Petri Paavola - Katolisen kirkon ja paavin viran juuret

Olen koettanut välttää tuomasta suomi24.lest.lest forumille keskustelua Petri Paavolan opetuksista.
Kahdesta syystä muutin mieleni

- täällä on hyvin voimakkaasti tuotu esiin Petrin ja hänen tavallaan ajattelevan Haipolan ajatuksia todellisena "Pyhän Hengen ja Raamatun" puhtaana oppina, eroa kirkosta!

- esikoislestadiolaisessa kristillisyydessä on tänään hyvin voimakas katolisuuden vastainen ilmapiiri ja tuo ajatus, että Kristus raukka on hukannut yli tuhat milijoonaa sielua Pirulle "katolinen usko ei pelasta". Lapin wanhimmat pelottelevat uskovia menemästä Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin, koska niissä on "katolista sävyä".

Paavola kirjoittaa monista asioista kotisivullaan, otan tähän esiin yhden hänen kirjoituksistaan,
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel2.htm

Siinä hän kirjoittaa mm.

Olemme selvästi huomanneet, ettei katolisen kirkon opetus nouse Raamatusta. Mistä katolisen kirkon oppi sitten oikein on peräisin?

Katolisen kirkon oppi ja opetus on antikristillistä (antikhristos = Kristuksen sijaan ja Kristusta vastaan), onhan paavi Kristuksen sijainen (vicarius filii dei), katolisen opin mukaan.

Paavin tiarassa luki vicarius filii Dei, josta saadaan kirjaimien lukuarvoksi 666. Kun Katolinen kirkko huomasi tämän niin se poisti kirjoituksen tiarasta, mutta oppi, että paavi on Jumalanpojan viransijainen jäi kuitenkin voimaan.

Mutta niin kuin olemme nähneet katolisen kirkon opin olevan toista evankeliumia, niin paavi on myös Kristusta vastaan omalla evankeliumillansa, joka ei ole Raamatun evankeliumi.

Paavi on sekä Kristuksen sijainen (antikhristos) sekä Kristusta vastaan (/antikhristos).

lisää samasta aiheesta löydät Paavolan sivuilta
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Katolisen_kirkon_ja_paavin_viran_juuret.html


Näyte siitä, kuinka asiat pitää tutkia 

A. Ensinnä rukoilemme yhdessä, että Pyhä Henki armollisesti johdattaisi meidät kaikkeen totuuteen ja auttaisi meitä ymmärtämään Kristuksen kirkon vaiheita ja nykyisyyttä ja näkemään Kristuksen suuren herruuden ihmiskunnassa kaikkien kansojen keskuudessa.
Amen

Virsi 484
1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.

3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.

4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.

Zachris Topelius 1869. 
Suom. Martti Ruuth 1902. 
Virsikirjaan 1938.

B. Luemme huolellisesti kirjoituksen, jota tutkimme, vaikka se on raskasta luettavaa ja täynnä vuosilukuja, nimiä ja outojakin asioita.

C. Toteamme kirjoittajasta, että Petri Paavola on ahkera, rehellinen mies, joka parhaan taitonsa ja tietonsa mukaan esittää asiansa vedoten joka kohdassa pyhään Raamattuun. Paavola antaa näin meille kirjoituksensa lähteet eli kertoo, mihin yllä olevassa kirjoituksessa viitataan.

D. Kaikkiaan viisi julkaisua mainitaan lähteinä. Katsomme, mitä näistä lähteistä voimme saada tietää Paavolan kirjoituksen taustasta

Baabel eli Babylon lähdekirjallisuus:

• Alexander Hislop: The Two Babylons
• Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja 
• antikristuksen eksytys
• Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria

Rooma ja katolinen kirkko lähdekirjallisuus:

• Alexander Hislop: The Two Babylons

Katolinen kirkko ja sen opin kehitystä lähdekirjallisuus:

• Leo Meller: Vatikaani profetiassa
• Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa

Alexander Hislop

Paavola mainitsee kahteen kertaan kirjoittajan nimeltä Alexander Hislop (1807-1865).

Hän oli Skotlannin Presbyteerisen Vapaakirkon pastori ja tuli tunnetuksi erittäin ankarasta Rooman kirkon arvostelusta. Hänen tunnetuin kirjansa on

The Two Babylons, The Papal Worship Proved to Be the Worship of Nimrod and His Wife 
1858

Kirjassa Hislop puhuu kahdentuhannen vuoden salaliitosta, katolinen kirkko jatkaa Babylonin pakanuutta.

Itse asiassa Paavolan koko kirjoitus on kalvinistisen presbyteerin, Alexander Hishopin kirjan lainausta.

Kirja on edelleen suosittu fundamentalististen amerikkalaisten protestanttien parissa, etenkin USA:n baptistien.

Paavola ei kaikkia herkkupaloja Hislopilta tietenkään mahduta omaan tekstiinsä

Hislop sanoo, esimerkiksi, että IHS tarkoittaa Isis Horus Set.

Hislopin kirja on täydellistä potaskaa.

Siitä huolimatta sitä käytetään yhä ja sillä leimataan kristikunnan suurin kirkkokunta pakanuudeksi.


Hislopoin 160 vuotta vanhasta kirjasta saat tietoa englanniksi
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Two_Babylons


Keijo Lindeman
Katselemme tässä Paavolan kirjoituksen lähteitä, ja huomasimme jo millaiseen haisevaan suohon hän perustaa väitteensä. A. Hislopin päästään keksimään potaskaan.

Seuraava viite on Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys

Julkaisun kolmas painos on luettavissa sivulla http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

Lindeman kuvaa itse kirjoitustaan näin:

"Tämän kirjan nimeksi on valittu APOSTOLINEN SEURAKUNTA JA ANTIKRISTUKSEN EKSYTYS, koska kirjan tarkoitus on käsitellä ensimmäisellä vuosisadalla syntyneen ja vaikuttaneen apostolisen alkuseurakunnan opetusta ja elämää sekä antikristillistä eksytystä, joka turmeli toiselta vuosisadalta alkaen Jumalan seurakunnan apostolisen mallin.

Tämä ns. ensimmäinen seurakunta, joka syntyi Jeshuan (Jeesuksen) kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen vaikuttaneiden apostolien toimesta, on malliseurakunta kaikkien aikojen kristillisille seurakunnille.

Valitettavasti vain on käynyt niin, että vuosisatojen kuluessa ns. kristilliset seurakunnat ovat poikenneet monissa asioissa apostolisen alkuseurakunnan opetuksesta ja mallista.

Tätä luopumusta ja opillista vääristymistä on erityisesti Rooman kirkko ollut aiheuttamassa monilta osin antikristillisellä opetuksellaan."

Näin siis Lindeman kertoo pähkinänkuoressa näkemyksensä siitä, miten Herra Jeesus hävisi Pirulle ja Jumalan Pojasta tuli mitätön rääpäle, Pyhästä Hengestä voimaton baabelin tuulien heittelemä akana.


Estlander-Hietakari

Kolmas kirja, jonka Paavola mainitsee on
Estlander-Hietakari: Jokamiehen maailmanhistoria WSOY 3. painos 1948, 1427 sivua.

Ehkä hän on tietosanakirjasta jonkun asiatiedon ottanut, en näe tosin missä.


Leo Meller

Neljäs kirja, johon Petri Paavola viittaa kirjoituksessaan on
Leo Meller: Vatikaani profetiassa. Kuva ja Sana 1982, 343 sivua.

"Katolisvastaisen vapaakristillisyyden arvioinnissa seuraavana on vuorossa Leo Meller ja hänen kirjansa Vatikaani profetiassa (Kuva ja sana 1982). Vihdoin olemme suomalaisen antikatolisuuden juurilla – tästä lähteestä mm. Petri Paavola ja Jari Iivanainen ovat ammentaneet oman kritiikkinsä. Mitään huikaisevaa ei siis ole tiedossa. Kyseessä on Loraine Boettnerin antikatoliseen “Raamattuun” Roman Catholicism verrattavissa oleva teos. Meller onkin käyttänyt Boettneria ja monia vastaavia nyt jo vanhentuneita ja ei-kenenkään-vakavasti-ottamia-lähteitä. Kirjallisuusluettelo kirjan lopussa paljastaa, ettei vakavasta tutkimuksesta ole tietoakaan."
Hyviä uutisia.net


Juhani Aittomaa

Viides ja viimeinen kirja Paavolan lähteissä on
Juhani Aitomaa: Uusi viini juovuttaa. Karismaattisen "uudistusliikkeen" tarkastelua. Kristityn Foorumi 2001. 191 sivua

Kirjan takakannessa valotetaan aikamme kristillistä kenttää: "Suurin joukoin on hakeuduttu etsimään apua uskonvaelluksen kuivuuteen ja yksitoikkoisuuteen näiltä superevankelistoilta, jotka eivät kaihda kertoa, että juuri he ovat Jumalan voitelemia ja että heille on aivan normaalia päivittäinen kanssakäyminen henkiolentojen, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa."

Tutkimista tarvitaan

Edelleen kirjan takakannesta luemme: "Meidän on tutkittava itseämme, kristillisiksi mainittuja oppeja ja julistajien opetusta - ei siksi, että haluaisimme painaa ihmisiä alas, vaan siksi, että Jumalan rakkaus toimii ainoastaan yhdessä totuuden kanssa. Totuuden tunteminen edellyttää kaiken kristillisiksi mainitun opetuksen ja liikehdinnän tutkimista Jumalan Sanalla. Tämä on tarkoitettu turvaksemme, jotta keskeinen pysyisi keskeisenä ja hengellinen kasvumme jatkuisi."
http://www.missiosavo.net/arvostelut/uusi%20viini%20juovuttaa.htm

En näe, että Juhani Aitomaan kirjalla on mitään erityistä roolia Petri Paavolan tekstissä katolista kirkkoa vastaan.


Lopuksi
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.

Virsi 462 3 säk.
Ilta Koskimies 1923.