Pyhä Martin Toursilainen jakaa viittansa kerjäläisen kanssaOmistan tämän tutkielmani Marttilan seurakunnalle
Kunnon katolisina uskovina, isä Hans ja äiti Margareta antoivat pojalleen nimeksi Martti tämän pyhimyksen mukaan.
(muistamme että Martti Luther eli Saksassa renesanssiajan lopulla 1483-1546)
Etunimen Lutherillemme antanut Martti syntyi Unkarissa vuonna 316 ja on siten hiukka meille suomalaisille sukulaiskansaa. Hän kuoli 8.11. 397 Ranskassa.
Martin kotikaupunkin on nykyiseltä nimeltään Szombathely ja se sijaitsee lähellä Itävallan rajaa. Vaikka olemme unkarilaisille kielellisesti sukua (finno-ugrilaisia) ei meillä juuri ole yhtiesiä sanoja.
Suomalainen korva ei tuota paikannimeä tunnista, joten meille kerrotaan, että "szombat" on lauantai ja hely on "paikka"
Szombathely - "Lauantain paikka" eli paikka, jossa on lauantaisin markkinatori.
Koska hän syntyi Unkarissa ja kuoli keski-Ranskassa Loiren varrella olevassa paikassa (Candes-Saint-Martin) Marttimme on eräänlainen kulttuurin silta Euroopassa.
Hän yhdistää Ranskan ja Unkarin asukkaita ja myös monin eri tavoin katolisia ja protestantteja:
esimerkiksi Marttilan kirkko lounais-Suomessa tai angikaanien St Martin in the Fields Trafalgar Square tuntumassa Lontoossa ja muut pyhän Martin nimiset protestanttiset kirkot, laitokset tai paikkakunnat.
Auran tuntumassa lounais-Suomen Marttilassa oleva vanha Marttilan seurakunta (1409) ja siellä kaunis ja sopusuhtainen pyhän Martin kirkko ovat St Martin de Toursin muistoa Suomessa.
Marttilan väki kertoo asioistaan näin:
Seurakunta on syntynyt jo 1300-luvulla, todennäköisesti 1350-luvulla, jolloin Marttilassa on ollut kirkkotila ja kirkkoherra. Seurakunnan nimi on ollut Parrochia sancti Martini, jota käytettiin myöskin Suur-Marttilasta, johon kuuluivat nykyiset Tarvasjoen, Karinaisten ja Kosken Tl seurakunnat. Nämä itsenäistyivät vv. 1911-1913. Ensimmäinen asiakirjatieto Marttilan seurakunnasta on 20.6.1409, jolloin silloinen Marttilan katolinen kirkkoherra Henrik Tuomaanpoika teki lahjoituksen Turun Tuomiokirkolle. "Marttilan Krouvin kirkko oli todennäköisesti ensimmäinen katolisen ajan vaatimaton kirkko. Marttilan oli tuolloin Uskelan seurakunnan aluetta. Perimätiedon mukaan Marttilan alueella olisi ollut pieniä puukirkkoja Tarvasjoen kirkonkylässä ja Marttilan Krouvin kylässä. Ne palvelivat Hämeen härkätien katolisina rukoushuoneina silloisten majatalojen lähellä."
Tosi vanha on siis tämä suomalaisille lapsille hyräilty
Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
tulin tuolta Turun puolta
Häämäläisten härkätietä
Marttilan Mäntsälän kirkko on vanhin Marttilan seurakuntakirkko. Se on ollut Mäntsälän kylän kohdalla aivan Paimionjoen rannassa. Siinä on ollut myöskin hautausmaa. Kirkosta on säilynyt sanonta, että se oli ”isomman niittuladon kokoinen, hyvin jyrkkäkattoinen huone.” Sieltä on muistona kaksi puuveistosta, jotka ovat tallessa kirkkomuseossa. Nykyisen kirkon eteisessä oleva alttarikrusifiksi on ollut käytössä Mäntsälän kirkossa. Kirkko luhistui jokeen 1400-luvun lopussa. Vuoden 1741 väestökirjassa mainitaan kirkon paikalla olleen muistokappelin. Myös hautakiviä on löydetty tuon vanhan kirkon paikalta.
lainaukset ovat Marttilan seurakunnan historiasta kertovilta sivuilta
Nykyisessä kirkossa säilytetään todellisia aarteita aiemmilta ajoilta:
Marttilan kivinen kastemalja 1300-luvulta lienee ainutlaatuinen paikkakunta ja seurakunta ovat saaneet nimensä pyhästä Martista - joka ei siis ole Luther, pyhä, Kristuksen aseeksi valittu hänkin toki, vaan tämä myöhäis-roomalainen ukkeli.
Pyhän Martin elämän kaari kattaa neljännen vuosisadan, eli hän on Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksen aikalainen.
Hänen ruumiinsa siirrettiin pian Candesista Toursin kaupunkiin, jossa hän oli toiminut piispana. Toursista tuli merkittävä Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksen tukikohta. (siitä joskus enemmän)
kertomuksemme kannalta Toursin kaupunki on erityisen merkittävä, koska Gregory de Tours, Georgios Toursilainen, vaikutti siellä 500- luvulla ja kirjoitti länsi-Euroopan frankkien voittamisesta Kristukselle.
Sulpicius Severus (363-425)Myöhemmön aikakauden taiteilijan näkemys
Martin elämänkerran Vita S. Martini ... ehkä pikemmin hagiografian ... kirjoitti hänen aikalaisensa, etelä-Ranskan Aquetaniasta kotoisin oleva Sulpicius Severus (363-425).
Martista kertovan kirjan ohella Sulpicius Severus tunnetaan tästä teoksesta ja Raamatun ja kirkon pyhän historian kuvauksesta Chronica, Chronicorum Libri duo or Historia sacra (v. 403).
Koska hän eli Martin aikaan ja ilmeisesti tunsi tämän henkilökohtaisesti, meillä on melkoisen luotettava lähde hänen elämästään.
toisaalta on muistettava, että tuohon aikaan kirjoja kirjoitettiin hiukka toisesta näkökulmasta kuin nykyään, ja historiantutkijat lukevat Sulpiciusta arvostellen ja tutkien.
tehdään me samoin! myös nettiruukun kirjoitsuten suhteen...
(ja kuunnellaan saarnojakin ja seurapuheita tarkoin avoimin korvin, pitäen sen mikä hyvä on)
näiden kahden kohtaaminen on melkoinen kertomus ihmiselämästä ja Kristuksen voimasta.
(kutsukaamme tällä palstalla skulppia Esa Pakarisen mallin mukaan Severiksi)
Severi syntyi Aquitainessa vauraaseen perheeseen ja sai käydä parhaita kouluja. Hänelle opetettiin sen ajan "ranskan" hienoudet, eli latinankielisen kielen ja kulttuurin klassisen arvokasta pääomaa.
Martti Lutherinkin vanhemmat tahtoivat lähettää hänet lukemaan lakia, mutta salamanisku pysäytti nuoren miehen opintien ja johti luostariin.
Severimme sen sijaan pääsi parhaaseen lainoppineiden kouluun ja hänestä tuli tunnettu puhuja ja asianajaja. Severin omat kirjoitukset kertovat syvällisestä Rooman lain tuntemuksesta.
Vaimokseen Severi sai roomalaisen ylhäisen konsulin tyttären, joten uraputki näytti melkoisen loistavalta, sosiaalisesti, taloudellisesti ja joka suhteessa.
sitten tapahtui kaksi asiaa, jotka sotkivat hänen elämänsä täysin: nuori rakas vaimo kuoli ja samaan aikaan hän törmäsi Marttiin.
Severi oli tämän maailman hieno kasvatti, lakimies, korkealentoinen puhuja, vaurasta ylhäisösukua.
Martti-piispa taas oli jäyhä unkarilaissyntyinen oppimaton, käytökseltään karhea yksipiippuinen kulttuurin vastustaja. (muistuttaa siis monin tavoin kunnon suomalaissyntyistä essua!)
Severi oli käytännön realiteetit tunteva ja yhteiskunnan kuvioita ymmärtävät poliitikko, lakimies.
uskonnollinen hurmahenki, näkijä, ihmeiden tekijä, alunperin sotilas...
mutta Jeesus johdatti nämä kaverukset yhteen ja jotain tapahtui.
muistamme kaikki evankeliumien kertomuksen rikkaasta nuorukaisesta:
Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?"
Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.
Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
"Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies.
Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.
Nähdessään sen Jeesus sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!
Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
"Kuka sitten voi pelastua?" kysyivät kuulijat.
Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."
Lk 18:18-27 KR 1992
saatamme ajatella, että näin on aina - rikkaat ottavat hatkat, koska rakastavat mammonaa enemmän kuin Jumalaa.
näin lienee usein, hankalahan kamelin on mennä neulansilmän läpi.. äimän käkenä...
vaan ei aina
Jeesus sanoo tässä vakavassa kohdassa, kun yksi on kieltäytynyt pelastuksesta
"Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."
Lk 18:27
emme tiedä, olisiko tuo rikas mies joskus muuttanut mielensä.
mutta tiedämme varmasti, että toisin kävi Severin kanssa.
nuoren vaimonsa menettänyt Severi kohtaa piispa Martin (ei se Simojoki) ja tämä sanoo hänelle - uskon että Jeesus sanoi hänelle Martin suun kautta -
"Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
ja Severi teki niin.
myi kaiken, mitä hänellä oli (ja sitä oli paljon), antoi köyhille ja lähti seuraamaan Jeesusta.
eipä isukki moisesta tykännyt.
mitäs teit, poikani???
meni sosiaaliturva, meni hyvä elämä viinitarhojen varjossa, meni näköjään järki... ja isän maine...
voisimme kuvitella oman aikamme Suomessa vauraan kauppiaan tai tehtailijan pojan, joka tekee samat ja menee neulansilmän läpi.
huh!
Severin hyvä ystävä Pauli (latinaksi Paulinius) kertoo, että isän ja pojan välit menivät täysin poikki.
Severi hylkäsi perheensä ja sukunsa ja lähti seuraamaan, kuten Pauli sanoo, "kalastajien opetusta" ja hylkäsi "Tullian opin" (kuuluisan Ciceron maailman, Markus Tullius Cicero)
ei onnistu ihmisiltä tämmöinen.
vaan Jumalalle oli mahdollista Sulpicius Severius kaapata seuraansa - tarkoituksenaan varmaan Herralla, että on todistaja sille, mitä Hän Martin kautta oli tehnyt ja tekevä.
(kukaan ei tänään Severiä muistaisi ellei hän olisi tuon äksyn piispan elämänkerran kirjoittaja)
(kukaan ei tänään Simonia muistaisi, ellei hän olisi tuon Rabbin seuraan lähtenyt, joka häntä Pietariksi kutsui)
Severin kirjoitus on kokoelma ihmeellisiä tapahtumia Martti munkin elämässä.
Se on kirjoitettu juuri sellaisella vilpittömällä lapsenomaisella uskolla, jota Lapin vanhimmat seuraajiltaan pyytävät.
ei epäilystä, ei arvostelun sanaa - ettei kuoleman hetken tullessa joutuisi epäuskoaan ja katkeruuttaan katumaan sielunsa hinnalla.
minusta näitä ei myöskään tule lukea epäuskoisen ja avionrikkojan sukupolvemme silmin, joille mikään ihme ei ole mahdollinen vaan valetta, satua, legendaa ja ihmisten keksimää potaskaa.
katsokaas, kun Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
halutessasi voit itse lukea alkutesktiä. Sculpius Severiuksen De vita Beate Martini Liber Unus on imuroitavissa tällä sivulla
Pyhä Martin antaa puolet viitastaan KerjäläisellePyhä Martti Toursilainen
Martin isä oli Rooman Imperiaalisen Ratsuvartion korkea upseeri (tribune) Panniaan Savaniassa (Szombathely nykyisessä Unkarissa). Pojalle annettiin uljas nimi Mars-jumalan mukaan.
Martin ollessa vielä pieni lapsi, perhe muutti isän palvelupaikan vaihtuessa pohjois-Italiaan Ticinumiin (nykyinen Pavia Milanosta 35 km etelään).
Kymmenen vuotiaana poika meni omasta tahdostaan ja vastoin isänsä toivomusta kirkkoon käymään. Hän viihtyi siellä niin hyvin, että tahtoi mennä sen ajan rippikouluun (katekismus koulu).
Asia oli melko uusi - valtion vainojen raatelemia kristittyjä oli yhä elossa ja vasta Martin syntymävuonna 316 oli ylipäätään sallittua olla julkisesti kristitty.
Viisitoistavuotiaana Martti lähti sitten isänsä askelissa armeijaan
Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin,
jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.
Tiens' aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan,
hän nälkää kylmää haavojaan,
mun isäin armahin.
Mä lapsi oli kun hän läks kun loppui rauha maan,
mutt' uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan.
Mä muistan hattuns' töyhtöineen,
ja muodon ahavoituneen,
ja kulmakarvat varjoineen,
ne muistan ainiaan.
Kun viisitoista vuotta vaan mä kerran täyttää saan,
samaampa käyn mä taisteluun ja nälkään kuolemaan.
Miss' ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
ei sinne käymätt' olla voi,
Teit' isäin astumaan.
Vänrikki Stoolin kertomuksista
Yksikkönsä ei ollut mikään kumipää pataljoona vaan
Equites catafractarii Ambianenses
Rooman armeijan raskasta ratsuväkeä, jonka sijoituspaikkana Amiens Ranskassa, kaukana kotoa isän ja äidin ja siskojen ja veljien luota.
Siellä saattoi olla hiukka hankala olla kristitty, oudon uuden uskonnon palvoja, kun varmaan suurin osa nuorista miehistä oli persialaisen Mitran uljasta ja rohkeaa palvojaa.
Mitra oli 300-luvun Rooman suosikkeja ja kuka ties, niin ainakin jotkut jossittelevat, olisi voinut kiehtovana mysteeriuskontona tulla Euroopan hallitsevaksi uskonnoksikin.
verta siinäkin oli, ei tosin ruumiin ja veren juomista, kuten kummilla kristittyillä.
sotilas oli maahan kaivetussa kuopassa ja härkä teurastettiin hänen päällään - varsinainen verikaste Mitraan!
Martti nuorukainen oli siis roomalaisten hurjimmassa joukossa - raskas ratsuväki näet oli tavallisesti hyökkäyksen kärjessä.
siinä mentiin että uraa! huudot raikuivat, päin teräviä nuolia, keihäitä, paaluja, miekkkoja, ihmisiä ...
siis ei mikään nynny hiljainen, syrjään vetäytyvä kristitty tämä Martti.
saattoi olla katseessaan rautaa nuorukaisella ihan siviilissäkin (teräs keksittiin vasta 1700-luvun lopulla)
ja hevoset olivat tuttuja, hänen elämänsä riippui taistelun kuohuissa ratsunsa hallinnasta.
Martin kaste oli näin (häntä ei siis Padovan kastekoulussa 10 vuotiaana kastettu)
Martti oli miesten kanssa ratsastamassa Amiensin kaupungin portista sisään, kun hän huomasi kerjäläisen portin pielessä.
Sen enempää ajattelematta, hän halkaisi sotilaan viittansa miekallaan ja antoi puolet siitä ukkelille.
olisko ollut kylmä?
miksi ei antanut koko viittaa? (valtion omaisuutta kai, ja melko iso)
Seuraavana yönä hän näki unessa Jeesuksen, jolla oli yllään tuo viitanpuolikas, ja hän kuuli Herran sanovan enkeleille "tässä on Martti, roomalainen sotilas, jota ei ole vielä kastettu"
(Sulcipius Severius De vita luku 2)
englantilainen käännös koko tesktistä on tässä osoitteessa
Herättyään Martti muisti unen hyvin.
Hänet kastettiin 18 vuoden iässä Jeesuksen omaksi. Mithra sai kyytiä... :-)
Kaksi vuotta Martti palveli sotilaana, mutta 336 oli tulossa taistelu gallialaisia vastaan ja hän kieltäytyi aseista:
"olen Kristuksen sotilas, en voi taistella"
paha paikka.
Martti tunnusti Kristusta eikä omatunto sallinut ihmisen tappamista enään.
vaan ei ollut sivareita tuon ajan intissä.
upseerit syyttivät (sangen rohkeaa) Marttia pelkuruudesta ja hänet heitettiin vankilaan.
siellä Martti ilmottautui "aseettomaan" palveluun ja sanoi, pistäkää minut joukkojen eteen ilman aseita, minä menen kyllä - en ole pelkuri.
aika boika.
Jeesus tiesi kyllä, kenet oli valinnut Euroopan frankkien apostoliksi.
esimiehet ottivat Martin tarjouksen todesta ja aikoivat pistää hänet sinne varmaan kuolemaan, hulluhan tuo on...
vaan gallialaiset ryhtyivätkin sopimaan asiaa, taistelut peruuntuivat ja Martti vapautettiin armeijasta.
minusta tuo viitan halkaisu on jotenkin niin koskettava sen tähden, että Martti ei mitään siinä itselleen odota.
ei tunnista kerjäläistä.
ja meitä puhuttelee tuo, että Jeesus tosiaan on sairas, köyhä, kerjäläinen, vanki, yksinäinen...
ihan oikeasti
olis mukava, jos Hänellä olis joku merkki, vaikka pikkunen viiri jota heiluttais "hei, täällä vankilassa on paljon porukkaa mutta minä olen tässä..."
että tunnistaisimme ja osaisimme viittamme kahtia panna.
minusta kertomus Martin armeijan palveluksesta on täysin uskottava.
siinä ei ole mitään yliluonnollista.
ja kuitenkin se on täysin yliluonnollinen ihme!
näin Herra meitä koettelee.
joltain lähtee pappisvirka.
joltain ei.
mutta ei ole hyvä toimia omaatuntoa vastaan.
ei ole hyvä, että kirkko siihen omiaan pakottaa.
vaan Martti oli valmis hengellään maksamaan siitä, mihin uskoi.
yliluonnollinen ihme oli sitten sekin, mitä tapahtui.
äärimmäisen ratkaisevan tärkeä koko Euroopan tulevaisuuden kannalta, Kristuksen kirkon kannalta.
mutta näin Jeesus asioita hallitsee - ihmisten sydänten kautta.
tänäänkin
...
Martti jätti Amiensin ja tallusteli tai ratsasti Toursin kaupunkiin.
siellä hän omisti koko elämänsä Jeesuksen palvelemiseen ja istuutui Hilarius Poitierilaisen (300-368) kouluun oppimaan teologiaa.
olenko muistanut mainita, että tämä oli Nikaian kirkolliskokouksen vuosisata ja että kristityt puhuivat paljon Jumalasta, kuka Hän on.
Hilarius on kirkon suuri opettaja, joka muistetaan erityisesti keskusteluista opista pyhästä Kolminaisuudesta.
Martti oli siis nikaialaisen isän opissa, joka korosti Jeesuksen jumaluutta. Toisin kuin Ranskan ja Espanjan kristity gootit, Areioksen oppilaat.
menisimme yhä kauemmas asioissa tutustumalla nyt Hilariukseen tätä enemmän.
sanon vain, että Martin ja Hilariuksen tapaaminen on Kristuksen kirkon tärkeitä asioita.
Juhlava kirkossamme veisattava pyhän Kolminaisuuden kiitosvirsi on hänen nimissään.
vaikka ehkä ei ole hänen kirjoittamansa, kertoo jotain siitä Hengestä, joka häntäkin ohjasi.
Virsi 126
Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit,
armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus,
Pyhän Hengen kanssa
Isän Jumalan kunniassa.
Aamen.
Latinalainen Laudamus te 300-luvulta.
Ruots. Olavus Petri 1531.
Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla.
Mikael Agricola 1549.
Virsikirjaan 1938.
Päätän tähän Hilariuksen kiitosvirteen lyhyen esittely Toursin pyhästä Martista
nyt tiedämme, keneltä Martti Luther sai etunimensä.
ja tiedämme, miksi Gregori de Tours asui kaupungissa, jonne kaikki tiet veivät ja joka St Martin de Toursin takia oli 500-luvun merkittävä nikaialaisen kristillisyyden keskus.
tämä selittää osittain myös, miksi Gregorius tiesi niin paljon frankkien kuninkaista ja kuningattarista, koko alueen meiningistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti