Perisynti - Yksimielisyyden ohje

Käydään sitten yhdessä tutkimaan uskonpuhdistuksen ajan keskustelua perisynnistä ja sen jälkeen vapaasta tahdosta.

"Yksimielisyyden ohje" valmistui Lutherin kuoleman jälkeen 1580 eivätkä kaikki luterilaiset kirkot ole sitä hyväksyneet.

Se kuuluu Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaisten kirkkojen tunnustuskirjoihin ja kuulumalla kirkkoon osoitamme hyväksyvämme sen tunnustuksen.

Harva luterilainen tosin tietää, mitä näissä Uuden ajan alun saksalaisissa teologisissa kirjoituksissa todella sanotaan.



suomalainen wikipedia kertoo:

Yksimielisyyden ohje (tai Sovinnonkaava) (mm. Andreae, Chemnitz, Selnecker, Chytraeus):

Se laadittiin, koska Lutherin ja Melanchtonin kuoltua luterilainen kirkko alkoi hajaantua opillisesti.

Tässä asiakirjassa pyrittiin tarkentamaan opinkohtia ja lopettamaan luterilaisen kirkon alkava hajaannus.

Yksimielisyyden ohje oli alun perin tarkoitus hyväksyä laajassa luterilaisten kokouksessa, mutta sen sijaan päädyttiin vain keräämään allekirjoituksia opukseen.

Yksimielisyyden ohje tuo paremmin esiin aitoluterilaisten (gnesioluterilaisten) kuin filippistien näkemyksiä.

Tämä tunnustuskirja on muiden joukossa siinä mielessä erikoinen, ettei se ole suunnattu katolilaisuutta vastaan, vaan se on luterilaisten sisäinen tunnustuskirja.

Tämä tunnustuskirja voidaan nähdä myös luterilaisen ortodoksian aluksi.

..............



Yksimielisyyden ohjeen perisyntiä koskeva tiivistelmä rakentuu siten, että ensin on kiistakysymys ja sen jälkeen kohtia asian puolesta ja sitä vastaan.

Kuten edellä sanotaan, rajankäynti on paljolti filippistien (Philipp Melanchtonin tapaan ajattelevien, sovinnollisten) ja "aitoluterilaisten" välillä.

asiat nousivat esiin uskonpuhdistuksen mylläkässä erityisesti Martti Lutherin kirjoitusten seurauksena. Sitten ruvettiin pohtimaan - ja riitelemään - mistä on kysymys.

(voisimme verrata Pohjolan herätykseen, ja Laestadiuksen ja Raattamaan kuoleman jälkeiseen hajaannukseen - mistä oikein oli kysymys ja kuka on aito lestadiolainen ja kuka eriseuralainen)



PERISYNTI

Status controversiae -- Keskeinen kiistakysymys

1. Onko perisynti sanan varsinaisessa merkityksessä, mitään eroa tekemättä, ihmisen turmeltunut luonto, substanssi ja olemus tai jopa hänen olemuksensa tärkein ja paras osa, järjellinen sielu ylevimmillään ja kyvykkäimmillään?

Vai onko vielä lankeemuksen jälkeenkin olemassa ero toisaalta perisynnin, toisaalta ihmisen substanssin, luonnon, olemuksen, ruumiin ja sielun välillä, niin että luonto ei ole yhtä kuin perisynti, joka on turmeltuneeseen luontoon piintyneenä ja joka turmelee luonnon?


.. siinäpä vasta kysymys

ymmärrätkö sen?

minulla on vaikeuksia käsittää, mitä nuo lauseet tarkoittavat.

jotain tällaista arvelen...

toisaalta opetetaan, että Aadamin lankeamisen myötä ihminen turmeltui kokonaan.

siis tuo humanistien jalo, ylevä ihminen on lankeamisen tulos, turmeltunut läpeensä.


toisaalta opetetaan, että Aadamin lankeamisen myötä jotain ihmisessä turmeltui. Ihmisessä on paljon Jumalan luomaa hyvää, mutta joku rassaa.



Affirmativa

Edellä olevan ohjeen ja opin summan mukainen puhdas oppi, usko ja tunnustus

1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että on olemassa ero ihmisluonnon ja perisynnin välillä.

Tämä ei koske ainoastaan ihmisluontoa sellaisena kuin se alussa oli Jumalan luomana, puhtaana, pyhänä ja synnittömänä, vaan myös meidän nykyistä luontoamme lankeemuksen jälkeen, sillä luonto pysyy lankeemuksen jälkeenkin Jumalan luomuksena. Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on.


2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että tämä ero on hyvin huolellisesti säilytettävä.

Sellainen opetus, jonka mukaan turmeltuneen ihmisluonnon ja perisynnin välillä ei ole mitään eroa, ei sovi yhteen kristillisen uskomme pääkohtien kanssa vaan sotii niitä vastaan; näitä ovat luomisesta, lunastuksesta, pyhityksestä ja ruumiin ylösnousemuksesta puhuvat uskonkohdat.

Jumala ei nimittäin luonut vain Aadamin ja Eevan ruumista ja sielua - ennen lankeemusta - vaan hän luo meidänkin ruumiimme ja sielumme, lankeemuksen jälkeen.

Vaikka ne ovat turmeltuneet, Jumala tunnustaa ne yhä luomikseen, niin kuin kirjoitettu on, Job 10:8: "Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet, kaiken, mitä ikinä minä olen."

Jumalan Poika on persoonansa ykseyteen omaksunut saman ihmisluonnon, mutta synnittömänä.

Hän ei omaksunut mitään vierasta lihaa, vaan meidän lihamme; siten hänestä tuli meidän todellinen veljemme. Hepr. 2:14, 17: "Koska siis lapsilla on liha ja veri, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi."

"Sillä hän ei ota huomaansa enkeleitä, vaan Abrahamin siemenen hän ottaa huomaansa; sen tähden hänen piti kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi", syntiä lukuunottamatta. (Hepr. 4:15)

Omana luomuksenaan Kristus on sen myös lunastanut; omana luomuksenaan hän sen pyhittää, herättää kuolleista ja kirkastaa.

Perisyntiä hän sitä vastoin ei ole luonut, ei omaksunut, lunastanut eikä pyhittänyt.

Valituilla olevaa perisyntiä hän ei herätä kuolleista, ei kirkasta eikä tee autuaaksi, vaan ylösnousemuksessa se tuhotaan lopullisesti.

Näin on helppo havaita se ero, joka on olemassa toisaalta turmeltuneen luonnon ja toisaalta sen luonnossa piintyneenä olevan turmeluksen välillä, joka on luonnon turmellut.


..........
-- nämä ovat hienoja kohtia ja osoittavat, kuinka tavattoman syvällisestä ja keskeisestä kristillisen opin kohdasta on kyse, kun puhumme perisynnistä.

huomautan vain, että tässä seurataan kirkkoisä Augustinuksen ajattelua.

todetaan näin omin sanoineni, että perisynti on meissä jotain joka rassaa

Jeesus tuli tähän samaan lihaan, mutta ilman tätä rassaavaa perisyntiä

kuten Haamul on usein sanonut, ero on siinä kuka on Isä


Augustinuksen mukaan "concupiscence" kulkee juuri sikiämisen kautta vanhemmilta lapsille.

Jeesus syntyi ilman perisyntiä ja näemme Hänessä, millainen ihminen on ilman perisyntiä (sillä Jeesus on todellinen ihminen 100% vaikka Hän on samalla todellinen Jumala 100%)



3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme toiselta puolen, että perisynti ei ole turmellut ihmisluontoa vain vähässä määrin vaan niin syvältä, että ihmisen ruumiiseen ja sieluun, sisäisiin ja ulkoisiin kykyihin ei ole jäänyt mitään tervettä eikä turmeltumatonta.

Oikein veisaa kirkko: "On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti."

Tämä vamma on sanoin kuvaamaton, sitä ei voida käsittää järjen vaan ainoastaan Jumalan sanan valossa.

Yksin Jumala voi myös erottaa luonnon siinä olevasta turmeluksesta; hän tekee sen täydellisesti kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Tämä nykyinen luontomme on nouseva elämään iankaikkisesti, mutta vailla perisyntiä, siitä täydellisesti erillään ja vapaana.

Jobin kirjassa, Job 19:26 s., on kirjoitettuna: "Tämä nahkani on oleva ympärilläni, lihassani olen näkevän Jumalan. Hänet minä olen näkevä, ja silmäni saanut häntä katsella."



.. eikö ole kerrassaan juhlavaa opetusta!

huomatkaamme, että perisynti on "uskon asia"

se ei ole järjen asia, kuten Pelagius siitä järkeili

ja kuten me miellämme järkeilemme, mikä se on, mistä se tulee ja mihin se vaikuttaa


...
vain Jumalan Sana sen osoittaa ja vain Jumala voi perisynnin poistaa ihmisen luonnosta

tie ei ole helppo, vaan kulkee kuoleman kautta ylösnousemukseen, kun tuo perisynti tuhotaan

...
ympäri käydään ja kasteeseen tullaan.

ei kai nettiruukussa voi muuta kuin tuota kehää kiertää!

se lienee hengellisesti terveellistä meille kaikille...



Negativa

Väärän edellä sanottua vastaan sovitan opin hylkääminen

.......
tuon kaiken affirmativa - okay - sanomisen jälkeen

tulee liuta negativa - no way, Jose! - asioita, jotka torjutaan kristillisestä opetuksesta.

kohtia on kaikkiaan 13 joten onneksi meidän ei tarvitse niitä opetella ulkoa.


1. Edellä sanotun mukaisesti me hylkäämme ja torjumme sellaisen opetuksen, että perisynti on pelkästään jonkun toisen teosta johtuva syyllisyys (reatus), johon ei liity luontomme turmeltumista.

tämmöistä harvemmin kuulemme, vaan on näköjään joku noinkin ajatellut. Aatami rikkoi, me maksamme, vaikka emme riko.


2. Samoin sen käsityksen, että pahat himot eivät ole syntiä vaan luontoon luomisen perusteella olemuksellisesti kuuluvia ominaisuuksia.

Mainittu puutos tai vaurio ei muka todella olisikaan sellainen synti, jonka vuoksi ilman Kristusta oleva ihminen on vihan lapsi.


moderni ajatus - toteuta itseäsi! älä koe syyllisyyttä ja jos semmottia ilmenee, anna psykiatrisi hoitaa ne pois

mites olisi homoseksuaalinen taipumus

pedofilia

rahan himo, ahneus

julmuus eläviä olentoja, eläimiä ja ihmisiä kohtaan

ajatus on, että tällaiseksi Jumala on ihmisen luonut, eikä ihminen muuta voi ja ei niistä Jumala rankaise luonnollista ihmistä.


3. Samoin hylkäämme sen pelagiolaisten harhan, että ihmisluonto muka on yhä lankeemuksen jälkeenkin turmeltumaton ja erityisesti hengellisissä asioissa perin hyvä ja puhdas luonnollisilta kyvyiltään (in naturalibus.)

Pelagius oli humanisti eikä Yksimielisyyden ohje sitä niinkään tässä torju, vaikka ei tykkää, vaan ajatuksen että myös hengellisesti, uskon asioissa, perisynti ei vaikuta mitään vaan ihminen on täysissä voimissaan.


4. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti on pelkkä ulkopuolelta roiskahtanut vähäinen likapilkku tai tarttunut tahra, josta huolimatta luonto on säilyttänyt hyvät kykynsä myös hengellisissä asioissa.


5. Samoin hylkäämme sen käsityksen, että perisynti ei ole hyvien hengellisten kykyjen menettämistä eikä puutetta, vaan ainoastaan ulkoinen este niiden toiminnalle, niin kuin ei magneettikaan menetä luonnollista voimaansa vaan ainoastaan estyy vaikuttamasta, jos sitä sivellään kynsilaukan mehulla.

Perisynnin tahra voidaan muka helposti pyyhkiä pois niin kuin likapilkku kasvoista tai maalitäplä seinästä.


tässä on tärkeä ajatus kaikille semi-pelagiolaisille

ihminen voi elää Jumalan tahdon mukaan, koska Jumala ei mahdottomia vaadi, jos vain tahtoa piisaa.

ne rikkomukset, jotka tästä yrityksestä jäävät jäljelle voidaan kokolailla helposti sitten hoidella seuroissa, niin että vaellus on kokonaisuutena täydellistä.

perisyntiä ei silloin ole lainkaan otettu todesta - kuten Pelagius neuvoo.


6. Samoin hylkäämme sen käsityksen, ettei ihmisen luonto ja olemus ole tyyten turmeltunut, vaan hänellä on itsessään jotain hengellistäkin hyvää, nimittäin kyky, taito, pystyvyys ja kelpoisuus panna jotain hengellistä alulle, vaikuttaa tai ainakin myötävaikuttaa siinä.


tässä karahtaa moni vene karille

eikä sitä edes huomaa

"sinä - tee parannus - tule alttarille - tee uskon ratkaisu - tule kasteelle"

no kutsuuhan Jeesus itse "tee parannus"

"...kyky, taito, pystyvyys ja kelpoisuus panna jotain hengellistä alulle, vaikuttaa tai ainakin myötävaikuttaa siinä"

mitä nää ukkelit oikein nollaa ihmisen hengellisesti ihan kokonaan?


7. Toiselta puolen me hylkäämme myös manikeolaisten väärän opin. He opettavat, että perisynti on jotakin olemuksellista ja itsenäistä, jota Saatana vuodattaa ja sotkee luontoon, niin kuin myrkkyä sekoitetaan viiniin.

Manista oli toisella palstalla jo puhetta, siitä että on hyvä jumala ja paha jumala, dualismi, kaksinaisuus

tämä on aika jänskä kohta, jossa tavallaan ihminen sanoo "Saatana petti minut ja söin" eli syyllisyys vieritetään vieraalle olemukselliselle pahalle

eräänlaista ihmisen syntien kutsumiseksi pahoiksi henkivalloiksi tai voimiksi, jotka myrkyttävät tuon ihmisen.


8. Edelleen he opettavat, ettei syntiä tee luonnollinen ihminen vaan jokin toinen, vieras tekijä ihmisessä. Siksi ei syytetä luontoa vaan ainoastaan luonnossa olevaa perisyntiä.

tämmöistä opetusta oli siis uskonpuhdistuksen kirkoissa 1500-luvulla. onkohan enää?


9. Manikeolaisena harhana me hylkäämme ja torjumme myös sellaisen opetuksen, että perisynti ja turmeltuneen ihmisen substanssi, luonto ja olemus ovat täysin sama asia, ilman mitään eroa, niin että lankeemuksen jälkeen ei edes ajatuksissa voida millään tavalla erottaa turmeltunutta luontoa ja perisyntiä toisistaan.

tuo menee jo aika tarkaksi pilkun viilaamiseksi... luterilaisen ortodoksian aika häämöttää tosiaan! (1600-luku)


10. Luther kyllä kutsuu perisyntiä luonnonsynniksi, persoonansynniksi ja olemukselliseksi synniksi.

Hän ei sillä kuitenkaan tarkoita, että ihmisen luonto, persoona ja olemus sinänsä olisivat täysin yhteneviä perisynnin kanssa, vaan sellaisilla sanonnoilla hän tuo ilmi eron ihmisluontoon piintyneen perisynnin ja muiden, ns. tekosyntien välillä.


ero luontoon piintyneen perisynnin ja tekosyntien välillä.

tämä on tarkka paikka -

syntinen voi anoa "Jeesus, anna anteeksi mitä tein" - ja on syytä niin tehdä.

syntinen voi anoa "Jeesus, anna anteeksi, mitä olen" - ja siinä löytyy kristityn vapaus


11. Perisyntiä ihminen ei siis tee vaan se on piintyneenä hänen luontoonsa, substanssiinsa ja olemukseensa.

Vaikkei turmeltunut ihminen ikinä ajattelisi sydämessään yhtään pahaa ajatusta, vaikkei hän lausuisi yhtään tyhjänpäiväistä sanaa tai tekisi ainoatakaan pahaa tekoa, hänen luontonsa olisi silti perisynnin turmelema.

Syntisen siemenen myötä saatu synnynnäinen perisynti on tekosyntien eli pahojen ajatusten, sanojen ja tekojen lähde, niin kuin on kirjoitettu: (Matt. 15:19) "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset" ja: (1 Moos. 8:21,1 Moos. 6:5) "Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka."


tämä on hyvin tärkeä Ei!

me emme tee perisyntiä

me emme myöskään voi tehdä parannusta perisynnistä

Haamulin viittaus vastasyntyneen mahdollisiin pahoihin ajatuksiin on tähän yhteydessä.

nuoruudesta asti ihminen voi ajatella pahoja asioita, suunnitella pahoja tekoja, salaisesti himoita pahoja asioita ajauksissaan.

nämä ovat ajatuksen syntejä, tekosyntejä, ja tosi hankalia sellaisia...

mutta perisynti ne eivät ole

ne ovat perisynnin aiheuttamia


12. On tarkoin huomattava, että sanalla "luonto" on eri merkityksiä, joiden avulla manikeolaiset peittelevät harhaansa ja johtavat monia yksinkertaisia ihmisiä harhaa.

Toisinaan se tarkoittaa ihmisen olemusta, esim. lauseessa: "Jumala on luonut ihmisluonnon."

Toisinaan se kuitenkin tarkoittaa luontoon piintynyttä hyvää tai pahaa luonnetta, esim. lauseissa: "Pistäminen on käärmeen luonto", ja: "Synti ja sen harjoittaminen on ihmisen luonto."

Silloin ei tarkoiteta ihmisen substanssia vaan jotakin hänen luontoonsa eli substanssiinsa piintynyttä

tässä kirjoittaa saksalainen teologi saksalaisella perusteellisuudella..

huh!

ilmeisesti tuon ajan Saksassa oli jotain uskonpuhdistuksen suuntaa, jossa oli tuota hyvän ja pahan dualismia, jota tässä kutsutaan "manikeolaisuudeksi".


13. Koska latinankieliset sanat substantia ja accidens eivät ole Pyhän Raamatun käyttämiä ja koska tavalliset seurakuntalaiset eivät niitä tunne, niitä ei saa käyttää tavalliselle, oppimattomalle kansalle saarnattaessa, vaan yksinkertaista kansaa on niiltä säästettävä.

Mutta kouluissa ja oppineiden kesken niitä on hyvä käyttää perisyntioppia käsiteltäessä. Tällöin ne ovat tuttuja eikä niitä ymmärretä väärin, vaan niiden avulla voidaan olion olemus erottaa siihen satunnaisesti liittyneestä.

Siten voidaan siis myös selvästi osoittaa, mikä ero on Jumalan ja Perkeleen tekojen välillä: Perkele ei pysty luomaan yhtään substanssia vaan ainoastaan Jumalan sallimuksesta turmelemaan Jumalan luoman substanssin.


tarkkaa kielenkäyttöä, mutta oppineet kirjoittajat neuvovat että tällaiselta on tavallista kansaa suojeltava eikä rasitettava heitä.


... jokaista ajattelevaa kristittyä auttaa kuitenkin tuon 13 kohdan lopussa oleva toteamus


"Siten voidaan siis myös selvästi osoittaa, mikä ero on Jumalan ja Perkeleen tekojen välillä:

Perkele ei pysty luomaan yhtään substanssia

vaan ainoastaan Jumalan sallimuksesta turmelemaan Jumalan luoman substanssin."

Perkeleen nimi lentää nettiruukussa ahkeraan - myös huoltoasemalla - ja tässä opimme häntä tuntemaan.


Saatana ei luo mitään substanssia (olemuksellista)

Hän ainoastaan vääristää ja turmelee Jumalan luomistekoja. Nämä teot ovat ilman omaa substanssia (accidens)

siinä riittää pohtimista.


Tällä palstalla on siis 1580 julkaistun Yksimielisyyden ohjeen Peristyntiä koskeva tiivistelmä.

seassa on minun kommenttejani

Jos tämä herättää kiinnostustasi, voit myös lukea laajemman perisyntiä koskevan runkotekstin, jonka pääkohdat he tähän valitsivat.

Tiivistelmä


Solida declaratio, täydellinen selitys

Pääteksti ei tosin tällä kohtaa ole kovin paljon tiivistelmää laajempi.