Aadam ja Kristus Room 5

Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman.

Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa.

Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen.

Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.

Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon.

Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.

Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.

Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi.

Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.

Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Room 5:12-21 KR 1992

otan tekstin uusiimmasta suommennoksesta, koska se on sisällöltään hyvin vaikeatajuinen ja kielellisestikin hankala.



heti kättelyssä nostan Lutherin neuvon mukaan hattua - tämäkin jakso Roomalaiskirjeestä menee huimasti yli ymmärrykseni.

itse neuvoisin nettiruukun lukijaa lukemaan tuon edellä annetun jakson hiljaa mielessään useamman kerran, märehtimään sen ilmauksia ja ihmettelemään, mitä apostoli mahtaa tarkoittaa.

kiirehtimättä heti sanomaan edes itselleen, mistä on kyse.

pistän pikkusen pohjustusta, millaisesta tekstistä tässä on näet kysymys.



kun Jeesus käveli sandaaleillaan Galilean kauniissa maisemissa, Kinneretin järven selällä, Samarian pölyisillä maanteillä tai Jerusalemin kivetyillä kaduilla...

Hänellä oli seurassaan joukko ihmisiä, jotka Hän oli tarkasti valinnut Israelin kansan keskeltä.

Arvelemme, että Jeesus kulki näiden kahdentoista kanssa - joiden joukkoon Hän oli valinnut myös Keriotin miehen (Ish keriot) - noin kolme vuotta.

He saivat nähdä Mestarin kasvoista kasvoihin, olla nälkäisiä ja janoisia Hänen kanssaa, murkinoida leipää ja kalaa, juoda Syykarin kaivon vettä ja pestä kasvonsa Siiloan lammikossa tai pulpahtaa Betesdan uima-altaaseen Jerusalemissa Hänen kanssaan.

He saivat kuulla Hänen opetustaan ja nähdä, kuinka Hänen viittansa kosketus paransi sairaan, kuurot kuulivat, mykät puhuivat, rammat hyppivät ilosta, Sakkeus jakoi vääryydellä ottamaansa ja fariseukset eivät uskaltaneet enää kysyä mitään.

Melkoinen opetuslapsi-koulu, jonka päättäjäiset meinasivat käydä traagisiksi - melkein kaikki lähtivät karkuun minkä kintuista pääsivät!



näin ei tämä mies, jolle isä oli antanut nimen Israelin ensimmäisen kuninkaan mukaan - Saul.

Perheensä asui vilkkaassa Tarson kaupungissa nykyisen Syyrian rannikolla, mutta Saulus etsiytyi Luvattuun maahan, Jerusalemiin ja opiskeli Kirjoituksia kuuluisan rabbi Gamalielin jalkojen juuressa.

Kirjanoppineet tekivät häneen syvän vaikutuksen ja nuori Saulus tahtoi omistaa koko elämänsä Jumalan tahdon noudattamiseen, nöyrästi taipua vanhinten neuvoihin, joissa tämä tahto erityisen tarkasti ja arkipäivään soveltaen oli esillä.

Sauluksesta tuli fariseus, ehkä kaikkien aikojen etevin ryhmä Mooseksen lain tulkitsemisessa ja soveltamisessa, joita kansa syvästi arvosti, kuunteli ja totteli.



meillä ei ole mitään viittausta siihen, että Saulus Tarsolainen olisi koskaan nähnyt tuon galilealaisen, josta aika paljon oli tuohon aikaan puhetta.

Jeesus ristiinnaulittiin ehkä vuonna 33 jKr eikä hänestä ole mitään mainintaa. Ei hän itsekään kerro, että olisi tätä hankalaa rabbia Nasaretista koskaan nähnyt lihassa.

mutta jonkin verran myöhemmin saamme kuulla ensimmäisen kerran tästä ukkelista.

yksi näistä kirotuista nasarealaisista liiton rikkojista ja vale-Messiaan opettajista tuotiin Sanhedrinin eli suuren neuvosten eteen tutkittavaksi. Uskonnollista oikeudenkäyntiä johti taas ylipappi, kuten Nasaretilaisen tapauksessakin.

tuomio tuli ja rangaistus pantiin moista Jumalan häpäisijää kohtaan heti toimeen.

kivien heittäminen on hikistä puuhaa, kun niitä pitää viskoa kovalla voimalla ihmisen tappamiseksi. tähdätä päähän erityisesti, naamaan, korviin... kyllä he sen osasivat

joten arvokkaat viitat heitettiin yltä.

ettei joku jerusalemilainen voro niitä veisi, Saulus Tarsolainen vahti kivittäjien viittoja ja samalla seurasi tämän jumalanpilkkaajan kuolemaa kivisateessa.

(ei tainnut aavistaa että itse olisi kohta samanlaisessa sateessa)



tämän jälkeen myöskään Saulus ei suinkaan lähtenyt jututtamaan näitä vale-Messiaan seuraajia, vaan ryhtyi toimenpiteisiin tämän harhaopin kitkemiseksi Jumalan valitusta kansasta.

siis päinvastoin - ei oppimaan mitä sontaa he selittävät - vaan sulkemaan heidän suunsa lopullisesti.

ilmeisesti Saulus saavutti tässä hyviä tuloksia ja useita ihmisiä vangittiin, ehkä satoja, kun nuo nasarealaiset eivät osanneet pitää suutaan kiinni ja paljastuivat helposti. varmaan yksi ja toinen muukin pääsi hengestään, Stefanuksen lisäksi.

sen verran kaveri menestyi nasarealaisten jahdissaan, että nämä pelkäsivät häntä laajemmaltikin - ainakin Damaskoa myöten, jonne uskossa kiivas juutalainen fariseus lähti Jeesukseen uskovia juutalaisia etsimään ja rankaisemaan.



Saulus Tarsolainen oli puhdasverinen juutalainen sekä rodultaan että uskonnoltaan.

hän ei nähnyt Nasaretin miestä eikä tutustunut hänen seuraajiinsa vaan jahtasi heitä aina kuolemaan asti.

vaan sitten Saulukselle tapahtui jotakin...


Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten joukkoon, mutta kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi.

Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuinka hän Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta.

Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta. Hän puhui myös kreikankielisille juutalaisille ja väitteli heidän kanssaan, mutta he yrittivät tappaa hänet.

Kun uskonveljet saivat tietää tämän, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen.

Apt 9:26-30 KR 1992



no hetkinen...

mites tämä nyt oikein menee

Saul ei tiedä juuri mitään tästä vale-Messiaan asiasta ja käy tosi kiivaasti heidän kimppuunsa.

ja nyt hän on Damaskossa "rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta"

ja julistaa Jerusalemissa, Stefanuksen kaupungissa, Suuren neuvoston kaupungissa, rohkeasti sanomaa Herrasta.

väittelee Jerusalemin kreikankielisen juutalaisväestön kanssa...


mitäs tässä on tapahtunut?

mitä sanomaa Saul rohkeasti julistaa Jeesuksesta?

kenen opettamaa?



kun Paavali - uuden nimen saanut tai ottanut - tulee Jerusalemiin, ei hän pelkää edes Pietaria, kalliota:

Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."

Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä. Niinpä päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä.

Seurakunnan varustettua heidät matkalle he kulkivat Foinikian ja Samarian halki ja kertoivat veljille pakanoiden kääntymisestä. Kaikki ilahtuivat suuresti kuulemastaan.

Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt.

Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.

Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. 7 Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan


Apt 15:1-6 KR 1992



melkoinen auktoriteetti tämä uskoon tullut fariseus

apostolit - siis nuo 12 jotka olivat Jeesuksen kanssa talsineet varmaan kolmen vuoden ajan - sekä Pyhän Hengen synnyttämän seurakunnan vanhimmat ottavat tyypin seuralaisensa kanssa varsin vakavasti ja tahtovat kuulla, missä mennään ja mitä kuuluu

kuis näin?

mikä tämä Paavalin rohkea sanoma Jeesuksesta oikein on?



no asia on nyt sangen ihmeellinen

meidän ei tarvitse pähkäillä itse ja koettaa miettiä, mistä on kysymys.

Saulus, Tarson poika, näet kertoo aivan itse meille omalla autenttisella äänellään, miten asia on.

no.. nauhureita ja digitaalisia äänitteitä ei silloin ollut, ei videoita eikä edes filmi-kameroita kodak agfa fuji kaudelta

miten siis kuulemme Paavalin äänen?

hänen itse henkilökohtaiseesti kirjoittamansa (tai kirjurille sanelemansa) kirjeen kautta.

ymmärtääkseni kaikkein kriittisinkin tieteellinen Uuden testamentin tutkimus pitää Galatalaiskirjettä aitona.

kukaan yleiseseti tunnustettu UT tutkija ei ymmärtääkseni väitä, että se olisi jonkun muun kirjoittama Paavalin nimissä.

aito kirje

aito ääni

ja näin ukko sepustaa omaa kokemustaan, joka on täysin ainutlaatuinen



Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.

Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.

Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.

Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä.

Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä enkä heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen.


Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan kaksi viikkoa.

Ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaakobin.

Jumalan edessä vakuutan, että tämä, mitä teille kirjoitan, on totta.

Sitten lähdin Syyriaan ja Kilikiaan.

Juudean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä tunnettu. Niissä vain kerrottiin kuulopuheena: "Se mies, joka ennen vainosi meitä, julistaa nyt samaa uskoa, jota hän ennen yritti hävittää."

Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.

Gal 1:11-24 KR 1992



että näin...

tämä on Paavalin oma todistus, ja hän suorastaan vannoo Jumalan edessä, että näin on.

ei kukaan ihminen ole opettanut Paavalille tätä asiaa.


...
tässä tulee kyllä nyt melkoinen tänka på mainitulle tieteelliselle tutkimukselle.

ongelma ei ole vähäinen.

tämä tyyppi, jonka Paavali sanoo itseään opettaneen on nimittäin kuollut ja haudattu ennenkuin kohtasi Saulus Tarsolaisen.



me jokainen tiedämme ja ymmärrämme että kuolleet miehet ja naiset eivät juurikaan puhu.

(en nyt tarkoita spiritistien istuntoja, vainajahenkien jututtamista, josta Raamattu vakavasti varottaa - puhui toki Samuel Saulille Ein Dorin noidan kotona)

modernissa yliopistossa toimiva tieteen edustaja voi joutua melkoisen valinnan eteen, tahtoessaan selittää Paavalin opetusta.

- hän voi aikamme tapaan kiistää, että kuollut mies olisi mitään puhunut, ja johtaa Paavalin kirjeiden sisällön monista eri lähteistä... tästä ajasta.

- hän voi todeta, että Paavali itse näin sanoo, ja koettaa selittää, millainen auringonpistos hänelle oli tapahtunut, aivovaurio selvästi

- hän voi sanoa, että Ylösnoussut opetti oikeasti Paavalia - ja vaarantaa tutkijan uransa akatemiassa. pöhkö jeesustelija, eihän nyt kuolleet puhu - sanoo järkevä tiedemaailma ja on todennäköisesti oikeassa

on nimittäin erittäin epätodennäköistä kaiken tietämämme perusteella, että Jeesus nousi kuolleista tai olisi jotenkin tähän elävien maailmaan yhteydessä henkilökohtaisesti tänään.

varsin epätodennäköistä.

ja tiede rakentaa todennäköisen varaan.



no - viisaat pitäkööt viisautensa ja paljon viisautta heille onkin kertynyt


minä en pääse yli ja ympäri siitä, että apostoli Paavali on Uuden testamentin henkilöistä meille suora ja lähin yhteys Jeesukseen Kristukseen - Hänen kuolemansa jälkeen.

Evankeliumit tulevat meille monimutkaisia teitä alkuseurakunnan kautta, kuten tutkimus kertoo.

Roomalaiskirjettä kirjoittaa kaveri, joka on jutellut Jeesuksen kanssa ja saanut yksityistunteja Häneltä.



näin

joten sinä nettiruukun kirjoittaja, lukija - neuvoisin että kerran vielä lukisit palstan alussa olevan hankalan tekstin.

mutta sillä silmällä, että tässä on juutalainen rabbi, fariseus, syvällisesti Mooseksen lakia tunteva hekilö

joka on Arabiassa kolmen vuoden ajan käynyt opetuslapsikoulua

ei niinkuin Pietari, Johannes, Andreas ja muut - vaeltaen Hänen seurassaan Pyhän maan maisemissa

vaan keskustellen kuolleen miehen kanssa.

sillä Hän kuoli ihmisen kuoleman ja astui alas tuonelaan

on siinä ollut tarinatuokiota, Lähi-idän tähtitaivaan alla nuotiolla, jossain nabatealaisessa talossa hiljaisuudessa, aavikkotuulen puhaltaessa ulkona...

ihminen, Paavali, ja Jumalan Poika

he kaksi ... ihan vaan kahdestaan

jaa... saattoi joku ihminen ja joku enkeli heitä siellä palvella

opetuslapsikoulussa



miksi Herra Jeesus tämmöisen tien valitsi?


ennen Golgataa olisi ollut täysin mahdotonta selittää kovakorvaiselle Pietarille tai Tuomaalle, mitä kaikki tämä tulisi merkitsemään

Golgatan jälkeen Pyhä Henki opetti ja selitti ja muistutti Jeesuksen sanoista ja Pietarin saarnaan tuli voimaa ja ytyä

ja kielet kääntyivät, tulkkaus toimi...


mutta Jeesukselle Isä on antanut ei vain juutalaisen valitun kansan, Israelin, vaan kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa, kaikki kansta ovat Herran.

ja siellä pitkin ja poikin Uralia ja Altaita ja Alppeja ja Andeja on monenlaista filosofia ja Havukka-ahon ajattelijaa

he tarvitsevat aimo annoksen tuhtia opetusta, mistä on kysymys

ja niin Jeesus puhuu apostoliensa kautta

ja Paavalin kautta erityisesti meille pakanoille, ei-juutalaisille ihmisille



eli mistäs tässä nyt siis on kyse?

voisitko Herra hieman selventää meille, mikä oli Aadamin lankeamuksen merkitys?



"Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman.

Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

..."


....no, onhan tuossa pureskelemista, mutta kiitos joka tapauksessa, Herra, että palevlijasi Paavalin kautta meitäkin opetat!



ja kyllä Jumalan Pyhä Henki Kristuksen seurakuntaa on näistä asioista monasti ja monella tapaa sitten vielä opettanut, ohjannut, varjellut eksymästäkin

Suomen katajaista kansaa vaikkapa näin vuoden 1701 virsikirjan sanoin



Virsi 226
Vuoden 1701 virsikirja

1. O Jesu Christe! sä autuuden / Ja armon elävä lähde, /
Kuule rukous nöyrä syntisen, / Kuin katuvast' sydämmest' lähtee: /
Sun suloinen nimes ja armos suur' / Mun vaivaisen syntisen etehes juur' /
Tain tuskan tuomaan käskee.

2. Mun alkun' on syntisest' siemenest', / Sä loit mun maasta ja mullast'; /
Mun autuuten' omenan syömisest' / On pojes kadotett' julmast'; /
Jost' jouduin tuskan, vaivan all', / Helvett' ja kuolema lavialt' /
Mull' kitansa avasit tuimast'.

3. Me viisautt' pyysimme omenast', / Sill' ilomme kaikki puuttui, /
Syöstiin paratiisist' pois ihanast', / Kaikk' riemum' murheeks' muuttui; /
Niin autuuden siaan tul' onnettomuus, / Levon ja rauhan työ, vaivaisuus, /
Meill' Jumal' suurest' suuttui.

4. Mutt' ole kiitetty Jesu Christ', / Sä elämän ruhtinas armas; /
Kuin päälles otit syntim' vissist', / Kanss' kannoit ristii raskast': /
Mun velkan' verelläs maksoit sinä, / Autit, ett' autuaaks' tulen minä; /
Jost' nimes mult' suures' on kunnias'.



5. Mun annoit sä mailman valkeutt' / Tääll' terveell' ruumiilla nähdä, /
Niin varjelit vanhempan', ystävän' muut, / Kanss' kalun', ett' elon': ei hätää. /
Mull' soit sä sielun taitavan, / Mun järjell' ja toimell' kaunistan'; /
Näit' armost' tahdoit tehdä.

6. Muun kaiken hyvän, kuin sinulta sain, / Sens ilmoitit mull' julki, /
Sun pyhän sanas kautta ain', / Kuin on sun tahtos tulkki, /
Se on mull' omaisuus elävä, / Kanss' parannus kallis väkevä, /
Ain' tuskis' tuimis' tuiki.

7. Sun' Jesuksen rakkaan löydän mä, / Sen elämän lippuns' kanssa, /
Hän kantoi edestäm' ristinsä, / Meill' antaa myös armostansa; /
Jonk' vaivan omenapuu tuott' meill', / Hän ristinpuus' sen sovitti jäll', /
Meit' hyödyttää piinallansa.

8. Niin suo sun, Jesu, nimes tähden, / Ett' kadun syntin' kauhiat, /
Ja rakastan sinua hartaast' jälleen, / Kuin minull' ne anteeks' annat: /
Sitt' saan sult' kelvollist' sinulle, / Ja, Herra, tarpeellist' minulle, /
Ja tykönäs elän alat'.



9. Mä vaivainen mato ja matkamies, / Mont' vaarallist' vaellan retkee, /
Isän maat' etseisän' täsä ties', / Ja odotan ehtoon hetkee: /
Ei levollist', surutoint' majaa mull' tääll', /
Sinn' riennän, kiiruhdan kaikell' väell', / Kus' lepo ja rauha mun kätkee.

10. Ei kotoo ja kaupunkit' pysyvää / Mull' ilmas' täsä liene, /
Mailma kanss' ilons' on menevä, / Kuin kukoistus rauvet' tiennee: /
Mun elon' kuin varjo ja uni tääll', / Kanss' koski vuotava kiiruhtaa viel', /
Kuin sisällens' maa veden vienee.

11. Kosk' joutuu hetki ja ruumis jähtyy, / Ja silmämme kiinni panem', /
Suo, Herra, ilohos meidän ehtii, / Ett' tykönäs autuun saanem'. /
Isäll', Pojall' ja Pyhäll' Hengell', / Kiitos ja ylistys paikall' kaikell', /
Nyt ja ijankaikkisest', Amen.