Sovitusuhri

Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin
Johannes Kastajan sormi
Matthias Grünewald 1506-1515

Pääsiäisen tapahtumissa yhdistyvät monet Vanhan testamentin aiheet ja esikuvat yhdeksi moniulotteiseksi kuvaksi.

Olemme saaneet nähdä ja kuulla, että kun Jumala puhuu, sanoissa on monia eri korkeuksia ja syvyyksiä kuten elävässä äänessä.

Synteettinen ääni, robotin puhe tai sähköpianon ääni, on puhtaan harmonisena yksiulotteinen ja kuulostaa keinotekoiselta. Siksi Yamaha lisää siihen tahallaan säröjä ja tasoja jäljitellen elävää musiikin ääntä.

Kiirastorstain ateria on pääsiäisateria, jossa muistetaan Egyptistä lähtöä. Tästä Haamul kirjoitti palstallaan.

Pääsiäislammas ei ole uhrilammas, vaan se on muistoateria, joka katkerien yrttien ja neljän siunauksen maljan kanssa nautitaan.

Koska Jerusalemin temppeli on maan tasalla, ei kiveä kiven päällä, juutalaiset eivät voi pääsiäislammasta teurastaa Mooseksen lain edellyttämällä tavalla, ja heidän juhla-ateriallaan on vain kuivat luut muistuttamassa herkullisesta pääsiäislampaasta.

Jumalan Karitsan kuolemaan liittyy heprealaiskirjeessä kuitenkin Jerusalemin temppelin kaikkein keskeisin jumalanpalvelus, puhdistavat ja pyhittävät uhrit, veri syntien anteeksiantamiseksi ja ylipapin astuminen kaikkein pyhimpään.

Kerrassaan upea oratorio, jossa Vanhan liiton esikuvat, typokset, saavat Uuden liiton ihanan toteutumisen.


Esikoislestadiolaisen kristityn uskonelämän suurin asia tapahtuu ripin puolisakramentissa, joka tosin on kaventunut "anteeksitodistamisen" mantraan.

"saanko minä vielä uskoa syntini anteeksi, vaikka olen langennut ja omatunto todistaa minua vastaan"

"usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, usko itsesi puhtaaksi ja aivan taivaan keskelle"

Tässä on herätysliikkeen kallein aarre, keskeinen palvelu, jumalanpalveluksen ydin ja onnistuneiden seurojen tavoite:

että seuraväki rohkaistuisi uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

mielellään vielä pitkässä pönttöjonossa, joka kertoo että saarnassa julistettu täysi laki ja evankeliumi on kolahtanut ja omattunnot puhuteltu Jumalan sanalla.



Kyseessä on sisäinen asia ja ihmisen ratkaisu nousta ja liittyä pönttöjonoon. Tai siellä seurapenkissä saada uskoa kaikki synnit anteeksi.

Esikoisten pääsiäinen on liittymistä kristillisen kirkon suurimpaan juhlaan kun meidän Herramme kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja nousi kolmantena päivänä kuolleista kirjoitusten mukaan.

Vahvasti ovat tässä kristillisyydessä koko kirkkovuoden aikana mielissä "suljetut ovet", joiden taakse piiloutuneiden opetuslasten luo Ylösnoussut tuli ja puhalsi heidän päälleen ja antoi valtuudet todistaa synnit anteeksi



Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.

Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:

Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.


Joh 20:19-23 Biblia 1776



Katsokaamme lähemmin, mikäli mahdollista, mitä sielulle tässä pyhässä hetkessä tapahtuu seurojen aikana.

Saarnan aikana Jumalan sana puhuttelee ja muistissa ovat usein aivan lapsuudesta asti kristillisyyden kalliit neuvot ja opetukset.

On kuva siitä, millaista on kristityn nuhteeton vaellus, millaisia asioita Jumalan lapset välttävät ja mistä pysyttelevät erossa, ettei tämä maailma saastuta.

On sisäinen ihannekuva kristitystä Jumalan tahdon mukaan elävästä ihmisestä, jota eivät lihan himot ja irstaudet vaivaa, ei kateus ja ahneus riivaa eikä koreileminen ja mammonan palvonta hidasta synteihin ja rikkomuksiin.

Ja toisaalta on syvä tietoisuus siitä, että tuota julistettua ja opetettua ihannetta, Jumalan tahtoa, ei ole tälläkään viikolla tullut toteutettua ja että sekä sisäinen että ulkonainen ihminen on vajavainen, lankeava ja lihan vapauksia etsivä.



Ratkaisun tähän ahdinkoon - ja ahdinko on toisten kohdalla hyvin todellinen, toisten kohdalla "kadun koska kuuluu katua" - tuo synninpäästö.

Tästä käytetään esikoisuudessa ilmausta "todistaa synnit anteeksi" eli veli tai sisar todistaa Jeesuksen nimessä ja veressä, että ihmisen vaelluksen viat, heikkoudet, lankeamiset annetaan anteeksi. Tähän on lupa uskoa, vaikka järki ja sielunvihollinen ja omatunto sanovat vastaan.

Astelema on

1. Lain totuuden ja hurskauden vaatimus

2. Omantunnon todistus että ei ole viikolla eletty Jumalan tahdon mukaan ilman lankeamista teoissa ja ajatuksissa

3. Virallisesti kaavan mukaan Jeesuksen nimessä ja veressä todistettu armo, jonka saa uskoa omalle kohdalleen.



Elävässä uskossa oleva uudestisyntynyt kristitty on sellainen, joka nöyrästi kuulee Jumalan tahdon lain saarnan ja joka sydämessään on käsittänyt Kristuksen evankeliumin, ottanut uskossa vastaan anteeksiannon todistuksen.

Hän on näin vapaa Jumalan lapsi, jonka heikkoudet, synnit ja rikkomukset on annettu ja annetaan anteeksi jatkossakin.

Esikoislestadiolaisen heränneen uskonelämän keskipiste on tässä tapahtumassa, anteeksi todistamisessa ja sen sisäisessä käsittämisessä ja uskossa vastaanottamisessa.

Tätä uskoa verrataan usein lepattavaan lampun liekkiin, se on jatkuvassa vaarassa, sydän voi kylmentyä näille kristillisyyden asioille ja ihminen näin joutua maailmaan ja kadotuksen yöhön.

Kristillisyyden kalliit neuvot ja ohjeet on tarkoitettu suojaamaan tätä pelastavaa, kaikkein olennaisinta asia, sydämen uskoa että synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.



Pietismi on luterilaisen kirkon piirissä vaikuttava virtaus, jolle on ominaista henkilökohtaisen hurskauden (pietas) korostaminen.

Perinteinen esikoislestadiolaisuus on eräs luterilaisen pietistisen herätysliikkeen haara, jonka perustoja Lapin karussa maassa valmisteli Ruotsin kirkossa vaikuttanut lukija-liike ja vahvasti myös viklundilaisuus ja joka puhkesi liekkeihin Ruotsin ja Suomen Lapissa rovasti Lars Levi Laestadiuksen julistuksen seurauksena 1800-luvun puolivälissä.

Uus-esikoisuus ei ole mielestäni luterilaisen pietismin haara, vaan esikoisuuden taustalta voimakkaan amerikkalaisen vaikutuksen turmelema lahkoutunut uskonnollinen ryhmä.

Tämä näkyy parhaiten juuri tässä kristillisyyden ydinasiassa, pääsiäisen tapahtumissa.

Uus-esikoisen kirkossakäynti on harventunut, sakramenttien merkitys kokonaan hämärtynyt ja kristillisen uskon ydin on vääristynyt ja muistuttaa juutalaisuutta tai islamilaisuutta, alistumista Jumalan tahtoon ja mieluisaa kristillisyyden neuvojen noudattamista armahdettuna syntisenä.



Tämän kultin painopiste on tietyn mantran hokemisessa, toistamisessa, tietyn yhä uudelleen toistuvan

"helmasynti, lankeaminen, paha omatunto - saat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä
"helmasynti, lankeaminen, paha omatunto - saat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä
"helmasynti, lankeaminen, paha omatunto - saat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

vuodesta toiseen jatkuva kierre aina ihmisen kuolemaan asti

tärkeintä, että siellä kuolinvuoteellakin kultin viralliset papit käyvät tämän mantran lausumassa ja mustat hahmot kuin korppikotkat istuvat kuolevan vuoteen tuntumassa vahtimassa, että kaikki menee varmasti oikein

sitten voi saarnaaja jo rauhallisesti sanoa "hänet nähtiin seuroissa istumassa"



katse käännetään ja on kääntynyt täysin omaan uskoon

vaikka kauhistellen sanotaan "enhän minä omanvanhurskauden tekoja tee"

niin kaiken ydin on se, että uskoo

sanoohan Raamattukin "sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi"

tämän uskon syntyminen, sen oikea laatu, sen oikeat takaajat vakuutusfirmassa ja sen kestäminen aina kuolemaan asti on uus-esikoisuuden huolenaihe.

ei mikään muu.


uus-esikoisuuden johtajat käyttävät absoluuttista valtaa

heillä on Kristuksen antamat Jumalan valtakunnan avaimet ja niillä, kenelle he ne uskovat.

voi niitä esikoisten saarnaajia, jotka tätä ehdotonta ylivaltaa mitenkään uskaltavat arvostella tai siitä poiketa.

edes kaikessa hiljaisuudessa, sillä tämän mafian urkkijoita löytyy joka ruksalta.

valta on vastuutonta, kun sitä ei saa kirjein eikä kirjoituksin eikä saarnoin mitenkään kyseenalaistaa.

päätöksentekijät eivät joudu vastuuseen, kuten jossain demokraattisessa hallinnossa tai perustuslaillisessa kuninkuudessa.

nämä ukkelit ovat kaiken arvostelun yläpuolella, siellä Pyhän Hengen kanssa asioita ratkomassa uskovien parhaaksi!


rakas kristitty, Jeesuksen oma, joka tässä liikkeessä kuitenkin tahdot pysyä ja rukoillen odotat Hengen kevättä, raikkaita tuulia ylhäältä, jotka uudistavat ja puhdistavat tämän hengellisen liikkeen.

synnyttävät sen kivulla uudelleen, kunnes Kristus saa siinä taas muodon.

tänään on Kiirastorstai, ehtoollisen asettamisen muistopäivä.

Jos vain mahdollista, lähde perheinesi kirkkoon ja osallistu tänään Herran pyhälle ehtoolliselle.

Siellä katseesi siirretään kokonaan pois omasta uskostasi - ei se sinua pelasta.

Katseesi siirretään uskosi alkajaan ja täyttäjään, Kristukseen.

sinulle sanotaan "Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"

saat siellä levätä uskossa syntien anteeksiantamukseen, saat - sinä ja rakas puolisosi ja lapsenne - Jeesuksen totisen veren juomaksenne ja Jeesuksen totisen ruumiin syödäksenne.

Ja siellä kanssanne koolla oleva kirkkokansa yhdessä kristillisen kirkon monihaaraisen puun oksana saa osallistua juhla-ateriaan!



Tänä vuonna juutalaiset, läntinen kristikunta ja itäinen kristikunta viettävät kaikki pääsiäista yhtä aikaa.

Exodus, lähtö Egyptistä, pääsiäislammas on teurastettu

Jumalan Karitsa vuodattaa verensä ja antaa ruumiinsa syötäväksi

Tätä ihmettä saat katsella, tutkia ja siihen uskoa Jumalan armosta uudestisyntyneenä vedestä ja Hengestä - ei oman uskon pusertamisella tai jonkun ihmisen vakuuttamana.

Kuolinvuoteellasikin olkoon yksin tämä ihmeellinen näky silmissäsi ja sydämessäsi

Teurastettu Jumalan Karitsa!

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus kallisti päänsä ja sanoi:
"Se on täytetty"

Pappi kutsuu Jumalan kansaa alttarille:
"Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu"

siihen ei sinulla eikä minulla ole mitään lisäämistä!

Sovitusuhri on annettu, lunastushinta maksettu, syntiuhri teurastettu

Se on täytetty

tähän kun uskot, olet vanhurskas
tämän kun suullasi tunnustat, pelastut

ja saat elää koko elämäsi - et itsellesi vaan elävän Jumalan palvelijana!

Ryövärin armo

Kristillisen kirkon liturgian kirkkaimpia helmiä:

Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.

Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.


Evankeliumeista ilmeisesti vanhin, Markus, kertoo kahdesta ryöväristä, jotka molemmat pilkkasivat Jeesusta keskimmäisellä ristillä:

Mutta se oli kolmas hetki, kun he hänen ristiinnaulitsivat. Ja oli päällekirjoitettu hänen syynsä kirjoitus: JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Ja he ristiinnaulitsivat kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yhden hänen oikialle ja toisen vasemmalle puolellensa. Ja niin täytettiin se kirjoitus, joka sanoo: ja hän on pahantekiäin sekaan luettu.

Ja ne, jotka siitä ohitse kävivät, pilkkasivat häntä ja vääntelivät päätänsä, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena päivänä rakennat ylös! Vapahda itses ja astu alas rististä.

Niin myös ylimmäiset papit pilkkasivat häntä keskenänsä kirjanoppineiden kanssa, sanoen: muita hän autti, ei hän voi itsiänsä auttaa. Kristus, Israelin kuningas, astukaan nyt alas rististä, että me näkisimme ja uskoisimme.

Ja ne, jotka hänen kanssansa ristiinnaulitut olivat, pilkkasivat häntä.

Markus 15:25-32 Biblia 1776


Matteuksen evankeliumin kuvaus on varsin lähellä Markusta. Myös tässä jaksossa molemmat ryövärit pilkkaavat Jeesusta:

Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: pääkallon paikka. He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda.

Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa.

Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.

Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä, Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.

Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen. Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.

Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

Matteus 27:33-44 Biblia 1776


Myös Johanneksen evankeliumi mainitsee kaksi ryöväriä, jotka ristiinnaulittiin samana perjantaina. Evankeliumi ei kerro heistä sen enempää.

Evankeliumsissa ei ole myöskään pilkkaamisesta kertovia jakeita lainkaan, vaan katse kiinnitetään ristin luona olevaan opetuslapseen, Johannekseen - joka ei paennut - ja Jeesuksen äitiin, Mariaan:


Ja hän kantoi ristiänsä ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan Pääkallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata. Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jesuksen keskelle.

Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja pani ristin päälle, ja oli näin kirjoitettu: JESUS NATSARENUS JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Tämän päällekirjoituksen luki monta Juudalaisista; sillä se paikka oli läsnä kaupunkia, jossa Jesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, Grekaksi ja Latinaksi. Niin sanoivat Juudalaisten ylimmäiset papit Pilatukselle: älä kirjoita: Juudalaisten kuningas; vaan että hän on sanonut: minä olen Juudalaisten kuningas.

Pilatus vastasi: mitä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.

Kuin siis sotamiehet olivat Jesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa (ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu.

Niin he sanoivat keskenänsä: älkäämme tätä rikkoko, vaan heittäkäämme tästä arpaa, kenenkä se pitää oleman: että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: he ovat minun vaatteeni itsellensä jakaneet ja ovat heittäneet minun hameestani arpaa. Ja sotamiehet tosin näin tekivät.

Mutta Jesuksen ristin tykönä seisoi hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kleopaan emäntä, ja Maria Magdalena.

Kuin siis Jesus näki äidin ja opetuslapsen siinä seisovan, jota hän rakasti, sanoi hän äidillensä: vaimo, katso sinun poikaas.

Sitte sanoi hän opetuslapselle: katso sinun äitiäs. Ja siitä hetkestä otti opetuslapsi hänen tykönsä.

Sitte, kuin Jesus tiesi jo kaikki täytetyksi, ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: minä janoon.

Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen, ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille isoppia, ja panivat sen hänen suunsa eteen.

Kuin siis Jesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: se on täytetty! ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Joh 19:17-30 Biblia 1776


---------
Oi! siunattu päivä, joka muutti maailman!

Oi! pyhin hetki koko ihmiskunnan historiassa!

miten ihmeelliset ovatkaan sinun aivoituksesi, Isä Jumala!

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.



Ainoastaan Luukkaan evankeliumi sisältää näistä kahdesta ryöväristä tuon maailmankuuluksi tulleen kohdan, joka on niin äärettömän rakas ja tärkeä kaikille kristityille.

Armon meren syvyyttä ei voi mitata!



Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka Pääkallon paikaksi kutsutaan, siinä he hänen ristiinnaulitsivat ja ne pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle.

Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.

Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet pilkkasivat häntä heidän kanssansa ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan valittu.

Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja kokottivat hänelle etikkaa, Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten kuningas, niin vapahda itse sinus.

Oli myös hänestä päällekirjoitus Grekan, Latinan ja Hebrean puustaveilla kirjoitettu: Tämä on Juudalaisten kuningas.



Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä.

Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa? Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.

Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.

Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa.


Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan päälle, hamaan yhdeksänteen hetkeen asti.

Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate repesi kahtia,

Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis minä annan henkeni.

Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä.


Luuk 23:33-44 Biblia 1776



Kaksi tavallista taapertajaa teloitettiin samana perjantaina Jeesuksen kanssa Pääkallopaikalla, Golgatalla.

eräällä julmimmista tavoista mitä ihminen on keksinyt ihmisen surmaamiseen (alunperin ilmeisesti Persiassa, sitten makedonialaisten myötä lopulta Roomaan).

Luukkaan evankeliumi antaa ymmärtää, rikolliset kyllä tiesivät jotain tästä keskellään olevasta miehestä.

voimme ajatella, että jos eivät tienneet niin ainakin tuomion syystä kertova taulu antoi jonkin käsityksen:


"Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä."

kreikan "Kristus" on heprean "Messias" voideltu - juutalaisten tuohonkin aikaan hartaasti odottama Jumalan valitsema kuningas.



mitäs nää tyypit sitten olivat tehneet saaden julman kuolemanrangaistuksen.

ristiä roomalaiset käyttivät lähinnä kapinallisiin ja orjiin (esimerkiksi Spartacus).

Juutalaisten Messiaskuningas on kapinallinen, ilman muuta, Rooman viranomaisten silmissä.

no, Barabbas oli kapinallinen ja murhamies.

Siinäkin yksi ryövärin armo, mutta ikäänkuin tapahtumien sivutuotteena...

"Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies."
Lk 23:19



Markuksen (Mk 15:28) ja Matteuksen (Mt 27:38) kreikkalainen alkuteksti kertoo, että nämä kaksi miestä olivat λῃστης lestes

sana tulee kreikan verbistä leisomai, ryöstää (puti puhtaaksi...) siis rosvoja, ryöväreitä, varkaita.

...
Johannes ei sano heistä mitään "kaksi muuta"

...
Luukas käyttää kreikan sanaa κακοῦργος kak-ourgos pahantekijä, rikollinen

(suomeksi kaka - paha ourgos -tekijä voisi saada toisenkin käännöksen...)



Luukkaan evankeliumi kertoo, että molemmat pahantekijät kääntyivät Jeesuksen puoleen.

olihan siinä aikaa, ristillä roikkuivat kaikki kolme ja ilmeisen lähelle toisiaan oli ripustettu - keskusteluetäisyydelle.

Oudosti Luukas kuitenkin tämän toisen avunpyynnön meille kertoo - herjauksena:

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

Näin puhuu täydellisesti katkeroitunut ihminen.

Elämä on päättymässä häpeällisesti ja julmasti, vilkkaan tien varrella kaikkien ihmeteletävänä, kykenemättä edes kärpästä nenänpäästä kädellä karkottamaan.

Ei ole sydämessään yhtään uskoa Israelin Messiaaseen - niinkuin korkea-arvoiset ylipapit, uskonnollisen elämän ekspertit fariseukset, niin myös tämä alhainen varastelusta kiinni jäänyt rikoillinen herjaa ristillä roikkuvaa.

mutta aika karmean rukouksen muodossa - kuin suoraan pirun suusta

"etkö sinä ole Messias!"
jaa että näinkö Messias... ristillä roikkumassa rikollisena...

"pelasta itsesi ja meidät!"

heh ... viimeinen vitsi, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa



Luukkaan evankeliumi kertoo, että toinen - samanlainen alhainen varastelusta kiinni jäänyt ja kuolemantuomion saanut - kääntyy myös Jeesuksen puoleen

ensin hän antaa palautetta kaverilleen:

Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."

ei ollut kaverin omatunto täysin paatunut, oikeudentaju oli yhä jäljellä.

"Olemme ansainneet tuomiomme"

"tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa"

senkin rikollinen ymmärsi, että tämä mies oli syytön.


Luukas ei kerro mistään pitkistä keskusteluista.

kaveriaan nuhdeltuaan ... Jeesuksen toisella puolella, joten on ehkä joutunut päätään vähän kurkottamaan rikostoverinsa kasvot nähdäkseen

hän kääntää katseensa sitten Jeesukseen ja sanoo:

"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."


hmm...
kuusi suomenkielen sanaa

joiden tuloksena tämä ihminen siirrettiin helvetin porteilta paratiisiin - vielä samana perjantaina ennen kello kuutta kun sapatti alkaa.

alkutekstissä voimallisessa rukouksessa on yhdeksän sanaa

μνήσθητί μου, Κύριε, ὅταν ἔλθῃς ἐν τῇ βασιλείᾳ σου.

mnestheti mou, Kyrie, otan elthes en te basileia sou






ryöväri pyytää, että Herra (Kyrios) muistaisi häntä

mutta eikös tämä Herrakin ole surmattavana, muutaman hetken kuluttua kuollut?

kuinka Hän mitään muistaisi?


"kun tulet valtakuntaasi"

no, siinä luki INRI
Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum

Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas

mihin valtakuntaan??

kreikan sana on basileia, kuningaskunta

no kun tulet siihen kuningaskuntaan, jonka Kuningas olet

muista siellä minua, rosvoa



eikö niin, saamme tästä vaikutelman, että tämä toinen ryöväri oli kuullut jotain ja tiesi yhtä ja toista.

toinenkin oli kuullut, mutta naureskeli ja herjasi tätä Voideltua, joka näin sai loppunsa


en pääse siitä yli enkä ympäri, että tämä toinen ryöväri, josta Luukas kertoo, tiesi kyllä yhtä ja toista Jeesuksesta

- viaton
- kuningas
- valtakunta jossain kuoleman tuolla puolen

että tämä Kuningas tulisi muistamaan asioita kuolemansa jälkeen.



mitä tällä miehellä oli tarjota kuninkaalle, joka vierellään roikkui kuolemaa tehden?

semmonen yhteiskunnan mätämuna, tiesi itsekin ansainneensa kuolemantuomion, kädet ja jalat lyöty puuhun kiinni, niin ettei voi yhtikäs mitään tehdä vaikka haluaisi.

ei sovittaa tekosiaan, muuta kuin kärsimällä tämän julman rangaistuksen

ei korvata varastamaansa

ei pyytää keneltäkään anteeksi

ei hän edes keskimmäisellä ristillä riippuvalta mitään pyydä anteeksi


vaan jonkinlainen sanoisimmeko syvä luottamus johonkin ryövärin sydämessä on

Jeesus on siinä lähellä nyt - ainutlaatuinen tilaisuus

"muista minua, Jeesus..."

ei muuta

vain nuo yksinkertaiset sanat


Jeesus on kuoleman väsynyt

ruoskittu, vertavuotava, helvetillinen kipu jäsenissä, naulojen repimä, piikkikruunusta vuotaa veri kasvoille, joita ei pysty pyyhkimään

kitalakea halkeamille lyövä jano päivän paahteessa

ihmisiä pörrää siinä, herjaten, huudellen, ivaten

Isä Jumalakin on hylännyt?

ja sitten nämä kaksi toopea vielä siinä vierellä, rikollisia

"Hänet luettiin rikollisten joukkoon..."



niin

miksi Jeesus sanoo "tänään paratiisissa"

jos Isä on hylännyt?

Luukkaan evankeliumissa ei tuota Eli eli, lama sabaktani! huutoa ole lainkaan.

vaan luottavainen
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni."


Jeesus vastasi:

"Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."


sinne kuoleva Jeesus odottaa Luukkaan evankeliumin mukaan olevansa menossa, paratiisiin.

Kreikan sana "paradisos" tarkoittaa puutarhaa.

Hepreassa on Eedenin puutarha, gan Eden.



Sitten Herra Jumala sanoi:

"Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"

Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.


1 Ms 3:22-24 KR 1992



Karoliinisen ajan virskirjan virsi 226 sanoi, että minkä omenapuu kadotti sen ristinpuu palautti.

Jeesus sanoo tässä ryövärille, että mehän kävelemme sinne takaisin, sinä rosvo seurassani, leimuava miekka on Minun kädessäni ja kerubit ja enkelit ovat minulle alamaisia.

siellä on se vietävä hyvän ja pahan tiedon puu, josta saamme hedelmää maistaa taas tänään.

siellä on se elämän puu, ikuisen elämän puu, myyttien myytti, satujen satu, ihmeiden ihme.

on, koska Jumalan Sana sanoo että on.



meillä on Raamatussa ainakin kaksi ihmistä, joiden tiedämme varmasti olevan tai käyneen paratiisissa

molemmat pääsivät sinne tämän juutalaisten Kuninkaan toimesta.

ensimmäinen on tämä ristin ryöväri, josta on puhe tällä palstalla.

toinen on varsin luotettava ja vankka todistaja, Saulus Tarsolainen eli apostoli Paavali.

mitäs Paavali meille sieltä kertoo?

ei yhtikäs mitään!

ei ollut hänen lupa puhua... eikä pukahtanut.


haluaisitko sinäkin käydä vilkaisemassa paratiisia.

muslimit uskovat, että Jerusalemin al-Aqsa moskeijan luota Muhammed kävi yöllisessä näyssä Paratiisissa.

päivälehdissä tämä paikka, Herodeksen temppelialue, siellä olevat moskeijat.

mutta sinä, Jeesuksen oma, tahtoisitko myös jo näin ajassa saada maistaa Paratiisin hedelmiä, nähdä meininkiä siellä, ihmisen alkukodissa??

neuvoisin ... harkitse tarkkaan ennenkuin sellaista pyytelet.

apostoli Paavali sai siitä elinikäisen vamman, josta ei päässyt millään rukouksella eroon.



Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen.

Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.

Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.



Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.


2 Kor 12:1-10 KR 1992



on tämä merkillinen mies, tämä meidän Jeesuksemme

ruoskii valitsemaansa apostolia, antaa Saatanan rusikoida, kuin rautainen piikki, pistin, jolla härkiä ohjataan kyntötyössä...

ouch

ja millainen viesti meille kaikille

"minun armossani on sinulle kyllin"

Kari Tikan armolaulu väistämättä tulee mieleen...



aloitin tämän palstan kristillisen kirkon liturgisen runouden helmellä, rukouksella, jonka kaltaista ei ole toista.

se kantsii ihan opetella ulkoa.

siinä ei kummemmin selitellä eikä puhuta pitkään (niinkuin jollain on tapana pitkästi kirjoitella)

vaan kiinnitetään huomio

Jeesuksen katseeseen

mitkä silmät!

mursivat Pietarin sinä kylmänä yönä hiilivalkealla

ja ovat murtaneet monta kovaa sydäntä



Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.

Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.


Käännä katseesi Jeesukseen
ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden Herran Jeesuksen
saa syntinen osakseen.

Suuntaa mielesi Jeesukseen
ja syvälle armonsa syvyyteen
ja sä turhaks näät kaiken turhuuden
eessä Jeesuksen suuruuden.

Eessä Jeesuksen pyhyyden
mä ylistän, rukoilen kiittäen.
Nytkin palvoen eessä Jeesuksen
tahdon viipyä hetkisen.

Jällivaara ja Getsemane

heti kättelyssä tahdon sanoa, että en ole varma onko eilisen päiväsaarnan sisältö tältä osin oikein ymmärretty. olisi siis hyvä, jos joku muukin joko vahvistaisi tämän tai kumoaisi ja sanoisi, että olen taas käsittänyt väärin.

toiseksi tahdon tähän alkuun sanoa, että kirjoitan tätä rakkaudellisesti ja ilman vihastumisen häivääkään, aidosti ymmälläni ja kysellen.

kolmanneksi tahdon tähän heti sanoa, että olen sydämestäni iloinen että Herra Jeesus mainittiin päiväsaarnassa ja Hänen syvä kärsimyksensä Getsemanessa tuotiin esiin.


ajatus jonka saarnasta ymmärsin oli seuraava:

kun lapsuuden uskossa rikomme ja teemme syntiä niin omatuntomme nuhtelee meitä ja synti polttelee sisimmässämme.

tämä synnin tuska on samanlaista kuin Jeesus joutui kokemaan Getsemanessa, kun Hän kärsi meidän puolestamme.

toki paljon suurempi oli Hänen kärsimyksensä kuin voimme ymmärtää.


tämä on ajatus, jonka tavoitin ja kuten alussa sanoin, ehkä olen ymmärtänyt saarnaajan sanoman, olisiko ollut Minde?



ajatus siitä - siis mahdollisesti sellaista ei esitetty eilisessä päiväsaarnassa Jällivaarassa - että Jeesus tunsi omantunnon poltetta synnistä samalla tavalla kuin me Aatamin ja Eevan lapset, on kiehtova - kuinka Hän kaikessa tuli meidän kaltaiseksemme.

ajatus ei ole nähdäkseni kuitenkaan lainkaan raamatullinen.

saamme sen kuvan, että Getsemanen ankarassa rukoustaiselussa, johon Hänen lähimmät ystävänsäkään eivät öisen uneliaisuutensa tähden jaksaneet liittyä, kyse oli jostasin muusta.

koska siellä ei ollut paikalla ketään muuta kuin Jeesus ja Häntä vahvistava enkeli, tiedämme tästä rukoustaistelusta Jeesuksen itsensä kertomana.

ehkä näitä käytiin Jeesuksen kanssa yhdessä läpi sitten myöhemmin, kun taas tavattiin ja lopulta evankelista sai asiasta kuulla?



Petari sanoi henelle. Ja waicka minu' pideis sinun cansas coleman/ en kielle mine sinua. Samallamodholla sanoit mös caiki Opetuslapset.

Silloin tuli Jesus heiden cansans ychten Kylen/ ioca cutzutan Gethsemane/ ia sanoi Opetuslapsillens/ Istucat tesse/ nincauuan quin mine menen too'na ia rucolen.

Ja hen otti Petarin cansans/ ia caxi Zebedeusen poica/ ia rupeisi murechtiman ia wapitzeman.

Nin sanoi Jesus heille/ Minun sielun ombi murehisans haman coleman asti. Olcat tesse/ ia waluocat minun cansan/

Ja hen keui wähe taamma heiste/ langesi Caswoillens/ rucoellen ia sanoden/ Minun Isen/ ios mahdolinen on/ nin mengen minulda teme Calki. Ei quitengan ninquin mine tahdon/ mutta ninquin sine.

Ja hen tuli Opetuslastens tyge/ ia leusi heiden macamast/ ia sanoi Petarille/ Ningö? Ettekö te woineet ychte hetke waluo minun cansan?

Waluocat ia rucolcat/ ettei te kiusauxen langeisi/ Hengi tosin on walmis/ mutta Liha ombi heicko.



Taas hen meni toisen kerdan/ ia rucoeli sanoden/ Minun Isen/ ellei teme Calki woi minulda poismenne/ mutoin ettei mine site ioo/ nin olcoon sinun tachtos.

Ja hen tuli/ ia leusi heidhet taas macamast/ sille heiden silmens olit raskat.

Ja hen iättein heite/ meni iellens pois/ ia rucoeli colmanen kerdhan/ ia puhui ne samat sanat.

Nin hen tuli Opetuslastens tyge/ ia sanoi heille/ Oij tahdottaco nyt maata ia leuäte? Catzo se hetki on lähestynyt/ ia Inhimisen Poica pite ylenannettaman synnisten käsijn.

Noskat ia kieukem/ Catzo/ se lähesty ioca minun pette.

Wiele henen puhuesans/ catzo Judas yxi nijste cahdesttoistakymenest tuli/ ia henen cansans palio weki mieckain ia Seiwesten cansa/ wlgoslehetetydh Pappein pämiehilde ia Canssan wanhimilda.


Matteus 26:35-47 Agricola 1548



saamme tästä evankeliumin kertomuksesta sen kuvan, että opetuslapset ovat Jeesuksen luona mielestään vahvana muurina valmiina suojelemaan Opettajaansa.

ymmärrämme että kohtalon hetki lähestyy, mutta vain Jeesus tietää sen - "vahva vartio" nukahtaa vartiopaikalle eikä jaksa edes Isää rukoilla Pojan pyytämällä tavalla.

kolme kertaa Jeesus rukoilee - tiedämme että niin suuressa ahdistuksessa että ihonsa verisuonet särkyivät ja Hän hikoili kylmää hikeä ja verta.

Getsemane tarkoittaa hepreassa Gat Shemen, öljynpuristin, jossa iso raskas kivi pyörii oliivin yli ja murskaa sen, puristaen öljyn marjan lihasta.

äärimmäisen psyykkisen ahdingon vertauskuva, tuo koliseva ylettömän painava kivi, joka murskaa ihmisen.


Jeesus ei koe tässä synnin poltetta ja syyllisyyttä.

Hän tiesi tarkoin, että oli koko elämänsä lapsesta asti elänyt täydellisesti Jumalan tahdon mukaan.

ehkä ei ihmisten mielestä.

mutta Hänen omatuntonsa oli täysin puhdas. Ei syytöksen syytöstä mistään, mitä Hän olisi tehnyt tai mitä ihmiskunta on tehnyt.

viaton.

lumivalkea.

puhdas.

sellainen, joksi Jumala ihmisen tarkoittaa.


mikä Getsemanessa sitten mätti?

saamme evankelistan tekstistä sen kuvan, että Jeesus paini Isänsä kanssa lunastuksen tiestä.

onko Pojan todellakin käytävä julmaan kuolemaan?

olisiko mahdollista, Isä, että tämä katkera vihan ja rangaistuksen ja tuomion malja otettaisiin minulta pois -


eikö olisi joku toinen tie, jolla tämä ihmisen asia voitaisiin hoitaa?


Jaakobin paini oli pientä tuohon verrattuna.

rukouksen aikana Jeesusta vahvistettiin, ja vaieten kuin uhrikaritsa siitä, mitä tulisi tapahtumaan, Hän viittansa kooten kävelee omiensa luo ja hellästi nuhtelee ja opettaa heitä lihan heikkoudesta ja hengen alttiudesta.

loppuun asti Mestari ja Opettaja.

Heprealaiskirje sanoo vakavasti, että tässä elämän koulussa ja viimein Getsemanessa Poika oppi jotain - Hän oppi kuuliaisuuden.

Heprealaiskirje käyttää tästä valtavaa kieltä, kuinka Hän on Ylimmäinen Pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan.

Sillä jokainen ylimmäinen pappi, otettu ihmisistä, pannaan ihmisten edestä niissä asioissa, jotka Jumalalle tulevat, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntein edestä,

Joka niitä armahtaisi, jotka taitamattomat ja eksyväiset ovat, että hän itsekin heikkoudella ympärikääritty on,

Ja tämän tähden tulee hänen niinkuin kansan edestä, niin itsensäkin edestä uhrata syntein edestä.

Ja ei yksikään omista itsellensä sitä kunniaa, vaan se, joka Jumalalta kutsutaan, niinkuin myös Aaron.

Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.

Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,

Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen,

Josta meillä on paljo sanomista, ja se on työläs selittää; sillä te olette kovakorvaisiksi tulleet.

Sillä te, joiden piti alkaa opettajat oleman, tarvitsette taas, että me teille ensimäiset puustavit Jumalan sanan opista opettaisimme, ja olette tulleet niiksi, jotka tarvitsevat rieskaa ja ei vahvaa ruokaa.

Sillä jolle vielä rieskaa pitää annettaman, se on harjoittamatoin vanhurskauden sanaan; (sillä hän on lapsi;)

Mutta täydellisten sopii vahva ruoka, joilla ovat tottumisen kautta harjoitetut mielet hyvää ja pahaa eroittamaan.

Hep 5 Biblia 1776


Getsemanessa Herra Jeesus taisteli valtavaa Jaakobin painia, tahtojen taistelua, Isänsä kanssa.

se päättyi kohtalokkaasti sanoihin "tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun"

Jeesus uskoi asiansa Jumalan käsiin, joka näytti niin epäoikeudenmukaiselta.

ja olikin.

olen varma, että Isän sydän murtui kun rakas Poikansa Golgatalta huusi "Abba, lama sabaktani"

"Isä, miksi hylkäsit minut"

Jumala todella hylkäsi Poikansa, joka ristillä kantoi ihmisen synnin.

täysin syyttömänä.

näin Poika, Ylimmäinen Pappi, uhrasi itsensä syntien sovitukseksi ja viaton kärsi syyllisen rangaistuksen.

tiedämme nyt, että ei Jeesus turhaan Isäänsä luottanut!

Virsi 63

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.



Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.


Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


kuten sanottu - olen ehkä väärin ymmärtänyt eilisen saarnan sanoman tältäosin.

pyydänkin korjaamaan, jos olen tässä Jällivaarna Getsemanen kohdalla erehtynyt.

tai vahvistamaan, että näin todella saarnattiin.


kyseessä ei ole suinkaan riidan tai vihastumisen asia, vaan keskustelua Jumalan Sanan äärellä sen sisällöstä ja tekstien merkityksestä, josta saimme kuulla yhden sinänsä kauniilta kuullostavan tulkinnan eilen.

mutta kyseessä on syvällisesti omaa kristillisyyttämme koskettava asia.



sekä eilinen päiväsaarna että Raimon iltasaarna sisälsivät vahvasti tuon omantunnon asian, lain nuhtelun, synnintunnon, katumuksen ja synninpäästön Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä.

mutta kristillisyyden kärki ei ole siinä, että olemme kuuliaisia kristillisyyden neuvoille ja pyrimme elämässämme noudattamaan Jumalan tahtoa.


Heprealaiskirje opettaa, että Jeesus oppi siinä mitä kärsi yhden asian - vaikka oli Jumalan Poika - ja se on kuuliasuus Isälle.

Ja kirjoittaja jatkaa -

meidän tulee olla kuuliaisia Pojalle.

ei lainalaisia orjia, joita piiskataan parannukseen pinnallisista tai syvemmistä tekosynneistä.

vaan Jumalan lapsia, jotka emme huuda kauhuissamme "Abba, lama sabaktani" - tai jos huudamme, saamme pian avun,

koska Jumala ei meitä koskaan hylkää ja petä omaa Poikaansa, jolle me olemme kuuliaisia.

Jumala ei valehtele.



kristillisyys ei ole vain seuratuvassa julistetun lain kuuntelemista, katumista ja alituista parannuksen tekoa kuolleista teoista ja maailmanrakkaudesta.

kristillisyys on kuuliaisuutta ylösnousseelle Jeesukselle Kristukselle, joka elää ja hallitsee tänään 28.12. 2009

ihan oikeesti.

Risti ja syyllisyys

Ecce homo
Domenico Feti 1610

Lieneekö keskeisempää aihetta koko kristillisessä uskossa kuin Jeesuksen kuolema ristillä?

kuten kaikessa, mitä Jumala sanoo ja tekee, tässäkin on mittaamattomat ulottuvuudet: ristin salaisuuden korkeus, syvyys ja leveys.

parhaiten sen siksi kuvaa meille iloinen lastenlaulu:

Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen,
Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen,
Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen,
Rakkaus ihmeinen.

Niin korkea, ettet voi ylitää,
Niin syvä, ettet voi alittaa,
Niin laaja, ettet voi ohittaa
Rakkaus ihmeinen



Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen,

Joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan,

Että hän antais teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte sisällisessä ihmisessä;

Ja että Kristus asuis uskon kautta teidän sydämissänne;

Että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkiästi käsittäisitte kaikkein pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis,

Ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt.

Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa,

Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!


Ef. 3:14-21 Biblia 1776



löydämme erään näkökulman, josta Kristuksen ristin valtavuus hieman erottuu Henri Nouwenin ajatuksista, joita on keskustelujen puolella tuotu luettavaksemme kirjasta

Henry J.M. Nouwen :Pelon talosta rakkauden taloon -Läheisyys, luovuus ja ilo kristityn elämässä.
Kirjoitettu 1986 Suomeksi 1992 Anna-Maija Raittilan suomentamana.

"Pelko on läheisyyden suurin vihollinen. Pelko saa meidät pakenemaan toistemme luota tai se saa meidät takertumaan toisiimme, ilman että syntyy aitoa läheisyyttä.

Kun pelko etäännyttää tai ajaa liian liki, emme voikaan enää tunnustaa olevamme särkyneitä ja haavoittuneita tai tunnustaa syntejämme ja syyllisyyttämme. Kuinka silloin voisimme antaa anteeksi tai päästä sovintoon?"



kun pelkään, en kestä ajatusta, että Kristuksen risti tekee minut syylliseksi Jumalan Pojan kärsimykseen ja kuolemaan.

kaikin tavoin vältän tätä kauheaa, pohjimmaista ja jumalasuhteen perustuksiin ulottuvaa syyllisyyttä.

Adam ja Eeva pelästyivät, kun kuulivat Jumalan äänen Paratiisissa.

"Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin."

1 Ms 3:10 Biblia 1776

toisaalta Jeesuksen ristiinnaulitsijat ja Hänen kanssaan teloitettavat eivät pelänneet.

He uskalsivat tulla aivan lähelle puuhun käsistään ja jaloistaan naulattua ja ilkkua tälle hitaasti kiduttamalla surmattavalle ihmiselle:

Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä,

Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.

Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat:

Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen.

Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.

Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

Matteus 27:39-44 Biblia 1776


voiko tämän ilkeämpi ihminen enää olla toiselle ihmiselle:

"Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen."



Syyllisyys ristin luona on niin pohjaton, että on meille helpompi kiiruhtaa pitkänperjantain mustasta pääsiäisaamun valkeuteen.

mutta Kirjoitusten mukaan Kristuksen piti kärsiä ja kuolla.

Pelko alastomuuden paljastumisesta saivat Aadamin ja Eevan ensinnäkin pakenemaan, lymyämään, etsiytymään piiloon.

Ottamaan etäisyyttä, hakeutumaan muualle, torjumaan läheisyyden.

Kun tämä ei toiminut, ei vieläkään syyllisyyttä tahdottu tunnustaa, vaan vierittää se toisille.

Eeva, jonka käärme petti, syytti aivan oikein käärmettä kavaluudesta, mutta ei oikein tahtonut sisäistää, että hän itse kuitenkin päätti syödä kiellettyä hedelmää.

Aadam syytti Jumalaa. Mokoma nainen, jonka minulle annoit, sai minut syömään omppuja.

Venäjän pelottavien pogromien aikana huuto kuului "juutalaiset, Kristuksen tappajat"

juutalaiset sanovat, että roomalaisethan Jeesuksen teloittivat.

me saatamme hurskaasti sanoa "Jeesus kuoli maailman syntien sovittamiseksi" jolloin taustalla voi olla "maailma - 1, minä Viaton"

on hyvin vaikea todella avata korvat ja kuulla "sinun edestäsi annettu ja vuodatettu"

minäkö, syyllinen?


luonteemme ovat erilaisia ja kasvatuksemme erilaista ja elämänkokemuksemme erilaiset

pikkupojat ovat pelaamassa pesistä, kun laaki osuu naapurin ikkunaan.

toiset lähtevät oitis pakomatkalle pusikkoon, mutta yksi jää seisomaan ja odottamaan, että naapurin setä tulee paikalle. "minä sen rikoin, olen syyllinen"

hänellä on luonnetta, hyvä kasvatus, mutta myös edessään elämän tie, jolle on ominaista avoimuus ja rehellisyys.

auto hurauttaa pyöräilijän nurin katuun ja painaa kaasua häipyen nurkan taakse.

toinen auto hurauttaa pyöräilijän nurin katuun, pysähtyy ja on välittömästi kutsumassa apua paikalle.

syyllisenä. joo - minä tein virheen ja ajoin pojan katuun. olkoot seuraukset mitkä tahansa, mutta minä olen syyllinen.


oman syyllisyyden kohtaaminen - tai vastuullinen oman syyllisyyden kantaminen ihmisten parissa, oikeuden edessä - vaatii sisäistä luonteen lujuutta ja tietynlaista kypsyyttä, jota lapsikin tai nuori voi osoittaa.

oman syyllisyyden tunnustaminen vaatii pelottomuutta ja valmiutta kantaa vastuu teoistaan.

syyllisyyden torjuminen on pelkoa ja vastuun pakenemista.


Aivan toisen näkökulman ristin salaisuuteen antaa tietty perustava tosiasia.

Ristillä kuoleva Jeesus oli täysin viaton kaikkin korkeimman Tuomarin lahjomattomassa tutkinnossa.

Jeesus Nasaretilainen ei koskaan tehnyt syntiä Jumalaa vastaan lyhyen, noin 30 vuotta ja risat kestäneen elämänsä aikana.

kuitenkin Hänen oma kansansa, juutalaiset, sanoivat "meillä on laki, ja lain mukaan hänen on kuoltava"

syytös oli mitä ankarin ja vaati kuolemanrangaistuksen, poista paha keskuudestasi, Israel.

Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu.

voi olla, että opettaja luokassa syytti sinua tempusta, jota et ollut tehnyt.

tiesit, kuka sen teki, mutta et kielinyt vaan otit viattomana vastaan rangaistuksen, koska sinua ei uskottu.

voi olla, että puolisosi syyttää sinua uskottomuudesta, vaikka et ole syyllinen, ja lähtee luotasi.

voi olla, että oikeusistuin tuomitsee sinut jostain rikoksesta, jota et ole tehnyt. et onnistu vakuuttamaan tuomaria viattomuudestasi.

ihminen voi joutua kärsimään viattomana, olla syyttömänä kuitenkin syytetty ja tuomittu.

Jumalaan turvaavana sinulla on silloin esimerkki Kristuksen ristin luona - Vapahtajamme oli viaton ja joutui kuitenkin kärsimään niin että tuskissaan huusi "Abba, abba, lamma sabaktani"

Isäni, Isäni, miksi hylkäsit minut.

kun ei Isällä ollut mitään todellista syytöstä ainokaista Poikaansa vastaan.

Äärimmäisen kärsimyksen tiellä Poika oppi kuuliaisuuden. Näin Heprealaiskirje tästä sanoo.


Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.

Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.

Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,


Heb 5:5-9 Biblia 1776



Lars Levi Laestadius julisti 1850-luvulla pitkänperjantain ehtoosaarnoissa Pajalan kirkossa näin:

Nyt, koska kysymys tulee, kutka ovat Vanhimman murhaajat, niin meidän täytyy tunnustaa totuuden, että kaikki jumalattomat lapset ovat hänen saattaneet murheella hautaan.

Ei yksikään ole siitä murhaamisesta vapaa. Mutta muutamat ei tahdo sitä syntiä päällensä ottaa.

Esimerkiksi se pakana Pilatus, joka pesi itsensä puhtaaksi vedellä ja sanoi: ?Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen. Ei semmoinen pakana saata katua, että hän on tuntoansa vastaan ja juutalaisten anomuksen jälkeen väärän tuomion kirjoittanut.

Itsepä hän on sanonut Jeesukselle: ?Etkös tiedä, että minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua päästää?? Koska sinulla on valta, sinä pakanallinen tuomari, mikset tuominnut sitte tuntosti jälkeen oikiaa tuomiota?


-----
Ei taida senkaltaisille miehille tulla katumusta, jotka eivät ota syytä päällensä, vaan lykkäävät syyn muitten päälle.

Mutta ei suinkaan Josefille ja Nikodeemukselle tule syntiä katumavertaa, jotka ei ole suostuneet muitten juutalaisten tekoihin ja neuvoon. Ja ovat vielä omalla kulutuksella kunniallisesti saattaneet Jeesuksen ruumiin kuolleen uskon hautaan.

Ennen Juudakselle tulee katumus, kuin Josefille ja Nikodeemukselle, ehkä1 Juudaksen katumus ei auttanut häntä, koska hän hirtti itsensä.

Jos siis Josef ja Nikodeemus ovat taivaan valtakunnassa, kyllä kaiketi muutkin siviät ihmiset pääsevät sinne ilman katumuksetta. Ja mitäpä heillä on katumista?


Koska nyt se suuri Ristinkantaja ja
orjantappuroilla kruunattu Kuningas aukaisee rintojansa, ja osoittaa paatuneille lapsille haavojansa, sanoen: ?Katsokaat, te jumalattomat ja onnettomat lapset!

Näitä haavoja olen minä saanut teidän tähtenne. Te olette syösseet teidän Vanhimpanne helvettiin. Ettekös vielä tule katumaan teidän syntejänne, ja anteeksi anomaan teidän vääryytenne??

Silloin seisovat muutamat ja pilkkaavat Vanhimpansa kyyneleet, ja sanovat: ?Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut. Itse ilmanki olet loukannut itseäs. Me olemme siveästi eläneet, emmekä ole sinua koskaan haavoittaneet.?



---
Muutamat surkuttelevat häntä ja sanovat: ?Voi juutalaisia, millaisen miehen he ovat tappaneet!?

Eivät nekään sokeat raukat tunne sitä, että heidän pitäisi itkemän itseänsä ja lapsiansa. Eivät myöskään ne vaimot, sanon minä, jotka surkuttelevat Vapahtajan onnettomuutta, ymmärrä itseänsä surkutella, vaikka heidän pitäisi muistaman kuolevaisen Vanhimman viimeisiä sanoja: ?Te Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itseänne ja lapsianne.?

Mutta ne opetuslapset, jotka itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, kuuleekos Jumala niitten huokauksia? Kuinkas luulette, te Vanhimman murhaajat, kuuleekos Vanhin niitten huokauksia, jotka itkevät hänen hautansa päällä?



Rovastin sanoma on selkeä, kun hän tutkii Jeesuksen ristin luona olevia Uuden testamentin henkilöitä

ne, jotka torjuvat syyllisyytensä Vanhimman veriseen kuolemaan ovat sydämestään paatuneita.

...
ja todellakin, lapsesta asti kuulemamme saarna ja opetus voi olla kuin polio-rokotus, joka tekee meidät immuuneiksi Jeesuksen ristin luona.

tiedämme kyllä mistä on kysymys ja tahdomme olla osallisia Jumalan armosta, kuten meille opetetaan ja saarnataan.

kuitenkaan emme jaksa kantaa sitä syyllisyyttä, että Jumalan Poika olisi juuri minun syntieni tähden julmasti surmattu.


Paul Gerhardt ei ole paatunut.

Hän oli nähnyt ja kokenut Saksassa 30-vuotisen sodan kauhut ja Herra antoi hänen kauttaan kristillisiä hengellisiä virsiä, jotka ovat siitä alkaen tuota kansaa lohduttanut.

Ja kristittyjä eripuolilla maailmaa, jotka näihin virsiin saavat omalla kielellään liittyä veisaamaan mukaan.

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.


Paul Gerhardt
Arnulf Louvainilaisen
tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


ristin salaisuuden ja ristin valtavan voiman ytimessä ovat nämä virren 63 sanat


Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.

Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

käsi sydämelle.

kuinka monen meistä sielu säikähtää, pelästyy suorastaan, kun katsomme kuvaa ristiinnaulitusta tai olemme ehtoollisella ja kuulemme sanat

"sinun edestäsi annettu ja vuodatettu"


eiköhän ole niin, että löydämme sydämestämme paljon kylmyyttä ja paatumusta ja välinpitämättömyyttä.

ei siinä sitten oikein kiitosvirsikään helky niin sydämen pohjasta.


olemme semmottia "ei kylmiä eikä palavia" kristittyjä

tiedämme miten asiat ovat

hyvä niin

ja elämme omaa elämäämme kuten hyväksi katsomme

näin oli myös nuori kreivi von Zinzendorf menossa aikansa hulinassa, vakaa kristitty lapsesta asti toki.

kunnes pysähtyi sielä taidemuseossa maalauksen eteen, joka kuvasi Kristusta piikkikruunu päässään sotilaiden pilkattavana

"tämän minä olen tehnyt sinun edestäsi, mitä sinä olet tehnyt minulle"

lukee taulun alalaidassa latinaksi.

ristin luona nuoren kreivin elämä muuttui.



Ristis luokse salli mun jäädä Jeesus aina.
Siinä kuormat kiusatun eivät enää paina.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.

Ristis luona armon saan. Rakkaus mun voittaa.
Ristis luona yöhön maan aamutähti koittaa.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.


Ristin luona Karitsan armohos mua sulje.
Täytä minut rauhallas, rinnallani kulje.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.

Ristis luona Jeesus sun toivon valvon kiitän,
kunnes enkel-lauluhun ääneni mä liitän.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.



Risti on meidän kerskauksemme, ei Pyhän Hengen voima, jossa saamme vaeltaa.


Ristin kautta Jumala poistaa meistä pelon.

Pelkoa ei rakkaudessa ole.

Kun pelko on poissa, uskallamme me Aatamit ja Eevat tulla aivan nakupelleinä sieltä pusikosta kaikkitietävän Jumalan silmien eteen ja toisin kuin esi-isämme ja esi-äitimme, tunnustaa Hänelle syyllisyytemme.

joo, käärme antoi ja minä raukka rikoin vastoin Sinun pyhää käskyäsi ja söin.

joo, vaimo antoi ja minä onneton rikoin omasta halustani vastoin Sinun pyhää käskyäsi ja söin.

Tuomitse meidät Jumala, sillä me olemme rikkoneet sinua vastaan.

Me olemme syyllisiä.


no.

ehkä hieman pelkäämme.

mutta ilman Jeesuksen ristiä emme uskalla katsoa totuutta silmiin omasta itsestämme ja siitä, mitä sisikunnassamme syntiinlangenneen ihmiskunnan osana meissä on.

Pelko estää meitä olemasta aidosti syyllisiä, ja niin pakenemme omien lain tekojemme ja hengellisten suoritustemme suojaan, emme ole sen pahempia kuin naapurin Liisa tai Pekka, peittelemme ulkokultaisesti toisilta syntimme ikäänkuin Jumala ei niitä näkisi, ja ennenkaikkea alamme itse kasvaa jatkuvien väistöliikkeidemme takia ihmisinä vinoon.

emme ehkä sitä itse niin huomaa, mutta läheisemme saavat tuntea sen nahoissaan.



en ole huolissani siitä, että esikoislestadiolaiset ovat kehittäneet tällaisen seuraperinteen, jossa mennään saamaan synnit anteeksi oikein sielunhoitajan vahvistamana.

olen huolissani siitä, että tämä käytäntö on johtanut synnintunnustuksen inflaatioon, arvon menetykseen, laimentanut todellisen syyllisyyden kohtaamisen jonkainlaiseksi kevyeksi nappikaupaksi.

mulla on paha olla, joku asia ahdistaa, ja on hyvä saada tuo rakastava isällinen vahvistus ja ehkä selkään taputuskin.

Ehtoollispöydässä on syvemmin edessämme sama asia.

kylmin, paatunein sydämin otamme vastaan viinin ja leivän, kuten tapa on, ja lausumme sydämestämme kiitoksen ja rukouksen läsnäolevalle Jeesukselle.

vaan tuolla on polvistuneena samalle alttarille ihminen, jonka koko olemus huokuu murhetta siitä, että Jeesus on hänen takiaan niin raskaan kärsimystien joutunut kulkemaan.

Virsi 70
Kun katson ristin ihmettä,
niin pääni painuu häpeillen.
Jo murtuu mieli ylpeä
ja suuruus, valta ihmisen.

En tahdo muusta kerskata
kuin kuolemasta Kristuksen.
Muu rikkaus sen rinnalla
vain rihkaman on arvoinen.

Oi ihmeellinen armahdus!
Kun katson Herran haavoja,
niin tuska sekä rakkaus
nyt vuotaa niistä virtana.

Näin ruumis peittyy purppuraan
hetkellä suuren sovinnon.
En enää turvaa maailmaan,
se minulle nyt kuollut on.

Nyt kuinka siitä kiittäisin,
kun, Jeesus, annoit itsesi.
Rakkaus, täytä minutkin,
kaikkeni annan käyttöösi.

Isaac Watts 1707.
Suom. Pelastusarmeijan
Sotalauluja 1890,
Niilo Rauhala 1979.
Virsikirjaan 1986.

Sen olisi pitänyt olla minä

Katso, Jumalan Karitsa.
Isenheimin alttaritaulu. Matthias Grünewald 1516

Kuuntelen toisinaan aikamme afro-amerikkalaisten hengellistä musiikkia, joka tunnetaan maailmalla "evankeliumin musiikkina" eli gospel nimellä.

Monenlaista musaahan siellä on, selvästi kaupallista, rytmikästä kansankiihotusta "taputa käsiäsi, hei huuda kanssani" ja muuta meininkiä.

Mutta pohjavirtauksen on vankka ja aito "kiitos Jeesus", jossa monen gospel laulajan kohdalla on taustalla todelliset elämän taistelut ja vaikeudet, Nicky Cruzin kaltaisista jengeistä, kaduilta Jeesuksen luo.

eräs yksinkertainen laulu sisältää varsin väkevän ajatuksen

"it should have been me"

"Sen olisi pitänyt olla minä"


voin aivan hyvin ajatella, arvoisa ihminen, että sen olisi pitänyt olla sinä.

kuka tietää, mitä salaisia syntejä elämässäsi on?

miten mahtaa olla tuon uskosikaan laita, onko se sittenkään niin aitoa ja oikeaa?

entäs tuo vaelluksesi ihmisenä, löytäisin siitä varmaan paljon nyrpisteltävää.


Elizabeth Bathory - en ihmettelisi teloittamistaan ristilläkään.

Adolf Hitler, ei Jumala hänenkään tekojaan varmaan hyvällä katso.

tai keisari Nero viuluineen

sinne vaan - kuolemaan ja Jumalan tuomion alle


mutta minä?

miksi ihmeessä minut pitäisi julmasti ruoskia, taluttaa läpi Jerusalemin katujen kuin rikollinen ja kuulla häväistystä ja saada kiviä päälleni ja joku vielä ikkunasta heittää keittiön jätevettä?

enkö minä sentään ole jotain muuta itse pyhän Jumalan silmissä, eräänlainen suosikki?

enhän minä ole ketään murhannut enkä paljon varastanutkaan tai huorannut tai antanut väärää todistusta lähimmäisestäni?

aika nätisti ole elänyt vaikka noihin Kambodjan kommunisteihin verrattuna. Tai Ruandan hutseihin.

siivosyntinen - kuten sanotaan.

mitä rangaistusta tällainen tarvitsee, hieman ansaittuja nuhteita ja sillä selvä?


No, varmaan Jeesus siellä ristillä kantoi koko maailman synnin.

Ei hän Perkeleen puolesta kuollut vaan ihmisten syntien rangaistuksena.

Sinne sopii sinun syntisi ja naapurin synnit ja vanhempien ja esi-isien synnit ja näin on ymmärrettävää, että Jeesuksen täytyi kärsiä niin katkerasti ja tulla Jumalan hylkäämäksi.

mutta minä?

Olisiko siellä ristillä pitänyt riippua rangaistuna ja Jumalan hylkäämänä yksi mikko?

ansaitsenko minä noin julman kuoleman?

sinä ehkä ansaitset, mutta totta puhuen minä olen aika hyvä ihminen - ainakin omissa silmissäni.

ei Jumala varmaan oikeudenmukaisesti nyt tällaista siivosyntistä kuolemaan tuomitse.

saatika heitä Perkeleen seuraan ikuiseen tulijärveen?

eihän se olisi oikeudenmukaista.


"It should have been me"

Sen olisi pitänyt olla minä.

Jeesus kärsi ja kuoli minun tähteni, minun takiani, minun syntieni sovittamiseksi.

Minä olen syyllinen Hänen kuolemaansa, koska Hän kantoi minun syntini.

pienet mitättömät rikokseni, jotka totta puhuen eivät ole niin suuren suuria verrattuna toisten ihmisten synteihin.

kauheaa mitä lehdetkin kirjoittavat... en minä tuommoista!

ja kuitenkin tuon laulun sanat tunkevat omantunnon pohjiin asti

"It should have been me"



Virsi 63

Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.


Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.

Vapautetaanko Jeesus vai Barabbas?

Nimimerkki Viola jatkoi aiheesta Nettiruukussa :

Lauseesta "Sen olisi pitänyt olla minä" tuli mieleeni Barabbaan laulu, jonka olen joskus kuullut radiosta.

Osoitteesta Profide löytyy sen sanat. Kopioin ne tänne:

Barabbaan laulu

hänet nään ja alas painan pään
tahtoisin pois ja kuitenkin tähän jään
ristit nuo niin kylminä kohoaa
keskeltä kansan joka kuolemaa odottaa

miksi hän jonka kädet puhtaat on
sovittaa saa murhaajan tuomion
viattoman ajoivat kuolemaan
ja päästivät minut barabbaan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties - nasaretin mies

kuninkaan sinun sanoivat olevan
kruunusi raskaan näen haavan painavan
aavistan mitä tuskasi on
kärsiä saitko vieraan kohtalon

silmäni suljen ja ruumiini ristillä nään
syvällä tiedän en ansaitse enempää
kun kasvoni nostan ja uskallan katsomaan
sinut nään - ja minä elää saan

ylleni kaareutuu
varjo teloituspuun
tässäkö ties - nasaretin mies


Mikko:

eikö ole ihmeellistä, miten Jeesus tempasi ihmisiä mukaansa tuoltakin alennuksen ja ikäänkuin tappion syvimmistä kuiluista

Barabbas sai pitää henkensä varman kuoleman tuomarin edessä, toinen ryöväreistä ristinpuulla pääsi samana päivänä paratiisiin, kieltävä Pietari itki syntejään ja on kallio, jolle Kristus on kirkkonsa rakentanut.

eivätkä tuonelan portit sitä voita


Viola:
Ja taitaa olla meidänkin tuo Barabbaan -murhaajan- osa:

Matt.5
21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Barabbaan tavoin meidät on vapautettu - Jeesuksen tähden!

mjoalmme ja mikkoL: Aamen!