Kyseessä ei ole mikä tahansa jumaluus, Korkein tai muu sellainen, vaan Israelin Jumala.
Israelin Jumala taas tarkoittaa Jaakobin Jumalaa, joka sai uuden nimen Israel. Kirjoituksissa puhutaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta - isien Jumalasta.
Näin ilmoitusasia johtaa meidät yleisestä uskontohistoriasta, filosofiasta, uskonnollisesta pohdinnasta, hyvin tarkasti tietylle alueelle Välimeren itärannalla ja siellä asuvaan seemiläiseen kansaan, joka tunnetaan Jaakobin pojan Juudan nimellä - juutalaiset.
Kuuluisin juutalainen, Nasaretin Jeesus, sanoo Kirjoituksissa "pelastus on juutalaisista" (Joh 4:22).
Usko Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan perustuu siis vanhoihin juutalaisiin kirjoituksiin.
Keskustelussa "Jeesuksen nimessä ja veressä mantra" eräät kirjoittajat toivat esiin perusteluinaan raamatunkohtia.
(Eräät toiset tyytyivät esittämään omaksumiaan näkemyksiä olettaen, että taustalla olevat kirjoitukset ovat tuttuja ja varmaan monen mielessä ovat myös perinteiset opetukset ja käytäntö lestadiolaisissa uskonnollisissa piireissä.)
Samalla tavalla kuin usko Isään Jumalaan perustuu Kirjoituksiin, myös Jeesuksen veri on syvälle juutalaisen kansan historiaan ja uskontoon juurtunut asia.
Jeesuksen veri on ilmoitusasia.
Koska juutalaisten pyhät Kirjoitukset ovat Jumalan Hengen aikaansaannosta ihmisten kirjoittaessa, mitä heille annettiin, ne eivät ole ollenkaan yksinkertaisia ja selkeitä.
Eräät suomi24 kirjoittajat korostavat vaikeutta niin paljon, että sanovat vain ihmiset, joissa Pyhä Henki on asuvaisena, kykenevät juutalaisten pyhiä Kirjoituksia ymmärtämään oikein. Muille ne ovat suljetut.
Tämä ajatus perustuu Kirjoituksiin
Juutalainen fariseus, Saulus Tarsolainen, eli Paavali kirjoittaa Kreikassa sijaitsevan Korintin kaupungin nuorelle seurakunnalle joskus 50-luvun puolivälissä:
Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.
Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.
Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.
Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?
Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.
Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.
Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.
Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.
Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.
-- Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä?
Mutta meillä on Kristuksen mieli.
1 Kor 2:6-16
Apostoli Paavalin neuvoa noudattaen siis rukoilemme yhdessä, että pyhä Kolmiyhteinen Jumala siunaisi Kirjoitusten tutkimisen myös täällä suomi24 areenalla.
Kiitämme siitä, että itse Herra Jeesus Kristus on läsnä näissä keskusteluissa lupauksensa mukaan - sillä onhan kirjoitettu
"Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."Instant Coffee?
Matteus 18:19-20
Joku vilpitön saattaa ilahtua "tämähän on helppoa! Koska Pyhä Henki on minussa asuvaisena, Hän itse ilmoittaa minulle totuuden Kirjoituksista ja Jumalan salaisuudet. Minun ei tarvitse mitään vaivaa nähdä, opiskella, käydä kouluja, oppia hepreaa ja kreikkaa, vertailla käännöksiä, kaivella asioita - sillä QuickSpirit ilmoittaa minulle suoraan taivaasta, miten asiat ovat!"
Mutta ilmoitusasioissa on äärettömän tärkeä - ja vaikea - olla tarkkana kuin porkkana.
Ei apostoli Paavali kirjoita mitään tuollaista, itsekin koko ikänsä Tooraa opiskellut kuuluisan rabbi Gamaliel Vanhemmankin jalkain juuressa.
Mitäs sitten on Kirjoitettu?
"sitä on tutkittava Hengen avulla."
Opintomatkamme pyhään Raamattuun on silleen ihana, että itse Jumalan Henki auttaa meitä.
Ei Hän tee työtä puolestamme, että voimme heittäytyä ylimielisiksi ja laiskoiksi "minä näen, että sinulla ei ole Henkeä, joten puhu pukille. Minä jo tiedän kaiken!"
Ei!
Mutta Henki auttaa meitä, kun ahkeroimme Kirjoitusten äärellä.
Ja ahkeroimista siinä riitää koko elämämme ajaksi, eikä kukaan ihminen ole mestari, joka hallitsee Kirjoitukset tai niin Hengen opettama, että on saanut päästötodistuksen raamattukoulusta.
Pyhän Hengen verukkeella laiskottelevan ja ylimielisen kristityn rinnalla on kristittyjä, joista käytetään sanaa "lyö toista Raamatulla päähän".
On.
"Liturginen" Raamatun käyttö
Sitten on paljon hurskaampi kristitty, jolla on liturginen raamatullinen kieli.
Suomi24 keskusteluissa näkee toisinaan hyvin kauniita puheenvuoroja, jossa joka toinen sana on pyhästä Raamatusta ja jossa ei ketään sätitä ja moitita, vaan ilmapiiri on runollisen kaunis, suorastaan liturginen.
Tällaisen hymistelyn jälkeen kirjoittaja odottaa hiljaista aamenen suhinaa kautta koko areenan. Voi olla suorastaan loukkaavaa, että joku tähän posliinikauppaan astuu rikkomaan kauniita lauseita, ja sanoo "ei Raamatussa ole näin sanottu".
Kun se kuulostaa hyvältä, on rikasta kristillistä uskonnollista kieltä, niin täytyyhän sen olla niin ja aamen!
Mutta tarkkuus puuttuu ja sen myötä totuudellisuus, ja pyhät asiat alkavat nopeasti vääristyä.
Näin on tapahtunut esikoislestadiolaisessa saarnassa, kuten keskiajan katolisessa kirkossa, kun perinnesanat ja hymistely ja tutut kiekaukset ottavat Raamatun totuudellisen ja tarkan julistamisen paikan.
No selitä!
"No hyvä" sanot "ala nyt sitten taas lässyttää mitä luulet Jeesuksen verestä ymmärtäväsi" (sinä hengetön joka et ole edes meikäläinen!)
Se ei ole tämän avauksen tarkoitus.
Tarkoitus on osoittaa, että Jeesuksen veri on ilmoitusasia.
Raamatun valtavuus
Jumalan Hengen inspiroimat pyhät kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja jumalallisia samaan aikaan. Vertaan niitä Himalajan vuoristoon, mutta voi niitä verrata Ruotsin ja Norjan Lapin tuntureihinkin.
Kuljemme sauva kädessä ja rinkka selässä tunturikoivikossa ja edessämme on tunturin laki, josta varmaan sitten avautuu laajat näkymät Pohjolan luontoon.
Vaan kun saavutamme tuon nyppylän, näemme seuraavan rinteen ja laen, joka varmaan on tunturin huippu kun koivikkokin alkaa hävitä.
Nepalissa kantajamme ja oppaamme johtavat meitä polulla varsin rankan nousun vuoren laelle. Mutta kun sen huipun saavutamme, sieltä aukeaakin henkeäsalpaava näkymä Himalajan vuoristoon ja laaksoihin, ja aivan huokaamme, että eihän tätä päivässä kavuta.
Ei kavuta.
Kun tutkimme pyhää Raamattua, eteemme aukeaa yhä uusia huippuja, laaksoja, panoraamaa ja kapeaa polkua ylöspäin aivan uuvuksiin asti.
Tajuamme, että ei tätä yhden ihmisen elinaikana selvitetä.
Ei selvitetä.
Mutta jotain siitä rukiisesta leivästä sentään muruja meillekin irtoaa, Jumalan armosta.
Ja aina vaan mielenkiintoisemmaksi käy tämä kirja.
Otetaan esimerkki.
Jeesuksen veri on ilmoitusasia.
Keskustelussa Jeesuksen nimestä ja verestä tuotiin aivan oikein esiin kuuluisa kohta Heprealaiskirjeestä
" ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."
Hep 9:14
No niin, näin on Kirjoitettu - asia selvä, Jeesuksen nimessä ja veressä on raamatullinen ilmaus!
Voi veikkonen, tämä on vain nyppylä, jonka takana häämöttää jotain aivan valtavaa.
Miten niin veri puhdistaa?
No se on ilmoitusasia ja tämä kirje on kirjoitettu juutalaisille.
Mitä juutalainen ajattelee, kun puhutaan verestä?
No uhria.
Ei ole sovitusta ilman verta.
Temppeliä.
Liitonarkkia.
Mooseksen lakia.
Lähde näitä nyppylöitä etsimään, ja ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua Hengen avulla sinulla on jo jonkinlaista tajua siitä, mitä Hep 9:14 sisältää!
Annan tässä sinulle alkupotkun vuosien tutkimisellesi näillä Himalajan rinteillä ja huipuilla ja laaksoissa
Uuden liiton uhri
Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan.
Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.
Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen. Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta.
Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt."
Samalla tavoin hän vihmoi verta teltan ja kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden päälle.
Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.
Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein.
Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.
Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien.
Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.
Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.
Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.
Heprealaiskirje 9:11-28
Ja tämä majesteettinen jumaluusopillinen vuori on vain yksi kohta, jossa puhutaan Jeesuksen verestä!
Katso, Jumalan Karitsa!
Henk. koht. voin sanoa, että olen yli neljäkymmentä vuotta tutkinut ja opiskellut pyhiä Kirjoituksia. Juuri sen tähden, että Pyhä Henki on minua auttanut, koen yhä olevani aloittelija.
Sillä kun jonkun nyppylän olen tavoittanut, sieltä aukeaakin taas suunnaton Jumalan armon ja ilmoituksen meri, jota en edes unissani kuvittele koskaan voivani ammentaa tyhjiin.
Virsi 183
1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.
2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.
3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.
4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.
5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.
6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.
7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.
Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. Knut Legat Lindström 1860.
Virsikirjaan 1886.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti