tiistai 17. helmikuuta 2009

Sen olisi pitänyt olla minä

Katso, Jumalan Karitsa.
Isenheimin alttaritaulu. Matthias Gr
ünewald 1516

Kuuntelen toisinaan aikamme afro-amerikkalaisten hengellistä musiikkia, joka tunnetaan maailmalla "evankeliumin musiikkina" eli gospel nimellä.

Monenlaista musaahan siellä on, selvästi kaupallista, rytmikästä kansankiihotusta "taputa käsiäsi, hei huuda kanssani" ja muuta meininkiä.

Mutta pohjavirtauksen on vankka ja aito "kiitos Jeesus", jossa monen gospel laulajan kohdalla on taustalla todelliset elämän taistelut ja vaikeudet, Nicky Cruzin kaltaisista jengeistä, kaduilta Jeesuksen luo.

eräs yksinkertainen laulu sisältää varsin väkevän ajatuksen

"it should have been me"

"Sen olisi pitänyt olla minä"


voin aivan hyvin ajatella, arvoisa ihminen, että sen olisi pitänyt olla sinä.

kuka tietää, mitä salaisia syntejä elämässäsi on?

miten mahtaa olla tuon uskosikaan laita, onko se sittenkään niin aitoa ja oikeaa?

entäs tuo vaelluksesi ihmisenä, löytäisin siitä varmaan paljon nyrpisteltävää.


Elizabeth Bathory - en ihmettelisi teloittamistaan ristilläkään.

Adolf Hitler, ei Jumala hänenkään tekojaan varmaan hyvällä katso.

tai keisari Nero viuluineen

sinne vaan - kuolemaan ja Jumalan tuomion alle


mutta minä?

miksi ihmeessä minut pitäisi julmasti ruoskia, taluttaa läpi Jerusalemin katujen kuin rikollinen ja kuulla häväistystä ja saada kiviä päälleni ja joku vielä ikkunasta heittää keittiön jätevettä?

enkö minä sentään ole jotain muuta itse pyhän Jumalan silmissä, eräänlainen suosikki?

enhän minä ole ketään murhannut enkä paljon varastanutkaan tai huorannut tai antanut väärää todistusta lähimmäisestäni?

aika nätisti ole elänyt vaikka noihin Kambodjan kommunisteihin verrattuna. Tai Ruandan hutseihin.

siivosyntinen - kuten sanotaan.

mitä rangaistusta tällainen tarvitsee, hieman ansaittuja nuhteita ja sillä selvä?


No, varmaan Jeesus siellä ristillä kantoi koko maailman synnin.

Ei hän Perkeleen puolesta kuollut vaan ihmisten syntien rangaistuksena.

Sinne sopii sinun syntisi ja naapurin synnit ja vanhempien ja esi-isien synnit ja näin on ymmärrettävää, että Jeesuksen täytyi kärsiä niin katkerasti ja tulla Jumalan hylkäämäksi.

mutta minä?

Olisiko siellä ristillä pitänyt riippua rangaistuna ja Jumalan hylkäämänä yksi mikko?

ansaitsenko minä noin julman kuoleman?

sinä ehkä ansaitset, mutta totta puhuen minä olen aika hyvä ihminen - ainakin omissa silmissäni.

ei Jumala varmaan oikeudenmukaisesti nyt tällaista siivosyntistä kuolemaan tuomitse.

saatika heitä Perkeleen seuraan ikuiseen tulijärveen?

eihän se olisi oikeudenmukaista.


"It should have been me"

Sen olisi pitänyt olla minä.

Jeesus kärsi ja kuoli minun tähteni, minun takiani, minun syntieni sovittamiseksi.

Minä olen syyllinen Hänen kuolemaansa, koska Hän kantoi minun syntini.

pienet mitättömät rikokseni, jotka totta puhuen eivät ole niin suuren suuria verrattuna toisten ihmisten synteihin.

kauheaa mitä lehdetkin kirjoittavat... en minä tuommoista!

ja kuitenkin tuon laulun sanat tunkevat omantunnon pohjiin asti

"It should have been me"



Virsi 63

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.


Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


Vapautetaanko Jeesus vai Barabbas?


Nimimerkki Viola jatkoi aiheesta Nettiruukussa :

Lauseesta "Sen olisi pitänyt olla minä" tuli mieleeni Barabbaan laulu, jonka olen joskus kuullut radiosta.

Osoitteesta Profide löytyy sen sanat. Kopioin ne tänne:

Barabbaan laulu

hänet nään ja alas painan pään
tahtoisin pois ja kuitenkin tähän jään
ristit nuo niin kylminä kohoaa
keskeltä kansan joka kuolemaa odottaa

miksi hän jonka kädet puhtaat on
sovittaa saa murhaajan tuomion
viattoman ajoivat kuolemaan
ja päästivät minut barabbaan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties - nasaretin mies

kuninkaan sinun sanoivat olevan
kruunusi raskaan näen haavan painavan
aavistan mitä tuskasi on
kärsiä saitko vieraan kohtalon

silmäni suljen ja ruumiini ristillä nään
syvällä tiedän en ansaitse enempää
kun kasvoni nostan ja uskallan katsomaan
sinut nään - ja minä elää saan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties - nasaretin mies


Mikko:

eikö ole ihmeellistä, miten Jeesus tempasi ihmisiä mukaansa tuoltakin alennuksen ja ikäänkuin tappion syvimmistä kuiluista

Barabbas sai pitää henkensä varman kuoleman tuomarin edessä, toinen ryöväreistä ristinpuulla pääsi samana päivänä paratiisiin, kieltävä Pietari itki syntejään ja on kallio, jolle Kristus on kirkkonsa rakentanut.

eivätkä tuonelan portit sitä voita


Viola:
Ja taitaa olla meidänkin tuo Barabbaan -murhaajan- osa:

Matt.5
21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Barabbaan tavoin meidät on vapautettu - Jeesuksen tähden!

mjoalmme ja mikkoL: Aamen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti