Ehtoollinen - Yksimielisyyden ohje

Uskonpuhdistuksen sisäinen taistelu repi liikkeen kahtia nimenomaan Herran pyhän ehtoollisen takia. Lutherin kanssa "reaalipreesensin lippua" kantavat muodostivat omat kirkkokuntansa, Calvinin ja Zwinglin kanssa "vertauskuvallista lippua" kantavat omansa.

Molemmat liput ja niiden kantajat ovat säilyneet elävinä kirkkokuntina omaan aikaamme ja yhteensä näitä protestantteja on noin 145 miljoonaa ihmistä.

Pyhä Henki siis pisti fifty fifty eikä kumpikaan porukka voittanut ja kukistanut toista, vaikka riita oli ajoittain aseellinenkin.

----
Tunnustuskirjoihin kuuluvassa 1570-luvulla muodostuneessa "Yksimielisyyden ohjeessa" on säilynyt uskonpuhdistuksen aikakauden taistelua ehtoollisen olemuksesta.

Kopioin luvun 7 alusta tekstiä Suomen ev.lut. kirkon sivuilta tähän, koska se taistelee SAKRAMENTTIEN HALVEKSIJOITA vastaan

------------------------------------
Zwingliläisiä opettajia ei tosin ole syytä lukea niihin, jotka ovat yhtyneet Augsburgin tunnustukseen, he kun eristäytyivät jo silloin kuin Tunnustus luovutettiin. Koska he kuitenkin väkisin pyrkivät joukkoomme ja ovat ruvenneet levittämään harhaansa kristillisen Tunnustuksen nimen suojassa, olemme tahtoneet antaa siitäkin kiistasta tarpeellisen selostuksen.

Status controversiae - meidän oppimme ja sakramentin halveksijoiden opin välisen riidan ydin
Onko pyhässä ehtoollisessa Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri todella olemuksellisesti läsnä, niin että se jaetaan leivän ja viinin myötä ja sen ottavat suullaan vastaan kaikki, jotka osallistuvat tähän sakramenttiin, olkoot sitten kelvollisia tai kelvottomia, niin että se koituu uskoville lohduksi ja elämäksi ja epäuskoisille tuomioksi? Sakramentin halveksijat vastaavat: "Ei ole", me vastaamme: "On".

Tämän riidan selvittämiseksi on ensin huomattava, että sakramentin halveksijoita on kahta lajia.
Muutamat ovat karkeita halveksijoita: he sanovat selvällä saksan kielellä sen, mitä ajattelevat sydämessään, nimittäin että pyhässä ehtoollisessa ei ole läsnä, ei jaeta eikä oteta suulla vastaan mitään muuta kuin leipää ja viiniä.

Toiset kuitenkin ovat juonikkaita, ja juuri he ovat kaikkein turmiollisimpia. Osittain he käyttävät muka tarkoin samoja sanoja kuin mekin ja ovat uskovinaan, että pyhässä ehtoollisessa Kristuksen todellinen, olemuksellinen, elävä ruumis ja veri on todella läsnä; tämä kaikki toteutuu kuitenkin hengellisesti, uskossa.

Näiden petollisten sanontojen peitossa he pitävät kiinni tuosta ensin mainitusta karkeasta harhakäsityksestä, että pyhässä ehtoollisessa on läsnä ja vastaanotetaan suulla pelkkää leipää ja viiniä.

Sana "hengellinen" tarkoittaa nimittäin heidän kielenkäytössään yksinomaan Kristuksen henkeä, joka on läsnä, tai Kristuksen poissaolevan ruumiin voimaa tai Kristuksen ansiota.
Kristuksen ruumis ei sitä vastoin voi olla millään tavoin läsnä, vaan se on pelkästään ylhäällä, ylimmässä taivaassa.

Meidän on määrä uskomme ajatuksin nousta hänen luokseen taivaaseen; sieltä meidän on haettava hänen ruumistaan ja vertaan, ei ensinkään ehtoollisleivästä eikä -viinistä.

Tutki koko luku 7 Kristuksen pyhä ehtoollinen Yksimielisyyden ohjeesta