Jeesus Kristus ja Rooman keisarien valta

Nicolai Ge "Mitä on totuus?" (1890)
Kuva wikimedia

suomi24.lest.lest forumilla möykkäävät Jeesuksen halventajat ovat yhtä mieltä siitä, että Jumalan Pojan saavuttama selkävoitto maailman väkevimmästä valtiosta oli suuri tappio ja menetys!

tämä kertoo siitä, kuka heidän todellinen opettajansa on, joka ei vieläkään ole toipunut kärsimästään murskatappiosta Golgatalla eikä koskaan tule toipumaan.

vaan vihaa pitää ja herjaa ja valehtelee minkä murhaamiseltaan ennättää.

Petri Paavola kirjoittaa turmeluksen tunkeutumisesta Kristuksen kirkkoon keisari Konstantinus Suuren aikana esimerkiksi näin

Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä

Konstantinus suuri "kääntyi" kristinuskoon v. 312 jkr. ja hän ylipappina (Pontifex Maximum) otti käyttöön nimen Vicarius Christi (Kristuksen
sijainen).

Konstantinuksen uudesta uskonnosta tuli katolinen (yhteinen, yleinen). Rooman kansalaisista tehtiin kristittyjä ilman katumusta ja kääntymystä.

Osa alkuseurakunnastakin eksyi mukaan tähän katoliseen uskontoon, josta tuli Rooman uusi uskonto.

Kirkon johtajana Konstantinus rakennutti "kristityille" kirkkoja, mutta samalla hän myös toimitti vihkimyksiä pakanatemppeleille.

Konstantinuksen katolisessa uskonnossa oli aluksi paljon vapautta ja hyväksyttiin erilaisuutta.
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel2.htm

Kristus ja tämän maailman mahtavimmat keisarit
Evankeliumit piirtävät silmiemme eteen täysin unohtumattoman tilanteen, joka on piirtynyt kristillisen opetuksen myötä syvälle jokaisen kristityn sydämeen ja muistiin.

Jeesuksen kuulustelu ja tuomio
Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
"Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi.

Ylipapit esittivät nyt useita syytöksiä häntä vastaan, ja Pilatus kysyi: "Etkö lainkaan vastaa? Kuulethan, mistä kaikesta he sinua syyttävät."

Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään. Tämä ihmetytti Pilatusta.

Juhlan aikana maaherra aina päästi vapaaksi yhden vangin, sen jota kansa pyysi. Sillä kertaa oli vangittuna kapinoitsijoita, jotka kapinan aikana olivat tehneet murhan. Heidän joukossaan oli Barabbas- niminen mies. Pilatuksen luo kerääntyi nyt väkijoukko, joka pyysi häntä tekemään niin kuin hänen tapansa oli.

Pilatus kysyi: "Tahdotteko, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan?" Hän näet ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta jättäneet Jeesuksen hänen käsiinsä.

Ylipapit kuitenkin kiihottivat väkijoukkoa pyytämään, että hän pikemminkin vapauttaisi Barabbaksen.

Vielä Pilatus kysyi kansalta: "Mitä minä sitten teen tälle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?"

He huusivat: "Ristiinnaulitse!"

"Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulitse se mies!"

Tehdäkseen kansalle mieliksi Pilatus päästi Barabbaksen vapaaksi, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Markus 15:2-15

Roomalaista oikeudenkäyntiä valloitetussa Palestiinassa noin 2000 vuotta sitten.

Eräs Rooman kuuluisimmista kenraaleista, Pompeius Suuri (106-45 eKr)
CN·POMPEIVS·CN·F·SEX·N·MAGNVS
valloitti Pyhän maan ja alisti juutalaiset Rooman keisarin valtaan vuonna 63 ennen Kristuksen syntymää.

Näin Jumalan omaisuuskansa liitettiin Pax Romana, Rooman rauhaan, koko Välimeren aluetta hallinneeseen rautaiseen valtakuntaan, jota profeetta Danielin kirjakin ennusti tulevaksi.

Keisari Augustus (63 eKr - 14 jKr)
IMPERATOR CAESAR DIVI F. AUGUSTUS
asetti "koko maailman" verolle, ja tämä käsky ulottui Hispaniasta Intian rajoille, Tonavan rannoilta pohjois-Afrikkaan ja idässä Onnellisen Arabian rajoille.

käsky kuulutettiin myös pienessä Nasaretin kaupungissa Galileassa, josta Joosef lähti kihlattunsa Marian kanssa Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua.


Macho Rooma
Rooman valtakunta on ihmiskunnan historian suuria asioita.

Se edustaa miehekkyyttä, sotilasteknologiaa, etevää insinööritaitoa ja rakentamista, merenkulkua, diplomatiaa, urheita ja eteviä sotilaita, lahjakkaita lainsäätäjiä, julman tehokasta oikeuslaitosta, verotusta, ja Rooman keisarin nousevaa valtaa.

Miehekäs, väkevä, sotilaallinen valtakunta, jolle ei löytynyt mistään voittajaa ja jossa kovat arvot vallitsivat, sellaiset joita oman aikamme valtiomiehet ja naiset, upseerit ja lainsäätäjät, poliisit ja kauppiaat ymmärtävät ja arvostavat.

Todellista rautaista hallintoa, asioiden tehokasta hoitoa.

Yhä ihailemme roomalaisten arkkitehtien valtavia saavutuksia, ei vain Colosseumin hulppeita jäännöksiä keskellä Rooman kaupunkia Italiassa, vaan myös tekemiään vesijohtoja kaukana Espanjassa ja rakentamiaan yhä tänään kulkukelpoisia teitä Jordaniassa.

Ei mitään leikkimistä tämän hallituksen kanssa, ja Rooman keisarin edustaja, maaherra Pontius Pilatus, tuomitsi Nasaretin Jeesuksen, jota juutalaisten kuninkaaksi kutsuttiin, katkeraan ja häpeälliseen kuolemaan.

Siellä seisoi Jumalan Poika Lithostrotonilla Rooman mahdin edustajan edessä, jolla oli valta hänet tuomita tai päästää.

Johanneksen evankeliumi kertoo väkevästi näistä ratkaisun hetkistä

Pilatus kuulustelee Jeesusta

Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian.

Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: "Mistä te syytätte tätä miestä?" He vastasivat: "Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle." "Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan." Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?"

Pilatus sanoi: "Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?"

Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä."

"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi.

Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."

"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.

Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.

Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?"

Silloin he alkoivat huutaa: "Ei häntä! Päästä Barabbas!" -- Barabbas oli rosvo.

Johannes 18:28-40

Maaherra Pontius Pilatus on muuten ollut melko mitätön roomalaisen byrokratian edustaja, joka armeijan ja poliisivoimien turvin piti yllä keisarin valtaa kaukaisessa Juudeassa ja Galileassa. Quirinius oli Syyrian maaherrana tuohon aikaan ja kuningas Herodes Suuren pojat hallitsivat juutalaisia Rooman järjestämän itsehallinnon alla.

Pontius Pilatus edustaa nihilististä valtaa pitävää ihmistä, joka kysyy lähes ivallisesti "mikä on totuus".

"Tietääkö kukaan meistä, mikä on totuus" tyyliin vaikka hänet on asetettu totuutta tutkivan tuomarin tehtävään.

Kevyt heitto Pilatukselta?

Oli miten oli, Pilatus teki ihmiskunnan historian järkyttävimmän oikeusmurhan.


Väkevä Rooma
Ei ole helppo muutamin sanoin kuvata toisaalta sitä valtavaa voimaa, joka Rooman legioonilla oli, sitä rautaista otetta, joka keisarilla oli yli koko valtakunnan, sitä sisäistä hengellistä ja henkistä tilaa, jossa tämä suurvalta eli.

Voi olla avuksi, jos huomaamme, että Jeesuksen aikainen Rooma muistutti monin tavoin nykyajan ihmisten maailmaa, mutta oli keisarien yksinvallan aikaan vielä paljon pahempi.

Katso, Jumalan Karitsa, hylätty, avuton, aseeton, oman kansansa vihattujen roomalaisten käsiin antama, kovalla kiveyksellä, kuulemassa kansanjoukkojen huutoa "vapauta Barabbas, ristiinnaulitse tämä mies"

Heikko, julmasti verille ruoskittu, tämän maailman "kiitosta" saanut ja toistan - täysin avuton, heikkojen arvojen edustaja.

Siinä missä Rooman valtakunnassa vahvat jylläsivät, petolliset pärjäsivät, kavalat menestyivät salamurhaajineen, missä todistajiakin kidutettiin, missä verotus oli kohtuutonta, missä miehekäs voima jylläsi
Siinä Jeesus edustaa kodin arvoja, äidin hellyyttä, paimenen huolta avuttomista puolustuskyvyttömistä lampaista, rakkautta, anteeksiantoa - täysin toivoton tapaus.

Vastakkain ihminen sellaisena, miksi tämän maailman ruhtinas on hänet saattanut, ja ihminen sellaisena, miksi Jumala on hänet tarkoittanut.


Pyhät marttyyrit
Ei käynyt Jeesuksen seuraajille sen paremmille, kuin Mestarilleen.

Ensimmäiset kolmesataa vuotta Jeesuksen omat elivät Rooman mahtavan valtakunnan alaisuudessa vainottuna, vihattuna, väärin ymmärrettynä ja pahamaineisena uskonnollisena ryhmänä.

Ensimmäisenä surmattiin Stefanus Jerusalemin porttien ulkopuolella kivittämällä. Saulus Tarsolainenkin heitä metsästi, ruoskitti, vangitsi ja surmautti siinä missä muutkin.

Jeesuksen koko joukkonsa perustaksi, kallioksi, nimeämä Galilean kalastaja Pietari teloitettiin ilmeisesti Roomassa Neron aikana 64. Samoin Jeesuksen erityisesti valitsema ei-juutalaisten kansojen apostoli, Paavali.

Vainojen aallot nousivat ja laskivat seuraavan kahdensadan vuoden aikana, kunnes 300-luvun taitteessa ne saavuttivat järkyttävän huippunsa Maximinianuksen ja Diocletianuksen aikana.

Marcus Aurelius Valerius Maximianus Herculius Augustus keisarina 250-310
Gaius Aurelius Valerius Diocletianus Augustus keisarina 284-305

Aivan hurjistuneina tämä parivaljakko oli päättänyt kitkeä kerrassaan Rooman valtakunnasta tuon vihatun nasaretilaisen lahkon, joka sitkeästi vain kaikesta valtion toimenpiteestä huolimatta vaikutti eri puolilla valtakuntaa.

Aiemmin oli esimerkiksi kuoleman uhalla kielletty kääntyminen kristityksi, mutta jo kristitty sai elää. Oli vainottu ja poltettu Raamattuja ja surmattu piispoja ja pappeja ja uskovia, ja sitten taas oli rauhan aika.
Mutta nyt tämän maailman ruhtinas asetti koko Rooman voiman, oikeuslaitoksen, poliisit ja viranomaiset taisteluun jeesuslaisia vastaan, hävittääkseen nämä valtakunnasta täysin.

Ja mitä Jeesuksen omilla oli vastata näille toimenpiteille, kiduttamisineen, kuulusteluineen, julmine teloituksineen?

Hiljainen kärsimys, Jeesuksen esimerkin mukaan.

Näitä aikoja Kristuksen kirkko on muistanut läpi vuosituhansien ja kunnioittaa pyhien marttyyrien muistoa, veritodistajien muistoa, jotka mieluummin antoivat ottaa henkensä kuin kirosivat Jeesuksen.


Virsi 141
1.
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

2.
Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

3.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.

4.
Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

5.
Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.

Säk. 1–4 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. ja säk. 5 komitea 1937.


Ja voi ihmettä!
Hirvittävällä tavalla Jumala iski sekä Maximianukseen että Diocletianukseen, joiden sisälmykset valuivat ulos kuolinvuoteella.

Valtavalla ihmeellä ja voimalla Isä Jumala nosti Rooman valtakunnan keisariksi miehen, jonka äiti oli sydämen uskova.

Ja millainen onkaan tämän äidin ja pojan tarina!

Wanha Wihtahousu ei sitä voi sietää vieläkään, karvas tappio, Jeesuksen hiljaisen kärsivän todistajien joukon massiivinen voitto miehekkäästä, raudanlujasta, poliittisesti ja sotilaallisesti voittamattomasta valtakunnasta.

Jeesus sai riemuvoiton!

Ja on saanut monta riemuvoittoa sen jälkeen ajan kuluessa ja ihmiskunnan historian kulkiessa kohti loppuaan.

Sama Jeesus - sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti - voitti soiden ja metsien kätköissä asuneet ihmiset, joita me suomalaisiksi kutsumme ja toi heidät historian valoon, antoi heille hallituksen, äidinkielen, Raamatun ja lukutaidon, yhteiskunnan ja sivistyksen.

Sama Jeesus voitti Lapin kansan sydämen palvelijoidensa kautta, taas äiti ja poika yhdistelmä oli tehokas, rakkaus väkevän isän julmuuden ja kovuuden hävitessä sille.

Sama Jeesus on voittanut sinut ja olet kutsunut Hänet asumaan sydämessäsi.


Virsi 404
1.
Voittaja, suo voitto meille,
taisteluusi meidät vie.
Pelkääville, uupuneille
neuvo kestävyyden tie.
Rukoilemme: Älä heitä
meitä toivottomuuteen.
Johda, Herra Jeesus, meitä,
anna rauha sydämeen.

2.
Murra pimeyden valta,
suista vallat turmion.
Riistä saalis kuolemalta,
ristissäsi toivo on.
Täytä meidät voimallasi
työssä valtakuntasi.
Voitonlippu omillasi
aina olkoon ristisi.

3.
Auta, ettei usko horju,
mieleemme suo rohkeus.
Poista arkailumme, torju
väärä itseluottamus.
Anna meille toivo luja
vastoinkäymisissäkin.
Pelon valtaan painettuja
nosta voimin väkevin.

4.
Verelläsi meidät saata
synneistämme puhtaiksi.
Kohti autuaitten maata
johda, Herra, kansaasi.
Siellä kirkkaudessasi
heikkoinakin väkevät
katselevat kasvojasi
niin kuin unta näkevät.

Gottfried Arnold 1698.
Ruots. Nils Ahnlund 1936.
Suom. Per Boreman 1944, Jaakko Haavio 1961.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.