvoo Timoteusta ja Tiitusta ja liittyy elämän ohjeisiin, neuvoihin
hyvin lähellä Didakhe kirjan sisältöä
ei tällainen Jumalan Sanan tutkiminen mitään typistä.
päinvastoin, rikastuttaa meitä kun Jumalan Henki opettaa ja ohjaa eteenpäin.
sellaiset, jotka jo kaiken ovat oppineet, lähtevät tyhjinä pois.
opetuslapset heräävät joka aamu ja saavat taas uutta tuoretta mannaa
myös opinasioissa
ei siten, että oppi muuttuisi
vaan siten että oppilaan ymmärrys kasvaa ja syvenee
Kirjoittanut: MarttiF
Jumalan laki oli vanhan testamentin aikana kielenkäytössä sekä säädökset, seremonialait että evankeliumi. Kun psalmisti (David?) puhuu Herran laista ja sen tutkimisesta kuuluu siihen eittämättä myös tämä evankelinen puoli - sehän kuului lupauksena niille, jotka olivat liitossa.
En nyt viitsi ruveta noita toisten juttuja tänne kopsaamaan, mutta kornilta tuntuu opin halventaminen (seuraa sinä oppia, minä seuraan Kristusta) niiden keskuudessa, jotka ovat Henkensä kaupalla kaikkea oppimattomuutta valheellisuutta.
Lähdin liikkeelle siitä, että juutalaisuudessa ei varsinaisesti ole käsitettä "oppi" vaan Toora on "opetus".
toki sillä on sisältönsä, mutta juutalaiset eivät koskaan ole muotoilleet omaa uskontunnustusta, jossa he koettaisivat ilmaista uskonsa keskeisen sisällön.
sen sijaan he lausuvat tuon lyhyen raamatullisen tunnustuksen "Shema"
"Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi"
shema israel adonai eloheinu adonai ehad
kysyin, mikä mahtaa olla juutalaisten kirjoittamassa Uudessa testamentissa tilanne.
kun käymme läpi "oppi" sanan merkityksiä Uuden testamentin kohdissa alkukielellä, näemme että useimmiten siellä käytetään kreikan sanaa didakhee tai sen sukulaisia, kuten didaskalos jne.
juutalaisten kirjoittamissa neljässä evankeliumeissa, Matteus, Markus Luukas, Johannes kyllä kansan suusta kuuluu huudahduksia "mikä voimallinen oppi" ja Mestari itse sanoo "minun oppini ei ole ihmisistä vaan Jumalalta"
rabbi Gamalielin oppilas, entinen tiukasti lakia noudattanut fariseus, apostoli Paavali, ei käytä suurissa kirjeissään sanaa "oppi" vaan puhuu enemmän "Jumalan viisaudesta" ja muista sellaisista.
katolisissa kirjeissä, seurakunnista vastaaville Timoteukselle ja Tiitukselle, apostoli käyttää sanaa oppi - didakhee.
mutta havaitsemme, että apostolin kirjeissä usein puhutaan "terveestä opista" ja sen vaikutuksista kristilliseen elämään.
luterilaista painotusta "evankeliumi ja laki" ei näihin yhteyksiin niinkään sisälly, toisin kuin esimerkiksi Galatalaiskirjeessä, jossa kerrotaan mitä on evankeliumi.
haastan siis kaikki nettiruukkulaiset nyrkkeilyotteluun tähän kehään, ja mielelläni otan tyrmäyksen vastaan, jos sellainen on tulossa.
kehä on siis tämä väitteeni, jonka uskon että elävä Herra Jeesus itse minulle eilen opetti pyhän Sanansa kautta.
Asia, jonka itsekukin voi rukouksin ja Jumalan Sanaa tutkimalla tarkistaa ja muodostaa oman näkemyksensä Pyhän Hengen antamassa valossa, armolahjana ylhäältä.
seuraavassa viestissä siis haaste nyrkkeilykehään, väittelemään kanssani siitä, mitä oppi Uudessa testamentissa tarkoittaa.
Uuden testamentin kirjoituksissa käytetään alkukielessä kreikankielistä sanaa didakhee.
sanaa käytetään kuitenkin samassa merkityksessä, kuin juutalaiset käyttävät puhuessaan viidestä mooseksenkirjasta.
Toora - opetus
kyseessä on Kristuksen Toora
ja kuten Mooses sai Tooran sisältämän lain Siinailla Jumalalta
Jeesus väittää juutalaisille veljilleen ja sisarilleen - ja meille pakanoille - että Hänen Tooransa on myös Isältä Jumalalta.
"oppi" sanaa ei käytetä Uudessa testamentissa siinä mielessä kuin sitä myöhemmin käytettiin kristinuskon levitessä Lähi-itään, Anatoliaan ja kreikkalais-roomalaiseen maailmaan.
Uuden testamentin juutalaisessa maailmassa ei ollut yritystä laatia dogmaa, opinkappaleita, samaan tapaan kuin kirkko myöhemmin koetti uskontunnustuksin ja dogman avulla ilmaista uskon sisältöä.
Alkukirkossa on keerygma, Jeesuksen julistus, Kristuksen Toora.
varsin voimallinen onkin.
mitä tämä käytännössä sitten merkitsee, jos näin kerran on.
ensinnäkin
"Kristuksen Toora" näkökulma auttaa meitä ymmärtämään Paavalin kirjeitä Timoteukselle ja Tiitukselle.
Apostoli ei siinä lainkaan ajattele näitä myöhempiä kolminaisuusoppia, Kristuksen kahta luontoa tai Augsburgin tunnustuksen laki ja evankeliumi dogmeja.
Apostoli ajattelee käytännöllistä Kristuksen oppia, joka näkyy hyvissä teoissa ja elämässä.
samalla tavalla kuin juutalaiselle vaeltaminen Jumalan ystävänä liitossa on kulkemista Tooran, Opetuksen, valossa terveessä elämässä Isän Abban tahtoa noudattaen ja katumuspsalmeja ja kiitosvirsiä laulaen, syntiuhreja uhraten.
tervetuloa siis mukaan tähän nyrkkeilyotteluun, johon haastan erityisesti perus-luterilaiset ystävämme, jotka syyttävät minua vääränlaisesta spiritualismista, jossa ohitan muka Jumalan Sanan ja kristillisen opin ja rikon papinvalani.
koetan antaa raskaansarjan vastuksen haastajille, ja kuten sanottu, jos joku tämän esittämäni näkemyksen didakhee alkuperäiseestä merkityssisällöstä Uudessa testamentissa kumoaa, otan kiltisti vastaan tyrmäyksen.
...
tuo varmaankin on hyvä havainto, että lähetystyön mukana jouduttiin Kristuksen oppia selittämään ja puolustamaan ei-kristittyjen maailmassa, ja niin oppia koskeva keskustelu kehittyi.
ja sitten tosiaan alkoi tämä sisäinen harhaoppien torjunta, joka pakotti muotoilemaan uskonlauseita ja tekemään omassa porukassa rajauksia.
olen tuosta samaa mieltä.
aivan kuten juutalaisilla, kristityilläkin oli alussa varsin yksinkertainen oppi
"pitäkää se, mitä minä olen käskenyt teidän pitää"
siis Kristuksen Toora
ja sitten tämä, "Jeesus on Messias" eli "Jeesus on Kyrios" eli "Jeesus on Herra"
Profeetoissa luvattu Voideltu.
"Jeesus on Herra" oli monen marttyyrin viimeinen sana tässä ajassa.
Suuressa Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali ei näytä kovin suurta dogmihistorian tuntemusta ja eri kirkkojen opinkäsitysten hienoa tajuamista vaativan.
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva."
Room. 10:9
kumma että essuille tuo on niin häpeällistä kuulemma, tunnustaa julkisesti porukassa että Jeesus on Herra.
minusta oli niin hauska oppia eilen myös ensimmäistä kertaa elämässäni, että oppineet kutsuivat Jerusalemissa saarnaavia Pietaria ja Johannesta oppimattomiksi idiooteiksi.
Kristuksen antamaa iloista tasa-arvoa akateemisten oppiarvojen edessä!
sillä nuo Kirjanoppineet kyllä tunsivat Tooran ja sen hienoimmat sävyt ja pykälät.
vaan eivät pystyneet sanomaan rammalle "nouse ja kävele"
eivätkä saaneet kuninkaan sotamiehet noita kahta idioottia vaikenemaan eivätkä toista heistä pysymään edes vankilan ovien takana, jotka aukenivat yöllä hänen edessään automaattisesti (kreikan sana Apostolien teoissa, automatee)
Kirjoittanut: Patu
Käytetäänkö sanaa oppi tai opetus siitä kaikesta, mitä Kristus käski kastettaville opettaa, ei kovin isoa rähinää saa aikaan. Varmasti Jeesuksen opetus oli eri tavalla painottunutta riippuen keiden kanssa hän keskusteli. Jokainen sai osansa. Kuten Paavalikin opetti, juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen.
Opetus jumalanpalveluskäytännöistä kehittyi ja tarkentui jo Paavalin aikana ja pian sen jälkeen, kuten Didakheestakin voi päätellä. Samanlaisesti opetus siitä, kuka on Kristus ja mikä hänen oppinsa on. Se, jonka Hän sanoi Jumalan opiksi ja ylimmäispapillisessa rukouksessa sanoi puhuneensa maailmalle.
Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa, on samanhenkinen, mitä jotkut täällä ovat vaatineet liturgialta ja jumalanpalveluskäytännöiltä. Kotona vaan ranskista murtamaan ja punkkua juomaan kaverin kanssa, siinä Herran ateriaa ja alkuperäistä ehtoollista!
Kirjoittanut: MikkoL,
"Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa"
näin ei kuitenkaan ollut kirjoitukseni sisältö
sanoin
1. mitä kreikan sana didakhee merkitsee Uudessa testamentissa. kysyin, voisiko sen ymmärtää Kristuksen Toora mielessä. vastasin, jees.
2. kuten norppakin totesi, Kristuksen oppi joutui sitten pakanamaailman hampaisiin, ja kristityt koettavat sanoa, mistä on ja mistä ei ole kysymys
3. keskenään kristityt alkavat riidellä, kuka Jeesus on ja mitä seurauksia on sillä, että Jeesus olisi Jumala.
eikö tässä pikemmin ole kyse luonnollisesta kasvusta kuin typistämisestä?
eli kun tänään Patu käyttää sanaa oppi, hänellä on ensisijaisesti mielessä tämä myöhempi, alkukirkosta Bysantin kautta kehittynyt kristillinen dogma ja etenkin sen saksalainen versio uuden ajan alun Augsburgista.
mutta Uudessa testamentissa oppi on Opetus.
siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.
elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen.
eikös tämä ole se elämän tarkoitus, jonka Kristus on meille pakanoille tehnyt mahdolliseksi?
Kirjoittanut: Patu
"siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.
elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen." MikkoL
Kyllä siinäkin on tietty viisaus, että ottaa opetusta vastaan ja perehtyy Kristuksen oppiin, jonka Hän itse on ilmoittanut. Sitä oppia voidaan lukea Jumalan sanasta tai sitä oikein tulkitsevista Tunnususkirjoista. Näihinhän myös MikkoL on valallaan sitoutunut. Se neuvoo myös "elämään vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen."
Kirjoittanut: MikkoL
ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi.
Jumalan viisaus on tutkimaton eikä sitä voi tunnustuksilla kannuttaa ja panna purkkiin että tässä se Kristuksen Oppi nyt on, ota tai jätä.
olisi kiva kuulla Patu mitä mieltä itse olet ajatuksesta, että opillinen tietämättömyys ei kadota.
ja vielä hurjempi ajatus, että nämä eri kristillisten kirkkojen väliset opilliset riidat eivät kadota.
että joku ei-luterilainenkin ja suorastaan harhaoppinen kasteenuusija voisi pelastua Jumalan valtakuntaan.
taikka että Luther voisi - jos eläisi tänään - istua Ison Kirjan rantasaunassa kaljalla hellareiden kanssa kasteesta väitellen?
Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä eivätkä mormonit, vaikka sellaisina itseään pitävät.
minun mielestäni he edustavat amerikkalaista harhaoppia, jonka edustajia tulee varoittaa ja karttaa.
Kirjoittanut: MarttiF
Koetat väkisin todistella itsellesi, että Opin miettiminen ja armon julistamienn ovat toistensa vastakohtia. Näin asia ei taida kuitenkaan olla!
Oppi, ikävä kyllä selittää sen, mitä Jumalan armo syntiselle on.
Jeesuksen Vuorisaarna, mitä muuta se on kuin opillinen luento?
Mitä muuta Jeesuksen monet puheet opetuslapsille ja myös fariseuksille ovat kuin opillista linjavetoa?
Paavali osoittaa Galatalaiskirjeessä, ettei kaikki puhe Jeesuksesta olekaan sitä oikeaa armon julistusta syntiselle. Ei hän leikinpäiten sano: "olkoon kirottu".
KUlmakiven uudessa numerossa on esittelyssä pappi Matti Liljeqvist.
Hän on eläkkeellä, ja tehnyt mm. kreikan kielen sanakirjoja.
Hän saattaa olla monen mielestä täysin turha mies turhine touhuineen.
Häneltä ilmestyi aikoinaan kirjanen nimeltä "Torni ja Temppeli". Se on opillinen teos, jossa käydään läpi sitä kudelmaa, jonka Saatana on kutonut sielujen tuhoksi Jehkuihin ja Mormoneihin.
Mormonit haluavat nyt lukeutua kristityksi ja käyvät voimakasta kampanjaa Suomessa uskosta vieraantuneiden parissa. Niitä mormonit viettelevät kuin ilotyttö humalaista maalaismiestä Hampurin satamakortteleissa.
Olen keskusteluissani eräiden hairahtuneiden kanssa saanut suurta apua Matin kirjasesta.
Mormonitkin julistavat armoa syntiselle, samoin jehovantodistajat. Heidän sanomansa varmasti menee perille siellä, missä norpan kammoama kuiva viisaus ja opillisuus eivät ole tiellä sotkemassa.
Minulle Jumalan sana ei ole stereonäkemisestä opettanut yhtään mitään.
Käytäntö on sen sijaan opettanut, ettei minua neuvova saarnaaja ole osannut neuvoa Kristuksen luo, kun ei itsekään ole tuntenut tietä sinne. Ansiosidonnaisuus kun ei ole sama asia kuin Jumalan ansioton armo. Siinä se opillisuuden vajaus näkyi.
En ymmärrä, mitä n nyt tarkoittaa.
Harmi ettet päässyt Paavalia neuvomaan oikealle tielle.
Olisi apostoli keskittynyt todistamaan syntiä anteeksi ja jättänyt opillisten kirjeittensä kirjoittamisen kokonaan!
Tänään hänen kirjeensä kumminkin ovat vahvana opillisena perustana siihen työhön, missä parannusta ja syntien anteeksiantamusta julistetaan.
Ei se Jumalalta ollut pelkkä satunnainen mielenjohde, että hän valitsi työaseekseen opinrakentajan ja huippukoulutetun.
Kirjoittanut: MikkoL
ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan
Kristuksen Toora
näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses.
Kirjoittanut: MarttiF
>>Koulutus ei nyt kuitenkaan ole tässä pääosassa, koska Paavalista tuli pakanain apostoli. Eikö tämän viisausteorian mukaan häet olisi pitänyt lähettää löylyttämään Jerusalemin fariseuksia?>>> n
Oliskohan n oma teoria sitä viisausteoriaa?
Kristus oli pääasia.
Pakanain apostoliksi tuleminen ei millään tavalla mitätöinyt aikaisemman koulutuksen merkitystä, vaan itse asiassa se saatu koulutus tuli entistäkin tärkeämpään käyttöön.
Uskon, että se on ollut Jumalan suunnitelma, se koulutus, koska se tuli suureen tarpeeseen.
---
Siksi Lutherista tehtiin Pyhien Raamattujen tohtori. Ilman sitä koulutusta hän ei olisi tehtäväänsä kyennyt.
Kirjoittanut: MikkoL
Didakhe (muinaiskreikaksi Διδαχή, "Opetus") eli Apostolien opetus tai Kahdentoista apostolin opetus (Διδαχὴ τῶν δώδεκα ἀποστόλων) on nimitys varhaiskristilliselle tutkielmalle, joka sisältää ohjeita kristillisille yhteisöille. Se on kirjoitettu noin vuosien 50-160 välisenä aikana.
Didakhe on todennäköisesti ensimmäinen kirjoitettu katekismus. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Jotkut kirkkoisät lukivat kirjoituksen Uuden testamentin kirjojen kaanoniin, kun taas jotkut hylkäsivät sen alkuperältään epäselvänä. Nykyisin kirjoitus luetaan apostolisten isien kirjoitusten kokoelmiin.
suomalainen wikipedian artikkeli on käännös ja lyhennelmä englantilaista wikipediasta
Kirjoittanut: MarttiF
Eikö posliinikaupassa riehu nyt vahva oppimattomuus? Sinäkin olet parin sadan sirpaleen kanssa lentänyt vähän niinkuin kaupasta ulos - vaikka haikailetkin koko ajan takahuoneeseen.
Opillisuutta tarvitaan joka hetki. Siksi apostoli käskee kristittyjä koettelemaan kaikkea ja pitämään se, mikä hyvää on.
Kirjoittanut: MikkoL
itse asiassa tämä Didakhe kirjoitus näyttäisi tukevan tuota ajatustani, miten ymmärrettiin alkukirkossa ilmaus
Kristuksen Oppi
siis juutalaisittain Messiaan Toora
Kaksi tietä
Ensimmäinen osa (luvut 1-6) alkaa: "On olemassa kaksi tietä. Toinen on elämän tie ja toinen on kuoleman tie. Nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan."[3] Monet tutkijat pitävät sen lähteenä samannimistä juutalaista tutkielmaa, johon on tehty huomattavia muutoksia.
Osa lainaa Vanhaa testamenttia usein. Lainaukset ovat yhteneviä evankeliumeissa olevien kanssa ja niissä on teologisia yhtäläisyyksiä, mutta Jeesusta ei mainita koskaan nimeltä. Elämän tielle annetaan ohjeeksi suuri käsky "rakasta Jumalaa, joka on sinut luonut, toiseksi lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (shema), sekä kultainen sääntö negatiivisessa muodossa: "mitään, mitä et tahdo itsellesi tehtävän, älä sinäkään toiselle tee".
Tämän jälkeen seuraa lyhyitä katkelmia vuorisaarnasta. Luku 2 sisältää käskyjä murhaa, haureutta, varastamista, noituutta, aborttia, väärä todistamista, valheellisuutta yms. vastaan. Luku 3 pyrkii selittämään, kuinka yksi pahe johtaa toiseen: vihasta seuraa murha, himosta huoruus, jne.
Rituaalit
Toinen osa (luvut 7-10) alkaa kasteohjeilla. Kaste on toimitettava "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" juoksevassa vedessä. Jos sellaista ei ole käytettävissä, tulee kastaa kylmään tai jopa lämpimään veteen. Kasteen ottavan ja kastajan sekä mahdollisuuksien mukaan kaikkien tilaisuuteen osallistuvien tulee paastota päivä tai kaksi ennen kastetta. Jos vesi ei riitä upotuskasteeseen, sitä voidaan valella kolme kertaa päähän.
Paastoa ei sopinut pitää maanantaisin ja torstaisin "ulkokultaisten kanssa". Sen sijaan sopivia paastopäiviä olivat keskiviikko ja perjantai (luku 8). Kristittyjen ei tullut rukoilla "ulkokultaisten" (hypocrites) kanssa, vaan lukea Isä Meidän -rukous kolme kertaa päivässä. Kirjan antama rukous ei ole täysin yhtenevä Matteuksen evankeliumissa olevan rukouksen kanssa.
Ehtoollisen viettoon liittyen kirjoitus antaa opetuksen kiitosrukouksesta ehtoollisen jälkeen.
Pappeus
Didakhe on omalaatuinen varhaiskristillisten kirjoitusten joukossa siinä, että se painottaa kiertelevää pappeutta, jonka se yhdistää apostolin- ja profeetanvirkana. Vaikka kirjoitus puhuu myös paikallisista piispan- ja diakoninviroista, niitä kuvataan laajemmin muissa teksteissä, kuten Ignatioksen ja Klemens I:n kirjoituksissa. Kirjoitus varoittaa tällaisten kuljeskelevien pappien moraalista: heidät tulee ottaa vastaan, jos he opettavat yllä mainittuja oppeja, ja jos he "enentävät vanhurskautta ja Herran tuntemusta", heidät tulee ottaa vastaan kuin Herra. Mutta vaikka jokainen apostoli otetaan vastaan Herrana, hän voi viipyä päivän tai kaksi; jos hän viipyy kolme päivää, hän on huijari tai väärä profeetta. Samoin lähtiessään hän saa ottaa mukaansa vain leipää; jos hän pyyttää rahaa, hän on väärä profeetta.
wikipedia
näin siis lyhyesti Didakhe kirjan sisältö suomalaisesta wikipediasta.
se on hyvin vanha, Uuden testamentin aikainen
ote ei ole "opillinen" siinä mielessä kuin aikamme kristityt opin käsittävät, joukko lausumia siitä miten on ja miten ei.
ote on "opillinen" käytännölliseen juutalaiseen tapaan, kristitllisyyden neuvoja, rituaaleja ja virkoja niitä hoitamaan.
Kristuksen Oppi
Messiaan Toora
Kirjoittanut: Patu
"Ehkä tuo määrittely onkin sitä mitä Sana kieltää tekemästä eikä niinkään pensselin tai veistovehkeiden käteen ottamista." n
Kirjoittanut: MikkoL
"ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi."
Aika jänniä kommentteja, kun aikoinaan niin kiivaasti puolustettiin jumalan kuvia ja kirottiin kuvainraastajia.
Pappisvalassa kai sitoudutaan Raamattuun ja sitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin ja sitoudutaan olemaan julkisesti tai salaisesti suosimasta niiden vastaisia opetuksia.
Kyllä näissä kirjoituksissa on Jumalan kuvaa piirretty, eikä suinkaan epäjumalaa.
Tietysti aikamme postmoderniin kuvaan kuuluu ottaa Jumalan kuvaansa ja maailmankuvaansa piirteitä vähän sieltä sun täältä ja niitä tarpeen ja kuulijakunnan vaihtuessa taas vaihtaa.
Kirjoittanut: MarttiF
Se on hienoa, että nuhdellaan synnistä ja kerrotaan, ettei rukoilevaisten keskuudessa koskaan käytettäisi niin rumaa kieltä kuin esikoisissa.
Omalta osaltani haluan siinä suhteessa muuttua. Ylilyöntejä tahdon pyytää anteeksia asianosailsilta.
Muutamat puheet Jeesuksen kanssa seurustelemisestä jättävät minut silti kylmäksi. Epäuskottavaa. Tuntuu niin oudolta se kivisydämisyys, joka soi vastaan samalta kanavalta.
Patun tavoin minäkin otin kerran puheeksi kuvien palvonnan ääri-ilmiöt. Hyvin pian ruvettiin painostamaan ikonoklasmilla ja osoittamaan kuinka kirkossakin on alttaritaulu. Jokaisen luulisi käsittävän, etteivät moiset argumentit sopineet muuhun kun toisen ihmisen painamiseen. Kun sitten pullikoin vastaan, ruvettiin puhumaan narsismista.
Se on hienoa, että otamme puheeksi Paavalin ns. pareneettiset puhet eli elämän ohjeet kirjeistä. Sovitaan nyt kumminkin ensiksi, että synnintunto kuuluu jokaiselle meistä, jos aiomme pelastua.
Kirjoittanut: Patu
"ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan
Kristuksen Toora
näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses." MikkoL
Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ilmeisesti kristinuskoon kääntyneille juutalaisille arameaksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, että siinä pyrittiin tuttuun juutalaiseen ilmaisuun. Ei sen perusteella voida Paavalin opetuskirjeitä tai muita evankeliumeja tehdä oppia sisältämättömiksi opetus- ja kehotuskokoelmiksi.
Minusta on arvelluttava tie lähteä vähättelemään ja typistämään Jeesuksen opetuskehotusta "opettakaa kaikki..." Kyllähän joidenkin mielestä "Jeesus on Herra" riittää uskontunnustukseksi, eikä muuta oppia tarvita. Siinä vain itse halutaan herraksi ja vähät välitetään Kristuksen opista.
Kirjoittanut: MikkoL
olisihan älytöntä väittää ettei Paavalin kirjeissä ole oppia?
kuka sellaista on sanonut...
kun luemme Jumalan Sanaa, näemme sieltä että apostoli Paavali ei käytä suurissa kirjeissään sanaa oppi - didakhee.
tämä on syytä itse tarkistaa, jos et ole vakuuttunut.
sen sijaan apostoli käyttää muita sanoja asiasta, josta me nykyään käyttäisimme sanaa "kristillinen oppi" eli dogma.
Jumalan viisaus
tämä on siellä hyvin keskeinen esimerkiksi Korinttilaiskirjeissä.
evankeliumi - galatalaiskirje erityisesti
sen sijaan sana "oppi" didakhee esiintyy paimenkirjeissä joissa hän neuvoo Timoteusta ja Tiitusta ja liittyy elämän ohjeisiin, neuvoihin
hyvin lähellä Didakhe kirjan sisältöä
ei tällainen Jumalan Sanan tutkiminen mitään typistä.
päinvastoin, rikastuttaa meitä kun Jumalan Henki opettaa ja ohjaa eteenpäin.
sellaiset, jotka jo kaiken ovat oppineet, lähtevät tyhjinä pois.
opetuslapset heräävät joka aamu ja saavat taas uutta tuoretta mannaa
myös opinasioissa
ei siten, että oppi muuttuisi
vaan siten että oppilaan ymmärrys kasvaa ja syvenee
Kirjoittanut: MarttiF
Jumalan laki oli vanhan testamentin aikana kielenkäytössä sekä säädökset, seremonialait että evankeliumi. Kun psalmisti (David?) puhuu Herran laista ja sen tutkimisesta kuuluu siihen eittämättä myös tämä evankelinen puoli - sehän kuului lupauksena niille, jotka olivat liitossa.
En nyt viitsi ruveta noita toisten juttuja tänne kopsaamaan, mutta kornilta tuntuu opin halventaminen (seuraa sinä oppia, minä seuraan Kristusta) niiden keskuudessa, jotka ovat Henkensä kaupalla kaikkea oppimattomuutta valheellisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)