Ristin häpeä

Historiallisesti tarkka kuva kantapäihin lyödyistä nauloista 70 jKr
on antropologi Joe Ziasin artikkelista Crucifixion in Antiquity

1. sunnuntai loppiaisesta

Luuk. 3:21-22
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan
ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

Virsi 442:1
Herran ristin kantajiksi
meidät kaikki kastettiin,
lähimmäisten auttajiksi
arkipäivän askeliin.

Isaac Wattsin alkuperäisissä virren sanoissa ei ole sanoja "pääni painuu häpeillen"

When I survey the wondrous cross
On which the Prince of glory died,
My richest gain I count but loss,
And pour contempt on all my pride.

kun katselen ihmeellistä ristiä
jolla Kunnian Kuningas kuoli
suurimmatkin voittoni ovat minulle pelkkää tappiota
Vuodatan halveksuntaa kaiken ylpeyteni ylle.

Niilo Rauhala käänsi tämän 1979

"Kun katson ristin ihmettä,
niin pääni painuu häpeillen.
Jo murtuu mieli ylpeä
ja suuruus, valta ihmisen."


Saimaan harmaa
ilmaisu "pääni painuu häpeillen" sai nimimerkki norpan mittarit punaiselle.

Hänellä on yli 40 vuoden aktiivinen tausta esikkoislestadiolaisten joukossa. Sieltä nousee jotain, jonka tähden suomennoksessa oleva ilmaus herättää voimakkaita ajatuksia ja tunteita.

jotain käsitystä näiden ajatusten taustasta saa, kun nimimerkki norppa kuvaa saarnaajien ajatusta "hävetkää, olkaa syyllisiä, katsokaa mitä olette saaneet aikaan" viesti on niin hallitseva, ihmisten syyllistäminen ja painaminen alas ristin edessä.

eikö ole kuin Pitkäperjantai, eikö ole Pääsiäistä ja Emmauksen tietä ollenkaan?

olemmeko loosereita, jatkuvasti omaa syntisysttämme häpeäviä kristittyjä, joille on ominaista vain ahdistuneisuus, itsensä tarkkailu ja synnin pelko ja siihen putoaminen päivästä toiseen, viikosta toiseen

missä on kristityn ilo ellei Kristuksen voittoisassa ristissä?


Niilo Rauhala
virteen tuon ajatuksen lisännyt "Niilo Rauhala (s. 10. heinäkuuta 1936 Kittilä) on kemiläinen vanhoillislestadiolainen runoilija. Teologian kandidaatiksi 1963 valmistunut Rauhala on toiminut pappina ja sairaalateologina ja osallistunut asiantuntijajäsenenä Raamatun käännöskomiteaan ja kirkon virsikirjakomiteaan sekä vanhoillislestadiolaisten Siionin laulut -kokoelman uudistustoimikuntaan.

Rauhalan lyriikka on vahvasti uskonnollissävytteistä, ja sitä onkin luonnehdittu uskonnolliseksi modernismiksi. Runoissaan hän puolustaa lapsia ja on huolissaan ihmisten ja maailman tilasta. Monet runot käsittelevät luontoa. Rauhala on julkaissut yli kaksikymmentä runokokoelmaa. Vuoden 1986 virsikirjassa on kolmetoista Rauhalan kirjoittamaa virttä ja lisäksi monia suomennoksia ja muokkauksia 164 virressä. Pääteoksinaan Rauhala pitää kokoelmia Lumen ja auringon välissä (Otava, 1973), Sade ja elämä, jäljittelemättömän runsas (Otava, 1976) ja Purjeitten nopeat varjot (Otava, 1989).

Rauhalalla on vaimonsa Leenan (os. Tulkki) kanssa kymmenen lasta."

Lainaus suomalaisesta wikipediasta


Risti, laki ja armo
tämä on nyt hyvin tarkka paikka

Laki sanoo
"katso Kristuksen ristiä. Tuollaisen rangaistuksen sinä ansaitset sen tähden mitä olet ja tahdot ja teet ja sanot ja ajattelet ja kuvittelet. Häpeä!"

Armo sanoo
"katso Kristuksen ristiä.
Katso, minkä häpeän Kunnian Kuningas kantoi ihmisten keskellä, kuinka Häntä julkisesti häpäistiin ja nöyrytettiin Jerusalemin kaduilla ja maallisten tuomarien ja uskonnolliisten johtajien edessä, kuinka Hänet viattomana tuomittiin julmimpaan mahdolliseen kidutuskuolemaan, joka vain alhaisille orjille ja kapinallisille oli tarkoitettu."

En löydä Uudesta testamentista yhtään lain komentoa "häpeä, katso mitä olet aiheuttanut Herrallesi ja Jumalallesi"

Ristin juurella ei ole mitään lakia ja siinä on samalla lain koko ankaruus on nähtävissä.

Virsiä ristin juurella
Suuret virsirunoilijat, kuten englantilainen Isaac Watts ja saksalainen Paul Gerhardt, johtavat meidät ristin juurelle katsomaan Kristuksen kärsimystä.

Watts kertoo, kuinka tämä näky yhdistää syvimmän murheen ja surun suurimpaan jumalalliseen rakkauteen.

Hieman häntä myöhemmin toiminut, Tukholmassa toiminut herrnhutilainen pappi ja koulumies, Johan Holmber (k. 1743) rukoilee Pyhän Hengen valaisemia silmiä katsomaan Kristusta ristillä (kokoelmassa Sions sånger)


Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

Silmäni avaa, voitele,
niin että katsoisivat ne
uskossa yli kaiken muun
vain salaisuuteen ristinpuun,
sen korkeuteen, pituuteen,
sen syvyyteen ja laajuuteen.

Minulle Jeesus kirkasta
ja tunnolleni vakuuta,
hän että kärsi tähteni
ja kantoi syyllisyyteni.
Näin minua hän rakasti,
verellään maksoi velkani.

Vie minut Getsemanehen
katsomaan vaivaa Jeesuksen.
On Herra maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskassaan
hän siellä verta hikoilee
ja puolestani taistelee.

Mua neuvo aina muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
edessä ristin särkyisin.

Kuolostaan turva luja luo
ja voitostansa voima tuo,
niin että hänet kokonaan
uskossa sydämeeni saan.
Ja nimessänsä rakkaassa
saan kodin Isän taivaassa.


Virsi 121
Johan Holmberg 1742.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.
evl.fi/virsikirja



Kristuksen kärsimyksen muistaminen

Niilo Rauhalan sanat voi kuulla, paljon ruoskittu sielu, lain käskynä "Häpeä, sinä synneilläsi Kristuksen surmannut ihminen!"

Tai niissä voi kuulla armon lempeän viestin, suurimman mahdollisen rakkauden äänen, jonka edessä murtuu kivikova paatunut ja ylpeä sydän, jota laki ei hievauta


"Mua neuvo aina muistamaan,
hän mitä kärsi sielussaan,
myös haavat verta vuotavat
ja ristin tuskat katkerat.
Suo, että niihin katsoisin,
edessä ristin särkyisin."

kyse ei ole koulukirjojen ja uskonnonopetuksen tosiasioiden muistamisesta, sen tietämisestä ulkokohtaisesti, että Kristus on kuollut että meillä olisi elämä.

kysymys on henkilökohtaisesta minä-sinä suhteesta ristin juurella.

"sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu"

tämän akselin nimi on usko.

ja katso, aito usko painaa päänsä häpeillen Jeesuksen ristin äärellä, Hänen sanomatonta kärsimystään muistaessa, koska Jumalan Sana kuiskaa lempeästi ja rakkaudella

"sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu"


Kristitty kantaa Kristuksen ristiä
erittäin syvällisesti ja hempeilemättä tämän päivän virsi sanoo

"Herran ristin kantajiksi
meidät kaikki kastettiin,
lähimmäisten auttajiksi
arkipäivän askeliin."
Virsi 442:1

siinäpä meillä on miettimistä.