no se joulu 1 viime vuonna oli silleen aika surullinen. seuroissa kyllä oli asiat taas esillä, miten me olemme kaikin tavoin vajavaisia jne. vähän silleen ankeata, arkista, ei oikein niin joulun tuntuista.
mutta se joulu 2 tänä vuonna oli jotain muuta.
Herra Jeesus istui seuratuvassa kolmannessa rivissä ja seurasi, kun synttärijuhlia toteutettiin.
kaikki kuuntelivat hartaina, kun teini-ikäiset Kalle ja Reija lukivat jouluevankeliumia ja siellä edessä oli laitetttuna säkeistä ja puista seimi.
pieni Leena istui niin hartaana ja totisena Jeesus nukke sylissään ja Joosefia ujostuttivat seuraväen katseet
hilpeyttä tietenkin herätti pikku Martti, jonka aasinpää ei meinannut pysyä paikoillaan, mutta lampaiden taljoissa olevat lapset olivat ihan oikean näköisiä.
joulutähtikin oli sinne laitettu kuvaelman ylle ja itämaan tietäjät toivat lahjojaan, kumartuen pikku Marian ja Joosefin ja Jeesus nuken eteen.
lapset olivat niin sydämestään mukana että varmaan jokaiselle jäi muistoon tämä ja kuinka Beetlehemissä silloin Jeesus lapsi syntyi.
Jeesuskin sitä muisteli, ja silmänsä kostuivat näiden lasten vilpittömyydestä ja aitoudesta, vaikka jouluevankeliumin lukijat vähän biblian kanssa olivatkin vaikeuksissa.
kun itämaan tietäjät olivat synttärilahjat antaneet, tuli Taina seimen luo ja lauloi lapsen kirkkaalla äänellä "Jouluyö Juhlayö"
lapset lähtivät siitä sitten paikoilleen, seimi jäi eteen.
ja sitten olikin saarnan vuoro, mutta Hämeenlinnassa joulu 2 saarna oli nyt niin lämpöä täynnä, iloa ja kiitollisuutta, koska se kohdistui Jumalaan - ei ihmiseen.
katseet nostettiin Betlehemin yöhön, jossa enkeli kertoi iloisen sanoman ja suuri joukko taivaallista sotaväkeä liittyi lauluun.
saarnaajan kasvot oikein hehkuivat kun hän ei löytänyt sanoja miten kiittää Jumalaa siitä, että antoi ainoan Poikansa tänne.
siinä sitten joku Jeesuksen vieressä nykäisi häntä hihasta ja kuiskasi "tuolla etupenkissä on vielä yksi paikka, mene sinä sinne"
no, Jeesus teki työtä käskettyä ja saarnaajakin vielä muutaman hyvän sanan liitti, kuinka suuri on se rakkaus, joka jouluna ilmestyi Beetlehemissä Marian kohdusta tähän kylmään maailmaan.
tapansa mukaan lapset olivat saarnan aikana vähän levottomia, mutta heidän kirkkaat silmänsä kertoivat, että Jumalan Sana meni kyllä sinnekin perille, kaiken muun touhun keskellä.
sieltä seuroista lähti kotiin joukko iloisia ja kiitollisia ihmisiä, ja joulutervehdykset tulivat sydämestä hankalammillekin uskon veljille ja sisarille, joita jokunen siinä oli.
niin se virsi
no tietysti Lutheria - joka sanoo asian niinkuin se on
Virsi 21
Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.
Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi:
hän on sun Herras, Kristukses,
Jumalan Poika, Jeesukses.
Oi terve, tänne tultuas,
syntist et hylkää, armias.
Sä köyhäks tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin.
Ah Herra, joka kaikki loit,
kuin alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien!
Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, taivaan kuningas,
vaikkeivät kultavaattehet
sun oisi valtas arvoiset.
Näin näytät esimerkilläs,
ettei sun kelpaa edessäs
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.
Ah Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses sydämein.
Mua älä hylkää tuskassa,
vaan vahvista ain uskossa.
Ah, iloni jos sinuss' ois,
en unhottaa sua koskaan vois.
Suo siihen apus armosta,
niin kiitän aina riemulla.
Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.
Martti Luther 1535.
Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Elias Lönnrot 1867,
Julius Krohn 1880.
"Martti Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan syntyi kaiketi jouluksi 1534; seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan. Alkuperäisenä virressä on 15 säkeistöä, ja se oli tarkoitettu lasten seimikuvaelmaksi, jollaisia siihen aikaan harrastettiin. Säkeistöt 1-5 (=Luuk. 2:10-12) laulaa enkeli, sitten lapset laulavat paimenten sanat (6. säk., Luuk. 2:15), ja säkeistöissä 7-14 he astuvat yksitellen seimen ääreen puhutellen Jeesus-lasta. Virsi päättyy Jumalan ylistykseen.
Sitä ei tiedetä, kirjoittiko Luther tämän virtensä erityisesti omia lapsiaan ajatellen, kuten yleensä arvellaan. Esikoinen Hans oli siihen aikaan 8-vuotias, Magdalena 5- ja Martin 3-vuotias. "
Tauno Väinölä
......
tiedän toki, ettei ole tapana tässä kristillisyydessä näin joulua viettää rukoushuoneella.
lumiukko kysyy tyhmänä: miksi ei?
Lutherkin teki niin, omassa kodissaan ja seurakunnassa - seimikuvaelma lapsille.
sillä lapset tekevät joulusta todellisen joulun
ja Jeesus rakastaa heitä, synttärikutsuillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti