perjantai 9. tammikuuta 2009

Nomen est omen

James Brown (1933-2006)

"Nimi on enne" sanoivat muinaiset roomalaiset.

eivät kaikki louhivuoret tosin ole arkeologiasta ja geologiasta kiinnostuneita menneiden kaivajia... onneksi!

kuten Pentti Saarikoski runoili, "tule ylös kuopasta arkeologi, älä kaivele menneitä".

minulle on annettu seurakunnan opettamisen tehtävää, taustatuen antaminen niille, jotka ovat eturintamassa - etenkin evankeliumin julistajille, opettajille ja saarnaajille ja muille ihmisten tavoittajille.

mutta opettaessaan oppii. myös Nettiruukussa olen oppimassa ja oppinut paljon sekä lestadiolaisuudesta että kristillisyydestä, ei vain tästä meidän kristillisydyestä, sekä Raamatusta ja hengellisyydestä, ihmisistä ja ihmissuhteista.... hyödyllistä ja elämässä kantavaa tärkeää asiaa.


Nimen antaminen

Nettiruukun kirjoittajan, nimimerkki Patun, ajatus on hyvin opettavainen ja jäi soimaan mieleeni.

hän viittasi aivan Raamatun alkusivuilla olevaan kohtaan

"Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.

Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä."


tämä on sitä minä-sinä suhdetta, kaikkein perustavinta.

Patu sanoi kivasti, että Jumala aivan kuin jännityksellä odottaa, että minkäs nimen tämä luomukseni nyt saa!


tämä hieno ajatus tuli mieleeni uudelleen, kirjoittaessani tuosta ehkä kaikkein ihmeellisimmästä fossiilista, kivettyneestä eläimestä, joita on löytynyt muutama Saksan liitukivestä.

nämä muinaiset fossiilit Jura kauden alusta, 150 miljoonaa vuotta sitten, ovat kaikin tavoin hämmästyttäviä.

mutta aivan erityisen merkillepantavaa on, että nämä ovat säilyneet niin hyvin, että niiden sulkapeitekin on yksityiskohtia myöten, pienintä haiventa myöten, nähtävissä.

kuuluisimpien löytöjen joukossa on aivan yksityiskohtainen valokuvan kaltainen kuva sulasta, jota ei mitenkään erota linnun sulasta.


kirjoitin että on aivan kuin Jumala olisi tahtonut tallentaa juuri tämän otuksen ihmisen nähtäväksi.

Hän teki sen luomalla Solnhofenin alueelle suuren vesialueen, jonka pohjaan laskeutui jotain kalkkipitoista ainesta vuosituhansien ajan.

Weißenburg-Gunzenhausenin alueella olevan Solnhofenin liitukivi on niin tavattoman hienojakoista, että sitä ryhdyttiin käyttämään taiteessa, litografian tekemiseen kun tekniikka keksittiin 1798 Ranskan vallankumouksen aikoihin.

Valokuvamaisen hienoja fossiileja on säilynyt tästä eläimestä ainoastaan tässä erityisessä ympäristössä.

Ihmiset ovat myös varovaisesti louhineet tuota kiveä, koska sitä on tahdottu taiteilijoiden käyttöön ja näin herkät muinaiset kivettymätkin on hakattu sieltä esiin niitä rikkomatta.
Aatami antoi tälle Jumalan tekemälle eläimelle nimeksi Archaeopteryx lithographica.

Yhdistin vasta myöhemmin tuon ajatukseni, että Jumala tahtoi ihmisen näkevän tämän, Patun osoittamaan "Jumala toi Aatamille" nimettäväksi.


Luomisen ihmeitä ihmeteltäväksemme
Miksi meidän Herramme näki semmoisen vaivan juuri tämän yhden eläimen kanssa?

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä, jonka Hän on asettanut vallitsemaan eläimiä merellä, ilmassa ja maalla, ja hoitamaan ja varjelemaan tätä asuinsijaamme.

Solnhofenin löydöt tehtiin 1891 eli samaan aikaan, kun ihminen oli ensimmäisen kerran alkanut oivaltaa, että elämällä on kehitysvaiheensa.

kaikkea ei luotu kuin kaupan hyllyltä valmiiksi

vaan niinkuin Jumala kutoo sikiön äitinsä kohdussa, niin Hän on luonut maan tomusta myös eläimet ja ihmisen - kärsivällisesti, suunnitellen, miettien, kekseliäästi, huumorintajuisesti ja suorastaan nerokkaasti.


Ansaittua itsekehua ja kiitosta

Jumala katsoi tekemäänsä ja sanoi "tämä on hyvä"

siinä on tiettyä itsekehun makua.

on tosi tärkeää, että minä ja sinä katsomme Jumalan tekoja ja sanomme "tämä on hyvä"

siinä ei ole mitään itsekehua, vaan sydämestämme iloitsemme Jumalan suurista teoista.

Hän iloitsee kanssamme

Herra asuu kansansa ylistyksen keskellä.


Seurakunnassa, ei yksin
näin siis sain oppia arvokkaan asian nettiruukun kautta, kirjoittamalla ja lukemalla mitä toiset ovat kirjoittaneet.

uskon että Pyhä Henki toimii seurakunnassa juuri sen tähden, ettei meistä tulisi yksinäisiä harrastelijoita, jotka itseksemme mietimme asioita ja pidämme ne ominamme.

Jaetaan sitä mitä olemme saaneet ja huomaamme, että Kristuksen ruumiissa on monta jäsentä - yksi yhtä ja toinen toista varten.

ei kaikkien tehtävä ole louhia vuoria. ei kaikkien tehtävä ole opiskella latinaa.

jotkut ovat pelkkää suomea ja savoa osaavia evankelistoja, julistaen tehokkaasti ja osuvasti suurille joukoille Jeesusta. toiset ovat sielunhoitajia, kuunnellen herkästi kuolevan kuiskauksia ja sanoen juuri oikeat sanat. jotkut parantavat sairaita rukouksin ja öljyin, jotkut profetoivat, jotkut opettavat.

rikasta yhdessäoloa.


Miestenhän maailma on, vaan...

vaan mitä opimme tämän palstan ajatuksesta, että Jumala iloitsee ihmisen opintiestä, uusista löydöistä, auttaa ja tukee ja ihan itse opettaa luomiaan ihmisiä?

Herra tuo näitä luomiaan Aatamin eteen rakkaudesta.

Mutta Hän ei oikein onnistu... mikään otus, olipa kuinka nerokas, kaunis tai mielenkiintoinen, ei onnistu saamaan Aatamia onnelliseksi.

Ja niin Herra tekee ihmeellisimmän luomistyönsä

Hän luo naisen.

Nimeh, Irma ja Eveliina Heidelbergin linnassa 2003

No johan siitä ilo irtosi Aatamin sydämessä

ja yhä irtoaa, ilo ja kiitos

urokset puhkeavat runoihin ja lauluihin kun sanat eivät riitä naisen ihanuutta ylistämään, niin eläimet kuin Aatamikin

niinkuin tuo väkevä ja maailmankuulu soul piisi kertoo. Siitä on tehty aivan
unohtumaton esitys Italiassa, James Brown ja itse Luciano Pavarotti laulavat duettona naiselle - ja miehelle man's world

This is a man's world, this is a man's world
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

man made the cars to take us over the road
Man made the trains to carry heavy loads
Man made electric light to take us out of the dark
Man made a boat for the water just like Noah made the ark

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

Man thinks about a little baby girls and a little baby boys
Man makes then happy 'cause man makes them toys
And after man has made everything, everything he can
You know that man makes money to buy from other man

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's, man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

He's lost in the world of man
He's lost in bitterness

This is a man's, man's, man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's world,
But it wouldn't be nothing, nothing without a woman or a girl

This is a man's world, this is a man's world,
This is a man's world, a man's world,
This is a man's world


Duetto on eräs hienoimpia tuntemiani kommentaareja Ensimmäisen Mooseksenkirjan toisen luvun jakeeseen kaksikymmentä.


Kristityn iloa ja surua
hieman varovaisesti - ja kunnioituksella - sanoisin myös seuraavan asian

mielestäni todistus esikoislestadiolaisten seurojen ilmapiiristä ei vastaa Raamatun sanomaa.

ymmärrän, että tosi hienoissa seuroissa on aivan hiljaista ja nyyhkytunnelma, voittopuolisesti surraan Jumalan pyhän tahdon rikkomista taas niin monella eri tavoin.

ollaan ristin juurella kuten synnintunnustus sanoo

"että niinkuin Pietari itkisin syntejäni"


mutta tämä upea vanha rukous jatkuu

"että niinkuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin"

"että ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi iankaikkisesti"

hmmm...

jotenkin minusta omituista, jos ei syntien lunastajan, kaiken maksaneen Vapahtajan luona ilovirret kaiu!



Kaste ja nimi

nomen est omen
nimi on enne

enkelit antoivat sekä Johannes Kastajalle että Jeesukselle nimen - tämä oli poikkeustapaus.


kristillinen lapsikaste ei ole "vain" nimenanto tilaisuus

mutta se on myös sitä

isä ja äiti antavat ihmisen alulle nimen, jonka pappi julistaa kastetilaisuudessa juhlallisesti vastasyntyneelle.

tämä nimi kirjoitetaan kasteen yhteydessä taivaassa isoon kirjaan, jonka nimi on Elämän kirja.

älköön sitä koskaan pyyhittäkö sieltä pois!



OI ARMON MERTA IHMEELLISTÄ

Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.

Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.

Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.

Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.

Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.

Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.


virsi 215
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.


Anna-Maija Raittilan oma kastevirsi on myös syvällisen kaunis:

KASTEEN KIRKAS VESI

Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.

Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.

Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.

Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.


Virsi 219
Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.


niin...

Isä, kutsut nimeltä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti