Café Raamattu on TV7:ssä jo vuosia pyörinyt virkeä ja ajankohtainen Leif Nummelan toimittama ohjelma Kansanlähetyksen kiintiössä.
Toimittaja, kirjailija ja radiopersoona Pasi Turunen oli siellä mukana keskustelussa homoseksuaalisuudesta tässä linkissä näkyvässä ohjelmassa.
Pasi Turusen omissa ajankohtaisissa "Uskon puolesta" blogeissa on myös paljon keskustelua tästä aikamme kirkossa nyt niin keskeisestä aiheesta.
Jäin miettimään Pasin näkemystä Paavalin ajatuksista Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun kuuluisan jaksossa, kuinka apostoli ehdottomasti ja yksiselitteisesti tuomitsee homoseksuaalisuuden. Raamatulle uskolliset kristityt eivät voi muuta kuin noudattaa apostolin opetusta ja esimerkkiä.
Pasi torjuu ajatuksen, että tässä olisi kyse heteroiden irstailusta ja käsittää sen myös ns. homoseksuaalisia ihmisiä koskevana tuomiona.
Kuitenkin, jos ajattelemme tuntemiamme "aidosti homoseksuaalisia" ihmisiä, joita tunnemme, apostolin sanat eivät jotenkin kuvaa heitä. Monet homot etsivät kirkoltakin tänään suhteelleen esirukousta ja siunausta, siis Jumalalta kirkkonsa kautta.
Mielestäni apostolin kuvaus ihmisten turmeluksesta kohdistuu suoraan roomalaiseen elämään, jonne kirje on kirjoitettu, ja vaikka vanhurskas tuomio on yksin Jumalan käsissä uskallan ajatella keisari Neroa esimerkkinä tämän kohdan tavoitteesta.
"Aidosti homoseksuaalisen" käsitteen torjumisesta tietenkin seuraa, että oma näkemykseni ei niin ajatteleville kelpaa. Tällainen vähemmistö kuitenkin on olemassa eikä ymmärtääkseni Raamattu tiedä siitä mitään.
Mistä apostoli tässä siis kirjoittaa - heteroiden irstailuista vai siveästä, uskollisesta homoseksuaalisesta parisuhteesta?
Mikä on ihmisten syyllisyyden todellinen alkusyy tässä vankassa jaksossa. Eikö se olekin epäjumalanpalvelus?
Tekeekö apostoli Paavali ero ahneen ja homoilevan ihmisen välillä? Mielestäni ei, homoilu on vain erityisen synkkä esimerkki luonnottumuuksista, joihin Jumalan hyljännyt ylpeä ihminen syöksyy.
Mielestäni apostoli puhuu heteroista, jotka ovat luopuneet luonnollisesta.
Homoille luonnollinen yhteys on oman sukupuolen kanssa, eivätkä he usein voi sietää ajatusta toisesta sukupuolesta partnerina.
+++++++
Ihmisten syyllisyys
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
Apostoli Paavali
Roomalaiskirje 1:18-32
