perjantai 13. helmikuuta 2009

Ihmisen pahuus

"Ei esivalta turhaan miekkaa kanna." Apostoli Paavali

Meidän Herramme Jeesus Kristus ei kuollut ristillä, sovittaakseen Saatanan synnit.

Raamattu kertoo, että sovitusta tarvitsevat Jumlalan luomat ihmiset, eivät henkivallat.

Kertomuksessa vedenpaisumuksesta:

"Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.

Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.

Ja Herra sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.

Mutta Noa löysi armon Herran edessä."


Myöskään vedenpaisumuksen jälkeen, vanhassa kertomuksessa Sodomasta ja Gomorrasta ei lainkaan mainita paholaista tai muuta syyllistä.

Herra puhuu ihmisen pahuudesta:

Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.

Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.

Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä Herran eteen.

1 Ms 18:20-22 Biblia 1776


Elizabeth Barthory nuorena

Kerron tässä vielä hieman lisää Elisabet Barthoryn pahoista teoista, ihmisen pahuutta ja Sodoman ja Gomorran hemmoteltujen asukkaiden seksuaalista väkivaltaa alleviivatakseni.

BBC teki tästä unkarilaisesta kreivittärestä dokumentaarin, jonka esittelyssä lainataan Raymond T. Nancyn teosta "Dracula was a woman. In Search of the Blood Countess of Transylvania" (1987)

(Dracula oli nainen. Transylvania veristä kreivitärtä etsimässä.)

Kolme tapausta on poimittu oikeudenkäynnin kertomuksista, mutta en ole aivan varma onko kirjailija ehkä niitä hieman värittänyt.



"12 vuotias Pola tyttö onnistui jotenkin pakenemaan linnasta. Dorka onnistui Helena Jon avulla löytämään ja yllättämään tytön, ja he toivat hänet väkisin takaisin Čachticen linnaan.

Vain valkoiseen kaapuun pukeutunut Elisabet odotti tyttöä, kun tämä saapui. Hän oli taas kerran raivokohtauksensa vallassa. Hän meni 12 vuotiaan tytön luo ja pakotti tämän pieneen häkkiin. Se oli pallon muotoinen, liian kapea istuttavaksi ja liian matala seistäväksi. Kun tyttö oli sisällä, pallo nostettiin köysien avulla äkkiä ilmaan ja siihen laitettiin lyhyitä piikkejä. Vaikka tyttö koetti väistellä niitä, Ficzko heilutti häkkiä köysien avulla sivulta toiselle niin että tämän liha revittiin riekaleiksi."



"Eräs todistaja kertoi, että jonain päivinä Elisabet asetti alastomia tyttöjä makuuhuoneensa lattialle ja kidutti heitä niin, että verta voitiin nostaa lattialta kauhalla. Elisabet käski palvelijoidensa tuoda laavakiveä (cinder) lattialla oleviin verilätäköihin.

Eräs nuori palvelustyttö ei kestänyt kidutusta kauan ja kuoli nopeasti. Elisabet kirjoitti päiväkirjaansa että tämä oli "liian pieni".



"Kerran Elisabet Báthory oli niin sairas, ettei jaksanut nuosta sängystään eikä kiduttaa palvelijattariaan. Hän vaati että yksi tytöistä oli tuotava hänen luokseen. Dorothea Szentes, vankkarakenteinen talonpoikaisnainen, otti erään Elisabetin tytöistä ja toi tämän hänen vuoteensa luo pitäen hänestä kiinni.

Elisabet nousi tämän luokse ja puri buldogin tapaan tätä ensin poskesta. Sitten hän repi hampaillaan lihaa tytön olkapäästä ja alkoi sitten purra tämän rintoja".





Syytteistä on koottu seuraava lista Elisabetin julmuuksista

jatkuva ja kauan kestänyt lyöminen, jonka seurauksena uhrit usein kuolivat

käsien, joskus myös kasvojen tai sukuelinten polttaminen ja raatelu

ihmisen lihan pureminen kasvoista, käsistä ja muista ruumiinosista

jäädyttäminen kuoliaaksi

veitsillä leikkely, joka usein johti kuolemaan

nälkään näännyttäminen

sukupuolinen väkivalta



Kirjoitin edellisessä palstassa, että tämä on saatanallista pahuutta.

Kylmää, murhanhimoista ja banaalia, Jumalan ihanien luomistekojen, ihmislasten mieletöntä tuhoamista jonkin lyhytaikaisen tyydytyksen ja hirveän ihmisvihan - tässä tapauksessa nuorten neitsyiden vihan ja kateuden - tähden.

Mutta Saatana ei ole syypää näihin tekoihin, vaan Elisabet itse ja hänen palvelijansa ja palvelijattarensa.

Itse hän antoi paholaisen täyttää sydämensä, kuunteli Anna Darvulian ja muiden rakastajattariensa neuvoja, itse hän antoi pahoille himoilleen vallan.

Kyseessä on ihmisen pahuus, jolla on saatanallinen syvyys.


Muistomerkki vuodelta 1625

Elisabetin miniä antoi rakentaa vuonna 1625 kappelin ja kauniin suuren muistomerkin, jossa on Jeesuksen risti ja sen juurella ihmisiä polvillaan.

Hän toivoi että tämä muistomerkki jotenkin lievittäisi anoppinsa hirveää muistoa.

Suunta on oikea - kohti Jeesusta näidenkin hurjien ihmisen pahuuden syövereiden keskeltä.

Vain Hän voi auttaa.


Voit ehkä ajatella, että miksi tässä kaivellaan 1600-luvun unkarilaisen kreivittären muistoa ja pahoja tekoja. Eikö olisi parempi unohtaa ne ja olla niistä kertomatta. Onhan tätä pohjamutaa ihmisten maailmassa muutenkin.

Näitä samoja Saatanan tekoja tapahtuu tänään Suomessa.

Sama ääretön kylmyys, ihmisviha, käsittämätön raakuus ja julmuus toista ihmistä kohtaan, itsekkäiden himojen noudattaminen aina toisen ihmisen sairastumiseen ja kuolemaan asti, vallan ja rahan väärinkäyttö avuttomien uhrien sortamiseksi.

Tänään. Tässä ja nyt.

Herra Jeesus tahtoo käyttää omiaan, seurakuntaansa, näiden perkeleen tekojen estämiseksi, uhrien auttamiseksi, pahojen aikeiden torjumiseksi ja ihmisten pelastamiseksi helvetin syövereistä taivaalliseen anteeksitantamuksen, armon, rakkauden ja totuuden valtakuntaan.

Kyseessä on kristittyjen sota tätä maailmaa hallitsevia henkivaltoja vastaan, tässä maailmanajassa vaikuttavia pimeyden ja valheen ja epäuskon ja rakkaudettomuuden voimia vastaan.

ei omin voimin vaan Hänen.


Saamme myös joka päivä kiittää Jumalaa hyvästä esivallasta, joka pitää pahuutta aisoissa. Harvalla suomalaisella on mahdollisuuksia ylhäisen kreivittären, Elisabetin, tavoin kuvitella olevansa kaiken maallisen ja taivaallisen lain yläpuolella.

Paavali sanoo lyhyesti ja napakasti "ei esivalta turhaan miekkaa kanna" Room 13:4

Ihmisen pahuutta vastaan on olemassa vain yxi tehokas lääke

Rakkaus


Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne säädetyt ovat.

Sentähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion päällensä.

Sillä ne, jotka vallan päällä ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa peljätä, niin tee hyvää, ja sinä saat häneltä kiitoksen.

Sillä hän on Jumalan palvelia sinun hyväkses. Vaan jos sinä pahaa teet, niin pelkää; sillä ei hän miekkaa hukkaan kanna; sillä hän on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.



Sentähden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantunnon tähden.

Sillä sentähden te myös veron maksatte; sillä he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pitää.

Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.

Älkäät kellenkään velvolliset olko, vaan ainoastaan että te toinen toistanne rakastatte; sillä joka toista rakastaa, se on täyttänyt lain.

Sillä se: ei sinun pidä huorin tekemän; ei sinun pidä tappaman; ei sinun pidä varastaman; ei sinun pidä väärää todistusta sanoman; ei sinun pidä himoitseman, ja mitä muuta käskyä on, se tähän sanaan suljetaan: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itsiäs.

Ei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa; sentähden on rakkaus lain täyttämys.

Room 13:1-10 Biblia 1776


Laki on kostaja.

Näin apostoli Paavali kirjoittaa.

Elisabetin murhaorgiat päättyivät surkeasti.

Avuliaat palvelijat poltettiin elävältä.

Hänet itsensä suljettiin loppuelämäksi pieneen kiinnimuurattuun huoneeseen. Siellä hän kitui yli kolme vuotta. Yksin, pimeässä.


Usein on mielessäni tuo amerikkalainen nuori mies, joka halusi lähettää kuolemaantuomittuna viestiä muille nuorille.

Ei hän ollut tehnyt sen kummempaa kuin ampunut kaupan omistajan ryöstäessään tämän kassan.

Näinhän elokuvissa tehdään rutiinilla - kuka moisesta pikkujutusta suuttuisi.

Lain koura otti kiinni ja tuomitsi kuolemaan sähkötuolissa.


Suomessa onneksi ei kuolemanrangaistusta ole olemassa. Siinä on se ongelma, että jos tuomioistuin tekee virheen, sitä ei voi korjata kun viaton uhri on jo haudassa.

Kuolemantuomiossa on muitakin ongelmia - joku on esimerkiksi tehnyt tilastoa, minkä verran Yhdysvalloissa tuomitaan samoista rikoksista valkoihoisia ja minkä verran mustaihoisia kuolemaan.

Arvannet miltä tilasto näytti.


Eräs suomalainen vankilapappi sanoi sattuvasti "vankilassa on kolmenlaisia elämänkohtaloita, sad, mad and bad. Surullisia, hulluja ja pahoja. Suurin osa tapauksista on surullisia."

Elisabet Barthory oli kaikkea kolmea yhtä aikaa, sad, mad and bad.


Puhuessaan ihmisen pahuudesta apostoli Paavali ei kirjoita jotain teoriaa.

Hän oli itse ollut Elisabetin tapaan seuraamassa, kun terveitä ihmisiä ruoskittiin henkihieveriin ja raajarikoiksi hänen määräyksestään.

Hän oli itse ollut paikalla seuraamassa, kun ihmisen päälle viskottiin isoja kiviä kaikella voimalla, mikä käsivarresta lähtee.

Hän oli itse ollut paikalla ja johtanut asioita, kun ihmisiä, miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia kidutettiin viranomaisten toimesta ja surmattiin Jeesuksen tähden.


"Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.

Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut, vaan minä olen enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki; mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on."

1 Kor 15:9-10 Biblia 1776


Seurakunta oikein pelkäsi tätä miestä:

Mutta Saulus puskui vielä uhkauksia ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin tykö,

Ja anoi häneltä kirjaa Damaskuun synagogain tykö, että kutka ikänä hän sen tien miehistä eli vaimoista löytäis, ne hän olis vienyt sidottuna Jerusalemiin.


Mutta kuin hän matkusti, tapahtui, että hän Damaskua lähestyi, ja äkisti leimahti valkeus taivaasta ympäri häntä.


Ja hän lankesi maahan ja kuuli äänen hänelle sanovan: Saul, Saul, miksi vainoot minua?


Mutta hän sanoi: kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.

Apt 9:1-10 Biblia 1776


Mutta kuin Saulus tuli Jerusalemiin, tahtoi hän itsiänsä antaa opetuslasten sekaan, mutta he pelkäsivät kaikki häntä, eikä uskoneet häntä opetuslapseksi.
Apt 9:26 Biblia 1776


Elisabetin tarinaa lyödään taas rahoiksi uudella ranskalaisella elokuvalla.

Ihimisen saatanallinen pahuus on käsittämättömän syvä, Hiroshiman ja Nagasakin kirkas, Aushwitzin musta.

Ei tehdä uskosta Jeesukseen Kristukseen pientä nappikauppaa helmasyntiemme kanssa ja omaa napaamme tuijottamaan jääden, onko siellä sitä uskoa vai ei.

Annetaan Herran viedä meidät avoimeen sotaan perkelettä ja hänen joukkojaan vastaan.

Ulos muureista, rynnäkköön porteista, riistämään saalista väkävältä, hoitamaan haavoittuneita, voittamaan kadonneita sieluja Kristukselle!

Siinä ei tule aika pitkäksi.

Mutta paha moka olisi lähteä sinne omassa viisaudessa ja voimassa. Tämä wihtahousu nimittäin tietää, miten juksata harrasta hölmöä, joka ei ole rakastunut totuuteen.

Kristus meissä, kirkkauden toivo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti