lauantai 28. helmikuuta 2009

Laestadius ja Svebilius

Arjeplog, Ruotsin Lappi

Laestadius tunsi Ruotsin kirkon pappina hyvin Svebiliuksen katekismuksen ja opetti sitä oppilailleen Arjeplogin koulussa 1858.

Lutherin Vähä katekismus oli käytössä myös "Lindblomin selityksin". Tämä oli varmaan vaihtoehtona Svebiliukselle, joka saattoi joillekin oppilaille olla aika vaativakin luettava.

Tässä on Laestadiuksen omaa opettajan muistiinpanoa, jossa nämä kolme, Luther, Svebilius ja Lindblom, näkyvät oppilaiden nimien kohdalla.



Examen Arjeplog skola 1858-02-12

År 1858 den 12te Februarii hölls Examen med 6 Fri Elever i Arjeplougs Schola, hvilka derstädes blifvit inskrifne på olika tider, och Examinerades barnen i följande ordning i närvaro af Herr Pastor Winnberg, hvilken af maxime venerandum Consistorium blifvit förordnad att förestå Lapp-Scholan härstädes från den 1sta Maj 1857.

Moniteuren Anders Thinvall, som egenteligen undervisat barnen, var äfven närvarande.

S.D. I enlighet med en af Herr Pastor Winnberg framlemnad förte[c]kning, forhördes [=förhördes] Barnen i följande ordning


1mo Lappgossen Nils Andersson född 1846, inskrifven i Scholan 1855 i Februarii: läste vid ankomsten ABC boken utantill, men var dålig i innan-Läsning. Läser nu innantill med färdighet utantill Luthers mindre Cateches, jämte Lindbloms [ överstrykt ord] förklaring deröfver samt Högströms frågbok. Men har icke förmåga att göra redo för det lästa styckets innehåll

2do Inga Jacobsdotter Njarg, född af Lappska föräldrar 1844, inskrifven i Scholan i Mars 1855, läste ABC Boken innantill: Läser nu innantill försvarligt, utantill som föregående. Saknar begrepp.


3dje aekta [=äkta?] Lappflickan Johanna Christina från Läkteå, född 1849, inskrifven i Scholan i October 1856, Läste då Abc boken; Läser nu redigt innantill [sida 2] utantill Luthers mindre Catekes jämte Lindbloms förklaring


4de Lappgossen Lars Larsson från Mavasvuome, fodd [=född] 1848; inskrifven i Scholan i Febr. 1857. kände knappast bok[-]stäfverna. Läser nu svagt innantill utantill Högströms frågboken

5. Lappflickan Ella Maria Anders dotter från Mavas [Maras?] vuobme född 1848 inskrifven i Scholan i Mars 1857, läste ABC Boken innantill; läser någorlunda redigt innan[-]till. utantill Luthers Mindre Cateches

6. Lappflickan Magdalena Sjuls dotter från Sernisjaur [Sevnisjaur?], född 1846, inskrifven Scholan i April 1857 Läste ABS Boken innantill; utantill Luthers mindre Cateches jämte Svebilii förkl. till 2dra hufvudstycket.

Som hvarken Herr Pastor Winnberg eller Catecheten Stenvall eller någon annan valfrejdad [välfrejdad] Person kan åtaga sig, att underhålla Scholbarnen, med annat vilkor [=villkor] än Scholbordets [ överstrykt ord] begagnande, så måste nu dessa Barn hemförlofvas till sina föräldrar den första Maj, eller när Föräldrarne anse lämpligast, att Barnen afhämta
ingen af Barnen klagade att de icke fått underhåll och kläder


Original, skrivet av L. L. Laestadius / Pajala kyrkoarkiv /


Tämä katekeesi on Laestadiuksen avustajineen antamaa kasteopetusta ja samalla tuon ajan Lapin peruskoulua.

Koulumatkalla kaamoksessa

olen tässä välillä saanut arvokkaan tiedon, että Svebiliuksen katekismus tunnettiin suomalaisten esikoisten parissa kyllä jo ennen tuota 2003 julkaisua.

ehkä monikin nettiruukun kirjoittajista ja lukijoista on saanut Svebiliukset jo rippikoulussa ja se saattaa olla jossain kirjahyllyssä edelleen tallessa?

Lestadiolaisen herätyksen aikoihin, kun tähdenvalo Ruotsin Lapissa syttyi, Svebilius oli hyvin tuttu ja Lappflickan ja Lappgossen hiki hatussa sitä opettelivat koulumestarin keppiä aristellen...

Uskallan nyt tämän vastaansanomattoman Arjepolegin todistuksen perusteella vuodelta 1858 sanoa

Olaus Svebiliuksen katekismuksen selitys on ollut mukana Lapin herätyksessä alusta asti, ja sen syvä kyntö on aurannut sydänten peltoja kaamoksen yössä Jumalan Pojan evankeliumille.

Svebilius yhtä lailla Lapissa kuin Kalannissa, missä Liisa Eerikintytär tuli herätykseen - Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synnytyskivuissa ja Nousiaisten Abraham ja Antti Achreniuksen ohjauksessa.


Niin että seuroihin vain pää pystyssä, Raamattu toisessa kainalossa, Svebilius toisessa.

ja raikkaat uskon salaisuuksien opin tuulet puhaltavat ihmisjärjen päättelyt Jäämereen

upotkoot ne sinne oikein syvälle ja maistukoot turskille!

Svebiliuksen katekismus

Svebiliuksen katekismus

Esikoislestadiolaiset ry johtokunta päätti julkaista Svebiliuksen katekismuksen ja se ilmestyi vuonna 2003.

Johtokunnan päätös on varsin kauaskantoinen, koska näin tämä luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävä kristilliseen kansanopetukseen kuuluva annettiin esikoisten luettavaksi.

Uppsalan arkkipiispa Olaus Svebilius

Katekismuksen laati Ruotsi-Suomen aikana Upsalan piispa Olaus Svebilius (1624-1700) ja se julkaistiin ruotsiksi 1689.


Turun akatemian kreikan Raamatun alkukielten ja teologian professori Daniel Juslenius (1676 - 1752) suomensi kirjan vuonna 1746.

Olaus Svebilius "Katekismus. Lutherin vähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja vastausten avulla."



Wikipedia kertoo, että Daniel Juslenius oli suuri suomalaisuuden ystävä.

vähän liiankin suuri -

Hän nimittäin julkaisi kirjan, jossa hän väitti antiikin Kreikan ja Rooman sivistyksen olevan alkujaan suomalaista syntyperää
(Aboa vetus et Nova, 1700 - "Vanha ja uusi Turku")

olisipa se totta!

Professori Daniel Juslenius. Maalaus on esillä Tampereen tuomiokapitulissa

Daniel Juslenius teki Suomen kristikansalle syvällisen palvelun kääntämällä tämän katekismuksen kansan käyttöön.

Svebiliuksen katekismus laajentaa Lutherin Vähää katekismusta kysymysten ja vastausten muodossa helposti muistettavalla tavalla.

Ajatukseltaan Svebilius on siis Vähän katekismuksen selitys.



Toki tuollaiset sanat kuin "puhdasoppisuuden ajan katekismus" ja kirkollinen kansanopetus ja piispa Svebilius tai professori Juslenius - toki nuo herättävät epäilystä, että mitähän koreilua tämä oikein on.

Herra Jeesus Kristus itse tahtoi lohduttaa kärsivää Suomen kansaa ja vahvistaa sitä uskossa ja luottamuksessa Jumalaan ja Jumalan Poikaan.

Suuri Pohjansota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä oli päättynyt 1723 eli vain pari vuosikymmentä ennen Svebiliuksen julkaisemista 1746, ja hirveä Iso viha oli vielä kansan elävässä muistissa.

Juuri oli käyty Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset olivat taas miehittäneet välissä olevan Suomen 1742-43, ja kansamme muistaa tuon ajan nimellä Pikkuviha. Onneksi se ei ollut yhät kauhea kuin Isoviha oli ollut.

Karl XII:s likfärd, Gustav Cederström 1884

Monessa Pohjanmaan ja Satakunnan kodissa surtiin ja muistettiin seikkailjakuningas Kaarle XII:n onnetonta sotaretkeä Ruotsin vuorten yli Norjaan - Karoliinien kuolinmarssia, joulukuusta 1718 tammikuuhun 1719.

Ne harvat nuoret miehet, jotka tuosta marssista hengissä selvisivät olivat monet Svebiliuksen julkaisemisen aikaan rampoja, jalka tai käsi pakkasen puremana amputoitu.

Ei ollut raajan amputointi mikään mukavan kokemus 1700-luvulla.


1700-luvun suomalaisen perheen "pankki" jonka aarteita öinen halla usein uhkasi

Suomen kaskimailla oli jatkuvana uhkana myös halla, joka saattoi viedä koko perheen tarvitseman elannon yhdessä yössä. Suopellot ja alavat metsäpellot olivat yhtä lailla vaarassa kuin Savon mäkien kiviset kasket.

Pettua eli petsuria oli opittu tekemään männen kuoren alta ja sekoittamaan viljaan. Mutta nälkävuodet olivat tappavia.
Pettuleipiä

Tässä rajussa sodan, kulkutautien ja epävarman toimeentulon maailmassa kristillisyys ei ollut jotain sanaleikkiä, iloista tuttujen tapaamista seuroissa.

Usko Jumalaan oli elämän ja kuoleman vakava asia, joka antoi kansallemme voimaa kestää noiden vaikeiden aikojen yli.

Herra Jeesus antoi Suomen kansalle hengellistä voimaa ja uskoa. Tärkein kirja oli vuoden 1642 Kirkkoraamattu (sen kielen uudistanut Biblia ilmesetyi 1776)

Toinen ratkaisevan tärkeä hengellinen kirja oli karoliinisen ajan virsikirja vuodelta 1701.

Lutherin Vähä katekismus osattiin kristikansan parissa ulkoa kannesta kanteen.

Vuonna 1746 saatiin sen niukkaa ja helmen kirkasta opetusta täydentämään Svebiliuksen katekismus, joka tuli heti kinkereille ja lukkarinkouluihin tärkeä apuneuvo.



Svebiliuksen katekismus oli hengellistä ravintoa, johdatusta Raamatun keskeisiin opetuksiin, Suomen kansan vaikeina vuosina 1700-luvulla.

Mutta sen opetus, mukanahan on Lutherin Vähä katekismus kirjan alussa, loi myös sen hengellisen perustan, jolta Liisa Eerikintyttären kokema herätys siellä niityllä sai taustansa.

Ei Länsi-Suomen rukoilevaisuuden, ensimmäisen suuren kansanherätyksemme, lähtökohta ollut tyhjässä vaan pitkällinen ja kärsivällinen kirkon antama Jumalan Sanan opetus ja kylvö.

(Tämän toivoisin myös Helsingin esikoislestadiolaisten saarnaajien muistavan - Pyhä Henki herätti Liisa Eerikintyttären sata vuotta ennenkuin valo alkoi loistaa Ruotsin Lapissa. Älkäämme halveksiko Pyhän Hengen työtä kansamme historiassa)



Svebiliuksen katekismus on helppotajuinen ja se on kirjoitettu tavallinen kansa mielessä. Se on myös helppo muistaa, tämä opettaja käyttää yksinkertaisia mutta tehokkaita keinoja oppilaidensa muistin auttamiseksi.

Tämä kateksimus on rukiista hengellistä leipää ja joka osaltaan nojaa Jumalan Sanaan.

Se ei ole kevyttä hengellistä, nopeasti lukaistavaksi viihteeksi ajateltua.

Se on tarkoitettu ihmisille, joille usko Jumalaan on elämän ja kuoleman kysymys.

Vakaille kristityille, jotka tahtovat selvyyttä kristillisen uskon ja elämän perustavimmista asioista.



Svebiliuksen katekismus asettaa kohdalleen monet esikoisuuden piirissä vaikeiksikin ja kiistellyiksi nousseet asiat.

Se on yllättävän ajankohtainen esimerkiksi pohdittaessa ehtoollisen merkitystä tämän päivän tilanteessa ja Ruotsin Lapista äskettäin tulleita neuvoja oikeasta Herran pyhän ehtoollisen vietosta.

Mutta erityisen tärkeä Svebilius on pohdittaessa uudestisyntymistä.

Esikoislestadiolaisuudessa kaste ei merkitse juuri mitään. Tärkeintä on tuo henkilökohtainen usko Herraan Jeesukseen, syntien anteeksisaamisen vahvistus saarnaajan kätten päällepanon kautta - siis rippi.

Luterilaisuudessa esikoiset näkevät suuria ongelmia kasteen ylitse korostamisessa niin ettei henkilökohtaista uskoa edes odoteta.

Mutta ripin korostuksen myötä on lestadiolaisuuteen, sekä SRK että esikoisiin, kehittynyt kauhea harhaoppi kaikkien lasten autuudesta.



Svebilius antaa vankan Raamatullisen perustan tämän harhan torjumiselle:

71. Kuinka moninainen on synti?
Vastaus: Kahtalainen: perisynti ja tekosynti.

72. Mikä on perisynti?
Vastaus: Perisynti ei ole ainoastansa Jumalan kuvan kadottaminen, vaan myös koko ihmisen turmeltu luonto ja paha halu, jossa hän sikiää ja syntyy vihan lapseksi, ilman Jumalan pelkoa ja totista uskoa; lyhyesti sanoaksemme: se on voimattomuus kaikkeen hyvään ja halu kaikkeen pahaan.
Room. 7:18. Katso 61 kysymys.


73. Minkätähden se perisynniksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että me sen perineet olemme luonnollisen syntymän kautta esivanhemmistamme Aadamista ja Eevasta.

Ps. 51:7. Katso minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minut siittänyt.

Room. 5:12. Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema.


Esikoisuudessa tahtoo henkilökohtaisen uskon ja oikean armojärjestyksen painotus siirtää näköpisteen Jumalan teoista siihen ihmisen uskoon, jolla Jumalan armo otetaan vastaan.

Tästä voi tulla turhaakin ahdistusta, että olenko oikealla tavalla tullut uskoon.

Tietynlainen pikku lisä tarvitaan vielä Jumalan tekoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka sovitti ihmisen Jumalan kanssa Golgatan keskimmäisellä ristillä.



Uudestisyntymisen ylikorostuksen ja väärän ymmärtämisen Svebilius korjaa jykevästi Raamatun sanoin:

Oletkos kristitty?

-Olen

Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan?

-Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.


Säikähdä sielu rakas, jos tuo tunnustus ei sinulle riitä.

Jumalan tekoa alusta loppuun koko homma.

Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan maailman kauan ennenkuin meitä oli vielä syntynytkään.

Jumala on sinut uudestisynnyttänyt.

Jos ei niin luulet vain uskovasi. Et sinä itseäsi pysty synnyttämään uudesti.


Nyt lähtee kimakka heränneen kansan huuto syvältä seuratuvan riveistä

"ihminen ei synny uudelleen kasteessa"

Svebilius ei ole järkeisopettaja. Hän ei anna armojärjestystä että a. b. c. d. niin olet oikealla tavalla syntynyt uudesti.

Hän ei ole mikään uudestisyntymisen puoskari.

Svebilius opettaa Lutherin kanssa Raamatun sanaa

Raamatullinen oikeaoppinen opetus on, että ihminen syntyy uudelleen vedestä ja Hengestä.

"Joka uskoo ja kastetaan"

Svebilius korostaa tätä uskon asiaa paljon enemmän käytännön kristityn elämästä puhuessaan, kuin arvaammekaan.

Kaste ei ole mikään kone, joka uudestisynnyttää Jumalan lapsia automaattisesti.

Joka uskoo ja kastetaan.

tarvitaan molemmat.


Pikkulapsia kastavien kirkkojen tehtävänä on myös noita lapsia opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus käski meidän pitää.

Uskonelämä on jatkuvaa ratkaisujen tekemistä, kun Herra kutsuu seuraamaan ja kantamaan ristiämme.

Matka alkaa, mutta menneet eivät ole niin tärkeitä kuin nykyisyys, tämä päivä, se että nyt tänään vastaamme Herralle Jeesukselle "kyllä"

"puhu Herra, palvelijasi kuulee"

ja kuljemme Hänen viitoittamallaan tiellä, jolle kerran olemme armosta saaneet lähteä.

Joku nuorempana, joku vanhempana.


Olisipa se ihana asia, että saarnaajat kehottaisivat esikoislestadiolaisia ahkerasti lukemaan Svebiliusta.

että sitä olisi tarjolla myyntiin rukoushuoneen aulassa.

että vanhemmat ja kummit ja lapset kotona Svebiliusta yhdessä lukisivat ja tutkisvat - se olisi jopa hauskaa, niin kivasti katekismus on kirjoitettu.



Jos 1700-luvun kovassa elämäntaistelussa ollut Suomen kansa sai hengellistä ravintoa
Raamatusta, Virsikirjasta ja Katekismuksesta

niin saakoot nuo kolme kulua kovassa käytössä myös tämän päivän maallistuvan suomalaisen yhteiskunnan keskellä elävien kristittyjen parissa

Raamattu, Virsikirja, Katekismus

se on yllättävän kova kolmikko, jota pirut pelkäävät


Suomen kansan harras virsi, johon Oskar Merikanto Eino Leinon kanssa sitten hienon obligaaton laati.

Tätä voi kuolevankin vuoteen vierellä veisata, hitaasti ja varmasti.


Sun haltuus, rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini
sä Herra, ota suojaasi.

Mun sieluni ja ruumiini
sun omas ovat, Herrani.
Siis omas ota huomahas,
en pelkää sinun suojassas.

Sun, Isä, tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa
mun auttajani ainoa.

Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.

virsi 377
Nicolaus Selnecker 1578 ja Martin Moller 1587.
Ruots. Haquin Ausius 1641,
uud. Jesper Swedberg 1694.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1937.

torstai 26. helmikuuta 2009

Jumalan kunnia luonnossa



Ludwig van Beethoven Op 48. 4
Jumalan kunnia luonnossa

Te taivaat soikaatte kiitosta Herran, Hän Luoja suuri taivaan ja maan.

Nyt Luojaa merien, mannerten joukot ne kiittää aikaan ijäiseen.

Ken tähtitaivaalle tuikkehen antaa?

Ken suonut päivän paistavan?

Ken voiman sanalla maailman kantaa?

Hän Luoja ainoo, armoinen,
Hän Luoja ainoo, armoinen!





Die Ehre Gottes aus der Natur

Die Himmel rühmen des Ewigen Ehre;
Ihr Schall pflanzt seinen Namen fort.
Ihn rühmt der Erdkreis, ihn preisen die Meere;
Vernimm, o Mensch, ihr göttlich Wort!

Wer trägt der Himmel unzählbare Sterne?
Wer führt die Sonn aus ihrem Zelt?
Sie kommt und leuchtet und lacht uns von ferne
Und läuft den Weg gleich als ein Held.

Vernimm's, und siehe die Wunder der Werke,
Die die Natur dir aufgestellt!
Verkündigt Weisheit und Ordnung und Stärke
Dir nicht den Herrn, den Herrn der Welt?

Kannst du der Wesen unzählbare Heere,
Den kleinsten Staub fühllos beschaun?
Durch wen ist alles? O gib ihm die Ehre!
Mir, ruft der Herr, sollst du vertraun.

Mein ist die Kraft, mein ist Himmel und Erde;
An meinen Werken kennst du mich.
Ich bin's, und werde sein, der ich sein werde,
Dein Gott und Vater ewiglich.

Ich bin dein Schöpfer, bin Weisheit und Güte,
Ein Gott der Ordnung und dein Heil;
Ich bin's! Mich liebe von ganzem Gemüte,
Und nimm an meiner Gnade teil.

Christian Fürchtegott Gellert (1715-1769)


Ludwig van Beethoven: Laulusarja C.F.Gellertin teksteihin op.48

1. Rukous (Bitten)
2. Lähimmäisen rakkaus (Die Liebe des Nächsten)
3. Kuolemasta (Vom Tode)
4. Jumalan kunnia luonnossa (Die Ehre Gottes aus der Natur)
5. Jumalan voima ja varjelus (Gottes Macht und Vorsehung)
6. Katumuslaulu (Busslied)




Iltamietteitä

Sinä kaiken elämän
ja kaikkien elävien Isä,
Sinä ikuisuuden loisto,
Sinä ihmeellinen Mestari.
Sinussa on aika,
Sinussa on ajattomuus.
Käteesi olet merkinnyt
jokaisen ihmissielun.
Suojaa meidät rauhaasi
kun menemme nukkumaan.

Aurinko laskee
kultaisine säteineen
kauas
se loittonee luotamme,
ilta hämärtyy pimeäksi.
Himmeä kuu nousee
kajastamaan valoa.
Yön kaste lankeaa
maata virvoittamaan.

Vuorilla ja metsissä
nälkäiset villieläimet
alkavat saalistaa.
Hiljaisilla laitumillaan
karja käy levolle
puiden ja pensaiden kätköön.
Työstään uupuneena
työmies seisoo kumarassa
lepoa kaivaten.

Tuuli nousee myrskyämään,
viima viilentää pirtin
jossa takkatuli lepattaa,
hiillos hiipuu.
Sankka sumu peittää kaiken,
mitään et näe kulkeissasi.
Sade saapuu
virrat täyttyvät
vesi kastaa peltomaat.

On aika nöyrtyä
Jumalan, Majesteetin eteen.
Omistaa Hänelle
kaikki, mitä ihmisellä on.
Elämän voima,
sielun kyvyt,
ne ovat Jumalan antamia.
Ne kuuluvat
vain Hänelle,
Häneen sielumme kiinnittyy.

Päivä päättyy
lepoon ja rauhaan.
Kädet, jotka voimallaan
kannattavat kaikkeuden
suojaavat meidät.
Järkkyköön taivas,
murtukoon mainen majamme,
tuhoutukoon maailma,
me olemme
Herran suojassa.

Kreivi Nikolaus L.von Zinzendorf

suomennos elizza

Apostolinen uskontunnustus - Jumala

Michelangelo Adamin luominen. Sikstiiniläiskappeli Vatikaani n. 1511

Lyhyt ja helposti muistettava apostolinen uskontunnustus tulee Rooman varhaisten kristittyjen luota. Sitä on ilmeisesti jo silloin käytetty kasteen yhteydessä, kuten yhä tänään tapahtuu luterilaisessa kirkossa.

Sen kolmesta jaksosta lyhin tunnustaa uskoa niin valtavaan asiaan kuin Jumalaan.

Credo in Deum, Patrem omnipotentem, creatorem caeli et terrae

Uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.

Latinassa yhdeksän sanaa.

Su0omessa kahdeksan sanaa.

siinä kaikki!

noissa muutamassa sanassa sanotaan kuitenkin aika paljon ja sanajärjestys ja jokainen pilkkukin on tärkeä.


Lutherin Vähän Katekismuksen käännös sisältää uskontunnustuksen käännöksen pikkusen toisessa muodossa ilman tuota pilkkua.

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.


tuossa on apostolinen uskontunnustus siis muodossa "kaikkivaltiaaseen Isään".

Se on korjattu nykyiseen sanamuotoon, jonka toistan vielä

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.


USKON RAJAUSTA

Tietyn näkökulman tähän saamme, kun katselemme, miten uskontunnustus ikäänkuin kierros kierrokselta vetää rajaa ihmiskunnan uskontojen maailmaan.



1. Minä uskon Jumalaan

tässä ei sanota mitään erityisesti rajaavaa, ei juutalaisten ja muslimien tavoin edes korosteta "yhteen Jumalaan"

tähän uskoon voivat yhtyä kaikki ihmiset, suurin osa suomalaisista pitää asiaa kunnon kansalaisuuteen kuuluvana.

Juutalaiset uskovat Jumalaan.

Muslimit uskovat hartaasti Jumalaan ja hän on arabian kielessä melkein joka toinen sana...

tämä Jumala on lähes kaikkien kansojen uskonnoissa jossain muodossa taustalla oleva suuri hahmo, entisaikojen suomalaisten Ukko Ylijumala, Zeus, Jupiter, intiaanien Suuri Henki, kanaanilaisten El, josta juutalaisten Elohim sana ja arabian Allah sana

Usko Jumalaan on yleistä

on toki niitäkin, jotka tunnustavat

1. Minä en usko jumalaan



2. Isään

tässä kierroksessa putoaa pois iso joukko uskontoja

mielestäni myös Islam jää tässä lenkissä pois.

Islamin Jumala on tarkasti tuonpuoleinen, eikä Hänestä saa käyttää mitää ihmiseen viittaavia sanoja paitsi niitä, jotka löytyvät Koraanista

esimerkiksi "Jumala on laupias ja armahtava"

kansojen luonnonuskonnoissa, pakanuudessa, tuo Suuri Jumala on tavallisesti kaukainen, taustalla oleva hahmo ja lähempänä ihmistä on kaikenlaisia elämänläheisempiä, menestykseen ja toimeentuloon, hyvään onneen ja joskus myös pahantekoon auttavia pikkujumaluuksia.

Hinduilla heitä on miljoonia.

Useimmat kauko-idän uskonnot eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tuonpuoleinen on jonkinlaista sielun tilaa, sulautumista kaikkeen olevaiseen, kiertoa olevaisuudessa, nirvanaa ja valaistumista.

Isä Jumala on sen sijaan juutalaisuudessa hyvin tuttu ja rukouksessa voidaan mainita Abba, Isä.

Jeesuksen opettama rukous "Isä meidän, joka olet taivaassa" ei ole mitenkään olennaisesti kristillinen - myös juutalainen voisi sen aivan hyvin lausua.



3. Kaikkivaltiaaseen

latinalainen muoto luettelee sanat siis credo in Deum patrem omnipotentem

voi sen kääntää adjektiivina kaikkivaltiaaseen Isään kuten Suomessa ennen tehtiin ja moni pääsi taivaaseen se muoto huulillaan ja sydämessään!

mutta tarkempi on tuo pilkku

Isään, Kaikkivaltiaaseen

Huomaa, että ensin sanotaan Isään.

Isä meidän

minä uskon Jumalaan, Isään

tässä on jotain läheistä ja tuttavallista, lapsen luottamusta taivaalliseen Isään.

Jumala ei ole jokin kaukainen tähtitarhojen takana kaikkea liikuttava Kaikkivaltias, etäinen ja kylmä

vaan Jumala, Isä


huomaa myös, kuinka hurja, suorastaan järjetön uskon hyppy tässä tehdään

huolimatta kaikesta siitä mitä ympärilläni näen, huolimatta Aushwitzista ja Pol Potista, huolimatta naapurin pojan itsarista ja kaiman serkun huumekuolemasta, huolimatta maanjäristyksistä Pakistanissa ja Turkissa, lento-onnettomuudesta Amsterdamissa, huolimatta vaikeasta taudista, joka raastaa ja otsonikehän aukoista

minä uskon että Jumala on Kaikkivaltias

tässä ihminen ikäänkuin sanoutuu irti kaikista niistä usein aivan oikeutetuista Jobin kysymyksistä, ongelmista Jumalan oikeudenmukaisuudesta, sodan mielettömyydestä tai elämän vajavaisuudesta, helvetistäkin

että tämmöisen todellisuuden keskellä on paradoksi, Jumala Kaikkivaltias, joka kyllä sallii pahan mutta jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

tämä ei ole elämän todellisuudessa helppoa ja kevyttä uskoa, vaikka tuon apostolisen uskontunnustuksen alun niin nopeasti ja ajattelematta sen enempää usein lausummekin.

uskotko sinä todella, että Jumala on Kaikkivaltias?



Jumala on Kaikkivaltias ja siksi Hän ei toimi aina toiveidemme mukaisesti, koska näkee kokonaisuuden ja ajassa piemmälle norppa

olihan sitä porukkaa siinä Jeesuksen lähellä, ihan silmästä silmään juttelivat Hänen kanssaan ja saivat kulkea tomuisia maanteitä Hänen seurassaan kylästä kaupunkiin ja takaisin.

Kun tuli kyse heidän uskostaan Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, mittarilukemat jäivät yleensä punaiselle.

Jeesus joskus oikein ihmettelee meidän epäuskoamme

Ettekö sittenkään usko?

Mooseksenkirjat pistävät israelilaiset koville - kaiken tuon te näitte miten Jumala voimallisin teoin vapautti teidät Egyptin orjuudesta... missä on uskonne Jumalaan.

ja sitten - aivan kuin poikkeuksena - Jeesus katsoo pakanallista roomalaista upseeria, joka hätääntyneenä pyytää apua sairaan tyttärensä puolesta - Jairus taisi olla nimensä

"tällaista uskoa en ole tavannut israelissakaan"

tai tuo kanaanilainen nainen, joka sitkeästi pyytää apua vaikka juutalainen Rabbi kovin ynseästi häneen suhtautuu.


enhän minä ole mikään erotuomari tai uskomisen mittarin omistaja, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että

paljon on suomalaisia, jotka uskovat Jumalaan

vähän on suomalaisia, jotka uskovat Jumalaan Kaikkivaltiaaseen

toivottavasti olen ihan väärässä!


4. taivaan ja maan Luojaan

Creatorem caeli et terrae

vasta nyt, viimeisenä, jämähtää sitten apostolisessa uskontunnustuksessa tämä asia, että Jumala on luonut taivaan ja maan

uskontunnustus vastaa mielestäni sitä järjestystä, jonka myös Jumalan Poika näille asioille antoi

Hän ei neuvonut meitä rukouksissamme puhuttelemaan Jumalaa näin

"Oi Kaikkivaltias, kuule meitä ..."

"Jumala, taivaan ja maan Luoja, me rukoilemme..."

saahan toki rukouksessa noinkin sanoa ja taitaa etenkin ortodoksisen kirkon liturgia käydä kaikki mahdolliset Jumalan kunnialliset ja pyhät kutsumanimet ja epiteetit läpi.

ei näin vaan Jeesus kehotti meitä puhuttelemaan Isäänsä näin, tavalla jossa on tietty kärki


"Isä meidän, joka olet taivaassa..."

Abba, Isä.

mutta tuonpuoleinen, pyhällä valtaistuimellaan taivaan kirkkaudessa.

me täällä maan päällä.


"Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä niinkuin taivaassa"

mitä tämä tämmöinen rukous on Kaikkivaltiaalle?

totta kai Hänen nimensä on Pyhä, tottakai Hänen valtakuntansa tulee, tottakai Hänen tahtonsa tapahtuu??

Luther vastasi tähän näin:



ISÄ MEIDÄN
niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava

Isä meidän, joka olet taivaassa.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumala tahtoo näin rohkaista meitä uskomaan, että hän on oikea Isämme ja me hänen oikeita lapsiaan, niin että voisimme häntä pelottomasti ja täysin luottavaisesti rukoilla niin kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä.


Ensimmäinen pyyntö
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Kun Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja selkeästi ja me Jumalan lapsina myös elämme sen mukaan. Auta meitä siihen, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, se häpäisee keskuudessamme Jumalan nimen. Varjele meitä siitä, taivaallinen Isä!


Toinen pyyntö
Tulkoon sinun valtakuntasi.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.



Kolmas pyyntö
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.



Minä uskon Jumalaan
kaikki ihmiset, etenkin juutalaiset, kristityt ja muslimit

Isään
pudottaa aika lailla Islamin pois

Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan

tähän asti juutalaiset ja kristityt yhdessä

samasta Jumalasta on puhe!

vasta jatko

"Ja Jeesukseen Kristukseen" vetää ehdottoman rajan, kuilun ja juutalaiset sanovat "moikka, bye bye, hei hei" - eivät edes näkemiin vaan hyvästi!


NIUKKA APOSTOLINEN SANAMUOTO

ehkä olet tottunut ajattelamaan asioista laajasti ja syvällisesti

ehkä apostolinen uskontunnustus jättää jotain puuttumaan, koet ikäänkuin olevasi teologian nakkikioskilla kun odotit jotain kunnon juhlalounasta.

no problem!

sinua varten on olemassa kaikkien kristillisten kirkkojen tunnustama erittäin syvällinen uskontunnustus joka Nikeassa ja Konstantinapolissa vahvistettiin 300-luvulla.

tämän uskontunnustuksen hylkääviä ryhmiä ei pidetä kristillisinä kirkkoina.

sitä laatimassa oli useita piispoja, jotka kantoivat ruumiissaan vielä kidutusten arpia keisari Diocletianuksen ja Maximinanuksen julmista vainoista ja olivat nähneet rakkaiden sisarten ja veljien marttyyrikuoleman.

siis marttyyrikirkon ääni, nikealais-konstantinapolilainen

luterilaisissa kirkoissa tämä lausutaan juhlapyhinä, ortodoksit ja roomalais-katoliset lausuvat sen aina jumalanpalveluksessa


RIKAS NIKAIAN SANAMUOTO

Nikaian uskontunnustus alkaa lyhyesti ja napakasti kuten apostolinen.

"Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan"

Tuo olennainen sana "yhteen Jumalaan" on tässä mukana. Asia, jota juutalaisuus ja Islam niin korostaa. Jumala on yksi.

Lisäksi Nikaia erittelee vielä taivaan ja maan lisäksi myös kaiken näkyväisen ja näkymättömän luomisen


Jaaha, tämä oli täällä takana.

Eikö myöskin ole totta: Kun tunnustamme Jumalan Luojaksi, samalla tunnustamme luomiskertomuksen Hänen teokseen.


mutta nyt tämä Isä on lähettänyt ainoan Poikansa maailmaan, ja Pojassa me näemme Isän.

Nikaian uskontunnustus tunkeutuu siis Jumalan salaisuuksiin tällä luvalla, että Jeesus itse on tullut ilmoittamaan Isän. Lihaksitullut, inkarnoitunut Sana.

Ja näin he kreikkalaisten filosofien ja maailman viisaimman kansan kielellä tuon asian sanoivat

"ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä"

suuri on jumalallisuuden salaisuus!


Isä ja Poika

Nikaia jatkuu tästä sitten tunnustamalla uskoa Jeesukseen Kristukseen, oka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli3 kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Mutta tuo alkukohta on Jumalan olemuksen tutkistelua tavalla, johon sen enempää juutalainen kuin uskova muslimi ei missään tapauksessa ryhtyisi.

Huikeaa uskon liturgiaa, jossa jokainen sana on punnittu ja joka käy taistelua harhaoppeja vastaan myönteisin sanoin (ei "me torjumme" tai "me tuomitsemme" vaan "näin me uskomme")


Johanneksen evankeliumi kertoo

"Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?

Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.

Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.

Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.

Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?"


Johannes 14:5-9 Biblia 1776


Kristuksen kirkko vastasi Filippukselle myöhemmin, kun Ylösnoussut oli heidän keskellään jo montaa sukupolvea saanut opettaa ja Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen.

"Näytä meille Isä niin me tyydyemme..."

ja näin he Isän näkevät Pojassa

"ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä"

Nikaian uskontunnustus sanoo

nähdäksesi Isän, katso Poikaa



nähdäksesi Isän, katso Poikaa

sillä Jumalan Poika on nähtävissä uskon silmin, jota tässä tunnustetaan

ja tällainen Hän on

Jumalan ainoa Poika on

ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt

Jumala Jumalasta

Valkeus Valkeudesta

tosi Jumala tosi Jumalasta

syntynyt, ei luotu




Jumalan ainoa Poika

on samaa olemusta kuin Isä

Jeesuksen kautta kaikki on saanut syntynsä



tahdot nähdä Isästä enemmän?

eiköhän tämän näkeminen kuule riitä, Filippus!

Jeesus Kristus

Jumalan ainoa Poika



ja sinne Isän luokse Hän myös sinut vie, kerran kestät nähdä Isän ihan silmästä silmään. sitten kun madot ovat tuon ajallisen ruumiisi syöneet ja suuri pasuuna puhaltaa.

siihen asti kuljemme uskossa

tunnustamme sitä samaa uskoa jota kristillinen kirkko on alusta asti tunnustanut ja jonka juuret ovat syvällä Raamatun pyhissä kirjoituksissa

syvemmällä kuin usein tulemme edes ajatelleeksi

Jumalan Sana!


Esikoisten kierroksia

rumahinen tässä räpistelee, että tunnustamme sitä uskoa jonka Lapin vanhimmat ovat Ruotsin Beetlehemissä kirkkaana tähtenä nähneet.

kissa vieköön Ruotsin Beetlehemin tähden ...


me tunnustamme apostolista uskoa.

mikään vähempi ei riitä!


rumahinen tässä räpistelee että ei sitä Jumalan Sanaa tarvitse lukea ja tutkia

onhan Laestadius jo sanonut kaiken tarpeellisen

me sanomme

kissa vieköön Laestadiuksen jumaloijat

me ahdomme saarnaajiemme julistavan puhdasta ja pyhää Jumalan Sanaa

mikään vähempi ei riitä!


Kissa vieköön myös muiden ihmisten jumaloijat!
Vain Kolmiyhteinen Jumala on kunnian, kiitoksen ja jumaloinnin arvoinen. norppa



P.S. Latinasta suomeksi

saattaa olla että pistät hanttiin:

eikös tuo apostolinen mene latinaksi

Credo in Deum Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae.

Uskon Jumalaan Isään kaikkivaltiaaseen, Luojaan taivaan ja maan

et hyväksy pilkunviilaustani!

Suomen ev.lut. kirkko tuntee molemmat muodot

Roomassa kaikki kirjoitettiin yleensä isoilla kirjaimilla eikä ollut pilkkua tai pistettä eikä aina edes sanaväliä

CREDOINDEUMPATREMOMNIPOTENTEMCREATOREMCAELIETTERRAE

joten myönnän että tuon pilkun ja isot ja pienet kirjaimet voi kirjoittaa nykyään molemmilla tavoilla!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Jumalan kunnia luonnossa - luomisen ilo!

Auringonnousu Himalajalla

olen täysin mitätön kirjoittamaan Jumalan kunniasta luonnossa.

Tarvitaan joku suuri musiikin nero, kuten Ludwig van Beethoven, säveltämään aiheesta tavalla, joka saa jokaisen tajuamaan aavistuksen Jumalan kunniasta luonnossa.

Tai joku runoilija, joka osaa kertoa kevään tulosta

Lahjakkaasti kirjoittava Lapin kulkija, joka osaa kertoa näädän jäljistä kairan hangilla

Syvälle Afrikkaan sydämensä menettänyt luonnontutkija, joka lähes asuu gorillojen seurassa.

Vuorikiipeilijä, joka osaa kirjoittaa auringonnoususta Himalajalla.

meikäpojalta on mennyt filmi poikki kun olen koettanut kertoa jotain sammakosta.

leukani on loksahtanut kuvatessani sittisontiasta

en ole edes yrittänyt mehiläisestä kirjoittaa, mikä minä olen sellaiseen Jumalan kunnian kuvaamiseen kun en niistäkään juuri mitään tiedä

hämmästyneenä olen ihaillut kananmunaa

mihinkään en pääse siitä, että nähdessäni upean kuvan linnun sulasta tekee mieli sanoa oikein ääneen Halleluja!

mieleni tekee kehottaa ihmisiä kunnioittamaan hieman kärpästä, joka on jo tyrannosaurusten korvissa härnäävästi surissut

eivät riitä kirjalliset taitoni edes näiden pienten kuvaamiseen, Karibean meren pikku jyrsijän, joka myrkkyhampaillaan saalistaa ainoana nisäkkäiden joukossa

valasäitiä, joka maidolla lastaan ruokkii ja matalilla sävelillä juttelee laivoja väistellen jotain luulen kuitenkin tajunneeni korallien keskellä uidessani, niiden ihmeellistä kätkettyä värimaailmaa ja kalojen sanoinkuvaamatonta moninaisuutta ja huumoriakin seuratessani.

nähdessäni miten siili kääriytyy kerälle puolustautuakseen, ja kuinka kettu kylmästi kusee sen päälle saaden sen häkeltyneenä avaamaan rullansa - kuolemaan syöksyen terävissä hampaissa.

katsellessani kameleonttia oksalla, hiljaa ja kärsivällisesti hienoilla varpaillaan puusta kiinnipitäen, ihonsa värejä ympäristöön jotenkin vaihdellen ja ihmeellisillä silmillään kauniin perhosen kaartelua tarkkaillen

siinä se on hiljaa kuin oksa itse, sotamaalaukseensa peittyneenä ja samalla itsensä suojaten.

ja juuri oikealla hetkellä se laukaisee tuon ammuksen suustaan, tahmean pommin, kielensä, joka vetää kaunottaren sen aamupalaksi.

katsellessani hämäkin seittiä kesäaamun raikkaudessa mökiltä laiturille vievän polun vierellä olevan haavan taimessa.

miksi leivo lennät korkealla, miksi tervapääsky väsymättä kaartelet hyönteisiä poikasillesi kooten uuraan äidin tavoin, miksi huuhkaja huhuilet aarnimetsässä

miksi poro kannat tuollaista uljasta kruunua, harmaan valkoiset värisi tasapainossa ja kapsuvat kaviosi roudasta jäkälää paljastaen

miksi kyy lämpimällä kalliolla lekottelet kevätauringon lämmössä ketään häiritsemättä ja toivoen ettei kukaan sinua häiritse

miksi riippakoivu riiputat oksiasi niin runollisen kauniisti

taatelipalmu, miksi kannat sellaista rikasta hedelmää ihmisen syötäväksi, kun kookosmaito on jo juotu

miten valtavan hienot värisävyt illalla taivaanrannassa näkyvät auringon laskiessa ja kullatessa komeat cumulus pilvet taivaalla

miten pehmeästi ensilumi peittääkään mustan routaisen maan kuun valaistessa maaseudun ihmeellisellä valollaan

ja siellähän ne Raamatun ylistämät salamat lyövät, muistuttaen miten niiden isku on tappava - ja kohta, yksi tuhatta kaksi tuhatta kolme tuhatta rämähtää taivaallinen jylinä kuin tykin laukaukset järisyttäen maata

laavaa sinkoaa tulivuori savuten ja äristen ja paksun tuhkan levitessä sen ympärille, keltaisen kuuma kivimassa, joka valuessaan polttaa kaiken altaan ja sitten jähmettyy kiveksi

enkä ole edes maininnut vielä amebaa.

Tätä luomisen iloa hän on ripauksen antanut myös luomalleen ihmiselle, omalle kuvalleen

emäntä, jonka leipoma pulla on niin nätisti solmittu ja jonka pinta on just oikean ruskea - aidosti ylpeä kättensä työstä, ja koko talonväki odottaa koska kutsu tulee tuoretta nisua maistamaan. luomisen iloa!

taidemaalari, joka on löytänyt just oikeat värit meren syksyisen kuohunnan kuvaamiseen, tunnelmat ja tunteet kaikki siinä. luomisen iloa!

pieni poika, joka on veistänyt ensimmäisen kaarnaveneensä ja tuuli sen komeaa purjetta lätäkössä pullistaa. luomisen iloa!

en edes yritä kertoa isästä ja äidistä, joiden sylissä esikoinen tyytyväisenä peukkuaan imee. luomisen iloa

minusta on sanomattoman mielenkiintoista koettaa oppia, kuinka luonnonhistoria ja lajien kehitys on mennyt.

mitä enempi siitä saan tietoa, sitä suuremmaksi vain Jumala käy.

tosi pitkän tähtäimen suunnitelmaa

Vanhaikäinen, vanhempi kuin Näsijärven graniitin hiilipussit

Taivaan Isä

ja kuinka Hän iloitseekaan sinusta, siitä että saa antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi, saa lunastaa sinut kuoleman ja perkeleen pauloista,

kuulla kuinka huudat Hänelle Abba, Isä!

vastata rukouksiisi, antaa sinulle joka päivä lahjoja enemmän kuin osaat edes pyytää

kuinka Hän rakastaakaan sinua, jonka Hän on sangen ihmeellisesti kutonut äitisi kohdussa ja johon Hän on puhaltanut elämän hengen.

mutta Jeesus ei ole taivaanrantaa maalaileva utopistinen runoniekka.

Sentähden sanon minä teille:

älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?

Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?

Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.

Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?

Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?

Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytykään kukin päivä surullensa.

Matteus 6:25-34 Biblia 1776


"Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan."

Jeesus



Jeesus sanoi:

Teidhen Isen tiete kylle mite te taruitzetta/ ennen quin te rucoletta henelde.

Nein sis teiden pite rucoleman.

Ise meiden ioca olet Taiuais.

Pyhetty olcon sinun nimes.

Lehestulkon sinun waldakundas.

Olcon sinun tactos nin maasa/ quin on Taiuais.

Anna meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen.

Ja anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten.

Ja ele iohdata meite kiusauxen. Mutta päste meite pahasta.

Sille ette sinun ombi waldakunda/ ia woijma/ ia cunnia ijancaikisudhes. Amen.

Matteus 6:8-13 KR 1548


Pyhä Henki on antanut joillekin ihmisille kyvyn ylistää Jumalaa tavalla, johon me kaikki sydämestämme tahdomme liittyä

esimerkiksi Haqvin Spegelille



Kiitetty nyt olkoon
isäin Jumala,
kiitoslaulu soikoon
luomakunnassa.
Kiitos Jumalalle
huolenpidostaan,
Kaikkivaltiaalle
armolahjoistaan.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Soikoot taivaan ääret
Luojan kunniaa,
enkeleitten äänet
rauhan sanomaa.
Herra armossansa
kuninkaamme on,
kirkkaudessansa
voittaa auringon.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Kiitos Herrallenne,
kuu ja aurinko!
Tähdet, kiitoksenne
älköön sammuko.
Kiitos Luojallesi
anna, kaikki maa.
Järvet, virran vesi,
meret, laulakaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Myrsky, sade, kaste,
lauluun viritkää,
tuuli, liekin loiste,
Herraa kiittäkää.
Pakkastalvi, suoja,
rakeet, lumi, jää,
ylistäkää Luojaa
suurta, väkevää.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Puiden lehdet, juuret,
sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret
tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa
Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa,
harjut riemuitkaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Linnut, äänillänne
Herraa kiittäkää,
riemuvirsiänne,
ilmat, heliskää.
Ihmislasten teiltä
nouskoon taivaisiin
kiitossäveleitä
loppumattomiin.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Nouse, Herran kansa,
Luojaa kiittämään.
Herra lapsiansa
johtaa Hengellään.
Katso, valtiaamme,
meitä taivaasta,
elämän me saamme,
armon sinulta.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.


virsi 457
Haqvin Spegel psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1686.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1880, 1937, 1984.

Korppi ruokkimassa poikasiaan

kovin jo nälkäisinä kaarneen pojat pesässään rääkyvät.

Jumala katselee heitä rakastavasti, tietäen miten maukas on kunnon kastemadon kappale.

ja niin Hän johdattaa äiti kaarneen juuri oikealle kohdalle, kun mato parka yrittää vielä livahtaa piiloon.

mutta näin Jumala nyt tahtoo, tänä iltana kaarneen poikiaan ruokkia mehevällä madolla.

ei tämmöistä juhlaa ole joka päivä kaarneen poikien elämässä

Isä Jumala heitä hemmottelee nyt!


Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Psalttari 147:1-9 Biblia 1776

tiistai 24. helmikuuta 2009

Jumalan luomisteko - sammakko

Upea kuva - vihreä puusammakko Litoria caerulea

tämän vain tahdon kysyä

tiesittekö, että sammakolla on kahdeksan pientä kylkiluuta?

että niillä on pienet vähän alitehoiset keuhkot ja sydän joka sykkii ympäristön lämpötilasta riippuvaisena?

että selkänikamien lukumäärä vaihtelee eri lahkojen keskuudessa; varsinaisilla sammakoilla on kuusi joillain pyrstösammakoilla jopa lähes sata?

että sammakkoeläimillä on vain yksi kaulanikama, niin sanottu atlasnikama tai kannattajanikama, joka yhdistää pääkallon ja selkärangan kahdella "nastalla". Muiden kaulanikamien puutteesta johtuen sammakkoeläimet pystyvät liikuttamaan päätään vain ylös ja alas?


Sammakkoeläinten aivot muistuttavat suuresti kalojen aivoja, vaikkakin niiden kehitystaso on hitusen korkeampi.

mitähän sammakot siis ajattelevat?

Makuaisti sijaitsee vain kielessä ja kitalaessa, mutta sammakot siis maistavat makuja.

Sammakkoeläinten melko hyvä hajuaisti sijaitsee kuonossa. Ne haistelevat maailman menoa.

Näköaistin tarkkuus vaihtelee: saalinsa kimppuun loikkaavilla sammakoilla on yleensä paras näköaisti.

Maanpinnalla saalistavilla on yleensä niitä yleensä heikompi. Saalistaan väijyvät konnat ovat likinäköisimpiä.

Matosammakot ja jotkin pyrstösammakot ovat lähes täysin sokeita.


tiesitkö että sammakoilla silmän mukauttaminen tapahtuu kuten kaloilla, eli linssiä säätämällä erityisillä lihaksilla.

Sammakkoeläinten silmiä kostuttavat jatkuvasti silmärauhasista erittyvät eritteet. Liikkuvat silmäluomet voivat peittää ne kokonaan.

ne siis näkevät isoilla silmillään ja kuulevat, vaikkei niillä ulkonevia korvia olekaan.


en tiennyt, mutta suomalainen wikipedia kertoo että

kurnuttaessa sammakko sulkee sieraimensa ja pumppaa ilmaa edestakaisin suusta keuhkoihin ja takaisin keuhkoista suuhun.

Kurnutusääni syntyy äänijänteiden yli kulkevasta ilmasta.

Sammakko voi myös kurnuttaa vedessä koska se pitää kurnuttaessa sieraimiaan kiinni.

Sammakoista tavallisimmin vain koiraat ääntelevät.

Vaaran uhatessa, kiinni jäädessään tai säikähtäessä sammakot voivat päästää kurnutuksesta eroavan parkaisulta tai kiljahdukselta kuulostavan äänen.

sammakot siis osaavat ilmaista itseään, jopa pelkoa tai rakkauden kaipuutaan!


tiestitkö että sammakoilla ja konnilla tärykalvo sijaitsee ruumiin pinnassa, aivan silmien takana. Sen voi havaita muuta ihoa vaaleampana ympyräisenä alueena.

Sisäkorva koostuu kahdesta kalvopussista, joista ylempään liittyvät kolme tasapainoaistin kaarikäytävää.

Alempaan kalvopussiin kuuluu tietty pidentymä, joka vastaa korkeampien selkärankaisten sisäkorvan simpukka-aistinelintä.

Keskikorvassa on vain yksi kuuloluu, columella, joka johtaa tärykalvosta täryonteloon.

sammakot siis kuulevat ääniä vaikka heilllä onkin vain yksi kuuloluu - Mozartin herkemmät sävelkuviot saattavat mennä ohi korvien.


sellainen, noin lyhyesti kuvattuna.

häntä typykäksi jääneenä, ei korvia, isot silmät.

maistava, haistava, kuuleva, kipua ja pelkoa tunteva, hengittävä, sydän sykkivä

Saku Sammakko. Omassa maailmassaan, aivoillaan sitä hahmottaen.

kyllä Isä Jumala on sitten ihmeellinen - Hänen luomansa matosammakko aika onnettoman näköinen mato, jolla on niin kova pääluu että aivot ovat suojassa kun se kaivautuu maahan.

ja rupikonna hyppäämässä saaliinsa kimppuun iso kieli valmiina tarttumaan.

on noita ulkomailla erikoisia sammakoita, jotka kuin ampuvat kielensä jossa on päässä tarttuva liimapallo.


lastenlauluksi tätä sanotaan, vaan taitaa sillä olla aikuisillekin oma sanomansa:

SAKU SAMMAKKO
Saku Sammakko kosiomatkallaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko kosiomatkallaan
hän lauleli kauniita laulujaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Hän Hillevi Hiiren tavatessaan
ahaa, ahaa.
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan,
pyysi mukanaan tulemaan pappilaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Mikset kultasein kosinut aikanaan,
ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan,
minut Matias Myyrälle naitetaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
ahaa, ahaa.
Sulle Matias sovi ei ollenkaan,
sillä multaa on myyrällä varpaissaan
ahaa, ahaa, ahaa.

Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
ahaa, ahaa.
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan,
että nainen on nainen aina vaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
ahaa, ahaa.
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,
on Hepokatti Heikki nyt sulhasenaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan,
sillä Heikki se soitteli viulullaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
ahaa, ahaa.
Saku Sammakko ei enää huomaakaan,
että multaa on myyrällä varpaissaan,
ahaa, ahaa, ahaa.

Jumalan suuruus - sammakko

Sammakko kantamassa hiirtä selässään Intian monsuunisateen aikana
(National Geographic)


Pienet sammakot

Pienet sammakot, pienet sammakot
ne lystikkäitä on:
Ei korvia, ei korvia,
ei häntää laisinkaan.

Pikku possukat, pikku possukat
ne lystikkäitä on:
on korvia, on korvia,
on hännänsaparo.

Pupujussikat, pupujussikat,
ne lystikkäitä on:
on korvia, on korvia,
on hännännypykkä.


kyllä tyttönen voi illan pimeydessä kirkaista saunapolulla, kun pikku sammakko hyppää paljaalle jalalle.

sammakko. kumma sana! mistähän se tulee kieleemme? varmaankin se on hyvin vanha.

joku sanoo, että "kala" olisi suomenkielen vanhin sana.

jotka tietävät, sanovat että sanan taustalla on "sammas" - esimerkiksi Sammatti, jossa Elias Lönnrot synty Paikkarin torpassa 1802.

E.N. Setälä oli sitä mieltä, että Sampo on sukua sammas ja sammakko sanoille. Mene tiedä - sehän on taivaan kirjokankaan kannattaja, maailman pylväs.


Joonas Gustafsson:Sinä konna! Senkin sammakko!

"Sana konna tarkoittaa suomen kielessä useampaa asiaa, joista herpetologisessa mielessä mielenkiintoisia ovat ajatuksen kilpikonna ja (rupi)konna sisäänsä kätkevät merkitykset. Toisaalta myös kolmatta merkitystä sanalle konna, 'heittiö, pahalainen', kannattaa myös tarkastella, sillä se on todennäköisesti lähimpänä sanan alkuperäistä merkitystä. Raamatussa paholaisen suusta tulee sammakoita (tai konnia), ja kaikkihan tietävät että myös pakanallisen ajan paholaiset, noidat, käyttävät konnia taikojensa raaka-aineina. Termien Bufo (konnien tieteellinen sukunimi) ja konna (suomalainen nimi) yhdistäminen on kirjallisuudessa ensi kerran tehty vähän Agricolan jälkeen, 1600-luvun alussa. Sitä ennen konnat oli laskettu samaan ryhmään sammakoiden kanssa.


Sanan sammakko merkitys on vaikeampi selittää. Sana kuuluu ilmeisesti sanaperheeseen, jonka pääsana on sammas, jonka uskotaan tarkoittavan Kalevalan ihmekone Sampoa. Toisaalta sammakkoa on aikain kuluessa käytetty lievänä kiro- ja haukkumasanana. Liekö tämä käyttö sitten peräisin sammio-suursyömäri-ajatusmallista? Ihmisethän ovat kuitenkin aina suhtautuneet ristiriitaisesti sammakoihin, joten myös nimen alkuperässä oleva ristiriita vaurautta tuovan ihmekoneen ja haukkumasanan välillä on enemmän kuin mielenkiintoinen."


todellakin, mikä noita se semmoinen loitsuja on, joka ei jotenkin sammakoiden kanssa ole sujut!

ehkä niiden salaperäinen kurnutus, kun uros kutsuu naarasta valitsemansa pesälammen luokse, niiden yöllinen liikkuminen ja ihon niljakkuus tähän vaikuttavat.

sen verran on kuulemma ison konnan kurnutuksessa voimaa, että se joissain maissa kuuluu lähes kahden kilometrin etäisyydelle.

sammakoita kun on koko maailma täynnä.



Englantilaiset ja saksalaiset haukkuvat toisinaan "sivistyneitä ranskalaisia" sammakoiksi.

johtuneeko siitä, että Ranskan kieli voi joskus olla melkoista kurnutusta, qui qui?

vai siitä, että sammakon koivet ovat ranskalaisten herkkusuiden arvostama ruokalaji.

en ole koskaan maistanut, oletko sinä?



èivät kaikki inhoa sammakoita, ne ovat itse asiassa oikein kivoja lemmikkejä.

jotkut järjestävät sammakoiden pituushyppykilpailuja, ja kyllä ne tosiaan osaavat loikata.


rupikonna on aika konnamaisen näköinen!

sammakkoeläimiä on Suomessa kolmea sorttia,

matosammakot - Apoda, eli ei jalkoja. ei ole hännän nypykkää, ei korvia, mutta ei jalkoja eikä käsiä eikä oikein mitään. niitä luultiin aikaisemmin pieniksi käärmeiksi.

pyrstösammakot eli salamanterit (mikähän tuokin sana on sala-manteri, salaman-teri) vai olisiko lainasana salamander sanasta?

sammakko ja konna - An'ura eli kreikaksi "ei häntää" ei pyrstöä - kuten tuo lastenlaulukin sanoo




Raamatussa sammakoilla on aika huono maine.

Egyptin faarao ei tahdo antaa Moosekselle ja kansalle lupaa lähteä

Ja Herra sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo Herra: päästä minun kansani palvelemaan minua.

Vaan jos et sinä tahdo päästää; katso, niin minä rankaisen kaikki sinun maas ääret sammakoilla.

Niin että virran pitää kuohuman sammakoista, ja ne pitää astuman ylös, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pätsiis, sinun taikina-astioihis;

Ja sinun päälles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais päälle, pitää sammakot hyppelemän.

Ja Herra sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauvoinensa virtain, jokein ja järvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.

Ja Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltä ylös, ja peittivät koko Egyptin maan.

Tekivät myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse.


Sammakoita Shanghain kadulla

Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat Herraa, että hän ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle.

Moses sanoi: pidä sinä se kunnia, (ettäs määräät) koska minun pitää rukoileman edestäs, ja palveliais ja kansas edestä, että sammakot pitäis hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jäämän.

Hän sanoi: huomenna. Hän vastasi: olkoon sanas jälkeen, ettäs tietäisit, ettei yksikään ole niinkuin Herra, meidän Jumalamme.

Silloin sammakot pitää otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jäämän.

Niin Moses ja Aaron läksivät Pharaon tyköä: ja Moses huusi Herran tykö sammakkoin tähden, jotka hän Pharaon päälle pannut oli.

Ja Herra teki Moseksen sanan jälkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistä ja kedoilta.

Ja he heittivät ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitä.

Kun Pharao näki levon saaneensa, paadutti hän sydämensä, ja ei kuullut heitä: niinkuin Herra sanonut oli.


2 Moos 8:1-15 Biblia 1776



G.F. Händelin oratorio Israel Egyptissä on juhlavuoden ohjelmassa ja sen löytää musiikkikauppojen hyllyltä.

eräs sen monista eloisista kohdista on tuo jakso, jossa kuorolaiset laulavat sammakoista - siinä alkaa väkisin hypellä ja loikkia niiden kanssa!

(kohtaus on hauska, sen sijaan faaraon ja hänen sotajoukkojensa syöksy Kaislamereen on todella dramaattisen hurja)



Ja minä näin lohikärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän prophetan suusta lähtevän kolme rietasta henkeä, sammakkoin muotoista;

Sillä he ovat perkeleiden henget, jotka ihmeitä tekevät ja menevät maan ja koko maanpiirin kuningasten tykö, kokoomaan heitä sotaan suurena kaikkivaltiaan Jumalan päivänä.

Katso, minä tulen niinkuin varas: autuas on se, joka valvoo ja kätkee vaatteensa, ettei hän alasti kävisi, ettei hänen häpiäänsä nähtäisi.


Ilmestyskirja 16:13-15 Biblia 1776


Siellä, Harmagedonin jo häämöttäessä,Egypin faaraon vitsaus tulee mieleen näistä sammakon näköisistä hengistä, jotka lähtevät maailmaa kiertämään.

Psalmin kirjoittaja miettii Jumalan suuruutta

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.


Psalttari 78:36-53 Biblia 1776


palstan otsake voi herättää kummastusta

Jumalan suuruus - sammakko

mutta tämä oli jostain syystä yksi niistä monista vitsauksista, jolla Israelin Jumala painosti Egyptin faaraota antamaan kansansa lähteä juhlimaan korpeen.

Hän käyttää erikoisia luonnonilmiöitä, joita Egyptissä yhä tunnetaan.

Rakeet - Kairossa sataa joskus niin suuria rakeita, että osuessaan aasin korvan taakse ne tappavat sen ja pistävät autot lommolle.

Heinäsirkat - suurten heinäsirkkalaumojen aiheuttamat tuhot ovat aika totaalisia, kun tuhannet ja tuhannet pilvenä lentävät otukset vahvoilla leuoillaan syövät kaiken vihreän

mutta sammakot?

miksi Jumala osoitti voimansa juuri sammakoilla, ja tässä faarao ensimmäisen kerran osoitti heikkouden merkkejä, pyytäen että ne otettaisiin pois.

ja sitten taas perui lupauksensa Moosekselle..


TOIVO

Olipa kerran kaksi sammakkoa, jotka löysivät tuvan nurkasta korkean kirnun. Aikansa kirnua kierrettyään sammakot totesivat sen olevan puolillaan ihanaa kermaa. Eipä aikaakaan, kun sammakot olivat jo kirnun reunalla. Kerman houkutus oli vastustamaton ja niin sammakot hyppäsivät kirnuun. Kirnussa sammakot ymmärsivät, ettei enää ollut mahdollisuuksia päästä sieltä pois. Ihan kerman alla, mutta epätoivo mielessä sammakot pohtivat mitä tehdä. Toinen sammakoista ajatteli: koska poispääsyä ei ole, on otettava kaikki irti viimeiseen pisaraan asti. Ja niin se alkoi juoda ja juoda, ihanaa maistuvaa kermaa. Aikansa juotuaan sammakko ei enää jaksanut pysyä pinnalla. Toinen sammakoista ajatteli: niin kauan kun on elämää, on toivoa. Niin se alkoi polkea ja potkia, polkea ja potkia. Voimien jo alkaessa ehtyä sammakko huomasi yhtäkkiä seisovansa voivuoren päällä!
Sammakon epätoivoinen yritys palkittiin. Silloinkin, kun kaikki edessä olevat vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, kannattaa yrittää. Niin kauan kun ihmisessä on elämänliekki, niin kauan on toivoa. Ihmisen elämän etuoikeus on tuntea toivoa toivottomuudessa. Juuri tätä samaa korosti uskonpuhdistaja Martti Luther todetessaan: _Vaikka tietäisin, että huomenna kuolisin, haluaisin tänään istuttaa omenapuun_.

Seppo Nyyssönen



kuuluisa on satu sammakosta, joka pyytää prinsessaa suutelemaan itseään. varmaan sadunkertojan tarkoituksena on kertoa jostain tosi iljettävästä tilanteesta.

prinsessa kuitenkin ajattelee, "rohkea rotan syö" ja tekee työtä käskettyä ja poks - sammakosta tulee upea sadun prinssi, jonka paha noita oli taikonut konnaksi.




Sammakko

Syvällisin jengissä,
sammakko,
on hengissä ja voi hyvin
järven pohjimmaisena,
näkinkengän vuokralaisena.

Sen elämä on iisiä.
Se laatii rokkibiisiä,
jonka levylle voi kurnuttaa,
keväällä
kun rintaa jurnuttaa.

Pahin riesa sammakon mielestä
on keväällä satakielestä:
silloin vaikka millä hinnalla
on sammakon oltava pinnalla.

Kaivautuen lietteeseen
sammakko turvautuu mietteeseen:
- Satakielen laulu ei kuulosta hyvältä.
Se ei lähde tarpeeksi syvältä.

(Jukka Itkonen: Raparperitie)


tuohon Jukka Itkosen neronleimaukseen en pysty palstaa jatkamaan ennenkuin vähän rauhotun..

kiitetään Jumalaa myös sammakoista, jotka elämäämme rikastuttavat!

ja varotaan noita sammakkohenkiä, jotka ovat jo liikkeellä!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Jumalan Poika koulussa

Jeesuksen ahdistus Getsemanessa. El Greco 1590

Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
9. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,

Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen


Heprealaiskirje 5:5-10 Biblia 1776


Pyhä Raamattu ei kerro Ollin oppivuosista. Jeesuksen lapsuus, teini-ikä ja nuori aikuisuus jäävät Luukkaan evankeliumin sanojen varaan:

"Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä." Luukas 2:52

Mutta kyllä Jumalan Poika kävi kouluja.

Meillä on helposti kovin kiiltokuvamainen näkemys Jeesus Nasaretilaisesta.

Ajattelemme että koska Hän on Jumalan Poika niin Hän on täydellinen, kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kuten Jumala.

Mutta silloin Hän ei olisi oikea ihminen vaan jonkinlainen maanpäällä kulkeva Jumala.




Kun tarkemmin katsomme, Jeesus kävi kovia Jumalan kouluja, eikä Hän suinkaan alusta asti tiennyt kuka Hän todella on.

Johannes kirjoittaa vaiheesta, kun rautalanka alkoi olla Jeesuksellea väännettynä että mikä tämä juttu oikein on:


Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.

Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)

Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.

Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.

Johannes 13:1-5 Biblia 1776


Eikö olekin hämmästyttävän upea kohta Johanneksen evankeliumissa!


"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.

Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli."

olisi varmaan yksi ja toinen meistä tuossa hieman toisin käyttäytynyt.

"Hei, minä olen tajunnut että olen kuningasten Kuningas ja menen kohta Jumalan luokse valtaistuimelleni, jonka Isä minulle antaa.

Katsos, Pietari, sandaalit ovat vähän kurassa - kiitos että peset ne. Johannes, voisitko tuoda mulle lisää sapuskaa. Andreas, kipaisepas torilta vielä salaattia ja tuoretta leipää, tämä on jo vähän kuiva. Martta, mistä löysit tämän surkean viinin, käyppäs noutamassa vähän parempaa tavaraa joka sopii Kuninkaalle"



Kyllä me ihmiset osaamme vaatia arvonantoa ja kulkea pyhän uskomme antamalla oikeudella pää pystyssä ja otsa jalosti kurtulla syntisen maailman keskellä!

tulee mieleeni arkkipiispa Vikströmin käynti Israelissa. Olimme Golanilla YK joukkojen saunassa, ja siinä apurina kun olin niin tarjouduin että voisin herra arkkipiispan selän pestä.

hän antoi siihen luvan - ja vaati sitten pestä minun selkäni.

unohtumaton saunakierros!


"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä."

Uusi testamentti kertoo kuitenkin, että Jeesus oli vanhemmilleen alamainen, ei mikään tuittupää lapsi, ja että Hän oli sydämeltään nöyrä.

Ollin oppivuodet eivät oikeastaan keskittyneet Jeesuksen sisäiseen nöyryyttämiseen - Johannes vain sanoo, että kun koko juttu oli Hänelle valjennut ja taivaallinen kirkkaus Hänen silmiensä edessä, Hän oli edelleen nöyrä ja tahtoi näyttää, kuinka Hänen omiensa tulee palvella toinen toistaan.

suorastaan kilpailla toinen toisemme kunnioittamisessa.


Heprealaiskirje todistaa samaa Jeesuksen nöyryydestä

"Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin."

noin vapaasti sanoen

Jeesus ei ollut kuninkaan poika, prinssi, joka nalkuttaa isälleen "hei, missäs ne mun läänitykset on, pistähän ukkeli jo eläkkeelle että saan prinsessan ja valtakunnan"

Jeesus ei vaatinut itselleen Israelin korkeimman uskonnollisen viranomaisen asemaa. Näin heprealaiskirje sen sanoo: "Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva"


Raamatun Jeesus ei todellakaan ole mikään kiiltokuva, muuttumaton ikoni, Jumalan kuva, joka ei itse asiassa ole oikea ihminen.

Saatamme kyllä sanoa "Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin"

Mutta olisi ehkä hyvä joskus ihan pysähtyä noihin kahteen sanaan "kaikessa kiusattu"

miksi?

vastaus tulee heti mieleemme "että Hän voisi kiusattuja auttaa"

näemme tästä että Jeesus tuli ihmiseksi, asettui meidän paiakllemme ja otti samat ongelmat ja sairaudet ja kiusaukset ja vastoinkäymiset ja luonnonkatastrofit ja onnettomuudet ja ihmisten kiusan ja kateuden ja uskonnollisen halveksunnan ja ylpeyden .... mitä mekin koemme.

Jokaisen edellä olevan asian kohdalle voisimme laittaa jonkin kertomuksen evankeliumeista, joissa tuo näkyy todellisuudessa.

Ei meidän tehtävämme ole olla Mestaria parempia.

Myös meidän tehtävämme on - Hänen kanssaan - astua alas maan alimpiin paikkoihin, vankiloihin, sairaaloihin, orpokoteihin, lesken köyhään kotiin, mielisairaiden ja riivattujen ja alkoholistien ja narkkareiden ja prostituoitujen ja murhamiesten ja ryövärien maailmaan. Ihmisten todellisuuteen.


Sanoisin näin

ihminen, jolla on sydämessään kiiltokuvamainen kuva Jeesuksesta edustaa kiiltokuvamaista uskoa.

siistiä, kaunista katseltavaa - ja ah, niin kaukana pahasta maailmasta.

ihminen, jonka sydämessä Herra Jeesus Kristus itse asuu lukee nämä heprealaiskirjeen sanat hyvin vakavasti



"Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut."

Hep 5:7-8 Biblia 1776


Ollin oppivuodet keskittyivät yhteen asiaan - kuuliaisuuteen.

Kiiltokuvakristityltä nuo sanat menevät itsestään selvinä kuin vesi sorsan selästä. Tottahan tässä ollaan kuulaisiai, on huivikin seuroissa ja ei meillä televisiotakaan ole ja kahvit ja pullat vuorollamme tarjoamme.

Jumalan lapsi sen sijaan menee hyvin vakavaksi. Jos kuuliaisuuden oppiminen on noin vaikeaa, ja vasta sen jälkeen Heprealaiskirje sanoo Hänen saavuttaneen täydellisyyden, kuinka ihmeessä minä voisin olla kuuliainen pyhän Jumalan tahdolle?

Ja Sana vastaa hellästi

et sinä voi

vaikka mitä tekisit, kuinka tuskan huudoin rukoilisit Jumalaa, sinä et pysty olemaan kuuliainen Hänen tahdolleen.

"Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen"

Heb 5:9 Biblia 1776


Jumalan lapsi on kuuliainen Jeesukselle.

mitä se merkitsee

"kuuliainen" tulee sanasta "kuulla"

Hän kuulee Hyvän Paimenen äänen ja seuraa Häntä.

"Puhu Herra, palvelijasi kuulee"

varoitan vain - ja tämän voivat monet nettiruukkulaiset todistaa - sinä et tule aina lainkaan pitämään siitä, mitä kuulet.

paljon mukavampi olisi olla tottelematon

tai pitää sopiva etäisyys Jeesukseen, kiiltokuvaan.

Elävä kristitty ei nuku, hän on herännyt, valveilla ja hän kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä.

joka päivä. nytkin.


ja kun kompuroimme ja eksymme omille teillemme ja rikomme Jeesuksen ohjeita ja neuvoja

ei Hän syytä.

Isä Jumala lukee Jumalan Pojan kuuliaisuuden meidän kuuliaisuudeksemme.

Kun olemme Jeesuksessa, me Hänessä täytämme Isän tahtoa, Kristuksen ruumiina tässä maailmassa.

ethän jää tästä huikeasta elämän seikkailusta pois!


Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.

En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.

Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.

Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.

Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.

Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.

Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.


Virsi 299
Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901.
Virsikirjaan 1938.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Jeesus koulussa

Jeesus veljensä kanssa Marian sylissä. Savesta tehty lintu. 1400-luvulta.

Uusi Testamentti kertoo varsin niukasti Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta.

Jo varhain kristityt alkoivat kysellä, millainen lapsi hän mahtoi olla, missä je kenen kanssa hän leikki Nasaretissa. Oliko hän etevä oppilas koulussa?

Beetlehemin syntymästä ja juutalaisen pojan ympärileikkauksesta ja temppelin uhrista kertovien ihmeellisten evankeliumitekstien jälkeen hypätään jo seuraavaan elämänvaiheeseen juutalaisen pojan elämässä, kun hän on 12 vuotias ja tulee "lain ikään"

tässä vaiheessa pidetään oikein juhlat, Bar Mitzva arameaksi, ja alkaa pojan opetus Mooseksen lain tuntemiseen.

Luukas kertoo, miten 12 vuotias Jeesus matkusti Joosefin ja Marian kanssa Jerusalemiin. Siellä tämä juuri "lain ikään" tullut lapsi istui suurten oppineiden seurassa, jotka antoivat hänen kysellä ja keskustella nuoresta iästä huolimatta.

Sen verran taisi olla kiinnostavaa keskustelu Toorasta, että poika unohti kotiväkensä. Vasta paluumatkan jo alettua vanhemmat huomasivat, ettei vesseliä näkynyt missään.

Ei muuta kuin kärrit ympäri ja takaisin pääkaupunkiin!


Ja hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.

Ja kuin hän kahdentoistakymmenen ajastajan vanha oli, menivät he Jerusalemiin juhlapäivän tavan jälkeen.

Ja kuin ne päivät olivat kuluneet, siinä kuin he palasivat, jäi poikainen Jesus Jerusalemiin: jota ei Joseph ja hänen äitinsä huomanneet,

Vaan luulivat hänen olevan seurassa. Ja he kävivät yhden päivän matkan, ja etsivät häntä lankoin ja tuttavien seassa.

Ja kuin ei he häntä löytäneet, palasivat he Jerusalemiin, etsien häntä.



Ja tapahtui kolmen päivän perästä, että he löysivät hänen templissä istuvan opettajain keskellä, kuultelevan heitä ja kysyvän heiltä.

Ja kaikki, jotka hänen kuulivat, hämmästyivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.

Ja kuin he hänen näkivät, niin he hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: Poikani, miksis meille näin teit? katso, sinun isäs ja minä olemme murehtien etsineet sinua.

Ja hän sanoi heille: mitäs te minua etsitte? ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat?

Ja ei he ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille sanoi.

Ja hän meni alas heidän kanssansa ja tuli Natsaretiin, ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämät sanat sydämeensä.

Ja Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.


Luukas 2:41-52 Biblia 1776


Markus ja Johannes eivät kerro Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta mitään.

Matteuksella on tämä lyhyt ja mieliinpainuva kertomus pyhän perheen vaiheista:

Mutta kuin Herodes oli kuollut, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa Egyptissä ja sanoi:
20. Nouse ja ota lapsi äitinensä, ja mene Israelin maalle; sillä ne ovat kuolleet, jotka lapsen henkeä väijyivät.
21. Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä, ja meni Israelin maalle.
22. Mutta kuin hän kuuli, että Arkelaus oli kuningas Juudeassa, isänsä Herodeksen siassa, pelkäsi hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalta käskyn unessa, ja poikkesi Galilean ääriin,
23. Ja tuli ja asui kaupungissa, joka kutsutaan Natsaret, että täytettäisiin mitä prophetain kautta sanottu oli: hän pitää Natsarealaiseksi kutsuttaman.

Matteus 2:19-23


Matteus siis kertoo että Jeesus vauva matkusti Beetlehemistä Egyptiin ja sieltä takaisin pienen perheensä kanssa takaisin Israeliin asettuen Galilean Nasaretiin.

Luukas kertoo, että 12 vuotias Jeesus sai ensimmäistä kertaa käydä Jerusalemissa ja viihtyi temppelissä erinomaisesti.

Luukas sanoo hyvin kauniisti, että hän oli vanhemmilleen alamainen ja että Ja Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä".


Tässä on se hieno ja vakava sana, että lapsi kasvaa Jumalan ja ihmisten edessä.

Taivaan Isä on kiinnostunut ihmislapsista.



Muuta evankeliumit eivät kerro ja tässä kohtaa kaikki neljä siirtyvät jo aikuiseksi kasvaneen Jeesuksen "virkavuosien" kuvaamiseen, aloittaen Johannes Kastajasta ja Jeesuksen kasteesta Jordan virrassa.

On arveltu että Hän olisi ollut noin kolmikymppinen kun ollaan jo uuden keisarin alamaisia Luukkaan mukaan - keisari Augustus verollepanoineen oli jo historiaa.



"Mutta viidennellätoistakymmenellä keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja hänen veljensä Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa, ja Lysanias oli tetrarka Abilenessä,

Kuin Hannas ja Kaiphas ylimmäiset papit olivat: silloin tapahtui Jumalan sana Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa,

Ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi,"

Luukas 3:1-3


Mitä ihmettä tapahtui noiden kolmenkymmenen vuoden aikana?

Millainen lapsi Jeesus oli ja keiden kanssa hän leikki?

Menikö Jeesus kouluun ollenkaan, millaisia opettajia hänellä oli?

Entä nuoreksi aikuiseksi vartuttuaan, mitä mahtoi Jeesus tehdä siellä Nasaretin kaupungissa?


Varhainen kristillinen kirkko alkoi kysellä näitä asioita, ja kyllähän niihin vastauksiakin sitten keksittiin.

Nämä ovat meille tuttuja Uuden testamentin ulkopuolelle jääneistä kirjoituksista, joita on löydetty varsinkin Egyptin kuivasta hiekasta mutta osa tunnetaan myös erikielisinä käännöksinä ja myöhempinä versioina.

Koetan tässä hieman kertoa Ollin oppivuosista näiden lähteiden mukaan.

Kertomukset ovat hauskoja tuntea koska ne kuvaavat Jeesuksen jälkeisen ajan ihmisten kokemuksia lasten leikeistä ja koulusta sekä heidän ajatuksiaan siitä, millainen Jeesus mahtoi koulupoikana olla.

Samalla ymmärrämme hyvin, miksi kristillinen kirkko jätti ne Uuden testamentin ulkopuolelle.


Tuomaan lapsuusevankeliumi

Ensimmäiset kolme lukua ovat ainoastaan latinankielisessä käsikirjoituksessa. Muuten teksti on suomennettu ’Greek text A’ –kirjoituksen englanninkielisestä käännöksestä (M.R.James, ’The Apocryphal New Testament’, Oxford: Clarendon Press, 1924).

Israelilaisen filosofi Tuomaan kertomuksia Herran lapsuuden teoista.

Suomentanut Tuomas Levänen, joulukuussa 2000.


Luku 1.

Kun oli levottomuutta sen tähden, että Herodes etsi Herraamme Jeesusta Kristusta että hän tappaisi hänet, enkeli sanoi Joosefille: Ota Maria ja hänen lapsensa ja pakene Egyptiin niitä, jotka etsivät häntä tappaakseen. Jeesus oli kaksi vuotta vanha kun hän meni Egyptiin. Ja kun hän kulki kylvetyn pellon poikki, hän ojensi kätensä ja otti tähkiä ja laittoi ne tulen ylle ja jauhoi ne ja alkoi syödä. Ja hän antoi tuolle pellolle sellaisen suosion, että vuosi vuodelta se tuotti omistajalleen niin monta annosta vehnää, kuin hän oli siitä ottanut. Kun he nyt olivat saapuneet Egyptiin, he asuivat vuokralla erään lesken luona, ja olivat samassa paikassa yhden vuoden. Ja Jeesus tuli kolmevuotiaaksi. Ja nähdessään poikien leikkivän, hän alkoi leikkiä heidän kanssaan. Ja hän otti kuivatun kalan ja laittoi sen kulhoon ja komensi sitä liikkumaan edestakaisin. Ja jälleen hän sanoi kalalle: Heitä suolasi pois, mitä sinussa on, ja mene veteen. Ja se tapahtui. Mutta kun naapurit näkivät mitä oli tapahtunut, he kertoivat sen leskinaiselle, jonka talossa hänen äitinsä Maria oli. Ja kun hän kuuli sen hän ajoi heidät ulos talostaan.



Luku 2.

Ja kun Jeesus käveli äitinsä Marian kanssa kaupungin torin läpi, hän näki opettajan opettavan oppilaitaan. Ja katso, kaksitoista varpusta, jotka riitelivät keskenään, putosivat seinältä opettajan syliin. Ja kun Jeesus näki sen, hän nauroi ja seisoi paikallaan. Kun tuo opettaja näki hänen nauravan, hän sanoi oppilailleen suuressa vihassa: Menkää, tuokaa hänet tänne luokseni. Ja kun he olivat tuoneet hänet, opettaja otti hänen korvastaan kiinni ja sanoi: Mitä sinä näit, että sinä nauroit? Ja hän sanoi hänelle: Opettaja, katso, minun käteni on täynnä viljaa, jota ne kantavat pois vaarassa: siksi ne taistelivat keskenään, että saisivat osansa viljasta. Eikä Jeesus lähtenyt paikalta, ennen kuin se oli loppu. Ja tästä syystä opettaja käski heittämään hänet ulos kaupungista äitinsä kanssa.


Luku 3.

Ja katso, Herran enkeli tuli Marian luokse ja sanoi hänelle: Ota lapsi ja palaa juutalaisten maahan: sillä ne ovat kuolleet, jotka etsivät häntä. Niin Maria nousi Jeesuksen kanssa, ja he menivät Nasaretin kaupunkiin, joka oli hänen isänsä perintöosa. Mutta kun Joosef lähti Egyptistä Herodeksen kuoleman jälkeen, hän vei Jeesuksen erämaahan kunnes ne olivat vaienneet Jerusalemista, jotka etsivät lapsen elämää. Ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli antanut hänelle ymmärryksen, ja koska hän oli löytänyt ilon Herran Jumalan edessä. Aamen.


Tästä alkaa kreikkalainen teksti.

Luku 1.

Minä, Tuomas Israelilainen kerron teille, ja kaikille velijlle jotka olette pakanoita, tehdäkseni teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuuden teot, sen mitä hän teki kun hän oli syntynyt maahamme: ja sen alku on tämä:



Luku 2.

Kun tämä pieni Jeesus-lapsi oli viisivuotias, hän leikki paikassa, jossa kahlataan puron poikki: ja hän kokosi yhteen altaiksi vedet, jotka siellä virtasivat, ja kirkasti ne ja komensi niitä sanallaan. Ja tehtyään pehmeää savea, hän muotoili siitä 12 varpusta. Ja se päivä, jolloin hän teki nämä teot, oli sapatti. Ja myös monia muita lapsia leikki hänen kanssaan. Ja eräs juutalainen näki mitä Jeesus teki, leikki sapatinpäivänä, hän lähti heti ja kertoi hänen isälleen Joosefille: Katso, lapsesi on purolla ja on ottanut savea ja muotoillut 12 pientä lintua, ja on saastuttanut sapatin. Ja Joosef tuli paikalle ja näki: ja huusi hänelle sanoen: Miksi teet tällaista sapattina, mitä ei ole laillista tehdä? Mutta Jeesus taputti käsiään yhteen ja huusi varpusille ja sanoi niille: Menkää! Ja varpuset lähtivät lentoon ja menivät viserrellen pois. Ja kun juutalaiset näkivät sen, he hämmästyivät ja poistuivat ja kertoivat johtajilleen mitä he olivat nähneet Jeesuksen tekevän.



Luku 3,

Mutta kirjanoppinut Hannaan poika seisoi siellä Joosefin kanssa; ja hän otti pajunoksan ja hajotti vedet, jotka Jeesus oli koonnut yhteen. Ja kun Jeesus näki mitä oli tapahtunut, hän suuttui ja sanoi hänelle: Oi paha, jumalaton ja typerä, mitä pahaa altaat ja vedet tekivät sinulle? Katso, nyt myös sinä kuihdut kuin puu, etkä kanna lehtiä, juuria etkä hedelmää. Ja heti tuo poika kuihtui kokonaan, mutta Jeesus lähti ja meni Joosefin taloon. Mutta sen, joka oli kuihtunut, vanhemmat ottivat hänet, valittaen hänen nuoruuttaan, ja toivat hänet Joosefille ja syyttivät häntä ’sillä sinulla on sellainen lapsi joka tekee sellaisia tekoja.’



Luku 4.

Sen jälkeen hän meni jälleen kylän läpi, ja lapsi juoksi ja törmäsi hänen olkapäähänsä. Ja Jeesus vihastui ja sanoi hänelle: Sinä et tule pääsemään perille (sinne mihin olit menossa). Ja välittömästi hän kaatui maahan ka kuoli. Mutta jotkut, jotka näkivät mitä tapahtui, sanoivat: Mitä varten tämä lapsi on syntynyt, sillä jokainen hänen sanansa on tehty teko? Ja sen vanhemmat, joka oli kuollut, tulivat Joosefin luokse ja syyttivät häntä sanoen: Sinulla on sellainen lapsi, ettet voi enää kulkea kanssamme kylässä: tai opeta häntä siunaamaan eikä kiroamaan: sillä hän tappaa lapsiamme.


Luku 5.

Ja Joosef kutsui nuoren lapsen erilleen ja varoitti häntä sanoen: Miksi teet sellaisia asioita, että nämä kärsivät ja vihaavat meitä ja vainoavat meitä? Mutta Jeesus sanoi: Minä tiedän etteivät nämä sanasi ole sinun: kuitenkin sinun vuoksesi pidän rauhani: mutta he saavat kantaa rangaistuksensa. Ja samalla ne, jotka häntä syyttivät, tulivat sokeiksi. Ja ne jotka näkivät sen, olivat kauhuissaan ja hämmentyneitä, ja sanoivat hänestä, että jokainen sana, jonka hän puhui, olipa se hyvä tai paha, oli teko, ja tuli ihmeeksi. Ja kun Jeesus oli tehnyt tämän, Joosef otti häntä korvasta ja käänsi sen kipeäksi. Ja nuori lapsi vihastui ja sanoi hänelle: Et ole tehnyt todellakaan viisaasti: etkö tiedä että minä olen sinun? Älä kiusaa minua.


Luku 6.

Nyt opettaja nimeltään Sakkeus {Zacchaeus}seisoi siellä ja hän kuuli Jeesuksen puhuvan nämä asiat isälleen ja hän ihmetteli suuresti että niin nuori lapsi puhui tällaisia asioita. Muutaman päivän kuluttua hän tuli Joosefin luokse ja sanoi hänelle: Sinulla on viisas lapsi, ja hänellä on ymmärrys. Tule, johdata hänet luokseni että hän voisi oppia kirjoituksia. Ja minä opetan hänelle kirjoituksilla kaiken tiedon ja sen, että hän tervehtii kaikkia vanhimpia ja kunnioittaa heitä isoisinä ja isinä, ja rakastaa heitä kaikki vuotensa. Ja hän opetti hänelle kaikki kirjaimet alfasta omegaan selkeästi, kysellen paljon. Mutta Jeesus katsoi opettaja Sakkeukseen ja sanoi hänelle: Sinä joka et tiedä alfan luontoa, kuinka voit opettaa toisille beetaa? Sitten hän alkoi hämmentää opettajaa ensimmäisellä kirjaimella, eikä hän voinut vastata. Ja monien nuorten lasten kuullen nuori lapsi sanoi Sakkeukselle: Kuule, oi opettaja, ensimmäisen kirjaimen säännöt ja kiinnitä huomiosi siihen, [tämä on kreikankielisessä tekstissä niin epäselvää etten tiedä kuinka se käännetään]: sinulla on alfan säännöt.


Luku 7.

Nyt kun opettaja Sakkeus kuuli niin paljon vertauskuvia ensimmäisestä kirjaimesta nuoren lapsen puhumana, hän hämmentyi hänen vastauksensa ja tietonsa suuruudesta, ja sanoi niille, jotka olivat siellä: Voi minua, olen murheellinen, olen hämmästynyt: olen tuonut itseni häpeään tuomalla luokseni tämän nuoren lapsen. Viekää hänet pois, siksi pyydän sinua, veljeni Joosef: en voi sietää häntä enkä saa sanoista selvää. Tämä lapsi ei ole syntynyt maasta: tämä on se joka voi kesyttää jopa tulen: tämä on kuin se, joka on tullut ennen maailman tekemistä. Mikä vatsa kantoi tämän, mikä kohtu ravitsi sen? Minä en tiedä.


Voi minua, oi ystäväni, hän sai minut järjiltään, en voi seurata hänen ymmärrystään. Olen pettänyt itseäni, olen murheellinen mies: janosin itselleni opetuslasta ja sain mestarin. Minä luulen, oi ystäväni, häpeäni yllä, että ollessani vanha minut on voittanut nuori lapsi; ja minä olen jopa valmis kärsimään ja kuolemaan pojan tähden, vaikka en juuri nyt voi katsoa häntä kasvoihin. Ja kun ihmiset sanovat, että minut on voittanut pikkulapsi, mitä minun tulisi sanoa? Ja mitä voin sanoa ensimmäisen kirjaimen asioista, jotka hän puhui minulle? Minä en tiedä, oi ystäväni, sen alkua enkä loppua. Siksi anon sinua, veljeni Joosef, vie hänet pois taloosi: sillä hän on suuri, kutsunko häntä jumalaksi vai enkeliksi, en tiedä.



Luku 8.

Ja kun juutalaiset olivat kokoontuneet Sakkeuksen luokse, nuori lapsi nauroi suuresti ja sanoi: Antakaa nyt niiden, jotka olivat hedelmättömiä, kantaa hedelmää ja antakaa heidän nähdä sydämiensä sokeus. Minä olen tullut ylhäältä, että kiroaisin heidät, ja kutsun heidät asioihin, jotka ovat yläpuolella, kuten on käskenyt se, joka on lähettänyt minut teidän tähtenne. Ja kun lapsi lopetti puhumisen, heti he kaikki tulivat hänen kirouksensa alaisiksi. Eikä sen jälkeen kukaan uskaltanut suututtaa häntä, ettei hän kiroaisi ja aiheuttaisi ruumiinvammaa.


Luku 9.

Eräänä päivänä Jeesus leikki erään talon ylemmässä kerroksessa, ja yksi lapsista, joka leikki hänen kanssaan, putosi alas ja kuoli. Ja kun muut lapset näkivät sen, he pakenivat, ja Jeesus jäi yksin. Ja kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, että hän oli heittänyt hänet alas. Silloin Jeesus laskeutui alas ja seisoi lapsen ruumiin vieressä ja huusi kovaa sanoen: Zeno (sillä se oli hänen nimensä), nouse ja kerro minulle, heitinkö minä sinut alas? Ja heti hän nousi ja sanoi: Ei, Herra, sinä et heittänyt minua alas, vaan nostit ylös. Ja kun he näkivät sen, he hämmästyivät: ja lapsen vanhemmat kunnioittivat Jumalaa merkistä, joka oli tullut, ja palvoivat Jeesusta.


Luku 10.

Muutaman päivän kuluttua nuori mies oli pilkkomassa puita naapurustossa, ja kirves putosi ja leikkasi kahtia hänen jalkansa, ja hän oli kuolemassa verenhukkaan. Ja kun paikalla oli kova meteli ja väkijoukko, myös nuori Jeesus-lapsi juoksi paikalle, ja väkisin tunkeutui väkijoukon läpi, ja otti kiinni jalasta johon oli lyöty ja se parani heti. Ja hän sanoi nuorelle miehelle: Nouse nyt ja pilko puu ja muista minua. Mutta kun väkijoukko näki mitä oli tapahtunut, he palvoivat lasta sanoen: Todellakin Jumalan henki on tässä nuoressa lapsessa.


Luku 11.

Kun hän oli kuusi vuotta vanha, hänen äitinsä lähetti hänet hakemaan vettä ja kantamaan sen taloon, ja antoi hänelle ruukun: mutta tungoksessa hän painoi sitä toista vastaan ja ruukku särkyi. Mutta Jeesus levitti vaatteen joka oli hänen yllään ja täytti sen vedellä ja vei sen äidilleen. Ja kun hänen äitinsä näki mitä oli tapahtunut hän suuteli häntä; ja hän piti sisällään kaikki salaisuudet mitä hän näki hänen tekevän.


Luku 12.

Jälleen, kylvämisen aikaan, nuori lapsi meni isänsä mukaan kylvämään vehnää maalleen: ja kun hänen isänsä kylvi, myös nuori Jeesus-lapsi kylvi yhden vehnäntähkän. Ja hän niitti sen ja pui sen ja teki siitä sata annosta: ja hän kutsui kylän kaikki köyhät puimalaan ja antoi heille vehnää. Ja Joosef otti vehnän tähteet. Ja hän oli kahdeksan vuotta vanha kun hän teki tämän.


Luku 13.

Hänen isänsä oli rakennusmies ja teki siihen aikaan auroja ja ikeitä. Ja rikas mies pyysi häntä tekemään hänelle vuoteen. Ja kun yksi puu, mitä kutsutaan kantavaksi, oli liian lyhyt eikä Joosef tiennyt mitä tehdä, nuori Jeesus-lapsi sanoi isälleen Joosefille: Laita maahan kaksi palaa puuta ja seiso toisessa päässä. Ja Joosef teki kuten lapsi sanoi hänelle. Ja Jeesus seisoi toisessa päässä ja otti lyhyemmän puun ja venytti siitä yhtä pitkän kuin toinenkin. Ja hänen isänsä näki sen ja ihmetteli: ja hän halasi nuorta lasta ja suuteli häntä sanoen: minä olen onnellinen kun Jumala on antanut minulle tämän lapsen.


Luku 14.

Mutta kun Joosef näki lapsen ymmärryksen ja iän, joka oli tulossa täyteen, hän ajatteli uudelleen että lapsen täytyy oppia kirjoitukset; ja hän otti hänet ja vei toiselle opettajalle. Ja opettaja sanoi Joosefille: Ensin minä opetan hänelle kreikan ja sitten heprean. Sillä opettaja tiesi lapsen taidot ja pelkäsi häntä: hän kirjoitti aakkosen ja Jeesus mietti sitä kauan eikä vastannut hänelle. Ja Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä itse asiassa olet opettaja ja tunnet hyvin kirjaimet, kerro minulle alfan voima ja minä kerron sinulle beetan voiman. Ja opettaja suuttui ja löi häntä päähän. Ja nuorta lasta sattui ja hän kirosi hänet, ja heti hän kaatui maahan kasvoilleen. Ja lapsi palasi Joosefin taloon: ja Joosef murehti ja käski hänen äitiään sanoen: Ei anneta hänen mennä ovesta, sillä kaikki kuolevat jotka suututtavat hänet.



Luku 15.

Ja jonkun ajan kuluttua toinen opettaja, joka oli Joosefin uskollinen ystävä, sanoi hänelle: Tuo lapsi luokseni kouluun, minä voin opettaa häntä. Ja Joosef sanoi: Jos sinulla ei ole pelkoa, veljeni, ota hänet mukaasi. Ja hän otti hänet mukaansa, pelossa ja hengen murheessa, mutta nuori lapsi seurasi häntä iloisena. Ja pelkäämättä hän meni kouluun ja löysi kirjan pöydältä ja hän otti sen, eikä lukenut kirjoituksia siitä, vaan avasi suunsa ja puhui Pyhällä Hengellä, ja opetti lakia niille, jotka olivat siellä. Ja suuri joukko kokoontui ja seisoi siellä kuunnellen, ja ihmetteli hänen opetuksensa kauneutta ja sanavalmiutta, ja sitä että lapsi käsittää sellaisia asioita. Mutta kun Joosef kuuli siitä, hän pelkäsi, ja juoksi kouluun ajatellen olisiko hänenkin opettajansa taidoton: mutta opettaja sanoi Joosefille: Tiedä, veljeni, että sain tämän lapsen opetuslapseksi, mutta hän on täynnä kunniaa ja viisautta; ja nyt pyydän sinua, veljeni, ota hänet taloosi.


Ja kun lapsi kuuli sen, hän hymyili hänelle ja sanoi: Koska sanoit noin hyvin ja olet syntynyt oikeaksi todistajaksi, sinun tähtesi myös se, jota on lyöty, parannetaan. Ja sillä hetkellä parani toinen opettaja. Ja Joosef otti lapsen ja lähti kotiinsa.


Luku 16.

Ja Joosef lähetti poikansa Jaakobin kantamaan polttoainetta taloonsa. Ja nuori Jeesus-lapsi seurasi häntä. Ja kun Jaakob keräsi risukimppuja, käärme puri häntä käteen. Ja kun hän oli murheellinen ja valmistautui menehtymään, Jeesus tuli lähelle ja puhalsi puremaan, ja heti kipu lakkasi ja käärme halkesi, ja he jatkoivat kokoamista.


Luku 17.

Ja näiden tapahtumien jälkeen, Joosefin naapurissa, pieni lapsi sairastui ja kuoli, ja hänen äitinsä itki katkerasti. Ja Jeesus kuuli, että siellä oli suuri valitus ja murhe ja hän juoksi nopeasti ja löysi lapsen kuolleena: ja hän kosketti hänen rintaansa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, älä kuole, vaan elä ja ole äitisi kanssa. Ja heti hän katsoi ylös ja nauroi. Ja hän sanoi äidille: Ota hänet ja anna hänelle maitoa, ja muista minua. Ja väkijoukko joka seisoi siellä, näki sen ja ihmetteli ja sanoi: Totuudella tämä lapsi on jumala tai Jumalan enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on täydellinen teko. Ja Jeesus lähti sieltä leikkimään muiden lasten kanssa.


Luku 18.

Ja jonkun ajan kuluttua rakennuksella oli työtä. Ja sinne tuli suuri meteli ja Jeesus nousi ja meni mukaan: ja hän näki miehen makaavan kuolleena, ja otti häntä kädestä kiinni ja sanoi: Mies, minä sanon sinulle, nouse ja tee työsi. Ja heti hän nousi ja palvoi häntä. Ja kun väkijoukko näki sen, he järkyttyivät ja sanoivat: Tämä nuori lapsi on taivaasta: sillä hän on pelastanut monia sieluja kuolemasta, ja hänellä on valta pelastaa kaikki.


Luku 19.

Ja kun hän oli 12 vuotta vanha, hänen vanhempansa menivät tavan mukaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille seuralaistensa kanssa: ja pääsiäisen jälkeen he palasivat taloonsa. Ja kun he palasivat, Jeesus-lapsi meni takaisin Jerusalemiin; mutta hänen vanhempansa olettivat, että hän on heidän matkassaan. Ja kun he olivat kulkeneet päivän matkan, he etsivät häntä, ja kun he eivät löytäneet, he tulivat murheellisiksi ja palasivat takaisin kaupunkiin etsien häntä. Ja kolmannen päivän jälkeen he löysivät hänet temppelistä istumassa lääkärien keskellä ja kuunnellen ja kysellen heiltä. Ja kaikki miehet kuuntelivat häntä ja ihmettelivät, kuinka niin nuori lapsi vaientaa vanhimmat ja kansan opettajat, selittäen lakia ja profeettojen vertauksia. Ja hänen äitinsä Maria tuli ja sanoi hänelle: Lapsi, miksi olet tehnyt tämän meille? Katso, me olemme huolissamme etsineet sinua. Ja Jeesus sanoi: Miksi te etsitte minua? Ettekö tiedä, että minun täytyy olla Isäni talossa? Mutta kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat: Oletko sinä tämän lapsen äiti? Ja hän sanoi: Olen.


Ja he sanoivat hänelle: Siunattu olet sinä naisten keskuudessa, koska Jumala on siunannut kohtusi hedelmän. Sillä tällaista kunniaa ja kirkkautta ja viisautta emme ole koskaan nähneet emmekä kuulleet. Ja Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli alamainen vanhemmilleen: mutta hänen äitinsä piti mielessä kaiken, mitä tapahtui. Ja Jeesus kasvoi viisaudessa ja suuruudessa ja kunniassa. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.

että melkoinen poitsu!


Tuomaan lapsuusevankeliumi on esimerkki kristillisestä kirjallisuudesta läheltä Uuden testamentin aikaa, jota ei otettu mukaan kaanoniin.

oikeastaan välittömästi vaistoamme yhä tänään, että tässä on jotain - aika paljonkin - mätää.

tämä on pikemmin kuin ihmisen kuvitelmaa siitä, millainen Jeesus mahtoi olla - tuon aukon paikkaamsta, jonka Uusi testamentti jättää Jeesuksen syntymän ja virkaan astujaisten väliin.


on mielenkiintoista, kuinka kirjoittaja katselee asioita nimenomaan Joosefin näkökulmasta.

Marialla ei ole muuta roolia kuin tuo jonka Luukas hänelle antaa.

Paljon päänvaivaa poika Joosefille aiheuttaa erityisen pynyytensä ja lahjakkuutensa takia.

Kirjoittaja kertoo, millaisten voimakkaiden sanojen lausuja Jeesus lapsi on ihan jo pikku ipananan. Mitä hän sanoo tulee todellisuudeksi.

Tätä teemaa hän käyttää elämän ja kuoleman esimerkeissä. Jeesus on niin pyhä, että pelkkä törmääminen häneen vahingossa antaa aiheen kuolemantuomioon.


Tämän tyypin mielikuvituksessa Jeesus on niin lahjakas oppilas, että opettaja joka tahtoo hänelle opettaa aakkoset suorastaan murtuu nyyhkytyksiin, miten hän ei tiedä mistään mitään.

tarkoitus on aloittaa kreikan aakkosista (tästä näemme että Tuomaan lapsuusevankeliumi ei ole juutalaisen kirjoittama eikä tule Pyhästä maasta) ja pelkästä alfasta Jeesus lapsi pistää semmoiset sepustukset, että opettaja ei saa beetasta suutaan auki.

murskaava tieto!


varsin kätevä apumies Joosefin puusepänverstaassa Marian poika myös oli.

Joosef oli vahingossa sahannut puun liian lyhyeksi. Paha moka ja arvokas puu joutuu hukkaan.

Ei hätää mitään!

Jeesus vetää Joosefin kanssa puut oikean pituisiksi ja vahinko on korjattu.

Muistan kuinka professori Heikki Räisänen aikoinaan kertoi, että Johanneksen evankeliumin tutkijat ovat esittäneet ajatuksen että Kaanaan häät, veden muuttaminen viiniksi, olisi samantapinen lapsuuslegenda, joka on jotain tietä ajautunut Johannekseen.

ehkä näin on. mitään tuollaista käsikirjoitusta vesi-viini ei ole kuitenkaan löydetty. ajattelen myös, että vesi-viini Kaanaa on aidosti juutalainen, nämä Tuomaan tarinat ovat olemukseltaan hellenistisiä jumal-ihmisen herättämän hämmästyksen, pelon ja kunnioituksen kuvauksia.

Savi varpunen. Satu Jaaramaa.

kaikkien noiden leikkikaverien tappamisten ja opettajien tappamisen ja nöyryyttämisen joukossa on tuo hyvin kaunis legenda, "savesta linnun tein"

kaksitoista varpusta esiintyy latinalaisessa versiossa hieman toisenlaisena, aika omituisena, kreikkalaisessa versiossa kaikuu tuo teema sapatin rikkomisesta.

mutta itse tuo kuva, lapsonen tekemässä savesta pienen linnun ja sitten puhaltamassa siihen Luojan tavoin ja käsistä pyrähtää lentoon elävä lintu - se on sangen voimakas ja runollinen kuva Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta.


Wikipedia kertoo:

Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä.

Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet.

Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot.

Jotkin lapsuustarinat ovat samaa lähtöä kuin Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Tuomaan lapsuusevankeliumi, jonka kertomusten alkuperä on Intiasta.


»Kerrotaan, että Jeesus potkaisi ohi kulkiessaan maassa lojuvaa pääkalloa ja sanoi: "Puhu Jumalan luvalla." Se vastasi: "Sinä Jumalan henki, olin kerran kuningas. Istuessani kruunu päässä kuninkuudessani, joukkojeni ja palvelijoitteni ympäröimänä kuninkaallisella valtaistuimellani näin kuoleman enkelin. Jokainen jäseneni menetti voimansa ja sieluni lähti hänen luokseen. Kunpa kaikki nuo joukot olisivat olleet poissa ja kunpa olisin elänyt yksinäisyydessä seuraa vailla!"»


Jeesuksen ihmeteoista suosituimpia ovat islamilaisessa kirjallisuudessa olleet henkiinherättämiset.

Jeesus saattoi herättää kuolleen henkilön, jotta hän kertoisi, kuinka tuonpuoleisessa tuomitaan tämänpuoleiset teot. Tämän jälkeen osa henkiinheränneistä jatkoi elämäänsä ja sai jopa lapsia, mutta osan Jeesus komensi takaisin kuolleiksi.

Ihmekertomusten juuret ovat usein kristillisessä kirjallisuudessa, mutta islamilaisessa kirjallisuudessa ne alkoivat elää omaa elämäänsä.

Aineksia on lainattu eri lähteistä ja sijoitettu Jeesuksen elämään. Islamilaisessa kirjallisuudessa esitetään, että Jeesus oli Jumalalle alisteinen ja ihmeteot tapahtuivat aina Jumalan luvalla.


Aiheesta on islamin johtavan suomalaisen asiantuntijan kirjoittama kirja

Hämeen-Anttila, Jaakko:
Jeesus, islamin profeetta.
Helsinki: Kirjapaja, 2006.


Tuomaan Lapsuus evankeliumi on eri juttu kuin kuuluisa Tuomaan evankeliumi, joka löydettiin Nag Hammadista Egyptistä 1945.

Kirkkoisä Ireneus mainitsee lapsuusevankeliumin noin 195 jKr ja jos Luukkaan evankeliumi on noin 80 jKr niin tuohon väliin, ehkä toisen vuosisadan puoliväliin, tämä juttu menee.

siis hyvin vanha.

Professori Jaakko Hämeen-Anttila nähtävästi ajattelee, että Lapsuusevankeliumin tarinoiden juuret olisivat Intiassa.

en tunne tätä ajatuslinjaa tarpeeksi.

yleensä niitä pidetään kreikkalaisten jumal-lasten kertomusten kaltaisina, jossa lapsi tekee kaikenlaisia pelottaviakin juttuja.

mutta toki hellenistisellä ajalla kreikkalaisten ja intialaistenkin välillä oli yhteyksiä, ulottuihan Aleksanteri Suuren armeijan reissu Hindus joelle asti ja Seleukidit sillä suunnalla hallitsivat.


aika mukavasti englantilainen wikipedia hahmottaa Lapsuusevankeliumin rakenteen, joka näyttää ensilukemalta mielivaltaiselta.

kertomuksessa on kolme ihmettä ennen opetusta ja kolme ihmettä sen jälkeen.


1
Kolme ihmettä: 12 savilintua eläviksi, kiroaa pojan kuoliaaksi, kiroaa pojan kuoliaaksi ja vanhemmat tulevat sokeiksi

- yritys opettaa Jeesusta epäonnistuu, Jeesus itse opetta

Kolme ihmettä: korjaa kiroukset, herättää katolta pudonneen kuolleista, parantaa kirveellä jalkansa teloneen.


2
Kolme ihmettä: kantaa vettä vaatteellaan, valmistaa juhla-aterian yhdestä viljan tähkästä, korjaa lyhyeksi sahatun puun

- yritys opettaa Jeesusta epäonnistuu, Jeesus opettaa

Kolme ihmettä: Parantaa Jaakobin käärmeenpuremasta, herättää sairauteen kuolleen lapsen, herättää rakennustyömaalla kuolleen miehen.

Lopuksi Luukkaan evankeliumin kuvaus melko lailla Luukkaan sanoin.