Omalaatuisen korpifilosofin Konsta Pylkkäsen sininen ajatus lentelee vapaasti yli rajojen niin, että Helsingin lisenssitkin mykistyvät kunnioituksesta.
Vuonna 1952 ilmestynyt Havukka-ahon ajattelija oli Veikko Huovisen läpimurtoteos ja hänen kuuluisin romaaninsa.
Päähenkilö Konsta Pylkkänen on itseoppinut viisaustieteilijä, jonka ajattelu ei mahdu metsäisen elämänpiirin rajoihin. Hän suunnittelee atomisuojaa kallion sisään ja mittaa avaruutta kynän ja tupakka-askin avulla.
Konsta hakeutuu mielellään muiden viisaiden seuraan kasvattaakseen tietojaan. Kalareissulla olevilta ylioppilailta hän tiedustaa lentokalan olemusta ja etelän asukkaiden välikäsien määrää.
Pylkkäsen pestaavat oppaakseen seudulle saapuvat luonnontutkijat eli "lisenssit", joita hänen tuumailunsa luonnosta ja politiikasta kiehtovat. Osansa saavat muun muassa keskitysleirit ja niiden perustajat.
Tutkimusretken kuluessa Konsta tekee tieteellisen löydön ampuessaan maailman ensimmäiset pyymetsot.
Hänen omista elämänvaiheistaan puolestaan näyttää olevan liikkeellä monta versiota.
Paras viisauden laji Pylkkäsen mielestä on jälkiviisaus. Kirjan lopussa Konsta muotoilee oman ajatuksenvapauden julistuksensa:
"Havukassa taas ajatellaan, niin! Tiktaattorit ja kepulitouhut isketään matalaksi, upotetaan murahautaan ja isketään juntalla päähän... Salakavalia ja rohmuja isketään ajatuksella turpaa, eikä heillä ole nokan koputtamista. Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan!"
Teksti: Jukka Lindfors
Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita.
"Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.
Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana -- silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.
Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.
1 Piet 3:13-17 KR 1992
Tämä on välipalsta, jossa pohdin minulle esitettyä kysymystä omasta tilastani ennen kastetta.
Ensimmäisiä havaintojani - ja ihmetyksen aiheitani - nettiruukun väkeen tutustuessani joitain vuosia sitten oli tämä Havukka-ahon ajattelun voimakas ilmeneminen.
Monista asioista keskusteltiin vapaasti ja väkevästi ja usein ihan tappeluna, mutta moni esitti näkemyksiään kuin Konsta Pylkkänen - näin minä sen näen.
Jotkut lähtivät nettiruukusta pois ja veivät korpifilosofiansa mukanaan, saatuaan tiukkapipoisilta luterilaisilta tai vankoilta raamatullisilta jatkuvasti köniin.
kyseessä oli - ja on - todellinen kansanherätys, jossa ei kuvia kunnioiteta.
suoraan sanotaan, ettei täällä papit hillu eikä piispojen sana paina ja ettei kirkolliskokouksilla ja nikealais-konsta pylkkäläisillä tunnustuksilla ole mitään painoarvoa.
istutaan kannon nokassa, katsellaan Kainuun korpea tai kuunnellan tunturin iltatuulta ja päätellään, miten nämä jumaluusopilliset asiat ovat.
tämä on värikästä, alkukantaista, hauskaa - ja sangen tuhoisaa.
koska saarnaajat tekevät samoin, ja heidän keksimiään nokkelia opinkappaleita toiset saarnaajat sitten perintönä toistavat.
minulta kysytään - missä tilassa olin synnyttyäni ennen kastetta.
okay
aivan järkevä kysymys koska kerron, että uudestisynnyin kasteessa. Nikodemus keskustelussa Jeesus sanoo, että vain syntymällä vedestä ja Hengestä ihminen voi nähdä Jumalan valtakunnan.
mutta tässä on samalla tietty perustavanlainen ongelma.
mikä auktoriteetti minä itse muka olen sanomaan näistä asioista yhtään mitään?
mitä minä tieädn Jumalan suunnitelmista, tahdosta, käskyistä ja määräyksistä - mitä Isä iankaikkisuudessa on ajatellut ja sanonut?
en yhtikäs mitään
olen suomalaisen kansan lapsi, joka vain parisataa vuotta sitten eli pakanuuden yössä ja nyt tahtoo sinne kiiruusti palata, sanoen hyvästi Israelin Jumalalle.
ei minussa ole mitään ilmoituksen juurta tai totuutta itsessäni enkä pysty sanomaan Jumalasta yhtään mitään omasta järjestäni
en edes uskomaan Häneen omasta voimastani.
jos saarnaajalta kysytään jostain asiasta, pelkään että hän miettii, mitä tästä toiset saarnaajat ja etenkin vanhimmat ovat sanoneet - miten tähän oikein vastataan.
kuulijat sitten toteavat, oliko vastaus niinkuin ennenkin vai onko tässä joku uutuus, hyvänen aika sentään.
mutta itse kukin miettii mielessään - koska esikoisten parissa kristinopin opetus on aivan surkeassa tilassa, katekismuksia ei lueta eikä tunneta
ja Raamatun tuntemus rajoittuu niihin muutamiin kohtiin, joista aina seuroissa saarnataan.
eikä niillä muilla kohdilla ole pelastuksen kannalta merkitystä, joten antaa sen kirjan olla hyllyssä tai pöydällä kunniapaikallaan.
mitä se mikkoL täällä levittelee kaikenlaisia eri kirkkojen ehtoollisopetuksia?
mitä se jauhaa Tunnustuskirjoja tai kääntää Pelagiusta suomeksi?
mitä se tekee paksuja luetteloita Raamatun kohdista joita kukaan ei jaksa lukea ja jossa joskus on vielä outoja kieliäkin
kuka tämmöistä tarvitsee
tiedämmehän me asiat muutenkin jo lapsesta asti, eikä mitään uutta tarvita
ja mitä on jäänyt selittämättä, sen me selvitämme istumalla kannon nokassa ja miettimällä miten Jumala nämä asiat on järjestänyt.
tai saunarannassa, illan hämyssä - ja eiköhän se valo siellä syty, takaraivossa, viimeistään aamusella ... näinhän se on!
kaiken tämän kuorrutukseksi ja kakunpohjaksi nämä konditoriamestarit kutsuvat Pyhän Hengen.
saarnaajilla Pyhä Henki on asuvainen ja selittää ja valaisee ja opettaa, kuten Raamattu todistaa.
miten he ovat sen saaneet?
no paikallisen esikoisten johtajien päätöksellä ja Lapin vanhinten myöntymyksellä
näin vilahtaa Henki sisään ja on sitten saarnaajan sanojen takeena.
voi sitä, joka tätä jumalallista viisautta vastaan sanoo mitään poikkeavaa, raamattupiirissä, kahvilla tai saarnaajan kanssa
tutusta Hyvän Paimenen äänestä kun poikkeaa, niin on eriseuran rakentaja, riitapukari, häiritsijä, ja saattaa tulla ulos Siionista häädetyksi... ei kun painostetuksi. ketään kun ei ajate pois...
no onhan tässä kaikessa Raamattu, Luther ja Laestadius väkevänä runkona...
katin kontit.
jatkan viattomien lasten autuuden käsittelyä ja perisynnistä pohtimista
ei niin, että levittelisin mikko pylkkäsen ajatuksia Kainuun lampaanpaistin ääreltä
niitä esikoisilla on riittävästi omasta takaa
käyn läpi Jumalan seurakunnan vuosisataista työskentelyä hyvin suurten ja vaikeiden asioiden parissa
kuinka Pyhän Hengen valitsemat ja opettamat Jeesuksen Kristuksen omat ovat näitä asioita ennen ymmärtäneet
kuinka Kristuksen kirksossa näitä asioita tänään ymmärretään.
...
sillä, mitä Mikko Pylkkänen ajattelee omasta tilastaan ennen kastettaan on varsin rajallinen merkitys
vaan tulen reissaamaan niiden kanssa, jotka tahtovat matkassa kulkea, takaisin ajassa, Martti Lutherin tuliseen aikaan uskonpuhdistuksen liekkien palaessa kirkkaina Euroopassa ja vielä kauemmas, hänen opettajansa Augustinuksen maailmaan
ja vielä kauemmas, Augustinuksen opettajan apostoli Paavalin maailmaan.
jospa tällä rankalla työllä ja tutkimisella ja pään vaivaamisella olisi sellainen merkitys, että monet Havukka-ahon ajattelijat havahtuisivat - hei, minähän voin laskea oman teologiani Jumalan Sanan perustalle.
se mikä on omaani, menköön
se mikä on Hänen, vahvistukoon
minun tulee vähetä, Hänen kasvaa.
Virsi 484
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.
Zachris Topelius 1869.
Suom. Martti Ruuth 1902.
Virsikirjaan 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti