Jeesus veljensä kanssa Marian sylissä. Savesta tehty lintu. 1400-luvulta.Jo varhain kristityt alkoivat kysellä, millainen lapsi hän mahtoi olla, missä je kenen kanssa hän leikki Nasaretissa. Oliko hän etevä oppilas koulussa?
Beetlehemin syntymästä ja juutalaisen pojan ympärileikkauksesta ja temppelin uhrista kertovien ihmeellisten evankeliumitekstien jälkeen hypätään jo seuraavaan elämänvaiheeseen juutalaisen pojan elämässä, kun hän on 12 vuotias ja tulee "lain ikään"
tässä vaiheessa pidetään oikein juhlat, Bar Mitzva arameaksi, ja alkaa pojan opetus Mooseksen lain tuntemiseen.
Luukas kertoo, miten 12 vuotias Jeesus matkusti Joosefin ja Marian kanssa Jerusalemiin. Siellä tämä juuri "lain ikään" tullut lapsi istui suurten oppineiden seurassa, jotka antoivat hänen kysellä ja keskustella nuoresta iästä huolimatta.
Sen verran taisi olla kiinnostavaa keskustelu Toorasta, että poika unohti kotiväkensä. Vasta paluumatkan jo alettua vanhemmat huomasivat, ettei vesseliä näkynyt missään.
Ei muuta kuin kärrit ympäri ja takaisin pääkaupunkiin!
Ja hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.
Ja kuin hän kahdentoistakymmenen ajastajan vanha oli, menivät he Jerusalemiin juhlapäivän tavan jälkeen.
Ja kuin ne päivät olivat kuluneet, siinä kuin he palasivat, jäi poikainen Jesus Jerusalemiin: jota ei Joseph ja hänen äitinsä huomanneet,
Vaan luulivat hänen olevan seurassa. Ja he kävivät yhden päivän matkan, ja etsivät häntä lankoin ja tuttavien seassa.
Ja kuin ei he häntä löytäneet, palasivat he Jerusalemiin, etsien häntä.
Ja tapahtui kolmen päivän perästä, että he löysivät hänen templissä istuvan opettajain keskellä, kuultelevan heitä ja kysyvän heiltä.
Ja kaikki, jotka hänen kuulivat, hämmästyivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
Ja kuin he hänen näkivät, niin he hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: Poikani, miksis meille näin teit? katso, sinun isäs ja minä olemme murehtien etsineet sinua.
Ja hän sanoi heille: mitäs te minua etsitte? ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat?
Ja ei he ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille sanoi.
Ja hän meni alas heidän kanssansa ja tuli Natsaretiin, ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämät sanat sydämeensä.
Ja Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Luukas 2:41-52 Biblia 1776
Markus ja Johannes eivät kerro Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta mitään.
Matteuksella on tämä lyhyt ja mieliinpainuva kertomus pyhän perheen vaiheista:
Mutta kuin Herodes oli kuollut, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa Egyptissä ja sanoi:
20. Nouse ja ota lapsi äitinensä, ja mene Israelin maalle; sillä ne ovat kuolleet, jotka lapsen henkeä väijyivät.
21. Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä, ja meni Israelin maalle.
22. Mutta kuin hän kuuli, että Arkelaus oli kuningas Juudeassa, isänsä Herodeksen siassa, pelkäsi hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalta käskyn unessa, ja poikkesi Galilean ääriin,
23. Ja tuli ja asui kaupungissa, joka kutsutaan Natsaret, että täytettäisiin mitä prophetain kautta sanottu oli: hän pitää Natsarealaiseksi kutsuttaman.
Matteus 2:19-23
Matteus siis kertoo että Jeesus vauva matkusti Beetlehemistä Egyptiin ja sieltä takaisin pienen perheensä kanssa takaisin Israeliin asettuen Galilean Nasaretiin.
Luukas kertoo, että 12 vuotias Jeesus sai ensimmäistä kertaa käydä Jerusalemissa ja viihtyi temppelissä erinomaisesti.
Luukas sanoo hyvin kauniisti, että hän oli vanhemmilleen alamainen ja että Ja Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä".
Tässä on se hieno ja vakava sana, että lapsi kasvaa Jumalan ja ihmisten edessä.
Taivaan Isä on kiinnostunut ihmislapsista.
Muuta evankeliumit eivät kerro ja tässä kohtaa kaikki neljä siirtyvät jo aikuiseksi kasvaneen Jeesuksen "virkavuosien" kuvaamiseen, aloittaen Johannes Kastajasta ja Jeesuksen kasteesta Jordan virrassa.
On arveltu että Hän olisi ollut noin kolmikymppinen kun ollaan jo uuden keisarin alamaisia Luukkaan mukaan - keisari Augustus verollepanoineen oli jo historiaa.
"Mutta viidennellätoistakymmenellä keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja hänen veljensä Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa, ja Lysanias oli tetrarka Abilenessä,
Kuin Hannas ja Kaiphas ylimmäiset papit olivat: silloin tapahtui Jumalan sana Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa,
Ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi,"
Luukas 3:1-3
Mitä ihmettä tapahtui noiden kolmenkymmenen vuoden aikana?
Millainen lapsi Jeesus oli ja keiden kanssa hän leikki?
Menikö Jeesus kouluun ollenkaan, millaisia opettajia hänellä oli?
Entä nuoreksi aikuiseksi vartuttuaan, mitä mahtoi Jeesus tehdä siellä Nasaretin kaupungissa?
Varhainen kristillinen kirkko alkoi kysellä näitä asioita, ja kyllähän niihin vastauksiakin sitten keksittiin.
Nämä ovat meille tuttuja Uuden testamentin ulkopuolelle jääneistä kirjoituksista, joita on löydetty varsinkin Egyptin kuivasta hiekasta mutta osa tunnetaan myös erikielisinä käännöksinä ja myöhempinä versioina.
Koetan tässä hieman kertoa Ollin oppivuosista näiden lähteiden mukaan.
Kertomukset ovat hauskoja tuntea koska ne kuvaavat Jeesuksen jälkeisen ajan ihmisten kokemuksia lasten leikeistä ja koulusta sekä heidän ajatuksiaan siitä, millainen Jeesus mahtoi koulupoikana olla.
Samalla ymmärrämme hyvin, miksi kristillinen kirkko jätti ne Uuden testamentin ulkopuolelle.
Tuomaan lapsuusevankeliumi
Ensimmäiset kolme lukua ovat ainoastaan latinankielisessä käsikirjoituksessa. Muuten teksti on suomennettu ’Greek text A’ –kirjoituksen englanninkielisestä käännöksestä (M.R.James, ’The Apocryphal New Testament’, Oxford: Clarendon Press, 1924).
Israelilaisen filosofi Tuomaan kertomuksia Herran lapsuuden teoista.
Suomentanut Tuomas Levänen, joulukuussa 2000.
Luku 1.
Kun oli levottomuutta sen tähden, että Herodes etsi Herraamme Jeesusta Kristusta että hän tappaisi hänet, enkeli sanoi Joosefille: Ota Maria ja hänen lapsensa ja pakene Egyptiin niitä, jotka etsivät häntä tappaakseen. Jeesus oli kaksi vuotta vanha kun hän meni Egyptiin. Ja kun hän kulki kylvetyn pellon poikki, hän ojensi kätensä ja otti tähkiä ja laittoi ne tulen ylle ja jauhoi ne ja alkoi syödä. Ja hän antoi tuolle pellolle sellaisen suosion, että vuosi vuodelta se tuotti omistajalleen niin monta annosta vehnää, kuin hän oli siitä ottanut. Kun he nyt olivat saapuneet Egyptiin, he asuivat vuokralla erään lesken luona, ja olivat samassa paikassa yhden vuoden. Ja Jeesus tuli kolmevuotiaaksi. Ja nähdessään poikien leikkivän, hän alkoi leikkiä heidän kanssaan. Ja hän otti kuivatun kalan ja laittoi sen kulhoon ja komensi sitä liikkumaan edestakaisin. Ja jälleen hän sanoi kalalle: Heitä suolasi pois, mitä sinussa on, ja mene veteen. Ja se tapahtui. Mutta kun naapurit näkivät mitä oli tapahtunut, he kertoivat sen leskinaiselle, jonka talossa hänen äitinsä Maria oli. Ja kun hän kuuli sen hän ajoi heidät ulos talostaan.
Luku 2.
Ja kun Jeesus käveli äitinsä Marian kanssa kaupungin torin läpi, hän näki opettajan opettavan oppilaitaan. Ja katso, kaksitoista varpusta, jotka riitelivät keskenään, putosivat seinältä opettajan syliin. Ja kun Jeesus näki sen, hän nauroi ja seisoi paikallaan. Kun tuo opettaja näki hänen nauravan, hän sanoi oppilailleen suuressa vihassa: Menkää, tuokaa hänet tänne luokseni. Ja kun he olivat tuoneet hänet, opettaja otti hänen korvastaan kiinni ja sanoi: Mitä sinä näit, että sinä nauroit? Ja hän sanoi hänelle: Opettaja, katso, minun käteni on täynnä viljaa, jota ne kantavat pois vaarassa: siksi ne taistelivat keskenään, että saisivat osansa viljasta. Eikä Jeesus lähtenyt paikalta, ennen kuin se oli loppu. Ja tästä syystä opettaja käski heittämään hänet ulos kaupungista äitinsä kanssa.
Luku 3.
Ja katso, Herran enkeli tuli Marian luokse ja sanoi hänelle: Ota lapsi ja palaa juutalaisten maahan: sillä ne ovat kuolleet, jotka etsivät häntä. Niin Maria nousi Jeesuksen kanssa, ja he menivät Nasaretin kaupunkiin, joka oli hänen isänsä perintöosa. Mutta kun Joosef lähti Egyptistä Herodeksen kuoleman jälkeen, hän vei Jeesuksen erämaahan kunnes ne olivat vaienneet Jerusalemista, jotka etsivät lapsen elämää. Ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli antanut hänelle ymmärryksen, ja koska hän oli löytänyt ilon Herran Jumalan edessä. Aamen.
Tästä alkaa kreikkalainen teksti.
Luku 1.
Minä, Tuomas Israelilainen kerron teille, ja kaikille velijlle jotka olette pakanoita, tehdäkseni teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuuden teot, sen mitä hän teki kun hän oli syntynyt maahamme: ja sen alku on tämä:
Luku 2.
Kun tämä pieni Jeesus-lapsi oli viisivuotias, hän leikki paikassa, jossa kahlataan puron poikki: ja hän kokosi yhteen altaiksi vedet, jotka siellä virtasivat, ja kirkasti ne ja komensi niitä sanallaan. Ja tehtyään pehmeää savea, hän muotoili siitä 12 varpusta. Ja se päivä, jolloin hän teki nämä teot, oli sapatti. Ja myös monia muita lapsia leikki hänen kanssaan. Ja eräs juutalainen näki mitä Jeesus teki, leikki sapatinpäivänä, hän lähti heti ja kertoi hänen isälleen Joosefille: Katso, lapsesi on purolla ja on ottanut savea ja muotoillut 12 pientä lintua, ja on saastuttanut sapatin. Ja Joosef tuli paikalle ja näki: ja huusi hänelle sanoen: Miksi teet tällaista sapattina, mitä ei ole laillista tehdä? Mutta Jeesus taputti käsiään yhteen ja huusi varpusille ja sanoi niille: Menkää! Ja varpuset lähtivät lentoon ja menivät viserrellen pois. Ja kun juutalaiset näkivät sen, he hämmästyivät ja poistuivat ja kertoivat johtajilleen mitä he olivat nähneet Jeesuksen tekevän.
Luku 3,
Mutta kirjanoppinut Hannaan poika seisoi siellä Joosefin kanssa; ja hän otti pajunoksan ja hajotti vedet, jotka Jeesus oli koonnut yhteen. Ja kun Jeesus näki mitä oli tapahtunut, hän suuttui ja sanoi hänelle: Oi paha, jumalaton ja typerä, mitä pahaa altaat ja vedet tekivät sinulle? Katso, nyt myös sinä kuihdut kuin puu, etkä kanna lehtiä, juuria etkä hedelmää. Ja heti tuo poika kuihtui kokonaan, mutta Jeesus lähti ja meni Joosefin taloon. Mutta sen, joka oli kuihtunut, vanhemmat ottivat hänet, valittaen hänen nuoruuttaan, ja toivat hänet Joosefille ja syyttivät häntä ’sillä sinulla on sellainen lapsi joka tekee sellaisia tekoja.’
Luku 4.
Sen jälkeen hän meni jälleen kylän läpi, ja lapsi juoksi ja törmäsi hänen olkapäähänsä. Ja Jeesus vihastui ja sanoi hänelle: Sinä et tule pääsemään perille (sinne mihin olit menossa). Ja välittömästi hän kaatui maahan ka kuoli. Mutta jotkut, jotka näkivät mitä tapahtui, sanoivat: Mitä varten tämä lapsi on syntynyt, sillä jokainen hänen sanansa on tehty teko? Ja sen vanhemmat, joka oli kuollut, tulivat Joosefin luokse ja syyttivät häntä sanoen: Sinulla on sellainen lapsi, ettet voi enää kulkea kanssamme kylässä: tai opeta häntä siunaamaan eikä kiroamaan: sillä hän tappaa lapsiamme.
Luku 5.
Ja Joosef kutsui nuoren lapsen erilleen ja varoitti häntä sanoen: Miksi teet sellaisia asioita, että nämä kärsivät ja vihaavat meitä ja vainoavat meitä? Mutta Jeesus sanoi: Minä tiedän etteivät nämä sanasi ole sinun: kuitenkin sinun vuoksesi pidän rauhani: mutta he saavat kantaa rangaistuksensa. Ja samalla ne, jotka häntä syyttivät, tulivat sokeiksi. Ja ne jotka näkivät sen, olivat kauhuissaan ja hämmentyneitä, ja sanoivat hänestä, että jokainen sana, jonka hän puhui, olipa se hyvä tai paha, oli teko, ja tuli ihmeeksi. Ja kun Jeesus oli tehnyt tämän, Joosef otti häntä korvasta ja käänsi sen kipeäksi. Ja nuori lapsi vihastui ja sanoi hänelle: Et ole tehnyt todellakaan viisaasti: etkö tiedä että minä olen sinun? Älä kiusaa minua.
Luku 6.
Nyt opettaja nimeltään Sakkeus {Zacchaeus}seisoi siellä ja hän kuuli Jeesuksen puhuvan nämä asiat isälleen ja hän ihmetteli suuresti että niin nuori lapsi puhui tällaisia asioita. Muutaman päivän kuluttua hän tuli Joosefin luokse ja sanoi hänelle: Sinulla on viisas lapsi, ja hänellä on ymmärrys. Tule, johdata hänet luokseni että hän voisi oppia kirjoituksia. Ja minä opetan hänelle kirjoituksilla kaiken tiedon ja sen, että hän tervehtii kaikkia vanhimpia ja kunnioittaa heitä isoisinä ja isinä, ja rakastaa heitä kaikki vuotensa. Ja hän opetti hänelle kaikki kirjaimet alfasta omegaan selkeästi, kysellen paljon. Mutta Jeesus katsoi opettaja Sakkeukseen ja sanoi hänelle: Sinä joka et tiedä alfan luontoa, kuinka voit opettaa toisille beetaa? Sitten hän alkoi hämmentää opettajaa ensimmäisellä kirjaimella, eikä hän voinut vastata. Ja monien nuorten lasten kuullen nuori lapsi sanoi Sakkeukselle: Kuule, oi opettaja, ensimmäisen kirjaimen säännöt ja kiinnitä huomiosi siihen, [tämä on kreikankielisessä tekstissä niin epäselvää etten tiedä kuinka se käännetään]: sinulla on alfan säännöt.
Luku 7.
Nyt kun opettaja Sakkeus kuuli niin paljon vertauskuvia ensimmäisestä kirjaimesta nuoren lapsen puhumana, hän hämmentyi hänen vastauksensa ja tietonsa suuruudesta, ja sanoi niille, jotka olivat siellä: Voi minua, olen murheellinen, olen hämmästynyt: olen tuonut itseni häpeään tuomalla luokseni tämän nuoren lapsen. Viekää hänet pois, siksi pyydän sinua, veljeni Joosef: en voi sietää häntä enkä saa sanoista selvää. Tämä lapsi ei ole syntynyt maasta: tämä on se joka voi kesyttää jopa tulen: tämä on kuin se, joka on tullut ennen maailman tekemistä. Mikä vatsa kantoi tämän, mikä kohtu ravitsi sen? Minä en tiedä.
Voi minua, oi ystäväni, hän sai minut järjiltään, en voi seurata hänen ymmärrystään. Olen pettänyt itseäni, olen murheellinen mies: janosin itselleni opetuslasta ja sain mestarin. Minä luulen, oi ystäväni, häpeäni yllä, että ollessani vanha minut on voittanut nuori lapsi; ja minä olen jopa valmis kärsimään ja kuolemaan pojan tähden, vaikka en juuri nyt voi katsoa häntä kasvoihin. Ja kun ihmiset sanovat, että minut on voittanut pikkulapsi, mitä minun tulisi sanoa? Ja mitä voin sanoa ensimmäisen kirjaimen asioista, jotka hän puhui minulle? Minä en tiedä, oi ystäväni, sen alkua enkä loppua. Siksi anon sinua, veljeni Joosef, vie hänet pois taloosi: sillä hän on suuri, kutsunko häntä jumalaksi vai enkeliksi, en tiedä.
Luku 8.
Ja kun juutalaiset olivat kokoontuneet Sakkeuksen luokse, nuori lapsi nauroi suuresti ja sanoi: Antakaa nyt niiden, jotka olivat hedelmättömiä, kantaa hedelmää ja antakaa heidän nähdä sydämiensä sokeus. Minä olen tullut ylhäältä, että kiroaisin heidät, ja kutsun heidät asioihin, jotka ovat yläpuolella, kuten on käskenyt se, joka on lähettänyt minut teidän tähtenne. Ja kun lapsi lopetti puhumisen, heti he kaikki tulivat hänen kirouksensa alaisiksi. Eikä sen jälkeen kukaan uskaltanut suututtaa häntä, ettei hän kiroaisi ja aiheuttaisi ruumiinvammaa.
Luku 9.
Eräänä päivänä Jeesus leikki erään talon ylemmässä kerroksessa, ja yksi lapsista, joka leikki hänen kanssaan, putosi alas ja kuoli. Ja kun muut lapset näkivät sen, he pakenivat, ja Jeesus jäi yksin. Ja kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, että hän oli heittänyt hänet alas. Silloin Jeesus laskeutui alas ja seisoi lapsen ruumiin vieressä ja huusi kovaa sanoen: Zeno (sillä se oli hänen nimensä), nouse ja kerro minulle, heitinkö minä sinut alas? Ja heti hän nousi ja sanoi: Ei, Herra, sinä et heittänyt minua alas, vaan nostit ylös. Ja kun he näkivät sen, he hämmästyivät: ja lapsen vanhemmat kunnioittivat Jumalaa merkistä, joka oli tullut, ja palvoivat Jeesusta.
Luku 10.
Muutaman päivän kuluttua nuori mies oli pilkkomassa puita naapurustossa, ja kirves putosi ja leikkasi kahtia hänen jalkansa, ja hän oli kuolemassa verenhukkaan. Ja kun paikalla oli kova meteli ja väkijoukko, myös nuori Jeesus-lapsi juoksi paikalle, ja väkisin tunkeutui väkijoukon läpi, ja otti kiinni jalasta johon oli lyöty ja se parani heti. Ja hän sanoi nuorelle miehelle: Nouse nyt ja pilko puu ja muista minua. Mutta kun väkijoukko näki mitä oli tapahtunut, he palvoivat lasta sanoen: Todellakin Jumalan henki on tässä nuoressa lapsessa.
Luku 11.
Kun hän oli kuusi vuotta vanha, hänen äitinsä lähetti hänet hakemaan vettä ja kantamaan sen taloon, ja antoi hänelle ruukun: mutta tungoksessa hän painoi sitä toista vastaan ja ruukku särkyi. Mutta Jeesus levitti vaatteen joka oli hänen yllään ja täytti sen vedellä ja vei sen äidilleen. Ja kun hänen äitinsä näki mitä oli tapahtunut hän suuteli häntä; ja hän piti sisällään kaikki salaisuudet mitä hän näki hänen tekevän.
Luku 12.
Jälleen, kylvämisen aikaan, nuori lapsi meni isänsä mukaan kylvämään vehnää maalleen: ja kun hänen isänsä kylvi, myös nuori Jeesus-lapsi kylvi yhden vehnäntähkän. Ja hän niitti sen ja pui sen ja teki siitä sata annosta: ja hän kutsui kylän kaikki köyhät puimalaan ja antoi heille vehnää. Ja Joosef otti vehnän tähteet. Ja hän oli kahdeksan vuotta vanha kun hän teki tämän.
Luku 13.
Hänen isänsä oli rakennusmies ja teki siihen aikaan auroja ja ikeitä. Ja rikas mies pyysi häntä tekemään hänelle vuoteen. Ja kun yksi puu, mitä kutsutaan kantavaksi, oli liian lyhyt eikä Joosef tiennyt mitä tehdä, nuori Jeesus-lapsi sanoi isälleen Joosefille: Laita maahan kaksi palaa puuta ja seiso toisessa päässä. Ja Joosef teki kuten lapsi sanoi hänelle. Ja Jeesus seisoi toisessa päässä ja otti lyhyemmän puun ja venytti siitä yhtä pitkän kuin toinenkin. Ja hänen isänsä näki sen ja ihmetteli: ja hän halasi nuorta lasta ja suuteli häntä sanoen: minä olen onnellinen kun Jumala on antanut minulle tämän lapsen.
Luku 14.
Mutta kun Joosef näki lapsen ymmärryksen ja iän, joka oli tulossa täyteen, hän ajatteli uudelleen että lapsen täytyy oppia kirjoitukset; ja hän otti hänet ja vei toiselle opettajalle. Ja opettaja sanoi Joosefille: Ensin minä opetan hänelle kreikan ja sitten heprean. Sillä opettaja tiesi lapsen taidot ja pelkäsi häntä: hän kirjoitti aakkosen ja Jeesus mietti sitä kauan eikä vastannut hänelle. Ja Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä itse asiassa olet opettaja ja tunnet hyvin kirjaimet, kerro minulle alfan voima ja minä kerron sinulle beetan voiman. Ja opettaja suuttui ja löi häntä päähän. Ja nuorta lasta sattui ja hän kirosi hänet, ja heti hän kaatui maahan kasvoilleen. Ja lapsi palasi Joosefin taloon: ja Joosef murehti ja käski hänen äitiään sanoen: Ei anneta hänen mennä ovesta, sillä kaikki kuolevat jotka suututtavat hänet.
Luku 15.
Ja jonkun ajan kuluttua toinen opettaja, joka oli Joosefin uskollinen ystävä, sanoi hänelle: Tuo lapsi luokseni kouluun, minä voin opettaa häntä. Ja Joosef sanoi: Jos sinulla ei ole pelkoa, veljeni, ota hänet mukaasi. Ja hän otti hänet mukaansa, pelossa ja hengen murheessa, mutta nuori lapsi seurasi häntä iloisena. Ja pelkäämättä hän meni kouluun ja löysi kirjan pöydältä ja hän otti sen, eikä lukenut kirjoituksia siitä, vaan avasi suunsa ja puhui Pyhällä Hengellä, ja opetti lakia niille, jotka olivat siellä. Ja suuri joukko kokoontui ja seisoi siellä kuunnellen, ja ihmetteli hänen opetuksensa kauneutta ja sanavalmiutta, ja sitä että lapsi käsittää sellaisia asioita. Mutta kun Joosef kuuli siitä, hän pelkäsi, ja juoksi kouluun ajatellen olisiko hänenkin opettajansa taidoton: mutta opettaja sanoi Joosefille: Tiedä, veljeni, että sain tämän lapsen opetuslapseksi, mutta hän on täynnä kunniaa ja viisautta; ja nyt pyydän sinua, veljeni, ota hänet taloosi.
Ja kun lapsi kuuli sen, hän hymyili hänelle ja sanoi: Koska sanoit noin hyvin ja olet syntynyt oikeaksi todistajaksi, sinun tähtesi myös se, jota on lyöty, parannetaan. Ja sillä hetkellä parani toinen opettaja. Ja Joosef otti lapsen ja lähti kotiinsa.
Luku 16.
Ja Joosef lähetti poikansa Jaakobin kantamaan polttoainetta taloonsa. Ja nuori Jeesus-lapsi seurasi häntä. Ja kun Jaakob keräsi risukimppuja, käärme puri häntä käteen. Ja kun hän oli murheellinen ja valmistautui menehtymään, Jeesus tuli lähelle ja puhalsi puremaan, ja heti kipu lakkasi ja käärme halkesi, ja he jatkoivat kokoamista.
Luku 17.
Ja näiden tapahtumien jälkeen, Joosefin naapurissa, pieni lapsi sairastui ja kuoli, ja hänen äitinsä itki katkerasti. Ja Jeesus kuuli, että siellä oli suuri valitus ja murhe ja hän juoksi nopeasti ja löysi lapsen kuolleena: ja hän kosketti hänen rintaansa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, älä kuole, vaan elä ja ole äitisi kanssa. Ja heti hän katsoi ylös ja nauroi. Ja hän sanoi äidille: Ota hänet ja anna hänelle maitoa, ja muista minua. Ja väkijoukko joka seisoi siellä, näki sen ja ihmetteli ja sanoi: Totuudella tämä lapsi on jumala tai Jumalan enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on täydellinen teko. Ja Jeesus lähti sieltä leikkimään muiden lasten kanssa.
Luku 18.
Ja jonkun ajan kuluttua rakennuksella oli työtä. Ja sinne tuli suuri meteli ja Jeesus nousi ja meni mukaan: ja hän näki miehen makaavan kuolleena, ja otti häntä kädestä kiinni ja sanoi: Mies, minä sanon sinulle, nouse ja tee työsi. Ja heti hän nousi ja palvoi häntä. Ja kun väkijoukko näki sen, he järkyttyivät ja sanoivat: Tämä nuori lapsi on taivaasta: sillä hän on pelastanut monia sieluja kuolemasta, ja hänellä on valta pelastaa kaikki.
Luku 19.
Ja kun hän oli 12 vuotta vanha, hänen vanhempansa menivät tavan mukaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille seuralaistensa kanssa: ja pääsiäisen jälkeen he palasivat taloonsa. Ja kun he palasivat, Jeesus-lapsi meni takaisin Jerusalemiin; mutta hänen vanhempansa olettivat, että hän on heidän matkassaan. Ja kun he olivat kulkeneet päivän matkan, he etsivät häntä, ja kun he eivät löytäneet, he tulivat murheellisiksi ja palasivat takaisin kaupunkiin etsien häntä. Ja kolmannen päivän jälkeen he löysivät hänet temppelistä istumassa lääkärien keskellä ja kuunnellen ja kysellen heiltä. Ja kaikki miehet kuuntelivat häntä ja ihmettelivät, kuinka niin nuori lapsi vaientaa vanhimmat ja kansan opettajat, selittäen lakia ja profeettojen vertauksia. Ja hänen äitinsä Maria tuli ja sanoi hänelle: Lapsi, miksi olet tehnyt tämän meille? Katso, me olemme huolissamme etsineet sinua. Ja Jeesus sanoi: Miksi te etsitte minua? Ettekö tiedä, että minun täytyy olla Isäni talossa? Mutta kirjanoppineet ja fariseukset sanoivat: Oletko sinä tämän lapsen äiti? Ja hän sanoi: Olen.
Ja he sanoivat hänelle: Siunattu olet sinä naisten keskuudessa, koska Jumala on siunannut kohtusi hedelmän. Sillä tällaista kunniaa ja kirkkautta ja viisautta emme ole koskaan nähneet emmekä kuulleet. Ja Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli alamainen vanhemmilleen: mutta hänen äitinsä piti mielessä kaiken, mitä tapahtui. Ja Jeesus kasvoi viisaudessa ja suuruudessa ja kunniassa. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.
että melkoinen poitsu!
Tuomaan lapsuusevankeliumi on esimerkki kristillisestä kirjallisuudesta läheltä Uuden testamentin aikaa, jota ei otettu mukaan kaanoniin.
oikeastaan välittömästi vaistoamme yhä tänään, että tässä on jotain - aika paljonkin - mätää.
tämä on pikemmin kuin ihmisen kuvitelmaa siitä, millainen Jeesus mahtoi olla - tuon aukon paikkaamsta, jonka Uusi testamentti jättää Jeesuksen syntymän ja virkaan astujaisten väliin.
on mielenkiintoista, kuinka kirjoittaja katselee asioita nimenomaan Joosefin näkökulmasta.
Marialla ei ole muuta roolia kuin tuo jonka Luukas hänelle antaa.
Paljon päänvaivaa poika Joosefille aiheuttaa erityisen pynyytensä ja lahjakkuutensa takia.
Kirjoittaja kertoo, millaisten voimakkaiden sanojen lausuja Jeesus lapsi on ihan jo pikku ipananan. Mitä hän sanoo tulee todellisuudeksi.
Tätä teemaa hän käyttää elämän ja kuoleman esimerkeissä. Jeesus on niin pyhä, että pelkkä törmääminen häneen vahingossa antaa aiheen kuolemantuomioon.
Tämän tyypin mielikuvituksessa Jeesus on niin lahjakas oppilas, että opettaja joka tahtoo hänelle opettaa aakkoset suorastaan murtuu nyyhkytyksiin, miten hän ei tiedä mistään mitään.
tarkoitus on aloittaa kreikan aakkosista (tästä näemme että Tuomaan lapsuusevankeliumi ei ole juutalaisen kirjoittama eikä tule Pyhästä maasta) ja pelkästä alfasta Jeesus lapsi pistää semmoiset sepustukset, että opettaja ei saa beetasta suutaan auki.
murskaava tieto!
varsin kätevä apumies Joosefin puusepänverstaassa Marian poika myös oli.
Joosef oli vahingossa sahannut puun liian lyhyeksi. Paha moka ja arvokas puu joutuu hukkaan.
Ei hätää mitään!
Jeesus vetää Joosefin kanssa puut oikean pituisiksi ja vahinko on korjattu.
Muistan kuinka professori Heikki Räisänen aikoinaan kertoi, että Johanneksen evankeliumin tutkijat ovat esittäneet ajatuksen että Kaanaan häät, veden muuttaminen viiniksi, olisi samantapinen lapsuuslegenda, joka on jotain tietä ajautunut Johannekseen.
ehkä näin on. mitään tuollaista käsikirjoitusta vesi-viini ei ole kuitenkaan löydetty. ajattelen myös, että vesi-viini Kaanaa on aidosti juutalainen, nämä Tuomaan tarinat ovat olemukseltaan hellenistisiä jumal-ihmisen herättämän hämmästyksen, pelon ja kunnioituksen kuvauksia.
Savi varpunen. Satu Jaaramaa.kaikkien noiden leikkikaverien tappamisten ja opettajien tappamisen ja nöyryyttämisen joukossa on tuo hyvin kaunis legenda, "savesta linnun tein"
kaksitoista varpusta esiintyy latinalaisessa versiossa hieman toisenlaisena, aika omituisena, kreikkalaisessa versiossa kaikuu tuo teema sapatin rikkomisesta.
mutta itse tuo kuva, lapsonen tekemässä savesta pienen linnun ja sitten puhaltamassa siihen Luojan tavoin ja käsistä pyrähtää lentoon elävä lintu - se on sangen voimakas ja runollinen kuva Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta.
Wikipedia kertoo:
Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä.
Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet.
Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot.
Jotkin lapsuustarinat ovat samaa lähtöä kuin Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Tuomaan lapsuusevankeliumi, jonka kertomusten alkuperä on Intiasta.
»Kerrotaan, että Jeesus potkaisi ohi kulkiessaan maassa lojuvaa pääkalloa ja sanoi: "Puhu Jumalan luvalla." Se vastasi: "Sinä Jumalan henki, olin kerran kuningas. Istuessani kruunu päässä kuninkuudessani, joukkojeni ja palvelijoitteni ympäröimänä kuninkaallisella valtaistuimellani näin kuoleman enkelin. Jokainen jäseneni menetti voimansa ja sieluni lähti hänen luokseen. Kunpa kaikki nuo joukot olisivat olleet poissa ja kunpa olisin elänyt yksinäisyydessä seuraa vailla!"»
Jeesuksen ihmeteoista suosituimpia ovat islamilaisessa kirjallisuudessa olleet henkiinherättämiset.
Jeesus saattoi herättää kuolleen henkilön, jotta hän kertoisi, kuinka tuonpuoleisessa tuomitaan tämänpuoleiset teot. Tämän jälkeen osa henkiinheränneistä jatkoi elämäänsä ja sai jopa lapsia, mutta osan Jeesus komensi takaisin kuolleiksi.
Ihmekertomusten juuret ovat usein kristillisessä kirjallisuudessa, mutta islamilaisessa kirjallisuudessa ne alkoivat elää omaa elämäänsä.
Aineksia on lainattu eri lähteistä ja sijoitettu Jeesuksen elämään. Islamilaisessa kirjallisuudessa esitetään, että Jeesus oli Jumalalle alisteinen ja ihmeteot tapahtuivat aina Jumalan luvalla.
Aiheesta on islamin johtavan suomalaisen asiantuntijan kirjoittama kirja
Hämeen-Anttila, Jaakko:
Jeesus, islamin profeetta.
Helsinki: Kirjapaja, 2006.
Tuomaan Lapsuus evankeliumi on eri juttu kuin kuuluisa Tuomaan evankeliumi, joka löydettiin Nag Hammadista Egyptistä 1945.
Kirkkoisä Ireneus mainitsee lapsuusevankeliumin noin 195 jKr ja jos Luukkaan evankeliumi on noin 80 jKr niin tuohon väliin, ehkä toisen vuosisadan puoliväliin, tämä juttu menee.
siis hyvin vanha.
Professori Jaakko Hämeen-Anttila nähtävästi ajattelee, että Lapsuusevankeliumin tarinoiden juuret olisivat Intiassa.
en tunne tätä ajatuslinjaa tarpeeksi.
yleensä niitä pidetään kreikkalaisten jumal-lasten kertomusten kaltaisina, jossa lapsi tekee kaikenlaisia pelottaviakin juttuja.
mutta toki hellenistisellä ajalla kreikkalaisten ja intialaistenkin välillä oli yhteyksiä, ulottuihan Aleksanteri Suuren armeijan reissu Hindus joelle asti ja Seleukidit sillä suunnalla hallitsivat.
aika mukavasti englantilainen wikipedia hahmottaa Lapsuusevankeliumin rakenteen, joka näyttää ensilukemalta mielivaltaiselta.
kertomuksessa on kolme ihmettä ennen opetusta ja kolme ihmettä sen jälkeen.
1
Kolme ihmettä: 12 savilintua eläviksi, kiroaa pojan kuoliaaksi, kiroaa pojan kuoliaaksi ja vanhemmat tulevat sokeiksi
- yritys opettaa Jeesusta epäonnistuu, Jeesus itse opetta
Kolme ihmettä: korjaa kiroukset, herättää katolta pudonneen kuolleista, parantaa kirveellä jalkansa teloneen.
2
Kolme ihmettä: kantaa vettä vaatteellaan, valmistaa juhla-aterian yhdestä viljan tähkästä, korjaa lyhyeksi sahatun puun
- yritys opettaa Jeesusta epäonnistuu, Jeesus opettaa
Kolme ihmettä: Parantaa Jaakobin käärmeenpuremasta, herättää sairauteen kuolleen lapsen, herättää rakennustyömaalla kuolleen miehen.
Lopuksi Luukkaan evankeliumin kuvaus melko lailla Luukkaan sanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti