lauantai 31. tammikuuta 2009

Uskon kappale

Lainaan tähän Nettiruukun keskustelupalstoilta nimimerkki maman valitsemia mietelmiä Anthony de Mellon teoksesta "Kuuletko linnun laulun?" Kirjapaja 2008. 181 s. Teoksen on suomentanut Paavo Rissanen.

Wikipediassa kerrotaan:

"Anthony de Mello, S.J. (1931-1987) oli intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti, joka tuli tunnetuksi hengellisyyttä käsittelevistä kirjoistaan. Hän isännöi uransa aikana useita hengellisiä kokouksia ja hänet tunnettiin taitavana puhujana.

De Mello syntyi Goalla Intiassa 1931. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa, opiskelemassa ja myöhemmin opettamassa. Hän perusti myös rukouskeskuksen Intiaan.

De Mello kuoli äkkinäisesti vuonna 1987. Hänen teoksiaan julkaistaan edelleen, ja lisää teoksia on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1988 joitain hänen mielipiteistään tuomittiin uskonopin kongregaatiossa. Kardinaali Ratzinger, myöhemmin Paavi Benedictus XVI, kirjoitti:

"Mutta jo eräissä kappaleissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä vahvemmin hänen myöhemmissä töissään, huomataan kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön... Tällä tiedoksiannolla, määräyksellä suojella kristillisen totuuden kunnollisuutta, tämä kongregaatio julistaa että yllä mainittu asenne on sopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia."

Tästä huolimatta de Mellon teoksia on saatavilla useissa katolisissa kirjakaupoissa, ja hänen työtään ja näkemyksiään kunnioitetaan kristittyjen parissa laajalti. "



USKON KAPPALE

Paholainen oli kaverinsa kanssa kävelyllä. Heidän edellään kulki mies, joka kumartui nostamaan maasta jotain.

Kaveri kysyi paholaiselta: "Mitä hän mahtoi löytää??

Paholainen vastasi: "Näytti löytäneen totuuden sirpaleen."

Kaveri: "Eikö se huolestuta sinua??

Paholainen: "Ei ollenkaan. Annan hänen tehdä siitä uskon kappaleen."



KYYHKYNEN

Nasruddin oli kohonnut kuninkaan pääministeriksi. Kulkiessaan kerran palatsin läpi hän näki kuninkaan haukan.

Sellaista kyyhkystä ei Nasruddin ollut eläessään nähnyt. Niinpä hän haki sakset ja leikkasi niillä haukan siivet, kynnet ja nokan lyhyiksi.

"No nyt sinä olet kunniallisen linnun näköinen", Nasruddin sanoi. "Hoitajasi on näemmä lyönyt sinut pahasti laimin."







AVULIAS APINA

"Mitä ihmettä oikein teet" kysyin apinalta, joka oli juuri ottanut kalan vedestä ja oli nostamassa sitä puun oksalle.

"Minä pelastan tämän kalan hukkumasta", vastasi apina.


POIKA JA ÄITI

Äidillä oli vaikeuksia saada poikansa tulemaan kotiin ennen auringonlaskua. Niinpä hän kertoi pojalle, että aaveet vaanivat heidän kotitiensä varrella pimeän tulon jälkeen.

Kun poika oli kasvanut isoksi, hän pelkäsi kummituksia niin paljon, että hän ei uskaltanut toimittaa asioita öiseen aikaan. Niinpä hänen äitinsä antoi hänelle kaulassa kannettavan amuletin ja opetti hänelle, että se suojeli häntä.


ARVAA MITÄ?

Nasruddin ansaitsi elantonsa myymällä munia. Kerran joku tuli hänen kauppaansa ja sanoi: "Arvaa, mitä minulla on kädessäni?"

"Anna minulle vihje", sanoi Nasruddin.

"Annan sinulle montakin: se on munan muotoinen ja munan kokoinen. Se näyttää munalta ja haisee munalta. Se on sisältä keltainen ja valkoinen. Se on nestemäinen, ennenkuin se keitetään, ja kuumennettaessa se kovettuu. Lisäksi se on kanan aikaansaannos."

"Ahaa! Minäpä tiedän!" huudahti Nasruddin. "Se on jonkinlainen kakku."


TUTKIMUSMATKAILIJA

Tutkimusmatkailija palasi kotiin. Hänen kansansa oli innokas kuulemaan, millainen Amazon oikein oli, mutta kuinka hän olisi voinut pukea sanoiksi, mitä hän oli tuntenut nähdessään eksoottiset kukat ja kuullessaan öisen viidakon äänet tai kokiessaan villieläinten vaaran ja meloessaan kanoottiaan läpi kuohuvien koskien?

Niinpä hän sanoi: "Menkää ja katsokaa itse." Opastaakseen heitä hän piirsi jokialueesta kartan. Ihmiset tarttuivat karttaan innoissaan. He kehystivät sen ja ripustivat kaupungintalon seinälle. He laativat siitä kopioita itselleen. Jokainen, jolla oli kopio kartasta, katsoi olevansa jokialueen asiantuntija. Eivätkö he tunteneetkin joen jokaisen polven ja mutkan, eivätkö he tienneet, missä virtapaikat ja putoukset olivat?


ASHRAMIN KISSA

Kun guru asettui iltaisin rukoilemaan, ashramin kissa pyrki aina mukaan ja häiritsi rukoilijoita. Niinpä hän käski sitoa kissan liekaan iltarukouksen ajaksi.

Gurun kuoleman jälkeen kissa pantiin yhä liekaan iltarukousten ajaksi. Kun kissa heitti henkensä, ashramiin hankittiin uusi kissa, jotta se voitaisiin asianmukaisesti panna liekaan iltarukousten ajaksi.

Vuosisatojen kuluttua gurun oppineet seuraajat kirjoittivat syvällisiä tutkielmia liekaan sidotun kissan liturgisesta merkityksestä jumalanpalveluksen yhteydessä.



VOIKUKKIA

Muuan mies, joka oli hyvin ylpeä kauniista nurmikentästään, huomasi, että sille oli kasvanut suuri määrä voikukkia. Hän yritti hävittää niitä kaikin mahdollisin keinoin - mutta turhaan.

Lopulta hän kirjoitti maatalousministeriöön. Hän luetteli kirjeessään kaikki kokeilemansa keinot ja päätti sen kysymykseen: "Mitä minä nyt teen?"

Aikanaan hän sai vastauksen: "Ehdotamme, että opettelette rakastamaan voikukkia."



RAAJARIKKO KETTU

Mies kulki metsässä ja näki ketun, joka oli menettänyt jalkansa. Mies ihmetteli, miten kettu pysyi hengissä, mutta näki sitten tiikerin tulevan paikalle riistaa suussaan. Tiikeri söi ensin itse kylläkseen ja jätti loput ketulle.

Seuraavanakin päivänä Jumala ruokki ketun tiikerin avulla. Mies ihmetteli kovasti Jumalan suuruutta ja sanoi itsekseen: "Minäpä käyn lepäilemään mukavaan paikkaan ja luotan siihen, että Jumala huolehtii tarpeistani."

Näin mies tekikin usean päivän ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli jo lähes kuoleman kynnyksellä, kun hän kuuli äänen sanovan: "Sinä, joka vaellat eksyksissä, avaa silmäsi ja näe totuus! Seuraa tiikerin esimerkkiä ja lakkaa jäljittelemästä raajarikkoa kettua."


PROFEETTA JA KANSA

Jumala varoitti ihmisiä, että maanjäristys tuhoaisi maailmasta kaiken veden.Sen tilalle tuleva uusi vesi tekisi jokaisen sitä juovan mielenvikaiseksi.

Vain profeetta otti Jumalan sanat tosissaan. Hän kantoi valtavia vesiruukkuja kallioluolaansa, niin että hänellä oli vettä loppuiäkseen.

Sitten maanjäristys tuli. Vesi katosi ja tuli uutta vettä, joka täytti virrat ja lammet ja järvet. Muutamaa kuukautta myöhemmin profeetta laskeutui katsomaan, mitä oli tapahtunut. Tosiaankin, kaikki olivat tulleet hulluiksi. Ja he hyökkäsivät profeetan kimppuun, sillä he uskoivat, että hän oli mielenvikainen.

Niinpä proheetta palasiluolaansa ja oli iloinen varastoimastaan vedestä. Aikaa myöten yksinäisyys kävi kuitenkin sietämättömäksi. Hän kaipasi ihmisten seuraa ja niinpä hän laskeutui ihmisten luo. Taas ihmiset torjuivat hänet, koska hän oli niin eriklainen.

Silloin profeetta kaatoi varastoimansa veden maahan ja joi uuttavettä ja liittyi mielenvikaisten ihmisten seuraan.




SURULLINEN LAPSI

Näin kadulla alastoman lapsen. Hän oli nälkäinen ja vapisi kylmissään. Kiivastuin ja sanoin Jumalalle: "Miten voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään?"

Ensin Jumala ei vastannut mitään, mutta sitten kuulin Hänen sanovan: "Olenhan minä tehnyt asialle mitään. Minähän loin sinut."


TOTUUSKAUPPA

Saatoin tuskin uskoa silmiäni, kun näin liikkeen nimen: TOTUUSKAUPPA.

Myyjä oli kohtelias. Millaisen totuuden olin ajatellut hankkia: kokototuuden vai osatotuuden? Minä halusin luonnollisesti kokototuuden. Minulle eivät kelvanneet itsepetokset, puolustelut ja selittelyt. Halusin vain selvän ja yksinkertaisen totuuden. Niinpä myyjä viittasi minut tulemaan liikkeen toiselle puolelle.

Siellä toinen myyjä näytti hintalappua. "Hyvä herra, tämä on aika kallis." "Mitä se maksaa?" kysyin. Olin päättänyt saada koko totuuden, maksoi mitä maksoi. "Se maksaa turvallisuutenne, herra", kuului vastaus.

Poistuin kaupasta murheellisin sydämin. Tarvitsin yhä järkkymättömien uskomusteni suomaa turvallisuutta.




KAKSI LOOTUSTA

Kulkiessani lammikon ohitse näin täydessä kukassa olevan lootuksen ja sanoin: "Miten ihana oletkaan kaunokaiseni! Miten ihmeellinen onkaan Jumala, joka sinut loi!"

Lootus punastui. Sen tietämättömyys omasta kauneudestaan teki sen aina vain suloisemmaksi.

Kauempana oli toinen lammikko, jossa näin toisen lootuksen avaavan terälehtensä suoraan minua kohti ja kuulin sen sanovan ylpeästi: "Katso minun kauneuttani ja ylistä minun luojaani!"

Menin pois vastenmielisyyttä tuntien.


KUURO JA TANSSI

Olin pitkään umpikuuro. Minua ihmetytti, kun näin ihmisten nousevan ja tekevän kaikenlaisia pyörähdyksiä. Tiesin, että sitä kutsuttiin tanssimiseksi. Se näytti minusta täysin järjettömältä puuhalta - kunnes eräänä päivänä kykenin kuulemaan musiikin.



KAKSI MUNKKIA, VIRTA JA NAINEN

Kaksi buddhalaista munkkia oli matkalla luostariin, kun he kohtasivat hyvin kauniin naisen virran partaalla. Munkkien tavoin nainenkin halusi päästä joen yli, mutta vesi oli hänelle liian syvää. Niinpä toinen munkeista otti hänet selkäänsä ja kantoi hänet yli.

Munkin toveri oli kauhuissaan. Kahden tunnin ajan hän soimasi kumppaniaan siitä, että tämä oli rikkonut veljeskunnan sääntöä. Oliko hän kokonaan unohtanut olevansa munkki? Miten hän rohkeni koskea naiseen? Ja vieläå pahempaa: kantaa nyt nainen joen yli! Mitä ihmiset nyt sanoisivat? Eikö hän ollutkin häväissyt koko heidän pyhää uskoansa? Ja niin edelleen.

Sääntöä rikkonut munkki kuunteli kärsivällisesti loputonta nuhdesaarnaa. Vihdoin hän lausui: "Veli, minä jätin sen naisen joen rannalle. Vieläkö sinä raahaat häntä mukanasi?"




KOOKOSPÄHKINÄ

Puussa kiipeilevä apina heitti kookospähkinällä sufilaista mystikkoa päähän.

Mies otti kookospähkinän, joi sen maidon, söi hedelmälihan ja teki kuoresta itselleen astian.


-----
Nimimerkki maman rukous Nettiruukun Anthony de Mellon palstalta:

Rakas Jumala. Anna meille uskon voimia niin, että voimme kohdata tulevaisuutemme sellaisella uskonvarmuudella, ettei tarvitse pelätä uskon loppumista. Anna meidän kokea suurta rakkauttasi ja oppia rakastamaan Sinua yli kaiken, niin että saamme luottaa Sinun rakkauteesi joka hetki tästä iankaikkisuuteen. Saamme uskoa Sinun johdattavan jokaista askeltamme, niinkuin olet johdattanut tähänkin päivään.

Anna meidän huomata ja kokea se elämän yltäkylläisyys, joka ympäröi meitä kaikkien kokemustemme keskellä, se yltäkylläisyys, jota Sinä meille rakkaudessasi jaat meille joka päivä. Tämä kaikki on suurta lahjaa sinulta. Haluamme myös kiittää kaikesta menneestä, jota olemme saaneet kokea ja minkä avulla olet meistä kasvattanut sellaisia ihmisiä kuin nyt olemme. Kiitos myös kaikista niistä ihmisistä, joita olemme elämäämme saaneet Sinun lähettäminäsi. Anna meille rakkautta ja tahtoa olla lähimmäisinä lähimmäisillemme. Anna meille rakkautta käyttää antamiasi lahjojamme lähimmäistemme hyväksi.

Kiitos, että saamme luottaa Rakkauteesi.

Amen.


----
suosittelen lämpimästi Anthony de Mellon kirjaa Kuuletko linnun laulun? Teos edustaa "kristillistä mietiskelyä" parhaimmillaan, käytännöllistä, terävää, hurskastelematonta ja totuudellista.

Pelkästään tuo "uskon kappale" antaa miettimisen evästä uskovalle moniksi vuosiksi eteenpäin

perjantai 30. tammikuuta 2009

Olet ainutlaatuinen!

voimme näin yhdessä psalmin 139 kirjoittajan kanssa ylistää Jumalaa

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä."


Yrjö Jylhän Vaelluslaulu kutsuu kuin Sananlaskujen Viisaus seuraansa:

"Jo kuulet, jo kuulet,
kun soivat suvituulet,
soi viesti aavain ulappain
ja suurten metsien.
Pois kauas, pois kauas
sua kutsuu matkasauvas,
tiet erämaihin viitoittain
ja polut etsien."

näille poluille kun lähdetään totuutta rakastaen, menetetään jotain kuten AdM sanoi

turvallisuus

on turvallista olla tietämätön

on turvallista pistää pää pensaaseen

on turvallista tukkia korvat oudoilta asioilta

on turvallista tukkia niiden suut, jotka puhuvat oudoista asioista

on turvallista puhua siitä samasta, yhä uudelleen ja uudelleen, ikäänkuin kukaan ei olisi sitä vielä kuullut

miksi siis lähteä Ollin kanssa opintielle Jumalan luomakunnan suurille ulapoille?

pysytään kotisatamassa purjeet käärittyinä ja ankkuri lujasti pohjakivissä, siinä kestää tuulen kuin tuulen.

no

totta puhuen, tavattoman moni kristitty päätyykin tuohon turvalliseen, koettuun ja hyvien paimenten varjelemaan satamassa lekotteluun.

onneksi Herra on upottanut meihin seikkailunhalua, uteliaisuutta

tuon omituisen "miksi sinne vuorelle piti kiivetä"

"koska se on siellä"

muuten nylkisimme yhä antilooppeja terävillä kivensiruilla ja söisimme raakaa veristä lihaa kun kukaan ei ole viitsinyt keksiä tulta.

kyllä silläkin tulee toimeen ja tästä elämästä selviää, vaikka raaka kala voikin antaa jonkin suolistoloisen.

mutta kun ei suolista ja loisista tiedä mitään niin ei hätää!

On aikas, on aikas,
kun aamukaste raikas
kuin kultavihma huikaisee
sun silmääs raukeaa.
Taa vuorten, taa vuorten,
taa kevätmetsäin nuorten,
miss' ihmisääni vaimenee
ja taivas aukeaa!

palaan takaisin Yrjö Jylhään tietystä syystä.

en tiedä sinusta, mutta minua Jylhän runot puhuttelevat sisäisesti, herättävät muistoja ja tunteita ja ajatuksia, nostavat mieltä kuin kaunis musiikki.

en ole mikään runouden varsinainen ystävät tai tuntija, mutta Kaivo kaiketi on sen luokan runo, että tällainen puupääkin kuin minä sen tajuaa.

runon kirjoittaminen on Jumalan lahja, mutta siinä lienee osana myös tietty perinnöllisyys.

joku Katupoika pystyy sanomaan asioita napakasti, joihin meikäpoika tuhlaa valtavasti bittejä.

onko hän perinyt kielellisen ilmaisun lahjakkuutta vanhemmiltaan, todennäköisesti.

ja ehkä lapsesi on matemaattisesti lahjakas, sinun ja isoäitisi tavoin?

perimä ei siis ole vain komea kyömynenä tai suomalaisen hevosen hieno harja vaan jopa kielellinen ja matemaattinen lahjakkuus, voimistelijan tai mäkihyppääjän edellytykset, tarkat silmät tai loistava muisti - tai päinvastoin.

on totta, että kansainvälinen genome projekti on onnistunut nyt kartoittamaan ihmisen perintötekijät, jokaisen noista miljoonista aminohapoista paikallaan.

mutta aikamme huipputieteellä ei ole juuri aavistustakaan siitä, miten Yrjö Jylhän runoilijan lahjat periytyvät.

en rupea ennustamaan huomista säätä, mutta kuitenkin rohkenen arvata, että ottaa aikansa ennenkuin ihmiskunnan luonnontieteellinen tietämys ja geenikartoitus ulottuu myös näin herkkiin ja monimutkaisiin aivon toimintoihin.

kun emme runoilemisen fysiikasta ja kemiasta paljon vielä tiedä muutenkaan.

mutta Jumala sen kyllä tietää.

Hän vain ei ole katsonut aiheelliseksi Raamatussa kertoa, miten runoilijan lahjat periytyvät suvussa tai miksi Sven Dufva olin niin kovapäinen oppimaan.


meillä on sen sijaan luonnon kirja, josta asiaa tavailemme.

Raamatun psalmi sen sijaan ylistää "sinä olet ihme" ja tämä sinun olemassaolosi ihme käy sitä suuremmaksi, mitä enemmän tiede pystyy sitä valottamaan.

huikea juttu. sinä siis.

tiedätkö, että todennäköisesti koko maailmankaikkeudessa ei ole toista ihmistä, jolla on täsmälleen samanlaiset kasvot kuin sinulla?

naamataulusi on ainutlaatuinen ja helposti tunnistettava ihmisjoukossa (ellet pistä aurinkolaseja ja isoa hattua päähäsi).

tiedätkö, että sormenjälkesi auttavat rikospoliisia todistamaan, että sinä sen miljoonataulun varastit? kenelläkään muulla ei ole samanlaista kuviota, vaikka suomalaisiakin on yli viisi miljoonaa.

olet ainutlaatuinen, et mikään klooni.

tiedätkö, että DNA auttaa todistamaan syyttömyytesi raiskausjutussa - kenelläkään muulla ei ole sinun geenejäsi.

tiedätkö, että maailmankaikkeuden luonut Isä Jumala tuntee sinut sillä nimellä, joka sinulle kasteessa annettiin. Sama nimi voi olla tuhansilla muilla, mutta sinä ja nimesi ovat Jumalalle tuttu yhdistelmä.

toivottavasti kirjoitettuna siellä Elämän kirjassa (jota tiede ei pysty tutkimaan)

toistan vielä tuon ajatuksen

sinut on tehty ihmeellisesti

olet ainutlaatuinen elämänmuoto koko maailmankaikkeudessa

sormenjälkesi, kasvonpiirteesi ja perintötekijäsi ovat ainutlaatuiset, niitä ei ole kellään muulla

(ellet nyt just ole identtinen kaksonen, joilla heilläkin on eri DNA ja sormenjäljet, mutta aika vaikea on äidinkin tyttäret toisistaan erottaa)

hengellisesti ajatellen, nimi-sinä yhdistelmäsi on ainutlaatuinen koko maailmankaikkeuden 15 miljardin vuoden tunnetussa todellisuudessa ja iankaikkisuudessa.

tämä ainutlaatuisuus on hyvin vaikea perustella tieteen keinoin.

se on totta, kuka tahansa tiedemies voi sen osoittaa suurella todennäköisyydellä, mutta miksi?

eikö perintötekijöiden pitäisi nimenomaan ylläpitää lajin perimää ja tässä tehtävässä tuottaa klooneja?

jep.

mutta meidän Jumalamme funtsasi asiat niin, että sinä olet ainutlaatuinen olento koko maailmankaikkeudessa.

Hän mielellään viihtyy seurassasi ja tahtoisi tänäänkin jutella kanssasi erinäisistä asioista.

Jolla on korvat, se kuulkoon!

Perintötekijät

Siellä ne yksitoista Jylhän perheen lasta kasvavat keskenään kirmaten ja isän ja äidin hermoja koetellen.

Miksi me näin katselemme isiä ja poikia, äitejä ja tyttäriä ja mietimme, mistä lienevät ulkonäkönsä, ruumiin rakenteensa, runollisen lahjakkuutensa, apean tai iloisen mielenlaatunsa, urheilullisuutensa, musikaalisuutensa, jopa uskonnollisuutensakin perineet.

perineet?

tämä ei ole sitä samaa "perimää", vanhempien tekojen rankaisua, josta Raamattu kertoo "isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät" Jer 31:29

vaan ruumiillista, sielullista perimää isältä ja äidiltä pojalle ja tyttärelle ja lasten-lasten-lapsille.

sen verran on moderni tiede tunkeutunut kulttuuriimme, että mielestäni jokainen pitää itsestään selvänä, että isän ja äidin ja heidän sukunsa ominaisuudet periytyvät jälkipolville.

osaamme tätä käyttää hyväksemme nykyään "jalostamalla" koiria, kunnes niistä tulee niin jaloja, että ne ovat jo syntymästään henkisesti vammaisia.

Näinhän pilattiin skotlannin paimenkoira, jonka Lassie teki kuuluisaksi

monet Rottweilerit ja Saksan paimenkoirat kärsivät perinnöllisistä ongelmista, samoin Ranskan buldogit.

ahne kennelin hoitaja risteyttää liikaa keskenään, kun pennut menevät hyvin kaupaksi.

Jumala ei näin tee vaan on asettanut perintötekijöiden ympärille melkoisen liudan luonnonlakeja ja aitoja, jotka usein estävät perimän turmeltumisen.

Eläinten jalostaminen, Leghorn kanat, Ayshir lehmät, dobermannit ja kultaiset noutajat, ovat ihmisen taitoa käyttää hyväksi perintötekijöitä.

"Hänellä on äitinsä silmät", "urheilullinen kuin isänsä", "soittaa viulua kuin isoisänsä", "onhan suvussa ollut pappeja"...

Lapin wanhintenkin joukossa on sukuja, nuo Larssonit taitavat olla kuvioissa jo 1800-luvun alun lukijain herätyksestä ja uskonnollisuus on sävyttänyt elämää.

tarkoitan tässä taipumusta uskonnollisuuteen.

en tarkoita hengellisyyttä, joka ei meissä varmaankaan ole samalla tavalla perinnöllistä - ei poika tule isänsä uskon takia perinnöllisesti uskoon, lapsikaste ei perustu luonnolliseen perimään vaan Jumalan Sanaan

perisynti ei ole luonnollinen biologinen perimä - niin arvelen - vaan hengellinen juttu, uskon asia. vaikka näkyyhän sen seurauksia päivän sanomalehdissä ja illan radiouutisissa.

olemmeko suurin piirtein samaa mieltä tähän asti?

käytämme sanaa "perinyt isältään" "perinyt isoäidiltään" luontevasti ja sen enempää asiaa miettimättä.

tuskin kukaan kokee tätä tietoa jotenkin kristillistä uskoa uhkaavaksi.

mutta tämä tieto on aivan uutta tietoa ihmiskunnan pitkässä historiassa, josta esimerkiksi Charles Darwinilla oli 1800-luvun alussa vain harmaa aavistus, että jotain tuommoista tässä täytyy nyt olla mukana lajien synnyssä ja muuttumisessa.

Darwin ei osannut selittää, miten Galapakos saaren lintujen muuntuminen tapahtui, mutta hän esitti teorian, jonka mukaan syntyy erilaisia vaihtoehtoja ja luonnon olosuhteet, ympäristötekijät, taistelu olemassaolosta ratkaisee, mikä vaihtoehto pääsee jatkamaan sukua.

tämä on yksinkertaisen tuntuinen ajatus, mutta monille hartaille kristityille yhä tänään varsinainen päänsärky "evoluutio, devoluutio, paholaisen syöttämiä valheita kaikki..."

useimmille suomalaisille taitaa olla tuttu myös Gregor Mendelin nimi, Yrjö hänkin etunimeltään.

En ole kuullut koskaan yhdenkään kreationistin haukkuvan Mendeliä tai kiroavan häntä "darwinismin" tapaan.

Nuoren Lutherin tapaan Mendel oli augustinolainen munkki

Laestadiuksen tapaan Mendel oli sekä pappi että luonnontutkija

Gregor Mendel (1822-1884) on modernin perintötekijöiden tutkimuksen isä.

Hän antoi Charles Darwinin teorioille tieteellisen perustan, jota ilman ei olisi mitään kehitysoppia.

Meillä oli koulussani pohjois-Hämeessä hyvin sympaattinen luonnontieteen opettaja, joka seurasi tarkoin aikaansa ja opetti meille tiedettä. Hän on myös hurskas kristitty ja aktiivinen seurakuntalainen.

Joskus opemme mokaili pahan kerran ja sai siitä sitten kuulla.

Eräänä vuonna ylioppilaskokeisiin valmistautuvat abit olivat laatineet opettajista laulun, jossa tämä luonnontieteen opettaja sai kuulla esittämänsä kysymyksen "oliko Mendel munkki?"

oli kyllä.

koetin toisella palstalla jakaa iloamme sittisontiaisesta, kuinka se kertoo Jumalan suuruudesta.

mitäs Gregor Mendel, länsimaisen luonnontieteen huippunimi, siellä luostarissa sitten tutki?

herneitä.

moni heppu kulki varmaan naureskellen luostarin puutarhassa, missä yksi nöyrä munkki on polvillaan hernepensaan vieressä ja kirjoittaa muistikirjaansa merkkejä herneiden kukkien väreistä.

ei häntä oikein silloin ymmärretty eikä tuon ajan tiedemiehet arvanneet, mikä valtava juttu oli kehittymässä herneiden äärellä.

kun Mendelin muistiinpanot sitten löydettiin ja ymmärrettiin 1900-luvun alussa syntyi uusi, meidän kaikkien kannaltamme äärimmäisen tärkeä luonnontieteellisen tutkimuksen haara.

perinnöllisyystiede eli genetiikka.

niin että kaikkea ne papit...

yksi vaeltaa tunturin rinnettä ja tarkkailee mitättömiä pikku kukkia alkukesän valoisassa illassa.

toinen on luostarin hiljaisuudessa ja huolellisesti pistää muistiin herneenkukkien värejä.

nämä ovat suurmiehiä ja kristillisen kirkon pappeja, Lars Levi Laestadius ja Gregor Mendel.

yksi pikkumies kirjoittelee nettiruukkuun sittisontiasista.

että kaikkea ne papit...

hyvä ettei heitä esikoisuudessa suvaita kunnon kansanmiesten joukkoon!

no, toki nuo saksalaiset sitten ottivat Darwinin taistelun elämästä, luonnon jossa "heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa"

siihen he yhdistivät sitten Mendelin löytämien luonnonlakien pohjalta ihmisen jalostamisen idean.

jos lehmiä, niin miksei myös arjalaisia voitaisi jalostaa

valittiin oikein Kolmannen valtakunnan toimesta nuoria miehiä ja nuoria naisia, jossa nuo jalot uuden superihmisen piirteet olivat ja he sitten valtion toimesta siittivät ja synnyttivät Tuhatvuotisen valtakunnan herrakansaa.

Tietoa voimme käyttää näin hirvittävällä tavalla väärin, mutta tämä ei itse asiassa ollut tietoa, vaan pseudotiedettä, väärin käsitettyä darwinismia, rasistista rotuoppia, johon sekotettiin okkultismi ja vanha saksalainen pakanuus.

Charles parka saa usein kuulla olevansa syypää kaasukammioihin, joissa "ala-arvoista rotua" poistettiin Kolmannesta valtakunnasta mielisairaiden ja romaanien ja homojen kanssa.

Albert Einstein sai myös pohtia Hiroshiman jälkeen, mitä tieto saa aikaan.
Genetiikan tutkimus johti tietenkin sukusolujen tutkimiseen, siittiön ja munasolun miettimiseen.

Yhdynnässä tapahtuu kahden eri perimän sulautuminen yhdeksi, isän ja äidin piirteiden siirtyminen lapsiin.

onneksi lapset eivät ole vanhempiensa kopioita, klooneja, näin varmaan - itsemme ja puolisomme tuntien - huokaisemme helpotuksesta.

mitä ovat perintötekijät, miten immeessä ne siirtyvät kahden sukusolun yhtymisen kautta uuteen ihmiseen tai herneen taimeen??

Hypätään nyt sitten melkein sata vuotta tieteellistä perintötekijöiden tutkimusta Mendelin ajoista eteenpäin.

kahvilaan.

kahvikupposen ääreen, jossa maailma muuttui, Eskoseni.

Vuonna 1951 tuossa Cambridgen yliopistokaupungissa kahvilassa istui kaksi perinnöllisyyden tutkijaa, James D. Watson (1928) ja Francis Crick (1916-2004).

He olivat jyvällä siitä, että Darwinin kehitysoppi ja Mendelin kärsivällisellä työllä toteamat perinnöllisyyden lainalaisuudet kuuluivat jotenkin yhteen elämän suurena salaisuutena.

He tunsivat kyllä tuon omituisen aineen, jonka sveitsiläinen Friedrich Miescher (1844-1895) oli huomannut sairaalan poisheitetyissä sideharsoissa.

Miescher kutsui soluissa mikroskoopin alla näkyvää ainetta "nukleiiniksi" 1869.

Venäläis-amerikkalainen Phoebus Aaron Theodore Levene (1869–1940) selvitteli näiden kemiaa 1919 (nuclear acids).

Toisen maailmansodan aattona 1939 William Thomas Astbury (1898-1961) käytti hyväkseen uutta tekniikkaa, Röntgen säteitä, tutkiakseen näiden tumassa esiintyvien happojen kiderakennetta.

siinä nuo ukkelit sitten hörppivät kahvia, kumpikin solujen tutkimuksen erikoistuntija ja Crick röntgensäteitä käyttävän kiderakenteiden erikoismies.

vaan oli tosi hankala arvoitus heillä, mikä tämä rakenne oikein on, joka antaa mahdollisuuden isän ja äidin perimälle siirtyä lapsiin ja lapsenlapsiin kuitenkin niin, että jälkeläinen ei ole vanhempiensa kloonattu kopio.

(kloonausta pohditaan nyt, sillä ei kukaan ole niin viisas kuin ihminen...)

poijat siinä pohtivat, ja sitten heillä välähti.

Välähdyksen takana oli pitkät Ollin opinvuodet, paljon kärsivällistä mikroskooppiin katsomista, Röntgen säteiden läheisyyden vaaraa, silmiä väsyttävää lukemista, rankkaa työtä.

ei se pelkästään kahvin voimalla tullut, vaan taisi kahvi auttaa.

ja niin siinä piirretiin paperille ensimmäinen karkea malli, jonka poijat julkaisivat arvovaltaisessa Nature lehdessä 1953.

Maurice Wilkins (1916-2004) osallistui tutkimuksini ja poijat saivat työstään Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1962

Mitä ne siihen tuhrasivat paperille tunnetaan nykyään nimellä DNA kaksois-heliks rakenne.

Ei mikään ihan pikku juttu.

Elämän avain.

hienolta nimeltään se on suomessa kaiketi deoksiribonukleiinihappo.

Deoxyribonucleid acid eli DNA. (tässä tapauksessa lyhennyksen yleisen käyttämisen kyllä ymmärtää)

Voisimme juutalaisena, muslmina tai kristittyinä Luojaan uskovana ihmetellä, miten on mahdollista, että joku, joka on nähnyt DNA rakenteen ja miten se toimii, ei usko Jumalaan.

Mutta Paavali kertoo meille sieltä antiikin viisaiden kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudesta, että näinhän se juttu just on.

Jumalan käsittämätön viisaus on ilmiselvä Hänen kättensä töissä.

Mutta ihmiset eivät Häntä siitä kiitä eivätkä tunnusta Jumalan suuruutta, vaan heidän sydämensä kääntyy epäjumalien puoleen, linjalle "usko itseesi, eroa kirkosta"

se että ihminen on ymmärtänyt Elämän avaimen ja osaa sitä kieltä nyt kirjoittaa ja manipuloida ei nimittäin tarkoita, että ihminen olisi sen tehnyt.

Jumala on sen tehnyt.

ja tämä on sangen ihmeellistä meidän silmissämme

tiedän näistä asioista hyvin vähän, lukiossa oleva poikasi tai tyttäresi tietää solun rakenteesta ja perintötekijöistä paljon enemmän.

mutta vitsi ei ole tiedon määrässä tai laadussa vaan totuudessa.

Petsin tapaisilla vilpittömillä totuuden etsijöillä, Jumalaan uskovilla kristityillä, on näet kaksi polkua edessään - kuten olemme täällä nähneet.

A. Marwin L. Lubenow ja häntä kehuvat Matti Leisola, pseudotiede, uskon ja tiedon sotkeminen vaaralliseksi sotkuksi, josta selviäminen voi olla uskolle kohtalokasta. "Luotin sokeisiin sokean taluttajiin" ja ehkä kaikki muukin, mihin olen uskonut, on valetta.

B. DNA
käy tämän haasteen kimppuun ja esimerkiksi selvitä itsellesi Mendelin merkitys Charles Darwinin teorialle elämän kehityksestä.

mitä syvemmälle, mitä kauemmas ulotut näihin Jumalan luomistekoihin, sitä kirkkaammaksi silmäsi käyvät, sitä suurempi ilo täyttää sydämesi

torstai 29. tammikuuta 2009

Gehenna - laaksosta helvetiksi

miksi Jeesus käyttää opetuksessaan sanaa Gehenna noin pelottavassa, liekehtivässä merkityksessä?

näemme että Hänen Raamatussaan, Vanhassa testamentissa, Hinnomin poikien laakso mainitaan maantieteellisenä paikkana, kaupungin raja-alueena, eikä siihen liity mitään tuonpuoleista?

keksikö Jeesus itse tämän uuden sanan - miten hänen kuulijansa sitten voisivat ymmärtää, mistä on kyse?

on ikäänkuin tästä puuttuisi välistä jotain.

niin puuttuukin - viimeisen Vanhan testamentin ja ensimmäinen Uuden testamentin kirjoituksen väliset vuosisadat.



inter-testamentaarinen aika tarkoittaa persialaisajan loppua ja hellenististä aikaa, neljänneltä vuosisadalta eKr Jeesuksen syntymään.

Juutalaisen kansan kirjanoppineet sanovat, että profetian ajan päättyessä Raamatun kirjat ja kannet laitetaan kiinni - syntyy Vanha testamentti, joka esimerkiksi tunnetaan Egyptin Alexandrian juutalaisten kreikkalaisesta versiosta Septuaginta ja nyt myös Qumranista löydetyistä kirjakääröistä.

Tarkka Raamatun tutkimus on sitten kyllä sijoittanut joitan Vanhan testamentin tekstejä "intertestamentaariseen aikaan", esimerkiksi Danielin kirjan osia ajoitetaan makkabealaisaikaan 180-luuvlle eKr.



Tunnemme nykyään suuren määrän juutalaisen kansan kirjoituksia, jotka eivät kuulu "viralliseen" Raamatun kaanoniin, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.

Miksi tämä laaja kirjallisuus siis kiinnostaisi meitä kristittyjä tänään?

Siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä kirjoitukset ovat olennaisen tärkeitä Uuden testamentin taustojen ymmärtämiseksi ja niihin jopa viitataan suoraan joissain UT:n kirjeissä.


Suorien viittausten lisäksi hyvin tärkeää on niiden antama yleinen henkinen ja hengellinen tausta.

Sieltä opimme juutalaisen messiaanisen odotuksen kehityksestä, näemme miten usko tuonpuoleiseen muokkautuu ja kehittyy, riitelyä kuolleiden ylösnousemuksesta, joka jakoi fariseukset ja saddukeukset ja pelottavia maailmanlopun eskatologioita, jotka muistuttavat Uuden testamentin opetuksia.

Intertestamentaarinen aika on se laaja ja möyheä henkinen ja hengellinen perusta, joka Vanhan testamentin kallioperustalla kasvaa ja josta Uuden testamentin kirjallisuus nousee.


Vanhan testamentin "tuonela", sheol, on paikka, johon kuolleet menevät

katso siitä esimerkiksi
1 Ms 1 37:35
4 Ms 16:30-33
Psalmi 86:13
Saarnaaja 9:10
ja Jobin kirja

Heenokin kirjassa esiintyy ensimmäisen kerran ajatus, että tuonelassa on eri "osastot" hurskaille ja pahoille.

Siis missä?

Heenokin kirja on intertestamentaarinen uskonnollinen kirjoitus, jota ei ole otettu kaanoniin, koska se on "profeetallisen ajan" jälkeiseltä ajalta.

Siis kohti persialaisajan loppua ja hellenistisen ajan alussa meillä on dokumentti, jossa Vanhan testamentin "tuonela" ajatus alkaa hahmottua uudella tavalla.



Gehenna rangaistuksen paikkana esiintyy ensimmäisen kerran kirjoissa "Mooseksen ylöstempaus" ja Toisessa Esdran kirjassa.

Siis missä?

Nämä ovat hellenistisen ajan Palestiinan juutalaisuuden luomuksia intertestamentaariselta ajalta.

Tämä kirjallisuus laajenee kuningas Herodeksen valtakunnassa ja mukaan tulee jo ennen roomalaisaikaa myös voimakkaita kuvia maailmanlopusta ja viimeisistä tapahtumista.

Näemme, että juutalaisuus kuohuu Messiaan ajan lähestyessä ja ihmiset pohtivat uudella tavalla tuonpuoleisia.

Käsitys Gehennan helvetistä tulee siis juutalaisuuteen mukaan parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää.



Haiseva kaatopaikka tuo laakso oli intertestamentaarisena aikana, sanotaan että teloitettujen rikollisten ruumiita heitettiin sinne ja peitettiin kalkilla.

Dosentti Myllykoski arvailee väitöskirjassaan radikaalien amerikkalaisten tutkijoiden esimerkin mukaan, että ehkä Jeesustakaan ei haudattu vaan heitettiin sinne...

miksi juuri tämä laakso sai näin pahan kaiun testamenttien välisen ajan juutalaisuudessa?

haiseva, matoinen, inhottava kaatopaikka, jossa Jerusalemin asukkaiden poisheittämä saasta lojui ja savu kärysi.

mutta taustalla on Vanhan testamentin kova kuva.


Hurskas kuningas Joosia toteuttaa Jerusalemissa varsinaisen uskonpuhdistuksen 600-luvulla taitteessa eKr. Pahaksi oli hommelit menneet:

Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.

Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.



Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.

Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.

Hän toi pois kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti uhrikukkulat, joilla papit olivat polttaneet uhreja, Gebasta Beersebaan asti. Ja hän kukisti porteilla olevat uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin oven edustalla, vasemmalla puolella mentäessä sisään kaupungin portista.

Uhrikukkulapapit eivät kuitenkaan saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa; he saivat vain syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa.

Hän saastutti myöskin polttopaikan Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan voisi panna poikaansa tai tytärtänsä kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi.

Ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa, ja poltti auringonvaunut tulessa.



Ja Aahaan yläsalin katolla olevat alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet, ja ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin, kuningas kukisti; sitten hän riensi sieltä ja heitti niiden tomun Kidronin laaksoon.

Ja ne uhrikukkulat, jotka olivat itään päin Jerusalemista, etelään päin Turmiovuoresta, ja jotka Salomo, Israelin kuningas, oli rakentanut Astartelle, siidonilais-iljetykselle, ja Kemokselle, Mooabin iljetykselle, ja Milkomille, ammonilais-kauhistukselle, ne kuningas saastutti.

Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-karsikot ja täytti niiden sijan ihmisten luilla.


2 Kun 23:4-14 KR 1933


Homopojat palvelivat asiakkaita Herran temppelissä ja samassa huoneessa naiset kutoivat kankaita Ashtartelle.

mutta erityisen pahalta kalskahti testamenttien välisen ajan juutalaisten korviin tuo Molok (mlk, kuningas) palvonta Ben Hinnomin poikien laaksossa, jossa poltettiin lapsia elävältä uhrina epäjumalalle.

Rashi kertoo, että Molokin papit möykkäsivät ja soittivat kovaa ettei palavien lasten huuto kuuluisi vanhempien korviin niin pahasti.


Mutta yksi oli joka huudon kuuli

Hän sanoi profeettansa Jeremian kautta

"Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä tekemään."
Jer 32:35


Asia on juutalaisen uskontohistorian kannalta tietenkin paljon laajempi.

mutta näin saamme selityksen Jeesuksen tavalle käyttää Hinnomin poikien laaksoa eli Gehennaa tulisena paikkana.

Vanhan testamentin epäjumalanpalveluksen hirmuisesta rotkosta jäänyt kuva muuntuu intertestamentaarisena aikana kuvaksi tuonpuoleisesta rangaistuksen paikasta.

Eenokin kirjassa näemme Tuonelan jakautuvan kahdeksi alueeksi, toinen hyville, toinen pahoille.

Mooseksen ylöstempaus ja 2 Esdra kertovat, miten pahojen paikasta tulee entistä pahempi.

Voi helvetti

Raamatun tietokilpailussa voisi joku kysyä:

montako kertaa sana "helvetti" esiintyy juutalaisten Toorassa, meidän Vanhassa testamentissamme?

osallistuja miettivät "no, Vanha testamentti on julma ja kova kirja, lakia ja tuomiota. Varmaan aika monta kertaa"

oikea vastaus - nolla, ei yhtään kertaa

Vanhassa testamentissa esiintyy sana she'ol joka käännetään tavallisesti tuonelaksi. karu paikka, jonne kaikki kuolleet menevät.


Samassa kisassa sitten kysymys:

Montako kertaa sana helvetti esiintyy Uudessa testamentissa?

"no, Uusi testamentti on sellainen armon ja rakkauden kirja, kuinka siellä nyt tuommoinen sana voisi olla."

oikea vastaus - yhtä monta kertaa kuin on apostoleita - kaksitoista.

"varmaan ne on sieltä Ilmestyskirjasta, jossa tulisesta järvestä puhutaan"

oikea vastaus - yksitoista mainintaa on Jeesuksen omista sanoista.

yksi ainoa viittaus on muualta, Jaakobin kirjeestä, jossa "ihmisen kieli syttyy helvetin tulesta"



Näin saamme hämmästyttävän tilaston

Koko pyhässä Raamatussa sana "helvetti" esiintyy ainoastaan kaksitoista kertaa.

saman verran kuin on apostoleita.

Vanhassa testamentissa sana ei esiinny ollenkaan.

Uudessa testamentissa yhtä lukuunottamatta kaikki viittaukset helvettiin ovat Jeesuksen sanoja.


Kun olemme raamattupiirissä niin laitan kaikki helvetti sanan (gehenna) sisältävät jakeet tähän palstaan KR 1938 mukaan:

Mat 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Mat 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.

Mat 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.



Mat 10:28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Mat 18:9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.

Mat 23:15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Mat 23:33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?


Mar 9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.

Mar 9:45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.

Mar 9:47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,



Luuk 12:5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.

Jaak 3:6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.


Matteus: seitsemän mainintaa, joista kolme vuorisaarnassa

Markus: kolme mainintaa, jotka esiintyvät myös Matteuksella

Luukas: yksi mainintaa, tuo paljon nettiruukussakin keskusteltu "ketä tulee pelätä"

Jaakob: yksi maininta, kieli joka syttyy helvetin tulesta.


Aikamoinen tilasto

Aikamoinen Jeesus meillä

Aikamoista väärinkäsitystä meillä helvetistä, aihe on niin herkullinen


Vanhan testamentin hepreassa on sana she'ol (tai sha'ol), jonne kaikki kuolleet menevät. Kun käyt läpi Tuonela kohtia, näet että se on aika karu paikka.

Uuden testamentin kreikassa esiintyy kaksi eri sanaa

tuo Gehenna, joka esiintyy Jeesuksen opetuksessa

Ilmestyskirjassa esiintyy sana Hades, joka tulee kreikkalaisesta maailmasta, vastaa suurinpiirtein Tuonelaa

Ilm 6:8 "Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta."



Hades, Tuonela, on kuolleiden paikka

Ilmestyskirjan lopulla esiintyy viisi kertaa "Tulinen järvi" - limne pur

19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.

20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.



20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."



Helvetti sana esiintyy Mikael Agricolan Se Wsi Testamentti 1548

esimerkiksi Ilmestyskirjan 6:8 tuonela, haades

KR 1548 "helueti"
Ja mine nein/ ia catzo yxi placki Ori/ ia ioca sen päle istui/ sen Nimi oli Colema ia Helueti he'de noudatti.


KR 1642 "Helwetti"
Ja minä näin/ ja cadzo/ yxi hijrencarwainen Orhi/ ja joca sen päällä istui/ sen nimi oli cuolema/ ja Helwetti noudatti händä.


KR 1776 "helvetti"
Ja minä näin, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen päällä istui, sen nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti häntä.


KR 1938 "Tuonela"
Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan


KR 1992 "Tuonela"
Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela.



Miten alas Jeesus astui?

Uskontunnustuksessamme sanomme "astui alas tuonelaan"

Vanha kansa sanoi Biblian aikoihin "astui alas helvettiin"

Latinalainen muoto on "descendit ad inferna"

tuo muistuttaa Vulgatan sanamuotoa Job 21:13 "ducunt in bonis dies suos et in puncto ad inferna descendunt"

koska VT ei käytä sanaa helvetti, "astui alas tuonelaan" merkitsee paikkaa, jossa kuolleet ihmiset ovat.

kyseessä ei ole Ilmestyskirjan tulinen järvi, toinen kuolema.



Väärinkäsityksiä??

Keskiajan jumalanpalveluksissa käytettiin latinaa, jota kirkkokansa ei osannut. Ei se osannut myöskään lukea Raamattua.

Kirkot olivat täynnä maalauksia, jotka kertoivat Raamatun asioista, luomisesta, paratiisista, taivaasta.

Erityisen vauhdikkaita ovat kuvaukset helvetistä.

Tämä kirkkotaide on syöpynyt lähtemättömästi kansan mieleen eri puolilla maailmaa, sen verran tehokasta viestintää se oli.

Tästä on tullut väärinkäsitys, että mustat pirulaiset helvetissä huvittelevat kiduttamalla kadotettujen sieluja kuin jossain keskiajan oikeuslaitoksen kellarissa.

Mikäs sen hauskempaa sadistiselle pikku pirulle kuin painaa isolla talikolla kadotettua sielua kiehuvaan pataan.

vaan kun ei.

homma on just päinvastoin, pikku pirut ovat Ilmestyskirjan mukaan siinä tulijärvessä vaivattavina aina ja iankaikkisesti.

siellä heidän seuranaan ovat ne ihmiset, joiden nimiä ei ole Elämän kirjassa.

aina ja iankaikkisesti.


Jehovan todistaja seisoo ovellasi ja kolkuttaa. "Ei mitään helvettiä ole! Gehenna, jonka Jeesus mainitsee, on Jerusalemin eteläpuolella oleva laakso, Gee Ben Hinnom, Hinnomin poikien laakso, jossa Jeesuksen aikana poltettiin roskia."

Voit huoleti sanoa hänelle "totta puhut"

Uuden testamentin sana Gehenna esiintyy Vanhassa testamentissa monta kertaa laakson nimenä, Gee Ben Hinnom, ei VT:ssä koskaan kuolemanjälkeisenä rangaistuksen paikkana.


mutta voit sitten jatkaa, totuuden nimessä, Jehovan todistajalle

"totta puhut, veikkoseni, Gehenna on nykyään kaunis jyrkkäseinäinen laakso Jerusalemin eteläpuolella, jonka suojaisessa ilmastossa istutettu ruohikko kasvaa vihreänä.

Mutta Jeesuksen opetuksessa sanalla genehhan on selvästi toinen, syvempi ja pelottavampi merkitys, paikka jossa sinne heitetty elää mutta on itku ja hammasten kiristys.

siis sanan taustan oikein kyllä Jehovan todistaja tietää, mutta sen merkityksen Jeesuksen ajan kielessä hän käsittää aivan väärin.


neuvoni tosin on, älä lainkaan ryhdy keskustelemaan Jehovan todistajan kanssa uskon asioista, ellei siihen ole siinä tilnateessa erityistä kutsua.

he ovat eteviä väittelijöitä, jotka harjoittelevat keskustelun ja vakuuttamisen taitoja.



Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.

Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,

Ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.

Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.

Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.

Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.



Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.

Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.

Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;

Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.

Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.

Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.

Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.


Luukas 16:19-31 Biblia 1776


Luukkaan evankeliumin opetuksessa rikas mies on tuonelassa, haadeksessa, ei "gehennassa"

mutta siellä on tuskallisia liekkejä.


Luukas 16:23-24

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'


monella tapaa ihminen voidaan toki tappaa, mutta olen ymmärtänyt että kuolema palamalla on äärimmäisen tuskallinen.

sydämeni värähti kun kuulin tänään auto-onnettomuudesta nelostiellä, jossa rekan kuljettaja paloi autoonsa.

muistan tuon ruotsalaisen miehen, joka vedettiin oikeuteen koska hän oli surmannut palavaan autoon lähtemättömästi juuttuneen ystävänsä.

toivottavasti tuomarit tiestivät, mistä on kyse.

Jeesus käyttää tätä äärimmäisen tuskan kuvaa kuoleman jälkeisestä tilasta.


ajattelen, että nykaikainen kirkkokansa ei juuri helvettiä pelkää tietystä syystä.

Jeesuksen aikoina ja sen jälkeen aina uuden ajan alkuun asti rikollisten rangaistus oli ruumiillista ja usein vakavissa tapauksissa äärimmäisen julmaa.

vielä 1800-luvulla Suomenkin vankilat tsaarin vallan alla olivat aika ikävä paikka, kahleita vettä ja leipää.

onhan meillä Pieksänmäki

tuon ajan kirkkokansa tunsi selkänahassaan mistä pappi niin pelottavasti puhuu, kirkkomaalausten pirut olivat kuin arkista työtään tekevät pyövelit.

Suomessakin pyöveli saattoi keskiajalla sitoa surmattavan makaamaan puuhun ja hänen ihonsa poltettiin spriillä. Siinä sitten teit kuolemaa.

Helvetti oli ikäänkuin tämän maallisen oikeuslaitoksen iankaikkinen muoto.

kyllä siinä kiirastuli alkoi hirvittää, kun tiesi kaupungin rovioilta, mitä on palaa tulessa.


oikeuslaitos on muuttunut, rangaistukset ovat nyt aivan toisenlaisia, vankila on "vankien hoitolaitos", jossa vanki pyritään palauttamaan yhteiskunnassa kelvolliseksi.

jotkut varsin vähätuloiset saattavat jopa tehdä jotain pahaa talven tullen päästäkseen vankilan lämpimään.

se ei olisi kenellekään tullut mieleenkään joku sata vuotta sitten.

tämä oikeuslaitoksen ja rangaistuksen ruumiillinen kipu ja kauhu on hävinnyt, ei edes isä tai äiti saa lasta tukistaa.

samalla on haihtunut pelko kuoleman jälkeisestä tulijärvestä.

jonkinlainen vankeinhoitopaikka siellä ehkä on, pehmeä, harmaa, mutta Jeesuksen sanat??

voi helvetti.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Ylösnousemus ja lääketiede

Nigerialaisen pastorin tapaus on erinomainen esimerkki kristityn perustavasta turvallisuudesta.

emme voi mitään totuutta vastaan

rakkaus totuuteen on tärkeä ja arvokas lahja, jonka Jumala tahtoo antaa

siihen sisältyy myös avoimuus kaikkea totuutta kohtaan,

että emme anna väärää todistusta lähimmäisestämme raastuvanoikeudessa

että emme valehtele vaan puhumme viisaasti totta

että olemme avoimia tieteellisen tutkimuksen pyrkimyksille löytää totuus

että odotamme saarnaajien ja pastorien julistavan totuutta

että suhtaudumme kriittisesti ja arvostelevasti sekä niihin, jotka ovat kanssamme eri mieltä että niihin jotka ovat kanssamme samaa mieltä

ja ennenkaikkea että suhtaudumme totuudellisesti, kriittisesti ja arvostelevasti itseemme

paljonhan sitä olisi poispantavaa


mikään asia uskossamme ei ole riippuvainen siitä, kuoliko tämä pastori kliinisesti ja heräsi eloon vai ei.

jos hän sai palata kuoleman rajan takaa, miksi hän pelottelee helvetillä eikä julista Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa ja kirkkautta?

jos kertomus on tosi, miksi siitä kerrotaan eriäviä tarinoita ja annetaan ymmärtää Reinhard Bonnken rooli väärin?

jos tapaus on tosi, olemme iloisia ja tiedämme, että kyllä Raamattu kertoo tällaisesta

mutta ei uskomme riipu hiukkaakaan pastorin tapauksesta. hän on yksi todistaja todistajien suuren pilven joukossa.



Mika Waltari kuvittelee kirjassaan Valtakunnan salaisuus millainen mies oli Lasarus

yllättäen, kuolleista herätetty Lasarus on hänen kuvauksessaan aika hiljainen ja katkerakin mies.

ja näin on, jos kliinisesti kuollut saa palata sairaalan leikkauspöydällä tai kodin hiljaisuudessa tai missä tahansa elämään, hän kuitenkin kuolee ennemmin tai myöhemmin niinkuin me kaikki.

Jeesuksen ylösnousemus on jotain muuta.

Hänet on herätetty esikoisena kuolemaan nukkuneista ylösnousemuksen raikkaaseen uuteen aamuun, hän on syntynyt siihen uuteen Jumalan luomaan todellisuuteen jonka Isä on luonut omilleen.

Jeesusta ei kuolema voinut voittaa sillä kuolemalla Hän on kuoleman voittanut.

Jeesuksen omia ei kuolema voita, vaan Hän on luvannut viedä kaikki ne, jotka on Jumalalta saanut, Isän luokse.

Ei Hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien.



Apostolien teot ei sitä kerro sen enempää

mutta kun Tabita oli avannut silmänsä, noussut istumaan, hän todennäköisesti palasi siihen samaan hyväntekeväisyyteen, köyhien hoitamiseen ja vaatteiden valmistamiseen puutteellisille, jota hän oli ennenkin tehnyt.

ikäänkuin vaikean sairauden läpikäyneenä mutta toipuneena.

ei sen kummoisempana

tietysti - hän oli paikkakunnalla kävelevä ihme, todistus Jumalan voimasta Kristuksessa ja moni hänen kauttaan tuli uskoon.

mutta sitten hän kuoli, kun tuli aika lähteä täältä muukalaisuuden maasta kotiin.


Lääketiede voi pohtia nigerialaisen pastorin tapausta, etenkin jos hänellä olisi pikkusen enempi paperia kuin vain nimi ruumishuoneelta.

lääketiede voi koettaa selittää tapausta tai olla ymmällään.

mutta tiede ei pysty tutkimaan Jeesuksen ylösnousemusta, ei todistamaan sitä todeksi eikä kumoamaan sitä.

on erittäin todennäköistä, että Jeesus ei noussut kuolleista.

se on niin todennäköistä, että se on tieteen kannalta lähes varmaa.

mutta kristitty ei ole riippuvainen uskovan tai epäuskoisen lääkärin arviosta

sillä Jeesus on uusi Adam, Jumala on tehnyt jotain aivan uutta Jerusalemissa parituhatta vuotta sitten, eikä yhtään näytekappaletta ole tieteen leikeltäväksi.

kyllä niitä sitten tulee, mutta sitten kaikki jo näkevätkin omin silmin, mistä oli kyse.


Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

Ilmestyskirja 21:1-8

Tabitan silmät Apt 9:40 Ekechukwu

Gazellisilmäinen nainen

siinä olisi muuten jollekin taiteellisesti lahjakkaalle aikamoinen haaste

"Tabitan silmät"

en ensinäkymältä löydä moista ... hetki kun hän avaa silmänsä

Nin Petari ylesnousi/ ia tuli heiden tyghens.

Ja quin he' oli sinne tullut/ nin he weit henen Salijn. Ja hene' ymberins seisoit caiki Lesket/ idkein ia osotit henelle ne Hamet ia Waattet/ iotca se Tabea heille oli tehnyt/ coska hen wiele oli heiden cansans.

Ja quin Petari oli heite caiki wlosaijanut/ nin hen laski poluillens/ Rucoli/ ia keensi henens Rwmin polen ia sanoi/ Tabea/ Nouse yles.

Nin se auasi silmens.

Apt 9:39-40


Daniel Ekechukwu

joku vuosi sitten Suomessa mies, joka kertoi kirkossa olleensa kuollut, oli Nigeriasta.

joku kertoi minulle, oliskohan ollut Junkkaalan Eero, että oli ollut aika kovaa ja lakihenkistä puheensa.

Löysin asiallisen nettisivun aiheesta, josta lainaan pätkiä tähän:

--------
"Kuolleista herääminen on nyt kui­ten­kin yksi keskeinen Bonnken or­gani­saation levittämä asia. Nigeria­lainen pastori Daniel Ekechukwu kävi No­kian herätyksen kutsumana Suomes­sakin kertomassa, kuinka hän heräsi kuolleista Bonnken ko­kouksen yhtey­dessä.

Kertomansa mukaan hän kuoli vam­moihin, jotka sai autonsa suis­tuttua tieltä.

Pastorin sanoma keskittyy anteek­sian­tamisen merkityksen korostami­seen.

Aivan oikein, se on tärkeä asia. Mutta muuten hänen ta­rinaansa liittyy mo­nia epäselvyyksiä.

Ihminen saattaa kokea monenlaista kummallista, ilman, että se vielä on Jumalan vaikutusta.

Jumala itse Raamatussa ei ohjaa ke­tään kummallisuuksiin tai erikoi­siin kokemuksiin, vaan tavalliseen, rehelli­seen ja nöyrään elämään.

Kukaan ei voi väittää, etteikö pas­tori Daniel kokenut jotakin. Hän itse ja ehkä hänen vaimonsa tietää koko to­tuuden.

Mutta voimme ja meidän tulee tar­kastaa Raamatusta hänen kerto­mansa oikeutus, sillä hän esittää hyvin vah­voja väitteitä.


Eri versioita…


Mm. Mike Oppenheimer ja Sandy Simpson ovat verranneet eri taho­jen kertomuksia toisiinsa. Nigeria­lainen Leo Igwe tutki asiaa paikan päällä. Muutamat muutkin ovat asiaan puut­tuneet.

Näyttää selvältä, että asiasta on mo­nia versioita.

Esimerkiksi Bonnken mukaan pasto­rin ruumiiseen oli jo ruiskutettu bal­sa­mointiainetta. Pastorin veljen Kingsley Ekechukwun ja hautaus­urakoitsijan mukaan näin ei tapah­tunut.

Omaiset kuljettivat kuolleen, tai olete­tun kuolleen, Bonnken tilaisuu­teen, jonka yhteydessä pidetyssä rukousko­kouksessa pastori Daniel ”heräsi kuolleista”. Bonnke ei itse ollut läsnä tässä hetkessä.

Eräät lehdet ovat kuitenkin leiman­neet Bonnken kuolleista herättä­jäksi.

Bonnken omalla nettisivulla asia on näkyvästi esillä, ilman samassa yh­tey­dessä selvästi olevaa mainintaa, että hän ei ollut itse mukana, kun pastori ”heräsi kuolleista”.

Benny Hinnin tv-ohjelman vieraana ollut Bonnke tosin mainitsi, että hän ei ollut paikalla. Se käy ilmi myös Bonnken nettisivuilta, jos lukee koko tekstin.

Kysymys ei ole siitä, etteikö Jumala voi herättää kuolleista. On tapauk­sia, joissa ilmeisesti näin on käynyt. Eräät suomalaisetkin lähetyssaar­naajat ovat kertoneet tapauksista. Mutta niistä ei ole tehty sensaa­tioita, eikä niillä ole perus­teltu jon­kun kristilliseksi maini­tun erityisopin tai -liikkeen oikeutusta, eikä julista­jan omaa karismaa.

Näistä tapauksista ei ole tehty vi­deo­filmejä, eikä niitä kaupata maa­ilmalla.

Kysymys ei liioin ole siitä, etteikö Bonnkella ja hänen järjestössään toimivilla, ole halu olla mukana viemässä evankeliumin sanomaa.

Mutta kuten aiemminkin on todettu, pelastus on aina Jumalan työ, eikä ihmisen osa siinä työssä ole maine, valta ja varallisuus.

Tapauksesta tehtyä videota myy Bonnken maailmanlaaja jär­jestö. Hän on mainostanut videota myös vierail­lessaan Copelandin ja Hinnin tv-oh­jelmissa.

Mutta kuolleista herättäminen ei ole Raamatussa lainkaan sellainen asia, kuin mitä äärikarismaattisuus haluaa esittää.

Vastaus rikkaan miehen pyyn­töön…

Pastori Ekechukwu kertoo käy­neensä taivaassa ja helvetissä. Hän uskoo olevansa Jumalan antama merkki ih­miskunnalle.

Bonnken järjestön haastattelema Ekechukwu kertoo, kuinka kaksi en­keliä tuli hänen luokseen ambulans­sissa matkalla sairaalaan. Nämä vei­vät hänet taivaaseen ja helvettiin.

Taivaassa hän näki joukon, joka näöl­tään ja rodultaan oli yhtäläistä. Ku­kaan ei näyttänyt vanhalta tai nuo­relta. Kaikki toimivat yhtenä ja palvoi­vat yhdessä ”ihan kuin jonkin sähköi­sen kytkimen ohjaamina”. (Äärikaris­maattisuus tuntuu mielty­neen kuvaa­maan monia jumaluu­teen liittämiään seikkoja sähköisinä ilmiöinä.)

Mutta oli taivaassa yksi vanhem­man­kin näköinen olento, jota Da­niel ensin luuli Jumalaksi. Enkeli sa­noi tämän olevan Aabraham.

Kun enkeli näytti Danielille taivaan asuinsijoja (mahtavia kartanoita) hän mainitsi, että ”Kartanot ovat valmiita, mutta Jumalan pyhät eivät. Jeesuksen tulo viivästyy, koska kris­tityt seura­kunnassa eivät ole vielä valmiita”. (Äärikarismaattisen opin mukaan, jossa Kristus ei ole kaiken täyttymys, vaan tarvi­taan erityinen voittava seu­rakunta maan päälle ennen Kristuksen tulemusta…).

Helvetissä oli tervetulokyltti: ”Ter­ve­tuloa helvetin porteille”. Siellä oli täy­sin pimeää, mutta enkelistä läh­tevä valo valaisi sen verran, että Daniel näki siellä olevien mm. syö­vän omaa lihaansa ja oksentavan sitä (ihmissyö­jät). Muutkin eri syn­tien harjoittajat joutuivat tekemään omaan syntiinsä kuuluvia asioita omissa ryhmissään.

Seuraavaksi enkeli viittasi siihen, että Danielin paikka olisi helvetissä. Kun tämä puolusteli itseään, enkeli luki Raamatustaan Matt.5:21-22. Pastori muisti nyt, että hän oli sa­nonut pa­hasti vaimolleen ja oli ollut anteek­siantamaton.

Enkeli kuitenkin kertoi hänelle, että hän saa ”toisen tilaisuuden” mennä takaisin, koska ”rikkaan miehen pyyntö”, (Luuk.16:19-31) varoittaa elossa olevia helvetin kauhuista, to­teutuu Ekechukwun kautta ”viimei­senä varoituksena tälle sukupolvelle”.

Lopuksi Daniel vietiin vuoren hui­pulle, jossa oli pimeä reikä. Hui­pulla seisoi mies, jolle enkeli luo­vutti Da­nielin. Pian pastori käsitti, että mies oli saksalainen evankelista Reinhard Bonnke. Enkeli sanoi, että tämä mies auttaisi Danielia levittä­mään pelastuk­sen sanaa.

Bonnken mukaan pastorin kokemus on ”merkki taivaasta”.


Jakob Prasch kirjoittaa:

”Todellinen huolemme on tutkia pas­tori Ekechukwun kuoleman tai koke­muksen aitous Raamatun sa­nalla. Hän väittää, että helvetissä oli tervetulo­kyltti.

Vielä suurempi merkitys on väit­teellä, että hänen kokemuksensa on vastaus rikkaan miehen pyyntöön Luuk.16:19-31. Vastaukseksi tälle pyynnölle hä­net lähetettiin takaisin varoittamaan ihmisiä, että he katui­sivat ja uskoisi­vat.

Tämä on kuitenkin ristiriidassa Jee­suksen selvän opetuksen kanssa, kun hän selittää vertaustaan.

Hän sanoo selvästi, että vaikka joku nousisi kuolleista nämä ihmiset ei­vät uskoisi. Siksi Jumala kieltäytyi vastaa­masta pyyntöön sanan mu­kaan. Ke­nen tulkinnan me hyväk­symme? Pas­tori Ekechukwun vai Jeesuksen?



----
lainaukset päättyvät

eiks jotenkin pistä sekä hymyilemään että huokaisemaan tämä juttu?

sen sijaan että meillä olisi hiljainen todistus, tässä lyödään rahoiksi ja siellä on vielä iso merkki "Welcome to Hell"

Aushwitzinkin rakentajat keksivät parempaa kuin tuo piru parka


jostain syystä sydäntänti lämmittävät paljon enemmän kuin koko tämä pastori Ekechukwun jutustelu Agricolan Raamatun sanat

"Nin se auasi silmens."

siinä olisi oiva aihe kristitylle taidemaalarille

Tabita, medzävuohi

taitaapi olla nykykielessä gaselli

oletko nähnyt gasellin silmät?


avattuaan silmänsä, kun Tabita näki vuoteensa luona olevan ukkelin nousi hän istumaan

tiistai 27. tammikuuta 2009

Kristityn perusturvallisuus ja tieto

Ja niin seurakunnilla oli rauha kaikessa Juudeassa, ja Galileassa, ja Samariassa, ja enenivät vaeltain Herran pelvossa, ja täytettiin Pyhän Hengen lohdutuksella.

Niin tapahtui, kuin Pietari vaelsi joka paikassa, että hän myös tuli pyhäin tykö, jotka Lyddassa asuivat.

Niin hän löysi siellä yhden miehen, Eneas nimeltä, joka jo kahdeksan ajastaikaa oli vuoteessa halvattuna maannut.

Ja Pietari sanoi hänelle: Eneas, Jesus Kristus sinun paratkoon! nouse ja tee itse vuotees; ja hän kohta nousi.


Apt 9:31-34 Biblia 1776



--- liikkeellä on perin pohjin nöyryytetty mies, entinen kalastaja, josta Herra teki ihmisten kalastajan.

Niin Pietari ja Johannes menivät ynnä ylös templiin yhdeksännellä rukouksen hetkelle,

Ja mies, saattamatoin hamasta äitinsä kohdusta, kannettiin; jonka he panivat joka päivä sen templin oven eteen, joka kutsutaan Kauniiksi, anomaan niiltä almua, jotka templiin menivät.

Kuin hän näki Pietarin ja Johanneksen tahtovan mennä templiin, anoi hän heiltä almua.

Niin Pietari Johanneksen kanssa katsoi hänen päällensä, ja sanoi: katso meidän päällemme.

Ja hän katseli heidän päällensä, toivoen heiltä jotakin saavansa.

Niin Pietari sanoi: hopiaa ja kultaa ei minulla ole; vaan sitä mitä minulla on, annan minä sinulle: Jesuksen Kristuksen Natsarealaisen nimeen nouse ja käy.

Ja hän tarttui hänen oikiaan käteensä ja ojensi hänen, ja kohta hänen säärensä ja kantansa vahvistuivat.

Ja hän karkasi ylös, seisoi ja kävi, ja meni heidän kanssansa templiin, käyden ja hypäten ja kiittäen Jumalaa.

Ja kaikki kansa näki hänen käyvän ja kiittävän Jumalaa,

Ja tunsi hänen siksi, joka almun tähden istui templin Kauniin oven edessä; ja he olivat täynnänsä pelkoa ja suurta hämmästystä siitä, mitä hänelle tapahtunut oli.

Apt 3:1-10 Biblia 1776


-- hänen budjettinsa Herran työhön ei ollut suuren suuri

- tulotaso oli lähellä nollaa ja työ palkatonta


Ja kaikki Lyddan ja Saronin asuvaiset näkivät hänen, jotka tulivat käännetyksi Herran tykö.

Mutta Jopessa oli yksi opetuspiika, nimeltä Tabita, joka tulkiten on niin paljon sanottu kuin: metsävuohi (a); tämä oli täynnänsä hyviä töitä ja almua, joita hän teki.

Niin tapahtui niinä päivinä, että se sairasti ja kuoli; jonka he pesivät ja panivat saliin.

Ja että Lydda oli läsnä Joppea, niin opetuslapset, kuin he kuulivat Pietarin siellä olevan, lähettivät hänen tykönsä kaksi miestä rukoilemaan, ettei hän viivyttelisi heidän tykönsä tulla.

Niin Pietari nousi ja tuli heidän kanssansa; ja kuin hän sinne tuli, veivät he hänen saliin. Ja hänen ympärillänsä seisoivat kaikki lesket, jotka itkivät ja osoittivat hänelle niitä hameita ja vaatteita, joita Dorkas heille tehnyt oli, ollessansa heidän kanssansa.

Mutta kuin Pietari oli heidät kaikki ajanut ulos, laski hän polvillensa ja rukoili, ja käänsi itsensä ruumiin puoleen, ja sanoi: Tabita, nouse ylös! niin se avasi silmänsä; ja kuin hän Pietarin näki, nousi hän istualle.

Ja hän antoi hänelle kättä ja ojensi hänen, ja kutsui pyhät ja lesket, ja antoi hänen heille elävänä.

Ja se tuli kaikelle Jopelle tiettäväksi; ja moni uskoi Herran päälle.

Ja tapahtui, että hän viipyi Jopessa kauvan aikaa Simon parkkarin tykönä.

Apt 3:35-43 Biblia 1776


kukahan muu tuollaista voisi Luukkaalle kertoa, kun kaikki on ajettu huoneesta ulos, kuin Pietari itse?

"Mutta kuin Pietari oli heidät kaikki ajanut ulos, laski hän polvillensa ja rukoili, ja käänsi itsensä ruumiin puoleen, ja sanoi: Tabita, nouse ylös! niin se avasi silmänsä; ja kuin hän Pietarin näki, nousi hän istualle."

siinä vaan - polvirukoukseen ruumiin äärellä ja komentamaan rakasta Tabitaa nousemaan punkasta


minusta tässä on tosi väkevä sana

"niin hän avasi silmänsä"

harvemmin sitä kuolleen ihmisen vuoteen äärellä saa kokea.


Pietari kertoo sangen selvin sanoin, kenelle kunnia kuuluu:

Mutta kuin tämä saattamatoin, joka parannettu oli, piti itsensä Pietarin ja Johanneksen tykö, juoksi kaikki kansa hämmästyksissä heidän tykönsä porstuaan, joka kutsutaan Salomon porstuaksi.

Kuin Pietari sen näki, vastasi hän kansalle: Israelin miehet! mitä te tätä ihmettelette? eli mitä te meidän päällemme katsotte, niinkuin me olisimme meidän omalla voimallamme eli jumalisuudellamme tämän käymään saattaneet?


Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumala, meidän isäimme Jumala, on Poikansa Jesuksen kirkastanut, jonka te annoitte ylön ja kielsitte Pilatuksen edessä, kuin hän tuomitsi, että hän piti päästettämän.

Mutta te kielsitte pyhän ja hurskaan, ja anoitte teillenne murhamiestä annettaa;

Mutta elämän Pääruhtinaan te tapoitte: sen on Jumala kuolleista herättänyt, jonka todistajat me olemme.

Ja uskon kautta hänen nimensä päälle on hän tässä, jonka te näette ja tunnette, nimensä vahvistanut: ja usko hänen kauttansa antoi tälle terveytensä, kaikkein teidän nähtenne.

Apt 3:11-16 Biblia


Apostolien tekojen kertomat tapahtumat apostoli Pietarin kohdalla tuovat mieleen Johanneksen evankeliumin sanat:

"Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.

Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.

Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.

Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen."

Joh 14:11-14 Biblia 1776


Kuinka usein näiden kahden vuosituhannen aikana noiden sanojen kirjoittamisen jälkeen ihmiset ovatkaan niihin vedonneet.

Polvillaan vainajan paarien äärellä, vedoten Jeesuksen sanoihin, kutsuen rakasta puolisoa tai lasta tai isää tai äitiä takaisin rajan tuolta puolen.

Jaakobin painia Jumalan kanssa, kun vakava sairaus, onnettomuus tai kuolema on kohdannut ja tahdotaan, että elämä voittaa.


Joku epäuskoinen ihminen varmaan halveksii tällaista uskovan heikkoutta elämän ankaran totuuden äärellä.

Cicero määritteli roomalaisaikana "tieteellisen" käsityksen ihmeistä, joita kreikkalais-roomalainen perinne on täynnään:

"mitä voi tapahtua nyt on voinut tapahtua menneisyydessä"

jokseenkin noin

ajatus on, että maailma on yhtenäinen, muinaiset ja nykyiset ajat ovat perustavalta lainalaisuudeltaan samanlaiset

jos kuollut herää tänään, kuollut Tabita on voinut herätä tai Lasarus

tai Jeesus

jos kuolleet eivät herää tänään, niin eivät nuokaan kertomukset pidä paikkaansa.

tietyllä tavalla kylmän asiallinen Ciceron maailma hallitsee nykyään myös monen Raamatun tutkijan maailmankatsomusta

Apostolien teot ei vakuuta koska sen kertomukset ovat niin muuta kuin mitä kirkossa ja seurakunnissa nyt tapahtuu.


Uskova ihminen käy näiden asioiden kanssa kamppailua, hän ei ole Cicerolainen vaan kristitty.

Uskova ihminen on vakuuttunut siitä, että Jeesus puhuu totta ja ihminen voi tehdä Hänen nimessään jopa suurempia kuin Hän itse teki Pyhän maan teillä ja aitovierillä kävellessään opetuslastensa kanssa.

Aiheesta kertoo Arvid Järnfeltin novelli teoksessa Ihmiskohtaloja (1895) josta otteita seuraavassa blogissani.

Friida


s/s Arcturus matkalla kohti Englantia 1906.
Pekka Saastamoisen Kanadan matka alkaa.

Tästä kamppailusta, uskon luottamuksesta ja kylmän maailman lainalaisuuksista, on varsin väkevä teksti Arvid Järfnefeltin "Ihmiskohtaloja" vuodelta 1895.

Se kertoo Friidasta, uskovasta, joka lähtee Amerikkoihin.

Kertomuksen avulla Järnefelt pohtii varsin rankasti ja syvällisesti näitä Jeesuksen sanoja, jotka niin kolahtavat tieteellistä Ciceron määrittelemää todellisuutta.

Arvid Järnefeltin novelli "Ihmiskohtaloja" on Gutenberg projektin kautta luettavissa verkossa

Kertomus alkaa lähtijöiden kuvauksella satamalaiturin tuntumasta:

Laiturin oikeassa päässä, missä oli väljin tila, oli myäskin katseltavaa. Siellä seisoi joukko miehiä ja naisia mustissa puvuissa, muita hiljaisempina ja totisempina.

Se oli joukko uskovaisia. He saattoivat matkalle nuorta uskonsisarta, jonka olivat kastaneet ja liittäneet kirkkoonsa.

Seuraavana yänä, kuin kaste oli tapahtunut, oli Herran enkeli ilmestynyt hänelle unessa ja sanonut: "Friida, nouse ylös ja varusta itsesi matkalle, sillä ensimmäisellä laivalla, joka rannasta lähtee, tulee sinunkin lähteä; yhden päivän ja yhden yän kuluttua pysähdy sille laiturille, johon laiva silloin pysähtyy, mene
kyliin ja julista siellä taivaan valtakuntaa!"

--Tämän unen hän oli kertonut veljille ja sisarille, ja heidän joukossaan ei ollut kuin yksi mieli siitä, että Friidalle oli tapahtunut ilmestys, ja että hänen
oli heti lähteminen. He katsoivat kaikki häneen hartaalla osanotolla, kuuntelivat hänen sanojansa ja panivat niihin suuren merkityksen.

Ja hän näytti itsekin kuuntelevan itseänsä, ei ylpeänä omasta arvostaan, vaan niinkuin hän olisi kuullut korkeamman hengen puhuvan hänen omalla suullansa.


Järnefelt kuvaa Friidaa hyvin kauniisti:

Keskikohdalla laivaa, etu- ja takakannen välillä seisoi jo Friidakin.

Kääntyneenä pois kaikesta maailman hälinästä hän silmäili luopumatta vaan jääviä uskon veljiä ja sisaria, jotka seisoivat laivan ääressä ihan hänen allansa ja ääneti ja yhtä luopumatta katsoivat ylös häneen.

Yksi ja toinen heistä puhutteli häntä, sanoen hyvästiksi jonkun mielilauseen Paavalilta tai psalmeista.

Friida silloin, rauhallisesti hymyillen ja miettimättä hetkeäkään, vastasi samaten jollakin tekstillä, ja hänen vastauksensa oli aina niin sattuva ja niin paljon puhuva, että tyytyväisyyden humaus joka kerta levisi uskovaisten parveen.

Mitä toiveita he kiinnittivät Friidaansa, mikä kallis Jumalan lapsi hän oli heidän silmissään, mikä maailmalta peitetty aarre liikkui hänen ujossa, näyrässä ja vaatimattomassa olennossaan, joka katosi muun laivalla olevan väen rinnalla ulkonaisesti huomaamattomaksi ja merkityksettämäksi, mutta hengessä kohosi ruhtinaaksi tuhansien yli!----

sorry, lainatussa tekstissä on ö kirjaimen kanssa vaikeuksia


Heitä vastapäätä oli asettunut nuori pariskunta, kuiskutellen jotakin keskenään ja pidätellen muka naurua. Kysymys taisi koskea joitakin huomautuksia voileipäpäydän laitoksista. Kukat olivat jo poissa heidän rinnoiltaan. Aviomiehellä oli päässä latuska matkalakki ja vaalean harmaat, uuden uutukaiset vaatteet, viimeisintä kuosia. Hän oli keskikokoinen, vähän lyhytkaulainen, mutta kauniskasvoinen mies. Parta oli leikattu ranskalaiseen suippomuotoon, kasvot hyvin herkästi ilmaisivat vaihtelevia mielialoja ja siniset silmät vähän levottomasti kiihtyivät milloin yhteen milloin toiseen, tietämättä mihin pysähtyä. Päälaki oli vähän kalju.


--Nuori vaimo oli huomattavan kaunis, mutta vähän liiaksi koristettu rannerenkaisiin, sormuksiin, jalokivisiin solkiin ja tukkalaitoksiin. Hänellä oli häikäsevän komea vaippa, jonka hän oli heittänyt olalleen ihan kuin sattumalta. Pää oli suurissa suortuvissa, jotka olivat järjestetyt ikäänkuin eivät olisi kampausta tahtoneet totella; iho oli tasaisesti kalpea ja silmät vähän raukea pitkällisistä mielenjännityksistä. Muutoin hänen sieluansa ei tullut ajatelleeksi paljon koreuden ja ulkonaisen viehättävyyden takia.

Ja sitten oli enin huomattavia vielä Friida.


Kun hän tuli päydän ääreen, hän pani kätensä ristiin, katsahti ylös ja puoleksi niiasi ja puoleksi kumartui hartaudessaan.

Silloin pariskunta purskahti nauruun, koettaen samassa osoittaa, että he nauroivat vaan keskuisilleen asioille.

Mutta Friida ei näyttänyt edes huomaavan heitä, yhtä vähän kuin hän huomasi ketään muita. Hän ei muuttanut vähimmässäkään määrässä näyrää käytästänsä, mutta huomattavammaksi tuli ainoastaan se syvä maallisuuden halveksiminen, joka oli kaiken hänen näyryytensä alla.


Välimatka hänestä heihin oli ijankaikkisuuden syvä kuilu; mitäpä se häntä liikutti, mitä kuilun toisella puolen tehtiin. Ja niin ei yksikään sana, ei yksikään ajatus, mikä päydässä lausuttiin, voinut herättää hänen huomiotansa tai uteliaisuuttaan. Kaikki oli hänelle ikäänkuin edeltäpäin tunnettua, semmoista, mikä ei kohonnut yli maallisuuden rajan. Hän säi syätävänsä, nousi sitten jälleen, kiitti, katsoi ylös ja katosi näkyvistä juuri silloin, kuin pahin kankeus alkoi kadota muiden matkustajien keskuudessa.


Mutta aivan erilleen tästä melusta ja humusta, sinne, missä laivan savu kiiruisessa lennossa kiisi kuun valaisemien korkeitten pilvien ohi,-- missä yhä kuului laivan laineiden läiskähtävä murtuminen ja valaistun taivaan alla häämätti pimeä, tyyntynyt meri, sinne yksinäisyyteen perähyttien taa tuulen suojaan sijoittui nuori pariskunta.

He tilasivat kuumaa viiniä, ja istautuessaan huokasivat molemmat niin kuin olisivat vapautuneet jostakin rasituksesta.


--Ei mutta huomasitko sitä jumalista neitiä, kysyi Lyydi, kuinka se tuli päytään ja pani kätensä ristiin, näin, ja vääntyi ihan kuin korkkiruuvi, näin.

He alkoivat nauraa hillitsemättämästi.

--Vielä, vielä, hyvä Lyydi, näytä vielä kerran kuinka se pani, pyysi Alarik naurun keskeltä.

--Näin, sanoi Lyydi matkien Friidan kumarrusta.--Ja sitten, päydästä taas: näin.

Ja he nauroivat ihan katketakseen.----

--Tiedätkä, sanoi Lyydi, minä tahtoisin ennen olla vaikka mikä muu tahansa, vaikka palveluspiika, ennenkuin olisin tuollainen musta uskovainen. Ajatteles, se on kauheata!

Samassa kuu pääsi selkeälle ja valaisi kirkkaasti heidät molemmat.

Suomalaisia siirtolaisia laivan kannella 1906

Varhain aamulla, kun ensiluokan matkustajat laivan perällä vielä makasivat sikeimmässä unessaan, oli etukannella jo liikettä.

Laivamiehet, lämmittäjät, masinistit kulkivat siellä kuin kotonansa ainakin, syrjäyttäen matkustajia tieltään missä niin tarvittiin, kolisivat askareissaan, viheltelivät ja, kun oli tarvis, kiroilivat. Siirtolaiset, paitsi muutamia, jotka vielä viruivat tiedottomina tavararuuman kannella, istuivat kaikki yhdessä joukossa tuulen suojassa kokkaovien takana, polvet leuan alla, hiljaisina ja noloina eilisen humalan perästä.


Pienen punaseksi maalatun kirstun kannella istui jo Friidakin.

Hän puheli muutaman siirtolaisvaimon kanssa, joka istui maassa hänen vieressään ja hartaana kuunteli häntä, pidellen käsiään ristissä saman laatikon kulmalla.

Friida oli tunkeutunut hänen sydämmensä ytimiin ja munaskuihin, hänen salaisimpien aivoitustensa perille. Ainoastaan yhdellä sanalla Jumalasta oli hän voitettu ja itku tunkeutui hänen kaulaansa. Katuvaisena hän oli tunnustanut Friidalle kaikki erhetyksensä ja syntinsä. Ja, mikä pahinta kaikesta: hän oli kyllä ollut tilaisuudessa kuulemaan Jumalan sanaa ja heränneiden ihmisten varoituksia, mutta oli tieten tahtoin langennut pois totuuden tieltä. Ja nyt hän oli matkalla Ameriikkaan, vastoin Jumalan tahtoa, sanoi hän.


Hän itki kuin lapsi, kertoessaan tätä.

Ei mikään, sanoi hän, voinut olla niin kauheata kuin vaeltaa ilman Jumalata. Se oli niinkuin kaikki olisi kääntänyt kohti nurjaa puolensa; ei missään ollut iloa eikä lohdutusta. Kun Herra on hyljännyt, niin on ihminen maassa niinkuin varjo, ja hänen mielensä niinkuin elävänä haudatun.

Kuitenkin, vaikka hän olikin langennut pois Herrasta, ei Herra ollut lakannut kutsumasta häntä, vaan olisi luvannut mielen rauhaa ja iloa, jos hän olisi kääntynyt totuuden ja elämän tielle. Mutta hän ei ollut kääntynyt.


Ei ollut enää sitä voimaa, joka mahdottomat mahdollisiksi tekee. Tai kyllä hänellä olisi voimaakin tarjottu, mutta hän ei ollut ottanut vastaan. Ja nyt se oli jo liian myähäistä. Nyt hän jo ajelehti hengessä kuolleena kohti tuntematonta maata. Neljä lastansa jätti hän Suomeen, vieraisin käsiin. Mies oli Amerikassa, ja rakkaus tätä miestä kohtaan veti häntä vastustamattomalla voimalla tämän luo, vaikka hän hyvin tiesi Jumalan tahdon, tiesi, että hänen olisi pitänyt tukehuttaa halunsa ja jäädä kotiin lasten äidiksi, tyytyen miehen hylkäämänä kohtaloonsa.

Friida kuunteli hänen kertomustaan, niinkuin olisi kymmenettä kertaa kuullut samaa satua.


--Jaa, jaa, sanoi hän vähän väliä totutulla hyväntahtoisella osanotolla,--ylhäältä tulee kaikki voima, ei ihminen itsestänsä mitään voi. Perkeleen juonet ovat kavalat ja petolliset. Hän usein antaa meidän järkemme sekaantua johonkin yhteen kysymykseen, kunnes emme enää voi läytää tietä ulos eikä sisään. Niin olette tekin pannut liiaksi sydämmellenne tämän yhden asian, ja olette unohtaneet, että kaikki meidän maalliset asiamme, kaikki tekomme, mitä ikänä me teemme omasta tahdostamme ja mielestämme, ovat yhtä synnilliset kaikkivaltiaan edessä. Te haette vanhurskautta tekojen kautta. Te olette toivoneet, että läydätte Jeesuksen, jos teette vanhurskautta. Mutta minä sanon teille: läytäkää ensin Jeesus, niin te vanhurskautetaan. Tulkaa Jeesuksen luo semmoisena kuin olette, hän hakee teitä, eikä odota teiltä mitään. Te vaan ette tule.


Hän on jo tehnyt kaikki, mitä teidän vanhurskauttamiseksenne tarvitaan, ja odottaa vaan, että hän saisi antaa teille oman rauhansa,--odottaa, milloin te tahdotte ojentaa kätenne ottaaksenne sen vastaan. älkää siis luottako omiin voimiinne, älkääkä surko, ettette omin voimin ole mitään voineet. Mahdotontahan teidän on enää palata, kun kerran olette laivassa ja kun piletti on kalliisti lunastettu. Omistakaa siis Jeesus jälleen, ja niin saatte rauhan sydämmeenne. Ja te menette iloisella mielellä Ameriikkaan, ja siellä te ehkä onnistutte taivuttamaan miehennekin Herran puoleen ja kerran palaatte yhdessä lastenne luo.


Saarnaaja sen minulle selitti.

Se oli meille tarpeen ijankaikkista elämää varten, jota meidän täytyi jo tässä maallisessa elämässä alkaa. Ei ollut kysymys siitä, että me vaan saisimme syntimme anteeksi, vaan oli kysymys siitä, että me, saatuamme anteeksi, tulisimme ijankaikkisuuden pyhälle tielle. Tätä tarkoitusta varten Kristuksen veri meidät puhdistaa. Ei kukaan voi omilla ponnistuksillaan pestä itseänsä puhtaaksi. Mutta Kristuksen veri pesee meidät ilman meidän ponnistuksiamme. Ja se pesee meidät lumivalkeiksi, niin että kelpaamme Jumalan kasvojen eteen. Meidän uusi elämä alkaa siellä.


Sentähden, sanoi hän, ei kaikki ole siinä, että me olemme pestyt, vaan siinä, että me olemme Kristuksen ansion kautta tehty mahdollisiksi elämän tietä vaeltamaan. Me olemme tehty kelvollisiksi uuteen elämään. Tahdoinmeko me myäskin elää?

Ei ole siinä kaikki, että me näemme itsemme pestyiksi, mutta meidän täytyy siis ilmoittaa tahtomme tulla Jumalan lapsiksi, ja ruveta kulkemaan hänen teitänsä.


Ja kuinka me sen ilmoitamme? Me ilmoitimme sen ottamalla vastaan kasteen. Uudestisyntynyt ihminen tulee kasteen kautta ijankaikkisuuden kynnykselle ja pyhityksen tielle. "Ettekä te tiedä, sanoo apostoli Paavali, että me kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis hänen kansaansa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus on herätetty kuolluista Isän kunnian kautta, niin tulee meidänkin uudessa elämässä vaeltaa."

Sitte hän alkoi puhua ylösnousemuksesta. Hänen puheensa oli voimakas ja rohkea.


Usko ylösnousemukseen, sanoi hän, ei ole vaan kuollut usko siihen, että Jeesus on ruumiillisesti noussut haudastansa. Läytyy henkinen ylösnousemus, usko siihen, että ristiinnaulitun Jeesuksen henki ja voima on noussut ylös eläväksi hengeksi ja voimaksi hänen opetuslapsissaan, niissä, jotka uskovat hänen nimeensä.

Ja hän luki apostolienteoista Pietarin ja Johanneksen suuresta ihmeestä, kun he saattamattoman paransivat. Pietari sanoi kansalle: mitä te sitä ihmettelette, niinkuin me olisimme omalla voimallamme hänen käymään saattaneet. Ei. Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt, ja sen me olemme nyt teollamme todistaneet.


Pietari uskoi Kristuksen elävän hänessä, ja siksi Kristus vaikutti hänessä.

Usko elävään Kristukseen, sanoi hän, ei ole vaan siinä, että uskomme Jeesuksen istuvan taivaassa Jumalan oikealla kädellä, vaan siinä, ettäuskomme hänen elävän meissä. Niinkuin sanoo apostoli Paavali: "minä elän; en enää minä, vaan Kristus elää minussa; sillä mitä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan pojan uskossa."


Näin puhui saarnaaja, ja juuri nämä viimeiset sanat lankesivat syvälle, sydämmeeni. Yhtäkkiä minä kiinnyin hänen saarnaansa ja olisin voinut kuunnella häntä vaikka kuinka kauan. Joka lauseesta minä huomasin tunkeutuvani yhä syvemmälle totuuden suureen salaisuuteen. Ymmärsin siinä hetkessä, että lunastus ja synteinanteeksiantamus ei ollut ainoastaan tyhjä lause, vaan että se oli suuri armo, joka oli minua kohdannut, että kysymys oli elämästä ja tulevaisuudesta puhtaana, pyhästä elämästä Jumalan lapsena. Minä ymmärsin ylösnousemuksen, uskoin, että Jeesus Kristus on Jumala, jolle ei mikään ole mahdotonta, ja että hän elää ja antaa omasta hengestänsä ja voimastansa niille, jotka hänen nimeensä uskovat.


Sieluni täyttyi pyhällä aavistuksella. Minä heräsin. Puin ylleni Jeesuksen antamat lumivalkeat vaatteet. Ja niin minä olin uudestasyntynyt.

Uusi, uusi elämä avautui minulle, uusi elämä, niinkuin auringon noustessa pitkän yän perästä. Ah, menisi vuosi, ennenkuin saisin kaikki kerrotuksi.

Tietysti minä päätin jättää koulun. Kaikki ihmiset sanoivat minulle: mutta Friida, mitä sinä ajattelet, sinä, jolla on semmoiset opettajalahjat! Sinä teet vahinkoa isänmaallesi; sinä tärvelet oman tulevaisuutesi!


Ei mikään voinut pidättää minua; sillä mikä toimi olisi voinut olla suurempi ja jalompi kuin julistaa syntein anteeksiantamusta ja minun vapahtajani ylösnousemusta. Ja vaikka minä kadotin maallisen ansioni, en minä pelännyt mitään, sillä joka on kutsuttu evankeliumia julistamaan, hän on antanut toimeentulonsa, elämänsä ja kuolemansa Jeesuksen haltuun, eikä ne ole enää hänen asioitansa.

Minä tahdon seurata häntä elämässä ja kuolemassa, kuinka voisin silloin pelätä nälkää.

Niin, minun suurin toivoni on, että minä kerran saisin kuolla niinkuin hän on kuollut.


--Minne fröökinä matkustaa nyt? kysyi siirtolaisvaimo, joka oli kuunnellut suu auki Friidan puhetta.

Friida hymyili.

--En vielä tiedä, sanoi hän katsahtaen siirtolaisvaimoon.--Se riippuu Jeesuksen tahdosta, enkä minä ole vielä lopullista käskyä häneltä saanut. Maalle minä astun tässä kohta, sen tiedän, mutta minne siitä, en vielä tiedä.

Ja kun siirtolaisvaimo katsoi kummastuneena häneen, sanoi Friida:

--Niin, ettekä ymmärrä, minä tahdon tehdä kaikki välittämästi hänen käskystänsä, sentähden minä kuulostelen ja otan vaaria hänen äänestänsä ja panen merkille kaikki, mikä tapahtuu hengessä.


--Ja fröökinä kuulee hänen oman äänensä?

--Jeesus on noussut ylös, ja elää meidän keskellämme, sanoi Friida. Hän on nyt paraikaa tässä. Toissa yänä--Friida puhui hiljaa ja salamyhkäisen juhlallisesti--minä olin pannut maata ihan tavallisesti; olin lukenut ennen nukkumistani apostolienteoista Paavalin kääntymisestä Damaskon tiellä, vaelluksista ja ihmetäistä, enkä aavistanut mitään kun nukuin. Nukuin sikeästi kuin kivi, niin etten tullut edes lamppua sammuttaneeksi. Keskiyän aikaan yhtäkkiä herään siitä, että joku ikäänkuin olisi jotain sanonut ja selittänyt minulle.
Minä katsoin hämmästyneenä ympärilleni, sillä minä asun yksinäni eikä minun huoneessani voinut olla ketään.


Ja samassa minulle selviää, että tämä ääni ei ollutkaan ihmisen, vaan oli Jumalan. Vaikka olin kuullut sen unissani, muistin minä samassa ihan selvään, mitä minulle oli sanottu. ääni käski minun viipymättä lähteä matkalle. "Friida, Friida, nouse ylös ja vyötä itsesi matkalle; sillä ensimmäisellä laivalla, joka rannasta lähtee, tulee sinunkin lähteä; yhden päivän ja yhden yän kuluttua pysähdy sille laiturille, jolle laiva ensimmäiseksi pysähtyy; mene kyliin ja julista siellä taivaan valtakuntaa, odottaen minun käskyäni."--Ja tässä minä nyt olen.


--Fröökinällä on suuri usko! sanoi siirtolaisvaimo, ja samassa itsekin kirkastui.

--Fröökinä! sanoi hän. Jos minä nyt tulisin maalle teidän kanssanne, ottaisiko Jeesus minutkin vastaan?

Friida oli niin omissa maailmoissaan, että siirtolaisvaimon sanat herättivät hänet kuin unesta. Hän ei ollut odottanut tämmäistä keskustelun käännettä. Hän putosi niinkuin pilvistä.


=== Tähän asti siis otteita Arvid Järnefeltin kertomuksesta "Ihmiskohtaloja" vuodelta 1895.

Friida on mukana suuressa siirtolaisliikkeessä, jonka myötä myös lestadiolainen herätys levisi Suurten järvien alueelle ja kuparikaivoksiin.

Ruotsin Lapista käytiin ahkerasti Ameerikoissa seuraamassa porotokan kasvua kun Johannes Takkisen aika alkoi olla Calumetissa ohi.


Järnefelt käyttää pitkää laivamatkaa hyväkseen antaen Friidan kertoa elämästään ja uskostaan suomalaisen heränneen kansan kielellä.

Minusta ei ole epäilystäkään, etteikö Järnefeltillä olisi tässä kuvauksessa mallina joku tai joitain todellisia uskovia kristittyjä.

On kuitenkin vaikea tunnistaa, ajatteleeko hän jotain tiettyä herätysliikettä vai ehkä näitä uusia helluntailaisia, joita tuohon aikaan Suomessa alkoi olla.

-- tuo kasteopetus taitaa viitata helluntaiherätykseen


Friidan kuvaus on autenttinen ja sisältää tuon jännitteen Jeesuksen lupauksen ja ihmisen arjen elämän todellisuuden välillä.

Kertomus jatkuu, kuvaten Friidan hengellistä toimintaa ja uskonelämän kokemuksia uudella mantereella.

en toista sitä tässä, voit itse lukea koko tekstin tuolta verkosta.

sen sijaan laitan tähän, miten vahvoin värein Järnfelt näkee uskovan Friidan kuoleman.

Järnfelt jättää meidät ajattelemaan, ja ajattelemisen aihetta uskossamme tosiaan riittää.


Friida nousi ja alkoi hiljaa kävellä sinnepäin mistä oli tullut.

Sillä puolella taivasta oli aamun valo jo voitolla. Se heitti hienon heijastuksen huurtuneesen maahan, painautui harmaiden kivien kupeisin ja väreili lehtipuissa. Yli taivaan laen ylettyi päivän nousua ennustavat säteet. Ne kohosivat kaukaa valon näkymättämästä lähteestä, tunkeutuivat ilmojen halki ja sekoittuivat taivaan sineen. Elämä lähestyy niiden kanssa siellä äänettämyydessä. Kohta, kohta ne herättävät tuulen. Kohta linnut alkavat visertää.----


Kohta ihmiset menevät askareihinsa.

Kohta kaupungissakin heräävät. Kohta uskonveljet kokoontuvat aamurukoukseen. Kohta on pyhityskokous alkamassa.

Ja kaikki kyselevät toisiltansa: oletteko nähneet Friidaa? Missä se rauhan lapsi? Missä meidän uskomme todistaja? Mitä on hän meille valmistanut?

Eikä kukaan tiedä, missä hän on.

Silloin saapuvat Beeda ja Agnes.

Kaikki ympäräivät heitä kysymyksillä:

--Minne olette jättäneet Friidan?


Ja he vastaavat:

--Me tulemme virran toiselta puolen, missä olemme olleet yätä. Siellä Friida sanoi meille: tietäkäät, että jos minun on oltava kaupungissa, niin en minä venettä kysy. Sitten hän oli illalla sanonut meille: nukkukaa rauhassa, kaikki on päätetty. Ja yällä, meidän maatessamme, hän oli lähtenyt torpasta, emme tiedä minne.

He odottavat ja odottavat,--mutta Friida ei tule pyhityskokoukseen.


Hän pysähtyi ja pani tuskissaan molemmat kätensä päälaelle.

--Oletko sinä kävellyt vedellä, minun Vapahtajani?

Samassa hänen silmänsä alkoivat loistaa: hän oikasi ruumiinsa ja jännittyi taas, niinkuin torpasta lähtiessä.

--Sinä olet sanonut: joka uskoo, ne tyät kuin minä teen, hän on myäs tekevä. Sinut kutsun todistajakseni. Nyt, nyt, minä menen!

Friida samassa kääntyi ja unohtaen kipeän polvensa juoksi joelle päin.

Hän seisahtui hengästyneenä ylänteelle, mikä oli estänyt näkemästä rantaa.

Siinä se virta nyt oli.


Kuu kimelteli vielä sen rauhattomalla kalvolla, joka liikkui nopeasti eteenpäin ja vei muassaan sikin sokin hyppeleviä pikku laineita.

Kun Friida näki virran, alkoi hän hengittää syvään ja pian. Samassa hän meni varmoin askelin alas rantaan.

Hän pysähtyi sille sillalle, jonne venemies oli heidät illalla tuonut, riisui hatun päästänsä ja pani sen maahan. Sitten tuli ihan äärimmäiselle reunalle ja nosti käsivarret silmilleen.


--Isä, minä en tiedä mitään----siunaa veljiä ja sisaria----tapahtukoon sinun tahtosi----

Niin hän astui askeleen ulos sillasta, horjahti eteenpäin ja putosi virtaan.

Vesi hajosi läiskähtäen hänen altansa ja pauhahti sitten umpeen hänen jälkeensä. Virta vei samassa kuohun pois, ja pyärre sekoitti sen muiden laineiden kanssa, jotka kimeltelivät ulompana.

Kaikki oli jälleen hiljaa. Eikä kuulunut kuin aallokon hieno lipinä keskeltä jokea, missä juoksu oli nopein.

Vähän ajan kuluttua Friidan ruumis nousi veden pintaan, kulki jonkun matkaa virran mukana, ja tarttui sitten vaatteista puomuihin.

Arvid ja Emilia Fredrika Järnefelt
Arvid Järnefelt

Suomalainen wikipedia kertoo:

Arvid Järnefelt (s. 16. marraskuuta 1861 Pietari – k. 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli varatuomari ja kirjailija. Järnefeltin isä oli kenraali ja maaherra August Aleksander Järnefelt ja äiti vapaaherratar Elisabeth Järnefelt omaa sukuaan Clodt von Jürgensburg.

Hänen sisaruksiaan olivat Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt. Arvid Järnefelt meni naimisiin Emilia Fredrika Parviaisen kanssa Jyväskylässä 6. syyskuuta 1884. Heillä oli viisi lasta: Eero, Liisa, Anna, Maija ja Emmi.


Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa huomattavin suomalainen aatehistoriallinen kirjailija. Kuvaukset ajan aateliston elämästä Suomessa ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Vuonna 1889 Arvid perusti ystäviensä Eero Erkon ja Juhani Ahon kanssa Päivälehden edistämään nuorsuomalaisten aatetta. Päivälehti tunnetaan nykyisin nimellä Helsingin Sanomat.


Arvid Järnefelt kiinnostui tolstoilaisuudesta osaksi äitinsä Elisabethin kautta. Myöhemmin, kun Arvid oli nuorena juristiharjoittelijana Vaasassa, hän tutustui omakohtaisesti Tolstoin teksteihin. Lukiessaan niitä hän koki uskonnollisen murroksen. Sen jälkeen Arvid yksinkertaisti elämänsä: hän jätti juristintyön ja siirtyi maanraivaajaksi ja viljelijäksi Virkkalaan Rantalan tilalle. Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut eristäytymistä ja haaveellista mietiskelyä vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännön tekoja. Hän olikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja.






* Isänmaa (romaani), 1893
* Heräämiseni, 1894
* Ihmiskohtaloja (novelleja), 1895
* Ateisti (esseitä),
* Puhtauden ihanne, 1897
* Maria (novelli),
* Evankeliumin alku, 1898
* Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin luona, 1899
* Samuel Croëll (näytelmä, katso Samuel Cröell)
* Veljekset (romaani), 1900
* Mitä on jumalanpalvelus, 1901
* Orjan oppi (näytelmä), 1902
* Helena (romaani),
* Kuolema (näytelmä, ei painettu), 1903
* Elämän meri (novelleja), 1904
* Maaemon lapsia (romaani), 1905
* Jeesuksen syntyminen ihmisestä tai Jumalasta, 1907
* Maa kuuluu kaikille. Matkoiltani Laukon lakkomailla,
* Veneh’ojalaiset (romaani), 1909
* Titus (näytelmä, Orjan oppi laajennettuna ja muokattuna), 1910
* Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos, ei painettu), 1911
* Manon Roland (näytelmä, ei painettu), 1913
* Hiljaisuudessa (novelleja ja näytelmiä),
* Kallun kestit (näytelmä), 1914
* Valtaset (näytelmä), 1915
* Onnelliset (romaani, salanimellä Hilja Kahila), 1916
* Kirkkopuheet, 1917
* Kirjeitä sukupuolikysymyksistä, 1918
* Nuoruuteni muistelmia (romaani, salanimellä Hilja Kahila), 1919
* Sointula (näytelmä), 1924
* Greeta ja hänen herransa (romaani), 1925
* Huligaani ynnä muita kertelmia (novelleja), 1926
* Minun Marttani (romaani), 1927
* Kuolema (näytelmä, uudistettu laitos),
* Vanhempieni romaani I-III, 1928–30
* Lalli (romaani), 1933



Friida ei tee itsemurhaa, se ei ole Järnfeltin ajatus.

Pyhityskokousten ja voimakkaan henkilökohtaisen uskonsa vahvistamana hän tahtoo elää todeksi Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa:

"Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö."
Joh 14:11-14 Biblia 1776


Kaupunki on virran toisella puolella.

Mutta Friida ei aio ylittää virtaa veneellä.

Uskonsa rohkaisemana nuori nainen lähestyy virtaa varhain aamulla ja ikäänkuin rakkaasti haastaa Jeesuksen pitämään lupauksensa

"Oletko sinä kävellyt vedellä, minun Vapahtajani?"

Friida ei tee mitään uskon näytöstä muille. Hän ei ole kenellekään kertonut aikomuksestaan, eikä odota yleisöä seuraamaan, kuinka hän kävelee kirkolle varhain aamulla virran yli.

asia on kahdenkeskinen, Jeesuksen ja hänen välisensä.


Järnfelt ymmärtää kristillistä sanomaa syvällisesti - luemme wikipediasta että hän omaksui venäläisen Leo Tolstoin syvästi humanistisen, Jeesuksen vuorisaarnaa korostavan hengellisyyden.

Friida on kirjailijan mielikuvituksen tuote, mutta asia ei ole tyhjästä nyhjäisty.

Muistan usein tuota amerikkalaista hengellistä ryhmää, jossa vakaasti uskottiin Jeesuksen parantavan sairaat.

Niin vakaasti, että ei tahdottu maallisiin lääkäreihin turvata.

Talossa pantiin radio soimaan kovalla, kun syöpää sairastavan uskovan sisaren tuskanhuudot kävivät sietämättömiksi.