Ryövärin armo

Kristillisen kirkon liturgian kirkkaimpia helmiä:

Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.

Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.


Evankeliumeista ilmeisesti vanhin, Markus, kertoo kahdesta ryöväristä, jotka molemmat pilkkasivat Jeesusta keskimmäisellä ristillä:

Mutta se oli kolmas hetki, kun he hänen ristiinnaulitsivat. Ja oli päällekirjoitettu hänen syynsä kirjoitus: JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Ja he ristiinnaulitsivat kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yhden hänen oikialle ja toisen vasemmalle puolellensa. Ja niin täytettiin se kirjoitus, joka sanoo: ja hän on pahantekiäin sekaan luettu.

Ja ne, jotka siitä ohitse kävivät, pilkkasivat häntä ja vääntelivät päätänsä, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena päivänä rakennat ylös! Vapahda itses ja astu alas rististä.

Niin myös ylimmäiset papit pilkkasivat häntä keskenänsä kirjanoppineiden kanssa, sanoen: muita hän autti, ei hän voi itsiänsä auttaa. Kristus, Israelin kuningas, astukaan nyt alas rististä, että me näkisimme ja uskoisimme.

Ja ne, jotka hänen kanssansa ristiinnaulitut olivat, pilkkasivat häntä.

Markus 15:25-32 Biblia 1776


Matteuksen evankeliumin kuvaus on varsin lähellä Markusta. Myös tässä jaksossa molemmat ryövärit pilkkaavat Jeesusta:

Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: pääkallon paikka. He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda.

Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa.

Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä. Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.

Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä, Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.

Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen. Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.

Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

Matteus 27:33-44 Biblia 1776


Myös Johanneksen evankeliumi mainitsee kaksi ryöväriä, jotka ristiinnaulittiin samana perjantaina. Evankeliumi ei kerro heistä sen enempää.

Evankeliumsissa ei ole myöskään pilkkaamisesta kertovia jakeita lainkaan, vaan katse kiinnitetään ristin luona olevaan opetuslapseen, Johannekseen - joka ei paennut - ja Jeesuksen äitiin, Mariaan:


Ja hän kantoi ristiänsä ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan Pääkallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata. Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jesuksen keskelle.

Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja pani ristin päälle, ja oli näin kirjoitettu: JESUS NATSARENUS JUUDALAISTEN KUNINGAS.

Tämän päällekirjoituksen luki monta Juudalaisista; sillä se paikka oli läsnä kaupunkia, jossa Jesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, Grekaksi ja Latinaksi. Niin sanoivat Juudalaisten ylimmäiset papit Pilatukselle: älä kirjoita: Juudalaisten kuningas; vaan että hän on sanonut: minä olen Juudalaisten kuningas.

Pilatus vastasi: mitä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.

Kuin siis sotamiehet olivat Jesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa (ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu.

Niin he sanoivat keskenänsä: älkäämme tätä rikkoko, vaan heittäkäämme tästä arpaa, kenenkä se pitää oleman: että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: he ovat minun vaatteeni itsellensä jakaneet ja ovat heittäneet minun hameestani arpaa. Ja sotamiehet tosin näin tekivät.

Mutta Jesuksen ristin tykönä seisoi hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kleopaan emäntä, ja Maria Magdalena.

Kuin siis Jesus näki äidin ja opetuslapsen siinä seisovan, jota hän rakasti, sanoi hän äidillensä: vaimo, katso sinun poikaas.

Sitte sanoi hän opetuslapselle: katso sinun äitiäs. Ja siitä hetkestä otti opetuslapsi hänen tykönsä.

Sitte, kuin Jesus tiesi jo kaikki täytetyksi, ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: minä janoon.

Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen, ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille isoppia, ja panivat sen hänen suunsa eteen.

Kuin siis Jesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: se on täytetty! ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Joh 19:17-30 Biblia 1776


---------
Oi! siunattu päivä, joka muutti maailman!

Oi! pyhin hetki koko ihmiskunnan historiassa!

miten ihmeelliset ovatkaan sinun aivoituksesi, Isä Jumala!

Virsi 63
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.



Ainoastaan Luukkaan evankeliumi sisältää näistä kahdesta ryöväristä tuon maailmankuuluksi tulleen kohdan, joka on niin äärettömän rakas ja tärkeä kaikille kristityille.

Armon meren syvyyttä ei voi mitata!



Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka Pääkallon paikaksi kutsutaan, siinä he hänen ristiinnaulitsivat ja ne pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle.

Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.

Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet pilkkasivat häntä heidän kanssansa ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan valittu.

Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja kokottivat hänelle etikkaa, Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten kuningas, niin vapahda itse sinus.

Oli myös hänestä päällekirjoitus Grekan, Latinan ja Hebrean puustaveilla kirjoitettu: Tämä on Juudalaisten kuningas.



Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä.

Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa? Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.

Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.

Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa.


Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan päälle, hamaan yhdeksänteen hetkeen asti.

Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate repesi kahtia,

Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis minä annan henkeni.

Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä.


Luuk 23:33-44 Biblia 1776



Kaksi tavallista taapertajaa teloitettiin samana perjantaina Jeesuksen kanssa Pääkallopaikalla, Golgatalla.

eräällä julmimmista tavoista mitä ihminen on keksinyt ihmisen surmaamiseen (alunperin ilmeisesti Persiassa, sitten makedonialaisten myötä lopulta Roomaan).

Luukkaan evankeliumi antaa ymmärtää, rikolliset kyllä tiesivät jotain tästä keskellään olevasta miehestä.

voimme ajatella, että jos eivät tienneet niin ainakin tuomion syystä kertova taulu antoi jonkin käsityksen:


"Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä."

kreikan "Kristus" on heprean "Messias" voideltu - juutalaisten tuohonkin aikaan hartaasti odottama Jumalan valitsema kuningas.



mitäs nää tyypit sitten olivat tehneet saaden julman kuolemanrangaistuksen.

ristiä roomalaiset käyttivät lähinnä kapinallisiin ja orjiin (esimerkiksi Spartacus).

Juutalaisten Messiaskuningas on kapinallinen, ilman muuta, Rooman viranomaisten silmissä.

no, Barabbas oli kapinallinen ja murhamies.

Siinäkin yksi ryövärin armo, mutta ikäänkuin tapahtumien sivutuotteena...

"Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies."
Lk 23:19



Markuksen (Mk 15:28) ja Matteuksen (Mt 27:38) kreikkalainen alkuteksti kertoo, että nämä kaksi miestä olivat λῃστης lestes

sana tulee kreikan verbistä leisomai, ryöstää (puti puhtaaksi...) siis rosvoja, ryöväreitä, varkaita.

...
Johannes ei sano heistä mitään "kaksi muuta"

...
Luukas käyttää kreikan sanaa κακοῦργος kak-ourgos pahantekijä, rikollinen

(suomeksi kaka - paha ourgos -tekijä voisi saada toisenkin käännöksen...)



Luukkaan evankeliumi kertoo, että molemmat pahantekijät kääntyivät Jeesuksen puoleen.

olihan siinä aikaa, ristillä roikkuivat kaikki kolme ja ilmeisen lähelle toisiaan oli ripustettu - keskusteluetäisyydelle.

Oudosti Luukas kuitenkin tämän toisen avunpyynnön meille kertoo - herjauksena:

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"

Näin puhuu täydellisesti katkeroitunut ihminen.

Elämä on päättymässä häpeällisesti ja julmasti, vilkkaan tien varrella kaikkien ihmeteletävänä, kykenemättä edes kärpästä nenänpäästä kädellä karkottamaan.

Ei ole sydämessään yhtään uskoa Israelin Messiaaseen - niinkuin korkea-arvoiset ylipapit, uskonnollisen elämän ekspertit fariseukset, niin myös tämä alhainen varastelusta kiinni jäänyt rikoillinen herjaa ristillä roikkuvaa.

mutta aika karmean rukouksen muodossa - kuin suoraan pirun suusta

"etkö sinä ole Messias!"
jaa että näinkö Messias... ristillä roikkumassa rikollisena...

"pelasta itsesi ja meidät!"

heh ... viimeinen vitsi, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa



Luukkaan evankeliumi kertoo, että toinen - samanlainen alhainen varastelusta kiinni jäänyt ja kuolemantuomion saanut - kääntyy myös Jeesuksen puoleen

ensin hän antaa palautetta kaverilleen:

Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."

ei ollut kaverin omatunto täysin paatunut, oikeudentaju oli yhä jäljellä.

"Olemme ansainneet tuomiomme"

"tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa"

senkin rikollinen ymmärsi, että tämä mies oli syytön.


Luukas ei kerro mistään pitkistä keskusteluista.

kaveriaan nuhdeltuaan ... Jeesuksen toisella puolella, joten on ehkä joutunut päätään vähän kurkottamaan rikostoverinsa kasvot nähdäkseen

hän kääntää katseensa sitten Jeesukseen ja sanoo:

"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."


hmm...
kuusi suomenkielen sanaa

joiden tuloksena tämä ihminen siirrettiin helvetin porteilta paratiisiin - vielä samana perjantaina ennen kello kuutta kun sapatti alkaa.

alkutekstissä voimallisessa rukouksessa on yhdeksän sanaa

μνήσθητί μου, Κύριε, ὅταν ἔλθῃς ἐν τῇ βασιλείᾳ σου.

mnestheti mou, Kyrie, otan elthes en te basileia sou






ryöväri pyytää, että Herra (Kyrios) muistaisi häntä

mutta eikös tämä Herrakin ole surmattavana, muutaman hetken kuluttua kuollut?

kuinka Hän mitään muistaisi?


"kun tulet valtakuntaasi"

no, siinä luki INRI
Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum

Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas

mihin valtakuntaan??

kreikan sana on basileia, kuningaskunta

no kun tulet siihen kuningaskuntaan, jonka Kuningas olet

muista siellä minua, rosvoa



eikö niin, saamme tästä vaikutelman, että tämä toinen ryöväri oli kuullut jotain ja tiesi yhtä ja toista.

toinenkin oli kuullut, mutta naureskeli ja herjasi tätä Voideltua, joka näin sai loppunsa


en pääse siitä yli enkä ympäri, että tämä toinen ryöväri, josta Luukas kertoo, tiesi kyllä yhtä ja toista Jeesuksesta

- viaton
- kuningas
- valtakunta jossain kuoleman tuolla puolen

että tämä Kuningas tulisi muistamaan asioita kuolemansa jälkeen.



mitä tällä miehellä oli tarjota kuninkaalle, joka vierellään roikkui kuolemaa tehden?

semmonen yhteiskunnan mätämuna, tiesi itsekin ansainneensa kuolemantuomion, kädet ja jalat lyöty puuhun kiinni, niin ettei voi yhtikäs mitään tehdä vaikka haluaisi.

ei sovittaa tekosiaan, muuta kuin kärsimällä tämän julman rangaistuksen

ei korvata varastamaansa

ei pyytää keneltäkään anteeksi

ei hän edes keskimmäisellä ristillä riippuvalta mitään pyydä anteeksi


vaan jonkinlainen sanoisimmeko syvä luottamus johonkin ryövärin sydämessä on

Jeesus on siinä lähellä nyt - ainutlaatuinen tilaisuus

"muista minua, Jeesus..."

ei muuta

vain nuo yksinkertaiset sanat


Jeesus on kuoleman väsynyt

ruoskittu, vertavuotava, helvetillinen kipu jäsenissä, naulojen repimä, piikkikruunusta vuotaa veri kasvoille, joita ei pysty pyyhkimään

kitalakea halkeamille lyövä jano päivän paahteessa

ihmisiä pörrää siinä, herjaten, huudellen, ivaten

Isä Jumalakin on hylännyt?

ja sitten nämä kaksi toopea vielä siinä vierellä, rikollisia

"Hänet luettiin rikollisten joukkoon..."



niin

miksi Jeesus sanoo "tänään paratiisissa"

jos Isä on hylännyt?

Luukkaan evankeliumissa ei tuota Eli eli, lama sabaktani! huutoa ole lainkaan.

vaan luottavainen
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni."


Jeesus vastasi:

"Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."


sinne kuoleva Jeesus odottaa Luukkaan evankeliumin mukaan olevansa menossa, paratiisiin.

Kreikan sana "paradisos" tarkoittaa puutarhaa.

Hepreassa on Eedenin puutarha, gan Eden.



Sitten Herra Jumala sanoi:

"Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"

Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.


1 Ms 3:22-24 KR 1992



Karoliinisen ajan virskirjan virsi 226 sanoi, että minkä omenapuu kadotti sen ristinpuu palautti.

Jeesus sanoo tässä ryövärille, että mehän kävelemme sinne takaisin, sinä rosvo seurassani, leimuava miekka on Minun kädessäni ja kerubit ja enkelit ovat minulle alamaisia.

siellä on se vietävä hyvän ja pahan tiedon puu, josta saamme hedelmää maistaa taas tänään.

siellä on se elämän puu, ikuisen elämän puu, myyttien myytti, satujen satu, ihmeiden ihme.

on, koska Jumalan Sana sanoo että on.



meillä on Raamatussa ainakin kaksi ihmistä, joiden tiedämme varmasti olevan tai käyneen paratiisissa

molemmat pääsivät sinne tämän juutalaisten Kuninkaan toimesta.

ensimmäinen on tämä ristin ryöväri, josta on puhe tällä palstalla.

toinen on varsin luotettava ja vankka todistaja, Saulus Tarsolainen eli apostoli Paavali.

mitäs Paavali meille sieltä kertoo?

ei yhtikäs mitään!

ei ollut hänen lupa puhua... eikä pukahtanut.


haluaisitko sinäkin käydä vilkaisemassa paratiisia.

muslimit uskovat, että Jerusalemin al-Aqsa moskeijan luota Muhammed kävi yöllisessä näyssä Paratiisissa.

päivälehdissä tämä paikka, Herodeksen temppelialue, siellä olevat moskeijat.

mutta sinä, Jeesuksen oma, tahtoisitko myös jo näin ajassa saada maistaa Paratiisin hedelmiä, nähdä meininkiä siellä, ihmisen alkukodissa??

neuvoisin ... harkitse tarkkaan ennenkuin sellaista pyytelet.

apostoli Paavali sai siitä elinikäisen vamman, josta ei päässyt millään rukouksella eroon.



Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen.

Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.

Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.



Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.

Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.


2 Kor 12:1-10 KR 1992



on tämä merkillinen mies, tämä meidän Jeesuksemme

ruoskii valitsemaansa apostolia, antaa Saatanan rusikoida, kuin rautainen piikki, pistin, jolla härkiä ohjataan kyntötyössä...

ouch

ja millainen viesti meille kaikille

"minun armossani on sinulle kyllin"

Kari Tikan armolaulu väistämättä tulee mieleen...



aloitin tämän palstan kristillisen kirkon liturgisen runouden helmellä, rukouksella, jonka kaltaista ei ole toista.

se kantsii ihan opetella ulkoa.

siinä ei kummemmin selitellä eikä puhuta pitkään (niinkuin jollain on tapana pitkästi kirjoitella)

vaan kiinnitetään huomio

Jeesuksen katseeseen

mitkä silmät!

mursivat Pietarin sinä kylmänä yönä hiilivalkealla

ja ovat murtaneet monta kovaa sydäntä



Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.

Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.


Käännä katseesi Jeesukseen
ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden Herran Jeesuksen
saa syntinen osakseen.

Suuntaa mielesi Jeesukseen
ja syvälle armonsa syvyyteen
ja sä turhaks näät kaiken turhuuden
eessä Jeesuksen suuruuden.

Eessä Jeesuksen pyhyyden
mä ylistän, rukoilen kiittäen.
Nytkin palvoen eessä Jeesuksen
tahdon viipyä hetkisen.