Valkoisia kyyhkysiä Assisin kaupungissa ItaliassaSiellä oli paikalla pyhäkoulun opettajaa ja nuorta apulaista, ja iloiset muksut tervehtivät Martti-setää, joka istahti vieraalle tarjotulle kunniapaikalle.
Melske siitä hiljeni ja kun oli laulettu "Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa" ja pidetty lyhyt alkurukous alkoi juttelu.
Saarnaaja aloitti koettaen luoda tuttavuutta "näen tuolla seinällä kuvia semmoisista otuksista. Kertokaas lapset minulle vähän noista liskoista"
iloinen naurunremahdus kävi huoneessa
pikku-Pekka viittasi innokkaasti ja sanoi sitten "ei ne ole mitään liskoja, liskojen jalat menee mahan alta sivulle"
Liisa innolla siihen jatkoi "varaanit ovat liskoja" ja kaikilla oli hauskaa.
"no mitäs nuo sitten ovat, eikö se olekaan liskojen aika"
"dinoja tietenkin" kaikui kuin yhdestä suusta
Varaanin jalat menevät mahan alta suoraan sivullemutta saarnaaja ei pienestä häkeltynyt eikä mennyt sanattomaksi - jotain hänkin asiasta tiesi mutta laittoi taitavan opettajan tavoin sanansa
"niin, kyllä Jumala on sitten monenlaisia eläimiä luonut, noita dinosauruksiakin muinoin. on se ihme, että hän antoi niiden kaikkien tuhoutua siihen rysäykseen"
taas lapset innostuivat ja alkoivat kilvan selittää, että "eivät dinosaurukset mihinkään ole tuhoutuneet vaan säilyneet nykypäiviin asti".
sydämessään hymillen vanha saarnaaja leikkii tietämätöntä "vai säilyneet, hyvänen aika, niitä lohikäärmeitäkö ne ovat joita vanhan ajan ritarit tappoivat?"
lapset kiljuvat riemusta kun luulivat saaneensa opettajansa koukkuun "ei vaan lintuja, lintuja, lintuja, linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä"
ja joku alkaa jo räpyttää siipiään kuin Jumalan lintu.
"niinhän ne tiedemiehet sanoo" vanha saarnaaja jatkaa hymyillen ja kysyy sitten yllättäen
"olettekos kuulleet siitä miehestä, joka saarnasi linnuille?"
metakka hiljenee ja lapset alkavat raapia päätään, ei tuommoiseesta ole ollut puhetta.
"kauan aikaa sitten eli Italiassa sellainen Jumalan mies, joka oli lähellä Jeesusta."
"Hän oli kotoisin korkeilta Italian vuorilta, tiedättekös missä Italia on?"
"Saapasmaa" tiesi pikku-Pekka, mutta ei ollut ihan varma että missä...
"Saappaan näköinenhän se maa on. Siellä, korkeilla vuorilla on Assisi niminen kaupunki ja tämä mies oli sieltä kotoisin. Nimensä oli Fransiskus"
lapsia kiinnostaa vanhan saarnaajan sydämellinen tapa puhua ja kuulla jotain uutta.
sydämet ovat avoimina.
"Aikalaiset kertovat, että tämä Jumalan mies saarnasi linnuille, jotka oikein kerääntyivät häntä kuulemaan.
Ensin hän kertoi puiden oksilla ja pensaissa istuville linnuille, taisi siellä olla variksiakin, kuinka Raamattu kertoo miten Jumala pitää heistä huolen"
jokun Raamatunkohta siinä sitten katsottiin Jumalan huolenpidosta.
mutta sitten saarnaaja sanoo yllättäen aika vakavasti
"kaiken tämän Jumalan Sanan perusteella Fransiskus sitten varoitti lintuja synnistä"
nyt lapsilta meni vähän sormi suuhun. Mitähän tuo on nyt voinut lintuja synnistä varoittaa?
"Mistä synnistä?" pikku-Liisa kysyi varovasti kaikkien puolesta.
vanha saarnaaja vastasi
"kiittämättömyyden synnistä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti